Levyraati

Ai vapaapaini ei juuri nyt nappaa? No puhutaan sitten vaikkapa tv-ohjelmista tai termodynamiikasta.
Vastaa Viestiin
Avatar
valkopeura
Viestit: 610
Liittynyt: To 13.04.2006 21:24

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja valkopeura » Su 21.04.2013 13:28

1. Simon And Garfunkel - El Condor Pasa
Ei ihan toivoton tapaus. heiluttelin jo kyllä jalkoja siinä 2min kohdalla että lopu jo lopu jo. Liikaa toistoa ja ihan liian ennalta-arvattava musiikissa ois saanu olla jotain kieroja twistejä tai ihan mitä vaan mikä olisi pitänyt mielenkiinnon yllä.
5


2. Almendra - A estos hombres tristes
Jos biisi olisi ollut tiivistettynä 4 minuuttiin olisi saanut yhden pojon paremman kuin edellinen. Hmmh ei nyt ihan mitään sysipskaa muttei hyvääkään. Ei sois millää mainsrtream radiokanavalla ainakaan. Onkohan kaikki loputkin biisit tälläsiä yltiö positiivisia.
5

3. Solange - Losing You
Radiopskaa ja vielä pskempaa kuin moni radiopska. Eikö oikeesti ala ärsyttämään toi kun toistuu kokoajan samat kohdat kappaleessa. En tykkää siitä että kappaleen toistoon ehtii kyllästymään ennen kuin se on loppunut. Ei silti tälläsekskään epätaiteelliseks helpoks biisiks ihan sika huono.
3

4. Maraboots - La Soupe aux Choubs
Ohoh tuli tosta alusta mieleen Peste Noire :D Ton soittimen takii jota käytettiin mikä nyt onkaan joka saa kuulostamaan keskiaikaiselta Peste Noiren yhteydessä. Parempi selvästi kun edelliset biisit. Punkkin on liian kevyttä ja tylsää metalliin verrattuna en kuuntelis koskaan vapaaehtosesti mutta päihittää selvästi aiemmat
7

5. Katatonia - Leaders
Ooh kitarariffittelyä mikä vapauttava tunne. Melankolisia kiemuroita. Instrumenteillä nyt tehdään jo oikeesti jotain selvästi vähän enemmän kuin edellisissä biiseissä. tätä voin jo sanoa musiikiksi edellisiä en olisi voinut välttämättä. Olen muuten kuunnellut tämän biisin yli 100-kertaa vaikka en ole laittanut tätä raatiin. Omistan levystä fyysisen painoksenkin ja blaablaa aktiivisesti ollut kuuntelussa sen ilmestymisestä 2006 lähtien.

Ja vokaalit kappaleessa ovat täydellisiä. Katatonian kuuluu olla herkkä minimaalinen apaattinen ujo ja sellasta. Ainoo asia jota Leaders kappaleessa olen aina vihannut on monotoninen kertosäe. Mielestäni kappale on keskivertoa tuolla levyllä.. Deliberationilla, In the Whitella tai Journey Through Preasurella olisi nappastu täydet pisteet nyt ei ole tyytyminen siihen
9

6. Anorexia Nervosa - A Doleful Night In Thalema
Ja odotukseni palkitaan vihdoinkin jotain tarpeeksi haastavaa musiikkia kaltaiselleni kokeneelle musiikinkuuntelijalle. Tykkään musiikin päällehyökkäävyydestä ja tärykalvojeni tuhoutumisesta. Olen kuunnellut tämän kappaleen yli 100-kertaa. Ekalla kuuntelulla voi olla ettei kappaleesta jää mitään mieleen jos ei oo tottunut näin nopeaaseen musiikkiin. Laulu ja kaikki musiikki miksaa hyvin yhteen. Laulu on nauhoitettu äänikontrastiin niin dominoivaksi että voi olla vaikea kuulla laulun takaa mitä kaikkia mielyttäviä juttuja musiikissa tapahtuu sinä aikana. Melodiset kohdat laulun loppuessa ovat kauniita ja niillä ei jäädä houkuttelemaan turhan paljoa. Moni ei ehkä edes huomannut että tässä kappaleessa kuultiin puhtaita voaalejakin ainakin kahteen eriotteeseen puhuttuna ja laulettuna.

Rose Hreidmarin laulu ei oikeastaan ole örinää niinkuin joku sanoi sillon se ei kuulostaisi hyvältä. Parhaiten sitä voi kuvata kirkumiseksi pystyn kuunnella kirkumista ihan samalla tavalla kuin puhdasta laulua ja pystyn nauttimaan samoissa mitoin saan kaikesta tuosta täysin selvää jota lauletaan siihen ei edes tarvita mitään kauheata tottumista. Kappaleen lyriikatkin ovat vallan mielenkiintoiset olisi kiva tietää mitä hänellä oli mielessä niitä kirjoittaessa syvemminkin. Hän taisi juuri sanoa kirjoittaneensa tämän levyn lyriikat huumeiden vaikutuksen alaisena jos nyt oikein muistan. Bändin mahtipontinen romantillisnihilistinen imago iskee minuun aivan täysin. Tiiän viljelen aina nihilistinen sanaa bändi kutsuu itseään nihilistiseksiorkesteriksi ja muutenkin jäsenet ovat hirveitä hienostuneita hedonisteja. Symphonic Black metal done right.
10

7. SHAD - Rose Garden
Ärsyttävän kuulosta räplaulaminen eikä muillakaan osa-alueilla biisi mielytä millään tavalla. Vähän niikun mikkiin tollasta adhdmesoamista.
2


8. Mad Season - Wake Up
En oikein tiedä mitä tämä kappale yritti. yrittikö se olla kaunis? Ei se kauhean kauniilta kuulostanu. Yrittikö se olla surullinen itkemis biisi? Ei kuulostanut surulliseltakaan. Sinäällään tässä ei ärsyttäny mikään asia paljoo niinkuin monissa muissa mutta ei tässä erityisen hyvääkään ollut. Laulaja yritti loppuun saada tunnetta vaihtaen eri äänialojaan noin ei saisi tehdä kaikki tunne pitää tulla instrumenteistä se on jotenkin ärsyttävää jos se tulee laulajasta tai jos kokoajan vaihtuu tyyliin äänensävy. Ei niin pska kuin monet aikaisemmat biisit.
7

9. Risto - Levy-yhtiön jätkät
Tää ois toiminu paljon paremmin raskaampana ja sekopäisempänä biisinä sovitettuna vaikka avantgarde metalliks. Nyt kaikki keveys ja musiikin uhkaamattomuus ei oikein sopinut lyriikoiden kanssa. Laulajan ääni oli huono ja kuulosti nopeasti sovitetulta.
3

10. Xandria - Ravenheart
Tämä oli se biisi jonka alunperin sanoin kiinnostavan minua. En ole tainnut ikinä tätä kappaletta kuulla muuten bändiltä diggailin jotain kappaletta skidinä todella paljon enkä sitten koskaan syventyny bändiin sen paremmin kun oli kaikkee muuta kiinnostavampaa kuunneltavaa. Kuitenkin tänä vuonna oli vihdoin aika antaa Xandrialle mahdollisuus kokonaisen levyn muodossa ja se oli joku vanha levy Xandrialta minkä kuuntelin melkein kokonaan. Mitäänsanomaton oli mutta silti parempaa kuin Nightwish koska mikä vaan on sitä ylituotettua ja tylsää bändiä parempi.

Mitenkä tämä biisi sitten onnistuu? Tykkään oikeestaan aika paljon laulajan äänestä menee ihan ehkä top 3 ton genren bändien joukkoon. Puolestaan instrumentaalinen anti ei taas yllä vaikka Norjalaisten Female Fronted Metal bändien tasolle. Xandria kuitenkin paras oman kotimaansa Saksan kaikista Female Fronted Metal bändeistä. Vikan kertosäkeen tullessa olin jo plääh eikö tota oo kuultu tarpeeks mutta nainen veti niin tunteella että se oli mielyttävä... Ehkä joskus ihan tuurilla voisin kokeilla kuunnella jotain Xandrian uutta levyä jos en yhtään mitään kiinnostavampaa uutta kuuneltavaakaan keksi. Enköhän silti keksi aina.
8
Darien Fawks kirjoitti:Kappas, Mr.Off Topic kävi ulostamassa oikein kunnolla tänne ketjuun. Ihan pakarat heiluivat sitä tehdessä.

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Su 21.04.2013 15:52

1. Simon & Garfunkel – El Condor Pasa

Voisin melkein väittää olen onnistunut välttelemään tätä duoa tarkoituksettomasti koko ikäni. Kriitikoiden arvostama yhtye kuitenkin joten eiköhän tämä kolahda.

Folkkiahan tämä on. Ja vieläpä melko kaunista sellaista. Musiikillisesti kappale ei oikein yllätä. Ekassa minuutissa on oikeastaan kuullut kaiken. Mutta ei se haittaa kun melodiat ovat näin hyviä. Sanat jollain tapaa koskettavia. Hyvä kappale ja voisi kuunnella tätä useamminkin.
8

2. Almendra – A estos hombres tristes

Taas sitten jotain folkkia. Tosin tässä mennään ihan alkuperäiskielellä. Espanja on kyllä ihan kaunis kieli vaikka siitä en mitään ymmärräkään. Ei yhtään yllättäen en ole tästä artistista ikinä kuullutkaan. Ihan kiva on päällimmäinen tunne. Tulee mieleen joku elokuva jossa istutaan meksikolaisessa baarissa ja tämä soi taustalla. Soolokitara heittelee sinne tänne kivoja melodian pätkiä ja ne sopivat kappaleeseen täydellisesti. Kappale tuntui lyhyemmältä kuin se todellisuudessa oli. Sekin on sinällään plussa koska jäin kaipaamaan lisää.
9

3. Solange – Losing You

Ei ihan perusmainstream radio paskaa... kaiketi en kuuntele sitä juurikaan. Mutta kyllä tässä on pohjimmiltaan positiivinen viba. Enkä tarkoita vain biisin harkittua yleistunnelmaa vaan tämä kuulostaa ihan mukavalta kappaleelta. Ja hei ei mitään fucking dubstep paskaa sotkettu tähän. Laulaja nyt ei eroa mitenkään erityisen paljoa peruspopparista mutta ei jää negatiivisenakaan mieleen.


4. Maraboots – La Choupe aux Choubs

Ranskalaista punkkia. Kaikkialla ne tekeekin maailman parasta paskaa musiikkia. Alku onnistui hämäämään ja olin jo kirjoittamassa että joku on löytänyt tähän ranskalaisen Popedan. Ehkä pikemminkin Klamydian ;). Ihan hilpeää punkkia mutta ei kyllä päätä räjäytä.
7

5. Katatonia – Leaders

Nu-metallia mukamas... hyi hyi Marshallsaaret. Kehtaatkin haukkua ruotsalaisen synkistely doom metallin tunnetuinta nimeä tuolla tavalla.

Katatonia oli pitkään itselleni mysteeri. Yhden levyn aikanaan hankin joka vaikutti hyvältä mutta ei vakuuttanut täysin. Liian vähän murinaa. Nyt myöhemmin tajuan Katatonian löytäneen itsensä todella vasta 2000-luvulla. Ja onhan tämä Leaders loistava aloituskappale. Välillä poljetaan tuplabasaria mutta pääasiallisesti se jätetään rauhaan mikä nostaa samantien tyylipisteitä. Ei tämä kuitenkaan täydellinen biisi ole. Huikea muttei täydellinen.
9

6. Anorexia Nervosa – A Doleful Night in Thalema

Tässä kappaleessa on jotain vikaa. Tämähän on selkeästi äänitetty ammattimaisessa studiossa ja käytetty laadukkaita mikkejä. Ihan väärin tehtyä black metallia. Laulukaan ei jotenkin vaikuta. Kuulostaa kyllä ihan hyvältä mutta odotin jotain kärsivämmän oloista rääkymistä.

Vauhtia ei kuitenkaan puutu ja tuplabasarit pauhaavatkin lakkaamatta miltei koko kappaleen ajan. Kitarariffi on ihan kohtuullinen. Odotin enemmän. Tai oikeastaan vähemmän. Puhtoinen äänimaailma ja laulusuoritukset tuovat mieleen köyhän miehen Cradle of Filthin. Hyvää yritystä sinällään. Löytyykö samaa brutaalimmalla äänimaailmalla?
6

7. SHAD – Rose Garden

Ei h****tti loppuko ne hyvät kappaleet jo? Ei toimi ei ollenkaan. Räppiä joka ei eroa mitenkään erityisesti siitä muusta mitä olen kuullut. Ei oo Dr. Dre tää herra. Ei kuitenkaan täysin vihattava kappale.
5

8. Mad Season – Wake up

Taitaa olla raadin pisin kappale. Yhtyeestä en ole kuullutkaan.

Jaaha 4 minuuttia ei juuri mitään. Sitten alkoi tapahtumaan. Kyllä minä pitkästäkin hiljaisesta kohdasta pidän mutta siinä saisi olla jotain variaatiota tai kiinnostusta herättävää. Kitarasoolo onkin sitten tämän biisin ”juju”. Tehdään pitkä biisi johon ympätään sitten kunnon kitarasoolo. Pidän kyllä huomattavasti enemmän Rage Against the Machinen samannimisestä kappaleesta. Olisi kaivannut enemmän. Tai ehkä vain olen väärässä mielentilassa.
6

9. Risto – Levy-yhtiön jätkät

Tästä herrasta on jäänyt selkeä mielipide. Jonkin sortien indie/hipster tyyppien diggailema muusikko. Eikös MahtiAnkka tätä herraa aikoinaan hehkuttanut?

Sanat ovat ihan hauskoja. Asenne levy-yhtiötä kohtaan on kaikkea muuta paitsi kohtelias ja ymmärtäväinen. Ihan hauskaa musiikkia tämä on. Instrumentteja käytetty reilusti. Niinku melko laajalta skaalalta. Tai sitten en ymmärrä musiikista mitään.
8

10. Xandria – Ravenheart

Olin hämmentynyt kun valkopeura kertoi odottaneensa tätä kappaletta. Aika peruskikkeliheviähän tämä on. Naislaulaja on se ainoa asia mikä erottaa tämän peruskikkelihevistä. Se siirtää tämän kasaan Nightwish kopiot. Tai okei ehkä tämä ei Nightwish kopio olekaan mutta lyön kaikille saman leiman siitä huolimatta. Ei mitenkään poikkeuksellinen kappale. ”Ei kaupallista potentiaalia”
6
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Fletch » Ma 22.04.2013 09:44

1. Simon And Garfunkel - El Condor Pasa
Nostalgiaosastolla aloitetaan. Legendaarista kaksikkoa en olekaan kuunnellut aikoihin, paitsi silloin tällöin noin yhden biisin. "El Condor Pasa" ei aikoinaan kuulunut suosikkeihini, mutta ajan myötä se - kuten monet muutkin aluksi mitäänsanomattomahkot kappaleet - nousikin niitten alkuhuumaa liehittelevien hittien yläpuolelle. Kansanmusiikki ja folk ja eritoten originelli laulunteko on kenties itselleni lähinnä sydäntä musiikin maailmassa. Simon ja Garfunkel taitavat sen puolen valtaosaa paremmin ja länkkärimäinen "El Condor Pasa" on oikein malliesimerkki siitä. Biisi on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa "vain" sinne vahvan kasin maille. Erittäin positiivinen aloitus.
8

2. Almendra - A estos hombres tristes
Folk-tyyli jatkuu, tällä kertaa jonkinlaisen runollisen proto-progen merkeissä. Almendran samanniminen debyyttialbumi on jäänyt aika pienelle huomiolle, mutta on kuitenkin vaikuttava tekijä Argentiinan rock-piireissä - jollakin kierolla tavalla mielestäni verrattavissa Velvet Undergroundin ensimmäiseen teokseen (tällä ei siis kuitenkaan mitään kytköksiä Argentiinaan). Ensimmäisenä aika raskaanoloisessa alussa mieleen iskee samettinen bassolinja ja progekitarointi. Biisi on kuitenkin sen verran taitavasti rakenneltu, että tämä toimii miltei täydellisesti kontrastissa loppua kohden hempenevään espanjalaistyyliseen kitarointiin ja kauniiseen lauluun. Oikein hieno kappale. Ei ehkä paras vaihtoehto levyraatiin kyseiseltä albumilta, mutta toisaalta hyvin tämän tyylisestä pitävillä toimii. Kiitettävä suoritus.
9

3. Solange - Losing You
Todella positiivinen yllätys. Kyseessä siis ilmeisesti Beyoncén sisko, jos oikein käsitin, jonka takia odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Aivan alusta loppuun saakka biisi kuitenkin pysyi hyvin miellyttävänä ja tyylikäs video vielä vahvisti tunnelman luomia mukavia mielleyhtymiä. Neitokaisen tuotantoon en varmaankaan jaksa paneutua tämän enempää, koska pientä one-hit-wonder-ainesta on aistittavissa. Yhtä kaikki, se ei liity tähän raatiin mitenkään ja hyvän arvosanan on Solange ja "Losing You" ansainnut.
8

4. Maraboots - La Soupe aux Choubs
Ihanan alkuperäiset skinhead-vibat tämän biisin ja orkesterin meiningissä. Fiilis ei kuitenkaan niinkään kulje käsi kädessä musiikillisen annin kanssa. Tylsästä alusta päästiin onneksi vähän vähemmän tylsään punk-menoon. Ennen olin punk-miehiä, mutta en usko, että tämä tekele olisi niinäkään aikoina erityisemmin kolahtanut. Skinhead-perinteen ylläpitämisestä plussaa, mutta muuten kutosen biisin.
6

5. Katatonia - Leaders
Todella huono lauluääni tällaiseen sävellykseen. Mitäänsanomatonta metalia. Voisin arvata, että Katatonialla saattaisi olla joku pari biisiä, joista voisin pitää, mutta "Leaders" ei kuulu niihin. Kitaralla luotiin paikoittain ihan tyylikästä äänimaailmaa, joten se pelastaa hitusen verran.
5

6. Anorexia Nervosa - A Doleful Night In Thelema
Tässä metallia enemmän omaan makuuni. Keskiaikainen tunnelma, eeppiset soundit ja upea slide-show videossa. Urkuja olin kuulevinani, tai mitä ikinä se olikaan, mutta sopi täydellisesti "Theleman" luonteeseen. Tuossa kolmen ja puolen minuutin paikkeilla kauhistelin, että nyt meni biisi pilalle, kun alkoi sen kitaran feidaamisen jälkeen jymisevän kosketinsoiton taustalle sellainen kliseinen kuiskailu, mutta onnekseni se kesti vain noin sekunnin. En tykkää antaa puolikkaita pisteitä, joten Anorexia Nervosa saa (typerästä nimestään huolimatta) vahvan seiskan.
7

7. SHAD - Rose Garden
En ihan oikeasti odottanut tältä raadilta näin paljon; taas erittäin positiivinen yllätys. Räppi on minulle kesä-/syysmusiikkia, sillä ei talvella tahi alkukeväästä tule niin paljoa sitä kuunneltua. Siisti video ja hyvä flow. Minuun kolahtavasta räpistä tykkään usein käyttää termiä "älykäs". Tämä oli nimenomaan älykästä räppiä. Mietin pääni puhki biisin soidessa annanko kasin vai ysin. Todella paha valinta. Tällä kertaa se oli SHAD, joka teki sen, mikä itselleni tuli ihan puskista, mutta minkä kuitenkin jokaisen kesän alussa tunnen: aloitti itselleni tuntemattomalla biisillä rap-kauteni kesällä 2013. Siinä on jo sen verran meriittiä, että annetaan ysiäinen.
9

8. Mad Season - Wake Up
Uskomaton lauluääni. Todella kaunis, kuten koko biisikin. Pitäisipä kuunnella joskus tuo mystinen Above-albumi, jonka aloitusraita tämä "Wake Up" on. Olin vielä neljännen, viidennen minuutin kohdalla sitä mieltä, että kyllä tälle kympin soisi, mutta kuuden minuutin mailla alkavan "wake up, wake up--" -kohdan tultua tajusin, ettei tämä ole mikään yksittäinen biisi, jonka voisi todeta erinomaiseksi. Tämä on nimenomaan aloitus, osa kokonaisuutta. Kokonaisuus toki voi olla kympin arvoinen, (mikä olisi kyllä jo aika hyvin, sillä täydellisiä albumeja koko maailmassa olen tähän mennessä kuullut vain 14 kappaletta) mutta se ei liity tähän. Biisi oli moniuloitteinen, joten siitä on yhden kuuntelukerran perusteella vaikea kirjoittaa mitään kovin tarkkaa, mutta en anna sille kymppiä, en edes kiitettävää, koska se valitettavasti kärsii grungen kirouksesta - Nirvana-efektistä: aluksi tuntuu melkein jopa elämää suuremmalta, mutta pienen sulattelun jälkeen tajuaa, että kyseessä on vain kenties hyvää rock-biisiä parempi, aivan olemassaolon sääntöjen sisäinen vaihtoehtotekele.
8

9. Risto - Levy-yhtiön jätkät
Ennen vanhaan Risto oli todella kova juttu ja "Levy-yhtiön jätkätkin" olisi saanut minulta ysin tai peräti kympin, mutta aika nopeasti siihen loppujen lopuksi kyllästyi. Olihan se bändin luoma dekadenssi kokemuksia keinolla millä hyvänsä etsiskelevälle nuorelle ihan hyvä soundtrack, mutta kyllä tästä on suoraan sanottuna kasvettu ulos. Kivaa kuultavaa silti, ei siinä mittään.
7

10. Xandria - Ravenheart
Musiikista, jossa en näe mitään hyvää oli vielä riisuttu se ainoa pelastava elementti - aitous. Tämä ei oikeasti tarjoa yhtään mitään. Mielikuvitukseton tuote, jota ei pitäisi millään tavalla yhdistää goottikulttuuriin. Sanat eivät riitä.
1

Show_Stopper
Viestit: 1353
Liittynyt: Pe 15.09.2006 15:46

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Show_Stopper » Ma 22.04.2013 20:39

1. Simon & Garfunkel : El Condor Pasa
Stressi lieveni kummasti. Mieli lähti ajelehtimaan ja olinkin yhtäkkiä pitkällä kävelyllä luonnon ympäröimänä kaukana jossain. Miehisen kaunis lauluääni teki vahvan vaikutuksen. Hieno kyyti, tykkäsin kovasti. Kuuntelin lähemmäs kymmenesti ja nyt onkin tullut tutustuttua S&G:n tuotantoon paremmin.
9,5

2. Almendra - A estos hombres tristes
Tästä oli vaikein keksiä mitään sanottavaa. Se on varmaan pelkästään hyvä juttu. Mukavan rentouttavaa lallatusta joka maalasi kuvia kivikaduista ja hedelmäkojuista.
7,5

3. Solange - Losing You
Siinähän se eteni tasaisena kyytinä ja herätti harmittavan vähän mitään tunteita. Menee siis tähän kastiin, että halusin tykätä mutta. Koko kestonsa ajan taustalla pyörivä vinksahtanut vingutteluraita ja solistin kanssa kilpaa laulava basso jäivät päällimmäisenä mieleen. Ihan nättiä ulosantia kuitenkin.
6

4. Maraboots - La Soupe aux Choubs
Skinaripunk on ainakin teoriassa jotenkin tosi siistiä. Ihan veikeä soundi, sieltä
tyypillisimmästä päästä. Kyllä se jalka siinä mukana väpätti ja teki ehkä vähän mielikin puida nyrkkiä ilmaan huudahduksien tahtiin. En silti erityisemmin perustanut. Ranskaksi sylkeminen kuulosti hauskalta, hyvällä tavalla.
5,5

5. Katatonia - Leaders
Valehtelisin jos sanoisin ettei iskenyt ainakin jollain tasolla. Synkkä, raskas ja melodinen olematta kuitenkaan täysi kliseerypäle. Laulu ja soitto kulkivat jotenkin erityisen hienosti käsi kädessä toisiaan tukien. Mukavan vaihtelevat taustat. Ei yhtään hassumpi.
7

6. Anorexia Nervosa - A Doleful Night In Thelema
Soitan tätä seuraavilla okkultismikesteilläni joissa koristelen paikat lasten luurangoilla ja kirjaimellisesti maalaan piruja seinille. RÄYH. En perusta tällaisesta yleensä, mutta vaihteeksi uhkaava-naurettava suhde olikin vain jotain 55-45. Eli ehkä joo mut ei kummiskaan.
2,5

7. SHAD - Rose Garden
Tuli ja meni, tuntui etten oikein kerennyt kyytiin missään vaiheessa. Tuli hetkeksi tosi kivat vibat, mutta jäin odottamaan jotain ja sitten se taas loppuikin. Pirtsakka ja lungit taustat. Ihan kiva siis kuitenkin.
6

8. Mad Season - Wake Up
Layne ja Laynen ääni. Hauras mutta voimakas. Tunne välittyy aina vahvasti ja saa jokaisen kappaleen tuntumaan henkilökohtaiselta tarinalta. Näillä eväillä saisi lähes kahdeksanminuuttisesta slowaristakin jännää kuunneltavaa, ja niin on saatukin (esim. suuri osa Alicen kolmannesta levystä). Mutta nyt ei oikein tärpännyt. Haukun vähän pitkäveteiseksi. Jotkin osuudet nostivat pisteitä, mutta en muuten jaksanut päästä mukaan. Toimii varmasti paremmin osana levykokonaisuutta.
6,5

9. Risto - Levy-yhtiön jätkät
Tätä ei ole mahdollista kuunnella hymyilemättä leveästi. Keho svengaa mukana vaikka halvaantuneena. Maailman letkein tilutus ja sanat ehtaa Riston omalaatuista kaavat rikkovaa nerokkuutta. Jospa ei vaan loppuisi aina niin äkkiä, tätä kun voisi yksittäisenä biisinä fiilistella niin paljon pidempäänkin. Toimii tosin tällaisena lyhyen ytimekkäänä vetona enemmän kuin täydellisesti. Olen päässyt huutamaan miehen kanssa yhteen ääneen PYYHKIKÄÄ PERSEENNE NIIHIN ja sehän oli erittäin parasta ikinä.
9

10. Xandria - Ravenheart
Juustoa pursuaa joka rööristä. Vieroksun näitä jotenkin ihan sikana, siis sinfonista metallia naissolistilla ja sitten ulistaan linnan juurella korppisydämistä. Linjalle uskollisena soundi ja sanoitukset vailla mitään mielikuvitusta tai omaperäisyyttä. Paketti kruunataan tietenkin videolla, jota katsoessa nauraa ja toivoo että tässä oltaisiin oltu edes vähän ironisia.
Spoiler: näytä
Panisin silti.
2
JDub kirjoitti:Cock_Sucker sopisi kyllä sinulle paremmin..

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Fletch » Ti 23.04.2013 12:52

Lasken tässä ennen iltaa pisteet, joten Migulla on vielä muutamia tunteja aikaa postata arvostelunsa.

Avatar
Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Ti 23.04.2013 14:47

Fletch kirjoitti:Lasken tässä ennen iltaa pisteet, joten Migulla on vielä muutamia tunteja aikaa postata arvostelunsa.
Joo puolet kirjoittelin jo viimeviikolla, ja vetelen ne loput nyt. On vaan vähän hitaampi tahti kun vasurilla joutuu rustailemaan.
\____0___/

Avatar
Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Ti 23.04.2013 20:03

1. Simon And Garfunkel - El Condor Pasa
Kipaleen nimi ei sanonut yhtään mitään, vaikka esittäjä sanoikin. Biisin alkaessa soimaan kävi selväksi, että jaa, täähän onkin se -joku eteläamerikanmaa- rallattelu joka soi jossain elokuvassa. En kyllä lonkalta osaa heittää yhtään että missä, mutta on tämä tullut kuultua aiemminkin.

Kappale itsessään on hyvä, ja tykkään eniten sen introsta. Huiluista en liiemmin välitä, ja tässäkin ne maalaavat päähäni etenkin kertsin aikana mielleyhtymiä Lumiukko-animaatioon, joka on täysin käsittämätöntä, mutta näin se nyt vaan menee. Vokaalit toimii, kuten taustatkin pääosin.... En minä näitä osaa sen tarkemmin perustella mitenkään musiikillisilla termeillä, vaan perstuntumalla mennään. Tästä jää mukavan haikea tunnelma, mutta nuo huilut, ja se että SaG:llä olisi ollut niin paljon parempiakin biisejä (Mrs. Robinson on ihan tajuttoman kova), rokottaa tämän arvosanaksi 7:n. Ei ollenkaan paha aloitus kuitenkaan.

7 (Marshallilta pöllitysti) suosittelen Mrs. Robinsonia.

2. Almendra - A estos hombres tristes

Jaahas, espanjalaista(?) progea.. Mielenkiintoinen veto, mutta olen itse tullut pikkuhiljaa siihen johtopäätökseen, että nämä hämärämmät tapaukset ovat huomattavasti kovempia kuin se perus brittiproge, eikä tämäkään ole poikkeus. Mukavan eläväinen biisi. Intro antaa ehkä odottaa vähän erilaista menoa, keskiosan laahatessa hivenen, mutta lopussa sidotaan paketti taas toimivaksi paketiksi mukavan tunteikkaalla vokaaliosuudella.

Pään sisään tämä tuo hyvän elokuvan soundtrackin, tyyliin City of God, joka on vain positiivinen juttu. Usein näillä epsanjalaisilla (ei, en tiedä onko tämä edes espanjasta, saati varsinaisesti edes espanjaa) biiseillä on taipumus tuoda sellainen b-luokan saippuasarjafiilis, mutta tämä ei onneksi ole lähelläkään sitä. Hyvä suoritus, 8:n arvoinen, ja erityismaininta kitaroille.

8, ja taustalle joskus soimaan Invisiblen nimikkölätty.

3. Solange - Losing You

Parempi niistä Knowlesin sisaruksista, vaikkei tämäkään mitään ihan itselle parasta tavaraa ole. Radiosta tämä on ilmeisesti tullut taustalta melko useaankin otteeseen, mutten kyllä tiedostanut, että tämä on Solangen tavaraa, ja sekin jo kertonee osaltaan jotain.

Päädyin tuossa kuuntelemaan tätä kautta niitä vanhempiakin Solangen kipaleita, ja ihan mukavaa tavaraahan naikkonen pukkaa ulos. Tämä Losing You tosin kärsii ehkä vähän liikaa siitä tasapaksuudesta, josta suurin osa naikkosen biiseistä kärsii muutenkin. Reiluuden nimissä sanottakoon, etten kaikkiin vivahteisiin saa edes kunnollista kosketuspintaa, kun tämänkään tyylistä musiikkia ei ole tullut viimeaikoina kuunneltua liiemmin.

Kertosäe kuljettaa johonkin maailmanparannus-/nuoretvähäosaiset-videon tunnelmiin, joka on ihan ok. Taustamusana menee, mutta suuremmat koukut uupuu. Introsta taas plusssa, ja retrohtavasta videosta.

7, ja kokeileppa vaikka näppärää remixiä samasta biisistä.


4. Maraboots - La Soupe aux Choubs

Oi! on aina ollut se juttu johon ei ole tullut tartuttua suuremmin, vaikka esimerkiksi Cock Sparreria tuli luukutettua joskus ihan hilittömästi, ja alkupään Exploited ja Dropkick Murphys mennee varmaan tähän kategoriaan myös.

Sanoituksista ei ole mitään hajua, mutta taustalla potkiva komppi pakottaa notkumaan epämääräisesti, mikäli tätä kuunnellessa sattuu olemaan pystyssä. Ihan hiton tiukat rumpulinjat, omituisen toimivat torvisähellykset, koukuttavat kitaralinjat, lauluääni jota on hankala kuvitella mihinkään muuhun genreen... Kyllähän tämä vaan toimii. Lisää pitäisi tutustua, mutta aina se vaan johonkin tyssää.

Mielikuvat vievät englantilaiseen lähiöpubiin (vaikka pantokiviiksien kielellä tämä vedetäänkin) flanellipaitojen, henkseleiden ja kaljupäiden keskelle.

9, katso This is England - elokuva, tai kuuntele Peter & the Test Tube Babies - Moped Lads.

5. Katatonia - Leaders

Katatonia oli h**vetin kova juttu pari vuotta sitten, ja kyllä niitä muutamaa biisiä tulee vieläkin kuunneltua. Tämä on kuitenkin sitä "uudempaa" tavaraa, jota en ole liiemmin kuunnellut, sillä itse pidän Last Fair Deal Gone Downista, ja sitä edeltäneestä hieman "kevyemmästä" materiaalista huomattavasti enemmän. Ilosaaressa tuli joku vuosi katseltua sällien keikkakin, jossa sai myös hieman pettyä tähän raskaampaan uuteen tyyliin.

Toimii tämä silti, vaikkei lähellekkään sitä parasta esittäjältään olekkaan. Eniten pisteitä tulee tuosta bändin omasta saundista/tunnelmasta, joka on kuitenkin hieman kadonnut tuonne järeiden metallikitaroiden taakse, sekä aina yhtä miellyttävästä laulajasta. Eniten riipii tosiaan tämä kitarointi, erityisesti ennen kertsiä, ja lyhyet örinä/karjuntahetket. Rauhallisemmissa hetkissä tämä toimii siinä missä aiempikin materiaali, mutta nousuvaiheissa ollaan paikoitellen ihan liian tusinametallilinjoilla. Hyi hyi.

Katatonia kuljettaa aina jonnekkin autioihin hämäriin paikkoihin. Hieman kauhuleffamaisiin miljöisiin, joissa tunnelma ei ole kuitenkaan pelottava, vaan enemmänkin melankolinen. Omanlaisensa tunnelma näillä välittyy, biisistä kuin biisistä.

7, kuuntele sitä vanhempaa. Randomilla vaikkapa The Future of Speech. Toisena ehdokkaana Anathema - Flying, kun kuitenkin sanot tykkääväsi uudemmasta Katatoniasta enemmän.

6. Anorexia Nervosa - A Doleful Night In Thalema

Joskus 2005 tämä olisi varmaankin ollut kovakin juttu, mutta nykyisellään ei mitenkään. Ihan kiva tempo tässä on, mutta siihen se sitten jääkin. Ei tässä sinällään mitään vikaa ole, varmaankin lajityypilleen ihan hyvää kamaa, mutta kun ei koko lajityyppi kiinnosta niin ei voi mitään.

Tunnelmana tästä tulee "tahallisesti shokeeraava" olo, eli tietynlainen huomionhakuisuus. Ollaan oltu niitä luokan hiljaisimpia/muuten ulkopuolisia tapauksia, ja nyt rääytään sitten sitäkin suuremmalla äänellä ja näytetään kuinka koviksi ja raaoiksi sälleiksi on kasvettu. Tuo montaasihärpäke joka toimittaa videon virkaa, kasvattaa vaan tätä fiilistä.

4, koska jaksoihan tämän sentään kuunnella. Vinkkejä en anna, koska en tiedä mitään järkevää.

7. SHAD - Rose Garden

Mukavan iloinen meininki, vaikka tausta meneekin ehkä vähän liian sample-sekamelskaksi. Yleisesti ottaen mulla on näissä jenkkiräppäreissä (no okei, tässä tapauksessa kanadalais) aina se ongelma, että suurin osa siitä surisee korvasta sisään ja toisesta ulos, ilman että tartun siihen sen suuremmin. Poikkeuksiakin on toki lukuisia, mutta tämä ei ikävä kyllä ole yksi niistä, vaan menee parinkin kuuntelukerran jälkeen ohi. Ei paha, muttei mitään järin erikoistakaan.

7, ja kuunteluun vaikka Pretty Lights - Finally Moving. Eri tyylilaji, mutta tuli samankaltainen fiilis ensimmäisellä kuuntelukerralla. Omituista.

8. Mad Season - Wake Up

Tämä on juuri sitä, mitä pitäisi kuunnella vaikutuksen alaisena, kun on yksin, eikä ole mitään muuta kuin oma mieli ja tämä musiikki. Olohuoneen lattialle selälleen ja mahdollisimman himmeä valaistus.

Ehdottomasti raadin positiivisin yllätys noin muutenkin... En pysty kirjoittamaan tästä edes mitään, tämä toimii jo nyt ihan hillittömän hyvänä ajattelumusiikkina.

9, ja kuuntele Screaming Trees - Bed of Roses, koska wikipedialunttauksella tsekkasin että samoja sällejä kumpaisessain bändissä, ja Screaming Trees on ihan jeppiskamaa.

9. Risto - Levy-yhtiön jätkät

Kunnioitan Ristoa suuresti, eikä hänen musiikissakaan ole mitään vikaa. En vain jaksa kuunnella sitä kovin usein. Vähän sama homma kuin Joose Keskitalon kanssa, joka tästä päälimmäisenä tulee muutenkin mieleen. Molemmat tekevät kyllä hyvää musiikkia, muttei se sovi soittimeen ohimennen, tai parin kappaleen ajaksi, vaan ne varataan tiettyihin hetkiin, jolloin sen koko lätyn saa kuunneltua läpi. Noihin hetkiin on vaan muutenkin kova tunku, eikä niitä tule kovin usein, niin ei tule kuunneltua Ristoakaan kertaa-kahta enempää vuodessa.

Mitäpä tästä muuta, kova kipale ja kova esittäjä, mutta täysin omien tottumuksieni takia todella alisoitettu.

8,5, ja kuunteleppa vaikka Joose Keskitalo - Asematunnelissa, ihan vain koska se tuli ensinnä vastaan.

10. Xandria - Ravenheart

On muuten ihan oikeasti huono biisi. Sori vaan. Huomattavalla erolla koko raadin huonoin biisi. Tässä on olemassa edellytykset nousta edes hieman paremmaksi, mutta tuo vokalisti ei vedä tarpeeksi suurilla linjoilla. Nyt esimerkiksi tuo kertosäe jää jotenkin tyngäksi, kun ääni on senverran hento. Vahvemmalla laulajalla tämä olisi jo pisteen pari parempi, mutta ei sekään tätä kovin suuresti pelastaisi. Jotenkin "helpon" kuuloista.

Ensimmäiset mielikuvat ovat amiksesta, joka kuuntelee normaalisti jotain eurodancea, mutta välillä sitten tätä "hevimetallii" myöskin. Johtuen lähinnä siitä, että tunnen välikäden kautta tuollaisen sällin, enkä yllättyisi vaikka olisin tälle altistunut ennenkin sitä kautta.

1, ja kuuntele vaikka Evanescenceä, emmätie. Niillä on muistikuvien perusteella ainakin jotenkin parempi laulajatar. Ja ei, en ole kuunnellut Evanescenceä. Top lel.

----

Ihan kiva raati. Yksi tosi hyvä, ja yksi aivan luokaton.
Teemaraatia odotellessa.
\____0___/

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ti 23.04.2013 20:10

Yksi itseäni muuten yleisesti itseäni ärsyttänyt asia.

Katatonian vanhan tuotannon keveydestä puhuminen. Kyseessä kuitenkin yhtye jonka ensimmäiset julkaisut olivat ihan sieltä ääriraskaasta päästä. Raskaat kitarasoundit ja "örinä" vokaalit. Jotenkin niitä asioista jotka häiritsevät kaiketi lähinnä minua.
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Ti 23.04.2013 20:18

The Rocker kirjoitti:Yksi itseäni muuten yleisesti itseäni ärsyttänyt asia.

Katatonian vanhan tuotannon keveydestä puhuminen. Kyseessä kuitenkin yhtye jonka ensimmäiset julkaisut olivat ihan sieltä ääriraskaasta päästä. Raskaat kitarasoundit ja "örinä" vokaalit. Jotenkin niitä asioista jotka häiritsevät kaiketi lähinnä minua.
Ongelma piileekin siinä, että siinä välissä oli muutaman levyn verran sitä kevyempää kamaa. Nuo levyt tuli paljon suuremmin pinnalle kuin ne ensimmäiset, ja jotkut varmaan ihan oikeasti tiedostavat ne niiksi "alkupään" levyiksi.

Itsehän käytän myös noista puhuttaessa termiä "vanhempi kama", koska se on huomattavasti näppärämpää kuin kirjoittaa aina ne levyt, sekä se on muutenkin järkevämpi ilmaisu kuin joku "ne yhtyeen uran keskimmäiset levyt".
\____0___/

Avatar
valkopeura
Viestit: 610
Liittynyt: To 13.04.2006 21:24

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja valkopeura » Ke 24.04.2013 08:52

Juu Katatonian Discouraged Ones - Last Fair Deal Gone Down aika on selvästi kevyempää ja tarttuvampaa matskua. Itse olen ihan kaikkiruokainen Katatonian suhteen ja pystyn nauttimaan joka albumista, paitsi 2 ekaa albumia on vähän laahavia enkä yleensäkkään ole tuollaisen hyvin raskaan doom metallin ystävä.

Suoraansanottuna tällä hetkellä kun mietin Katatonian parasta levyä niin uusin kiekko Dead End Kings tuntuu siltä, on tuntunut jo aika pitkänkin aikaan. On mielenkiintoista nähdä johtuuko se vielä levyn uutuden viehätyksestä joka ei enään edes niin uusi ole ja tuleeko tuo mielipide olemaan minulla loppuelämäni ajan.
Darien Fawks kirjoitti:Kappas, Mr.Off Topic kävi ulostamassa oikein kunnolla tänne ketjuun. Ihan pakarat heiluivat sitä tehdessä.

Avatar
Stefa
Viestit: 1142
Liittynyt: Su 26.06.2005 00:29
Paikkakunta: Tampere

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Stefa » Ke 24.04.2013 09:45

valkopeura kirjoitti:Suoraansanottuna tällä hetkellä kun mietin Katatonian parasta levyä niin uusin kiekko Dead End Kings tuntuu siltä, on tuntunut jo aika pitkänkin aikaan. On mielenkiintoista nähdä johtuuko se vielä levyn uutuden viehätyksestä joka ei enään edes niin uusi ole ja tuleeko tuo mielipide olemaan minulla loppuelämäni ajan.
Itse suosin Viva Emptinessiä. Ghost of the Sun <3

Avatar
Fletch
Viestit: 250
Liittynyt: La 17.10.2009 14:29

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Fletch » To 25.04.2013 09:18

Luvattua myöhemmin, mutta tässä tulokset:

Ensimmäinen sija:

Simon And Garfunkel - El Condor Pasa

Valikoitsija: Tirkka
Pisteet: 82

Toinen sija:

Mad Season - Wake Up

Valikoitsija: Hautsi_
Pisteet: 76

Kolmas sija:

Almendra - A estos hombres tristes

Valikoitsija: Fletch
Pisteet: 72

Neljäs sija:

SHAD - Rose Garden

Valikoitsija: MR.Off Topic
Pisteet: 71½

Viides sija:

Solange - Losing You

Valikoitsija: Marshallsaaret
Pisteet: 69½

Kuudes sija:

Katatonia - Leaders

Valikoitsija: The Rocker
Pisteet: 66

Seitsemäs sija:

Maraboots - La Soupe aux Choubs

Valikoitsija: Migu.22
Pisteet: 65

Kahdeksas sija:

Risto - Levy-yhtiön jätkät

Valikoitsija: Show_Stopper
Pisteet: 62

Yhdeksäs sija:

Xandria - Ravenheart

Valikoitsija: Krizski
Pisteet: 48½

Kymmenes sija:

Anorexia Nervosa - A Doleful Night In Thelema

Valikoitsija: valkopeura
Pisteet: 37

---

Ei mikään tajuntaa räjäyttävä kierros, mutta ihan perushyvää musiikkia tuli kuunneltua. Kiitos kaikille osallistujille ja onnea voittajalle!

Avatar
Tirkka
Viestit: 1336
Liittynyt: To 24.06.2004 20:02
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Tirkka » Pe 26.04.2013 18:23

Kiitoksia pisteistä! 8)
All your message are belong to me.

I dont always win... but when I do, it's PPV-veikkaus (2005, 2015).

Avatar
Dorian
Viestit: 2163
Liittynyt: To 10.02.2011 15:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Dorian » Ti 30.04.2013 18:30

En oo jaksanu ees selaa koko topicia sen enempi läpi niin en tiedä onko mennyt jo, mutta kiinnostaisko jengiä Suomi-lyriikka -kierros? Itse kun en ole mikään musiikin suurkuluttaja enkä varsinkaan tajua melodioista hevon p***että, mutta pidän kovasti taitavista/nokkelista lyriikoista niin tuli tällainen mieleen. Idea olisi siis toki niin, että musiikkilajilla ei ole väliä vaan kilpailtaisiin lyriikoissa. Tietenkin melodiat jne vaikuttaa yleisvaikutelmaan, mutta jokainen dumaa biisit siltä miltä tuntuu.

Sama meininki olis kun edellisessä, että 10 ekaa mahtuu megeen ja valkopeura-disclaimer on edelleen megessä, olkoonkin että hyväksyn myös hänen ehdotuksensa jos se nyt ei ole jotain Ella&Aleksi -kurapaskaa.

Saa spämmätä yv-boksiin vaikka heti, palaan asiaan viimeistään ylihuomenna. Sikäli kun kiinnostusta siis löytyy. Youtubesta tms. palvelusta, joka ei vaadi rekisteröimistä.
Tämä pysyy tässä niin kauan, kunnes seuraavat asiat tapahtuvat:

SM-liiga käy liian pieneksi Jokereille [ ]

Hjallis harkimo suksii vittuun Jokereista [ ]

Joel Armia tekee Olympiakisoissa maalin [ ]

Minä ja DMW istutaan tuopin ääressä [ ]

Avatar
Krizski
Viestit: 1226
Liittynyt: Ma 24.10.2011 18:58
Paikkakunta: Koskenkorva/Savonlinna

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Krizski » Ti 30.04.2013 18:49

Mukana ollaan.. Laitan YV-postia heti kun löytyy se paras omasta mielestäni ;)
The Krizski Twitterissä
The Krizski Youtubessa
The Krizskin pelistriimejä Twitchissä

Diaryni:
WWE by Krizski viewtopic.php?f=5&t=7422

Uuden WWE PPV-veikkauksen ylituomari!
Vuoden 2013 kehittynein!!

Avatar
Migu.22
Viestit: 730
Liittynyt: Ti 03.05.2005 15:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Migu.22 » Ti 30.04.2013 19:14

Mukana heti kun vappu hellittää. En lupaa biisiä heti, mutta kunhan näkee jotain.
\____0___/

Avatar
Dorian
Viestit: 2163
Liittynyt: To 10.02.2011 15:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Dorian » Ti 30.04.2013 19:23

Kettu kuittaa 3/10 siis täynnä. Vappuna en välttämättä itsekään ole kauheasti koneen äärellä, mutta 10 biisiä ennen ensi viikon alkua olis påp.
Tämä pysyy tässä niin kauan, kunnes seuraavat asiat tapahtuvat:

SM-liiga käy liian pieneksi Jokereille [ ]

Hjallis harkimo suksii vittuun Jokereista [ ]

Joel Armia tekee Olympiakisoissa maalin [ ]

Minä ja DMW istutaan tuopin ääressä [ ]

Avatar
DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8632
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ke 01.05.2013 03:06

Hahaha v***u joo. Dortsun raatiin lähden mukaan. Biisi tulee yyveellä sitten jahka olen joskus päässyt vapun vietosta kotiin.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Avatar
Dorian
Viestit: 2163
Liittynyt: To 10.02.2011 15:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Dorian » Ke 01.05.2013 11:43

Krizski, Reno, Migu ja DMW ilmottautuneina itseni lisäksi. Eli 5/10.
Tämä pysyy tässä niin kauan, kunnes seuraavat asiat tapahtuvat:

SM-liiga käy liian pieneksi Jokereille [ ]

Hjallis harkimo suksii vittuun Jokereista [ ]

Joel Armia tekee Olympiakisoissa maalin [ ]

Minä ja DMW istutaan tuopin ääressä [ ]

Avatar
The Rocker
Viestit: 3325
Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
Paikkakunta: Parkano

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja The Rocker » Ke 01.05.2013 12:31

Siis ideana laittaa suomalainen kappale jossa on omasta mielestään hyvät lyriikat? Sitten arvostellaan kappaleet lyyristen arvojen perusteella?
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
DeadManWalking
WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
Viestit: 8632
Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja DeadManWalking » Ke 01.05.2013 12:38

The Rocker kirjoitti:Siis ideana laittaa suomalainen kappale jossa on omasta mielestään hyvät lyriikat? Sitten arvostellaan kappaleet lyyristen arvojen perusteella?
Niin tai yleisesti ottaen varmaan ihan suomalaisia biisejä tässä nyt haetaan, ja hyvistä lyriikoista sitten varmaan plussaa. Tai ainakin näin käsitin itse.
Riveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä. 8)
Four passes break any defense

Avatar
Kenitys
Moderaattori
Viestit: 1873
Liittynyt: To 04.11.2004 20:11
Paikkakunta: Tsadi
Viesti:

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Kenitys » Ke 01.05.2013 16:24

DeadManWalking kirjoitti:
The Rocker kirjoitti:Siis ideana laittaa suomalainen kappale jossa on omasta mielestään hyvät lyriikat? Sitten arvostellaan kappaleet lyyristen arvojen perusteella?
Niin tai yleisesti ottaen varmaan ihan suomalaisia biisejä tässä nyt haetaan, ja hyvistä lyriikoista sitten varmaan plussaa. Tai ainakin näin käsitin itse.
Mää kyllä käsitin asian ennemmän niin kuin Rocker (tuon "kilpaillaan lyriikoissa" -kohdan pohjalta). Jos homma on tosiaan näin, oon messissä. Kappaletta laitan lähiaikoina.

Japeet
Viestit: 1514
Liittynyt: Pe 29.12.2006 16:00

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Japeet » Ke 01.05.2013 17:33

Messis

Avatar
Dorian
Viestit: 2163
Liittynyt: To 10.02.2011 15:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Dorian » Ke 01.05.2013 19:55

Joo, lyriikoista olisi tarkoitus kilpailla. Meinasin vaan että jokainen tekee arvostelunsa kuten tekee, johon varmasti vaikuttaa muukin kuin lyriikat. Mutta tosiaan lyriikat edellä oli tarkoitus, jurripäissäni idean sain (üllatuus), niin tuli vähän sekava ilmaisu.
Japeet ja valkopeura mukana eli 7/10

E: ja Kenitys myös eli 8/10
Tämä pysyy tässä niin kauan, kunnes seuraavat asiat tapahtuvat:

SM-liiga käy liian pieneksi Jokereille [ ]

Hjallis harkimo suksii vittuun Jokereista [ ]

Joel Armia tekee Olympiakisoissa maalin [ ]

Minä ja DMW istutaan tuopin ääressä [ ]

Avatar
Dorian
Viestit: 2163
Liittynyt: To 10.02.2011 15:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Levyraati

Viesti Kirjoittaja Dorian » To 02.05.2013 07:19

Hautsi mukana eli 9/10.
Tämä pysyy tässä niin kauan, kunnes seuraavat asiat tapahtuvat:

SM-liiga käy liian pieneksi Jokereille [ ]

Hjallis harkimo suksii vittuun Jokereista [ ]

Joel Armia tekee Olympiakisoissa maalin [ ]

Minä ja DMW istutaan tuopin ääressä [ ]

Vastaa Viestiin