The Rocker kirjoitti:Jep Guderian oli tosiaan yksi parhaista saksalaisista komentajista toisessa maailmansodassa. Siinä von Mansteinin kanssa suunnittelivat Ranskan valtauksen ja jos Guderiania ei olisi pysäytetty Hitlerin henkilökohtaisella käskyllä Dunkirkin evakuointi olisi ollut verilöyly. Itsekin tykästyin hahmoon Beevorin 1945 kirjassa. Huikea jätkä.
Dunkirkin evakuoinnin salliminen on sotahistorian typerimpiä päätöksiä. Englanti evakuoi tuolloin yhteensä 338 226 sotilasta Dunkirkista ja koostumus oli lähes 50/50 ranskalaisten ja englantilaisten välillä. Jos Saksa olisi hyökännyt tuolloin, niin toinen maailmansota olisi kääntynyt hyvin erilaiseen suuntaan. Tuo Hitlerin päätös estää hyökkäys oli päätös lahjoittaa liittoutuneille sotilaita, joita voitiin myöhemmin käyttää muun muassa Afrikassa. Voi ihan oikeasti miettiä, että miten Englanti olisi pärjännyt esimerkiksi Afrikassa Italian tusina-armeijaa vastaan, jos tuota evakuointia ei olisi suoritettu? Suezin kanavan menetys taas olisi ollut iso isku Aasian sotajoukoille ja ei voida edes puhua 198 229 britin menettämisestä kaatuneina ja sotavankeina kansan taistelumoraalille. Tuossa vaiheessa olisi ihan oikeasti voinut tulla painetta tehdä heti rauha Saksan kanssa, sillä Ranska oli jo kaatunut ja oma armeija menetti juuri lähes 200 000 sotilasta.
Miksi Hitler sitten teki tuon päätöksen Dunkirkin hyökkäyksen hylkäämisestä? Koska hän tahtoi näyttää kenraaleilleen, kuka määrää. Kyllä, kyseessä oli noinkin lapsellinen uhittelu ja määrääminen. Tosin tuosta voivat kenraalit syyttää myös itseään, sillä he olivat koko 30-luvun nuolleet Hitlerin peräaukkoa innokkaasti, jotta ura etenisi. Tämä ryybenin helliminen kielellä sai sitten Hitlerille aikaan sellaisen luulon, että hän oikeasti oli joku sotilaallinen nero, mitä hän ei todellakaan ollut. Tätä harhaluuloa helpotti varmasti myös Hitlerin oma sotilaallinen ammattitaito, sillä hän oli erittäin hyvä sotilas ensinmäisessä maailmansodassa. Hitler sai rautaristin, vaikka oli pelkkä pahainen korpraali (Hitler tosin itse kieltäytyi ylennyksistä, varmaan halusi pysyä rintamalla). Ja tuolloisessa Keisarinajan Saksan armeijassa ei ihan kevyin perustein myönnetty rautaristejä korpraaleille eli Hitlerin on täytynyt olla todella hyvä sotilas.
Toki tähän Hitlerin luuloon omasta sotilaallisesta neroudesta vaikutti hänen hulluutensa, jonka todennäköisesti aiheutti tertiäärivaiheeseen edennyt kuppa, joka iskee aivoihin ja tekee hallaa ihmisen mielenterveydelle.
Hah itsellä on kanssa tuo Necronomicon. Tosiaan aika järeä teos ja on edelleen ainoa fiktio kirja jota en lue ilman sanakirjaa. Yleensä on vielä sekä webster että perus englanti-suomi sanakirja. Raskasta luettavaa mutta todella kiehtovaa samalla. Tuota jos lukee julkisilla paikoilla niin saa aika hämmentyneitä katseita osakseen. Mutta joo lukemisen iloa vain sen kanssa.
Sanakirja tulee varmasti tarpeeseen tuon kirjan kanssa, sillä vaikka esimerkiksi G.R.R. Martinin kirjat menevät englanniksi, niin Lovecraft kirjoitti kirjansa melkein sata vuotta sitten. Tämä tarkoittaa siis vanhoja ilmauksia ja sanoja, joita ei välttämättä edes englantia natiivina puhuva ymmärrä.
Tällä hetkellä menee mainitun Martinin ja tässä ketjussa jo paljon puhutun
A Song of Ice and Fire -kirjasarjan viimeksi ilmestynyt osa A Dance with Dragons, joka on about puolivälissä. Pikkuhiljaa luvu luvulta etenee, hitaasti nauttien. Lukemista tosin hidastaa sellainen ikävä asia kuin kirjasarjan vähiten kiinnostavat hahmot tai hahmot, joiden luvuissa ei juuri nyt tapahdu juuri mitään mielenkiintoista. Erään hahmon luvut saavat minussa aina kärsimyksen tunteen, kun vain näenkin hänen nimensä luvun alussa.
Lohikäärmeiden tanssin jälkeen voisin siirtyä lukemaan vaikkapa Necronomiconia. Tai sitten Cosa Nostraa, joka kertoo Sisilian Mafian historiasta (kirja taitaa olla aika luotettava, sillä tuon kirjoittaja elää nykyään piilossa ja henkivartijoiden ympäröimänä..) 1800-luvulta asti nykypäivään. Sitten on vielä Kommunismin mustaa kirjaa, Star Warsin maailmaan sijoittuva kirja, joka kertoo Revanista.. Sofi Oksasen ja Imbi Pajun (+ useita muita kirjoittajia) kokoama Kaiken takana oli pelko, joka kertoo Neuvosto-Viron historiasta ja arkielämästä olisi kyllä myös sellainen pakkoluettava tuolta hyllystä. Ainiin, olisihan tuolla myös Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I & II William L. Shirerilta. Noita Shirerin kahta kirjaa pidetään edelleen parhaimpana Natsi-Saksan historiikkina mitä on koskaan kirjoitettu, vaikka ne kirjoitettiin 50-luvulla. Shirer oli tosin kirjeenvaihtajana Natsi-Saksassa käsittääkseni koko sen olemassaolon ajan ja pääsi sodan jälkeen tutkimaan liittoutuneiden takavarikoimia Natsien (säilyneitä) arkistoja.
Kirjasuositus loppuun, kun sivusin Cosa Nostran kohdalla järjestäytynyttä rikollisuutta - Nimittäin Misha Glennyn McMafia on aivan loistava opus, jos tahtoo lukea kansainvälisestä rikollisuudesta. Tuossa käydään läpi ne perinteiset Italian mafiat (niitähän on useita - Cosa Nostra, Camorra, Sacra corona unita ja 'Ndrangheta, joka on nykyään Italian vahvin ja samalla kaikista väkivaltaisin mafiajärjestö), Balkanin rikollisuus, Venäjän mafia, Triadit, Yakuzat, seksikauppa, huumekauppa.. Oikeasti, tuossa käydään kaikki läpi nykyisestä alamaailmasta maailmalla. Jopa nettirikollisuutta on selvitetty. Todella mielenkiintoinen kirja ja olen sen kahteen kertaan lukenut.
