Syntynyt 18. Tammikuuta 1969 Washington D.C.
Batistan elämäntarina on varsin mielenkiintoinen. Hänen lapsuutensa oli rankka, ja teininä hän ei ollut mitään muuta kuin nuorisorikollinen. Rötösten jälkeen hän kiinnostui kehonrakentamisesta, ja tämä harrastus alkoi ohjata nuoren miehen elämää oikeille uomilleen. Kehonrakennukesta luonnollisena siirtymänä Batista päätti pyrkiä showpainijaksi ja hakikin WCW:n Power Plantille, jossa hänelle tylysti kerrottiin, että taidot eivät riitä ja on vaan parempi pysyä poken hommissa. Dave kuitenkin vain sisuuntui näistä sanoista, ja hakikin WWE:hen jonne hänet myös huolittiin. Batista vietti vuodet 2000-02 Ohio Valley Wrestlingissä hioden taitojaan, kunnes toukokuussa 2002 hänet nostettiin päärosteriin Reverend Devonin (mikä mainio gimmick) bodyguardina. Tätä jatkui joitakin kuukausia, mutta uran käännekohta tuli vastaan vuonna 2003 kun Batista liittyi Triple H:n, Ric Flairin ja Randy Ortonin muodostamaan Evolution liittoumaan.
Loppu onkin sitten historiaa. Batistan taidot kehittyivät huimasti HHH:n ja Flairin rinnalla ja myös Vince McMahon alkoi nähdä Davessa potentiaalia megatähdeksi. Vuoden 2005 WrestleManiassa Batista voittikin maailmanmestaruuden Triple H:lta, ja seuraavat 5 vuotta hän oli John Cenan ohella koko painimaailman kirkkain tähti. Batistan ura ehdottomalla huipulla ei ollut kovin pitkä, mutta sinä aikana hän kerkesi voittaa World Heavyweight mestaruuden 4 kertaa, WWE mestaruuden 2 kertaa, joukkuemestaruuksia sekä Royal Rumblen vuonna 2005. Erityisesti Batista muistetaan taisteluistaan Triple H:ia, The Undertakeria ja John Cenaa vastaan. Vuonna 2010 Batista jätti painikehät omasta tahdostaan, koska halusi tavoitella uraa MMA:n parissa. Toinen syy päätökseen oli, että Dave ei pitänyt siitä suunnasta mihin PG-WWE oli menossa. Kunnioitettavaa minun silmissäni.
Oma mielipiteeni: Batista vaikuttaa olevan yksi niistä painijoista, jonka arvon tajuaa vasta nyt kun hän on ollut poissa. Onhan se totta, että Batistalta uupui Goldbergin intensiivisyys ja Brock Lesnarin monipuolisuus, mutta siitä huolimatta hän ei ollut yhtään pöllömpi painija kokoisekseen. Pelkkä miehen habitus herätti tietynlaista kunnioitusta, ja hyvien vastustajien kanssa hän kykeni jopa klassikoksi luokiteltaviin koitoksiin. Uran lopetus tuli siinä mielessä harmilliseen paikkaan, että käännyttyään heeliksi Batista oli kiinnostavampi hahmo kuin vuosiin ja tuntui promoissaankin lopulta löytäneen itsensä. Kunnioitan kyllä päätöstä ripustaa saappaat naulaan ennen kuin on vanha ja kankea kehäraakki, mutta en kyllä panisi pahakseni vielä jonkinlaista comebackia lähivuosina. Sen verran "kesken" miehen ura jäi, eikä saanut arvoisiaan läksiäisiä. Puhutaan kuitenkin miehestä, joka John Cenan ohella "kantoi" WWE:tä vaikeiden vuosien yli.
