Wrestlemania XXIX (7.4.2013)

[Krizski]

Minulle jäi myös fiilis, että yleisö oli kummallisen hiljaa tapahtumassa, mutta se voi tosiaankin johtua noista mikityksistä.
Tai meillä on vain kuulot menny näistä mökän kuuntelemissessioiden takia

[Myhvatte]

Lainaan vaan itseäni Raw-topicista parin viikon takaa:

Onhan tässä nyt tottakai se mahollisuus että WM:n jälkeen Cena on lunastettu ja halii taas kaikkia...

Juu, 'nuff said

WWE tuntuu olevan jonkinlaisen identiteettikriisin kourissa, tai on jo ollut pitempään. Kaikenmaailman nenäpäivä/puhdaselämälapselle-setit dominoivat julkista imagoa ja silti siellä on WM:n pääfeudeissa Punk ja Taker piehtaroimassa tosielämässä kuolleen Bearerin "tuhkissa" parhaaseen katseluaikaan. Eihän tuossa firman historiana valossa ole mitään shokeeraavaa, mutta nykyisen hetken keskellä se tökkää esiin kuin joku Katie Vick vuosikymmen sitten. En ole tosissani oikein perillä miten vapaapainin ja tuommoisen vauvojenhalaus-imagon voi edes integroida. Tosin onhan se jo kuultu Cenankin suusta ja nähty käytännössä, että PR menee storylinejen edelle ja isojen svervejen aikakausi on ohitse. Takerrun kai johonkin nostalgisten aikojen muistoon, kun vielä typeränä odotan jotain sellaisia. Ei niitä enää tule, kai se täytyy viimeistään nyt WM:n katselun jälkeen uskoa. Jonkinlainen identiteettikriisi varmaan siis itelläkin päällä, kun yrittää myöntää että ei tämä ole enää se WWE mistä tykkäsi aikanaan. Tuolla arvostelutopicissa Kenityksen arvioiden lukeminen vain kääntää veistä haavassa.

Wrestlemaniasta sen verran että oli ehkä yllätyksettömin Mania mitä olen ikinä nähnyt ja ainakin yksi tylsimmistä. Joskus hevonvituttaa olla täysin oikeassa. Shieldin voitto oli ainoa yllätys; pidin sitä viime aikojen todennäköisyyksillä jo mahdottomana. Rybackin räpelletty häviö oli myös aika WTF-moment.

Punk ja Taker olivat molemmat ihan romuna, mutta pistivät taas pystyyn MOTN:in - upea se GTS:n nosellaus/Tombstone ja kickout-sekvenssi. Repeilin myös sille Anaconda Vicestä ylösnousulle ja tuijottelulle.

Hirveästä ylibuukkauksesta huolimatta Brock sai itsensä näyttämään jo niin monsterilta että se kääntyi matsia vastaan - tappio pari matsia männävuonna painineelle ja hävinneelle Triplalle tuntui ihan naurettavalta.

ME meni lähinnä mahdollista sverveä jännätessä, mutta lopun hattaraimelyydet täytyi huuhtoa pois mielestä lukemalla muutama luku Storm of Swordsia.

Yleisö oli ihan kuollut, siitä samaa mieltä.

[enska]

Big Show, Randy Orton & Sheamus vs. The Shield – 6-Man Tag Team Match
Yllätyin iloisesti, kun openeriksi oli valittu jokin muu ottelu kuin maailmanmestaruusmatsi, mutta minä olisin avannut show'n mieluummin tag-mestaruustaistolla kuin tällä. Matsissa ei sinänsä ollut mitään vikaa (diggasin eritoten Rollinsin ilmalentoa ja Big Show'n kämmensyrjälyöntisessiota), mutta erityiseksi yleisön sytyttäjäksi tästä ei juuri ollut. Keskinkertainen ottelu, joka saa hyvän arvosanan lähinnä siksi, että tuntui suurelta ja hienolta tapaukselta taianomaisen WrestleMania-tunnelman ansiosta. B

Mark Henry vs. Ryback
Saimoun sanoin Henry–Ryback oli eittämättä valtava pettymys, mutta kykenin silti nauttimaan ottelusta yllättävän paljon. Haaveissani hirviöt olisivat otelleet rutkasti kiihkeämmin ja antaneet adrenaliinin virrata, mutta nyt meno oli ikävän hidasta ja nihkeätä. Näistä haittakohdista huolimatta olin vielä tässä vaiheessa show'ta melkoisissa Mania-väristyksissä ja siksi kykeneväinen tarkastelemaan tätä matsia lapsenomaisen optimistisesti. New Jerseyn tummeneva taivas ja Rybackin henkeäsalpaava Shell Shocked pelastivat paljon. B−

Big E Langston & Dolph Ziggler (w/ AJ Lee) vs. Team Hell No! (c) – WWE Tag Team Championship
Tämä oli ensimmäinen kunnollinen WrestleMania-ottelu tag team -mestaruuksista sitten WrestleMania XX:n Fatal 4-Way -matsien ja jo siksi erittäin upea tapaus. Upeammaksi tämän tekivät yleisö, ottelun laatu ja näppärät viittaukset historiaan. Tempo pysyi koko ajan varsin nopeana; jokaisesta ottelijoille suodusta minuutista otettiin kaikki mahdollinen irti. Big E:n debyytti oli vakuuttava. Viihdyin hyvin. B+

Chris Jericho vs. Fandango
En ole lukenut muiden mielipiteitä vielä enkä siis tiedä, miten virtuaalimaailman väki tähän suhtautui, mutta minä rakastin joka ikistä sekuntia. Fandangon (kuten myös Jerichon) sisääntulo oli huikea, ottelun tarina mielenkiintoinen ja lopetus hyvä. Tässä kismitti ainoastaan se, että olisin toivonut Y2J:n voittavan, mutta vastaanotan toki hymyillen kaiken sen pushin, jota Fandangolle annetaan. Todella virkistävä matsi. B+

Jack Swagger (w/ Zeb Colter) vs. Alberto Del Rio (c) (w/ Ricardo Rodriguez) – World Heavyweight Championship
Ärsytti, kun Swagger ei saanut omaa sisääntuloaan, mutta Colterin mahtava promo korvasi kaiken ja viritti minut melkoiseen tunnelmaan. Tunnelmallinen oli myös matsin hypevideo, johon oli panostettu juuri niin paljon kuin WrestleMania-ottelun hypevideoon panostaa kuuluu. Varsinainen matsi olikin sitten harmi kyllä pettymys, sillä uskalsin odottaa Swaggerin ja Del Rion ottelevan paljon räväkämmin. Räväkän "painiklinikan" sijaan tarjolla oli hieman hikinen ja harmaa hutaisu, jossa ei järin pajon ikimuistoisia spotteja nähty. Lopun submission-vaihtelu ja Colterin olemassaolo tekevät tämän ottelun arvosanasta yhtä kaikki korkean. B

CM Punk (w/ Paul Heyman) vs. The Undertaker
Niin, mitä tästä nyt sanoisi. Luulen, että jokainen ihminen, joka rakastaa showpainia, rakastaa tätä ottelua. The Undertaker on yksinkertaisesti uskomaton hahmo ja painija. Kiitosta annan myös CM Punkille, joka on viimeistään tämän näytöksen myötä yksi "WWE:n suurista". Matsissa oli ainoastaan kaksi pientä ongelmaa – se, että olisin kaivannut vielä yhtä isoa spottia otteluun, ja se, ettei matsi ollut tämän tapahtuman pääottelu. The Undertaker on WrestleManian historian hyytävin ja legendaarisin ottelija ja Undertakerin WrestleMania-voittoputki merkittävin virstanpylväs koko WWE:ssä, joten Undertaker on aina WrestleManian vetonaula ja WrestleManian vetonaulan tulisi otella tapahtumassa viimeisenä, sillä häntä yleisö on paikalle tullut katsomaan. A*

Brock Lesnar (w/ Paul Heyman) vs. Triple H – Career Threatening No Holds Barred Match
Lesnarin sisääntulo oli kuin toisesta maailmasta. Miten yksi ihminen voi näyttää noin julmalta ja vaaralliselta? Triple H:n sisääntulo sen sijaan lähinnä vain nauratti sen valkoisen vatsatahran tähden. Nauru lakkasi kuitenkin lyhyeen, kun matsi alkoi ja yleisö kuoli. Oli kiusallista katsella Tripsun taistelevan traagisesti "hengestään", kun MetLife Stadiumin väki istui vaiti eikä tuntunut välittävän kehä-äksönistä laisinkaan. Liian hidastempoinen ottelu, joka jätti suuhun kuivan maun. Lopun brutaali taistelu oli sentään näyttävä, mutta se Metsästäjän pakollinen egotrippi aiheutti jälleen kerran kipeän pään. Eipä jaksa yleisö kiinnostua jostakusta HHH:sta sen jälkeen, kun The Undertaker on jo ottelunsa otellut – eikä ihme. B

John Cena vs. The Rock (c) – WWE Championship Match
Myöskään Cena–Rockista ei ollut herättämään suurta kiinnostusta Undertakerin esiintymisen jälkeen, mutta oli yleisö tässä rutkasti paremmin mukana kuin HHH–Lesnarissa. Se oli elintärkeä juttu tälle ottelulle, sillä siihen tämän hyvyys perustui – tunnelmaan. Laadullisesti matsi oli kankea ja rakenteellisesti halpa (finisher-sota), mutta yleisö ja tarina (viittaukset viime vuoden otteluun) saivat tämän tuntumaan hienolta matsilta. Eeppiselle tasolle ei missään nimessä päästy, mutta kyllä tämä silti asiansa ajoi ja odotuksensa täytti. En tiedä, olenko ainoa, mutta minä tahdon nähdä vielä sen ratkaisevan Cena–Rockin, jolloin selviää, kumpi kaksikosta on se suurempi tähti. B+

WrestleMania 29:n arvosana: B+

Aika lailla samoissa fiiliksissä olen bookert:n kanssa. Show oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Voipi silti olla, että tämä on se tapahtuma, jota tulen joulukuussa vuoden parhaimmaksi sellaiseksi äänestämään.

[takaovi]

Aikalailla oleelliset asiat jo sanottu ja samoilla linjoilla menen suurimman osan kanssa. Ei noussut kovinkaan ikimuistoiseksi tapahtumaksi ja monta kertaa jäi matsista väljä maku suuhun. Ja tosiaan todella hiljaista oli varsinkin Lesnar-HHH:n aikana, joka söi kyllä katselunautintoa. Ei todellakaan ansainnut sellaista vastaanottoa.

Illan onnistujat ehdottomasti Punk-Taker ja HHH-Lesnar. Kuten joku täälläkin jo mainitsi, niin nyt viimeistään CM Punk sementoi paikkansa WWE:n "isoissa nimissä". Ihan loistava suoritus mieheltä, jolla ei tunnu olevan huonoja päiviä ja painaa menemään kerta toisensa jälkeen huikealla tasolla. Aivan mahtavaa esiintymistä. Ja aivan mykistävä suoritus seniori Takerilta. Ei jättänyt kyllä ketään kylmäksi ja ylsi kyllä parempaan kuin pystyin kuvittelemaan. Ja yleisökin syttyi tähän selvästi eniten, joka vielä lisäsi tätä hienoutta. Upea matsi!

HHH-Lesnarissa toimi kaikki muu paitsi yleisö. Brock oli sisääntulosta lähtien liekeissä ja veti kyllä h**vetin hyvin. Kunnon brawlaamista ja rymistelyä. Ja fiilis, kun Lesnar kerta toisensa jälkeen repi itsensä irti kimurasta, oli ihan maaginen. Eihän sitä perkelettä pidätellyt mikään! Ja hieno suoritus myös veteraani Haitchilta, joka otti urhoollisesti iskua vastaan. Mutta herranjestas, että oli kuollutta yleisössä. Tiedä sitten minkä piikkiin meni, mutta hiljaista oli kuin siellä kirkossa. Söi kyllä rotan lailla tunnelmaa hienolta taistolta. Todella sääli, koska tämä oli hieno matsi.

[Werdoz]

Olenko minä ainut ketä häiritsi melkein ylitsepääsemättömästi Ainakin Cenan jatkuva keskustelu tuomarin ja Rockin kanssa. Matsi tuntui melkein samalta kuin olisi katsonut jotain Wrestling School videota, varsinkin kohdassa (en muista tarkkaan) kun Cena sai muistaakseni rock bottomista niin kameran kuvatessa Cenan naamaa näytti että isku ei tuntunut missään ja jatkuva pulpatus tässä kohdassa tuomarin kanssa vei tehon koko liikkeestä. Mielestäni tämän kokoluokan matseissa tulisi kiinnittää tähän paljon enemmän huomiota, missä ne ottelun etenemissuunnitelmat keskustellaan. Ihmettelen suuresti jos tästä ei tullut pojille sanomista matsin jälkeen. Huomasin että yhdessä vaiheessa Lawler ilmeisesti huomasi tämän itekkin ja yritti peitellä tätä sanomalla että jätkät senkun toisilleen suuta soittelee.

Sama kun laittaisi kuvaajat ohjaajapenkin taakse kuvaamaan elokuvan kuvauksissa missä näkee, kun leffacrew siellä taustalla tekee työtään kohtauksen käydessä.

Matsi oli kyllä muuten kokonaisuudessaan ihan hyvä 3½ tähden luokkaa. Herrat kyllä eläytyivät hommaansa ja hyvä että edellisestä kohtaamista ei unohdettu kokonaan, vaan Cena fiksusti jujutti Rockia Peoples elbowinkin kanssa näyttäen, että toista kertaa vipuun ei mennä. Lopetus nyt oli mitä oli. Mihinkä sitä tuttua ja turvallista kaavaa muuttamaan. Vanhemmathan vaan järkyttyy kun huomaavat millainen heidän pienokaisen esikuvasta on tullut jos se rupeaisi vaan haistattelemaan ihmisille ja käyttämään kepulikonsteja voittoon.

[DeadManWalking]

Ihmettelen suuresti jos tästä ei tullut pojille sanomista matsin jälkeen.

Joo, haluaisin nähdä tämän takahuonekeskustelun ja sen äärimmäisen tiukan kurinpalautuksen mitä miehille annetaan.

Vince: "Soo soo pojat, ei saa tällaista tehdä"
Cena & Rock: "Ok"

Suunnilleen noin.

[Werdoz]

Ihmettelen suuresti jos tästä ei tullut pojille sanomista matsin jälkeen.

Joo, haluaisin nähdä tämän takahuonekeskustelun ja sen äärimmäisen tiukan kurinpalautuksen mitä miehille annetaan.

Vince: "Soo soo pojat, ei saa tällaista tehdä"
Cena & Rock: "Ok"

Suunnilleen noin.

Rakentavaa kritiikkiä tarkoitin siis, niinkuin työpaikalla yleensä kuuluisi..

[eCiuj]

Ihmettelen suuresti jos tästä ei tullut pojille sanomista matsin jälkeen.

Joo, haluaisin nähdä tämän takahuonekeskustelun ja sen äärimmäisen tiukan kurinpalautuksen mitä miehille annetaan.

Vince: "Soo soo pojat, ei saa tällaista tehdä"
Cena & Rock: "Ok"

Suunnilleen noin.

Rakentavaa kritiikkiä tarkoitin siis, niinkuin työpaikalla yleensä kuuluisi..

Rock otti niin pahasti nokkiinsa että otti ja lähti.

[eCiuj]

Olin kirjoittanut jo ihan oman ns. arvostelun show'sta raakaversiona offlineen ja olin aikeissa lähettää sen nyt kun kotiin pääsin, mutta hetken mietittyäni päätin pyyhkiä kaiken ja kirjoittaa vähän toisenlaisen jutun. Arvostelu on turha laittaa koska 1) arvostelukyky paikanpäällä fiiliksissä on mitä on sekä 2) liki kaikki on sanottu sekä 3) ketä kiinostaa? Niinpä päätänkin rustailla vähän tunnelmia, fiiliksiä sekä vähän myöskin tapahtuman laadusta.

Olihan se uskomaton kokemus, nähdä WrestleMania livenä. Kaikki puitteet olivat kunnossa: hyvä kortti, loistava paikka sekä kelvollinen sää. Pre-show oli täyttä paskaa maksanutta asiakasta kohtaan, koska ensimmäiset 40 minuuttia pyöri ne samat videot jotka olivat pyörineet viime viikot sekä oli vähän kylmä, vettäkin ropisi pari minuuttia. Miz vs. Barrett oli otteluna hyvin lyhyt ja jätti haluamaan lisää, maanantain jälkeen siitäkin tuli täysin irrelevantti. Mutta pre-show on pre-show, itse WrestleMania oli ensihetkistä mahtavaa sekä uskomatonta. Ottelut menivät hyvin äkkiä, olivat kokoajan otteessapitäviä sekä fiilis oli katossa. Sisääntulotkin olivat silmiähivelevää katsottaaa, vielä kun oli katoton stadion pyroja oli paljon, paljon ja paljon.

Tulen tämän ostamaan DVD:lle ja katsastamaan uudestaan heti kun pystyn, uskon että silti tulen tästä suunnattomasti nauttimaan koska muistan ne fiilikset sekä tunteet jotka tuona sunnuntaina oli päällä. Jos jotain täytyy myöntää, niin todellinen dramatiikka puuttui kuten joku täällä jo olikin maininnut. Triple H:n "ura" jatkuu, vautsi vau. Cena peittosi voittajasuosikin vasta yhdennettätoista kertaa, vau. Suurin dramatiikka oli Undertakerin putken jatkuminen, mutta kun olin Punkin puolella en sitä sillä tavalla osannut käsittää heti. Olihan 21-0, pyrot sekä kaikki uskomatonta. WrestleMania-fiilis mielestäni välittyi silti, mutta jälleen kerran katsoinhan tätä katsomosta käsin enkä kotoa.

Tunnelma stadionilla oli hyvä, parhaimmillaan se oli Undertaker vs. CM Punk -ottelun aikana. Ääntä piisasi yleisöstä ihan hyvin (itsekin silloin tällöin menin chantteihin mukaan), JuuTuubi-videoista se välittyy paremmin kuin televisiosta, tuollainen jättistadion on hankala mikittää.

Summa summarum, tapahtuma oli hyvä, tunnelma oli hyvä, fiilis oli hyvä. Kokonaisuutena unohtumaton kokemus jonka mielelläni kokisin joskus uudestaan. Tuntuu siltä, että ymmärrän WrestleManiasta nyt paljon, paljon enemmän.

[Myhvatte]

Olenko minä ainut ketä häiritsi melkein ylitsepääsemättömästi Ainakin Cenan jatkuva keskustelu tuomarin ja Rockin kanssa. Matsi tuntui melkein samalta kuin olisi katsonut jotain Wrestling School videota, varsinkin kohdassa (en muista tarkkaan) kun Cena sai muistaakseni rock bottomista niin kameran kuvatessa Cenan naamaa näytti että isku ei tuntunut missään ja jatkuva pulpatus tässä kohdassa tuomarin kanssa vei tehon koko liikkeestä. Mielestäni tämän kokoluokan matseissa tulisi kiinnittää tähän paljon enemmän huomiota, missä ne ottelun etenemissuunnitelmat keskustellaan. Ihmettelen suuresti jos tästä ei tullut pojille sanomista matsin jälkeen. Huomasin että yhdessä vaiheessa Lawler ilmeisesti huomasi tämän itekkin ja yritti peitellä tätä sanomalla että jätkät senkun toisilleen suuta soittelee.

Et ole ainoa, kyllä mäkin sitä seurailin pitkin matsia. Ei se kuitenkaan haitannut hirveästi, koska stuollainen behind-the-scenes-välkähtely kiinnostaa aina itteäni. Tosin sitä kyllä ihmettelin myös, että olivat jättäneet tuon jutustelun noin räikeästi katselijoiden nähtäväksi.

Lawlerin peittely oli juu yhtä ontuvaa kuin se että yritti olla tunnistamatta RVD-chanttia Raw'ssa.

[Marshallsaaret]

Katsoinpa pitkästä aikaa taas WWE:n tapahtuman kun tuli Mania ladattua. En nyt hirveästi jaksanut tätä lankaakaan lukea, joten pahoittelut jos tässä nyt on toistoa aiempiin huomioihin.

Yllättävän monta täysin itselleni tuntematonta janaria oli kehissä, ja parilla oli ilmeisesti matsidebyyttikin osunut isoon tapahtumaan. Positiivisimmat uudet kasvot oli Shield-stablessa, joka oli ensimmäinen uskottava pahisjengi sitten luoja tietää minkä WWE:ssä. Olin aika äimän käkenä siitä, että näin uskottavaa ja klassista gimmickiä voi vielä vetää vuonna 2013 ja se potkii ihan kuin olisi vuosi 1985. Del Rio facena huvitti, hienoa että mies tekee ihan samat asiat mutta ilman ökyautoa, ja on yhtäkkiä face. Rohkeaa latinohahmon käyttöä, sillä eihän aiemmin muut latinot kuin lapsiin vetoava Mysterio ja yltiökarismaattinen ketkuilun kuningas Eddie Guerrero oikein ole facena toimineet.

No joo, noi nyt oli ihan hajahuomioita siihen verrattuna, että Maniaan oli saatu taas pitkästä aikaa ihka aito viiden tähden matsi! Siis herranjumala, Punk vs Taker oli ihan uskomaton pläjäys. Taustatarinaan perehdyin vain hypevideoiden avulla, ja se vaikutti aika Punk-maiselta. Heyman on aika kova taustahahmo Punkille, vaikka hän on ehkä viimeinen kaveri joka manageria itselleen tarvitsee (verrattuna esimerkiksi Lesnariin tai Swaggeriin, joille on annettu manageri ihan syystä). Aivan jäätävän siistit sisääntulot, alusta asti alkanut Punkin näätäilystrategia ja mahtavasti toteutettu kokonaisuus. Ei kerta kaikkiaan mitään valitettavaa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tämä hetki piirtyi melko pysyvästi verkkokalvoihini ja aiheutti vahvat kylmät väreet:



Kiitos tästä matsista WWE:lle, kyseessä taisi myös olla ensimmäinen Punkin viiden tähden matsi sitten ROH:n Samoa Joe -trilogian.

Muut main eventit olivatkin sitten hieman hohhoijjaa-matseja tämän jälkeen, joskin varmaan ihan toimivia "välimanian" main eventtejä isoimpien starbojen välillä. Kiva "passing the torch" -hetki Rock/Cenan loppuun.

[DeadManWalking]

Samaa mieltä kyllä Marshallsaarten kanssa. Tuntuu vammaiselta kirjoittaa pelkkä "samaa mieltä", mutta olihan tuo nyt ihan huikea ottelu. Tietysti se nyt ei varsinaisesti ole mikään yllätys, kun kehässä ovat samaan aikaan Undertaker ja CM Punk. Taker pystyy edelleenkin ihan loistaviin suorituksiin kehässä, ja Punkin mahtavuuden nyt tietävät kaikki. Ei lopputulos voi olla mitään muuta kuin silkkaa loistavuutta.

Tuo Marshun linkittämä kuva on myös aika eeppinen, ja olihan se ihan siisti hetki kyllä.

Katsoin tänään tuon em. ottelun lisäksi vielä Lesnar vs. HHH:n, niin ei se nyt näin jälkeenpäin ajateltuna ollut ihan niin kova mitä tuli aiemmin kirjoitettua. Tuli kehuttua jopa neljän tähden matsiksi, mutta ei se ihan niin kova ollut. Hyvä ottelu kuitenkin, mutta ehdottomasti aineksia vielä paljon parempaankin olisi ollut.

Välimania on tosiaan aika hyvä kuvaamaan tätä tapahtumaa, toivottavasti ensi vuonna saadaan vähän isompaa big time -fiilistä mukaan. WWE:llä olisi nyt vuosi aikaa nostaa omista nuoremmista kavereista ylemmän kortin tyyppejä, ja samalla saada jotain järkevää aikaiseksi myös vanhoille kasvoille. Siellä kuitenkin olisi potentiaalisia niminä esim. Ziggler, Shieldin tyypit ja sun muut, ja siihen päälle sitten Cena, Daniel Bryan (WWE:ssä ollut toki vähän aikaa, mutta kokenut painija), Punk ja sitten myös konkariosaston Big Show't ja muut kaverit. Tähän päälle sitten vielä Taker, Lesnar, HHH ja mahdollisesti The Rock joita voisi käyttää jonkinlaisina jokerikortteina.

Ensi vuoden WrestleMania on kuitenkin komea tasaluku XXX, joten toivottavasti WWE saa tässä vuoden aikana nyt laitettua sen verran kovia panoksia piippuun että ensi vuonna nähdään todellinen tasaluvun arvoinen WrestleMania.

[Ultimate]

WrestleMania 29

Six Man Tag Team Match: Big Show, Randy Orton & Sheamus vs. The Shield (Dean Ambrose, Roman Reigns & Seth Rollins)
Tämä oli kieltämättä hieman yllättävä avausmatsi ’Manialle, mutta osoittautui loppujen lopuksi oikein kelpo valinnaksi openeriksi. Reilun 10 minuutin mättö herätteli yleisön mukavasti, eikä matsin kulussakaan ollut suuremmin valittamista. Muutama maukas spotti (Rollinsin loikka kehän ulkopuolelle, Show’n Spear ja Ortonin RKO) oli ripoteltu tuomaan väriä onnistuneesti ympäri matsia. Face-tiimin eripuraisuudesta syntyi ottelun sisälle oikein hyvä tarina. Plussan arvoinen suoritus kaikilta osanottajilta.
***

Singles Match: Mark Henry vs. Ryback
Painilliselta anniltaan tämä mittelö ei tarjonnut paljoakaan, mutta kahden goljatin kohtaaminen oli silti ihan mielenkiintoista seurattavaa. Ottelu oli tosin rakennettu ehkä hieman turhankin yksipuoliseksi, mutta onneksi kaikkein ilmiselvintä lopetusta sentään vältettiin. Henryn yllättävä voitto oli nimittäin todella piristävä juttu! Myös hienosti mukana ollut yleisö antoi tälle taistolle lisäpisteitä. Toimi tällaisena lyhyempänä ’Mania-rykäisynä.
**½

Tag Team Match – WWE Tag Team Championship: Team Hell No (Daniel Bryan & Kane) vs. Big E. Langston & Dolph Ziggler
Tämä ottelu pidettiin turhankin tynkänä. Se oli harmi, sillä kaikki nelikosta tuntuivat olevan hyvässä vireessä ja yleisökin tykkäsi menosta niin kauan kuin sitä kesti. Nytkin tähän reiluun viisiminuuttiseen saatiin toki mahdutettua pari oikein näppärää near fallia ja mukavan erilaisia painityylejä. Loppu kuitenkin tuli liian äkkiä jättäen tämän kauas mahdollisesta potentiaalistaan.
***-

Singles Match: Chris Jericho vs. Fandango
Y2J:n ja Fandangon matsi lienee tämän ’Manian kinkkisin arvosteltava. Erikoisen rakenteen omannut ottelu tuntui ajoittain varsinaiselta Jericho-show’lta, mutta Fandangon mainio myyminen ja muutamat nätit liikkeet pitivät huolen siitä, ettei debytanttikaan jäänyt erityisemmin varjoon. Ottelun loppu toimi erilaisuutensa takia.
***

Singles Match – World Heavyweight Championship: Alberto Del Rio © vs. Jack Swagger
Tällä ottelulla oli kaksi isoa vikaa: kehno bookkaus ja liian lyhyt aika. Isoihin liikkeisiin siirryttiin turhan nopeasti, mikä johti esimerkiksi siihen, etteivät miesten nimikkolukotukset tuntuneet läheskään niin isoilta jutuilta kuin niiden olisi pitänyt. Matsin osasten väliltä tuntui muutenkin puuttuvan liima – taisto ei nimittäin vaikuttanut lyhyehköstä kestostaan huolimatta kovin eheältä paketilta. Sinänsä kaksikko toki esitti oikein näppärää painia, mutta viimeistään liian nopeasti koittanut loppu jätti tästä haljun maun. Ei totaalinen epäonnistuminen, mutta aineksia parempaankin olisi ollut olemassa.
***

Singles Match: CM Punk vs. The Undertaker
Tämä oli loistava esimerkki asteittain koko ajan paremmaksi kasvavasta ottelusta. Alun rakenteluvaihe oli perusvarmaa ja toimivaa, mutta viimeistään kehän ulkopuolella suoritetun rymistelyn ja ’Takerin pienoisen hallintavaiheen jälkeen matsi syttyi kunnolla liekkeihin. Punkin täydellisyyttä hipovat heel-maneerit ja Undertakerin loistavat esiintyjäntaidot nostivat tämän, molempien miesten kerrassaan erinomaisten kehäotteiden ohella, jälleen yhdeksi unohtumattomaksi WrestleMania-taistoksi. Kokonaisuuden kruunasivat kaksi kuolematonta near fallia: Punkin selviytyminen Go to Sleepiä seuranneesta Tombstonesta ja Undertakerin yleisön räjähtämään saanut kick out Punkin uurnan iskun jälkeen. Illan ottelu.
****

No Holds Barred Match – If Triple H loses, he is forced to retire: Brock Lesnar vs. Triple H
Illan suurin pettymys koettiin tämän matsin muodossa. Yksinkertaisesti: Triple H ja Lesnar eivät tunnu sopivan ollenkaan toistensa vastustajiksi. Siihen viitteitä antoi jo SummerSlam ja epäilyn vahvisti tämä ’Mania-kohtaaminen. Ottelulta tuntui aika ajoin puuttuvan kokonaan flow. Tämä kaksikon yhteispelin toimimattomuus taas johti siihen, ettei matsi saanut missään vaiheessa erityistä suuruudentuntua – tämän seurauksena myös yleisö hiljeni lähes täydellisesti, mikä oli todellinen kuolinisku tälle taistolle. Taistelu Triple H:n urasta nimittäin olisi vaatinut panoksensa myös yleisöltä, nyt dramaattisiksi tarkoitetut hetket tuntuivat lähinnä muovisilta tyynen yleisömeren edessä. Lopputaistelut Kimura-maratoneineen tosin toivat pienen valonpilkahduksen otteisiin. Michaelsin läsnäolo tuntui hyvin irrelevantilta lisältä tähän keitokseen. Floppi.
***-

Singles Match – WWE Championship: The Rock © vs. John Cena
Viimevuotinen Rock vs. Cena oli klassikko ja vuoden paras ottelu. Tämä uusintamatsi taas kärsi elokuvamaailmasta tutusta ilmiöstä – ensimmäisen huippuonnistumisen jälkeen jatko-osa tuntuu melkein aina alkuperäistä vaisummalta. Ensimmäisen kerran maagisuuden tunteen puuttuminen ei silti ollut ainut syy astetta heikompaan esitykseen, sillä muitakin vikoja löytyi. Suurimpana niistä mainittakoon matsin siirtyminen finisher-vaiheeseen aivan liian aikaisin. Ottelun alkuhetket tuntuivat nimittäin juuri siltä, kuin niiden kuuluikin tuntua: asetelmia haettiin pienillä jutuilla ja jokaisen hiemankin merkittävämmän liikkeen eteen joutui näkemään vaivaa. Kuin tyhjästä alkanut nimikkoiskujen viljely tuntui vievän pohjan koko alun rakentelulta. Loppua kohti taisto kuitenkin parani. Kuuma yleisö ja viime ottelun tapahtumiin pohjautuneet déjà vu –leikittelyt nimittäin olivat seikkoja, jotka nostivat tämän kaikesta huolimatta vuoden isoimman show’n arvoiseksi matsiksi. Sanokaa mitä sanotte, Rockin ja Cenan kohtaamisissa on aina ripaus jotain taianomaista, mikä nostaa kaksikon yhteenotot vielä himppusta korkeammalle mitä pelkän painillisen annin kliininen tarkastelu voisi ymmärtää. Häviää siis ykkösosalle, mutta ei tämä illan huipennus millään lailla kylmäksi jättänyt.
****

Yhteenveto: WrestleManiana tämä oli keskivertoa parempi, mutta jäi silti muutaman pykälän kaikkein kovimmista WM-tapahtumista. Punk/Undertaker ja Rock/Cena olivat ehtaa ’Mania-kamaa, eikä alakortin otteluistakaan jäänyt (monin paikoin liian vähäistä aikaa lukuun ottamatta) huonoa makua suuhun. Isoimmiksi pettymyksiksi jäivät World Heavyweight –mestaruusmatsi ja karusti epäonnistunut Lesnar/Triple H. Vuoden kovimmaksi show’ksi noustakseen tämä olisi kaivannut vielä yhden kovan luokan matsin lisää ja kenties jonkin yllättävän ja dramaattisen käänteen. Tapahtuma saa silti puhtaat paperit, mikä ei toki tarkoita sitä ettei palasista olisi voinut saada aikaan parempaakin jälkeä.

[MR.Off Topic]

Kahtelin tapahtuman läpi, paitsi Cena-Rockya en jaksanut kahtoa. Ei vaan jotenkin kiinnosta pätkän vertaa tuo taistelupari. Ihan kiva 'Mania, mutta kyllähän tämä jäi lopulta yhden matsin varaan. Onneksi muusta kortista ei sitten löytynyt yhtään täydellistä mätäpaisetta, joka piti tapahtuman tason silti korkealla. Eniten tykkäilin Fandango-Jerichosta ja CM Punk-Undertakeristä.

Hehkutetaan vielä tuota 'TakerPunksteria. Aluksi ajattelin, että jäikö tämä nyt hieman viime vuosista, mutta kyllähän tämä rakentui aivan loistavaksi matsiksi. Living Colorin sisääntulomusaesityksestä, Punkin karjuntaan kongin kolahtaessa, läpsyihin, ilmeilyihin ja tarinalliseen painiin. Harmi, että se pöytä ei pettänyt Punkin toimittaessa Hail to the King kyynerpäätiputuksen, (nauran räkäsesti niille, jotka eivät tajua HTTK -nimitystä) koska se olisi tehnyt tuosta spotista vielä suuremman näköisen. Tässä matsissa muuten kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota siihen kuinka pienillä eleillä tehdään matsi. 'Takerin jo legendaariset pelottavat ilmeet, mutta kyllähän Punk on facial expression kuningas. Ui s****na sitä lopun kurkun viiltämistä, highlight reel tavaraa. Promovideo matsiin oli myös rautaa. Huikee main event.

[DeadManWalking]

Katselin tässä vielä n. viidettätoista kertaa tuota Taker vs. Punkia, ja onhan se kova vääntö. Tuli kiinnitettyä huomiota myös Punkin saamiin erittäin koviin poppeihin. Saako mies aina näin kovaa suosiota yleisöstä, vai oliko tuossa 80 000:n ihmisen seassa vaan niin paljon sellaista porukkaa joka fanittaa miestä? Hienon kuuloista.

[takaovi]

Katselin tässä vielä n. viidettätoista kertaa tuota Taker vs. Punkia, ja onhan se kova vääntö. Tuli kiinnitettyä huomiota myös Punkin saamiin erittäin koviin poppeihin. Saako mies aina näin kovaa suosiota yleisöstä, vai oliko tuossa 80 000:n ihmisen seassa vaan niin paljon sellaista porukkaa joka fanittaa miestä? Hienon kuuloista.

Kyllähän mies todella suosittu tuntuu olevan paikassa kuin paikassa. Kerää Cenan ohella kyllä kovimmat reaktiot viikosta toiseen. Ja tosiaan heelinäkin paljon poppeja. Mutta on toki kaiken sen ansainnut loistavilla otteillaan. Ei ole mitään hetken huumaa siis.