Kirjallisuus

[Hautsi_]

Aloitin James Joycen Ulysseksen. On muuten heti alusta asti ihan kivasti haastetta. Saa nähdä kauan tuon läpikahlaamiseen kuluu aikaa. Ja siis uusi Leevi Lehdon suomennos kyseessä.

[The Rocker]

Reijo Mäen Mustasiipi tuli luettua läpi viimeinkin. Tuossa vuosi sitten koitin lukea mutta en jaksanut. Nyt tuli luettua läpi kahdessa n. 3 tunnin sessiossa. Hyvää ja helppoa luettavaa. Jos sitä seuraavaksi koittaisi tuota Gogolin Kuolleita Sieluja, vaikka suomennos onkin ärsyttävä. 2008 painetussa kirjassa suomennos vuodelta 1882... ei h****tti. Alkuperäiskieli ei tosin luonnistu ja englanniksi ei kannata niin eiköhän tämä näinkin luonnistu.

[The Rocker]

William Burroughsin Alaston lounas. Ihanan sekavaa juttua. Tässä kirjassa kerrotaan kyllä kaikki olennainen kamankäytön ihanuudesta. Huikeaa rappioromantiikkaa.

[Phenomenon]

Tuli tuossa viimeksi, eli 2kk sitten luettua Richard Bachmanin (Stephen Kingin valenimi) Raivo [1977]. Nyt eräässä TV-sarjassa mainittiin kyseinen kirja, joten wikipediasta huomasin, että Rage on monista maista vedetty pois myynnistä. Kirjastoista toki voi löytää vielä.

Kirja kertoi kouluampumisesta.

"The Carneal incident was enough for me. I asked my publisher to take the damned thing out of print. They concurred."[8] King went on to describe his view on this subject, which acknowledged the role that cultural or artistic products such as Rage play in influencing individuals, particularly troubled youths, while also declaring that artists and writers can not be denied the aesthetic opportunity to draw upon their own culture—which is suffused with violence, according to King—in their work.

[The Rocker]

Charles Bukowskin Vanhan likaisen miehen juttuja, on vähän erilainen kirja. Isoja kirjaimia esiintyy vain nimien yhteydessä. Samalla kirja koostuu neljästäkymmenestä eri jutusta. Helppoa luettavaa sinällään. Toisaalta mitä voi odottaakaan vanhan likaisen miehen kirjoittaneen? Helliä rakkaustarinoita?

[Coca]

Coelhon teosten lisäksi ei ole kyllä tullut lueskeltua piiiiitkään aikaan. Nyt kun aikaa on rutkasti, sukelsin muistojen mereen ja noukin sieltä yläasteajoilta tutun nimen Agatha Christie. 10 lil nega boyz oli aikoinaan sen verran kuumaa kamaa, että päätin keventää kirjaston hyllyköiden rasitusta muutamalla kirjalla. Jännärit ja dekkarit muutenkin mieleeni. Olihan Aku Ankassakin ne vanhat Mikki-tarinat kovia

[The Rocker]

Antikan alelaarista Bertrand Russellin Länsimaisen filosofian historia 2 kahdella eurolla. Tuli aika voittaja olo. Samaan syssyyn Wittgensteinin Sininen ja Ruskea kirja vitosella. Ei paha hinta kuulkaa olleskaan.

[The Rocker]

Albert Camus'n Sivullinen tuli luettua tässä illan ratoksi. Oli kyllä hyvä kirja. Todella hyvä. Mies on sivullinen omassa elämässään ja oikeusprosessissa. Hahah. Lohdutonta tekstiä, mutta silti toivoa herättävää.

[Mr.Perfekt]

Suositelkaas jotain kesälukemista. Olen ajatellut jotain must-read klassikkoa kuten Catcher in The Rye tai Lord of the Flies.

[The Rocker]

Suositelkaas jotain kesälukemista. Olen ajatellut jotain must-read klassikkoa kuten Catcher in The Rye tai Lord of the Flies.

Rikos ja Rangaistus. Myös Albert Camus'n Rutto ja Sivullinen käyvät hyvin.

[MR.Off Topic]

Kellään hajua minkämoisia teoksia on nuo James Sallisin Drive ja Driven -kirjat? Ensimmäisestä on siis tehty tuo saman niminen leffa ja jälkimmäinen ilmeisesti jatkaa tuota tarinaa. Kattelin kaverin tykönä uudestaan tuon leffan ja onhan se aika jäätävän hyvä niin heräsi samalla kiinnostus noihin kirjoihin. Veikkaan, että pitää varmaan vain lukia, mutta jos joku täysin sattumalta on noihin uppoutunut niin voisi kertoa, onko lukemisen arvoista shittiä.

[Velocity]

Enpä juuri ikinä lue mitään. Viime viikolla tyttöystävä kuitenkin vei kirjakauppaan, ja pakotti valitsemaan kirjan. Mukaan tarttui Stephen Kingin Pet Sematary, jota muistan kaverini suositelleen pari vuotta takaperin.

Viimeinen sivu kääntyi juuri, ja oli kyllä aika vitunmoinen kirja. Niinkuin työkaverini totesi: "That book fucks with your mind!". Todella taitava sekoitus iloa, jännitystä ja silkkaa julmuutta.

Erityisesti Kingin tapa kääntää kaikki päälaelleen yhdellä sivulauseella on erittäin häiritsevää. Kirjan lukeneille, tai heille jotka eivät välitä jos h**vetin hyvä kirja spoilaantuu, muistutukseksi/huomioksi yksi itseäni erittäin paljon häirinnyt kohta:

Spoiler: näytä

(Tässä kohdassa ovat siis Louis (tarinan päähenkilö, 35-vuotias mies) ja hänen vajaa 2-vuotias vauvansa Gage. Tätä edeltää monta sivua ilon hetkiä ja onnea. Tässä he lennättävät leijaa pellolla.)

"'Kite flyne!' Gage cried out to his father, and Louis put his arm around Gage's shoulders and kissed the boy's cheek, in which the wind had bloomed a wild rose. And Gage, who now had less than two months to live, laughed shrilly and joyously."

Siis mitä v**tua. Yhdellä lauseella vaan pokalla heitetään että se VAUVA MUUTEN KUOLEE, JA PIAN. Tulee lukemisesta kummasti taas jännää. v***n Stephen King.

Nyt töistä tultuani oli pakko lukea ne loput 120 sivua tänä iltana kun ei kestänyt enää jännitystä. Aikamoinen kirja, suosittelen kyllä lukemista. Mieluiten vieläpä silloin kun tietää että tulee olemaan aikaa pitkille lukuhetkille, sillä tämän kirjan lukemista on todella vaikea keskeyttää.

[The Rocker]

Jonathan Gloverin Ihmisyyttä takana kuutisenkymmentä sivua ja on kyllä mielenkiintoinen kira (kiitos vinkanneille!) Serkun kirjahyllystä sattui löytymään ja kissavahtina homma semitylsää niin tätä lukee mielellään aurinkoisella terassilla. Ei mitenkään erityisen vaikeaakaan tekstiä ja hyvin tuotu filosofinenkin aspekti mukaan.

[Merovingi]

Jonathan Gloverin Ihmisyyttä takana kuutisenkymmentä sivua ja on kyllä mielenkiintoinen kira (kiitos vinkanneille!) Serkun kirjahyllystä sattui löytymään ja kissavahtina homma semitylsää niin tätä lukee mielellään aurinkoisella terassilla. Ei mitenkään erityisen vaikeaakaan tekstiä ja hyvin tuotu filosofinenkin aspekti mukaan.

Taitaa olla minun vinkkaamani. Hyvä kirja se on eikä kovin vaikeaselkoista tekstiä todellakaan, vaikka tuo filosofinenkin näkökulma löytyy.

[The Rocker]

Taitaa olla minun vinkkaamani. Hyvä kirja se on eikä kovin vaikeaselkoista tekstiä todellakaan, vaikka tuo filosofinenkin näkökulma löytyy.

Joo sinä tosiaan vinkkasit sitä luettavaksi. En vain muistanut toista niin en viitsinyt mainita nickejä kun en ollut varma ketkä sitä olivat vinkanneet. Ihmisyys vaatii tosiaan vain vähän filosofista ymmärrystä vaikka onkin hyvin filosofisen oloinen kirja.

[The Rocker]

Sartre on muuten hankalaa luettavaa. Tai ainakin Inho oli. Olkoonkin että on yksi eksistentialistisen filosofian kannalta olennaisista teoksista niin sitä oli miltei kivuliasta lukea. Sinällään toki hyvä kirja ja paikoitellen heijasti melko hyvin omia tuntojani maailmasta. Mieluummin lukee kuitenkin Nietzscheä. Äh niin paljon luettavaa.

Jonathan Gloverin Ihmisyys oli muuten hyvä kirja ja sitä voi suositella sekä moraalifilosofiasta kiinnostuneille että iha historiasta kiinnostuneille. Josko sitä seuraavaksi tavailisi läpi Iivana Julman elämänkertaa.

[Hautsi_]

Parit klassikot olen ehtinyt viime viikkoina lukemaan. Jack Kerouacin On the Roadin sekä Jack Londonin Call of the Wildin sekä White Fangin. On the Road oli kieltämättä oikein hyvä kirja, ja sekin kannattaa lukea, mutta Londonin Call of the White ja White Fang ovat aivan mahtavia. Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Vaikka ennakkoon koirasuden sekä koiran näkökulmasta kerrotut romaanit kuulostavat ehkä hieman lasten kirjoilta, niin sitä ne eivät ole. Oikeasti kannattaa lukea. Molemmat kertovat Klondiken kultaryntäyksestä.

[The Rocker]

Sain tuossa Bukowskin Postitoimiston luettua läpi. Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Tyyli oli toki jo tuttu novelleista ja osa tapahtumistakin. Ihan hyvää rappioromantiikkaa ja hedonismin ylistystä. Aloitin sen jälkeen Jari Tervon Troikan, joka on mielenkiintoisen oloinen kirja. Toki taas kerran kerrotaan sisällissodan tapahtumia punaisesta perspektiivistä (onko valkoisten perspektiivistä kirjoitettu mitään merkittävää?). Kevyenä välilukemisena käy Anna Kontulan Prostituutiokirja. Mielenkiintoista todellakin.

[Phenomenon]

Kenelläkään kokemuksia Lovecraftin kirjoista? Jos on niin suosittele jotain mistä voisin aloittaa. Nyt on tosin kesken Romance of The Three Kingdoms Moss Robertsin kääntämänä. Loistava kirja. Eli englanniksi käy myös.

[Merovingi]

Kenelläkään kokemuksia Lovecraftin kirjoista? Jos on niin suosittele jotain mistä voisin aloittaa. Nyt on tosin kesken Romance of The Three Kingdoms Moss Robertsin kääntämänä. Loistava kirja. Eli englanniksi käy myös.

Kokemukseni ovat hyvin vähäisiä, mutta hyllystäni löytyy kaksi Lovecraftin massiivista kokoelmaa, jotka pitäisi joku päivä lukea. Suosittelesin hommaamaan ne ja niistä erityisesti Necronomicon -nimellä kulkevan jässikän, josta löytyy kaikki merkittävimmät Lovecraftin tarinat. Minulla se on englanniksi ja suosittelen sitä myös sinulle, sillä Lovecraft pitää lukea englanniksi. Hänen tiettyjä sananvalintojaan kun ei voi kääntää suomeksi, jotta ne säilyttäisivät vaikuttavuutensa.

[Phenomenon]

Kenelläkään kokemuksia Lovecraftin kirjoista? Jos on niin suosittele jotain mistä voisin aloittaa. Nyt on tosin kesken Romance of The Three Kingdoms Moss Robertsin kääntämänä. Loistava kirja. Eli englanniksi käy myös.

Kokemukseni ovat hyvin vähäisiä, mutta hyllystäni löytyy kaksi Lovecraftin massiivista kokoelmaa, jotka pitäisi joku päivä lukea. Suosittelesin hommaamaan ne ja niistä erityisesti Necronomicon -nimellä kulkevan jässikän, josta löytyy kaikki merkittävimmät Lovecraftin tarinat. Minulla se on englanniksi ja suosittelen sitä myös sinulle, sillä Lovecraft pitää lukea englanniksi. Hänen tiettyjä sananvalintojaan kun ei voi kääntää suomeksi, jotta ne säilyttäisivät vaikuttavuutensa.

Joskus taidan olla nähnyt jonkun elokuvan tuosta Necrominicon kirjasta. Muistaakseni piti yllättävän hyvin otteessaan, vaikka elokuva koostui vain parista kolmesta eri tarinasta kun Lovecraft luki kirjaa.

Pitää laittaa tilaukseen.

[The Rocker]

Luin tässä parin päivän sisään Tähtäimessä Eichmannin ja Itsemurhan Filosofian. Tässä lyhyet mietteet molemmista.

Tähtäimessä Eichmann kertoo Adolf Eichmannin juutalaisten tuhoamiseen keskittyneen urakan viime vaiheista, hänen hämmentävästä paostaan Saksasta ja elämästä Argentiinassa. Samalla seurataan Israelin salaisen palvelun ja erinäisten vapaaehtoisten suorittamista tutkimuksista liittyen hänen olin paikkaansa. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja jännittävä, vaikka lopputuloksen tiesinkin. Se valaisi myös paljon Saksan hallituksen haluttomuutta tutkia menneisyyttään sodan jälkeen. Ylipäätään hyvä kirja ja suosittelen aihepiiristä kiinnostuneita lukemaan sen.

Itsemurhan Filosofia onkin luonteeltaan täysin erilainen kirja. Siinä pohdittiin sitä miten itsemurhaa on pohdittu läpi filosofian historian. Aina Sokrateesta moderneihin filosofeihin, kuten Foucaultiin. Kirjoittajan oma asenne paistoi läpi, vaikka hän ei siihen sanonut pyrkineensä. Kirja herätti ajatuksia itsemurhan oikeutukseen, vapaaseen tahtoon ja koko käsitteeseen liittyen. Suosittelen lukemaan, sillä Se oli huomattavan helppo lukuinen eikä pituuttakaan ollut kuin 170 sivua.

[The Rocker]

Lukeeko täällä kukaan muu kirjoja?

[Migu.22]

Lukeeko täällä kukaan muu kirjoja?

Joo, yllättävän paljonkin. Pyrin useimmiten nykyään lukemaan kirjat alkuperäiskielellään, mikäli vain mahdollista. Muutaman opuksen olen lukenut niin enkuksi kuin suomeksikin, ja todennut että ne päähän änkevät mielikuvat ovat huomattavasti rikkaamman ja värikkäämmän oloisia ennen sitä käännöstä. Hauskana yhteensattumana luin itsekkin muuten tuon Tähtäimessä Eichmannin kesällä mökkitalkoiden ohessa.

Eniten mielenkiintoa ovat kutkutelleet Chuck Palahniukin teokset, kun selvisi että Fight Club kakkosta alkaa (taisiis, alkoi) tulemaan sarjakuvamuodossa, jolloin piti luonnollisesti lukaista se ykkönen uudemman kerran läpi. Tästä sitten siirryttiin julkaisujärjestyksessä lukemaan Survivor ja Invisible Monsters. Choke on tälläkin hetkellä työn alla.

Muita viimeaikaisia luettuja löytyy esimerkiksi koulusurmien ympärillä pyörivä We Need to Talk About Kevin (Poikani Kevin), joka oli ihan jännä tapaus ollessaan vähän jotenkin... ennalta-arvattava niiltä suurimilta käänteiltään, vaikkei se haitannut pätkääkään kun se rakenteluvaihe oli kuitenkin senverran painostavalla tavalla hyvin rakenneltu. Päälimmäisenä tästä jäi mieleen kuitenkin eri puolilla kirjaa viljellyt viittaukset lukuisiin koulusurmiin ysärijenkkilässä, joiden todenperäisyydestä ei ole mitään hajua, mutta jos niitä tosiaan oli niinkin usein niin...

Painiopuksina on kesän aikana luettu uusin versio The Death of WCW:stä, Daniel Bryanin kirja, sekä Heenanin tuotos, ja kaikki olivat omalla tavallaan kyllä lukemisen arvoisia, vaikkakin etenkin Bryanin kirjasta jäi jokseenkin valju maku. WCW opus kuuluisi kyllä kaikkien painifaneiksi itsensä kokevien pakkolukemistoon, vaikkakin se on paikoitellen hyvinkin rasittavaa luettavaa.

Kevyempänä lukemistona on ollut muutama lahjaksi saatu Mielensäpahoittaja, sekä Linnunradan Käsikirja liftareille sarjan nelos- ja vitososat, jotka olivat jääneet jostain käsittämättömästä syystä lukematta.

Tulevaisuudelle oon suunnitellut John Gribbinin kaaosteoriaa käsittelevää Deep Simplicityä, vaikkakin on mahdollista että se menee jo ihan liian raskaaksi.

ps. Olen melko varma että tällä foorumilla ja omalla kirjojen lukemisellani on joku saatanallinen yhteys. Tähtäimessä Eichmann on jo aika hyvä, mutta se enskan kanssa satunnainen kohtaaminen Sotaromaanit repussa oli kyllä jo lähes pelottavaa.

[kossi5]

Täytyy kyllä hommata tuo Ruudun kirja, sen verran kiinnostava persoona kyseessä on. Selänne kirjaa odotin paljon ja petyin jotenkin sen siirappisuuteen, tosin mitä nyt Teemulta voi muuta odottaakkaan. Pitäs muutenkin lukee elämänkertoja enemmän.