Leffat TOP25

[Kenitys]

Määrittele perinteinen elokuvamainen elokuva. Vaikka kertomalla mikä tekee elokuvasta perinteisen elokuvamaisen elokuvan. Tai heittämällä muutamia esimerkkejä elokuvamaisista elokuvista.

Lisätään nyt tähän vielä että mun mielestä Kenityksen listalla on selvästi eniten kaikkein tälläisiä perinteisiä elokuvamaisia elokuvia. Oon poikkeusketta nähnyt ite jokasen niistä ja karttaisin kyllä Kenityksen listan kaukaa. Autom. jos Kenitys pitäis jostain elokuvasta niin epäilisin itse että se elokuva olisi huono.

Mun mielestä Sweeney Todd on tosi hyvä elokuva :-) Ei silti listalle mahtumisen arvoinen. Ja kiitos palautteesta. Jos olisin jotain muuta sinulta kuullutkin, olisin alkanut epäillä omaa makuani. Minä juuri tykkään hyvin tehdyistä "elokuvamaisista elokuvista", jos ymmärsin tuon käsitteesi oikein. Sinä taas olet niitä tyyppejä (tai siis sinun gimmickisi on), joiden mielestä kaikki yleisessä levityksessä oleva on paskaa - välittämättä siitä, onko se tehty h**vetin hyvin tai h**vetin huonosti. Ainiin paitsi että useampikin noista sinun leffoistasi on mainstreamia, "jotka päätyy noihin normaaleihin kaupallisiin elokuvateattereihin nykyään". No mikäpäs siinä.

[The Rocker]

Onko valkopeura Lars von Trieriä katsellut? Tai hänen teoksiaan. Huikeaa materiaalia noin yleensäottaen. Hieman epäkaupallista ainakin omasta mielestä. Ja taiteellistakin. Toki kaikkien aikojen taide-leffa Citizen Kane on asia erikseen. Joko siitä pitää tai ei.

[valkopeura]

Dogvillen ja Antichristin joka löytyikin listalta oon varmasti nähny. Dogville oli tosi hyvä mutta silti siinä mua ärsytti pari juttuu niin top 25 listalle pääsy olis ollut aika tapetilla.

Mun tietääkseni Kenitys noista mun Top 8 elokuvista puolet ei oo ollut julkisessa elokuvateatteri levityksessä ainakaan Suomessa.

[PapaShango]

25. Inception



- Christopher Nolanin päässä kyti vuosia ajatuksia tästä elokuvasta ja kun rahoitus oli saatu kuntoon, niin hän sai toteuttaa ajatuksensa filmille. Nopea tempoinen elokuva, joka on samalla ensimmäisellä kerralla varmasti monelle hieman sekavakin tästä johtuen. Unista ei koskaan ole liikaa tehty elokuvia, joten sinänsä tämä oli hyvä lisä meidän elokuvamaailmaamme. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, vaikkakin ei toki nyt mitään erinomaisia kuitenkaan. Leonardo DiCaprio (Joka on mielestäni yksi maailman parhaimmista näyttelijöistä tällä hetkellä) taatun hyvä, sekä mukana on myös Nolanin 'testissä' seuraavaa suurelokuvaa The Dark Knight Risesia varten Tom Hardy (Bronson), Joseph Gordon-Levitt (Kolmas kivi auringosta) ja muun muassa Marion Cotillard (Edit Piaf). Omaperäinen elokuva sisältäen tuttuja Hollywoodmaisia kaavoja.


24. Jurassic Park



- En ole koskaan ollut älyttömän innokas dinosaurus-fani, mutta kyllähän se Jurassic Park pienenä poikana iski ja lujaa. Mietin hetken, että kumman laittaisin listalle.. Jurassic Parkin vai tämän jatko-osan The Lost Worldin. Päädyin kuitenkin alkuperäiseen, sillä olihan tämä kokemuksena uniikimpi ja ensimmäinen laatuaan.Elokuvassa vielä ihan nimekkäät näyttelijätkin hyvillä roolisuorituksilla. Mm. Jeff Goldblum ja Samuel L. Jackson on mainittava vaikka eipä päänäyttelijöiltäkään ollut huonot suoritukset. Ehdottomasti 90-luvun suurimpia elokuvia.


23. The Punisher



- Tätä piti miettiä hieman, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan Punisherin listalleni. Mielestäni aliarvostettu elokuva ja Batmanin jälkeen toistaiseksi paras sarjakuvasta tehty elokuva. Okei, onhan meillä Watchmen mutta se on taas erilainen elokuva. Siinä astellaan yliluonnollisissa asioissa ja se on monipuolisempi kun taas mitä Punisher on. Punisherista tykkään erityisesti sen takia, että se on yksinkertainen juoneltaan ja tarinaltaan. Mies "tapattaa" mafiapomon pojan, Mafiapomo kostaa järein keinoin, Mies kostaa järein keinoin takaisin. Simppeli kaava, mutta toimiva sellainen eikä vähiten John Travoltan ansiota joka näyttelee siis mafiajohtajaa tässä elokuvassa. Oli erittäin mielenkiintoinen piristys kun tuli ladattua sattumalta joskus vuonna 2004.


22. Zodiac



- Ehkäpä paras tositapahtumiin perustuva murhatrilleri. Nimekkäät näyttelijät ja tottakai elokuva kiinnostaa, kun itse tapahtumatkin ovat aina kiinnostaneet. Tunnelmaltaan elokuvaan on saatu tuotua hyvin 70-luvun fiilis, vaikkakin se melko nopeasti vaihtuu kalseaksi tunteeksi kun kuvataan murhia. Vaikka elokuva tositapahtumiin perustuukin aiheeltaan, niin on tarinassa paljon fiktiota ja arvailuakin. Tarinan ja elokuvan tuntevat tietänevät mitä tarkoitan.

21.Departed



- 2000-luvun mafiaveljet, kuten joskus jonkun kuulin sanovan. Vanha klassikkojuoni, jossa hyvä soluttautuu pahoihin ja päinvastoin. Hyviä näyttelijöitä, kuten Leonardo DiCaprio, Matt Damon ja Jack Nicholson. Scorsese osaa kyllä tarjota väkivaltaa huumorilla höystettynä niin, että katsoja voi vain nauttia. Liekö 2006 vuoden paras elokuva, todennäköisesti ainakin lähellä ollaan.


20. Scarface



- Klassikko joka jaksaa yhä olla katsottava, vaikka hieman häiritseekin kun telttahousut ympäri maailmaa matkivat Tony Montanaa ja pitävät itseään gangstereina. Upea tunnelma, upeat musiikit sekä äkkipikainen Al Pacino joka ei jätä ketään kylmäksi. Tuttu tarina, ryysyistä rikkauksiin.

19.Casino



- Mielenkiintoinen elokuva, jossa De Niro pyörittää kasinoa ja hänen ykkösmiehenä häärii Joe Pesci, mafiataustainen vaikuttaja. Pesci on jälleen kerran täysi sekopää ja erittäin kiivasluontoinen henkilö jonka jotkut ottavat huumorilla (kuten minä) ja jotkut kauhulla. De Niro taas tutun rauhallinen mutta aina niin loistava roolissaan. Mukana elokuvassa myös Sharon Stone, jonka näyttelijäsuoritus on onnistunut.


18. Star Wars - Sithin kosto



- Toiseksi paras Star Wars minun makuuni. Suurin osa ihmisistä ei pidä näistä uusista ollenkaan, mutta minusta ne ovat ihan hyviä. Tähän elokuvaan oli ängetty paljon tapahtumia ja yleisesti kritisoitiin siitä, että Anakinin kääntyminen tapahtui liian nopeasti, epäuskottavasti ja niin edelleen. Itselleni on ihan sama miten Anakin käännytetään tai on uskottavaa vai eikö. Elokuvien ei tarvitse aina olla uskottavia vaan viihdyttäviä ja siinä Sithin kosto onnistui mielestäni hyvin. Viimeinen tunti elokuvassa on tunnelmaltaan yksi parhaimmista mitä olen elokuvissa nähnyt.

17. Rocky IV



- Paras Rocky. Lännen ja idän kohtaaminen, Apollo Creedin ylimielisyyden kostautuminen ja niin edelleen. Dolph Lundgren on huono näyttelijä, joten hän sopi vallan hyvin robottimaiseksi Ivan Dragoksi.Rockyt yhdestä neljään ovat hyviä kaikki, viitonen hieman erilainen ja se ei ole meikäläisen makuun kummoinen.. toki katsottava. Viimeisin Rocky on myös katsottava pätkä.Silti nelonen on mielestäni kirkkain helmi.

[SkullCrushingFinale]

Osuipas hyvin meikäläisen makuun tuo PapaShangon lista. Star Warsin varmaan jättäisin pois, mutta muut ovat ainakin vahvan harkinnan ansaitsevia. Rocky IV toki on vähän, tai enemmänkin, sitä Rocky-kaavan toistoa, mutta itseeni on aina iskenyt h**vetin kovaa tuo Neuvostoliitto/Yhdysvallat-taistelu (sekä lätkän puolella Neuvostoliitto/Kanada, malliin Summit Series), joten nautin leffasta itsekin paljon. Ainoa häiritsevä kohtaus on se, miten Igorit ja Ivanat kääntyvät Rockyn puolelle Moskovan matsissa. Cheesy as fuck.

Ja kyllä, Departed voitti ainakin Oscareissa parhaan elokuvan tittelin (varasti samalla pari muutakin pyttyä The Prestigeltä )

[PapaShango]

Ainoa häiritsevä kohtaus on se, miten Igorit ja Ivanat kääntyvät Rockyn puolelle Moskovan matsissa. Cheesy as fuck.

Joo, siinä kohdassa mentiin hieman eeppisyydessä yli

[Japeet]

Shangolta tosiaan hyvä lista (ja mahtava nimimerkki), ja loistava esimerkki siitä että toplistalle voi laittaa muutakin kuin niitä megaleffoja ja vanhoja klassikoita. Ainoa jota vähän vierastan on Inception, ja sitäkin lähinnä sen takia että minulle tulee kumma olo kun uusia leffoja pistetään tällaisillä listoilla korkealle. Ei siinä mitään väärää tietenkään ole, ja olisi suorastaan tyhmää olla lisäämättä uutuuksia jos ne kerran iskevät, mutta itselleni hyvän leffan merkki on se että se kestää aikaa, ja tämän takia ei omalle listalleni juurikaan mahtuisi parin viime vuoden aikana julkaistuja leffoja. Vois kyl kattoo Inceptionin tänään taas, toistaiseksi ei ainakaan ole käynyt tylsäksi.

[Stefa]

Oma kaksi senttiä Shangon listasta:

En edelleenkään pidä Inceptionia mitenkään kummallisena. Melko keskiverto action-pläjäys minun silmissä. Jurassic Park on edelleen nostalginen ja hyvä. Punisherin olen nähnyt joskus silloin kun se on ilmestynyt ja muistikuavt on hyvät. Toisaalta saas nähdä onko aika kullannut muistot. Zodiacista puhuin jo jotain Fight Clubin ohella, sekin on ihan hyvä Fincherin filmografiaan. Departed on huonompi kuin alkuperäisversio Kiinasta, mistä pidän hyvin paljon. Departed on joksenkin liian pitkä, enkä oikeastaan ole mikään megalomaaninen Scorsese-fani enää. Scarface on klassikko indeed. Casino on myös ihan hyvä Scorsese vaikka joksenkin ylipitkä. Star Warsin näin silloin kun se oli teattereissa, ja ihan hyvät muistikuvat siitä on, ja enkä itsekkään pidä sitä uutta trilogiaa ihan niin paskana. Vaikkakin Hayden Christensenin näyttely onkin paskaam. Ei mulla oikeestaan muuta.

Enkä myöskään ihmettele että jengi tykkää Shangon listasta. Onhan se ns. katsojaystävällisempi kuin esimerkiksi minun, vaikka en kyllä itteäni kovin taidehomona pidäkkään.

[The Rocker]

Henkilokohtaisesti hämmästyn siitä että miten joku voi pitää sitä uutta Star Wars trilogiaa edes jotenkin hyvänä. En vieläkään ole päässyt yli järkytyksestäni nähtyäni Pimeän Uhan. Kloonien hyökkäys oli melkein katsottava kuten myös tuo kolmas osa. Ylipäätään siis lähinnä hämmästystä aiheuttava trilogia jossa oli liikaa kaikkea. Siihen mennessä lista oli ihan mielenkiintoinen.

Oma lista on valmiina koneella. Pitänee katsoa saako kirjoitettua mitään erikoisempaa niistä. Muutamista on aika hatarat muistikuvat.

[valkopeura]

Mun mielestä Papashangon lista oli huono tohon mennessä. Stefan lista ollut tähän mennessä paras. Rivenin lista kokonaisuudessaan vois mahdollisesti olla melkein yhtä hyvä, kun Stefan. Ainakaan se ei vaikuttanut ihan niin hirveän perinteiseltä, kuten monien muiden. Oon jo aikasemminkin sanonut että en jotenkin vaan siedä Leonardo Di Capriota se on niin monessa elokuvassa enkä muista häneltä yhtäkään hyvää roolisuoritusta paitsi yhden jossain vanhassa teinit käyttää huumeita leffassa missä Caprio oli vielä hyvin nuori. Inception on mun mielestä tosi keskinkertainen.

Tolla Skullcrushingfinalella kyllä tuntuu olevan tosi junttimainen ja populaarikulttuurillinen maku kaiken taiteen suhteen. Taitaa oikeessakin elämässä olla vähän sellanen ennemmin ammattikoulu kuin lukio tyyppi.

[MR.Off Topic]

Oon jo aikasemminkin sanonut että en jotenkin vaan siedä Leonardo Di Capriota se on niin monessa elokuvassa enkä muista häneltä yhtäkään hyvää roolisuoritusta paitsi yhden jossain vanhassa teinit käyttää huumeita leffassa missä Caprio oli vielä hyvin nuori.

Itse kyllä pidän ja olen aina pitänyt Leonardoa siitä hyvänä näyttelijänä, että hän tuntuu valitsevan semmoisia leffoja joiden käsikirjoituksen ovat hyviä ja joista melko varmasti tulee ainakin hyviä leffoja. Ei tule mieheltä mieleen yhtään paskaa leffaa, mutta en ole varmasti nähnyt kaikkia hänen leffoja ainakaan ensimmäisiä, joten en osaa sanoa. Sitten, kun pistetään siihen pari klassikkoa päälle, niin on miehellä aika hyvin CV-kunnossa, kun ei tosiaan mitään ihan p**ka leffaa löydä mistään. Nytkään ei ole sitten tuntunut tekevän töitä joista itse ei pidä ja siksi yleensä, kun hän näyttelee jossain tiedän, että ihan suhtkoht hyvä leffa son melkeen pakko olla. Shutter Island on oma Leonardo suosikkini.

Wikipedia tarkistuksen jälkeen osaan sanoa, että olen nähnyt suurimman osan miehen leffoista Titanicin jälkeen.

[SkullCrushingFinale]

Tolla Skullcrushingfinalella kyllä tuntuu olevan tosi junttimainen ja populaarikulttuurillinen maku kaiken taiteen suhteen. Taitaa oikeessakin elämässä olla vähän sellanen ennemmin ammattikoulu kuin lukio tyyppi.

Kauppismiehiä. Koulun käytävillä liikkui sellanen legenda, jossa eräs goottityttö oli kesken oikeusopin tunnin noussut ylös ja ilmoittanut, ettei ihmisillä ole sielua.

[The Rocker]

Tolla Skullcrushingfinalella kyllä tuntuu olevan tosi junttimainen ja populaarikulttuurillinen maku kaiken taiteen suhteen. Taitaa oikeessakin elämässä olla vähän sellanen ennemmin ammattikoulu kuin lukio tyyppi.

Kauppismiehiä. Koulun käytävillä liikkui sellanen legenda, jossa eräs goottityttö oli kesken oikeusopin tunnin noussut ylös ja ilmoittanut, ettei ihmisillä ole sielua.

Kato se oli tajunnu. Tai sitten ei. En oikein osaa päättää uskonko sielun olemassaoloon vai en. Sittenhän pitäisi miettiä vielä että kuoleeko sielu ruumiin mukana vai ei... Ja että mitä sieluni teki ennen syntymääni. Hmm...

[PapaShango]

Ja lista jatkuu..

16. Star Wars - Jedin Paluu



- Paras Star Wars-elokuva kokonaisuutena. Onhan ensimmäinen trilogia (toinenkin) yhtä tarinaa, mutta mielestäni tämä päätösjakso on ennenkaikkea eeppinen kun Luke Skywalker ja Darth Vader kohtaavaat viimeisessä taistelussa. Olisi ollut ehkä helpompi laittaa koko trilogia tälle sijalle, mutta valitsin nyt trilogiasta sen mieluisimman elokuvan kuten tein Sithin kostonkin kanssa.

15. Asterix ja Suuri Taistelu (Sarjakuvissa muistaakseni Asterix ja Ennustaja)



- Pakko ottaa piirrettyjäkin mukaan . Paras Asterix-tarina mitä olen elokuvana nähnyt ja pienenä hyvinkin kovassa katselussa oli. Elokuva kertoo siitä kun Akvavitix saa Obelixin hiidenkiven päähänsä ja menettää älynsä. Samalla Gallian kylään saapuu kovalla ukon ilmalla ennustaja, jota ainoana epäilee valehtelijaksi Asterix. Samaan aikaan Caesarin miehet suunnittelevat hyökkäystä ja niin edelleen. Perinteinen Asterix. En mikään Asterix-fani ole, mutta kuitenkin elokuvana tärkeä minun listallani.

14. Leijonakuningas



- Piirrettyjen kuningas. Kaikki tietävät tarinan ja surulliset tapahtumat, jotka tosin eivät ehkä enää ole yhtä jännittäviä ja surullisia kuin ne pienenä poikana olivat. Taitaa olla toinen tai ehkä jopa ensimmäinen elokuva minkä olen elokuvissa katsonut.

13. Batman Paluu



- Varmaan sata kertaa tullut katsottua nassikkana tämäkin pätkä. Toisinkuin ensimmäisessä elokuvassa (1989) niin tässä liikutaan talvisissa maisemissa ja vastustajina häärivät Pingviini (Danny Devito) sekä kissanainen (Michelle Pfeiffer. Taustalla häärii pahiksena myös Max Schreck (Christopher Walken). Vanhoista pätmänneistä toiseksi paras teos omasta mielestäni.

12. Nuija ja Tosinuija



- Monet vihaavat ja monet pitävät. Jim Carrey on kiistelty koomikko ja minun mielestäni toki paras sellainen. Elokuva on parasta komediaa (hollywoodissa) mitä olen katsonut tähän mennessä, vaikka onhan Carreylla muitakin hauskoja pätkiä kuten Me kaksi ja Irene jne. Tämä elokuva kertoo kahdesta tollosta (Jim Carrey ja Jeff Daniels) jotka lähtevät viemään rahasalkkua Aspeniin eräälle naiselle. Matkalla tapahtuu vaikka mitä sekavaa ja vähemmän sekavaa. Kotimaisen komedian kanssa toki joutuisi tappelemaan, mutta kotimaiset komediaelokuvat eivät ole järin onnistuneita.. monet sarjat tosin ovat, kiitos tästä PPP:lle, Vesa Vierikolle, Heikki Kinnuselle, Taneli Mäkelälle ja koko Tankki Täyteen perheelle.

11. Heat - Ajojahti



- Elokuva on ladattu täyteen kovia nimiä. Mukana on mm. De Niro, Al Pacino ja Val Kilmer. Paras pankkiryöstö-elokuva tähän mennessä minkä olen nähnyt ja eihän elokuva voi olla edes huono jos päänäyttelijät ovat Pacino ja De Niro. Pacino siis esittää työhönsä panostavaa poliisia ja De Niro on rikollisnero, jonka porukka näitä pankkiryöstöjä tekee.

10. Die Hard 3 - Koston enkeli



- Kolmas Die Hard alkaa kun pommi räjähtää New Yorkissa. Tästä alkaa vauhdikas toimintapläjäys, jossa John McClane (Bruce Willis) ja Zeus (Samuel L. Jackson) joutuvat pahiksen (Jeremy Irons) talutushihnaan. Simon Says-tyylisesti siis mennään lähes koko elokuvan ajan. Elokuvan yksi hienoimpia kohtauksia on varmasti se kun Bruce Willis joutuu tekemään ensimmäisen tehtävänsä. Siinä hän bokserit jalassa joutuu Harlemiin iso kyltti päällään jossa lukee "I HATE NIGGERS".

[DeadManWalking]

Hyviä listauksia kyllä Shangolta. Pakko tosin ottaa pari kommenttia ja omaakin mielipidettä esille.

18. Star Wars - Sithin kosto
Tähän elokuvaan oli ängetty paljon tapahtumia ja yleisesti kritisoitiin siitä, että Anakinin kääntyminen tapahtui liian nopeasti, epäuskottavasti ja niin edelleen.

Tässä kohdassa porukka tahtoo arvostella tuota Anakinin kääntymistä vain tämän yhden elokuvan perusteella, eivätkä ymmärrä tarkstella trilogiaa kokonaisuutena. Se Anakinin kääntyminen (heel-turn!) pohjustettiin kuitenkin jo täydellisesti siinä Episodi II:ssa, kun äijä vittuuntuneena pisti hiekkakansaa palasiksi ja toimi muutenkin täysin raivon vallassa. Vaikka ei olisikaan alkuperäistä trilogiaa koskaan nähnyt, niin kyllä varmasti jokainen tajusi siinä vaiheessa, että on vain ajan kysymys milloin napsahtaa päässä lopullisesti.

17. Rocky IV
Paras Rocky.

Itselleni Rocky IV menee sinne heikoimpien joukkoon yhdessä III:n ja V:n kanssa. Toki onhan tässäkin ihan hyviä elementtejä, mutta meneehän tuo sellaiseksi perinteiseksi "onnellinen loppu" meiningiksi. Ensin Apollo pistetään lihoiksi ylivoimaisen venakon toimesta, ja Rocky päättää vetää vanhat nyrkkeilykalsarit takaisin jalkaan. Loppu sitten kaikkine yleisön Rockyn puolelle kääntymisten ja Rockyn omien propagandapuheiden jälkeen onkin sitten jo ihan oma luku sinänsä.

Ei sillä, ihan hyvä elokuva Rocky IV toki on, mutta häviää tunnelmassaan ja tarinassaan selkeästi sarjan kahdelle ensimmäiselle osalle. Etenkin sille ensimmäiselle.

Mutta hyvä lista, eikä tässä mitään sysipaskoja leffoja tietenkään ole. Erityismaininnat Zodiacille ja Departidille, ehdottomasti parhaita leffoja mitä on tullut viime aikoina katsottua.

[PapaShango]

Pakko sanoa, että lista on tämänhetkinen top-lista ja siinä voi tapahtua muutoksia suuntaan tai toiseen, koska mielipiteet tahtoo ainakin itselläni vaihtua melko tiheään. Silti kaikki listalla olevat elokuvat ovat mielestäni hyviä/erinomaisia ja hyvin harva ainakaan putoaisi pois joskin sijoitukset saattavat vaihdella jopa viikottain.. ei tosin radikaalisti .

9. Terminator 2



- Terminaattorin toinen osa oli hyvinkin erilainen kuin ensimmäinen ja oikeastaan eri genreissäkin painiskelevat. Ensimmäinen oli hyvin otteessa pitävä trilleri kun taas toinen täyttä actionia alusta loppuun. Kun ensimmäisen terminaattorin korkkasin joskus päiväkoti-ala-aste - vaihteessa niin tätä tuli tuijoteltua paljon ala-asteella. Kymmeniä kertoja tuli katsottua aina koulun jälkeen ja koskaan ei kyllästyttänyt. Paljon hyvää.

8. Batman (1989)



- Ehkäpä henkilökohtaisesti tärkein elokuva ja eniten katsottukin meikäläisen toimesta. Jo pienestä pitäen olen ollut kova Batman-tykkääjä ja kyllähän Batman vahvisti asemiaan silmissäni tämän elokuvan jälkeen. Jack Nicholson nosti huippupalkkaa roolistaan ja eihän se huono suoritus ollutkaan. Mukana oli myös Jack Palance gangsteripomona, tosin lyhyessä roolissa. Michael Keaton vai Christian Bale.. vaikea sanoa, molemmat mielestäni hyviä ja kumpikin oman aikansa Batmaneita. Uskon, että tulee vielä batman-näyttelijä joka pesee molemmat, mutta sitä odotellessa nämä kaksi herraa ovat melkolailla tasoissa.

7. Hyvät, Pahat ja Rumat



- Paras länkkäri? En osaa sanoa siihen oikeaa vastausta, sillä hyviä länkkäreitä on monia. Dollaritrilogia kaiken kaikkiaan loistavaa kamaa. Sitten on Huuliharppukostajaa, Unforgiveniä, Ruoskaa ja nykyaikasempaa Kova kuin Kivi uusioversio. HPR:n olen katsonut useita kertoja ja eniten näistä muista länkkäreistä, joten se mainittakoon seitsemäntenä top-listalla. Clint Eastwood, Lee Van Cleef ja Eli Wallach ovat loistavia rooleissaan. Lisäksi juoni on erittäin sopiva länkkärielokuvaan ja ainoa miinus elokuvasta on se, että Clint löytää ponchonsa vasta lopussa. Niin klassinen tavaramerkki se poncho on . Pakko mainita myös, että elokuvassa sivutaan myös sisällissotaa joka tuo oman mausteensa peliin. ELÄKÖÖN JENKIT!

6. Brokeback Mountain



- En muistaakseni ihan heti tätä katsonut kun se tuli.. syystä tai toisesta. Nyt jälkikäteen olen pohtinut, että Heath Ledgerin paras roolisuoritus mielestäni on tässä elokuvassa. Koskettava ja puhuttava elokuva kaikenkaikkiaan. Joku joskus sanoi, että elokuva liioittelee teemallaan ettei homoja hyväksyttäisi jne. Ei mennyt kauaakaan kun joku homppeli hakattiin kuoliaaksi Texasin suunnilla.

5. Titanic



- Yksi hienoimmista elokuvista. Nyt kehtaa sekin myöntää, mutta teininä tottakai ei uskaltanut tai halunnut. Perinteinen tarina iskettynä historiallisiin tapahtumiin toimii. Ei tästä muuta sanottavaa.

[Stefa]

Sen verran taas kommentoin että Burtonin Batman Returns kolahtaa muhun melkeimpä kaikkein eniten Bättiksistä, aliarvostettu teos. Ja toiseksi, Die Hard 3 on ehdottomasti paras sarjassaan. Muuten ei mulla muuta.

[ViiZei]

Kenityksen listaa on tullut kyllä luettua suurella mielenkiinnolla. Meillä on hyvin samanlainen maku näemmä leffojen suhteen, josta syystä samaistuminen onkin helppoa. Kaikki leffat jotka oon hänen listallaan nähnyt, oon ollut melko lailla samaa mieltä, ja kaikki leffat joita en ole nähnyt, menee samantien lataukseen. Jatka samaan malliin! :)

[PapaShango]

4. The Dark Knight



- En ole seurannut minkään elokuvan valmistusta niin paljon kuin Dark Knightin. Ei, se ei johtunut Heath Ledgerin kuolemasta sillä hän oli vielä elossa kun hypeni oli kovimmillaan. Batman Beginsin tultua oli tarkoitus käydä se katsomassa elokuvissa, en koskaan käynyt. Vasta vuoden päästä vuokrasin elokuvan ja katsoin sen. En osannut sanoa pidinkö vai enkö, joten ajattelin että se on ok. Loppu Beginsissä kuitenkin enteili hyvää kun Gordon kääntää jokerikortin esiin ja tieto siitä, että seuraavassa Batmanissa tulee olemaan Jokeri vastustajana niin olin myyty. Kun Ledger kuoli, niin järkytyin enemmänkin siitä että ehdittiinkö Dark Knight tehdä kunnolla loppuun mutta onneksi se kerettiin tehdä. Dark Knight on mielestäni Nolanin trilogiasta se elokuva, jonka voi katsoa ilman ensimmäistä ja kolmasta tai paremminkin niin, että kolmatta katsoessa ei periaatteessa tarvi tietää kuin muutaman asian Dark Knightista kun taas Beginsistä useitakin asioita.

Dark Knightissa on ripaus Heatia ja ties mitä elokuvaa. Onnistunut teos kertakaikkiaan ja ainoa mikä on jäänyt harmittamaan hieman on ehkä Harvey Dentin kohtalo, mutta siihenkin on ajan kuluessa kypsynyt.

3. The Dark Knight Rises



- Tässä on toki vielä uuden elokuvan makua, mutta sijottaisin kuitenkin Dark Knightin edelle. Eeppisin Batman koskaan ja ehkäpä parhaimman pahiksen omaava. Tom Hardy on hyvä näyttelijä mutta en koskaan uskonut hänen yltävän noin hyvään roolisuoritukseen. Vaikea enempää sanoa, mutta pakko antaa propsit Nolanille ja kumppaneille, että ovat saaneet palautettua Banen uskottavaksi Schumacherin mokauksen jälkeen.


2. Goodfellas



- "As far back I can remember, I always wanted to be a gangster".

Paras mafialeffa jo senkin takia, että perustuu lähes täysin tositapahtumiin. Kummisedät ovat hyviä vaikkeivat listalle mahtuneetkaan tällä kertaa. Sinänsä jännä sekin ettei mahtuneet vaikka olen elokuvan kuvauspaikoillakin käynyt ja Sisiliassakin, jossa Michael Corleone piilotteli tapettuaa mafiajehun ja poliisin siellä ravintolassa. Goodfellasin musiikit kruunaavat elokuvan lähes täydelliseksi. Kun Henry Hill sanoi, että ehkäpä elokuva näyttää nuorille ettei mafiassa eläminen ole kovinkaan nannaa, niin sanoisin että elokuva saa monissa aikaan tuon fraasin jonka kirjoitin ensimmäiseksi. Loistava kirja ja loistava elokuva.

1. Täällä Pohjantähden Alla (1968)



- Muilla ei kotimaisia elokuva juuri ollutkaan. Mielestäni kaikkien aikojen paras elokuva on Täällä Pohjantähden Alla, joka kertoo torppareiden raa'asta arjesta sekä sisällissodasta lähinnä punaisten silmin. Elokuvassa seurataan Pentinkulman asukkaiden vaiheita vuosikymmeniä ja loput vuodet tapahtuvat elokuvassa Akseli ja Elina. Koskelat ovat jokseenkin melko pääosissa. Koskelan Jussi raatoi ja teki itselleen sekä vaimolleen talon. Kun paikkakunnalle muuttaa uusi rovasti niin Koskela joutuu painamaan entistä kovemmin, kiitos Rovastin vaimon joka ei tyydy vähään. Siitä lähdetään pitkälle matkalle, jossa elokuvan päähahmoksi nousee Jussin poika, Akseli. Elokuvassa on rakkaustarinaa ja muuta, mitä nyt sen aikaiseen elämään saattoi kuuluakin. Keskeinen teema kuitenkin yleisesti on sisällissota ja se, mikä siihen ajoi ja mitä sen jälkeen tapahtui. Elokuvassa on loistavia näyttelijöitä, joista on hyvä mainita Aarno Sulkanen Akseli Koskelana ja Veikko Sinisalo Laurilan tuimana isäntänä.

Suosittelen myös kirjaa, jos joku ei ole lukenut.

[Kenitys]

Mun tietääkseni Kenitys noista mun Top 8 elokuvista puolet ei oo ollut julkisessa elokuvateatteri levityksessä ainakaan Suomessa.

Puolet ei ole minun näkemykseni mukaan kovin kummoinen prosentti, kun juuri edellä julistit, kuinka lähes kaikki "elokuvamaiset elokuvat" ovat roskaa ja että elokuvamaisia elokuvia ovat "lähes kaikki leffat on sellasia jotka päätyy noihin normaaleihin kaupallisiin elokuvateattereihin nykyään". Ainiin, paitsi että tietenkin ne pari harvaa poikkeusta ovat juuri ne, jotka ovat sinun listallasi. Keskustelu jääköön siis tähän.

Kenityksen listaa on tullut kyllä luettua suurella mielenkiinnolla. Meillä on hyvin samanlainen maku näemmä leffojen suhteen, josta syystä samaistuminen onkin helppoa. Kaikki leffat jotka oon hänen listallaan nähnyt, oon ollut melko lailla samaa mieltä, ja kaikki leffat joita en ole nähnyt, menee samantien lataukseen. Jatka samaan malliin! :)

Hehe, kiva kuulla :) Mukavaa, että jollakin on vastaava leffamaku kanssani.

Ja tässäpä sitten oman listani sijat 2-4. Jätän sittenkin sen ykkösen vielä pikkaisen myöhemmälle, kun nyt tämä seuraavakin postaus tuli näin nopealla aikataululla.

25. Scary Movie (2000)
24. Toinen mahdollisuus (If Only) (2004)
23. Up in the Air (2009)
22. WALL-E (2009)
21. Päiväni murmelina (Groundhog Day) (1993)
20. Halloween (1978)
19. Elephant (2003)
18. Rocky (1976)
17. Kuudes aisti (The Sixth Sense) (1999)
16. Titanic (1997)
15. Batman Begins (2005)
14. Juno (2007)
13. Kill Bill Vol. 1 (2003)
12. American Beauty (1999)
11. Takaikkuna (Rear Window) (1954)
10. E.T. (1982)
9. Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) (1985)
8. The Wrestler (2008)
7. TSH: Sormuksen ritarit (LOTR: The Fellowship of the Ring) (2001)
6. Leijonakuningas (Lion King) (1994)
5. Benjamin Buttonin uskomaton elämä (The Curious Case of Benjamin Button) (2008)

4. Cast Away – Tuuliajolla (2000)

Joo, eivätköhän kaikki tämänkin elokuvan tiedä. Olin tätä katsoessa 10-vuotias, ja tämä oli varmaan yksi ensimmäisistä elokuvista, joka liikutti minua oikeasti syvästi. Ok, toki Mufasan kuolema oli ollut äärettömän traaginen kohtaus ja moni muukin elokuva oli tuohon astisessani elämässä jollain tavalla vaikuttanut minuun, mutta tämä oli jotain ihan uutta. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun liikutuin siitä, kuinka upean, kauniin ja ennen kaikkea koskettavan tarinan tämä elokuva todella kertoo.

Suurimmalle osalle tulee tästä elokuvasta aina vain mieleen Tom Hanksin seikkailut autiosaarella ja ystävystyminen Wilson-nimisen lentopallon (kuvassa etualalla) kanssa, enkä minäkään voi väittää, etteikö osa juuri noista Wilson-kohtauksista olisi suosikkejani tämän elokuvan hetkistä. Ne ovat erityisesti alkupuolella hillittömän hauskoja mutta pidemmälle edetessä karuja ja upeasti näyteltyjä, kun autiolla saarella eläminen alkaa olla päähenkilö Chuckille liikaa. Itselleni Cast Awaysta on silti kaikkein päällimmäisenä jäänyt mieleen se, että tämä elokuva kertoo muustakin, kuin siellä saarella olosta. Tämä kertoo tarinan miehestä, joka ei osaa nauttia tarpeeksi elämästään ja jolla lopulta ei ole muuta kuin aikaa. Kaikkein parasta aikaa elokuvassa on sen loppuosuus, kun Chuck pääsee takaisin sivistyksen pariin, ja kaikki ei menekään ihan odotetusti. Tämä elokuva on aika lailla kuin tehty minulle. Rakkautta, seikkailua, huumoria ja yleisesti koskettava eikä liian itsestäänselvä tarina.

3. Apinoiden planeetta (Planet of the Apes) (1968)

Vaikka jo ET:n kohdalla sanoin, etteivät sci-fi ja avaruusoliot ole suurimpia suosikkejani, pääsee yksi sci-fi-elokuva listani kolmen kärkipaikan joukkoon. Se on juuri osoitus siitä, että erinomaisesti tehty elokuva voi olla mielestäni huippukamaa, vaikkei se kuuluisi ennakkoon eniten suosimaani elokuvagenreen. Kyseessä on siis tietenkin se ensimmäinen ja aito ja samalla aivan kiistatta paras Apinoiden planeetta. Jatko-osista ei tarvinne sanoa yhtään mitään, eikä se 2000-luvun alun remakekaan kovin hääppöinen ollut siinä mielessä, että se olisi tuonut jotain (positiivista) uutta elokuvaan. Apinoiden planeetan syntyä en ole vielä edes nähnyt, kai sekin pitäisi joskus katsastaa. Mutta siis, jos ette ole tätä alkuperäistä nähneet, niin katsokaa.

Lähes kaikkiin sci-fikokemukseeni liittyy jollain tavalla oma isäni, joka on maailman suurin tämän elokuvagenren fani, ja niinpä hän on näyttänyt minulle lukemattomia sci-fi-leffoja. Apinoiden planeetta on yksi niistä. Olin paljon nuorempi kuin tuota edellä listaamaani Cast Awayta katsoessa, kun näin tämän leffan ensimmäistä kertaa, ja jo silloin tämä iski suuresti. Tajusin, että kyseessä on jollain tavalla todella upea ja merkittävä tuotos. Toki apinameikit/maskit voivat huvittaa näin yli 40 vuotta jälkeenpäin katsottaessa, mutta tuohon aikaan ne ovat varmasti olleet huippulaatua. Sitä paitsi se ei todellakaan ole tärkein juttu elokuvassa, kun se on muuten niin kiehtova ja jännittävä. Koko ajan odottaa malttamattomana, mitä voikaan tapahtua seuraavaksi. Kaikki odotus palkitaan vielä lopetuksessa, joka lienee elokuvahistorian paras ja ovelin tai ainakin hemmetin lähellä sitä. Juuri tässä remake jää todella kauas alkuperäisestä versiosta. Kun yritetty keksiä vielä jotain nokkelampaa, ollaan epäonnistuttu surkeasti.

2. (500) Days of Summer (2009)

Naurakaa vain. Minä olen ihan tosissani tämän sijoituksen kanssa. Kaikki muut listan sijat voivat vaihdella tosi paljon, mutta kaksi kärkisijaa ovat hyvin vakaalla pohjalla. Tämä elokuva on ollut julkaisustaan lähtien toiseksi suurin suosikkielokuvani.

Riveni itse asiassa kirjoittikin tästä jo oman listansa avausviestissä (arvelinkin tämän päätyvän hänen listalleen vaikkeikaan näin korkealle). Kyseessä on tosiaan yksi elokuvahistorian väärinymmäretyimmistä elokuvista. Toistelen varmaan vain Rivenin sanoja, mutta ongelma on tosiaan siinä, että pelkistä ennalta-arvattavista hömppäromanttisista komedioista pitävät eivät osanneet arvostaa tämän elokuvan uskomattoman kaunista ja vaikuttavaa tarinaa ja että tuollaisia tarinoita arvostavat eivät taas menneet katsomaan tätä, koska luulivat tätä tylsäksi hömppäkomediaksi.

Minulle puolestaan tämä elokuva oli kuin tilaustyönä tehty. Olen jo tässäkin aiheessa maininnut pariin otteeseen, että tykkään katsoa myös romanttisia komedioita. Ne ovat useimmiten vähintäänkin ihan hauskoja ja tarjoavat kevyttä ajanvietettä, ja parhaimmillaan ne voivat oikeasti olla hyviä elokuvia. Vielä enemmän minä kuitenkin tykkään ainutlaatuisista, kauniista ja koskettavista tarinoista, olivatpa ne sitten elokuvallisessa tai kirjallisessa muodossa. Paremmaksi ne usein menevät, jos tarina liittyy jollain tavalla rakkauteen. Tässäkin listalla on jo pari esimerkkiä elokuvista, jotka sisältävät näitä piirteitä, mutta tämä... Tämän elokuvan täydellistä osuvuutta en oikeastaan osaa edes selittää. 500 Days of Summer ei ole varmasti tehty kaikille, mutta minulle ei paljon osuvampaa leffaa voisi enää olla. Jo pelkästään elokuvan alkukerronta vakuutti minut leffan loistavuudesta.

"This is a story of boy meets girl. The boy, Tom Hansen of Margate, New Jersey, grew up believing that he'd never truly be happy until the day he met the one. - - The girl, Summer Finn of Shinnecock, Michigan, did not share this belief. - - Tom meets Summer on January 8th. He knows almost immediately she is who he has been searching for. This is a story of boy meets girl, but you should know upfront, this is not a love story."

Voisin toki myös hehkuttaa vielä monenmuotoisin sanankääntein sitä, kuinka älyttömän nerokkaasti koko tämä elokuva etenee ja kuinka uskomattomia oivalluksia ja hervottomia hetkiä tuo ainutlaatuinen kerronta tarjoaa. En olisi voinut uskoa, että perinteisen kronologisen etenemisen rikkominen voi toimia näin hienosti. Myös yksi hienoimmista elokuvan oivalluksista on tuo Rivenin listassa nähty print screen. Leffa toki lisäksi sisältää kenties kaikkien aikojen suosikkini elokuvissa nähtävistä musiikkikohtauksista. Niin ja siitä ei varmaan edes tarvitse aloittaa, kuinka loistava elokuvan pääosassa nähtävä ja myös uusimmassa Batmanissa minut jälleen kerran vakuuttanut Joseph Gordon-Levitt onkaan. Niin... Ja Zooey Deschanel. Ah. Ihanin nainen ikinä. Joo, ei minulla enempää sanottavaa tästä sitten olekaan. Palataan ykkösleffan kanssa taas jossain vaiheessa.

[MutiM]

öö mitä

Arvostettu hittielokuvahan tuo oli. En jaksa edes puuttua siihen, miten libertaariurpo luulee, että romanttinen komedia ei ole romanttinen komedia jos se on hyvä.

[Kenitys]

öö mitä

Arvostettu hittielokuvahan tuo oli. En jaksa edes puuttua siihen, miten libertaariurpo luulee, että romanttinen komedia ei ole romanttinen komedia jos se on hyvä.

Hienosti lyöty luu kurkkuun. Itse toki olen edelleenkin sitä mieltä, että kyseessä on romanttisen komedian sijaan draama, enkä ole mielipiteeni kanssa tällä kertaa edes yksin. Toisaalta olen aina ollut huono tällaisissa genrepelleilyissä, mutta kyllähän tuo elokuva nyt on lähtökohdiltaan jo niin paljon enemmän kuin mitä perinteiset romanttiset komediat ovat. Kyllä, se on tehty hyvin, mutta siinä on paljon muutakin. Toisaalta jos sinä miellät romanttisiksi komedioiksi kaikki elokuvat, joissa on rakkautta ja jota katsoessa voi nauraa, niin libertaariurpon puolesta voit tehdä sen aivan vapaasti :)

Niin ja joo, arvostettu niiden keskuudessa, jotka sen ovat nähneet. Yleisessä keskustelussa tuo leffa vain tuntuu hukkuvan usein saman aikakauden hömppäleffojen kategoriaan, koska monet luulevat sen edelleenkin olevan sitä.

[MutiM]

"elokuva on mielestäni draama joten tässä perusteeksi linkki jossa jonkun toisen mielestä elokuva on komedia" :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDd

[Fletch]

Minusta tuo on huono leffa. Tai siis kyllä sen parissa ihan kivasti viihtyy. Ongelmana vain on se, että koko "This is not a love story" -idea vedetään viemäristä alas lopussa, kun se poika tapaa tytön, jonka nimi vielä kaiken lisäksi on (muistaakseni) Autumn. Koko idea rakkauden vaikeudesta on siinä kohtaa yhtä tyhjän kanssa.

Ja Morriss... PapaShangolle paljon kunnioitusta ja kaikkee tosta Asterix-leffasta! Aivan h**vetin hyvä.

[Kenitys]

"elokuva on mielestäni draama joten tässä perusteeksi linkki jossa jonkun toisen mielestä elokuva on komedia" :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDd

"Komediadraama = komedia" :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDd

Mun mielestä koko komediadraaman käsite on aika hassu, ja siksi nimitin leffaa enemmänkin draamaksi. Toki joo siinä on myös hetkiä, jotka naurattaa, ja kun komediadraaman käsite on abauttirallaa "draama, jossa on myös hauskoja kohtauksia", niin sitähän se varmaankin sitten on.

Hei mut, antoisaa keskustella sun kanssa.

Ongelmana vain on se, että koko "This is not a love story" -idea vedetään viemäristä alas lopussa, kun se poika tapaa tytön, jonka nimi vielä kaiken lisäksi on (muistaakseni) Autumn. Koko idea rakkauden vaikeudesta on siinä kohtaa yhtä tyhjän kanssa.

Kamoon, se äijä oli ollut ryytynyt yhden (vajaan vuoden kestäneen) suhteen päättymisen takia jo lähes vuoden verran. Kai sille nyt voidaan siinä vaiheessa jo vähän rakkauttakin suoda, ei se nyt liian helposti ole kaverille tipahtanut ;)