WWE Royal Rumble 26.01.2014

[DeadManWalking]

Ainut ongelma tässä hienossa tarinassa on sen rasittava sivuvaikutus: kärsimättömät ja lapsenomaiset Bryan-fanaatikot, jotka ulisevat joka ikisestä asiasta.

Tässä taas huomaa sen kuinka yrität nostaa itseäsi johonkin jumalan asemaan. Ne ovat luonnollisesti rasittavia, kärsimättömiä ja lapsenomaisia jotka sattuvat olemaan eri mieltä kanssasi. Sitten on myös helppo vettä "fanaatikko" -kortti esille, jolla voidaan korostaa omaa asemaa selkeästi fiksumpana seuraajana.

Vähän sama kuin nautiskelisi elokuvateatterissa kaikessa rauhassa Star Warsia mutta joutuisi kärsimään itkevistä ja vihaisista lapsista, jotka vaatisivat keisari Palpatinen tuhoutuvan ennen aikojaan.

Miksi verrata WWE:tä johonkin elokuvaan, koska tämä nyt on ainakin leikisti olevinaan urheilua. Urheilun seuraamisessa kun sattuu olemaan se jännä juttu, että siellä toivotaan suosikin voittoa ja inhokin tappiota. En minäkään toivo Oulun Kärppien häviävän nyt kymmentä peliä putkeen, vaikka tietäisin että keväällä taistellaan Suomen mestaruudesta.

Muutenkin vertaus Star Warsiin on täysin p**ka, koska harvemmin elokuvatrilogioissa ratkaisuja nähdäänkään puolessa välissä. Terävästi toki päätelty, ettei sitä ratkaisua silloin nähdäkään.

Yhtenä iltana – kenties jo Elimination Chamberissa – rakastamamme Daniel Bryan tulee sataprosenttisen varmasti voittamaan WWE-mestaruuden ja ottamaan Triple H:sta ja Stephaniesta henkisen voiton, mutta siihen saakka on odotettava, että tarina kulkee eteen päin.

Hauskaa että itse vedät ensin ihmeellisiä "ennen aikojaan" -vertailuja, kun sitten itse otat esille vaihtoehdon jossa mestaruus tulisi jo aiemmin kuin WrestleManiassa. Kyllähän tässä kaikki oltiin pedattu jo siihen suuntaan, että Bryan voittaisi ensin Rumble-ottelun ja sen jälkeen mestaruuden WrestleManiassa. Se olisi ollut onnistunutta tarinankerrontaa, kuinka päähän potkittu sankari raivaa tieltään esteet ja nousee mestariksi. Tietysti se mestaruus voi tulla myös EC:ssä, mutta silloin se tuntuu enemmänkin paskalta omien virheiden paikkalulta.

Tiedätkö mitä yhteistä on vaikkapa Bret Hartilla, Eddie Guerrerolla ja Mick Foleylla? Heistä yksikään ei voittanut ensimmäistä päämestaruuttaan WrestleManiassa.

Ja myös se on yhteistä, että heistä yksikään ei ollut yhtä suuri nimi kuin Michaels, Austin tai Cena. Ja tällä hetkellä myös Daniel Bryan tuntuu olevan suosiossa lähempänä tätä Michaels/Austin/Cena -kolmikkoa. Juuri sen vuoksi yleisölle pitäisi tarjota se hieno WrestleMania-moment, jossa jo ties miten pitkään päähän potkittu sankari voittaa ensin Rumblen ja sen jälkeen ottaa mestaruutensa WrestleManiassa. Yleisö kun loppupeleissä tykkää hyvinkin yksinkertaisista kuvioista, eikä välttämättä lähde ajattelemaan asioita niin pitkälle mitä Triple H mahdollisesti saattaisi ajatella jos Bryan voittaisi mestaruuden jo Elimination Chamberissa.

[Koopatroopa]

Jos joskus rauhoittuisit, oivaltaisit, että Daniel Bryan vain ja ainoastaan hyötyy näistä ainaisista vastoinkäymisistään. Vai voitko vakavissasi valehdella, että SummerSlamin jälkeinen käsikirjoittaminen on laskenut miehen suosiota?

Sehän on todistettu jo moneen otteeseen, että jatkuvat vastoinkäymiset nostavat suosiota. Vai mitä sanovat Zack Ryder ja Dolph Ziggler? (Toki kummatkaan eivät olleet missään vaiheessa yhtä suosittuja kuin Bryan, mutta kuitenkin.)

Ainut ongelma tässä hienossa tarinassa on sen rasittava sivuvaikutus: kärsimättömät ja lapsenomaiset Bryan-fanaatikot, jotka ulisevat joka ikisestä asiasta. Vähän sama kuin nautiskelisi elokuvateatterissa kaikessa rauhassa Star Warsia mutta joutuisi kärsimään itkevistä ja vihaisista lapsista, jotka vaatisivat keisari Palpatinen tuhoutuvan ennen aikojaan

Vertaat Star Warsia ja yleisesti leffoja wrestlingiin. Viihdemuotona eivät ole ehkä ihan sama asia.

Sanotaan tässä nyt vähän off-topicina kuitenkin. Alkuperäisessä trilogiassa Palpatine tuotiin vahvasti esille vasta viimeisessä osassa, Return of the Jedi:ssa. Ensimmäisessä osassa (joka nykyään Episode IV: New Hopena tunnetaan) Palpatinea ei ollut olemassakaan, ja "keisariinkin" viitattiin vain yhdessä lauseessa keskellä leffaa. Empire Strikes Backissa Palpatine esiintyi vain yhdessä kohtauksessa hologrammina, jossa kävi lyhyen keskustelun Vaderin kanssa. Vasta Return of the Jedi:ssa Palpatine tuotiin hahmona kunnolla esille, sekä myöskin hänen limaisuus ja pahuus. Sitten jos puhutaan Prequel-trilogiasta, niin noissahan Palpatine on "hyvis" kolmoseen asti. Oletan että katsoja on nähnyt alkueräiset leffat, niin hän tietää, kuinka Palpatinelle loppuepeleissä tulee käymään eikä katsoja tällöin odota sitä kliimaksia niin kiimaisena, kun kuitenkin tietää miten siinä tulee käymään.

Sitten vielä Empire Strikes Back on juurikin sellainen leffa saagassa, jossa pahikset voittavat ja dominoivat koko leffan ajan. Ei siinä mitään, Empire Strikes Back on mielestäni saagan paras osa ja muutenkin yksi kaikkien aikojen suosikkileffojani. Mutta väitänpä tässä nyt samalla, että Star Wars olisi harvinaisen puuduttava saaga, jos viisi ekaa Episodia muodostuisi siitä, kun hyvikset ottavat pahiksilta pataan ja vasta kuudennessa osassa kaikki kääntyisi parhain päin.

Yhtenä iltana – kenties jo Elimination Chamberissa – rakastamamme Daniel Bryan tulee sataprosenttisen varmasti voittamaan WWE-mestaruuden ja ottamaan Triple H:sta ja Stephaniesta henkisen voiton, mutta siihen saakka on odotettava, että tarina kulkee eteen päin. Kuten vanha kunnon Jim Ross asian ilmaisi, oli Tanelin taival sitten kuinka häiriintynyt tahansa, lopussa kiitos seisoo ja jokainen Bryan-fani on onnellinen.

Juu, mutta jos tuo onnellinen loppu tulee vaikkapa tämän vuoden lopussa, niin jaksaako kansaa enää kiinnostaa? Bryan on kuitenkin ottanut pataan kaikilta jo lähes puoli vuotta.

Jos luet postaukseni uudestaan, tajunnet, että puhuin Road to WrestleManiasta enkä pelkästä WrestleManiasta. Pointtini oli siis se, että WrestleManian odottaminen tuntuisi freesimmältä ja sähköisemmältä, jos Bryan olisi mestari.

Jos Bryan olisi voittanut Rumblen ja joku ehdottaisi tuota väittämääsi, niin voisin olla varma että olisit eri mieltä ja satuilisit siitä, kuinka Rumble-voitto oli ainut oikea tuhkimotarina Tanelille. Etkös sitä paitsi pari viikkoa takaperin jo unelmoinut Lesnar-Bryanista, jossa Taneli voittaa mestaruuden isolta pahalta mestarilta?

Näen jo sieluni silmin, miten Triple H:n ja Stephanien kasvot valahtavat valkoisiksi, kun Daniel Bryan astelee Elimination Chamberin jälkeisessä Raw'ssa WWE:n kiistattomana mestarina kehään. Tulikuuma tilanne synnyttää useita herkullisia kysymyksiä, joista voi valaa tulevan WrestleManian kivijalan: Miten Triple H yrittää korjata tilanteen? Mitä tapahtuu Randy Ortonille? Miten Batista suhtautuu Daniel Bryaniin WrestleMania-vastustajanaan? Kuinka pahaan liemeen Taneli joutuu ja kykeneekö hän taistelemaan vastaan? Jakautuuko rosteri kahtia (Triple H:n tukijoukot vs. Daniel Bryanin tukijoukot)? Tekeekö stressaava tilanne hallaa Triple H:n ja Stephanien väleille? Kadottaako Triple H itsekontrollin?

Eikös tismalleen samanlainen skenaario olisi syntynyt, jos Bryan olisi voittanut Royal Rumblen? Tuolloin se olisi ollut paljon herkullisempi tosin.

En siis usko, että kuvio olisi yhtä tulinen, jos Bryan olisi pelkkä haastaja, sillä silloin Hopla voisi yhä olla rauhallinen ja jatkaa tekopyhän pomon esittämistä (tilanne olisi siis sama kuin ennen). Mutta jos Bryan on mestari, Hopla muuttuu hermoraunioksi, joka ei pysty enää piiloutumaan puvuntakkinsa ja ylimielisen virneensä taakse (eli tapahtuu muutos). Se luo WrestleMania-otteluun arvoistaan fiilistä ja se on se viimeinen polku kohti suurta, pitkään janottua kliimaksia.

Edelleen, täysin sama juttu olisi voinut käydä Bryanin Rumble-voiton myötä. Aluksi Triple H esittää tekopyhää pomoa, mutta pikkuhiljaa alkaa vilauttelemaan merkkejä kusipäämulkun roolista. Hopla buukkaa Bryanin taistelemaan Batistaa vastaan EC:ssä Bryanin ykköshaastajuudesta. Bryan voittaisi Hoplan yrityksistä huolimatta ja olisi lopullisesti matkalla Manian Main Eventtiin, jolloin Hoplalla pettää pokka Raa'assa. Mies vaikkapa hyökkää Bryanin kimppuun Raw:ssa, jolloin pärähtäisi soimaan Cult of Personality ja kasassa olisi jo kaksi Wrestlemania-matsia. Mutta, Punk lähti kotiin ja Bryan ottelee mestaruuden sijaan isonenää vastaan joten sepä siitä.

Lyhyesti sanottuna olisi tarinallisesti osuvinta, jos Bryan voittaisi mestaruuden ennen WrestleManiaa eikä vasta WrestleManiassa. Tässä muuten kiva huhu ko. tilanteesta.

Edelleen, etkös itse jokunen viikko sitten unelmoinut tilanteesta, jossa Bryan haastaisi ison pahan Lesnarin mestaruudesta Wrestlemanian pääottelussa? Elimination Chamberin jälkeen hehkutat varmaan, kuinka Triple H on täydellisin vastustaja Bryanille Wrestlemaniassa. Wrestlemanian jälkeen hehkutat, kuinka Triple H:n puhdas voitto oli ainut oikea ratkaisu lisäämään Bryanin suosiota.

Tiedätkö mitä yhteistä on vaikkapa Bret Hartilla, Eddie Guerrerolla ja Mick Foleylla? Heistä yksikään ei voittanut ensimmäistä päämestaruuttaan WrestleManiassa.

Juu, noin ei tehnyt myöskään Edge, Orton tai vaikkapa Kurt Angle. Kukaan noista ei myöskään ollut "the man" WWE:ssä, kuten ei myöskään mainitsemasi painijat. (Bret ehkä jossain määrin, muttei hänen suosionsa ollut lähelläkään Cenan, Austinin tai Michaelsin suosiota.)

Bryanissa olisi kaikki ainekset seuraavaksi yhtiön keulakuvaksi vuosien ajaksi niin suosion, painitaitojen ja iänkin puolesta, joten siksi vertasin häntä Austiniin ja kumppaneihin.

Luulisi sen olevan yhtä kaikki pelkästään positiivinen juttu, jos Bryan puolustaisi mestaruuttaan WrestleManiassa: silloin Taneli saisi yhden ison hetken sijaan kaksi suurta hetkeä (ikimuistoisen mestaruusvoiton ja ikimuistoisen WrestleMania-voiton). Voipi tosin olla, ettei kaikista pahimmille WWE-kyynikoille kelpaa yhtikäs mikään.

Et ilmeisesti vieläkään käsitä, että tuo mestaruusvoitto Wrestlemanian Main Eventissä olisi paljon, paljon kovempi juttu puolustamisen sijaan. Ai niin mutta mikäs minä olen sanomaan mitään. Olen vain lapsenomainen Bryan-fanaatikko.

[Stefa]

Mä en aina nyt tajua sitä miksi enskan mielestä perinteisempi tarinankirjottaminen on ihan tylsää jne. Etenkin Bryanin kohdalla juurikin tämä Rumblesta Maniaan ja voitto-tuhkimotarina olisi ollut varsin hyvä vaihtoehto. Joo, perinteinen se on, mutta painissa nämä toimivat vaan aivan h**vetin hyvin useastikin. Ei kaikissa tarinoissa tarvi olla tuhatta miljoonaa eri juonenkäännettä. Yksinkertaisuus on myös toimivaa ja kaunista. Esimerkkinä nyt juuri Benoitin tuhkimotarina, ja Bryanin kohdalla samanlainen olisi toiminut aivan yhtä hyvin. Itse koen kovin antikliimaksisena että Bryan veisi tittelin jo Elimination Chamberissa.

Toki mulla nyt on usko mennyt koko firmaa kohtaan muutenkin. En edes yllättyisi jos Bryan ei voita titteliä edes ennen Maniaa tai sen jälkeenkään.

[Koopatroopa]

Mä en aina nyt tajua sitä miksi enskan mielestä perinteisempi tarinankirjottaminen on ihan tylsää jne. Etenkin Bryanin kohdalla juurikin tämä Rumblesta Maniaan ja voitto-tuhkimotarina olisi ollut varsin hyvä vaihtoehto. Joo, perinteinen se on, mutta painissa nämä toimivat vaan aivan h**vetin hyvin useastikin. Ei kaikissa tarinoissa tarvi olla tuhatta miljoonaa eri juonenkäännettä. Yksinkertaisuus on myös toimivaa ja kaunista. Esimerkkinä nyt juuri Benoitin tuhkimotarina, ja Bryanin kohdalla samanlainen olisi toiminut aivan yhtä hyvin. Itse koen kovin antikliimaksisena että Bryan veisi tittelin jo Elimination Chamberissa.

Toki mulla nyt on usko mennyt koko firmaa kohtaan muutenkin. En edes yllättyisi jos Bryan ei voita titteliä edes ennen Maniaa tai sen jälkeenkään.

Varsinkin, kun viimeksi tuollainen ihan kunnon Royal Rumble -tuhkimotarina koettiin vuonna 2006, jolloin Rey Mysterio vei Rumblen ja voitti (tuolloin vielä ihan legitin päämestaruuden arvon omaavan) World Heavyweight Championshipin Wrestlemania 22:ssa.

Kahdeksan vuotta sitten viimeksi koettu tosiaan "perinteinen" tuhkimotarina. Olisi ollut enskan sanoin freesiä kokea vastaavanlainen, perinteinen tuhkimotarina ja ennen kaikkea se kliimaksi, kun Taneli kukistaa ison pahan loppuvastuksen.

Samaisen kahdeksan vuoden ajalta sen sijaan löytyy useampi Royal Rumble -voittaja, jotka ovat olleet Rumblen voittaessaan jo valmiiksi kovia ME-nimiä:

2007 Undertaker
2008 John Cena
2009 Randy Orton
2010 Edge
2012 Sheamus
2013 John Cena
2014 Batista

Eikö olisi ollut freesimpää, jos läpimurtoaan tekevä altavastaaja olisi voittanut vaihteeksi?

[DeadManWalking]

Samaisen kahdeksan vuoden ajalta sen sijaan löytyy useampi Royal Rumble -voittaja, jotka ovat olleet Rumblen voittaessaan jo valmiiksi kovia ME-nimiä:

Eikö olisi ollut freesimpää, jos läpimurtoaan tekevä altavastaaja olisi voittanut vaihteeksi?

No kyllähän Bryankin on kova ME-mies, mutta oletan että tarkoitit näiden lueteltujen kavereiden kohdalla sitä että he kaikki olivat moninkertaisia mestareita (pl. Sheamus) silloin kun voittivat Rumblen.

[enska]

Sehän on todistettu jo moneen otteeseen, että jatkuvat vastoinkäymiset nostavat suosiota. Vai mitä sanovat Zack Ryder ja Dolph Ziggler? (Toki kummatkaan eivät olleet missään vaiheessa yhtä suosittuja kuin Bryan, mutta kuitenkin.)

Minkä tähden nostat esiin irrelevantit Ryderin ja Zigglerin ja yrität väistää esittämäni kysymyksen? Kysyn siis uudestaan: voitko vakavissasi valehdella, että SummerSlamin jälkeinen käsikirjoittaminen on laskenut Daniel Bryanin suosiota?

Vertaat Star Warsia ja yleisesti leffoja wrestlingiin. Viihdemuotona eivät ole ehkä ihan sama asia.

Klassinen elokuva ja showpaini periytyvät tismalleen samasta lähteestä eli teatterista ja ovat käsikirjoitettuja näytelmiä, draamoja, jotka noudattavat yhteisiä lainalaisuuksia (antagonisteja, protagonisteja, juonenkäänteitä, tyylilajeja jne.). Tietysti showpainia on helppo verrata elokuvaan, koska ne ovat toistensa "sukulaisia".

Juu, mutta jos tuo onnellinen loppu tulee vaikkapa tämän vuoden lopussa, niin jaksaako kansaa enää kiinnostaa? Bryan on kuitenkin ottanut pataan kaikilta jo lähes puoli vuotta.

Tässä ei ole minkäänmoista syytä huoleen niin kauan kun kansa Bryania kannustaa. Tilanteesta on syytä huolestua vasta sitten, jos kansa lakkaa miestä kannustamasta. Juuri nyt Daniel on tulikuuma painija, jota koko WWE-universumi rakastaa sydämensä kyllyydestä. Siitä pitää nauttia, ei natista.

Etkös sitä paitsi pari viikkoa takaperin jo unelmoinut Lesnar-Bryanista, jossa Taneli voittaa mestaruuden isolta pahalta mestarilta?

Unelmoin kyllä, mutta en vielä silloin käsittänyt Batistan potentiaalia iljettävänä, sydämettömänä pseudo-sankarina ja Triple H:n ystävänä. Bryan–Lesnar kuulostaisi edelleen todella hyvältä ottelulta, mutta juuri nyt, ajan hermolla, Bryan–Batista tuntuu huomattavasti kuumemmalta perunalta.

Eikös tismalleen samanlainen skenaario olisi syntynyt, jos Bryan olisi voittanut Royal Rumblen? Tuolloin se olisi ollut paljon herkullisempi tosin.

Ei, koska silloin tilanne olisi ollut sama kuin vaikka ennen Night of Championsia tai Hell in a Celliä – Bryan on haastaja ja Triple H tekopyhä pomo, joka koettaa salakavalasti viilata Tanelia linssiin mutta joka ei ole vielä kokenut ainuttakaan takaiskua. Suuri muutos (Bryanin mestaruusvoiton myötä koituva Triple H:n takaisku eli nöyryytys) siirtyisi silloin WrestleManian jälkeiselle ajanjaksolle eikä WrestleMania-voitto tuntuisi siksi jättipotilta.

Edelleen, täysin sama juttu olisi voinut käydä Bryanin Rumble-voiton myötä. Aluksi Triple H esittää tekopyhää pomoa, mutta pikkuhiljaa alkaa vilauttelemaan merkkejä kusipäämulkun roolista. Hopla buukkaa Bryanin taistelemaan Batistaa vastaan EC:ssä Bryanin ykköshaastajuudesta. Bryan voittaisi Hoplan yrityksistä huolimatta ja olisi lopullisesti matkalla Manian Main Eventtiin, jolloin Hoplalla pettää pokka Raa'assa. Mies vaikkapa hyökkää Bryanin kimppuun Raw:ssa, jolloin pärähtäisi soimaan Cult of Personality ja kasassa olisi jo kaksi Wrestlemania-matsia. Mutta, Punk lähti kotiin ja Bryan ottelee mestaruuden sijaan isonenää vastaan joten sepä siitä.

Tämä olisi vanhan toistamista. Jotta tarina on täydellinen, siinä on oltava muutos, joka on tässä tapauksessa se, että sympaattinen altavastaaja pääsee kylmäverisen ihmishirviön ihon alle: Daniel Bryan ei ainoastaan nouse WWE-mestariksi, vaan saa lisäksi aikaan sen, että inhottavan auktoriteettipariskunnan (Hoplan ja Stephanien) kasaama korttitalo kaatuu – ja vieläpä pahimpaan mahdolliseen aikaan (Road to WrestleManiassa). Mielestäni Tripsun ja Stephanien rappio on yhtä lämmin asia kuin Daniel Bryanin mestaruusvoitto, ja juuri sen vuoksi tie WrestleManiaan olisi kutkuttavampi Bryanin kantaessa mestaruusvyötä kuin jahdatessa sitä. Tahtoisin nähdä Tanelin pyyhkivän sen veemäisen virneen Hoplan ja Stephanien kasvoilta pois jo Elimination Chamberissa ja nöyryyttävän heitä (ja Batistaa) uudestaan vielä WrestleManiassa. Pelkkiä voittoja, kuten sanotaan.

Juu, noin ei tehnyt myöskään Edge, Orton tai vaikkapa Kurt Angle. Kukaan noista ei myöskään ollut "the man" WWE:ssä, kuten ei myöskään mainitsemasi painijat.

Ajattelin aluksi nimipudottaa mm. The Undertakerin, The Rockin ja Triple H:n, joista jokainen on samalla viivalla Michaelsin, Austinin ja Cenan kanssa, mutta valitsin Foleyn, Hartin ja Guerreron siksi, koska he ovat enempi Bryanin kaltaisia painijoita: eritoten smark-kansan suosikkeja, jotka eivät olleet WWE:n hiottuja "luomuksia" vaan pikemmin "itsenäisiä" painijoita, jotka nousivat supertähdiksi ilman suhteita taikka kiveen kirjoitettua pushia. Tämä siis selityksenä sille, miksi päätin nimetä nuo nimeämäni nimet – ja miksi olen sujut sen kanssa, ettei Bryanin ole pakko voittaa vyötä nimenomaan WrestleManiassa.

Et ilmeisesti vieläkään käsitä, että tuo mestaruusvoitto Wrestlemanian Main Eventissä olisi paljon, paljon kovempi juttu puolustamisen sijaan.

En niin, koska se ei ole mielipiteeni. Minun mielestäni WrestleMania tuntuisi hienoimmalta, jos Bryan puolustaisi siellä mestaruuttaan Batistaa vastaan. Elukan sanoin voin ainoastaan todeta, että deal with it.

[Koopatroopa]

Samaisen kahdeksan vuoden ajalta sen sijaan löytyy useampi Royal Rumble -voittaja, jotka ovat olleet Rumblen voittaessaan jo valmiiksi kovia ME-nimiä:

Eikö olisi ollut freesimpää, jos läpimurtoaan tekevä altavastaaja olisi voittanut vaihteeksi?

No kyllähän Bryankin on kova ME-mies, mutta oletan että tarkoitit näiden lueteltujen kavereiden kohdalla sitä että he kaikki olivat moninkertaisia mestareita (pl. Sheamus) silloin kun voittivat Rumblen.

Juuri näin, tuli vain muotoiltua viesti vähän huonosti.

[Krizski]

The Krizski - Royal Rumble 2014 jälkipyykki

Käsitellään tämä Rumble videon muodossa!

EDIT:

Olisin myös tähän halunnut sellaisen tuhkimotarinavirityksen ennemmin kuin tälläistä sekasotkulta muistuttavaa tilannetta. Edelleen on mahdollista, ettei Bryania todellakaan näy WrestleManiassa päämestaruusottelussa, mikä on todella puistattava ajatus.

[Merovingi]

Klassinen elokuva ja showpaini periytyvät tismalleen samasta lähteestä eli teatterista ja ovat käsikirjoitettuja näytelmiä, draamoja, jotka noudattavat yhteisiä lainalaisuuksia (antagonisteja, protagonisteja, juonenkäänteitä, tyylilajeja jne.). Tietysti showpainia on helppo verrata elokuvaan, koska ne ovat toistensa "sukulaisia".

Nyt puhut kyllä aivan täyttä naalinpaskaa historian kannalta, sillä paini ei millään tavalla polveudu teatterista.

Showpainin taustat ovat ihan legitiisti painituista shoot-otteluissa, jotka kestivät kuudesta minuutista kahteen tuntiin ja olivat hirveätä vääntämistä matossa. Lopulta tämä alkoi kyllästyttää katsojia otteluiden kestäessä 2 tuntia ja erään Ed "The Strangler" Lewisin dominoidessa lajia aivan täysin usean vuoden ajan 1920-luvulla. Tämä näkyi yleisöluvuissa, koska LOLSTRANGLERWINS ja lopulta Ed itse päätti sopia ottelun tuloksesta etukäteen, jotta lajiin alkaisin taas tulla enemmän rahaa. Ja sitten mikään ei ollut enää entisellään ja laji kehittyi nykyiseksi muodokseen. Showpaini ei siis polveudu teatterista, se on vain omaksunut siitä elementtejä.

Showpainia ja elokuvaa voi kyllä verrata keskenään, mutta kuten DMW jo sanoi, unohdat showpainin pseudourheilu-elementin. Kyseessä on kayfabesta katsottuna laji, jossa isot raavaat miehet taistelevat toisiaan vastaan mestaruuksista ja urheillulisesta glooriasta saippuasarjamaisessa maailmassa. On siis aivan ymmärrettävää, että ihmiset toivovat omien suosikkiensa menestystä ja inhokkien tappioita. Ja kun oma suosikki on ottanut jatkuvasti monta kuukautta pataan, niin ei sitä h****tti vain enää halua katsoa - sinä haluat suosikkisi voittavan.

Tässä ei ole minkäänmoista syytä huoleen niin kauan kun kansa Bryania kannustaa. Tilanteesta on syytä huolestua vasta sitten, jos kansa lakkaa miestä kannustamasta. Juuri nyt Daniel on tulikuuma painija, jota koko WWE-universumi rakastaa sydämensä kyllyydestä. Siitä pitää nauttia, ei natista.

Mutta kuinka pitkään? Kuinka pitkään yleisö jaksaa odottaa WWE:n vetävän liipaisimesta? Kolme kuukautta? Kuusi kuukautta? Kaksi vuotta?

Tässä on vain kyse siitä ettei porukka enää vain jaksa ikuista pohjustusta mahtavaan tulevaisuuteen, he tahtovat sen luodin jo lähtevän piipusta kohti maaliaan. Eivät he enää jaksa odotella aseen latausta.

Enskan "ongelmana" on tapa selittää jokaikinen WWE:n päätös tai suunnanmuutos loistava ja nerokkaana buukkauksena, vaikka se olisi puhdasta paskaa ja vielä hyvin elitistisellä asenteella, mikä ei oikein ole muiden foorumilaisten mieleen. Positiivisuus ja optimistisuus on ihan hyvästä kuvioiden suhteen, mutta on vähän koomista jos koittaa jatkuvasti selittää, miten kaikki on mahtavaa ja upeaa, kun lopulta se ei vain ole. Joskus on hyvä myöntää jonkin olevan huono päätös. Mieleeni tuleekin Jerichon debyytti, kun hän tuli yleisön eteen vain fiilistelemään poppeja sanomatta mitään - enska selitti tämän jonain valtavan nerokkaana ratkaisuna, muut pitivät typeränä ja turhana paskana. WrestleManian aikaan enska valittelee miten hirveää shaissea se oli ja Jericho itse myöhemmin myönsi ettei sillä olla mitään tarkoitusta. Sitä vain tehtiin huvikseen ilman mitään suurempaa syytä.

Haluan vielä sanoa, että jos Lesnar päätyy Bryania vastaan, niin toivon enskan näkeväni enskan julkisesti valittelevan minkälaisen huikean klassikon maailman menetti Bryan vs. Batistassa.

[MR.Off Topic]

^ Se kyllästyminen odotteluun alkaa jo näkyä ja ensimmäinen merkki siitä oli raivoisa Rumble-reaktio, jonka seurauksena usea käyttäjä täälläkin on menettänyt uskonsa kokonaan tai hyvin vahvasti WWE:n nykymenoon. Ei niinkään Bryaniin, mutta se heijastuu myös häneen, koska jossain vaiheessa on luovutettava ja uskottava ettei päätöksentekijät salli Bryanille onnellista loppua. Jossain vaiheessa on tajuttava missä menee suosionkasvun ja raivon lisääntymisen suhteellinen raja. Kun raivo tuotetta kohtaan kasvaa isommaksi kuin markitus painijaa kohtaan niin ollaan pulassa. Aika moni tällä foorumilla ja muualla ovat saavuttaneet tuon pisteen.

[Koopatroopa]

Minkä tähden nostat esiin irrelevantit Ryderin ja Zigglerin ja yrität väistää esittämäni kysymyksen? Kysyn siis uudestaan: voitko vakavissasi valehdella, että SummerSlamin jälkeinen käsikirjoittaminen on laskenut Daniel Bryanin suosiota?

Millähän tapaa nämä kaksi herraa ovat irrelevantteja tässä asiayhteydessä? Zack Ryder ja Dolph Ziggler olivat hyvin suosittuja kuumimmillaan yleisöjen edessä, mutta molemmat haudattiin melko törkeästi kaikesta huolimatta. Etenkin Ryder haudattiin todella rautaisella otteella, vaikka sai huikeita poppeja ja käsittääkseni oheistavarakin kävi hyvin kaupaksi. Survivor Series 2011:ssa miehen nimeä chäntättiin kesken The Rockin pitämässä promossa, kun mies oli vasta paininut ensimmäisen matsinsa tuolloin seitsemään vuoteen mikä kertoo Ryderin tuolloisesta suosiosta jo aika paljon. Toki, Ryderistä ei todennäköisesti olisi ikinä ollut WWE:n keulakuvaksi ja pysyväksi ME-jampaksi, mutta upper-midcarderina mies olisi ollut ihan pätevä. Bryanin viimeaikainen kohtelu alkaa jossain määrin muistuttamaan Ryderia ja Ziggleriä, joskin hieman eri mittakaavassa mutta kuitenkin.

Enkä ole missään vaiheessa sanonut, että Bryanin suosio olisi laskenut SummerSlamin jälkeen. Mutta voi hyvin olla, että Bryanille käy Ryderit jos sama linja jatkuu tarpeeksi pitkään.

Klassinen elokuva ja showpaini periytyvät tismalleen samasta lähteestä eli teatterista ja ovat käsikirjoitettuja näytelmiä, draamoja, jotka noudattavat yhteisiä lainalaisuuksia (antagonisteja, protagonisteja, juonenkäänteitä, tyylilajeja jne.). Tietysti showpainia on helppo verrata elokuvaan, koska ne ovat toistensa "sukulaisia".

Merovingi vastasikin tähän jo. Ja heitä nyt nuo antagonistit ja protagonistit jo menemään, sillä ainakin omasta mielestäni kuulostaa h**vetin tyhmältä kun heittelet noita joka lauseeseen. Mikä vika vaikka kantapäissä tai naamoissa?

Tässä ei ole minkäänmoista syytä huoleen niin kauan kun kansa Bryania kannustaa. Tilanteesta on syytä huolestua vasta sitten, jos kansa lakkaa miestä kannustamasta. Juuri nyt Daniel on tulikuuma painija, jota koko WWE-universumi rakastaa sydämensä kyllyydestä. Siitä pitää nauttia, ei natista.

Aika pitkään kansa kannusti intohimoisesti myös sitä Ryderiä, mutta jossain vaiheessa ketään ei vain enää kiinnostanut kun mies hävisi tarpeeksi pitkään kaikille.

Unelmoin kyllä, mutta en vielä silloin käsittänyt Batistan potentiaalia iljettävänä, sydämettömänä pseudo-sankarina ja Triple H:n ystävänä. Bryan–Lesnar kuulostaisi edelleen todella hyvältä ottelulta, mutta juuri nyt, ajan hermolla, Bryan–Batista tuntuu huomattavasti kuumemmalta perunalta.

Jos (painotan sanaa jos vahvasti) WWE osaisi hyödyntää Rumblen jälkeisen paskamyrskyn, niin tarinallisesti Bryan-Batista voisi olla ihan jees. Tuo kuvio kuitenkin huutaisi paniikkinappulaa. Ja silti, RR-voittaja Bryan haastamassa Lesnarin olisi ollut mielestäni herkullisempi ja laadullisesti paljon parempi matsi. Itse tosin haaveilin alunperinkin, että Lesnar haastaisi Takerin mutta ei siitä sen enempää.

Ei, koska silloin tilanne olisi ollut sama kuin vaikka ennen Night of Championsia tai Hell in a Celliä – Bryan on haastaja ja Triple H tekopyhä pomo, joka koettaa salakavalasti viilata Tanelia linssiin mutta joka ei ole vielä kokenut ainuttakaan takaiskua. Suuri muutos (Bryanin mestaruusvoiton myötä koituva Triple H:n takaisku eli nöyryytys) siirtyisi silloin WrestleManian jälkeiselle ajanjaksolle eikä WrestleMania-voitto tuntuisi siksi jättipotilta.

Ei tuo varsinainen mestaruusvoitto vielä olisi sitä Triple H:n nöyryyttämistä, vaan se olisi ihan Bryanin oma hetki valokeilassa vuoden suurimmassa tapahtumassa. En haluaisikaan, että Manian suurimmassa kuviossa olisi Hoplan nöyryytys aiheena. Se sopisi loistavasti sinne Manian jälkeiselle ajalle.

Tämä olisi vanhan toistamista. Jotta tarina on täydellinen, siinä on oltava muutos, joka on tässä tapauksessa se, että sympaattinen altavastaaja pääsee kylmäverisen ihmishirviön ihon alle: Daniel Bryan ei ainoastaan nouse WWE-mestariksi, vaan saa lisäksi aikaan sen, että inhottavan auktoriteettipariskunnan (Hoplan ja Stephanien) kasaama korttitalo kaatuu – ja vieläpä pahimpaan mahdolliseen aikaan (Road to WrestleManiassa). Mielestäni Tripsun ja Stephanien rappio on yhtä lämmin asia kuin Daniel Bryanin mestaruusvoitto, ja juuri sen vuoksi tie WrestleManiaan olisi kutkuttavampi Bryanin kantaessa mestaruusvyötä kuin jahdatessa sitä. Tahtoisin nähdä Tanelin pyyhkivän sen veemäisen virneen Hoplan ja Stephanien kasvoilta pois jo Elimination Chamberissa ja nöyryyttävän heitä (ja Batistaa) uudestaan vielä WrestleManiassa. Pelkkiä voittoja, kuten sanotaan.

Mielestäni tällainen taas saisi WrestleManian tuntumaan jälkiruoalta pääruoan sijaan. Ja itse haluaisin, että numeroa 30 kantava Mania olisi the pääruoka ja juurikin se kliimaksi, jossa hyvä vihdoin ja viimein voittaa pahan. Kuvio toki jatkuisi todennäköisesti Extreme Rulesiin asti, mutta entäs sitten? Ei se minua haittaisi.

Ajattelin aluksi nimipudottaa mm. The Undertakerin, The Rockin ja Triple H:n, joista jokainen on samalla viivalla Michaelsin, Austinin ja Cenan kanssa, mutta valitsin Foleyn, Hartin ja Guerreron siksi, koska he ovat enempi Bryanin kaltaisia painijoita: eritoten smark-kansan suosikkeja, jotka eivät olleet WWE:n hiottuja "luomuksia" vaan pikemmin "itsenäisiä" painijoita, jotka nousivat supertähdiksi ilman suhteita taikka kiveen kirjoitettua pushia. Tämä siis selityksenä sille, miksi päätin nimetä nuo nimeämäni nimet – ja miksi olen sujut sen kanssa, ettei Bryanin ole pakko voittaa vyötä nimenomaan WrestleManiassa.

Undertaker, Rock ja Triple H eivät saaneet klassista tuhkimotarinaansa, mutta olisiko sellainen sinusta sopinut heidän hahmoilleen aikanaan, kun nousivat Main Eventtiin? Triple H ja Rock olivat limaisia kantapäitä ja kun miehet aikanaan voittivat ensimmäiset päämestaruutensa, niin lafkassa oli molempia paljon kuumempi nimi, Stone Cold Steve Austin, ja tuo tuhkimotarina oli varattu hänelle. Rock veti tuolloin jossain määrin samankaltaista roolia mitä Orton on tehnyt syksystä lähtien. Undertaker puolestaan oli noh, Undertaker ja hänen hahmossaan tuollainen tuhkimotarina olisi ollut lievästi sanottuna epäsopiva.

En niin, koska se ei ole mielipiteeni. Minun mielestäni WrestleMania tuntuisi hienoimmalta, jos Bryan puolustaisi siellä mestaruuttaan Batistaa vastaan. Elukan sanoin voin ainoastaan todeta, että deal with it.

Mielipiteistä nyt on turha sinällään lähteä kiistelemään, mutta sanon tässä nyt vain että ihmeellinen tuo mielipiteesi kuitenkin ja voisin tässä väittää, että valtaosa painimaailman faneista on eri mieltä kanssasi, mitä tulee Rumblen jälkeiseen palautteeseen niin liveyleisön kuin IWC:nkin puolesta. Ja edelleen, jos Bryan laitetaan mukaan mestaruusotteluun niin se huutaa sitä paniikkinappulaa.

[enska]

Nyt puhut kyllä aivan täyttä naalinpaskaa historian kannalta, sillä paini ei millään tavalla polveudu teatterista.

Showpaini periytyy kahdesta tasaväkisestä asiasta: teatterista ja urheilusta (show edustaa teatteria, paini urheilua). Raketti, tiede ja niin pois päin.

Showpainia ja elokuvaa voi kyllä verrata keskenään, mutta kuten DMW jo sanoi, unohdat showpainin pseudourheilu-elementin. Kyseessä on kayfabesta katsottuna laji, jossa isot raavaat miehet taistelevat toisiaan vastaan mestaruuksista ja urheillulisesta glooriasta saippuasarjamaisessa maailmassa. On siis aivan ymmärrettävää, että ihmiset toivovat omien suosikkiensa menestystä ja inhokkien tappioita. Ja kun oma suosikki on ottanut jatkuvasti monta kuukautta pataan, niin ei sitä h****tti vain enää halua katsoa - sinä haluat suosikkisi voittavan.

Huomaatko lihavoidun paradoksin?

Esim. TPS on pelannut tällä kaudella hirveän huonosti, ja moinen surkuhupaisa tunaroiminen todella syö intoa seurata joukkueen pelejä, mutta se ei johdu siitä, että joku Kalervo Kummola sabotoisi TPS:n otteluita käskemällä linjatuomareiden viheltää päästä keksittyjä paitsioita tms., vaan siitä, että TPS on pelannut huonosti (= fakta).

Daniel Bryanin traaginen alamäki ei sen sijaan johdu siitä, että Bryan olisi näyttänyt huonolta (vrt. hautaaminen), vaan siitä, että Triple H todella on sabotoinut miehen matseja kaikenmoisin kepulikonstein (= fiktio), koska Triple H tietää, että Bryan on otellut hyvin. Me siis tiedämme, että Bryan on kokenut vääryyttä ja että hänestä on mestariksi, minkä vuoksi jaksamme kannustaa häntä. Olisi eri asia, jos Taneli olisi joku eksklusiivinen SmackDown-jobberi, joka ei koskaan voittaisi ketään. Silloin ymmärtäisin itkuvirren, vaan en nyt, kun mies on vakiintunut pääottelija ja yleisönsuosikki, jolla on aina jonkinlainen juonikuvio meneillään ja joka ottelee joka ikisessä PPV:ssä ison ottelun.

Mutta kuinka pitkään? Kuinka pitkään yleisö jaksaa odottaa WWE:n vetävän liipaisimesta? Kolme kuukautta? Kuusi kuukautta? Kaksi vuotta?

Tässä on vain kyse siitä ettei porukka enää vain jaksa ikuista pohjustusta mahtavaan tulevaisuuteen, he tahtovat sen luodin jo lähtevän piipusta kohti maaliaan. Eivät he enää jaksa odotella aseen latausta.

Muun muassa tästä syystä mestaruusvoitto Elimination Chamberissa olisi täydellinen ratkaisu. Synkän syksyn ja eritoten suuren Rumble-farssin jälkeen kansa on kuumempana kuin koskaan (huomattavasti kuumempana kuin ennen Rumblea).

Enskan "ongelmana" on tapa selittää jokaikinen WWE:n päätös tai suunnanmuutos loistava ja nerokkaana buukkauksena, vaikka se olisi puhdasta paskaa ja vielä hyvin elitistisellä asenteella, mikä ei oikein ole muiden foorumilaisten mieleen.

Viesteistäni likipitäen jokainen koskee omia fantasiabookkauksiani, joiden mukaisesti toivoisin kuvion etenevän. Puolustuslinjalle lähden vain silloin, kun huomaan jonkun haukkuvan WWE:tä kapeakatseisesti, tilanteen eri näkökulmia näkemättä: eikä tarkoituksenani ole saada muita muuttamaan näkemyksiään väkipakolla, vaan analysoida tilannetta myös vaihtoehtoisista perspektiiveistä ja siten rikastuttaa keskustelua.

Positiivisuus ja optimistisuus on ihan hyvästä kuvioiden suhteen, mutta on vähän koomista jos koittaa jatkuvasti selittää, miten kaikki on mahtavaa ja upeaa, kun lopulta se ei vain ole.

Mahtavuus ja upeus ovat subjektiivisia käsitteitä. Yhtä hyvin voin todeta, että mielestäni (haaveilemasi) Lesnar–Undertaker on kaikkea muuta kuin mahtava tai upea ottelu – eikä siinä ole mitään väärää, oman mielipiteensä ilmaisemisessa. Minä yksinkertaisesti satun tykkäämään siitä, että Daniel Bryanin tarina on mahdollisimman traaginen, koska ajatusmaailmani on, että "the chase is better than the catch". Kun Taneli joskus Triple H:n (henkisesti) päihittää, siirrytään suvantovaiheeseen, joka kestää niin kauan kunnes mies ajautuu uuteen tragediaan. Ennemmin nautiskelen kuumasta tragediasta kuin kylmästä suvannosta.

Mieleeni tuleekin Jerichon debyytti, kun hän tuli yleisön eteen vain fiilistelemään poppeja sanomatta mitään - enska selitti tämän jonain valtavan nerokkaana ratkaisuna, muut pitivät typeränä ja turhana paskana.

Huono esimerkki, koska ei sitä vielä heti paluusegmentin jälkeen voinut tietää, ettei kuvio johda mihinkään (enkä muuten ollut ainoa, joka segmentistä tykkäsi). Esimerkkisi olisi hyvä, jos olisin myöhemmin (kuvion jo johdettua metsään) ruvennut puolustelemaan ko. segmenttiä "jonain valtavan nerokkaana ratkaisuna".

Joskus on hyvä myöntää jonkin olevan huono päätös. – – WrestleManian aikaan enska valittelee miten hirveää shaissea se oli ja Jericho itse myöhemmin myönsi ettei sillä olla mitään tarkoitusta. Sitä vain tehtiin huvikseen ilman mitään suurempaa syytä.

Eikös tämä vain vahvista sen, että kykenen myöntämään WWE:n tekevän huonoja päätöksiä?

Haluan vielä sanoa, että jos Lesnar päätyy Bryania vastaan, niin toivon enskan näkeväni enskan julkisesti valittelevan minkälaisen huikean klassikon maailman menetti Bryan vs. Batistassa.

Voin valitella jo nyt, että on surullista, jos Batista–Bryan ei toteudu: kuvio kun on CM Punkin (mahdollisen) lähdön myötä entistä mahtipontisempi. Kyseessä ei olisi ainoastaan ottelu, jossa sankari päihittäisi inhokin, vaan ottelu, jossa "yleisö päihittäisi WWE:n". Lesnar–Bryan olisi toki painillisesti moninkertaisesti parempi kuin Batista–Bryan, mutta tarinallisesti Elukka on yksinkertaisesti täydellinen Tanelin (ja valveutuneen yleisön) WrestleMania-vihollinen.

Millähän tapaa nämä kaksi herraa ovat irrelevantteja tässä asiayhteydessä?

Vihoviimeisen kerran: koska kukaan ei ole hautaamassa Daniel Bryania.

Aika pitkään kansa kannusti intohimoisesti myös sitä Ryderiä, mutta jossain vaiheessa ketään ei vain enää kiinnostanut kun mies hävisi tarpeeksi pitkään kaikille.

Ryderille suotiin yksi hikinen United States -mestaruuskausi, minkä jälkeen hänestä tehtiin tragikoominen hahmo. Daniel Bryan otteli neljän PPV:n pääottelussa WWE:n merkityksellisimmästä mestaruusvyöstä, feudasi / feudaa yhä Triple H:ta vastaan, palkittiin vuoden parhaimmaksi painijaksi ja osallistuu seuraavassa PPV:ssä Elimination Chamber -otteluun. Kuinka harhaluuloinen pitää olla, että pystyy rinnastamaan Ryderin ja Bryanin toisiinsa?

Tuo kuvio kuitenkin huutaisi paniikkinappulaa. – – Ja edelleen, jos Bryan laitetaan mukaan mestaruusotteluun niin se huutaa sitä paniikkinappulaa.

Mikä kummallinen kirosana se paniikkinappula on?

Showpaini on interaktiivinen viihdemuoto, joka käyttää polttoaineenaan yleisöreaktioita. Ei siis ole mitään syytä hävetä sitä, että muuttaa suunnitelmiaan lennosta. Esimerkiksi Royal Rumblessa se pahamaineinen paniikkinappula olisi voinut pelastaa monen barbaarisen fanin mielenterveyden, yes?

Ja silti, RR-voittaja Bryan haastamassa Lesnarin olisi ollut mielestäni herkullisempi ja laadullisesti paljon parempi matsi.

Lihavoimastani kohdasta totta kai samaa mieltä, mutta minä priorisoin kuvion kuumuuden ja tarinan johdonmukaisuuden pelkän painilaadun yläpuolelle. Lesnar–Bryanin voi bookata koska tahansa, Batista–Bryan on nähtävä WrestleManiassa.

En haluaisikaan, että Manian suurimmassa kuviossa olisi Hoplan nöyryytys aiheena.

Ei palkintona olisi Triple H:n nöyryytys, vaan Triple H:n nöyryytyksestä koituva Daniel Bryanin entistä suurempi onni. WrestleManiassa Hoplan ilkikurinen dominanssi olisi vihdoin lyöty, #YESMovement ottanut ratkaisevan voiton ja Daniel Bryanin odysseija päättynyt onnelliseen loppuun.

Mielestäni tällainen taas saisi WrestleManian tuntumaan jälkiruoalta pääruoan sijaan.

Eli lähtisit ravintolasta saamatta herkullista jälkiruokaa? Eikö tyydyttävin ruokailu ole se, että saa loistavan pääruoan (Bryanin voitto EC:ssä) lisäksi myös taivaallisen jälkiruoan (Bryanin voitto WM:ssä) eli "hela hoidon"?

Undertaker, Rock ja Triple H eivät saaneet klassista tuhkimotarinaansa, mutta olisiko sellainen sinusta sopinut heidän hahmoilleen aikanaan, kun nousivat Main Eventtiin?

Ei, ja se oli yksi syy, miksi nimesin alkuperäiseen viestiini Foleyn, Hartin ja Guerreron, jotka olivat Austinin, Michaelsin ja Cenan kaltaisia sankareita kun ensimmäisen mestaruusvyönsä voittivat. Vedin Rockin, Hunterin ja Undertakerin hihastani vain siksi, koska sinä tartuit siihen, etteivät Foley, Hart tai Guerrero olleet HBK:n ja kumppaneiden veroisia superstaroja. Rock, HHH ja Undertaker (ja itse asiassa Daniel Bryan itse) ovat ts. eläviä esimerkkejä siitä, että ikimuistoiseksi ikoniksi voi nousta myös tuhkimotarinoitta.

Mielipiteistä nyt on turha sinällään lähteä kiistelemään, mutta sanon tässä nyt vain että ihmeellinen tuo mielipiteesi kuitenkin ja voisin tässä väittää, että valtaosa painimaailman faneista on eri mieltä kanssasi, mitä tulee Rumblen jälkeiseen palautteeseen niin liveyleisön kuin IWC:nkin puolesta.

Ensimmäisessä Rumble-palautteessani minä nimenomaan sanoin, että Bryanin kohtalo oli farssi (eli olin samaa mieltä enemmistön kanssa). Batistan synnyttämä paskamyrsky, CM Punkin tilanne ja Daniel Bryan -villityksen räjähtäminen vain loivat todella kutkuttavat lähtökohdat himoitsemaani WrestleManian Batista–Bryaniin, minkä vuoksi olen jälkiviisaana sitä mieltä, että Tanelin Rumble-kohtalo oli onni onnettomuudessa (jos siis mies WWE-mestaruudesta WrestleManiassa ottelee).

[Merovingi]

Showpaini periytyy kahdesta tasaväkisestä asiasta: teatterista ja urheilusta (show edustaa teatteria, paini urheilua). Raketti, tiede ja niin pois päin.

No ei periydy, älä puhu nyt asioista joista et tiedä hevonvittua. Showpaini periytyy täysin legiitista painista, johon on myöhemmin lisätty teatterin elementtejä, mikä ei tarkoita sen periytyvän omien sanojesi mukaan:

Klassinen elokuva ja showpaini periytyvät tismalleen samasta lähteestä eli teatterista

Pointti on, että showpainin tärkein tausta on ihan legiitissä urheilussa. Ei teatterissa, kuten ylhäällä väität. Tämä on huomattavissa lukemalla ihan showpainin alkuajoista, kun siis siitä oli jo tullut sovittua, jolloin gimmickkien värikirjo oli aikalailla pienempi ja yksinkertaisempi. Parhaiten tämän näkee vieläkin Japanista, jonne se tuotiin toisen maailmansodan jälkeen, minkä vuoksi se jäi kulttuurisesti eristyksiin. Se ei enää kehittynyt samalla tavalla kuin USA:ssa, jossa se otti yleisöä viihdyttääkseen enemmän teatraalisia asioita mukaansa. Gorgeous George oli aikanaan erittäin iso hahmo merkittävyytensä vuoksi, koska kukaan ei ollut ennen vetänyt roolihahmoa niin teatraaliseksi.

Eroja näkyi silti myös territorioiden välillä. New Yorkin alueella toimittiin paljon sarjakuvamaisemmin ja sen tyyliä pidettiin todella feikkinä painijoiden joukossa - tästä territoriosta tuli myöhemmin WWE. Etelässä ja Kanadassa taas arvostettiin paljon realistisempaa tyyliä, jossa painin piti olla uskottavaa ja hahmot olivat paljon miedompia. Tämä oikeasti näkyi, sillä kun WWE osti Stampeden territorion Stu Hartilta, sen ensimmäiset show't olivat aivan täysiä floppeja - tyyli ja painitapa olivat niin erilaisia, että calgarylaiset haistattivat paskat koko tuotteelle. Ei siellä ollut niin saippuasarjamaisia tai teatterimaisia gimmickkejä, se oli hyvin maanläheistä touhua - "urheilua".

Sama tapahtui kun Vince yritti tunkeutua kasarilla Jim Crockett Promotionsin alueelle (tuleva WCW), jossa myös oltiin enemmän 'rasslin -linjalla - vain yksi show ja valtaisa palauteryöppy pakotti TBS:n palauttamaan Jim Crockettin takaisin ruutuun, sillä katsojat eivät halunneet katsoa WWF:n feikkiä ja ylitselyötyä paskaa.

Mitä tällä yritän kertoa, showpainin taustat ovat urheilussa, joka näkyi vielä 70-80 luvulla. Se näkyy vieläkin Japanissa, jossa paini kehittyi eristyksissä USA:n tyylinmuunnoksista ja WWF:n valta-aseman kasvusta. Toki japanilaiset ovat kehittäneet omia tyylejään (strong style esimerkiksi), mutta silti tämä memeettinen eristäytyneisyys näkyy hyvin teatraalisuuden vähyytenä WWE:hen verrattuna. Siellä se on vielä show'ta, mutta urheilupainotteista sellaista - ei "teatteripainia" kuin USA:ssa.

En kiellä etteikö teatterilla olisi nykyään paljon tekemistä, sillä ehdottomasti on, mutta jos väittää showpainin periytyvän teatterista.. Silloin puhuu täyttä paskaa. Periytyminen vaatisi showpainin kehittyneen teatteritoiminnassa ja sen näytännöissä ja näin ei ole. Se on kehittynyt oikeasta urheilusta, johon on lisätty teatterin elementtejä, jotta se tekisi enemmän rahaa.

Hauskana sivuhuomiona ennen oikean painin muuttumista shootista workiksi, oli jo karnevaaleilla käyty vähän nykymuotoista showpainia edeltävää touhua roolihahmoine kaikkineen. Siitä ei kuitenkaan kehittynyt mitään isoa tai merkittävää, kuten legiitistä painista, joka oli oikeasti 1900-1920 luvun aikana erittäin suosittua. Frank Gotch oli valtava supertähti omana aikanaan ja hävisi vain kuusi ottelua urallaan. Suosio alkoi lopulta laskea, jolloin laji alkoi kehittyä workiksi, jotta se tuottaisi hilloa. Siltikin shootit olivat yleisiä ja vielä pitkälle 70-luvulle asti arvostettiin painijan todellista taitoa painia ja tapella.

tl;dr: Painissa on tietysti teatraalisia asioita, mutta se ei periydy teatterista, vaan oikeasta urheilusta. Teatteri on lisätty myöhemmin 1920-luvulla tärkeämpään ja merkittävämpään päähaaraan painin kehityksessa, vaikka jo karnivaaliaikoina oli harjoitettu nykyiseen verrattavaa showta.

Enempää en jaksa kirjoittaa, mutta yhden jutun lisäisin tähän Daniel Bryan -gateen. Dave Meltzer kertoi käsittääkseni 29.1 Observerin radiossa, että ei usko WWE:n näkevän Bryania oikeasti enää isona tähtenä vaan Bryanin epäonnistuneen sellaisena, koska hän ei vetänyt kummoisia ostolukemia PPV-tapahtumille syksyllä. Sanoi toki, että tämä johtuu vain WWE:n kehnosta pushista syksyllä, joten nyt WWE käyttää tuota syksyistä epäonnistumista perusteena miksi ei haluta Bryania korkeimpiin paikkoihin. Jos ei vituttaisi, niin olisi tämä kyllä hulvatonta..

[Koopatroopa]

Vihoviimeisen kerran: koska kukaan ei ole hautaamassa Daniel Bryania.

Vastasit sitten yhteen kysymykseen ja jätit huomiotta lopun kappaleesta?

Ryderille suotiin yksi hikinen United States -mestaruuskausi, minkä jälkeen hänestä tehtiin tragikoominen hahmo.

Eli toisinsanoen haudattiin. Ja kyllä Bryanin 18 sekunnin mestaruustappio WrestleMania 28:ssa Triple H:n saunakaverille, Sheamukselle, oli myös melko tragikoomista. Siksi myös vertaus Ryderiin.

Daniel Bryan otteli neljän PPV:n pääottelussa WWE:n merkityksellisimmästä mestaruusvyöstä, feudasi / feudaa yhä Triple H:ta vastaan, palkittiin vuoden parhaimmaksi painijaksi ja osallistuu seuraavassa PPV:ssä Elimination Chamber -otteluun. Kuinka harhaluuloinen pitää olla, että pystyy rinnastamaan Ryderin ja Bryanin toisiinsa?

Feudi Hoplaa vastaan jatkuu tasan siitä syystä WrestleManiaan asti kulminoituen siellä näillä näkymin siihen miesten väliseen matsiin, jotta herra isonenälle saadaan vuoden suurimpaan tapahtumaan jotain tekemistä nyt kun Punk lähti firmasta. Ja en todellakaan rinnastanut suoraan Bryania Ryderiin, jos luit viestiäni lainkaan.

Bryanin viimeaikainen kohtelu alkaa jossain määrin muistuttamaan Ryderia ja Ziggleriä, joskin hieman eri mittakaavassa mutta kuitenkin.

Ja kyllähän Ryderkin pyöri Cenan kanssa juonikuvioissa tuohon aikaan ja olipa herralla myös erittäin näyttävä (muistaakseni ME-) segmentti muuan Hugh Jackmanin kanssa silloin vuoden 2011 lopulla. Ja Ryder tosiaan taisi muistaakseni pyöriä ihan Raw:n Main Eventeissä tuolloin useampaankin otteeseen ja miehen US-mestaruusfeudi Ziggleriä vastaan oli hyvin esillä myös, että en sitä ihan kämäiseksi sanoisi kuitenkaan. Toki miehen reign taisi jäädä lyhyeksi, mutta ihan kiitettävä suoritus kuitenkin kun tuostakin leluvyöstä käytiin ensimmäinen kunnon feudi vuosiin.

Mikä kummallinen kirosana se paniikkinappula on?

Showpaini on interaktiivinen viihdemuoto, joka käyttää polttoaineenaan yleisöreaktioita. Ei siis ole mitään syytä hävetä sitä, että muuttaa suunnitelmiaan lennosta. Esimerkiksi Royal Rumblessa se pahamaineinen paniikkinappula olisi voinut pelastaa monen barbaarisen fanin mielenterveyden, yes?

WWE on käyttänyt yleisöreaktioitaan niinkin hienosti viimeisen 8-9 vuoden ajan, että Cenasta on tehty "controversial Champion" tai suurimmaksi osaksi buuauksista muodostuva yleisö on muotoiltu "mixed reactioniksi". Cena myöskin "saa energiaa" yleisön "mixed reactionista" ja mies "rakastaa" sitä. Oikeasti epäilen että rakastaa, varmasti kyrpiikin usein kuten viime SummerSlamin jälkeen kun ilmoitti jäävänsä saikulle useammaksi kuukaudeksi ja yleisö chänttäsi YES!:iä. Jos WWE oikeasti käyttäisi yleisöreaktioita polttoaineena, niin mm. Cena olisi käännetty ajat sitten antagonistiksi, niin kulahtaneelta toiveajattelulta kuin se kuulostaakin.

Jos WWE ihan oikeasti luuli (tai ilmeisesti luulee vieläkin?), että Batista vs Orton WrestleMania 30:n Main Eventinä kiinnostaa ketään niin kyllä saavat hävetä puolestani. Suunnitelmien muutoksessa ei sinällään ole vikaa, jos ne muutettaisiin oikein päin eli tässä tapauksessa niin, että Bryan poistuu WrestleManiasta mestarina. Mutta se ei kuitenkaan olisi enää tässä vaiheessa sama asia ainakaan itselleni, kuin jos WWE:n suunnitelmana olisi alunperinkin ollut Bryanin a) Rumble-voitto ja b) WrestleMania 30 Main Event ja mestaruuden voittaminen. WWE ei selvästikään usko vieläkään, että Bryan olisi vakavasti otettava firman keulakuva, päämestari ja pysyvä ME-nimi vuosien ajaksi. Eli siis seuraava Cena tai Austin.

barbaarisen fanin mielenterveyden, yes?

Toisinsanoen olet jälleen jumala ja kaikkien meidän typerien lapsellisten fanaatikkojen yläpuolella. Mehän emme tiedä mitä haluamme, vaan WWE:n (ja tällä foorumilla sinun) tehtävä on kertoa, mikä on parhaaksi meille kuolevaisille.

Lihavoimastani kohdasta totta kai samaa mieltä, mutta minä priorisoin kuvion kuumuuden ja tarinan johdonmukaisuuden pelkän painilaadun yläpuolelle. Lesnar–Bryanin voi bookata koska tahansa, Batista–Bryan on nähtävä WrestleManiassa.

Paskaa. Yhtälailla Bryan-Batistan voisi nähdä milloin tahansa. Etenkin kun Batista palasi protagonistina, tai ainakin niin oli tarkoitus ja mies on ilmeisesti viimeisimmän Raw:n mukaan tarkoitus pitääkin naamana vielä jatkossakin. Lesnar olisi ollut valmiiksi jo antagonisti ja ilmeisesti sulassa sovussakin Authorityn kanssa mitä tulee hänen ja isonenän kädenpuristukseen ja tervetuliaistoivotuksiin pari viikkoa sitten.

Priorisoit kuvioiden kuumuuden yleisesti sen perusteella, mitä WWE voi tarjota tai tässä tilanteessa, mitä on enää tarjottavissa tai korjattavissa.

Ei palkintona olisi Triple H:n nöyryytys, vaan Triple H:n nöyryytyksestä koituva Daniel Bryanin entistä suurempi onni. WrestleManiassa Hoplan ilkikurinen dominanssi olisi vihdoin lyöty, #YESMovement ottanut ratkaisevan voiton ja Daniel Bryanin odysseija päättynyt onnelliseen loppuun.

Mikä tuosta WrestleManian voitosta olisi tehnyt juuri niin ratkaisevan ja lopullisen feudin kannalta? Mielestäni olisi vain sopivaa, jos WrestleManian jälkeen oltaisiin nähty vaikkapa Steel Cage, No Holds Barred tai jopa I Quit -ottelu Bryanin ja Triple H:n välillä tapahtumassa, joka kantaa nimeä Extreme Rules. Tuolla Bryan olisi voinut tuhota isonenän lopullisesti brutaalissa matsissa ( =lopullinen päätös feudille samalla) ja Hopla olisi voinut jäädä kuvioista pois puolestani vaikka ikuisesti.

Eli lähtisit ravintolasta saamatta herkullista jälkiruokaa? Eikö tyydyttävin ruokailu ole se, että saa loistavan pääruoan (Bryanin voitto EC:ssä) lisäksi myös taivaallisen jälkiruoan (Bryanin voitto WM:ssä) eli "hela hoidon"?

Mikähän logiikka tässäkin on? Yhtä lailla tuossa sinun ehdottamassasi skenaariossa lähtisin ravintolasta (=WrestleManiasta) saamatta itse herkullista pääruokaa, kun olen sen jo EC:ssä saanut.

Ei, ja se oli yksi syy, miksi nimesin alkuperäiseen viestiini Foleyn, Hartin ja Guerreron, jotka olivat Austinin, Michaelsin ja Cenan kaltaisia sankareita kun ensimmäisen mestaruusvyönsä voittivat. Vedin Rockin, Hunterin ja Undertakerin hihastani vain siksi, koska sinä tartuit siihen, etteivät Foley, Hart tai Guerrero olleet HBK:n ja kumppaneiden veroisia superstaroja.

Ööh, tartuin siihen siksi, koska he eivät ikinä oikeasti olleet Austinin, Cenan ja Michaelsin kaltaisia megaluokan staroja ja Bryanissa olisi nyt kaikki rahkeet seuraavaksi Austiniksi.

Rock, HHH ja Undertaker (ja itse asiassa Daniel Bryan itse) ovat ts. eläviä esimerkkejä siitä, että ikimuistoiseksi ikoniksi voi nousta myös tuhkimotarinoitta.

Toki, eivät kaikki sitä tuhkimotarinaa tarvitse, mutta Bryanin hahmolle, suosiolle ja nykytilanteelle yleensäkin tuo perinteinen Rumble-voiton kautta avautuva tuhkimotarina olisi edelleenkin ollut unelmien täyttymys ja h**vetin sopiva, toisin kuin Rockille, Takerille ja HHH:lle aikanaan.

Ensimmäisessä Rumble-palautteessani minä nimenomaan sanoin, että Bryanin kohtalo oli farssi (eli olin samaa mieltä enemmistön kanssa). Batistan synnyttämä paskamyrsky, CM Punkin tilanne ja Daniel Bryan -villityksen räjähtäminen vain loivat todella kutkuttavat lähtökohdat himoitsemaani WrestleManian Batista–Bryaniin, minkä vuoksi olen jälkiviisaana sitä mieltä, että Tanelin Rumble-kohtalo oli onni onnettomuudessa (jos siis mies WWE-mestaruudesta WrestleManiassa ottelee).

No jaa, kyllä itse olisin paljon tyytyväisempi, jos Punk vielä olisi firmassa, Bryan olisi saanut Rumble-voittonsa ja Batista olisi palannut pienempään kuvioon mukaan. En itse kuulu Batista-vihaajiin ja olin aluksi jopa innoissani miehen paluusta, mutta tämä Rumble-voitto ja WrestleMania 30:n (numero 30 pitäisi olla oikeasti spesiaali tapahtuma) Main Event -paikka vaan pistää vituttamaan niin saakelisti.

Ja näillä näkymin Bryan on menossa tosiaan sitä isonenää vastaan, jotta Hoplallakin on vuoden suurimmassa tapahtumassa tekemistä. Tuosta puolestaan tulee mieleen Summer of Punk 2011, jossa tulikuuma Punk pistettiin feudiin Triple H:n kanssa. Kuinkas tuossa kävikään?

[Tirkka]

Kysehän on nyt siitä että Daniel Bryan ei vaan oikein toimi pidemmän päälle päämestarina. MM. Triple H tietää tämän vallan hyvin. Vertailkaa vaikkapa Bryania Perhemurhaajaan, Eddieen ja Jerichoon. Kaikilla on/oli sama tilanne että yleisö oli/on suuresti miesten takana mutta sitten kun se päämestaruusvyö on kädessä niin yleisölle tulee tenkkapoo: "mitäs tässä nyt sitten pitäisi odotella?". Bryanin viehätysvoima on ihan siinä samassa: on kivaa seurata sitä mestaruuden tavoittelua mutta mestaruuskausi ei sitten toimikaan. Näin kävi sekä Perhemurhaaja-Benoit'n että Eddien mestaruuskausilla: itse mestaruusvoitot olivat todella tunteikasta kiimaa mutta sen jälkeen sitten ei keksittykään mitään koska hahmojen suurin viehätys oli kadonnut siinä vaiheessa kun he eivät olleet enää haastajia. Tuskin kukaan voi vakavalla naamalla sanoa että Bryanin WHW-mestaruuskausi olisi ollut juonikuvioiden kannalta mitään varsinaista kultaa? Samaa olisi WWE-mestarinakin luvassa. Jos Bryan voittaa mestaruuden EC:ssä niin 'Manianmestaruusottelusta voi odotella noin 17 sekunnin vääntöä jotta voidaan pistää paremmaksi edellisestä ennätyksestä. Tai jos ei tule pikamatsia niin häviö tulee joka tapauksessa todennäköisemmin kuin mestaruusvoitto.

Pidän toki itsekinBryanista, sympaattinen mies ja kaikkea hyvää hänelle mutta mieluummin näen häntä voittamassa korkean profiilin juonikuvioita ja haastamassa silloin tällöin mestaruudesta kuin itse mestarina. Painillisesti hänen kuuluisi olla mestari aina mutta hahmo vaan ei sovi siihen. Ihan samalla lailla kuin Undertakerilla ylempänä mainittu "tuhkimotarina" olisi ollut vähintäänkin koominen.

Sitten itse Rumblesta. "What were they thinking?!" kuten AWGN huudahtaisi. Noh, tähän selitys löytyy ihan siitä mistä tuossa kerroin. WWE on sitä mieltä että yleisö vain pettyisi jos Bryanista tehtäisiin mestari pidemmäksi aikaa kuten WM:ssä mestaruuden voittaneilla Rumble-voittajilla on tapana, joten he ajattelivat että Batista olisi riittävän iso ja suosittu nimi voittamaan Rumblen hänen sijastaan. No, typerä ajatushan se oli ja lopputulos nähtiin.Bryania ei ottelussa nähty juuri siksi koska kukaan ei olisi ottanut todesta ottelun voittajaa jos Bryan olisi ollut ottelussa mukana. Mysterio taas tuli viimeisenä koska WWE luuli hänen olevan riittävän suosittu korvaaja Bryanille. Jälleen väärä luulo, koska Rey on jo niin nähty. Tästä syystä olisin itse laittanut numerolle 30 sisääntulijaksi Sheamuksen joka olisi ainakin ollut tuore sen ensimmäiset pari minuuttia sisääntulostaan (jonka jälkeen osa yleisöstä olisikin jo kyllästynyt häneen kuten minä). Itse olisin kyllä saattanut laittaa Bryanin Rumble-otteluun jollain edellytyksellä, mutta en kyllä itsekään olisi välttämättä antanut hänelle voittoa, mene ja tiedä. Tälle rumblelle kyllä paras voittaja olisi ollut Roman Reigns, olisi ollut hyvä päätös loistavalle urakalle ottelussa.

[Invictus]

Kysehän on nyt siitä että Daniel Bryan ei vaan oikein toimi pidemmän päälle päämestarina. MM. Triple H tietää tämän vallan hyvin. Vertailkaa vaikkapa Bryania Perhemurhaajaan, Eddieen ja Jerichoon. Kaikilla on/oli sama tilanne että yleisö oli/on suuresti miesten takana mutta sitten kun se päämestaruusvyö on kädessä niin yleisölle tulee tenkkapoo: "mitäs tässä nyt sitten pitäisi odotella?". Bryanin viehätysvoima on ihan siinä samassa: on kivaa seurata sitä mestaruuden tavoittelua mutta mestaruuskausi ei sitten toimikaan. Näin kävi sekä Perhemurhaaja-Benoit'n että Eddien mestaruuskausilla: itse mestaruusvoitot olivat todella tunteikasta kiimaa mutta sen jälkeen sitten ei keksittykään mitään koska hahmojen suurin viehätys oli kadonnut siinä vaiheessa kun he eivät olleet enää haastajia. Tuskin kukaan voi vakavalla naamalla sanoa että Bryanin WHW-mestaruuskausi olisi ollut juonikuvioiden kannalta mitään varsinaista kultaa? Samaa olisi WWE-mestarinakin luvassa. Jos Bryan voittaa mestaruuden EC:ssä niin 'Manianmestaruusottelusta voi odotella noin 17 sekunnin vääntöä jotta voidaan pistää paremmaksi edellisestä ennätyksestä. Tai jos ei tule pikamatsia niin häviö tulee joka tapauksessa todennäköisemmin kuin mestaruusvoitto.
.

Sinulla on hyvät pointit kylläkin. Benoitin voitto WMXX:ssä poiki muutaman kuukauden Benoit-manian (itse olin sen pauloissa) mutta yleisöreaktioiden kannalta ainoan hurrauksen sai vain se, että Triple H ei enää ollu mestari, mikä alusti mm. Randy Ortonin AINOAN MIELENKIINTOISEN maailmanmestaruuskauden SummerSlam 2004 jälkeen, minkä seurauksina Triple H:lle annettiin WHC kunnes Batista sen voitti itselleen WM21:ssä.

Bryanin mestaruuskauden tiellä on vain ja ainoastaan sen teoreettisen kauden jälkeiset vastustajat. Jos Byranille annetaan se vihoviimeinen pay-off, niin ketkä/kuka on se, joka Bryanin haastaa ja mikä on se suuri showpainitapahtuma? Joku singles-tasolla merkittävä vastustaja sen täytyy olla. Totta kai myös ehkä suurin kysymys D-Bryn kauden toteutumiselle on itse Daniel Bryan. Mitä hän ja WWE haluaa hänen hahmoltaan on totta kai suurin kysymys ja suunnannäyttäjä.

[What]

Tirkan skenaario on harhainen. Daniel Bryan ei ole ollut pidempään mestarina, joten tuo koko viesti on vailla mitään totuuspohjaa.

Edit: Ja Benoit:n mestaruuskausi on huono esimerkki, kun siihen ei edes yritetty panostaa, vaan haudattiin isomman kuvion (Michaels vs. HHH) alle. Eddien mestaruuskausi taas oli mainio, enkä voi ymmärtää rutkutusta siitä. Sitten näistä pienikokoisemmista altavastaajista CM Punk veti sen 343 (edit 434) päivän kautensa, jossa lähes jokainen puolustus oli neljän tähden tasoa. En kertakaikkiaan ymmärrä näkökulmaasi.

[Koopatroopa]

Lisäksi on aika hölmöä vetää johtopäätöksiä Bryanin WHC-kauden perusteella, koska tuolloin kyseessä oli jo pidemmän aikaa ollut selkeä kakkosvyö, jota kantavat uppermidcarderit.

[Kenitys]

Tulipahan taas katsasteltua alkuperäisellä Mania-poppoolla ensimmäinen ppv sitten viime vuoden WrestleManian. Oli taas hauskaa katsoa porukalla nykypainia (on se hitosti kivempaa naureskella meningille yhdessä kuin itkeskellä yksin), mutta eihän tämä homma nyt ihan lapaan mennyt. Kaikki oleellinen on aika lailla jo sanottu, joten en enää sen kummempaa romaania ala kirjoittaa. Pari mietettä:

Hyvää:

- Yleisö. Timanttinen. Ihan puhtaasti yleisön mahtavien chanttien ansiosta viihdyin Orton vs. Cenaa katsoessa. No ok, loppua kohti Orton ja Cena vetivät yllättävän raikkaan suorituksenkin, mutta yleisön osuus oli elintärkeä. Huikeita chantteja, kuten "This is awful" ja "We want Divas".

- Bryan vs. Wyatt. Tästä turha sanoa enää mitään, mitä ei olisi jo sanottu. Huippuluokan ottelu, juuri tällaisten takia nykypainia on kiva oikeasti katsoa, kun näkee raikkaita tuoreita suorituksia.

- Lesnar vs. Show hoidettiin oikeastaan niin hyvin, kuin oli mahdollista. Itseäni ei olisi miesten mikään todellinen ottelu enää kiinnostanut Herran vuonna 2014, joten tällä tavalla homma pistettiin juuri niin hyvin pakettiin kuin sopi toivoa. Kunhan nyt mitään jatkoa ei Show vs. Lesnarille kehitellä, mutta eipä näytä Raw'n perusteella siltä.

- Kortti. Ei turhia otteluita, squasheja tai jotain diivojen hömpötyksiä. Neljä oikeasti merkittävää ottelua, jotka kaikki saivat tarvittavan ajan.

- Rumblessa yksittäisiä hyviä oivalluksia, kuten se NXT-jampan debytointi (näytti oikeasti hyvältä), Roman Reignsin pushin jatkaminen (Reigns näytti pirun hyvältä), Shield-kuvion jatkaminen, Rhodesin poikien ongelmien aloittaminen... Ja olihan siinä ottelussa suurimman osan ajasta oikeasti kehä täynnä hyviä ja mielenkiintoisia painijoita, jotka pistivät varsin toimivan kokonaisuuden kasaan. Niin ja yleisö oli taas aivan timanttisesti mukana. Paskasäkit, kuten Great Khali ja Kevin Nash (mitä v**tua tää äijä tekee painiottelussa nykyisin jos botchaa jopa oman eliminointinsa aivan täysin), eivät kauaa kehässä viipyneet...

Paskaa:

...Lukuunottamatta sitä yhtä v***n säkkiä, joka sitten piti pistää voittamaan koko ottelu. Ei juma v***n lauta. Ja Daniel Bryan ei ole ottelussa ollenkaan mukana. Kyllä taas smarkkeja workattiin sillä tavalla, että en vitutukseltani edes pysty hattua nostamaan Vincelle, Hunterille ja kumppaneille. Kaikki oleellinen ratkaisun paskuudesta on jo tuhanteen kertaan kirjoitettu, joten en ala enää näitä argumentteja toistamaan. Oikeastaan koko keskustelu tässä topicissa on mennyt tismalleen niin kuin arvasin heti nähtyäni Rumblen. Suurin osa on sitä mieltä, että homma on paskaa, ja muutama (Merovingi, DMW, Koopatroopa...) kritisoivat erityisen äänekkäästi ja ehkä turhankin kärkkäästi (mm. nillittämällä täysin turhaan Bryanin tappiosta Wayattia vastaan). Vastapuolella on sitten enska, joka jotenkin kummassa näkee hommassa suuren potentiaalin.

Sinänsä olen samaa mieltä enskan kanssa, että Bryan vs. Batistassa on kyllä kaiken tämän jälkeen hitonmoista potentiaalia, ja suorastaan rakastin tuota Raw'n aloitussegmenttiä, jossa taas vittuiltiin mm. minulle päin naamaa niin railakkaasti. Lopulta Bryan sai hyvityksensä, mutta... sittenkin. Enska voi kirjoittaa vaikka 10 viestiä jälkiruuista, pääruuista, freshiydestä ja draaman kaaren järkevyydestä, mutta ei se Bryanin unelmien täyttymys ja mestaruusvoitto voi vain tapahtua EC:ssä. Tai voihan se, koska se on enää ainut mahdollinen tapa saada Bryan 'Maniaan, mutta se on ihan p**ka tapa. Tekisi mieli lainata tähän vaikka kuinka montaa enskan itsensä ennen Rumblea kirjoittamaa viestiä siitä, kuinka koko Bryan-homman olisi tarkoitus huipentua siihen Manian Main Eventiin, jossa kaikki tietävät Bryanin voittavan mestaruuden mutta joka on kaikessa ennalta-arvattavuudessaan juuri sitä, mihin tähän homman on huipennuttava. Noissa viesteissä sanottiin juuri niin prikulleen hyvin omat näkemykseni, että en oikeastaan pysty parempaan.

Nyt enska kuitenkin on kääntänyt kelkkansa ja on yhtäkkiä sitä mieltä, että huipennus on saatavakin jo EC:hen ja sitten on aloitettava se nerokas seuraava käänne, jossa HHH pakonomaisesti tavoittelee vyötä takaisin. Miksi tuo käänne ei olisi voinut alkaa vasta Manian jälkeen? Manian olisi nimenomaan pitänyt olla tämän ensimmäisen vaiheen huipentuma, ja sitten olisi ollut täydellinen hetki aloittaa uusi "WWE-kausi" taas erittäin mielenkiintoisella jatkolla, jossa HHH yrittää saada Bryanilta vyön takaisin väkipakolla. Toki minäkin olen pohjimmiltani sitä mieltä, että tässä vaiheessa, kun paskat on jo housussa ja homma hoidettu päin p***että Rumblessa, niin paras ratkaisu varmaankin olisi laittaa Bryan voittamaan se mestaruus EC:ssä ja ottelemaan Batistaa vastaan kieltämättä varsin kiinnostavassa ottelussa Maniassa. Se ei silti tarkoita sitä, että se olisi unelmabuukkauksen kannalta missään tapauksessa paras ja kiinnostavin ratkaisu. Hätäratkaisuna se voi olla ihan ok, mutta en ole silti ajatuksesta kovin kiinnostunut. Tykkäsin siis siitä, miten tätä kuviota jatkettiin Rumblen jälkeisessä Raw'ssa, mutta ikävä kyllä en vain näe tälle lyhyellä aikavälillä mitään kovin toimivaa loppua. Tai siten Bryan ottelee HHH:ta vastaan Maniassa (nyt kun Punk otti ja lähti) ja nousee mestariksi vasta Manian jälkeen, mikä on sinänsä ihan ok, mutta kun v***u sen WM 30:n piti nimenomaan huipentua Bryanin mestaruusjuhliin. Olen tällä hetkellä hyvin pettynyt WWE:hen. Pahinta tuossa Bryan vs. HHH -skenaariossa on se, että jos kyseisten miesten ottelu nähdään Maniassa, sitten Batista ja Orton oikeasti ottelevat toisiaan vastaan Manian mestaruusottelussa, mikä saattaa olla vielä huonompi Manian päämestaruusottelu kuin WM 25:n HHH vs. Orton.

------------------

Niin että sellainen Rumble. Kauhunsekaisin tuntein odotan jatkoa.

Daniel Bryan vs. Bray Wyatt - ****
Big Show vs. Brock Lesnar - *½
Randy Orton (c) vs. John Cena - WWE World Heavyweight Championship - ***
Royal Rumble Match - ***

[Merovingi]

Hyvää settiä Kenitykseltä, mutta korjaisin itseeni liittyen, että minulla ei ole kummoisia ongelmia Bryanin tappion suhteen. Bryan kyllä sen kestää, mutta se tappio ja feudin lopetus olisi hoidettu paremmin, jos Bryan olisi Rumblessa Harperin ja Rowanin eliminoinut. Bray sai ison päänahkan ja yleisö sai silti nähdä Bryanin voitollisena, vaikka ei ottelua voittanutkaan.

Ja joo, Road to WrestleMania on nyt aikalailla romahtassa todella heikoksi ja juhlavuoden ollessa kyseessä, se on erittäin paha asia. Luottamus Bryanin ottelemiseen päämestaruudesta WrestleManiassa on tällä hetkellä kovin heikko. Laittaisin mahdollisuudet 20% tienoille ja se on nyt optimistinen arvio.

Bryanin toimivuudesta päämestarina voi sanoa sen verran, että Bryanin yhteenlaskettujen kausien määrä päämestarina on tällä hetkellä yksi päivä. Kyllä, yksi päivä, joten jopa Vince McMahon on ollut pidempään mestarina. WHC-kausi kyllä oli, mutta se vyö ei tuona aikana merkannut maailmanmestaruutta kuin nimellisesti, kuten jo sanottiin.

Ja Bryanin toimivuuden puutteesta mestarina voi kysyä, että miksi ei toimisi? Yleisö rakastaa ja ainoa mistä sen onnistuminen jäisi siten kiinni, olisi juonikuvioiden ja buukkauksen laadukkuus. Bryan voisi vaikka feudata WrestleManian jälkeen HHH:ta vastaan ja otella väli-PPV'ssä (jos voittaa EC:ssä tai WrestleManiassa mestaruuden eikä täten kohtaa HHH:ta) voittaen ottelun, jolloin HHH joutuisi myymään sielunsa Heymanille ja Lesnarille. Täten rakennettaisiin isoa matsia SummerSlamiin ja vastassa olisivat Bryan vs. Lesnar.

Yksi ihan kunnollisesti pituutta saava päämestaruuskausi (3-4 kuukautta vähintään eikä mitään kuukauden pieraisuja), jossa Bryania buukataan vahvasti ja asemaa suojellaan, näyttää onko Bryanista päämestariksi. Ei se Cenakaan vetänyt heti päämestaruuskautensa alussa heti kovia PPV-ostolukemia vaan myynnit taisivat pysyä samana tai jopa laskea. Ison tähden rakentaminen vaatii huolellista työtä ja myös hänen suojeluaan, jotta yleisö ostaa hänet oikeana supertähtenä. Jopa Shawn Michaelsilla oli mestaruuskautensa alussa ysärillä isoja ongelmia vetonaulana ja ratingsit laskivat, koska etenkään mieskatsojat eivät pitäneet hänen gimmickistään.

[enska]

Paskaa. Yhtälailla Bryan-Batistan voisi nähdä milloin tahansa.

Toivon todella, että trollaat.

Bryan–Batista olisi kiinnostava WrestleMania-ottelu siksi, koska yleisö on juuri nyt äärimmäisen kuumana Royal Rumble -farssin takia ja loi omalla osallistumisellaan jännittävän asetelman, jossa Batista on paholaisen ruumiillistuma, joka "varasti Bryanilta voiton", ja Bryan on marttyyri, joka "joutui väistymään Batistan tieltä"... ja tämä asetelma sulautuu täydellisesti Bryanin historiaan, koska ainahan itketään nimenomaan sitä, kuinka Batistan kaltaiset muskelifossiilit seisovat pienen ja pippurisen Bryanin tiellä. Esim. Lesnar ei sopisi yhtä hyvin Batistan paikalle, koska Brock on valveutuneiden fanien suosikki eikä olisi siksi yhtä vihattu antagonisti eikä siksi kykenisi tarjoamaan yhtä vahvaa katarsista kuin Batukka.

Mikähän logiikka tässäkin on? Yhtä lailla tuossa sinun ehdottamassasi skenaariossa lähtisin ravintolasta (=WrestleManiasta) saamatta itse herkullista pääruokaa, kun olen sen jo EC:ssä saanut.

Road to WrestleMania alkaa Royal Rumblesta (alkuruoka eli ruokahalun herättäminen) ja päättyy WrestleManiaan (jälkiruoka eli herkuttelusessio). Pääruoka on se, mitä tapahtuu Rumblen ja WrestleManian välisenä aikana ja täyttää vatsan, jotta kykenee myöhemmin herkuttelemaan. Kun WrestleMania on siis ohi, raflasta voi lähteä kaiken (alkuruoka + pääruoka + jälkiruoka) saaneena.

Nyt enska kuitenkin on kääntänyt kelkkansa ja on yhtäkkiä sitä mieltä, että huipennus on saatavakin jo EC:hen ja sitten on aloitettava se nerokas seuraava käänne, jossa HHH pakonomaisesti tavoittelee vyötä takaisin.

Onko siinä jotain väärää, että kykenee tekemään diilin tosiasioiden kanssa eikä jää "tuleen makaamaan"? Yksikään vihainen kiukutteluviesti tai kyynel ei tee Bryanista Rumble-voittajaa, mutta jokainen optimistinen viesti voi kannustaa ihmisiä suhtautumaan tulevaisuuteen myönteisemmin ja katselemaan asioita vaihtoehtoisista, erilaisista näkökulmista. Luovana ihmisenä pyrin ennemmin löytämään huonoista asioista hyviä kuin (itsestään selviä) huonoja puolia, toisin kuin valtaosa tämän foorumin väestä.

En ts. ole "yhtäkkiä" sitä mieltä, että Bryanin pitäisi voittaa mestaruus Elimination Chamberissa. Mielipiteeni muodostui Royal Rumblen jälkeen – täysin johdonmukaisesti ja loogisesti. Ymmärtäisin syytökset kelkankäännöksistä ynnä muista, jos olisin profeetta, joka kykenisi näkemään tulevaisuuteen; en minä voinut ennen Royal Rumblea tietää, kuinka vihamielisesti yleisö suhtautuisi Batistaan ja kuinka kuuman WrestleMania-asetelman kyseinen reagointi synnyttäisi.

Bryan–Lesnar olisi ollut hieno, klassinen tarina, mutta ken tietää, kuinka ilmiömäiseen kuvioon kayfabea ja todellisuutta (toivon mukaan) sekoittavasta ja aivan modernista Bryan–Batistasta on ainesta? Bryan–Batista symboloi täydellisesti WWE:n ja sen valveutuneiden fanien ainaista sodankäyntiä: pieni, taitava ja sorrettu Bryan (vaikutusvallattomat, laatupainia arvostavat fanit) vs. lihaksikas, huono ja lellitty Batista (vaikutusvaltainen, laatupainista "viis veisaava" WWE). Parhaimmassa tapauksessa Bryan–Batista tulee olemaan elämää suurempi juonikuvio, johon yleisö kiintyy vahvemmin kuin koskaan ennen.

Kuvitella sitä nöyryytystä, jonka Batista saa, kun kävelee ylimielisenä "helppoon" mestaruusotteluunsa ja joutuu kauhukseen taputtamaan kanveesia Yes! Lockin kynsissä. Se tulee olemaan Bryanille (ja Daniel Bryanin intohimoisille faneille) rutkasti tunteellisempi voitto kuin Brock Lesnarin päihittäminen. Emme ainoastaan voita mestaruusvyötä, vaan muskelifetisistiksi syytetyn Vince McMahonin, joka joutuu vihdoista viimein tahtoomme taipumaan.

Vertailkaa vaikkapa Bryania Perhemurhaajaan, Eddieen ja Jerichoon. Kaikilla on/oli sama tilanne että yleisö oli/on suuresti miesten takana mutta sitten kun se päämestaruusvyö on kädessä niin yleisölle tulee tenkkapoo: "mitäs tässä nyt sitten pitäisi odotella?". Bryanin viehätysvoima on ihan siinä samassa: on kivaa seurata sitä mestaruuden tavoittelua – –.

Tätä ajoin takaa, kun kirjoitin, että jahti on parempi kuin saalis.

Ajatteli asiaa sitten draaman, urheilun tai todellisen elämän kannalta, kaikista kiinnostavinta on seurata sitä, miten altavastaaja yrittää päihittää ennakkosuosikin. Mitä dramaattista olisi esim. sellaisessa elokuvassa, jossa sankari olisi alusta loppuun onnensa kukkuloilla? Olisiko Saku Koivun Stanley Cup -jahtia yhtä koskettavaa seurata, jos Koivu olisi nostanut kannua monesti aikaisemmin? Mitä mielenkiintoista kannabiskeskusteluissa on sen jälkeen, kun sota on voitettu ja päihde laillistettu? Miltä tuntuu kannustaa moninkertaisena mestarina tunnettua John Cenaa, kun vastassa on The Mizin kaltainen heikko hiirulainen?

Jos pohditaan elokuvan ja showpainin tarinankerronnallisia eroja, yksi niistä on se, että elokuvan kesto on todella lyhyt: olemme tottuneet siihen, että noin kahden tunnin mittainen teos riittää kaiken kattamiseksi ja vaadimme siksi simppeleitä ja pieniä tarinoita, jotka eivät poikkea sivuraiteille tai paljasta hahmoista mitään epäolennaista. Showpainijan esittämän hahmon ura voi sen sijaan kestää monia, monia vuosia ja luo puitteet paljon pitkäkestoisemmalle tarinalle, josta ei tarvitse leikata "ylimääräisiä kohtauksia" pois. Showpainin hahmot ovat (parhaimmissa tapauksissa) ts. selkeästi pyöreämpiä kuin elokuvien hahmot, koska pystymme tutustumaan niihin vuosien (tai jopa vuosikymmenten) varrella huomattavasti intiimimmin kuin elokuvien hahmoihin.

Tämän vuoksi on myrkyllistä, jos sankarin tarina huipentuu kesken kaiken. Chris Benoit'n ura on tästä täydellinen esimerkki: WrestleMania XX:n mestaruusvoitto oli maaginen hetki, henkinen orgasmi ja Benoit'n uran kliimaksi mutta samalla Chris Benoit -hahmon väistämätön kuolema, koska Benoit oli sen jälkeen "kulutettu". Yksikään teko, jonka Benoit WrestleMania XX:n jälkeen teki, ei vetänyt (eikä voinut vetää) WrestleMania XX:lle vertoja, koska kansa oli jo saanut sen, mitä Benoit'sta tahtoi – ja hypännyt seuraavan sankarin junaan. Jos Benoit olisi ollut elokuvan tai kirjallisuuden hahmo, elokuva / kirja olisi näin ollen päättynyt WrestleMania XX:ään, koska voiton jälkeen alkaa suvantovaihe, joka tulee auttamatta johtamaan pelkkään ojaan (koska vaihe voi päättyä ainoastaan sankarin tappioon).

Kun tilannetta miettii tarkemmin, voi hyvin olla (en väitä, että on, vaan voi olla), että Daniel Bryan väisti kuolettavan luodin Royal Rumblessa. Benoit'n mestaruusvoiton kaltainen tähtiin kirjoitettu tuhkimotarina olisi voinut olla niin kova tyydytys, että Bryanin suosiolle olisi käynyt kuin Benoit'n vastaavalle, koska silloin Bryan olisi menettänyt sen perimmäisen syyn siihen, miksi yleisö häntä niin intohimoisesti jaksaa kannustaa (eli sen, että yleisö uskoo, että WWE ei usko Daniel Bryaniin). Royal Rumble -voitto, Bray Wyatt -feudin voitto ja WrestleManian mestaruusvoitto olisivat hiljentäneet kriittisimmätkin kyynikot, jolloin Bryan olisi riisuttu valttikortistaan. Bryanin kohtalo ei olisi sen jälkeen yhtä mielenkiintoinen, koska fanit tietäisivät kaiken olevan hyvin ja Bryanin jo saaneen hetkensä, mikä johtaisi siihen, että sympaattista altavastaajaa janoavat katsojat hyppäisivät jonkun toisen painijan kelkkaan ja Bryan olisi vaarassa muuttua syksyisen CM Punkin kaltaiseksi haamuksi entisestään, otteli hän sitten miten hyvin tahansa.

Tilannetta voisi verrata (hyvään) seksiin uuden tyttöystävän kanssa: ensimmäinen kerta on todella jännittävä ja hieno hetki, mutta sen jälkeen seksi rutinoituu ja jännitys katoaa – ja silmät alkavat harhailla toisiin naisiin.

Voi toki myös olla, että Daniel Bryanista olisi tullut historian rakastetuin painitähti Royal Rumble -voiton ja tuhkimotarinan myötä. Asiasta on kuitenkin turha ulista, sen kanssa on pakko elää.

Sitten näistä pienikokoisemmista altavastaajista CM Punk veti sen 343 (edit 434) päivän kautensa, jossa lähes jokainen puolustus oli neljän tähden tasoa. En kertakaikkiaan ymmärrä näkökulmaasi.

Ongelma ei ole siinä, etteikö CM Punk ottelisi hyviä otteluita, vaan siinä, että 434 päivän mittainen mestaruuskausi teki vahinkoa miehen hahmolle. Mitä saavutettavaa CM Punkilla on tuollaisen mestaruuskauden jälkeen? Herättääkö Punkin seuraava mestaruusvoitto enää mielenkiintoa? Voiko mikään CM Punkin tuleva teko olla 434-päiväistä mestaruuskautta isompi saavutus? Onko Punk "kulutettu" tuon pitkän mestaruuskautensa myötä? Mikä motivoi CM Punkia ottelemaan WWE:ssä ja mikä puolestaan meitä kannustamaan häntä?

Tuskin kukaan voi vakavalla naamalla sanoa että Bryanin WHW-mestaruuskausi olisi ollut juonikuvioiden kannalta mitään varsinaista kultaa?

Tästä tosin täysin eri mieltä, sillä Bryan oli tuolloin narsistinen nilkki, joka toimi mestarina siksi, koska kansa halusi nähdä hänen häviävän.

[Tirkka]

Tirkan skenaario on harhainen. Daniel Bryan ei ole ollut pidempään mestarina, joten tuo koko viesti on vailla mitään totuuspohjaa.

On ollut ihan riittävän pitkään, olihan se kuitenkin WHC-mestarina useamman kuukauden. WWE-mestarina ei ole toki ollutpidempiä kausia mutta kyllä me tiedetään jo ennakkoon melko hyvin miten homma tulisi etenemään, koska kyseessä on WWE joka ei osaa bookata kovinkaan monipuolisesti.

Edit: Ja Benoit:n mestaruuskausi on huono esimerkki, kun siihen ei edes yritetty panostaa, vaan haudattiin isomman kuvion (Michaels vs. HHH) alle. Eddien mestaruuskausi taas oli mainio, enkä voi ymmärtää rutkutusta siitä. Sitten näistä pienikokoisemmista altavastaajista CM Punk veti sen 343 (edit 434) päivän kautensa, jossa lähes jokainen puolustus oli neljän tähden tasoa. En kertakaikkiaan ymmärrä näkökulmaasi.

Unohdin tosiaan sen että myös Punkin mestaruuskausi oli pituudestaan huolimatta todella mitäänsanomaton. Kiitos kun muistutit! Mestaruuskaudessahan ei ole pääasia ne itse puolustukset vaan se miltä se mestaruuskausi juonikuvioiden perusteella vaikutti ja enimmäkseen aika laimeahan se oli.

Ja siitä huolimatta että Eddie oli loistava noin muuten niin mestarina ei hänkään toiminut. Paras toki näistä altavastaajamestareista, mutta silti tuntui että tässä on nyt mestarina joku joka ei oikeesti kuulu mestariksi kun tuolla on kovempiakin tyyppejä. Ihan kuten muidenkin saman tyyppisten kanssa.

Lisäksi on aika hölmöä vetää johtopäätöksiä Bryanin WHC-kauden perusteella, koska tuolloin kyseessä oli jo pidemmän aikaa ollut selkeä kakkosvyö, jota kantavat uppermidcarderit.

Ei sillä ole tässä mitään merkitystä. Kyse on siitä miten Bryan toimii mestarina, ja nähtiin että ei toimi vaikka juonikuvioon kyllä panostettiin.

[DeadManWalking]

Esim. Lesnar ei sopisi yhtä hyvin Batistan paikalle, koska Brock on valveutuneiden fanien suosikki eikä olisi siksi yhtä vihattu antagonisti eikä siksi kykenisi tarjoamaan yhtä vahvaa katarsista kuin Batukka.

Yhtä lailla myös Bryan on valveutuneiden fanien suosikki. Lisäksi uskallan laittaa kassini pantiksi siitä, että jos Bryan ja Lessu olisivat vastakkain WrestleManiassa ja vetäisivät tässä pidemmän feudin, niin fanien reaktiot menisivät n. 99% vs. 1% Bryanin eduksi.

Lisäksi Batistaa on taidettu kuitenkin bookata protagonistina, eikä suinkaan antagonistina.

Onko siinä jotain väärää, että kykenee tekemään diilin tosiasioiden kanssa eikä jää "tuleen makaamaan"?

Ei, se on vaan aika hassua että käännetään takkia lähes jokaisen kuvion jälkeen sen mukaan jos kuvio ei mennytkään sillä tavalla kun olet aiemmin ajatellut.

Luovana ihmisenä pyrin ennemmin löytämään huonoista asioista hyviä kuin (itsestään selviä) huonoja puolia, toisin kuin valtaosa tämän foorumin väestä.

Luovana ihmisenä pystyy varmaan löytämään positiivisa puolia myös perseraiskauksesta. Jos p**ka on paskaa, niin silloin se on sitä. Vaikka enska nyt kaikesta huolimatta varmaan kuvittelet olevasi tässäkin asiassa siinä suuressa mahtavuudessasi oikeassa, niin alkaahan tuo sinun vänkääminen olla joissain määrin jo huvittavaa. Jos karkeasti sanottuna 99% ihmisistä on sitä mieltä että viime aikoina tapahtuneet asiat ovat ihan p****estä, niin silloin se varmaankin on niin.

EDIT:

Olisiko Saku Koivun Stanley Cup -jahtia yhtä koskettavaa seurata, jos Koivu olisi nostanut kannua monesti aikaisemmin?

Veikkaan että Honda Centerin yleisöstä suurin osa toivoo joukkueen nimeltä Anaheim Ducks voittoa. Se että Saku Koivu pelaa siellä tuskin vaikuttaa itse seuran kannattamiseen mitenkään. Saattaahan se toki jonkun suomalaisen fanin seuralle tuoda, mutta noin muutoin tässä vertauksessa ei ollut paljoakaan järkeä.

[What]

Unohdin tosiaan sen että myös Punkin mestaruuskausi oli pituudestaan huolimatta todella mitäänsanomaton. Kiitos kun muistutit! Mestaruuskaudessahan ei ole pääasia ne itse puolustukset vaan se miltä se mestaruuskausi juonikuvioiden perusteella vaikutti ja enimmäkseen aika laimeahan se oli.

Kenelle oli, kenelle ei. Juuri tuo tekee showpainista niin erityisen viihdemuodon, kun sitä voi katsoa niin monesta vinkkelistä. Toisille ottelut itsessään ovat tärkeitä, toisille tie joka otteluun johtaa.

[enska]

Jokaista Tirkan pointtia en allekirjoita, mutta mies kulkee kyllä oikeilla jäljillä.

Yksi esimerkki on myös Rey Mysterio. Altavastaaja ei yksinkertaisesti sovi pitkäaikaiseksi mestariksi (vrt. Mysterion mestaruuskausi), koska altavastaajan idea perustuu siihen, että on epätodennäköistä, että altavastaaja voittaa (ellei sitten kyseessä ole huijaava mestari, mutta silloin ei ole kysymys Mysterion kaltaisesta sankarista)... ja koska on epätodennäköistä, että altavastaaja voittaa, altavastaajan harvinaislaatuinen voitto tuntuu nimenomaan siksi suurenmoiselta asialta (vrt. Mysterion Rumble-voitto).

CM Punkin kohuttu mestaruuskausi oli niin ikään huono, sillä oli koko ajan tiedossa, ettei Punk ole se lafkan kovin mies (minkä vuoksi mies joutui feudaamaan The Mizin, Dolph Zigglerin, Daniel Bryanin ja Chris Jerichon kaltaisia heikkoja painijoita vastaan). Kausi muuttui kiinnostavammaksi vasta sitten, kun Punkista tuli huijaava mestari ja sai siten oikeuden otella John Cenan, Big Show'n, Rybackin ja The Rockin kaltaisia vahvoja painijoita vastaan. Tämä siis osoituksena siitä, miksi yleisön rakastama altavastaaja toimii paremmin haastajana kuin mestarina. Toisena osoituksena toimikoon jokainen elokuva / kirja / videopeli / sarjakuva, jossa altavastaaja päihittää ennakkosuosikin ja joka "sattumoisin" myös päättyy siihen ko. päihitykseen.

Mikään ei tietenkään estäisi WWE:tä tekemästä Daniel Bryanista ennakkosuosikkia, joka kykenisi voittamaan kenet tahansa uskomattomilla taidoillaan ja rajuilla iskuillaan, mutta todennäköisintä on, että Taneli tulee nykyisen itsensä kaltaisena altavastaajana mahdollisen mestaruusvoittonsa myötä säilymään, ja siksi allekirjoitan Tirkan näkemyksen siitä, että Bryan lienee parhaimmillaan haastajan saappaissa. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettenkö tahtoisi nähdä Bryanin voittavan mestaruutta (olen todennut, että tahdon sen jo Elimination Chamberissa), vaan sitä, että Bryanin pitäisi hävitä vyö nopeasti ja ajautua uuteen tragediaan ennen kuin yleisö kyllästyy häneen ja mies kulutetaan kuivaksi Benoit'n tavoin. Kaikista dramaattisin tapahtuma Tanelin tappiolle olisi Extreme Rules, jossa Batista ja Triple H veisivät häneltä vyön epärehellisin keinoin. Näin Bryan saisi WrestleMania-hetkensä ja Batista pakollisen mestaruuskautensa – ja Bryan palautuisi takaisin sympaattiseksi haastajaksi, joka ei ole vieläkään saanut ansaitsemaansa oikeutta.