Ei ihan toivoton tapaus. heiluttelin jo kyllä jalkoja siinä 2min kohdalla että lopu jo lopu jo. Liikaa toistoa ja ihan liian ennalta-arvattava musiikissa ois saanu olla jotain kieroja twistejä tai ihan mitä vaan mikä olisi pitänyt mielenkiinnon yllä.
5
2. Almendra - A estos hombres tristes
Jos biisi olisi ollut tiivistettynä 4 minuuttiin olisi saanut yhden pojon paremman kuin edellinen. Hmmh ei nyt ihan mitään sysipskaa muttei hyvääkään. Ei sois millää mainsrtream radiokanavalla ainakaan. Onkohan kaikki loputkin biisit tälläsiä yltiö positiivisia.
5
3. Solange - Losing You
Radiopskaa ja vielä pskempaa kuin moni radiopska. Eikö oikeesti ala ärsyttämään toi kun toistuu kokoajan samat kohdat kappaleessa. En tykkää siitä että kappaleen toistoon ehtii kyllästymään ennen kuin se on loppunut. Ei silti tälläsekskään epätaiteelliseks helpoks biisiks ihan sika huono.
3
4. Maraboots - La Soupe aux Choubs
Ohoh tuli tosta alusta mieleen Peste Noire
7
5. Katatonia - Leaders
Ooh kitarariffittelyä mikä vapauttava tunne. Melankolisia kiemuroita. Instrumenteillä nyt tehdään jo oikeesti jotain selvästi vähän enemmän kuin edellisissä biiseissä. tätä voin jo sanoa musiikiksi edellisiä en olisi voinut välttämättä. Olen muuten kuunnellut tämän biisin yli 100-kertaa vaikka en ole laittanut tätä raatiin. Omistan levystä fyysisen painoksenkin ja blaablaa aktiivisesti ollut kuuntelussa sen ilmestymisestä 2006 lähtien.
Ja vokaalit kappaleessa ovat täydellisiä. Katatonian kuuluu olla herkkä minimaalinen apaattinen ujo ja sellasta. Ainoo asia jota Leaders kappaleessa olen aina vihannut on monotoninen kertosäe. Mielestäni kappale on keskivertoa tuolla levyllä.. Deliberationilla, In the Whitella tai Journey Through Preasurella olisi nappastu täydet pisteet nyt ei ole tyytyminen siihen
9
6. Anorexia Nervosa - A Doleful Night In Thalema
Ja odotukseni palkitaan vihdoinkin jotain tarpeeksi haastavaa musiikkia kaltaiselleni kokeneelle musiikinkuuntelijalle. Tykkään musiikin päällehyökkäävyydestä ja tärykalvojeni tuhoutumisesta. Olen kuunnellut tämän kappaleen yli 100-kertaa. Ekalla kuuntelulla voi olla ettei kappaleesta jää mitään mieleen jos ei oo tottunut näin nopeaaseen musiikkiin. Laulu ja kaikki musiikki miksaa hyvin yhteen. Laulu on nauhoitettu äänikontrastiin niin dominoivaksi että voi olla vaikea kuulla laulun takaa mitä kaikkia mielyttäviä juttuja musiikissa tapahtuu sinä aikana. Melodiset kohdat laulun loppuessa ovat kauniita ja niillä ei jäädä houkuttelemaan turhan paljoa. Moni ei ehkä edes huomannut että tässä kappaleessa kuultiin puhtaita voaalejakin ainakin kahteen eriotteeseen puhuttuna ja laulettuna.
Rose Hreidmarin laulu ei oikeastaan ole örinää niinkuin joku sanoi sillon se ei kuulostaisi hyvältä. Parhaiten sitä voi kuvata kirkumiseksi pystyn kuunnella kirkumista ihan samalla tavalla kuin puhdasta laulua ja pystyn nauttimaan samoissa mitoin saan kaikesta tuosta täysin selvää jota lauletaan siihen ei edes tarvita mitään kauheata tottumista. Kappaleen lyriikatkin ovat vallan mielenkiintoiset olisi kiva tietää mitä hänellä oli mielessä niitä kirjoittaessa syvemminkin. Hän taisi juuri sanoa kirjoittaneensa tämän levyn lyriikat huumeiden vaikutuksen alaisena jos nyt oikein muistan. Bändin mahtipontinen romantillisnihilistinen imago iskee minuun aivan täysin. Tiiän viljelen aina nihilistinen sanaa bändi kutsuu itseään nihilistiseksiorkesteriksi ja muutenkin jäsenet ovat hirveitä hienostuneita hedonisteja. Symphonic Black metal done right.
10
7. SHAD - Rose Garden
Ärsyttävän kuulosta räplaulaminen eikä muillakaan osa-alueilla biisi mielytä millään tavalla. Vähän niikun mikkiin tollasta adhdmesoamista.
2
8. Mad Season - Wake Up
En oikein tiedä mitä tämä kappale yritti. yrittikö se olla kaunis? Ei se kauhean kauniilta kuulostanu. Yrittikö se olla surullinen itkemis biisi? Ei kuulostanut surulliseltakaan. Sinäällään tässä ei ärsyttäny mikään asia paljoo niinkuin monissa muissa mutta ei tässä erityisen hyvääkään ollut. Laulaja yritti loppuun saada tunnetta vaihtaen eri äänialojaan noin ei saisi tehdä kaikki tunne pitää tulla instrumenteistä se on jotenkin ärsyttävää jos se tulee laulajasta tai jos kokoajan vaihtuu tyyliin äänensävy. Ei niin pska kuin monet aikaisemmat biisit.
7
9. Risto - Levy-yhtiön jätkät
Tää ois toiminu paljon paremmin raskaampana ja sekopäisempänä biisinä sovitettuna vaikka avantgarde metalliks. Nyt kaikki keveys ja musiikin uhkaamattomuus ei oikein sopinut lyriikoiden kanssa. Laulajan ääni oli huono ja kuulosti nopeasti sovitetulta.
3
10. Xandria - Ravenheart
Tämä oli se biisi jonka alunperin sanoin kiinnostavan minua. En ole tainnut ikinä tätä kappaletta kuulla muuten bändiltä diggailin jotain kappaletta skidinä todella paljon enkä sitten koskaan syventyny bändiin sen paremmin kun oli kaikkee muuta kiinnostavampaa kuunneltavaa. Kuitenkin tänä vuonna oli vihdoin aika antaa Xandrialle mahdollisuus kokonaisen levyn muodossa ja se oli joku vanha levy Xandrialta minkä kuuntelin melkein kokonaan. Mitäänsanomaton oli mutta silti parempaa kuin Nightwish koska mikä vaan on sitä ylituotettua ja tylsää bändiä parempi.
Mitenkä tämä biisi sitten onnistuu? Tykkään oikeestaan aika paljon laulajan äänestä menee ihan ehkä top 3 ton genren bändien joukkoon. Puolestaan instrumentaalinen anti ei taas yllä vaikka Norjalaisten Female Fronted Metal bändien tasolle. Xandria kuitenkin paras oman kotimaansa Saksan kaikista Female Fronted Metal bändeistä. Vikan kertosäkeen tullessa olin jo plääh eikö tota oo kuultu tarpeeks mutta nainen veti niin tunteella että se oli mielyttävä... Ehkä joskus ihan tuurilla voisin kokeilla kuunnella jotain Xandrian uutta levyä jos en yhtään mitään kiinnostavampaa uutta kuuneltavaakaan keksi. Enköhän silti keksi aina.
8









