Merovingi kirjoitti:Nyt puhut kyllä aivan täyttä naalinpaskaa historian kannalta, sillä paini ei millään tavalla polveudu teatterista.
Showpaini periytyy kahdesta tasaväkisestä asiasta: teatterista ja urheilusta (show edustaa teatteria, paini urheilua). Raketti, tiede ja niin pois päin.
Merovingi kirjoitti:Showpainia ja elokuvaa voi kyllä verrata keskenään, mutta kuten DMW jo sanoi, unohdat showpainin pseudourheilu-elementin. Kyseessä on kayfabesta katsottuna laji, jossa isot raavaat miehet taistelevat toisiaan vastaan mestaruuksista ja urheillulisesta glooriasta saippuasarjamaisessa maailmassa. On siis aivan ymmärrettävää, että ihmiset toivovat omien suosikkiensa menestystä ja inhokkien tappioita. Ja kun oma suosikki on ottanut jatkuvasti monta kuukautta pataan, niin ei sitä h****tti vain enää halua katsoa - sinä haluat suosikkisi voittavan.
Huomaatko lihavoidun paradoksin?
Esim. TPS on pelannut tällä kaudella hirveän huonosti, ja moinen surkuhupaisa tunaroiminen todella syö intoa seurata joukkueen pelejä, mutta se ei johdu siitä, että joku Kalervo Kummola sabotoisi TPS:n otteluita käskemällä linjatuomareiden viheltää päästä keksittyjä paitsioita tms., vaan siitä, että
TPS on pelannut huonosti (= fakta).
Daniel Bryanin traaginen alamäki ei sen sijaan johdu siitä, että Bryan olisi näyttänyt huonolta (vrt. hautaaminen), vaan siitä, että Triple H todella on sabotoinut miehen matseja kaikenmoisin kepulikonstein (= fiktio), koska Triple H tietää, että
Bryan on otellut hyvin. Me siis tiedämme, että Bryan on kokenut vääryyttä ja että hänestä on mestariksi, minkä vuoksi jaksamme kannustaa häntä. Olisi eri asia, jos Taneli olisi joku eksklusiivinen SmackDown-jobberi, joka ei koskaan voittaisi ketään. Silloin ymmärtäisin itkuvirren, vaan en nyt, kun mies on vakiintunut pääottelija ja yleisönsuosikki, jolla on aina jonkinlainen juonikuvio meneillään ja joka ottelee joka ikisessä PPV:ssä ison ottelun.
Merovingi kirjoitti:Mutta kuinka pitkään? Kuinka pitkään yleisö jaksaa odottaa WWE:n vetävän liipaisimesta? Kolme kuukautta? Kuusi kuukautta? Kaksi vuotta?
Tässä on vain kyse siitä ettei porukka enää vain jaksa ikuista pohjustusta mahtavaan tulevaisuuteen, he tahtovat sen luodin jo lähtevän piipusta kohti maaliaan. Eivät he enää jaksa odotella aseen latausta.
Muun muassa tästä syystä mestaruusvoitto Elimination Chamberissa olisi täydellinen ratkaisu. Synkän syksyn ja eritoten suuren Rumble-farssin jälkeen kansa on kuumempana kuin koskaan (huomattavasti kuumempana kuin ennen Rumblea).
Merovingi kirjoitti:Enskan "ongelmana" on tapa selittää jokaikinen WWE:n päätös tai suunnanmuutos loistava ja nerokkaana buukkauksena, vaikka se olisi puhdasta paskaa ja vielä hyvin elitistisellä asenteella, mikä ei oikein ole muiden foorumilaisten mieleen.
Viesteistäni likipitäen jokainen koskee omia fantasiabookkauksiani, joiden mukaisesti
toivoisin kuvion etenevän. Puolustuslinjalle lähden vain silloin, kun huomaan jonkun haukkuvan WWE:tä kapeakatseisesti, tilanteen eri näkökulmia näkemättä: eikä tarkoituksenani ole saada muita muuttamaan näkemyksiään väkipakolla, vaan analysoida tilannetta myös vaihtoehtoisista perspektiiveistä ja siten rikastuttaa keskustelua.
Merovingi kirjoitti:Positiivisuus ja optimistisuus on ihan hyvästä kuvioiden suhteen, mutta on vähän koomista jos koittaa jatkuvasti selittää, miten kaikki on mahtavaa ja upeaa, kun lopulta se ei vain ole.
Mahtavuus ja upeus ovat subjektiivisia käsitteitä. Yhtä hyvin voin todeta, että mielestäni (haaveilemasi) Lesnar–Undertaker on kaikkea muuta kuin mahtava tai upea ottelu – eikä siinä ole mitään väärää, oman mielipiteensä ilmaisemisessa. Minä yksinkertaisesti satun tykkäämään siitä, että Daniel Bryanin tarina on mahdollisimman traaginen, koska ajatusmaailmani on, että "the chase is better than the catch". Kun Taneli joskus Triple H:n (henkisesti) päihittää, siirrytään suvantovaiheeseen, joka kestää niin kauan kunnes mies ajautuu uuteen tragediaan. Ennemmin nautiskelen kuumasta tragediasta kuin kylmästä suvannosta.
Merovingi kirjoitti:Mieleeni tuleekin Jerichon debyytti, kun hän tuli yleisön eteen vain fiilistelemään poppeja sanomatta mitään - enska selitti tämän jonain valtavan nerokkaana ratkaisuna, muut pitivät typeränä ja turhana paskana.
Huono esimerkki, koska ei sitä vielä heti paluusegmentin jälkeen voinut tietää, ettei kuvio johda mihinkään (enkä muuten ollut ainoa, joka segmentistä tykkäsi). Esimerkkisi olisi hyvä, jos olisin myöhemmin (kuvion jo johdettua metsään) ruvennut puolustelemaan ko. segmenttiä "jonain valtavan nerokkaana ratkaisuna".
Merovingi kirjoitti:Joskus on hyvä myöntää jonkin olevan huono päätös. – – WrestleManian aikaan enska valittelee miten hirveää shaissea se oli ja Jericho itse myöhemmin myönsi ettei sillä olla mitään tarkoitusta. Sitä vain tehtiin huvikseen ilman mitään suurempaa syytä.
Eikös tämä vain vahvista sen, että kykenen myöntämään WWE:n tekevän huonoja päätöksiä?
Merovingi kirjoitti:Haluan vielä sanoa, että jos Lesnar päätyy Bryania vastaan, niin toivon enskan näkeväni enskan julkisesti valittelevan minkälaisen huikean klassikon maailman menetti Bryan vs. Batistassa.
Voin valitella jo nyt, että on surullista, jos Batista–Bryan ei toteudu: kuvio kun on CM Punkin (mahdollisen) lähdön myötä entistä mahtipontisempi. Kyseessä ei olisi ainoastaan ottelu, jossa sankari päihittäisi inhokin, vaan ottelu, jossa "yleisö päihittäisi WWE:n". Lesnar–Bryan olisi toki painillisesti moninkertaisesti parempi kuin Batista–Bryan, mutta tarinallisesti Elukka on yksinkertaisesti
täydellinen Tanelin (ja valveutuneen yleisön) WrestleMania-vihollinen.
Koopatroopa kirjoitti:Millähän tapaa nämä kaksi herraa ovat irrelevantteja tässä asiayhteydessä?
Vihoviimeisen kerran: koska kukaan ei ole hautaamassa Daniel Bryania.
Koopatroopa kirjoitti:Aika pitkään kansa kannusti intohimoisesti myös sitä Ryderiä, mutta jossain vaiheessa ketään ei vain enää kiinnostanut kun mies hävisi tarpeeksi pitkään kaikille.
Ryderille suotiin yksi hikinen United States -mestaruuskausi, minkä jälkeen hänestä tehtiin tragikoominen hahmo. Daniel Bryan otteli neljän PPV:n pääottelussa WWE:n merkityksellisimmästä mestaruusvyöstä, feudasi / feudaa yhä Triple H:ta vastaan, palkittiin vuoden parhaimmaksi painijaksi ja osallistuu seuraavassa PPV:ssä Elimination Chamber -otteluun. Kuinka harhaluuloinen pitää olla, että pystyy rinnastamaan Ryderin ja Bryanin toisiinsa?
Koopatroopa kirjoitti:Tuo kuvio kuitenkin huutaisi paniikkinappulaa. – – Ja edelleen, jos Bryan laitetaan mukaan mestaruusotteluun niin se huutaa sitä paniikkinappulaa.
Mikä kummallinen kirosana se paniikkinappula on?
Showpaini on interaktiivinen viihdemuoto, joka käyttää polttoaineenaan yleisöreaktioita. Ei siis ole mitään syytä hävetä sitä, että muuttaa suunnitelmiaan lennosta. Esimerkiksi Royal Rumblessa se pahamaineinen paniikkinappula olisi voinut pelastaa monen barbaarisen fanin mielenterveyden, yes?
Koopatroopa kirjoitti:Ja silti, RR-voittaja Bryan haastamassa Lesnarin olisi ollut mielestäni herkullisempi ja laadullisesti paljon parempi matsi.
Lihavoimastani kohdasta totta kai samaa mieltä, mutta minä priorisoin kuvion kuumuuden ja tarinan johdonmukaisuuden pelkän painilaadun yläpuolelle. Lesnar–Bryanin voi bookata koska tahansa, Batista–Bryan on nähtävä WrestleManiassa.
Koopatroopa kirjoitti:En haluaisikaan, että Manian suurimmassa kuviossa olisi Hoplan nöyryytys aiheena.
Ei palkintona olisi Triple H:n nöyryytys, vaan Triple H:n nöyryytyksestä koituva Daniel Bryanin entistä suurempi onni. WrestleManiassa Hoplan ilkikurinen dominanssi olisi vihdoin lyöty, #YESMovement ottanut ratkaisevan voiton ja Daniel Bryanin odysseija päättynyt onnelliseen loppuun.
Koopatroopa kirjoitti:Mielestäni tällainen taas saisi WrestleManian tuntumaan jälkiruoalta pääruoan sijaan.
Eli lähtisit ravintolasta saamatta herkullista jälkiruokaa? Eikö tyydyttävin ruokailu ole se, että saa loistavan pääruoan (Bryanin voitto EC:ssä) lisäksi myös taivaallisen jälkiruoan (Bryanin voitto WM:ssä) eli "hela hoidon"?
Koopatroopa kirjoitti:Undertaker, Rock ja Triple H eivät saaneet klassista tuhkimotarinaansa, mutta olisiko sellainen sinusta sopinut heidän hahmoilleen aikanaan, kun nousivat Main Eventtiin?
Ei, ja se oli yksi syy, miksi nimesin alkuperäiseen viestiini Foleyn, Hartin ja Guerreron, jotka olivat Austinin, Michaelsin ja Cenan kaltaisia sankareita kun ensimmäisen mestaruusvyönsä voittivat. Vedin Rockin, Hunterin ja Undertakerin hihastani vain siksi, koska sinä tartuit siihen, etteivät Foley, Hart tai Guerrero olleet HBK:n ja kumppaneiden veroisia superstaroja. Rock, HHH ja Undertaker (ja itse asiassa Daniel Bryan itse) ovat ts. eläviä esimerkkejä siitä, että ikimuistoiseksi ikoniksi voi nousta myös tuhkimotarinoitta.
Koopatroopa kirjoitti:Mielipiteistä nyt on turha sinällään lähteä kiistelemään, mutta sanon tässä nyt vain että ihmeellinen tuo mielipiteesi kuitenkin ja voisin tässä väittää, että valtaosa painimaailman faneista on eri mieltä kanssasi, mitä tulee Rumblen jälkeiseen palautteeseen niin liveyleisön kuin IWC:nkin puolesta.
Ensimmäisessä Rumble-palautteessani minä nimenomaan sanoin, että Bryanin kohtalo oli farssi (eli olin samaa mieltä enemmistön kanssa). Batistan synnyttämä paskamyrsky, CM Punkin tilanne ja Daniel Bryan -villityksen räjähtäminen vain loivat todella kutkuttavat lähtökohdat himoitsemaani WrestleManian Batista–Bryaniin, minkä vuoksi olen jälkiviisaana sitä mieltä, että Tanelin Rumble-kohtalo oli onni onnettomuudessa (jos siis mies WWE-mestaruudesta WrestleManiassa ottelee).