Levyraati

[The Rocker]

Ja instrumentaaliraadin tulokset:

1. Rush - La Villa Strangiato (Ravenwood) 46 pistettä
2. King Crimson - Red (The Rocker) 43 pistettä
3. Nine Inch Nails - Just Like You Imagined (Show Stopper) 40 pistettä
4. Ratatat - Kennedy (FirEndien) 39 pistettä
5. The Algorithm - Trojans (Stefa) 33 pistettä
6. Apocalyptica - Peace (Krizski) 32 pistettä

Progen rieumujuhlaa.

[Ravenwood]

Toinen kerta kun voitin Alertin raadin ja kummallakin kerralla oon laittanu Rushia teidän kuunneltavaksenne.

[The Rocker]

Toinen kerta kun voitin Alertin raadin ja kummallakin kerralla oon laittanu Rushia teidän kuunneltavaksenne.

Rushilla ei näköjään hävitä.

[Japeet]

Oisko uutta rundia?

[The Rocker]

Oisko uutta rundia?

Käy mulle.

[Ravenwood]

Ehkä.

[Migu.22]

Joo, mutta jotain teemaa myös ainakin meikän puolesta. Tosin, käy se ihan orkkiskierroskin, niitäkään kun ei ole ollut vissiin aikoihin (kuten ei mitään muutakaan).

[Marshallsaaret]

Joo mukana, teemalla tai olman

[Show_Stopper]

Ines. Ehdotan jonkinlaista satunnaisteemaa missä kukaan ei saa valita mitään.

[MR.Off Topic]

Joo mukana, kuhan kerkeen.

[Darien Fawks]

Voisin olla mukana itsekin pitkästä aikaa. Minähän tämän ketjun aikanaan aloitinkin. Siistiä nähdä, että täällä on nykyään jo yli 1000 viestiä, vaikka itse jäin pois varmaan tyyliin 50. viestin kohdalla.

Jaksaisiko joku kertoa, millaiset säännöt tässä skabassa nykyään on?

[Krizski]

Voisi sitä tulla mukaan pyörimään

[Japeet]

Eipä tässä mitään sääntöjä taida olla. Peruskuvio on tämä:

1) Joku ehdottaa raatia
2) Päätetään mennäänkö teemalla vai ilman
3) Vetäjälle privana linkki biisiin
4) Arvostelut kappaleista jotka vetäjä on linkannut topiciin
5) Vetäjä laskee pisteet
6) ToNy-MaN on saanut liian vähän pisteitä
7) Uusi raati

Aika moni näköjään kiinnostunut. Kiva kiva. Mites mennään? Meikäläisen visioissa teemaa ei ollut, mutta jos enemmistö tahtoo ja hyvä idea tulee niin kai sellaisen voisi ottaa.

[Darien Fawks]

Teemaksi biisit, jotka nostavat tunteet pintaan?

[Migu.22]

Teemaksi biisit, jotka nostavat tunteet pintaan?

Tää on ihan perushyvä ainakin meikän mielestä, ovia vaikka mihin suuntiin!

Ja Tonimiehen pisteistä hymyilin ääneen.

[ToNy-MaN]

Eipä tässä mitään sääntöjä taida olla. Peruskuvio on tämä:

1) Joku ehdottaa raatia
2) Päätetään mennäänkö teemalla vai ilman
3) Vetäjälle privana linkki biisiin
4) Arvostelut kappaleista jotka vetäjä on linkannut topiciin
5) Vetäjä laskee pisteet
6) ToNy-MaN on saanut liian vähän pisteitä
7) Uusi raati

Aika moni näköjään kiinnostunut. Kiva kiva. Mites mennään? Meikäläisen visioissa teemaa ei ollut, mutta jos enemmistö tahtoo ja hyvä idea tulee niin kai sellaisen voisi ottaa.

Mistä tää nyt tuli?

[The Rocker]

Teemaksi biisit, jotka nostavat tunteet pintaan?

Vähän epäselvä rajaus mutta käy minulle.

[Hautsi_]

Kuka vetää raatia?

[The Rocker]

Kuka vetää raatia?

Japeetin idea, Japeetin ongelma kaiketi.

[Japeet]

Juu, kyä mä voin vetää. Teeman suhteen olen avoin eli toi darrankin mainitsema kä. Pistäkää incoksiin vaan tulemaan =)

[MR.Off Topic]

Juu, kyä mä voin vetää. Teeman suhteen olen avoin eli toi darrankin mainitsema kä. Pistäkää incoksiin vaan tulemaan =)

Eli siis vedetäänkö Darran teemalla? Käy mulle.

[Japeet]

Eli siis vedetäänkö Darran teemalla? Käy mulle.

Juu. Ensimmäinen biisi vastaanotettu. Eilen näköjään oikeinkirjoitus ollut vahva laji. Syytän alkoholia.

[Japeet]

1. The Sound of Silence - Simon & Garfunkel
2. Kuolleen miehen kupletti - Viikate
3. Have a Nice Fight - Joyless
4. Maailma on sun - Tehosekoitin
5. In My Darkest Moment - Hanoi Rocks
6. Jesus, etc. - Wilco
7. Hurt - Johnny Cash
8. Puukkobulevardi - Kalle Ahola

Oisko vaikka viikon verran äänestysaikaa. Eli ensi keskiviikkoon mennessä arvostelut kehiin.

E: Yhden heitin vielä mukaan kun kukaan ei ollut ehtinyt arvostelua tekemään.

[The Rocker]

Polkaistaanpas homma käyntiin.

1. The Sound of Silence – Simon & Garfunkel

Onkos tämä jo ollut levyraadissa? En ole aivan varma tai ainakin joku samankaltainen kappale samalta artistilta.

Kappaleena tämä on melko minimalistinen. Kaksi lauluääntä ja akustiset kitarat, silti tässä saadaan suuria tunteita ja ääniä välitettyä. Melko tarttuvan oloinen ja kasvaa kuunneltaessa. Pakko todeta että tämä on aika hieno kappale. Sopii tähän harmaaseen syyskuun aamuun.

9

2. Kuolleen Miehen Kupletti – Viikate

Tämä kappale on tullut kulutettua aikanaan miltei puhki. Melankolinen, surullinen tarina nuoren pojan elämästä isänsä kanssa. Tämä on sitä vanhaa hyvää Viikatetta josta vauhtirallit puuttuivat ja keskityttiin enemmän Mana Manan hengessä liikkumiseen. Hidas kappale jossa kaikki osat toimivat. Kitarasoundit, rummut ja kaikki muukin toimii. No complaints

10

3. Have a Nice Fight – Joyless

10 minuuttinen kappale... noh onhan tässä aikaa. Eikun tässä onkin samaan videoon tungettu kaksi kappaletta. 5 minuutin kohdalla vaihtuu. Yhtye kuulostaa hyvin pitkälti kellaribändiltä, musiikki tuntuu tulevan eri huoneesta ja se huvitti minua. Soittimet kuuluivat kuitenkin selkeästi läpi joten tämä lienee yhtyeen oma valinta. Tai no ainakin tämä on miksattu selkeästi, laulua lukuunottamatta. Ei nyt hieman heikkoa äänimaailmaa lukuunottamatta mitään selkeitä huonoja piirteitä. Lievä mitäänsanomattomuus vaivasi hieman mutta ei liikaa.

7

4. Maailma on sun – Tehosekoitin

No tässä on kappale jonka kaikki ovat kuulleet ja varmaan joskus tykänneetkin. Itse kuulun siihen joukkoon joka pitää tästä. En laittaisi soimaan bileissä varmaankaan, mutta jos tulee radiosta niin saatan jopa hyräillä mukana. Sillä onhan tämä aika hieno poprock ralli. Tässä on perus rock yhtyeen kaluston lisäksi paljon muutakin soitinta mukana, mm. viulu jolla saadaankin hienoja soundeja irti. Toivoa täynnä oleva kappale, joka tuo mukavasti vaihtelua kierroksen yleiseen synkkyyteen.

8

5. In My Darkest Moment – Hanoi Rocks

Hanoi Rocksin uudempi tuotanto on jäänyt vähälle joten tämä on hieno tilaisuus katsoa mistä on kyse. Äänimaailma on puhtaampi kuin 80-luvun levyissä. Kitarasoolo toimii ja Monroen laulu kuulostaa jopa paremmalta kuin aiemmilla levyillä. Siihen on tullut lisää rouheutta ja yritystä ei ole liikaa. Saksofoni toi mieleen ne wanhat hywät ajat. Ei mitään kovinta shittiä ikinä, mutta ihan hyvä kuitenkin. Välttää hyvin liiallisen siirappisuuden.

8
6. Jesus, etc. - Wilco

Wilcoa on pitänyt joskus kuunnella mutta en ole sitäkään tainnut jaksaa. Noh katsotaan mitä tuleman pitää.

Hyvin rentoa musiikkia. Laulaja kuulostaa vähän Bob Dylanilta joka on mausta riippuen joko hyvä tai huono asia. Itse asiassa tämä voisi hyvinkin olla joku Dylanin kappale. Kaiken kaikkiaan tykkään tästä. Hyvin harkitun oloinen kappale jossa ei mennä liiallisuuksiin. Viulua kuullaan tässäkin kappaleessa ja kitarat ja basso toimivat tässä hyvin, rummut ovat kuultavissa ja laulu dominoi maisemaa.

9

7. Hurt – Johnny Cash

Ja sitten tulee Johnny Cashin mestarillinen cover NIN klassikosta. Huumeriippuvuudesta kertova kappale on muutettu kertomaan Cashin tulevasta kuolemasta. Hyvin hillitty kappale koskee kaikkiin sielun sopukoihin. Painostavat melodiat, Cashin ääni ja välillä crescendoon karkaavat kitarat ja piano luovat epätoivoista tunnelmaa. Loppua kohti tuleva särkevä ääni on mahtava. Huikeutta.

10

8. Puukkobulevardi – Kalle Ahola

Kukas tää Kalle Ahola on? Saamme lisää akustisia kitaroita ja hieman normaalin rock yhtyeen soitinvalikoimasta poikkeavia soittimia. Eipäs tässäkään kappaleessa mitään vikaa ole. Lunki kappale, puukkobulevardilla on kivaa. Rappiota ja muuta kivaa huokuu sanoituksesta, joka sopii hyvin musiikkiin. Tulee jostain syystä mieleen Tuomari Nurmion Valo Yössä, mikä ei ole huono asia.

8


-------
Olipas todella kova kierros. Ei yhtään huonoa kappaletta ja muutama todella kova. Sielua koskettavat kappaleet koskettavat sielua, akustiset kitarat soivat ja miehet vaikeroivat.

[Marshallsaaret]

Perinteiseen tapaan arvostelin ensin biisit ja luin vasta sitten muiden arvostelut. Suosittelen samaa muille taktikointifaktorin poissulkemiseksi.

1. The Sound of Silence - Simon & Garfunkel

Näin aloitamme raadin klassikkobiisillä. Voisin hyvin kuvitella kuuntelevani tätä biisiä krapula-aamuna hakiessani henkistä helpoitusta edellisiltana suorittamiini synteihin. Simon & Garfunkel uppoaa ja pienet kylmät väreetkin tuli, ei kuitenkaan kyyneliä silmässä tai muutakaan järisyttävää. Kiitettävä suoritus silti.

Arvosana: 9

2. Kuolleen miehen kupletti - Viikate

Viikate ei herätä ainakaan etukäteen minkäänlaisia positiivisia tunteita itsessäni, jonkin sortin valtavirran hardrock-versio Absoluuttisesta Nollapisteestä on ennakkoasetelmani. Kappale pelaa tematiikallaan samalla pallokentällä Arttu Wiskarin Mökkitie-biisin kanssa, joskin hieman melankolisemmissa ja synkemmissä tunnelmissa. Aiheet ovat kuitenkin suomalaiselle biisille tyypilliset, ennen oli kaikki niin huonosti, mutta sitten asiat olivatkin vielä huonommin. Tunteisiin vetoamisen puolesta tämä oli negatiivissävytteisestä kirjoitusotteestani huolimatta kelpo suoritus, vaikken biisistä itse niin kauheasti syttynytkään.

Arvosana: 8

3. Have a Nice Fight - Joyless

No ohhoh, on jollain munaa, kun pystyy heittämään yli kymmenminuuttinen biisin levyraatiin. Voi olla, että tämä biisi kärsii pituutensa takia hieman, kun en näitä kuitenkaan kertaa enempää aio kuunnella. Ensimmäisten minuuttien perusteella soundit ovat tosi alavireiset ja lofi-henkiset. Noin puolivälin paikkeilla biisi päättyy ja alkaa jonkin sortin b-puoli, joka ei tunnu hirvittävän tiiviisti liittyvän alkuosaan. Soundit ovat melko riivaavat, ja kyllä tämä ainakin ajatuksia herättää, jos ei niinkään valmiiksi pureskeltuja tunteita kuten aiempi Viikatteen biisi. Musiikillisesti rankkaan tämän kuitenkin Viikatteen yläpuolelle, joten sama arvosana olkoon kokonaistuomio.

Arvosana: 8

4. Maailma on sun - Tehosekoitin

Enpäs muista tällaista Tehiksen biisiä. Aika iskevä melodia, toisaalta mitäpä muutakaan sopisi odottaa Matti Mikkolan tasoiselta biisinikkarilta (tjeu: Pepe & Saimaa -levy). Lyriikat olivat ehkä hieman kertakäyttökamaa, enkä ainakaan näin yhdellä kuuntelulla päässyt fiiliksiin niistä. Valittava viulu nostaa aina biisin uudelle tasolle, siitä +1 ja edellisten rinnalle tunteiden nostatuksen puutteesta huolimatta.

Arvosana: 8

5. In My Darkest Moment - Hanoi Rocks

Nyt mennään perinteisissä rockballaditunnelmissa. Valitettavasti Mike Monroen ääni ei riitä kantamaan tällaista biisiä, toisin kuin jotain Day Late & Dollar Short -tyyppistä energiarokkivetoa. Äänimaailma on paitsi eeppisehkö, myös kliseinen ja vähän turhaan täyteen ammuttu. Tällä kertaa saksofonikaan ei oikein istu muuhun yltäkyllään. Valitettavasti pahnanpohjimmaiseksi ja seuraavaa putkeen.

Arvosana: 6

6. Jesus, etc. - Wilco

Valittavan viulun paluu! Kappale liikkuu katkeransuloisissa tunnelmissa ja lyriikat poukkoilevat arkisten huolien ("don't cry / you can rely on me honey") ja galaktisen järisyttävien tosiseikkojen ("you were right about the stars / each one is a setting sun") välillä. Kylmät väreethän tästä saa, yhtä viime vuosikymmenen kovinta indiebiisiä kuunnellessa. Omalla kohdallani tunnereaktiota toki voimistaa historiani tätä biisiä kuunnellessa, ei nimittäin ole ihan kerta tai kaksi tämä kiekko levylautasella viihtynyt, vaan kokonaisuudessaan yksi aikuisikäni kuunnelluimmista albumeista, ja kenties sen paras biisi, on kyseessä.

Arvosana: 10

7. Hurt - Johnny Cash

Tämä on kyllä kiistämättä yksi tiukimmista covereista kuuna päivänä. Siinä missä Nine Inch Nailsin originaali maalaa kuvan luotaantyöntävästä hylkiöstä, Cashin versiointi on kuin häntä varten kirjoitettu vanhan miehen viimeinen henkäys ja silmiä avaavan dramaattinen portti hänen perintöönsä. Kylmät väreethän tästäkin tuli, ja näin hyvälle kappaleelle on helppo povata voittoa tästä rundista.

Arvosana: 10

8. Puukkobulevardi - Kalle Ahola

Tää biisi ei ollut mitään. Ei mitään säväreitä sanoista, sävelestä, sovituksesta eikä videosta. Ei mitään. Odotin jotain loppuhuipennusta, ei mitään. Herättikö tämä tunteita? No joo, vitutusta siitä että se oli niin huono. Siitä +1 ja vitosella läpi.

Arvosana: 5

fake-edit: Rockerille tiedoksi että Kalle Ahola on paremmin tunnettu Don Huonojen laulajana.

Oikea edit: Huvitti, että olimme molemmat Rockerin kanssa nostaneet tämän Hurt-biisin tematiikan muutoksen originaalista coveriin esiin kolmen rivin arvioissamme.