Rahapankkisalkku ja 24/7 sääntö

[What]

Tiistai-ilta, en tiedä liekö soveliasta vielä yleisellä puolella spoilailla Summerslamia.

Eli kyse on Money In The Bank salkusta ja sen 24/7 stipulaatiosta. Eikö se ala olla melkoisen kulutettu juttu? Jo kaksi vuotta sitten Summerslamissa harmitti vietävästi, kun Cenan & Punkin klassikkomatsin jälkeen Alberto Del Rio tuli ja tuosta vain vei mestaruuden itselleen. Nyt kaksi vuotta myöhemmin nähtiin identtinen tilanne. Del Rion tilalla vaan oli Randy Orton ja Punkin tilalla Daniel Bryan.

Bryanin ja Cenan superottelun jälkeen muistin mikä lajissa on niin hienoa, että sitä on lähes vuosikymmenen ajan tullut aktiivisesti seurattua. Summerslamin viime minuuttien pelleilyt taas muistuttivat, miksi ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

Itse Money In The Bank on ottelumuotona kyllä erityisen viihdyttävä, enkä olisi sitä kokonaan tappamassa. Oma ehdotukseni olisi, että siitä pitäisi poistaa tuo raastava 24/7 sääntö ja MITB-voittajan pitäisi antaa lunastukselleen vähintään viikon varoaika. Silloin hommassa olisi sentään jotain tolkkua.

Mielipiteitä?

[Koopatroopa]

Joo, samoilla linjoilla itsekin olen, vaikka jostain syystä tykkäsinkin toissa yön lunastuksesta. (Raw:ssa rupesi jo tosin vituttamaan, kun Orton alkoi puhumaan. Heel tai face, olin jostain syystä unohtanut miten p**ka mies on mikissä.) Myöskin salkkuja pitäisi olla mielestäni vain yksi, koska tuo sininen midcard-salkku (Kuka sen edes voitti tänä vuonna, en muista enää ja onko se jo lunastettu?) on täysin yhdentekevä ja arvoton, kuten on sitä vastaava mestaruuskin.

Edgen lunastus 2006 tuntui niin kusipäisen ihanalta, ja silloin sillä oli ensimmäisenä MitB-cäshäyksenä oikeasti shokkiarvoa, kun Cena oli juuri selvinnyt helvetillisestä Elimination Chamberista, mutta onhan tuo samalla kaavalla lunastaminen käynyt vanhaksi jo vuosia sitten. RVD:n lunastus 2006 ECW One Night Standissa oli hieno, koska se oli täysin erilainen kuin tuo Edgen tekemä ja sopi muutenkin tuohon tapahtumaan paremmin kuin hyvin. Tuon jälkeen jokainen lunastus on tainnut tulla samalla "out of nowhere" -kaavalla hakattua/kusetettua/väsynyttä mestaria vastaan, jos ei lasketa viime kesän Cenan cäshäys-yritystä.

[enska]

"Makuasia", sanoi Mauno kun munaansa nuoli. Minun mielestäni MITB-salkun yllätyksellisyys on yhä edelleen loistava avain uusiin juonenkäänteisiin ja hahmojen kehittämiseen.

Kun nyt mielipiteitämme kyselit, niin myös seuraavasta olen päinvastaista mieltä.

Summerslamin viime minuuttien pelleilyt taas muistuttivat, miksi ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

Uskon, että tulevina kuukausina myös sinun silmäsi tulevat aukeamaan. Haitchin tyrmäävä teko oli tyrmäävä juuri MITB-salkun äkillisen käytön tähden. Se teki sekä Tripsusta että Ortonista jääkylmän pahiksen dramaattisesti, loogisesti ja nopeasti. Pitää muistaa, että tämä ei olisi ollut mahdollista ilman salkun ympärivuorokautisuutta.

Sen tosin allekirjoitan, ettei aivan jokaisen tulisi lunastaa salkkuaan näin; tapa on kyllä kokenut vuosien varrella pientä inflaatiota. Joissain tapauksissa – kuten tässä Ortonin ja Hunterin keississä – keino on kuitenkin yksinkertaisesti Se Oikea™. Lannistaviksi (tai vähintään sellaisiksi, jotka olisi voitu toteuttaa myös eri lailla) yllätyslunastuksiksi nimeäisin ainoastaan Jack Swaggerin, Dolph Zigglerin ja pienellä varauksella Alberto Del Rion tapaukset.

Tässä vähän tarkempi katsaus salkun lunastuksiin:

• Edge (2005)
  Edge yllätti John Cenan lunastamalla salkkunsa rankan Elimination Chamberin jälkeen. Ensimmäinen, klassinen ja legendaarinen "lunastuksien esi-isä".
  
  Rob Van Dam (2006)
  RVD ei sortunut Edgen kaltaiseen käärmemäiseen tekoon, vaan haastoi mestarin otteluun moraalisesti etukäteen.
  
  Edge (2007)
  Edge lunasti salkkunsa käärmemäisesti (olosuhteiden pakosta). Temppu oli yhä hyytävä ja sokeeraava.
  
  CM Punk (2008)
  CM Punk oli ensimmäinen hyvis, joka lunasti salkkunsa käärmemäisesti. Teko oli kuitenkin täysin oikeutettu, koska sen uhri oli Edge, joka sai täten maistaa omaa lääkettään.
  
  CM Punk (2009)
  Nyt CM Punk oli ensimmäinen hyvis, joka lunasti salkkunsa käärmemäisesti ja sai yleisön vihat niskoilleen. Mielenkiintoista ja freesiä käsikirjoittamista.
  
  Jack Swagger (2010)
  Swagger lunasti salkkunsa käärmemäisesti ja pysyi Edgen tavoin pahiksena. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yllätyksellinen lunastaminen alkoi maistua mielestäni puulta.
  
  Kane (2010)
  Kane oli ensimmäinen painija, joka voitti ja lunasti salkkunsa samana iltana.
  
  The Miz (2010)
  Miz teki kulutetun käärmemäisen tempun, mutta se sopi hänen hahmoonsa niin täydellisesti, etten näe sitä kielteisenä asiana.
  
  Alberto Del Rio (2011)
  Del Rio oli sivuroolissa CM Punkin ja WWE:n johdon välisessä feudissa ja siksi "oikeutettu" lunastamaan salkkunsa käärmemäisesti. Lunastus oli silti ehkä lievä pettymys, koska Del Rio olisi kyllä kyennyt voittamaan mestaruuden myös yllättämättä mestaria.
  
  Daniel Bryan (2011)
  Ks. The Miz.
  
  John Cena (2012)
  Cena toisti RVD:n teon ja haastoi mestarin otteluun etukäteen.
  
  Dolph Ziggler (2013)
  Ziggler teki tavanomaisen tempun ja yllätti haavoittuneen mestarin. Lunastus oli mielestäni antikliimaksi. Dolph olisi paljon mieluummin voinut lunastaa salkkunsa esimerkiksi WrestleManiassa.
  
  Randy Orton (2013)
  Orton ja Triple H puukottivat Daniel Bryania hirviömäisesti selkään. Yksi parhaimmista lunastuksista.

Tästä käynee siis ilmi, että tyypillisistä "heel-painija käy haavoittuneen face-mestarin kimppuun" -tarinoista on kieltämättä mennyt maku mutta että salkulla on yhä aineksia vaikka kuinka hienoihin hahmonmuutoksiin ja kutkuttaviin konflikteihin, kuten sunnuntaina ilmeni. (Eikä salkun teho rajoitu ainoastaan varsinaiseen lunastamishetkeen, vaan jo sitä edeltävä aika voi saada aikaan hahmojen välisiä riitoja [esim. Rhodes Scholarsin eroaminen ja keskinäinen feudaaminen].) Ympärivuorokautisuussäännön poistaminen tekisi hallaa jännittävälle epätietoisuuden ilmapiirillle ja saisi salkun tuntumaan aika lailla tavanomaiselta ykköshaastajuudelta. Mr. Money in the Bank ei olisi enää silloin jonkun merkittävän painijan arvonimi, sellaisen, joka voi yllättää kenet tahansa, koska tahansa ja missä tahansa.

[Kenitys]

Hei, enskan paluu! Valkopeura oli siis sittenkin väärässä katoamisuutistensa kanssa.

Olen paljosta samaa mieltä enskan kanssa. SummerSlamin tapausta en tosin kovin hyvin voi kommentoida, koska en ole eventtiä nähnyt, mutta minun korviini tuo kuulostaa kyllä ihan muulta kuin "v***u mitä paskaa" -tempaukselta. Yllättävän mielenkiintoinen veto, ja odotan HHH:n ja Ortonin tilantene kehittymistä. Vertaus Del Rioon ja kahden vuoden takaiseen SummerSlamiin ontuu, koska yhtä hyvin voisi sitten verrata Edgeen ja ikuisuus sitten käytyyn New Year's Revolutioniin...

...Mikä onkin sitten se asia, missä olen vähän niin kuin eri mieltä enskan kanssa. Ja vähän myös Whatin kanssa. Ongelma tuossa nykyisessä salkussa kun on juuri se, että heelillä tai oikeastaan edes normaalilla facella ei ole mitään syytä käyttää salkkuaan rehdisti ja etukäteen ilmoitettuna, koska yksinkertaisesti tuo ottelun jälkeen raukkamaisesti iskeminen on niin paljon helpompi tapa ja samalla reitti varmaan mestaruusvoittoon. Ainoastaan Cenan kaltaiset superfacet tai RVD:n kaltaiset ECW-fiilistelijät saattavat tehdä sen kuuluisan sääntöä vahvistavan poikkeuksen.

Muissa olosuhteissa en oikeastaan keksi yhtään juonikuviollisesti järkevää syytä siihen, että salkun voittaja haluaisi käyttää mestaruusottelumahdollisuutensa etukäteen buukattuun otteluun, jos mahdollisuus muuhunkin on. Tähän mennessä WWE on vielä onnistunut välttämään puulta maistuneet kerrat aika hyvin (kuten enska edellä ansiokkaasti listasi), mutta vähitellen hommasta alkaa mennä maku pahan kerran, kun uusia ideoita on koko ajan vaikeampi keksiä jokainen cashaus-kerta alkaa muistuttaa aikaisempia enemmän ja enemmän. En oikeastaan usko, että tämän viimeisimmän jälkeen niitä onnistuneita cashauksia voi enää kovin paljon olla jäljellä.

Yksi ratkaisu olisi se Whatin ehdottama aikaraja cashaukseen, mutta en ole oikein innoissani siitäkään, koska se sotii koko MITB-konseptin alkuperäisideaa vastaan. Pitäisikö MITBistä luopua vaikka kokonaan? Onko se jotenkin välttämätön osa WWE:n vuotta? Eikö niitä paria viihdyttävää Ladder Matchia voitaisi buukata jotenkin muuten (jos ne ovat kerran MITBin paras anti) ja koittaa samalla vaikka keksiä niihin otteluihin ihan kunnolliset taustatarinat? Samalla kertaa voitaisiin luopua fillerimäisistä Elimination Chambereista... No, nyt mentiin jo turhan paljon fantasiabuukkauksen puolelle.

[MR.Off Topic]

...Mikä onkin sitten se asia, missä olen vähän niin kuin eri mieltä enskan kanssa. Ja vähän myös Whatin kanssa. Ongelma tuossa nykyisessä salkussa kun on juuri se, että heelillä tai oikeastaan edes normaalilla facella ei ole mitään syytä käyttää salkkuaan rehdisti ja etukäteen ilmoitettuna, koska yksinkertaisesti tuo ottelun jälkeen raukkamaisesti iskeminen on niin paljon helpompi tapa ja samalla reitti varmaan mestaruusvoittoon. Ainoastaan Cenan kaltaiset superfacet tai RVD:n kaltaiset ECW-fiilistelijät saattavat tehdä sen kuuluisan sääntöä vahvistavan poikkeuksen.

Heelillä toki ei ole, mutta löytyyhän naamalle muukin syy, vaikka ei olisikaan Cenan kaltainen superface. Tätä sitten voi muokata useilla tavoilla, mutta perus idea on, että naamalla on jostain syystä jotain todisteltavaa. Esimerkkinä käytettäköön, vaikka Bryanin gimmickkiä aiemmin vuodelta eli naama haluaa saada respectiä. Miehellä sattuu olemaan myös salkku ja lunastaa sen kunniallisesti ja täten yrittää hakea sitä respektiä. Sitten onhan näitä muitakin. Halu päästä Wrestlemanian main eventtiin, jota on väläytelty esimerkiksi Bryanillla, ehkäpä tämä vaihtoehto pitäisi käyttää? Miten olisi kesken matsin lunastaminen?

Tosiasia on, että alkaahan nämä lunastamiset maistua jo vähän puulta, vaikka tämä oli ehdottomasti sitä salkun lunastamisen oikein käyttöä. Yksi muutos parempaan olisi jo yhteen salkkuun palaaminen, mutta sitten päästään siihen kysymykseen, että pitäisikö "päämestaruudet" vähentää yhteen. Itse näkisin hyvänä vaihtoehtona sen, että näitä salkkumatseja käytäisiin harvemmin kuin kerran vuodessa ja ikinä ei olisi kuin yksi salkku liikkeellä. Parin vuoden välein voisi olla jees tai vaikka harvemmin. Toisaalta ravistaahan nämä aina jollain tavalla kuvioita.

[Krizski]

Summerslamin lunastus oli ehkä paras lunastus sitten Edgen ensimmäisen lunastuksen. Tämä lunastus aiheutti hurjan suunnanmuutoksen juonikuvioihin, joka on isoimpia juonikuvioita pitkään aikaan WWE:ssä.

Ehkä tämän jälkeen tuon MITB-salkun lunastus tulee entistä haastavammaksi viihdyttää faneja. Oma ehdotus olisi, että koko salkkuhomma jäädytettäisiin vuosiksi, jotta saadaan hieman rauhoitettua tätä konseptia. Mielestäni esim. King of The Ring- tyyppinen turnaus (olisihan se hienoa nähdä koko PPV ) voitaisiin tuoda takaisin, jonka voittaja saisi mahdollisuuden otella tietyssä PPV:ssä päämestaria vastaan. Näin voitaisiin saada joitakin pushia tarvitsevia kavereita nostettua sieltä alemmasta kastista korkeammalle.

Minua ei kuitenkaan haittaa MITB-konsepti. Onhan se tuonut mahtavia kokemuksia vuosien saatossa. Yleensä myös ne ovat nostaneet uusia painijoita kohti huippua. Paria poikkeusta ja kiitosmestaruutta lukuun ottamatta. Niistähän fanit pitävät.. luulisin..

[Japeet]

Komppailen Pingua ja enskaa. Pidän money in the bank -konseptista, ja vain paria poikkeusta lukuunottamatta olen enskan kanssa samoilla linjoilla siitä että lähes kaikki lunastukset -tuorein mukaanlukien- ovat olleet onnistuneita. EN myöskään ihan vielä tahtoisi laukkua heittää hyllylle, kun variaatioita lunastuksestakin on vielä jäljellä. Ainakin sellaiset lunastukset tahtoisin vielä nähdä joissa 1) "Right here TONIGHT!!!" -huutelut oikeasti johtaisivat mestaruusotteluun. Nykytilanteessa nämä tuppaavat aina keskeytymään auktoriteetin ilmestymiseen ja ottelun siirtämiseen seuraavaan PPV:hen, ja 2) Survivor Series 2008 -tyyppisen cashayksen. Tuolloin siis ei salkkua lunastettu, vaan Triple H:n ja Vladimir Kozlovin välinen ottelu muuttui kesken kaiken Triple Threatiksi. Voisin siis kuvitella jonkun snadisti ylimielisen heelin yrittävän käärmelunastusta ennen kuin edellinen ottelu on loppunut. Kuvitelkaa vaikka tilanne jossa mestari ja haastaja ovat molemmat kanveesissa jonkin suurehkon spotin jäljiltä, Mr.MITB näkee tilaisuutensa tulleen ja lunastaa sopimuksensa yrittäen selättää jompaa kumpaa onnistumatta kuitenkaan kolmannen osapuolen virkoamisen takia. Tästä sitten jatketaan normaalilla kaavalle ratkaisuun asti.

Toinen syy sille että en tahtoisi laukkua haudattavan vielä, on se että siitä tosiaan olisi mahdollista repiä vaikka millaisia storylineja ennen sitä lunastusta, oli se millainen tahansa. Nykyään on vähän ikävä trendi jobata Mr.MITBiä oikealle ja vasemmalle ennen lunastusta, mutta pienellä panostuksella voitaisiin saada vaikka mitä aikaan.

[enska]

– – uusia ideoita on koko ajan vaikeampi keksiä jokainen cashaus-kerta alkaa muistuttaa aikaisempia enemmän ja enemmän.

En nyt tiedä. Helpostihan noita keksisi.

Yksi voisi olla esimerkiksi sellainen, että face-painija (sanotaan vaikka Christian) voittaisi salkun ja haastaisi face-mestarin (vaikkapa John Cenan) mestaruusotteluun, joka oteltaisiin rehdisti seuraavassa PPV:ssä (alá RVD–Cena @ One Night Stand 2006). Mutta sitten Christian tekisikin niin, että lunastaisi salkkunsa käärmemäisesti tuota kyseistä PPV:tä edeltävässä Raw'ssa silloin kun Cena (sekä yleisö) osaisi sitä kaikista vähiten odottaa. Tällöin Christian ei olisi ainoastaan nilkki, joka lunastaisi salkkunsa epäurheilijamaisesti, vaan myös pirullinen selkäänpuukottaja, joka huijaisi kaikkia. Temppu saisi Christianin näyttämään todella vastenmieliseltä mieheltä ja olisi uudenlaista käsikirjoittamista. (Tempun voisi kyllä toisaalta tehdä myös joku tekopyhä heel-painija, kuten vaikkapa Wade Barrett.)

Toinen voisi taasen olla sellainen, että (käytettäköön tässäkin esimerkissä Christiania) eräs epäonninen painija voittaisi MITB-salkun monen vastoinkäymisen jälkeen ja ilmottaisi heti lunastavansa sen WrestleManiassa, jotta pääsisi sataprosenttisella varmuudella parrasvaloihin vuoden suurimmassa tapahtumassa. Christiania kuitenkin houkuttelisi salkun lunastaminen käärmemäisesti (koska hänelle avautuisi erilaisia mahdollisuuksia sen suorittamiseen), jolloin hän joutuisi taistelemaan ahneuttaan vastaan. Lopulta Christian tietysti sortuisi lunastamaan salkun ennen WrestleManiaa ja epäonnistuisi ensimmäisenä painijana käärmemäisessä hyökkäyksessä, mikä olisi traaginen tarina ja opetus siitä, ettei ahneus kannata. (Christian ei voittaisi mestaruutta eikä edes pääsisi WrestleManian mestaruusotteluun, koska oli liian ahne, vaikka ainakin jälkimmäinen oli käytännössä kirjoitettu tähtiin.)

Eeppinen olisi myös sellainen skenaario, jossa face-painija (vaikkapa Daniel Bryan) ottelisi face-mestaria (vaikkapa CM Punkia) vastaan Royal Rumble -PPV:ssä WWE-mestaruudesta. Punk voittaisi Bryanin puhtaasti erittäin tasaisen ottelun päätteeksi. Matsin jälkeen MITB-mies Bryan kättelisi Punkia, nappaisi mikrofonin käteensä ja kysyisi Punkilta, olisiko tämä valmis toiseen otteluun heti perään. Punk suostuisi Bryanin ehdotukseen, ja niin Bryan lunastaisi MITB-salkkunsa rehdisti, erilaisesti ja hyvän urheiluhengen mukaisesti. Revanssiottelu olisi jopa pidempi ja tiukempi kuin ensimmäinen koitos ja päättyisi niin ikään CM Punkin voittoon äärimmäisen niukasti. Se ei kuitenkaan lannistaisi Bryania, vaan Bryan menisi ja voittaisi samana iltana Royal Rumble -ottelun ja haastaisi Punkin kolmanteen otteluun WrestleManiassa.

Väittäisin, että MITB-salkusta riittää uniikkia settiä vielä vuosiksi eteen päin. Pelokas mestari voi murjoa MITB-miehen varoituksetta sairauslomalle, puoleellinen (esim. Triple H:n palkkaama) tuomari voi kieltäytyä ottamasta MITB-lunastusta vastaan, mestari voi pilata rehdin lunastuksen palkkaamalla painijoita tekemään vastustajastaan selvää heti ottelun aluksi (jolloin heräisi pelko siitä, kannattaako edes rehtien painijoiden ilmoittaa lunastamisaikeistaan etukäteen), manageri voi lunastaa salkun impulsiivisesti ilman suojattinsa suostumusta (mikä synnyttäisi ongelmia managerin ja suojatin suhteeseen – etenkin jos lunastaminen vielä epäonnistuisi) jne. jne.

Erinomainen juonikuviosampo se tämä on. En missään nimessä tahtoisi sitä, että salkusta, sen ympärivuorokautisuudesta tai jokavuotisuudesta luovuttaisiin. Ainoastaan sinisen salkun poistosta olen yhtä mieltä; se ei ole järin kiinnostava salkku. Sinisen ja punaisen salkun sijasta näkisin mieluummin kaksi punaista salkkua, jolloin syntyisi ennennäkemätöntä viihdettä kahden MITB-miehen kilvoitellessa siitä, kumpi pääsee lunastamaan salkkunsa ensin. (Myös mahdollinen tuplalunastus, siis se, että miehet lunastaisivat salkkunsa peräkkäin, olisi tosi mielenkiintoinen.)

[Tirkka]

Se ei käy järkeen että mestari ei hanki itselleen hylkäystä salkun lunastuksen yhteydessä? Yksi Low blow ja salkku meni hukkaan kun haastaja voittaa ottelun muttei mestaruutta. Toki tuo olisi periaatteessa hölmöä buukkausta, mutta uskottavaa jos mestari on heel ja haastaja on face. Ja yhtä uskottavaa kuin se kuvio (jota myös olen odotellut) jossa MITB-salkulla tungetaan mukaan eeppiseen mestaruusotteluun kesken ottelun.

[MutiM]

hei tää yks runkkari on taas saapunut olemaan kaikesta väärää mieltä

[What]

Antipatiani alkulähteeksi voisi mainita "it's still real to me dammit!" huudahduksen. Melkein puolituntisen huipputasoisen mestaruusottelunsa aikana John Cena ja Daniel Bryan onnistuivat luomaan sitä Pentti Lindegrenin "suuren urheilujuhlan tuntua", mikä on ammattipainikehissä perin harvinainen tunne. Ilmeisesti aivojen syvimmissä sopukoissani edelleen arvostan huippuluokan painiottelua ja urheilusuoritusta enemmän kuin shokeeravinta ja nerokkainta juonenkäännöstä. Tämän vuoksi onkin äärimmäisen mälsää, että nämä hyvin harvakseltaan tulevat "hetket" tahrataan näillä juonikuvioilla.

Kukaan ei muista mitä Cena & Bryan tekivät. Kaikki muistavat mitä Orton & HHH tekivät.

[enska]

Kukaan ei muista mitä Cena & Bryan tekivät. Kaikki muistavat mitä Orton & HHH tekivät.

Tämä on kyllä hieman höperöitynyt kommentti. Cenan ja Bryanin ottelu on saanut ihmisiltä ainoastaan kiitosta (eli se muistetaan hyvänä otteluna) ja on nimenomaan elintärkeä syy sille, minkä vuoksi Ortonin ja HHH:n temppu muistetaan. Hunterin tekemä kavallus ei olisi ollut yhtä hirviömäinen ja sydäntä särkevä teko, jos se olisi sattunut jossain muussa tilanteessa. Nyt Bryanin kohtalo oli todella traaginen juuri sen tähden, että hän oli viimein, bah gawd, viimein saavuttanut tuon hienon hetkensä mutta joutui luopumaan siitä välittömästi – ja vieläpä järkyttävällä tavalla. SummerSlamin loppu tarjosi toisin sanoen kaikkea sitä, mitä showpaini parhaimmillaan tarjota voi: erinomaisen painiottelun, hienon hetken (Bryanin voiton) sekä attitudemaisen, painajaismaisen juonenkäänteen, joka johtanee suureen ja tuliseen feudiin ja jännittävään WWE-syksyyn.

Eikö muka ole ainoastaan hienoa, että paini voi vieläkin tarjota tällaisia tunteisiin vetoavia kuvioita? Minä ainakin saan suurta mielihyvää siitä, että WWE höynäyttää minua kunnolla ja saa minut toden teolla kannustamaan suosikkejani ja vihaamaan inhokkejani. Siitä (ja Bryan–Cenan kaltaisista hienoista painimatseista) tässä on loppujen lopuksi kysymys.

[vendicta]

Dolph Ziggler (2013)
Ziggler teki tavanomaisen tempun ja yllätti haavoittuneen mestarin. Lunastus oli mielestäni antikliimaksi. Dolph olisi paljon mieluummin voinut lunastaa salkkunsa esimerkiksi WrestleManiassa.

No jaa. WrestleManian jälkeinen Raw on pari viime vuotta aiheuttaneet semmoiset kannustukset / huudot yleisöltä, että oli oikeinkin virkistävää nähdä se vasta Raa'assa. Kyllä siinä vähän pienemmällä areenalla tuntee tunnelman paljon paremmin.

Niinkuin joku muualla mainitsi WM viikonlopun jälkeen, WMn jälkeinen Raw on smarkkien tärkein tapahtuma.

[MR.Off Topic]

Dolph Ziggler (2013)
Ziggler teki tavanomaisen tempun ja yllätti haavoittuneen mestarin. Lunastus oli mielestäni antikliimaksi. Dolph olisi paljon mieluummin voinut lunastaa salkkunsa esimerkiksi WrestleManiassa.

No jaa. WrestleManian jälkeinen Raw on pari viime vuotta aiheuttaneet semmoiset kannustukset / huudot yleisöltä, että oli oikeinkin virkistävää nähdä se vasta Raa'assa. Kyllä siinä vähän pienemmällä areenalla tuntee tunnelman paljon paremmin.

Niinkuin joku muualla mainitsi WM viikonlopun jälkeen, WMn jälkeinen Raw on smarkkien tärkein tapahtuma.

Mieti sitä sankarin vastaanottoa, jonka Ziggler olisi saanut Rawssa, jos se olisi lunastanut salkun 'maniassa mieheltä, joka nähtiin hemmetin kuivana feissinä. Hän sai jo nyt ison reaktion, mutta tämä samainen smarkkikansa olisi saanut jo valmistautua etukäteen siihen hetkeen, kun Dolph astuu areenalle.

Tosiasia on, että kyymäinen lunastus 'maniassa olisi ehkä ollut hieman tylsä myös, mutta eipä ole tainnut kukaan vielä 'maniassa lunastaa, joten siltä kannalta se olisi ollut uniikkiveto. Jos minulta kysytään, niin Zigglerin kanssa on 'manian jälkeen tehty monia ratkaisuja joihin olisi ollut parempia ratkaisuja olemassa.

[Jomppa]

Kyllähän se pistää aina ärsyttään, jos on ollut juuri joku helkutin kova matsi, ja sitten tullaankin lunastamaan salkku ja kruunataan uusi mestari. Mutta riippuuhan sekin tietysti siitä että kuka sen mestaruusmatsin voittaa ja kuka tulee lunastamaan salkun.

Esim. Tossa Bryan-Cena matsissa tietysti ärsytti se kun Orton tulee vaan kovan matsin päätteeksi korjaamaan marjat. Onhan tossa 24/7 systeemissä omat hyvät ja huonot puoleensa, mutta en silti lähtis poistamaan sitä, onhan se hyviäkin hetkiä tarjonnu vuosien varrella.

[BustUout]

24/7 sopii täydellisesti showpainiin. Minusta olisi tylsää, että se arvaamattomuus katoaisi sopimalla matsi seuraavaan PPV:hen. Kun painijalla on salkku, yleisö saa jännityksellä odottaa milloin cäshäys tulee.

Toki RVD:n erilainen cäshäys oli piristävä, koska syynä oli ottelun saaminen ECW:n PPV:hen. Nykyään tällaista mahdollisuutta ei ole.