Leffat TOP25

[Tirkka]

Minun leffalistani eka osa on kyllä tulossa mutta en jaksa alkaa kirjoittelemaan perusteluja vielä tänään enkä etsimään kansikuvia myöskään. Katsotaan jos jaksaisin postata sen vaikkapa huomenna. Voisin tässä kuitenkin virkistellä ihmisten muistia sen verran että postaan tähän sen edellisen listan. Kuten tuolla jo sanoin niin minun listani teema on "seuraavat 25" ja mukana on muutama sellainen jotka ois saattaneet mahtua tuolle ekallekin listalle. Nää siis EI ole mukana tällä uudella listalla:

25. Jackie Brown (1997)
24. Equilibrium (2002)
23. Star Wreck: In the Pirkinning (2005)
22. Ed Wood (1994)
21. Trzy kolory: Bialy (1994)
20. Back to the future - trilogia (1985, 1989, 1990)
19. Commando (1985)
18. Barry Lyndon (1975)
17. Almost Famous (2000)

16. James Bond - sarja (1962-)
15. Sin City (2005)
14. The Adventures of Ford Fairlane (1990)
13. Heartbreak Ridge (1986)
12. Scarface (1983)
11. Schindler's List (1993)
10. Kind Hearts and Coronets (1949)

9. American Beauty (1999)
8. Il buono, il brutto, il cattivo (1966)
7. Le fabuleux destin d'Amélie Poulain (2001)
6. Terminator 2: Judgment Day (1991)
5. Per qualche dollaro in più (1965)

4. Cidade de Deus (2002)
3. The Princess Bride (1987)
2. The Blues Brothers (1980)
1. Forrest Gump (1994)

Näin. Eihän tämän uuden listan postaamisessa ois mitään mieltä jos sinne listalle laittaisi lähes kaikki samat leffat uudestaan. Lisäksi, viimeksi jäi harmittamaan Hitchcockin puuttuminen listalta, samoin se että American ninja, The Beach ja Life of Brian puuttuivat listalta. Nyt ne on listalla tai sitten saattaa olla olemattakkiiiii. Näette sitten.

Sitten vois vielä postata muutaman leffan jotka ei ihan mahtuneet tähän uudellekaan listalle, mutta jotka ois siellä ehkä voineet olla. Muistutettakoon että tää uus leffa ei suurimmaksi osaksi ole missään parhausjärjestyksessä, vain listan kärkipää on ihan selvä ja pari viimeistä on oikeesti niistä 25 leffasta viimeisiä. Osan listan leffoista olen arvioinut IMDB:ssä kasin arvoisiksi ja muutaman kunniamaininna ysiksi, mutta ne kasin leffat halusin ehdottomasti saada listalle mukaan. Kunniamaininnat:

- Sin noticias de Dios (Ja paholainen loi naisen) (2001) - Hieno leffa. Tarinassa paljon uusia elementtejä, ja leffa ei sen takia tunnu moneen kertaan nähdyltä. Olisi ehkä mahtunut listalle uudelleenkatselun jälkeen.

- Bandidas (2006) - Kaksi kenties seksikkäintä naisnäyttelijää samassa leffassa ja lopputuloksena viihdyttävä länkkärikomedia. Ei kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä leffa listalle.

- V for Vendetta (2005) - Muistaakseni tykkäsin tästä leffasta kovasti, mutta pitäisi katsella joskus uudelleen. Muistikuvat liian vähäiset että olisin uskaltanut nostaa minkään listalle päätyneen leffan ohi.

- Nasty Old People (2009) - Ruotsalainen indieleffa, poikkeuksellinen sikäli että se julkaistiin Pirate Bayssa, josta sen sai ladata ihan leffan tekijöiden kehotuksella. Eka leffa ikinä jota fanitin facebookissa.

- Meet the Parents (2000) - Todella hyvä leffa, mut Ben Striller. Siispä en halunnut laittaa tätä listalle. Jatko-osa taas oli ihan täyttä paskaa.

- Haarautuvan rakkauden talo (2009) - Hyvä kotimainen leffa siltä paremmalta Kaurismäeltä, muttei ihan mahtunut listalle.

- White Men Can't Jump (Mustat donkkaa tykimmin) (1992) - Penskana tykkäsin tästä erittäin paljon, ja onhan tää parhaimpia urheiluaiheisia leffoja ikinä. Ei nyt ihan mahtunut listalle kuitenkaan.

- Groundhog Day (1993) - Loistava, vähän erilainen komedia joka vois hyvinkin olla monen muunkin listoilla enkä muista oisko ekalla kerralla ollutkin jonkun listoilla. Tämä leffa on innoittanut myös monia muita elokuvien ja tv-sarjojen jaksojen (köh, ehkä paras Xena-jakso ikinä) tekijöitä.

- Inside Man (2006) - Loistava leffa. Tippui juuri ja juuri listalta jostain syystä jota en osaa eritellä.

- Dirty Harry -sarja (1971-1988) - Listalle päätyi muutenkin kaksi leffasarjaa. En halunnut sinne enää kolmatta. Lisäksi Eastwood-raja tuli täyteen jo muutenkin. Kuuluu kuitenkin jokaisen toimintaleffojen ystävän yleissivistykseen.

[Kenitys]

Johdatussanat kirjoittelinkin jo tuossa joitain päiviä sitten. Katsomani elokuvat ovat olleet hyvin rajallisia, ja monia suuria ja hienoja klassikoita puuttu kokonaan. Toisaalta joitain sellaisia jää muuten vain pois, koska näin jälkeenpäin mietittynä ne eivät väin jättäneet mitään todella sykähdyttäviä fiiliksiä. Kirjoittelen jossain vaiheessa (luultavasti listan ykkösen jälkeen) vielä tarkemmin joistain leffoista, jotka eivät listalle yltäneet, vaikka olisivat hyvinkin sen paikan voineet ansaita. Teitä on siis varoitettu, listani kaikki leffat eivät ole tosiaan elokuvatuotannon suurimpia klassikoita ja jotkut klassikot (sellaisetkin, jotka olen nähnyt) ovat voineet jäädä pois listalta.

Lisäksi huomasin listaa tehdessäni, kuinka tajuttoman vaikeaa näitä leffoja on pistää mihinkään järjestykseen. Sain kyllä työn ja tuskan jälkeen karsittua leffat siten, että jäljellä oli vain 25 mielestäni parasta. Suurin ongelma oli kuitenkin päättää, miksi joku on vielä parempi kuin toinen. Luultavasti nämä sijoitukset elävät jatkuvasti, mutta tämä on tämänhetkisen fiiliksen mukaan tehty. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kaikkien aikojen suosikkielokuvaani, enkä ole sellaista edes koskaan yrittänyt erikseen miettiä, joten listan ykkönenkin voisi jo parin viikon päästä olla vähän alempana. Minulle kun elokuvassa on tärkeintä se, minkälainen fiilis minulle jää sen katsottua, ja tuohon fiiliksen taas vaikuttaa niin moni asia, että tuntemukset heilahtelevat jatkuvasti.

25. Scary Movie (2000)

Päätin heti listan kerrämisen aloittaessani, että aloitan tämän listan jollain nuoruusvuosieni supersuosikkielokuvallani, jota en sinänsä yhdeksi maailman parhaaksi elokuvaksi miellä ja jota en siis muuten olisi tälle listalle laittanutkaan. Aluksi harkitsin 8 Milea, joka oli tietyssä nuoruusvuosieni vaiheessa tosi kovaa kamaa, mutta kyllä Scary Movie menee silti kaikkien muiden ohi. Sitä paitsi minä katson edelleenkin välillä Scary Movieta ja pidän sitä edelleen kaikella tapaa hauskana ja äärimmäisen onnistuneena tuotoksena. Samalla tämä voi toimia hyvänä puolustuspuheenvuorona kyseiselle pätkälle.

Nyt pitää tietenkin siis muistaa, että puhumme nyt siitä alkuperäisestä Scary Moviesta. Vielä kakkonen on muistikuvieni mukaan ihan hauskaa menoa, mutta siitä lähtien taso lähti laskuun sitten aika kovaa vauhtia samalla kun alkuperäisen tekijäporukan jäsenet alkoivat hommasta tiputtautua pois. Scary Movieta seuranneista Epic Movieista, Super Hero Movieista ja muista vastaavista ei sovi enää puhua edes samassa asiayhteydessä alkuperäisen mestariteoksen kanssa. Ja silti juuri nuo myöhemmät, synkät ja aivan hirvittävän paskat elokuvat ovat pilanneet tämän aivan alkuperäisen tuotoksenkin maineen. Kannattaa unohtaa tuo kaikki turha panettelu ja oikeasti muistella taas, kuinka hienosti tässä elokuvassa tehdään pilaa aikakautensa kuumimmista teini-slashereista, kuten Screamista ja Tiedän mitä teit -sarjasta. Itse olen toki omalla tavallani myös noiden elokuvien ystävä, joten se auttaa viihtymisessäni. Yhtä kaikki muistan edelleen, kuinka tapitin tätä leffaa teini-ikäni alkuvuosina kerta toisensa jälkeen uudestaan. Aivan parasta viihdettä silloin ja niinpä listallani kunniamaininnan ansaitseva tuotos.

24. Toinen mahdollisuus / If Only (2004)

Minun täytyy kertoa heti alkuun, että olen suuri hyvin tehtyjen romanttisten draamojen ja puhtaassa viihtymistarkoituksessa mitä monenmuotoisempien romanttisten komedioidenkin ystävä. Jälkimmäisistä yksikään ei tosin taida yltää listalleni, koska yksilötapauksena ne eivät ole ihan niin timanttista settiä, vaikka esim. Vicky Christina Barcelona, Neljät häät ja yhdet hautajaiset, 40 v. ja neitsyt ja Rakkautta vain (Love Actually) olivat aika lähellä listalle yltämistä. Minä tykkään romantiikasta kertovista elokuvista, ja niitä on kiva katsoa kevyenä ajanvietteenä, vaikka kaikki eivät kovin suuriksi mestariteoksiksi jääkään. Harvoin on niistä p**ka fiilis jäänyt, koska niitä katsoessaan tietää, mitä odottaa.

Juuri tiedetyistä odotuksista onkin hyvä siirtyä tähän leffaan. Tutustuin tähän vasta pari vuotta sitten, kun päätin ajankulukseni tarkastaa, minkälainen tuotos tässä on kyseessä. En etukäteen tiennyt elokuvasta yhtään mitään, ja oletin tämän olevankin taas hyvin perinteisellä kaavalla etenevä ihan kiva romanttinen komedia. Toisin kuitenkin kävi. Sinänsä kuolema ja sen käsittely tämänkaltaisissa elokuvissa ei ole mitään ennennäkemätöntä tai historiallisen nerokasta, mutta tässä tuota ideaa oli kyllä käytetty elokuvan rakentamisessa aivan hemmetin nerokkaasti hyödyksi. Itse asiassa tästä tuli vähän mieleen 1990-luvun vaihteessa tehty Tapaus Henry mutta vielä vain parempana versiona. Elokuva kertoo miehestä ja vaimosta, joista ensimmäinen tajuaa jälkimmäisen merkityksen turhan myöhään... Vai tajuaako? Lopputuloksena oli äärimmäisen hienon tarinan kertova elokuva, jonka voin myöntää ihan oikeasti myöntää koskettaneen hieman, kun tämän ensimmäisen kerran katsoin yksin. Yksi positiivisimmista yllätyksistä ja osoitus siitä, että aina ei elokuvaa katsoessaan tarvitse edes tietää, mitä tulema tuo. Toki omalla kohdallani vaikuttavuutta lisäävät kaikki brittimaisemat, jota leffassa nähdään, koska ne ovat vain niin hiton näyttäviä jokaikinen kerta.

23. Up in the Air (2009)

Myös tämä kuuluu positiivisesti yllättäneiden elokuvien joukkoon. George Clooneyn tähdittämä elokuva, jossa päähahmo matkustelee paljon lentokoneella, ei kuulostanut mitenkään erityisen jännittävältä. Joku silti jo leffan trailerissa sai minut kiinnostumaan tapauksesta sen verran paljon, että minun oli pakko nähdä, mistä tässä todella on kyse. Vasta jälkikäteen tajusin, että elokuvan ohjaaja on myös Junon ohjauksesta vastannut Jason Reitman. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämän elokuvan tarina toimi aivan erinomaisesti, ja George Clooney oli roolissaan aivan täydellinen. Samaa voi sanoa pääsivuosailija Anna Kendrickistä.

Tämä elokuva on malliesimerkki siitä, kuinka hieno elokuva voi olla silloinkin, kun se kertoo tarkan tarinan siitä, millaista elämä voi todella olla. Clooneyn esittämä päähahmo irtisanoo työkseen ihmisiä, joita heidän pomonsa ei kykene potkimaan pihalle. Samalla kun hän kiertää ympäri USA:ta irtisanomistyössään, hän on kerryttänyt American Airlines -tililleen historiallisen määrän lentomaileja. Kun hän saapuu seurakseen näppärän apulaisen, alkaa hän miettiä elämäänsä uudestaan. Aina kaiken ei tarvitse olla yliluonnollista tai todella erikoista. Arki voi parhaimmillaan vaikuttaa valkokankaalla aivan yhtä paljon. Tämän elokuvan tarinaa ei kannata edes alkaa selittämään sanoilla, sillä sen tajuaa vasta katsottuaan leffan tarkasti. Yksi viime vuosien hienoimmista tarinoista ja samalla niistä helpoiten unohdettavissa oleva.

22. WALL-E (2009)

Tämä on listalani löytyvästä kahdesta piirroselokuvasta se tuoreempi tapaus. Disney ja Pixar -elokuvat saavat edelleen vuosi toisensa jälkeen kriitikoilta kehuja siitä, kuinka ne toimivat edelleen ja edelleen. Minä en ole innostunut enää kovinkaan monista viime vuosien piirroselokuvista, sillä jotenkin ne tuntuvat vähän tylsiltä. En toki ole ensiluokkaista kohderyhmää, mutta tykkään kyllä edelleen hyvistä piirroselokuvista. WALL-E:n lisäksi toinen viime vuosien oikeasti hyvä animaatio oli Toy Story 3, mutta senkin kehut ovat mm. IMDB:ssä menneet kerta heitolla ihan yli. Toki sama yliylistäminen on tapahtunut IMDB:ssä monien muidenkin elokuvien kohdalla. Esimerkiksi Dark Knightista tuskin tarvitsee edes puhua.

Mutta siis, WALL-E. Upea tarina tulevaisuudesta, tulevaisuuden uhkakuvista ja samalla yhdestä yksinäisestä robotista. WALL-E on niin sympaattinen hahmo, ettei hänelle voi olla toivomatta mitään muuta kuin kaikkea hyvää koko elokuvan ajan - rakkaudessa ja kaikessa muussakin. Juuri tuollainen oikeasti tunteiden herättäminen jotain piirros/animaatiohahmoa kohtaan on asia, jossa lajityypin elokuvat ovat onnistuneet muistojeni mukaan vain kaksi kertaa. Ne molemmat leffat ovat siis mukana, ja WALL-E on toinen niistä. Ei ihan sitä kaikkien aikojen terävintä kärkeä, mutta on tämä leffa, jonka voisin koska tahansa katsoa taas uudestaan.

21. Päiväni murmelina / Groundhog Day (1993)

Tirkka ehtikin kehua tätä jo tuossa "Didn't make it" -listassaan. Minun listalleni Päiväni murmelina mahtuu kuitenkin ihan jo pelkästään siihen liittyvien muistojen takia. Olen katsonut tämän leffan vähintään neljä kertaa, ja ensimmäisen kerran katsastin tämän jo hyvän aikaa sitten penskana isäni kanssa. Muistan edelleen, kuinka hauska ja hyvä leffa tämä silloinkin mielestäni oli, ja mieleni ei ole muuttunut, kun sen tässä vuosi sitten taisin viimeksi katsoa. Päiväni murmelina kertoo hyvällä huumorilla höystetyn mahtavan tarinan siitä, millaisille raiteille elämä voi ajautua pahimmillaan. Aika kamala ajtus kieltämättä, että joutuisi elämään yhden päivän yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes oppii nauttimaan elämästään. Tämänlaisissa leffoissa on aina hienoa katsoa, kuinka vähitellen palaset alkavat loksahtaa kohdilleen. Hienosti toteutettu hyvän mielen elokuva.

20. Halloween (1978)

Halloween on näistä klassisista kauhuelokuvasarjoista se minun listalleni yltävä. Luvassa ei ole siis esimerkiksi Nightmare on the Elms Streetiä. Jostain syystä vain Halloween on iskenyt minuun aina eniten. Suurimmat syyt ovat tietenkin mahtavassa musiikissa ja Meyerin ikimuistoisessa hahmossa. Toisaalta osansa on myös siinä tahattomassa '70-luvun kauhuelokuvan huumorissa, joka näkyy erityisesti leffassa näkyvän tohtorin hahmossa ja joka ei kuitenkaan minua häiritse väärällä tavalla. Kokonaisuus on kuitenkin todella vaikuttava, ja vaikka näin yli 30 vuotta myöhemmin kaikki tämän leffan temput on tehty paljon hienommin ja teknisemmin, niin tämä alkuperäinen viritys on aina se kovin. Katsoin tämän itse asiassa viimeksi pari kuukautta sitten. Toimii edelleen.

19. Elephant (2003)

Noniin, tämä olikin jo Rivenin ja Stefan listoilla. Kun katsoin tämän ensimmäisen kerran, tilanne ei ollut ehkä ihan paras. Olimme kaveriporukalla vuokraamassa leffaa, ja saimme päähämme vuokrata sitten Elephantin, koska sitä oli kehuttu niin paljon. Tiesimme kyllä, mistä elokuvassa oli kyse, mutta tahdoimme silti nähdä sen. Mitään turhan riehakasta illanviettoa ei tämän elokuvan katsomisen jälkeen tullut. Eipä siinä, elokuva onnistui esittämään traagisen tapahtuman juuri niin karusti kuin se ansaitsikin. Todella vaikuttava elokuva taustatarinansa ansiosta, mutta tämä on ihan puhtaasti elokuvallisestikin todella hieno tuotos. Juuri sellaisia elokuvia, joiden jälkeen jää hiljaiseksi.

18. Rocky (1976)

Olen nähnyt Rockyn poikkeuksellisen myöhään, sillä taitaa olla vasta viitisen vuotta siitä, kun näin koko elokuvasarjan ensimmäisen kerran. Tässä samalla on muuten hyvä todeta, että (vaikka Rockyn tapauksessa en asiaa harkinnutkaan) en ole valinnut listalleni mistään tällaisesta elokuvasarjasta/trilogiasta tai vastaavasta kuin sen, josta pidän kaikkein eniten. En tahdo antaa mitään yhtäläistä palkintoa vaikka James Bondeille, vaan nostaa niistä sen kaikkein parhaan esille. Bondien kohdalla tätä pelkoa tosin ei ole, sillä niistä ei löydy listaltani yhtään. Ei, vaikka esim. Tohtori No onkin tosi kova tarina vielä kaikkien vuosien jälkeenkin.

Vielä kovempi tarina on kuitenkin Rocky. Olin osittain lykännytkin tämän katsomista sen takia, etten ollut ollenkaan varma siitä, tykkäisinkö tästä. Niinpä oli todella positiivinen yllätys, kun sain huomata, että tämä on niin paljon muutakin kuin pelkkää nyrkkeilyä. Hieno tarina, joka ei kuitenkaan vielä saanut sitä lopullista päätöstään mutta jätti silti erittäin hyvän fiiliksen. Ja onhan tässä niin monta elokuvahistorian klassisinta hetkeä, että ei tästä voi olla nauttimatta. Mahtavat musiikit ja mahtava tunnelma.

17. Kuudes aisti / The Sixth Sense (1999)

Kuudes aisti on mahtava elokuva erityisesti sen takia, että sillä on kaksi niin erilaista ulottuvuutta. Ensinnäkin se on mahtavasti toteutettu psykoottinen trilleri, jossa on hetkittäin todella ahdistavia kohtia, joita ei vain voi olla katsomatta. Samalla kuitenkin tämä kertoo taustalla todella koskettavan tarinan, jonka meinaa välillä jo unohtaa kokonaan ja jonka todellinen hienous paljastuu vasta aivan lopussa. Tämä ei ole siis missään vaiheessa turhaa säikyttelyä pelästyttämisen vuoksi, vaan kaikella on tarkoituksensa. Ensimmäisellä kerralla katsoessa tuntui hetkittäin, ettei koko hommassa ole mitään tolkkua, mutta lopulta kaikki selittyy. En useinkaan ole kovin suuri trillerien fani, koska ne tuntuvat yrittävän liikaa ja olevan semmoista väkisin väännetyyä "sohvan reunalla pitämistä", muta tämä vain toimii aivan älyttömän hyvin.

[Stefa]

Scary Movie tuli kyllä vähän yllätyksenä. Olihan se toki kova juttu myös omassa nuoruudessani mutta en nykypäivänä siitä niinkään välittäisi. Suurin syy varmaan siihen on Screamin näkeminen, joka on jo pelkästään komediana paljon mukavempaa seurattavaa. Periaatteessahan Scary Moviessa vedetään Screamin vitsit vaan vähän rivompana. Screamin halusin itseasiassa laittaa listallekin mutta enpä sitä saanut oikeen mahtumaan mihinkään.

Noh, ei siinä. Kyllä Scary Moviella on omat nostalgia-arvonsa ehdottomasti. Sen verran moneen otteeseen se on pienestä asti nähty

[The Rocker]

Lisäksi huomasin listaa tehdessäni, kuinka tajuttoman vaikeaa näitä leffoja on pistää mihinkään järjestykseen. Sain kyllä työn ja tuskan jälkeen karsittua leffat siten, että jäljellä oli vain 25 mielestäni parasta. Suurin ongelma oli kuitenkin päättää, miksi joku on vielä parempi kuin toinen. Luultavasti nämä sijoitukset elävät jatkuvasti, mutta tämä on tämänhetkisen fiiliksen mukaan tehty. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kaikkien aikojen suosikkielokuvaani, enkä ole sellaista edes koskaan yrittänyt erikseen miettiä, joten listan ykkönenkin voisi jo parin viikon päästä olla vähän alempana. Minulle kun elokuvassa on tärkeintä se, minkälainen fiilis minulle jää sen katsottua, ja tuohon fiiliksen taas vaikuttaa niin moni asia, että tuntemukset heilahtelevat jatkuvasti.

Törmäsin samaan ongelmaa viimeksi kun laadin Top50 biisilistaa. Se nyt ei mitenkään kiveenhakattu järjestys ole ja tulee muuttumaan. Elokuvia en ole vielä lähtenyt listaamaan. Ehkä ensi viikolla voisin kokeilla sitäkin.

25. Scary Movie (2000)
Päätin heti listan kerrämisen aloittaessani, että aloitan tämän listan jollain nuoruusvuosieni supersuosikkielokuvallani, jota en sinänsä yhdeksi maailman parhaaksi elokuvaksi miellä ja jota en siis muuten olisi tälle listalle laittanutkaan. Aluksi harkitsin 8 Milea, joka oli tietyssä nuoruusvuosieni vaiheessa tosi kovaa kamaa, mutta kyllä Scary Movie menee silti kaikkien muiden ohi. Sitä paitsi minä katson edelleenkin välillä Scary Movieta ja pidän sitä edelleen kaikella tapaa hauskana ja äärimmäisen onnistuneena tuotoksena. Samalla tämä voi toimia hyvänä puolustuspuheenvuorona kyseiselle pätkälle.

Nostan virtuaalista hattuani varsin onnistuneelle puolustuspuheelle. Kyseessähän on oikeastaan pääasiallisesti pilaversio Screamista joka sinällään oli pilaversio Halloweenista... Oikein kivaa huumoriahan noista saa yleensä ottaen irti. Suurin ilo on löytää ne kaikki viittaukset erinäisiin kauhuelokuviin. Myöhemmissä elokuvissa homma muuttui niin helpoksi ja huumori vielä yksinkertaisemmaksi ettei niitä kyllä oikeasti enää jaksanut.

20. Halloween (1978)
Halloween on näistä klassisista kauhuelokuvasarjoista se minun listalleni yltävä. Luvassa ei ole siis esimerkiksi Nightmare on the Elms Streetiä. Jostain syystä vain Halloween on iskenyt minuun aina eniten. Suurimmat syyt ovat tietenkin mahtavassa musiikissa ja Meyerin ikimuistoisessa hahmossa. Toisaalta osansa on myös siinä tahattomassa '70-luvun kauhuelokuvan huumorissa, joka näkyy erityisesti leffassa näkyvän tohtorin hahmossa ja joka ei kuitenkaan minua häiritse väärällä tavalla. Kokonaisuus on kuitenkin todella vaikuttava, ja vaikka näin yli 30 vuotta myöhemmin kaikki tämän leffan temput on tehty paljon hienommin ja teknisemmin, niin tämä alkuperäinen viritys on aina se kovin. Katsoin tämän itse asiassa viimeksi pari kuukautta sitten. Toimii edelleen.

Höh, ei Elm Street ykköstä joka on oikeasti ihan h**vetin toimiva kauhuelokuva semijäätävällä twist-lopetuksella. Tämän elokuvan huumorissa ei muuten ole mitään tahatonta. Tämä nimittäin oli eräänlainen parodia itsessään... eli kerrataanpa: Scary Movie on parodia elokuvasta joka parodioi jäätävimpiä kliseitä kauhuelokuvissa ja tähän joukkoon kuuluu Halloween joka itsessään on parodioi kauhuelokuvia. Ei siinä pidän itsekin kaikista kolmesta elokuvasta.

[Tirkka]

Shriek if you know what I did last friday the thirteenth on muuten selvästi parempi teinikauhuparodia kuin Scary movie.

EDIT: Tuli heti mieleen vielä kaksi leffaa jotka ois voinut kunniamainita mutta en muistanut.

[valkopeura]

Tiggiksen lista oli huono ja tavanomainen, en odottanutkaan mitään muuta.. Samoin Kenityksenkin.

Haluaisitteko, että vetäisin top 15 elokuva listan? Pystyisin ehkä juuri siihen. Oon sillä rajamailla, että ansaitsetteko te sitä, että julkaisisin mun listaani, jos paljon ihmiset olisivat kiinnostuneita niin ehkäpä heltyisin ja voisin julkaista. Mulla elokuvat saa siitä pisteitä, jos ne on erillaisia eikä muistuta ihan samallaisilta, kun kaikki muutkin elokuvat.. Musta noi kaikki teidän elokuvat on tollasii tosi perinteisii ja puuduttavii.. Kaikkien listoissa on vaan mainittu yks elokuva mikä saattaisi päästä mun top 15, tai top 25.

Ehkä pitäs ihan huvikseen kattoa joskus toi Elephant, kun se niin monen listalla on. En ollenkaan luota teidän listojenne nähtyäni, että elokuva olisi mistään kotoisin, mutta toi elokuvan aihe on niin hyvä että siinä luulis olevan vaikee epäonnstua. Toisaalta oon nähnyt yhen kai "uudemmankin" varmaan fiktiivisen elokuvan mikä perustui kait fiktiiviseen koulumurhaan.. Ei kiinnostais tollasia aina katella. Se elokuva ainakin oli pelkästää 2 tähden arvonen. Toivottavasti se ei toi Elephant ollut.. No siinä koulumurhaaja oli vaan 1 poika niin ei tainnut olla se (HUH).

[Tirkka]

Eihän minun listasta ole tullut vielä yhtään leffaa, mistä siis tiedät mitä siellä on tulossa.

En tosin silti väitä että lista edes yrittäisi olla mitenkään erityisen cool vaan listalla on elokuvia joista itse pidän. Ei elokuvia joista kukaan muu ei pidä. Ei ole millään laillam ielekästä yrittää elää elämäänsä tavalla jota kukaan muu ei viitsi tehdä. Ihan typerää paskaa semmonen.

[valkopeura]

Mun listan elokuvista varmasti pitää ne ihmiset ketkä on "valaistuneita" eivätkä elä pimeydessä.

[valkopeura]

No haluutteko, että julkasen mun listan vai en?????

[The Rocker]

No haluutteko, että julkasen mun listan vai en?????

Kukaan ei varmaankaan estä sua julkasemasta sitä?

[valkopeura]

Kukaan ei varmaankaan estä sua julkasemasta sitä?

Sen julkasemisessa kuluu aikaa ja vaivaa, vielä kun ajattelin elokuvista kirjotella. Emmä turhaan aikaa ja vaivaa näe ellei ketään kiinnosta.

[Tirkka]

Tällä kertaa en ala puimaan näiden elokuvien juonta, ne löytyy IMDB:stä tai Wikipediästä jos jotakuta kiinnostaa. Muutaman osalta ei välttämättä juoni niin tuoreessa muistissa olekaan, vaan ainoastaan se että kovasti tykkäsin.

Erityiskiitos Stefalle siitä että tietämättäsi autoit noiden kuvien kanssa, tuolta Leffatykistä löytyy mukavasti näitä leffojen kansikuvia eikä tarvitse alkaa etsimään Wikipediasta.

25. Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)



En ole millään muotoa mikään muumien ystävä, piirrossarjassa on joitain ihan hyviä jaksoja mutta kaiken kaikkiaan se kuuluu oikeastaan nuoruusaikani huonoimpiin piirrossarjoihin mitä tuli nähtyä (vaikka nykyaikana maikkarilta sun muualta tuleva p**ka on todella paljon paskempaa tavaraa). En myöskään yleisesti fanita sen kummemmin piirrettyjä leffoja, en ole esimerkiksi kovin montaa Disneyn/Pixarin/minkälie komediaa-piirretyssä-muodossa nähnyt. Tämän halusin kuitenkin tähän listalle laittaa.

Leffan hyvänä puolena on jo se että se ei ole mikään tyypillinen piirretty leffa (ei ylimääräistä hauskuuttamista tai siirappista draamaa japanityyliin) vaan ihan sitä ihtiään mitä jokainen, joka tämän leffan saattaisi haluta katsoa, jo osaa odottaa. Kuitenkin tarina on poikkeuksellisen hyvä ja piti ainakin minut otteessaan paljon paremmin kuin muumit noin yleensä kykenevät. Tää tarina toimisi varmasti tarinan puolesta hyvin ilman tätä Muumit-konseptiakin, koska se on tarinana niin mielenkiintoinen. Jo valmiiksi tutut hahmot tuovat siihen kuitenkin mukavan lisän.

24. Into the Night (1985)



Jeff Goldblum (maailman coolein näyttelijä vaikka Clint Eastwood onkin olemassa) ja tuolloin vielä nuori ja ihana Michelle Pfeiffer. Hyvä pääosapari komedialle (mukana myös toimintaa ja romantiikkaa, muttei tämä mikään varsinainen romanttinen komedia kuitenkaan ole vaan ihan aitoa kasaria; romanttiset komediat tulivat esiin vasta myöhemmin).

Leffan paras puoli on oikeastaan juuri se että se on niiiiiiiiiiiin kasaria. Pidän itse kovasti 80-luvusta varsinkin elokuvien osalta ja tämä on sen vuosikymmenen osalta erittäin onnistunut yksilö ihan samaan tapaan kuin vaikkapa tuo ainakin Rivenin listoilla oleva Breakfast Clubikin.

23. Rio Bravo (1959)



Länkkärit. John Wayne. Nämä kaksi kuuluvat vanhemman polven elokuvafanien silmissä yhteen. Tämän leffan valmistumisen aikaan Wayne alkoi olla jo vanha ukko ja sen jälkeen sitten ilmaantuikin muuan Clint Eastwood... ei liene ihan sattumaa että Eastwoodista tuli sitten heti uusi tähti. Aaaaaanyway.

Leffan tarinan kaikki varmaan tuntevat; Rosvojoukkio piirittää sankarien porukkaa joilla on rosvojohtajan veli vankina ja pyssytaisteluksihan se menee. Mukavaa vaihtelua länkkärien joukossa sikäli, että yleensähän niissä etsitään aarretta (McKennan kulta, HPR) tai sitten soditaan (The Wild Bunch) mutta tässä on vähän erilainen juoni. Lisäksi elokuvahistorian saralla klassikko joka jokaisen pitää nähdä joskus.

22. Eyes Wide Shut (1999)



Kubrick ei normaalisti kuulu suosikkiohjaajiini. Oikeastaan asia on pikemminkin päinvastoin koska 2001: Avaruusseikkailu on kolmen eniten inhoamani elokuvan joukossa kautta aikojen juuri sen "Outoilua outoilun takia" -konseptin takia. Kuitenkin, Kubrickilla on ne muutamat hetkensä jotka ovattuottaneet minunkin silmissäni toimivaa tulosta kuten edellisellä listalla ollut Barry Lyndon, ja nyt sitten tämä on toinen erittäin toimiva leffa häneltä.

Huonona puolena leffassa on Tomppacruisen ärsyttävän persoonan aiheuttama allerzia, positiivisena puolena sitten kaikki muu. Cruise on tässä leffassa ihan siedettävä ja tarinastakin on taas onnistuttu tekemään mielenkiintoinen. Joku seksuaalisuusteemahan tässä on keskeisessä roolissa ja se on tästä myös eniten keskustelua herättänyt mutta ei se minun mielestäni häiritsevässä määrin ole tässä mukana, ei sillä mitenkään repostella kuten Caligulassa tai muissa vastaavissa päälleliimattua pornoilua sisältävissä tuotoksissa. Positiivisinta tässä on mielenkiintoinen tarina, hyvä musiikki ja se että tässä leffassa esteettinen puoli on todella onnistuneesti toteutettu ilman liiallista outoilua.

21. Batman (1989)



Useimmat muut taitaisivat foorumilla laittaa Batmaneista listalle Dark Knightin mutta näitä uusimpia Batmaneita en ikone koskaan katsella ihan vaan siksi koska Bale on jo trailerien perusteella ihan s****nan ärsyttävä Batmanina kähinöineen ja koska Heath Ledger-vouhkaaminen meni aikoinaan ihan saatanasti yli sietokyvyn. "Why so serious?" "Because."

Tämä sen sijaan! Nicholson on Jokerina juuri sellainen kuin kuuluukin enkä kaipaa minkäännäköistä "REBUUTTIA" siihen mielikuvaan. Keaton on loistava Batman, ihan helevetin hyvä näyttelijä ja muutenkin hieno mies (Beetlejuice, köhköh). Ei tähän oikeastaan ole sen kummemmin lisättävää. Nicholson on tässä leffassa elementissään ja vaikken miestä yleensä voi sietää niin tässä hän onnistui ihan täydellisesti. Ihan jo sen takia tää ansaitsee paikan listalta. Ei ollut kaukana paikka ekallakaan listalla.

20. La Bamba (1987)



Kuten edellisessäkin listassa kerroin niin en yleensä pidä musiikkielokuvista mitenkään erityisemmin. Sillä listalla oli mukana poikkeus (Almost famous) ja tällä listalla on taas poikkeus tämän elokuvan muodossa. Elokuva kertoo Richie Valensista, muusikosta joka kuoli nuorena ja jolta jäi elämään biisi nimeltä La Bamba. Sen enempää ei sitten juonesta tarvitse kertoakaan vaan kannattaa katsoa se itse leffa. Erittäin hyvä leffa kyseessä ja jos tämä olisi ollut tuoreemmassa muistissa ekan listan tekovaiheessa, olisi tämä takuuvarmasti ollut mukana jo tuolloin.

Näin leffan puolivahingossa joskus penskana, ja jäi mieneen tarina siitä miten koskettava tää leffa oli. Tuon nimikkobiisin tiesin jo aikaisemmin ja pidin siitä kovasti, mutta tarinaa sen taustalla en. Yllätyinkin sitten miten hyvä leffan aihe mies sen taustalla oli. Harmi kun leffan pääosaa esittävästä Lou Diamond Phillipsistä ei tullut sen isompaa tähteä.

19. Kiss kiss bang bang (2005)



Musta huumori ryyditettynä visuaalisesti toimivalla ympäristöllä ja vähän toimintaa siihen sekaan... mitä saadaan lopputulokseksi? No, vaikkapa juuri tämä leffa. Robert Downey jr. on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja tässäkin leffassa hän on erittäin hyvä. Val Kilmer on myöskin yllättävän hyvä tässä tuoden mukaan loistavaa humoristista otetta.

Kaikenkaikkiaan mukavan rento parodiamainen Film Noir-genren siirto nykyaikaisempaan elokuvien kerrontatyyliin.


18. Indiana Jones and the Last Crusade (1989)



Tässä kohdassa oli mietinnässä että laittaisinko listalle tämän vai Raiders of the lost arkin (joka on oman syntymävuoteni ehdottomasti paras elokuva). Laitoin sitten tämän, koska tämän tarina on hieman parempi. Toki tässä on myös naiskauneutta (Alison Doody) mutta ei sillä nyt ratkaisevaa merkitystä ole. Nämä kaksi Indiana Jones-leffaa ovat ne sarjansa parhaat osat, Temple of Doomista en hirveästi tykkää ja sitä uusinta en uskalla edes katsoa koska se on kuulemma ihan p**ka (ja Ford muutenkin jo ihan liian vanha Indyn rooliin).

Leffassa pistää merkille erityisesti se miten hyvin kemia toimii Fordin ja Conneryn välillä! Tämä kaksikko ei ole muuten tainnut pahemmin ikinä tehdä leffoja yhdessä joka onkin todella harmi. En tiedä sitten onko tuo toimivuus miesten itsensä (varmasti ainakin osittain) vai käsikirjoittajien ansiota mutta se nostaa tämän tasoa huomattavasti. Jos jostain löydätte samanlaisen boksin jossa on kolme ensimmäistä Indiana Jonesia jollainen minulla on, voin suositella lämpimästi. Hinta-laatu suhde on kohdallaan kun hintaa taisi olla ainoastaan kympin luokkaa jos ei vähemmänkin.

17. La tourneuse de pages (Pianistin sivunkääntäjä; 2006)



Tässä sitten sellainen leffa josta tällä foorumilla tuskin kukaan on ikinä kuullutkaan. Hankin leffan aikoinaan erään naisen suosituksesta ihan vaan koska teki mieli katsoa joku ranskalainen draama. Yllättäen tämä leffa toimikin erittäin hyvin vaikkei oma keskittymiskykyni tylsille leffoille olekaan mitenkään maailman parasta luokkaa. Tämä leffa ei tosin tylsä oikeastaan ollutkaan, rauhallinen vaan.

Leffan juonta sen kummemmin nyt ei kannata taas alkaa selostamaan, mutta lyhyesti sanottuna se kertoo nuoresta pianistitytöstä joka haluaa kostaa lapsena kokemansa vääryyden. Katsokaa itse, jos ranskalainen elokuva iskee. Jos ei iske, ei varmaan iske tämäkään sitten.

Näinnikkäästi. Tää eka osa kertoi taas mulle sen miksi näitä listoja on kiva tehdä ja julkaista, mutta näiden perustelusosioiden kirjoittaminen on ihan p****estä.

[Stefa]

Vähän myöhässä mutta silti varmana mukana. Toivottavasti Riveni, Tirkka ja Kenityskin jaksaa vetää vielä loppuun asti!

Aiemmat sijoitukset:
25. Watchmen
24. Eternal Sunshine of the Spotless Mind
23. Survive Style 5+
22. 12 Monkeys
21. Desperado
20. Elephant
19. Inglourious Basterds
18. The Wrestler
17. Sympathy for Mr. Vengeance


16. Battle Royale
Lisää aasiacinemaa ja tällä kertaa varmasti kaikille tutumpi nimi kyseessä, tai niin olettaisin. Battle Royale on nimenomaan 'se' leffa joka minut aikanaan sai innostumaan aasialaisesta elokuvasta. Battle Royalella on siis yleisesti ottaen suuri vaikutus omaan elokuvamakuuni. 5 vuotta sitten taisin nähdä leffan ekaa kertaa ja totta kai se tuli katsottua jo pelkästään sen idean takia: laitetaan kouluikäiset nuoret saarelle tappamaan toisiaan joka on tosiaan Japanin hallituksen oma leikki. Elokuva kiehtoi paljon kohua herättäneen raakuutensa ja ideansa takia ja totta kai se kolahti. Nykyisin tämä nyt ei tunnu niin raa'alta mitä se sillon aikanaan, mutta tämän yhteiskunnallisten ongelmien spekulointi on todella jees tänäpäivänäkin. Sääli että elokuvan jatko-osa on ihan hävyttömän p**ka elokuva.


15. American History X
Jälleen kerran ollaan kategoriassa "elokuvat jotka tekivät nuorempana suuren vaikutuksen". Olen joskus yläasteaikoina katsonut tämän tuhanteen otteeseen joten jo ihan senkin takia se ansaitsee paikkansa listalla. Ja onhan kyseessä muutenkin hyvin vahva draama rasismista, ja ehdottomasti tuon "rasismivastaiset elokuvat"-genren parhaimmistoa. Natsiaihe on erittäin hyvä, Norton tekee todella vahvan roolisuorituksen ja sen ansiosta kaveri on edelleen suosikkinäyttelijöitäni, Furlong vetää varmaan elämänsä parhaan roolin ja voi perhana se elokuvan lopetus. Se oli junnuna todella vaikuttava kohtaus ja tunteet nousi pintaan. Toinen kohta, joka vielä tänäpäivänäkin on kamala katsoa, on se hyvin tunnettu 'curb stomp'-kohtaus. Upea elokuva, vaikka Ethan Supleen ottaminen vakavasti läskinä skinheadina on lähestulkoon mahdotonta, kun rengastan hänet aina hänen rooliinsa My Name is Earl-telkkarisarjassa.


14. The Boondock Saints
Seuraavaksi toiminnan puolelle ja tämän sijan valtaa Boondock Saints! Tämä indiebudjetin leffa jakaa paljonkin mielipiteitä. Joidenkin mielestä tämä on mestariteos, joidenkin mielestä tämä on mukacoolia yläasteikäisten paskaa jonka Troy Duffy ohjasi/käsikirjoitti, kun näki Pulp Fictionin. Kuulun ensimmäiseen porukkaan. Tämä on aivan mahtava elokuva! Erittäin mahtavasti toteutettu indietoiminta, todella mahtavia kohtauksia ja William Dafoen roolisuoritus. Siinä heti muutama juttu miksi rakastan tätä leffaa ylikaiken. JA nimenomaan tuo William Dafoen roolisuoritus on jo hyvä syy katsoa tämä, sillä kyseessä on helposti jätkän parhaita vetoja. Hän on leffan ehdoton valopilkku homoseksuaalisena rikosetsivänä. Jos vähääkään tarvitsee jotain kivaa krapulamättöä ja et ole nähnyt Boondock Saintsia, hanki se jostain käteesi. Loistava toimintaleffa jonka juoni on varsin tarttuvaa seurattavaa. Elokuva omistaa yhden suosikkikohtauksistani ikinä (jonka voisin linkata tohon loppuun). Sääli että Troy Duffy päätti tämänkin leffan pilata kun teki vuonna 2009 jatko-osan, kymmenen vuotta tämän ilmestymisen jälkeen. Ja valitettavasti se on ihan jäätävän tylsä pökäle.

Kohtaus joka on jäänyt elokuvasta hyvin mieleen


13. Natural Born Killers
Niin ja kun puhutaan tyylikkäistä toimintaelokuvista, on Natural Born Killers ehdottomasti sellainen joka on jäänyt vahvasti mieleen jo pelkästään visuaalisuutensa vuoksi. Oliver Stone tunnetaan varmaan paremmin Platoonista, JFK:sta ja monesta muusta megaeeppoksesta, mutta itselleni ekana tulee aina mieleen Natural Born Killers. Platoon on itseasiassa mun mielestä ihan okei sotadraama (vihaajat vihaa), mutta en yleisesti ottaen ole mikään suuri sotagenren ystäväkään. Natural Born Killers on huippuelokuva, jonka visuaalinen anti tekee tästä jo jollain tapaa hyvin taiteellisen leffan, ja siihen vielä päälle vahva ja sopiva yhteiskunnallinen sanoma mukaan niin mikäs siinä. Kaikki toimii täydellisesti. Eniten rakastan sitä miten elokuva on leikattu, ja elokuvassahan taitaa olla yksi maailman suurimmista leikkauskohtien määristä ja sen kyllä huomaa kun ei taida mennä sekuntejakaan kun kuva vaihtuu jo ihan toiseen. Woody Harrelson on aivan mahtava, ja on yleensäkin näyttelijä josta pidän hirveän paljon. Tommy Lee Jones on sopiva vankilapomon roolissaan, Robert Downey Jr:n sivurooli leffassa on suorastaan mahtava. Ehkäpä ainoa ongelma on Woody Harrelsonin näyttelijäparissa, Juliette Lewisissä josta en ole oikeastaan koskaan pitänyt. Noh, ajaapahan asiansa. Hyvin raaka kokonaisuushan tämä on ja jengiä lahdataan sairaasen tahtiin, ja etenkin mediaa kohtaan ollaan hyvinkin kriittisiä koko elokuvan ajan. Pakko antaa plussaa muutamasta erittäinkin fiksusta toteutuksesta, mm. Juliette Lewisin hahmon, Mallory Knoxin taustat selitetään upealla tavalla sitcom-tyylillä, vaikkakin hänen olosuhteensa ovat hyvinkin kurjat perheensä luona. Hyvä tapa luoda juurikin se selkeä sanoma mitä elokuva haluaa antaa. On oikeastaan vain hyvä, ettei Quentin Tarantino koskaan saanut projektiaan tehtyä itse sillä tästä ei olisi koskaan tullut näin kovaa leffaa. Tarantinohan oli alkuperäisen kässärin kirjoittaja, mutta Stone muokkasi kässäriä radikaalilla kädellä eikä Tarantino tänäkään päivänä suostu tätä leffaa katsomaan. Sääli, mutta ymmärrettävää.


12. The Killer
Ja toimintaelokuvien parissa jatketaan, tällä kertaa suuntana on 80-luvun hong kong-cinema ja kyseistä cinemaa parhaimmillaan. The Killer on varmaan paras 80-luvun toimintaelokuva koskaan. Tämä oli sitä aikaa kun John Woo teki huippuluokan toimintaleffoja jatkuvaan syöttöön hong kongin puolella, ennen kuin siirtyi hollywoodin puolelle. Hollywood-ura on toki ristiriitainen (vaikka ainakin Hard Target ja Face/Off ovat mahtavia), mutta hänen honkkarituotannon loistavuutta ei voida kiistää. Wankie taisi sanoa aikaisemmassa listauksessa jotain, että tämä on hongkongin vastine Die Hardille. En yhtään vähättele tuota vertausta, vaikkakin kyseessä onkin ihan erilaiset toimintaleffat. The Killer on mahtava, jonka pääosassa komeilee kiinan kovin jätkä Chow-Yun Fat, joka on palkkamurhaaja mutta haluaisi kovin lopettaa nämä hommat. Mukaan sotkeutuu naishenkilöä, rikosetsivää ja rikosllisjengiä. Draama on elokuvassa juurikin sopivaa ja tasapaino toiminnan kanssa on erittäin hyvä. Toiminnastahan se Woo parhaiten tunnetaan, eikä se ole ihme. Jätkä tekee kyllä niin uskomattomia toimintakohtauksia joista iso osa voisi helposti olla jossain maailman parhaat toimintakohtaukset-listassa. Tämä elokuva mukaanlukien, josta tosiaan löytyy se Woon uran valopilkku jonka Wankiekin aikanaan omassa listassa mainitsi. Se kirkkokohtaus on kaikinpuolin ihan älyttömän kaunis etten keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Verta, luoteja, räjähtävä Neitsyt Maria, kyyhkysiä ja niin edelleen. Jos oikeasti pitää itseään kovana toimintafanina, John Woon honkkarikama on ehdottomasti must-see kamaa. The Killer ja toisena Hard Boiled jossa taitaa olla tälläkin hetkellä toimintaelokuvien suurin bodycount. Hieno elokuva tuokin, vaikkakin häviää kokonaisuudessa Killerille. Hollywood-kamasta ei sitten uskallakaan suositella kuin Face/offia joka nyt on huippuysäritoiminta ja varauksella myös Hard Targetia, joka on varsin aliarvostettua Woota.


11. Donnie Darko
Otetaanpa pieni tauko toiminnasta sekä aasiasta, siirrytään 2000-luvun alun jenkkeihin ja indieleffojen maailmaan. Donnie Darko on psykologinen trilleri, jonka juoni on niin paljon täynnä kaikkea koukeroa ja outoilua etten jaksa edes selittää juonta. Ehdottomasti suurimpia mindfuck-kokemuksia mitä olen nähnyt, vaikka helposti joku David Lynchin perseily menisikin edelle jos niitä olisin yhtään nähnyt. Samoin Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu mutta se vaatisi lisäkatseluja jotta pääsisi näin korkealle (toisin kuin Tirkka, rakastan tuota leffaa juurikin sen mindfuck-meiningin takia). Donnie Darko nyt saa olla the mindfuck-leffa listalla. Kaikin puolin tämä on upea indiepätkä, joka on kaikin puolin toteutettu mainiosti. Taitaa olla ohjaaja Richard Kellyn ainoa onnistuminen elokuva-alalla, kun jälkeenpäin hän ei ole tehnyt muuta kuin paskaa. Debyytti sentään onnistui. Pääosassa on nuori Jake Gyllenhaal, ja Jake taitaa tehdä elämänsä parasta roolia kenties ikinä vähän outona Donnie Darkona jolla on mielikuvitus ystävä Frank, joka on jänis. Juurikin nuo kohtaamiset Donnie Darkon ja Frankin välillä ovat elokuvat parasta antia. Etenkin kun Frank on aivan s****nan karmiva otus jostain syystä. Sain sydärin aikanaan kun kuulokkeista kuului ekaa kertaa tuon ääni. Mutta joo hankala tästä on oikein sanoa mitään ilman ettei tästä spoilaisi jotain. Hyvin kummallinen psykologinen trilleri tämä on, pienellä scifi-vivahteella maustettuna. Hankala tätä on enempää selittää. Elämäni oudoimpia kokemuksia, joka on silti aina pakko kattoa uudestaan.


10. Joint Security Area
Ja totta kai takaisin Etelä-Koreaan ja Chan-wook Parkin tuotantoon. Joint Security Area, tai helpommin sanottuna JSA, on Parkin varhaisempaa tuotantoa ennen kosto-trilogiaa. Ja jo tässä vaiheessa Park osoitti ohjaajan taitonsa. JSA on kaikin puolin hyvin rakennettu draama Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla sattuneesta draamasta kahden 4 rajavartijan välillä. Koko elokuva keskittyy tähän ampumakohtaukseen mikä tuolla rajalla tapahtui, ja koko juttu aukeaa mitä pidemmälle leffassa mennään. Jälleen kerran tässä leffassa on se Kang-ho Song josta jo kerkesinkin mainita, ja jälleen kerran hyvin vahva roolisuoritus kaverilta, yhtään sen enempää muita näyttelijöitä väheksymättä. Koko tapausta viedään sulavasti eteenpäin eikä sen seuraaminen ole lainkaan raskasta. Flashbackeilla saadaan hyvä kuva siitä mitä kaikkea siellä rajalla on viimeviikkoina tehty, ja tuohon liittyy kaikenlaista. Elokuvan juoni on oikeasti hyvinkin koskettava, yksi koskettavimmista tapauksista mitä olen elokuvien seuraamiseni historiassa nähnyt ja sen seuraaminen on oikeasti ihanaa. Mieli on aina melko haikea leffan päättymisen jälkeen, ehdottomasti kaikki kehunsa ansainnut draama tämä on. Tämäkin on ihan hyvä tapa tutustua Chan-wook Parkin tuotantoon kosto-trilogian ohella.

[Tirkka]

25. Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)
24. La Bamba (1987)
23. Into the Night (1985)
22. Rio Bravo (1959)
21. Eyes Wide Shut (1999)
20. Batman (1989)
19. Kiss kiss bang bang (2005)
18. Indiana Jones and the Last Crusade (1989)
17. La tourneuse de pages (2006)

------

16. North by Northwest (1959)



No niin, tässähän se Hitchcockin leffa sitten tulee. Tosiaan, edelliseltä listalta sellainen jäi uupumaan ja tälle listalle sellainen sitten oli mukava saada. Tosin yllätyin itsekin siitä että olin pitänyt eniteen tästä enkä Takaikkunasta, Linnuista tai jostain muusta, mutta loistava leffahan tämä on. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen se kohtaus jossa päähenkilöä jahdataan kaksitasokoneella maissipeltojen ympäröimässä risteyksessä (jonka kuvauspaikan olen lukenut olevan mahdollisesti sama paikka jossa James Dean kuoli, mutta se ei pitäne paikkaansa). Niin loistava leffa että tekisi mieli katsoa tämä uudestaan vaikka heti vaan kun minulla ei ole tätä DVD:nä; lainasin tämän joskus kirjastosta. Pitäs kai hankkia itsellekin.

15. The Departed (2006)



Ei oikein normaalisti nuo mafia-leffat iske mitenkään, mut tämän leffan tapauksessa voin tehdä poikkeuksen. Parastahan tässä on se että ketään kliseisimmistä Mafianäyttelijöistä (De Niro, Pacino, Liotta, ties ketkä muut) ei ole mukana ja mafiakaan ei taida sitä italialaista olla tällä kertaa. Lisäksi tässä on mafialeffaksi vähän poikkeuksellisempaase että tässä ei mafian touhuja mitenkään ylistetä vaan sitä katsellaan lain oiken puolen näkökulmasta. Vaikka jotkut pitävät DiCapriota yliarvostettuna, on kuitenkin pakko sanoa että on hän kyllä oikeesti ainakin mun mielestä 2000-luvun paras miesnäyttelijä, jasympatiaa nostaa se että hän ei ole mikään ärsyttävä metodinäyttelijä kuten monet muut kriitikkojen suosikit (Daniel Day-Lewis nyt esimerkkinä).

14. Indian Summer (1993)



Jostain syystä oon aina tykännyt kesäleiri-aiheisista elokuvista, ne tuovat jotenkin lapsuuden muistoja takaisin vaikka olenkin ollut leirillä penskana vain kerran ja sillonkin niin pieni etten oikein muista siitä mitään. Tässä leffassa on kuitenkin kyse nimenomaan aikuisista muistelemassa nuoruutta ja tässä mun iässä alkaa olla just käsillä ne hetket jolloin tällaiset aiheet on oikeestikin ajankohtaisia. Sen takia nimenomaan tää leffa iskee omiin tunteisiini erityisen voimakkaasti. Leffan tunnelma on kyllä tosi haikea verrattuna siihen millaisia nää kesäleiri-elokuvat yleensä ovat mutta ei se mitään haittaa.

13. Bourne-trilogia (2002-2007)



Jotenkin tuntuu hirveen pöljältä niputtaa jotain trilogioita yhteen kasaan ja tässä tapauksessa olisi ihan hyvin voinutkin laittaa vain sen ekan leffan listalle. Kuitenkin tässä tapauksessa koko tarina jää ikävästi kesken ekassa leffassa, joten siksi on paikallaan katsoa kaikki kolme. Ekalla kerralla itse asiassa en ees jaksanut katoa toista leffaa vaan nukahdin kesken, toisella yrittämällä toissa vuonna sitten vihdoin jaksoin katsella nää kaikki. Jao nhan nää mainioita leffoja, huolimatta ärsyttävästä teräsmieheilystä, josta valitettavasti otettiin oppia Casino Royaleen (ramboilu ei kuulu Bond-leffoihin). Yhtä kaikki, kyseessä on ihan maukkaita toimintaleffoja melko mielenkiintoisella juonella, ja varsinkin eka osa on loistava. Suosittelen, vaikka onhan kaikki nää varmaan nähneetkin, kuka tykkäsi ja kuka ei. Tulossa oleva uusi Bourne-leffa ei sitten kyllä ainakaan minua kinosta.

12. Fire with Fire (1986)



Tässä taas on sitten tällainen leffa josta kukaan teistä ei ole varmaan koskaan kuullutkaan? Kyseessä on romanttinen draama joka tuli joskus 20+ vuotta sitten maikkarilta nimellä "tuliset tunteet". En muista miksi, mutta tää oli penskana yksi suurimpia suosikkileffojani ja ihan siksi nyt listalla. En osaa kuvaillasen kummemmin, pitäs varmaan katsella uudestaan niin palaisi muutakin mieleen kuin juonen pääpiirteet.

Ainiin, pääosassahan tässä on sama ukko joka näytteli Lucasin setää/isäpuolta One Tree Hillissä. Ihan vaan fun factina...

11. L.A. Confidential (1997)



1950-luku ja Los Angeles. Melko kliseinen elokuvien aihe, mutta useinhan se kyllä toimiikin. Nimekäs näyttelijäporukka ja tapahtumarikas tarina tuovat elokuvaan hyvän lisän. Oikeastaan tääkin kuuluu niihin elokuviin mitkä pitäs katsella uudelleen koska muistan tästä vaan sen että tykkäsin rutosti. Tuossahan se DVD ois...

10. Heartbreak Ridge (1986)



Clint Eastwoodia hauskimmillaan. Oikeastaan tää olis no tällä tarpeeksi kuvailtu, koska kaikki ovat takuulla nähneet tämän, mutta kuvaillaan nyt sen verran että Eastwood näyttelee sodan kokenutta ukkoa joka joutuu sotilasuransa loppupäivillä kouluttamaan lauma, jos nyt ei idiootteja niin kurittomia juippeja. Erityisen hyvin tästä on jäänyt mieleen se miten Clint kyykyttää jätkiä vaihtamalla paitaa joka päivä (jos pojilla ei ole sama paita päällä, joutuvat juoksemaan paidatta). Jos ette ole nähneet, katsokaa ihmeessä. Hulvaton leffa.

[Kenitys]

Noniin, en ole unohtanut tätä. On vain ollut niin kiire, että jotenkin tämä on unohtunut kaiken keskellä. Ja kieltämättä vähän vitutti sekin, että olin saanut kirjoitettua tästä toisesta osiosta jo puolet, kun se yhtäkkiä katosi johonkin.

Kiitos kommenteista ensimmäisen listan osalta. Tiedän kyllä, että Scary Movie herättää huomiota, mutta sitä sen oli vähän niin kuin tarkoituskin tehdä :) Pysyn edelleen täysillä SM:n valinnan takana, koska oli se suosikkielokuvani n. 10-vuotiaana. Ja Tirkka... Ethän sinä nyt ole tosissasi? Shriek if you know what I did last friday the thirteenth? Pah.

Noniin, ja meinasin postata listan ilman sijan 10 elokuvaa. Jospa otetaan sitten uusiksi vielä kerran.

25. Scary Movie (2000)
24. Toinen mahdollisuus (If Only) (2004)
23. Up in the Air (2009)
22. WALL-E (2009)
21. Päiväni murmelina (Groundhog Day) (1993)
20. Halloween (1978)
19. Elephant (2003)
18. Rocky (1976)
17. Kuudes aisti (The Sixth Sense) (1999)

16. Titanic (1997)

Noniin, Titanic. Minun tarinani tämän leffan kanssa on kuitenkin hieman normaalisti poikkeava. En nimittäin ollut nähnyt tätä elokuvaa ennen kuin tämän vuoden keväänä. Olin saanut kuulla asiasta kuittailua yli neljän vuoden ajan tyttöystävältäni. Isepäisesti olin päättänyt, että minulle riittää tästä leffasta se, että tiedän, kuinka "se laiva uppoaa siinä lopussa höhö". Niin ja olinhan minä nähnyt tästä ne pari klassisinta kohtaa, kuten tuon kuvassa olevan hetken. Ja tietenkin olin kuunnellut Celine Dionin My Heart Will Go Onia. Niin että ehkä minulla oli lopulta velvollisuus katsoa tämä pätkä. En silti ollut varma, tykkäisinkö tästä paljon, vaikka kuinka yleisesti romanttisten leffojen ystävä olinkin.

Niinpä oli mahtavaa huomata, kuinka hieno elokuva tämä oikeasti oli. Ja vielä se, että tämä kesti oikeasti yli kolme tuntia muttei silti käynyt missään vaiheessa tylsäksi. Se on sellainen saavutus, johon todella harva leffa pystyisi ikinä. Katsoin aivan innoissani elokuvan ensimmäisestä minuutista viimeiseen. Kaikki Titanic-osuudet, historiaviittaukset ja muut vastaavat oli toteutettu mahtavasti, ja Jackin ja Rosen tarina onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Taisin jo Toisen mahdollisuuden kohdalla puhua siitä, kuinka elokuva on onnistunut, jos se liikuttaa minua, ja sen tämä elokuva todella teki. Vielä pari kuukautta en siis olisi uskonut, että tämä leffa voisi olla listallani tässä kohdassa, mutta niin se vain on.

15. Batman Begins (2005)

Kyllä, tämä on minun panokseni Cristopher Nolanin tai yleensäkin Batman-elokuvien osalta tälle listalle. Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, en ole valinnut mistään elokuvasarjasta, -trilogiasta tai vastaavasta kuin sen parhaan, vaikka useampikin olisi voinut mahtua listalle. Yön ritari on juuri siinä rajalla, olisinko kelpuuttanut sen listalle, mutta nyt siitä ei tarvitse huolehtia. Olihan tuo tuotos tietenkin todella kova leffa, mutta silti mielestäni kevyesti (tai alkuaikoina ei edes niin kovin kevyesti) yliarvostettu.

Sen sijaan Batman Begins tuntuu jäävän aina huomioinnissa täysin seuraajansa varjoon, vaikka se on vähintään aivan yhä kovaa settiä ja itse asiassa minun mielestäni vielä selvästi parempi. Toki se johtuu siitä, että minua viihdyttää elokuvissa, kirjoissa ja ihan kaikissa fiktionaalisissa tuotoksissa juuri eniten syiden, taustojen ja muiden salaisuuksien avaaminen, ja sitähän tässä elokuvassa riittää. Ja juuri se on hemmetin viihdyttävää katsottavaa. Samoin on Waynen paluu Gothamiin ja siitä seuranneet kuviot. Kyllä, tämä oli parasta Batmania. Kukaan yksittäinen hahmo ei nouse ylitse muiden, mutta juuri siksi kokonaisuus onkin niin kova. Sitä paitsi on hienoa, että tässä ensimmäisessä osassa esiin pääsevät niiden kaikkein parhaiten tiedettyjen tyyppien sijaan Ra's al Ghul ja The Scarecrow.

14. Juno (2007)

Hehe. Juuri kun pääsin vetäisemään yliarvostamiskortin pöytään puhuessani Yön ritarista, läjäytän seuraavaksi listalleni itse Junon. No, ehkä minä itsekin sitten kuulun Junon kohdalla siihen yliarvostajien porukkaan, mutta onhan tämä teiniromanssitarina jollain tavalla samaan aikaan herttainen mutta myös paljon pintaa syvemmälle menevä, ettei tästä vain voi olla tykkäämättä ihan pirusti. Erityisesti kun on tämän tyyppisten elokuvien ystävä.

Muistan, kun menin katsomaan Junon ensimmäisen kerran. Asenteeni oli vähän sellainen "jaa no mitäs paskaa tämäkin on", kun en ollut vielä jostain syystä törmännyt tuohon huikeaan Juno-hypeen. Niinpä yllätys oli järisyttävä, kun verkkokalvoille läjäytettiin hiton hienosti toteutettu rehellinen tarina siitä, kuinka parin nuoren elämä muuttuu hetkessä. Ei mitään turhaa ylimääräistä tai suurta sohlausta vaan ihan oikeasti taas yksi hieno osoitus siitä, kuinka hyvä elokuva voi olla parhaimmillaan kertoessaan arkisista asioista. Eihän tästä Jason Reitmanin kerrontatyylistä vain voi olla tykkäämättä. Niin, että joo-o. Junoa on kyllä hypetetty loputtomasti, mutta se ansaitsee hypensä. Eipä tule mieleen yhtään toista "teinirakkaustarinaa", joka pystyisi laadullaan yltämään edes lähelle Junoa. Ainut laatuaan. Vaikka Michael Ceralle pitää olla aina vähän katkera, koska jotenkin kummassa se on saavuttanut naisten jakamattoman huomion olemalla ihan tavallinen rimpula. Hemmetti, kyllä minullekin tuo huomio kelpaisi!

13. Kill Bill Vol. 1 (2003)

Jonkun aikaa sain miettiä sitäkin, kumman näistä kahdesta Tarantinon mestariteoksesta nyt valitsen listalle, mutta päädyin lopulta siihen, että ykkösvoluumi on ihan pienen asteen kakkosta parempi. Kill Billitkin kuuluvat niihin elokuviin, jotka katsoin vasta useamman vuoden niiden julkaisemisen jälkeen, koska en ollut varma, kuinka paljon innostun niistä. Onneksi katsoin, koska olihan homma kokonaisuudessaan uskomattoman kova tarina. Itse en ole koskaan kuulunut suuriin Tarantinon hehkuttajiin, enkä ole miehen uusia tuotoksia odottanut mitenkään kuola valuen, mutta eihän Kill Billejä voi olla kehumatta. Niitä on myös turha yrittää selittää yhtään sen enempää ilman, että avaa puolittaisella romaanilla koko elokuvan tarinan, ja silloinkaan ei päästä ollenkaan sille tasolle, miten mahtavalta tämä näyttää visuaalisena tuotoksena. Ei mitään turhaa veren valuttamista ja väkivaltaa, vaan kaikella on tarkoituksensa. Niin ja Uma Thurman.

12. American Beauty (1999)

American Beauty kuuluu myös niihin elokuviin, joista on sanottu jo kaikki mahdolliset kehut leffan julkaisemin jälkeen, että on turha kuvitellakaan, että osaisin sanoa jotain uutta enää näin lähes 15 vuotta sen jälkeen, kun leffa pääsi valkokankaille. En toki ollut katsomassa elokuvaa tuolloin teatterissa, koska ehkä en olisi 9-vuotiaana siitä ihan kauheasti ymmärtänyt. Muutamia vuosia myöhemmin tilanne oli kuitenkin toinen, ja suosittelujen jälkeen päätin elokuvan tarkastaa, ja olihan se sen arvoinen. Sen jälkeen tämäkin pätkä on tullut katsottua monet monituiset kerrat.

Tässäkin on niin vaikeaa sanoa, mikä lopulta tässä on niin sanotusti parasta. Tarina on toki mahtava juuri sen takia, että se on jo niin jumalattoman karu, ettei sitä voi uskoa todeksi. Kerrontatapa on jotain vielä hienompaa, ja eihän tuota Kevin Spaceyn roolisuoritusta voi varmaan koskaan ylistää liikaa. Hmm, pitäisikin taas katsoa tämä uudestaan. Ainut kerta, jolloin olen katsonut tämän katumista on se, kun näytin tämän tyttöystävälleni, joka haluaa nimen omaan viihtyä elokuvia katsoessa. Eihän tämä perinteisen tavan viihdyttävä ole, mutta sitäkin enemmän kaunis ja surullinen.

11. Takaikkuna (Rear Window) (1954)

Takaikkuna on samaan aikaan tämän listani ainut Alfred Hitchcockin ohjaama elokuva ja yksi niistä tämän listan elokuvista, jonka edellisestä näkemisestä on kulunut jo ihan liian kauan aikaa. Niin ja onhan tämä lisäksi myös tämän listan vanhin elokuva. Muistan jo lapsena kuulleeni isäni (varmaankin maailman suurin Hitchcock-fani) hehkutusta tästä elokuvasta, joten ei ole mikään ihme, että päätin sen sitten aikanaan katsastaa itsekseni jonain tylsänä iltana. En ollut kovin monelle vanhalle elokuvalle syttynyt, ja itse asiassa olin nähnytkin niitä häpeällisen vähän, joten en tiennyt, miten suhtautua tähän elokuvaan etukäteen.

Onneksi elokuvan katsomisen jälkeen minulla ei ollut enää mitään vaikeuksia tietää, kuinka suhtautua tähän mestariteokseen. Taas kerran leffa, joka on rakennettu niin pienen alueen sisälle ja joka toimii juuri sen takia, että se on toteutettu kaikilla niin pieniltä vaikuttavilta mutta silti ratkaiseville kerronnallisilla tavoilla. Ihmisten kyttäämiseen takaikkunan kautta jää koukkuun päähahmo Jeffin kanssa katsellessa samalla, kun todellinen tarina rakentuu hyvää vauhtia. Hitto, tämä on kyllä oikeasti katsottava tämän vuoden aikana. Yksinkertaisesti aivan nerokas filmi.

10. E.T. (1982)

Noniin, ensin Hitchcockin Takaikkuna ja sitten Spielbergin E.T. Voiko paljon odotetuimmilla valinnoilla tälläisella listalla mennä? Mutta minkäs sille voi vain, jos miehet ovat neroja ja elokuvat mahtavia. Sitä paitsi pitäähän tässä samalla huomioida, etten ole kuitenkaan tätä korkeammalle näitäkään leffoja nostanut, joten luvassa voi olla loppupäässä vaikka minkälaista kuraa näiden klassikkovalintojen jälkeen.

Niin no siis, mitä nyt E.T:stäkään voi oikeasti sanoa? Jos ette ole nähnet, niin hävetkää ja sitten katsokaa mahdollisimman pian. Onhan tämä leffa nyt luultavasti koko maailmankaikkeuden (hehe) sympaattisin elokuva, jota katsoessa ei voi olla hymyilemättä. Tämäkin menee muuten siihen sarjaan elokuvista, joiden edellisestä katsomisesta on aivan liian kauan aikaa. Mutta siis joo. Sci-fi ja avaruusoliot eivät välttämättä ole olleet sitä ihan suurinta kiinnostuksen kohdettani, mutta siitä huolimatta E.T. iski niin kovaa jo lapsen mieleeni, kun isäni tämän minulle ensimmäisen kerran näytti, että siitä lähtien en ole voinut olla rakastamatta tätä leffaa. Mahtava tuotos.

-----------------------

Niin että tällaista tällä kertaa. Jospa seuraavan viikon aikana saisi sitten jo sen seuraavankin osuuden laitettua.

[Tirkka]

Ja Tirkka... Ethän sinä nyt ole tosissasi? Shriek if you know what I did last friday the thirteenth? Pah.

Olen tietysti. Erittäin hupaisa, tarkoituksella överiksi vedetty leffa jolle ainakin itse nauroin ihan vedet silmissä. Tosin, muistettakoon että olit vielä ala-asteella kun katsoin sen, joten aikaa on vierähtänyt katsomisesta yli 10 vuotta. En siis tiedä miten nyt suhtautuisin.

Ja niin, onhan siinä Tiffani Thiessen.

[Stefa]

Ja jatketaanpas:

25. Watchmen
24. Eternal Sunshine of the Spotless Mind
23. Survive Style 5+
22. 12 Monkeys
21. Desperado
20. Elephant
19. Inglourious Basterds
18. The Wrestler
17. Sympathy for Mr. Vengeance
16. Battle Royale
15. American History X
14. The Boondock Saints
13. Natural Born Killers
12. The Killer
11. Donnie Darko
10. Joint Security Area


9. Mafiaveljet
Lista jatkuu melko tunnetulla nimellä. Kaikkihan tietää Mafiaveljet eikö vain. Scorsese on tehny leffoja jo monta vuosikymmentä ja kaverilla on paljonkin hyviä leffoja, mutta kyllä niitä huonojakin tuotannossa on. Mafiaveljet on ehdottomasti sitä parempaa puolta, ja itselleni leffa on ehdottomasti paras Scorsese. Osasyyllinen voi olla tunnearvossa, sillä nämä on näitä leffoja jotka sai minut innostumaan elokuvista enemmänkin. Etenkin kun tämä leffa tuli aikanaan katsottua ihan yllättäen. Joskus yläasteen puolella olin mummulassa yötä, ja valitettavasti illemmalla ei ollut muuta tekemistä kuin katsoa telkkarin ohjelmistoa. Tämä sattui alkamaan juurikin sopivalla hetkellä. En ollut tietoinen elokuvasta ennestään enkä tosiaan tiennyt sen olevan hyvin kehuttu teos. Noh, tulipahan katsottua ja sehän oli suorastaan upea kokemus. Sen jälkeen tämä on tullut moneen otteeseen katsottua ja kyllä se iskee edelleen hyvinkin kovaa. Scorsesen ohjaus toimii, Ray Liotta tekee varmaan elämänsä ainoan kovan roolisuorituksen urallaan, Joe Pesci on Oscarinsa arvoinen ja DeNiro on myös h**vetin kova (vaikkakin nykyään kaverin tuotanto on pääosin melko p****estä). Paras Scorsese ehdottomasti jo tunnearvonsa takia, vaikka en ole nähnyt kuin murto-osan kaverin leffoista.


8 Reservoir Dogs.
Ei tullut varmaan epäselväksi Paskiaisten kohdalla että diggaan Tarantinosta hirveän paljon. Tarantinolla on myös hirveän suuri merkitys elokuvaintoilulleni, joten oli pakko saada vähintään kaksi jätkän leffaa mukaan. Pulp Fiction oli pidemmän aikaan SE Tarantino, koska se oli ensimmäinen mitä jätkältä näin. Valitsin kuitenkin Reservoir Dogsin, koska se on muutamien näkemisten jälkeen kolahtanut paljon paremmin kuin Pulp Fiction (vaikka sekin on edelleen viiden tähden arvoinen tuotos). Reservoir Dogsissa on vaan oma hohtonsa. Sen dialogi on tiukkaa ja eka Madonna-dialogin pätkä pistää elokuvan jo niin hyvin aluilleen etten voi olla pitämättä siitä. Monta hyvää roolisuoritusta elokuva tarjoaa. Harvey Keitel on erinomainen, Michael Madsen tekee elämänsä ainoan hyvän roolin (taino, onhan se Kill Billeisäkin hyvä) ja eikä saa unohtaa Steve Buschemia, joka osaa olla varsin mainio halutessaan ja onkin tehnyt monta hyvää sivuroolia elämänsä aikana. Mainio soundtrack, mainio juoni, mainio ohjaus ja niin edelleen. Listaa Reservoir Dogsin hienouksista vois jatkaa vaikka kuinka pitkään mutta enpä nyt taida. Kuitenkin, ensimmäinen ja paras Tarantino.


7. Departures
Takaisin sinne rakastamaani aasiatuotantoon. Departuresin bongasin alunperin samalla tavalla kuin listalla olleen Survive Style 5+:n, nimittäin nimimerkki Kurhelan listasta vuosia sitten, joka taisi olla tyypin ykkösleffa. Pakkohan tämä oli tarkistaa ja ulkomaalasen Oscarin voitto lupasi myös hyvää. Enpähän pettynyt, sillä kyseessä on varsin upea, kaunis ja koskettava elokuva. Daigo Kobayashi (Masahiro Motoki) soittaa selloa orkesterissa, mutta orkesteri päätetään sitten lopettaa. Daigo jää työttömäksi, ja päättää muuttaa vaimonsa kanssa takaisin kotikaupunkiinsa. Daigo päättää etsiä itelleen uuden duunin, ja mielenkiinto herääkin lehdessä lukeneeseen ilmoitukseen missä ei oikeastaan kerrota mitään itse työstä. Daigo menee haastatteluun, missä pomona toimiva Sasaki ei juurikaan kysele muuta kuin hänen työmotivaatiostaan. Tietämättään Daigo itselleen työn, joka on hyvinkin halveksittu ammaati: kuolleiden valmisteleminen hautaamista varten. Vaimolleen Daigo ei tästä työstä tietenkään kerro ja tästä eteenpäin alkaakin sitten leffa käymään kunnolla. Enempää en jaksa selittää mutta eiköhän tuo riitä. Ehkä vähän tylsähkön kuuloinen idea on loppupeleissä erittäin kiinnostava, etenkin kun tuollainen ammatti taitaa olla oikeasti melko halveksittu Japanin maalla. Ja elokuvassa on hyvin paljon kauniita kohtauksia, ja ripaus kivaa huumoriakin saadaan, ettei ihan vakavana koko leffaa tarvi katsella. Etenkin tuossa DVD:n kannessa oleva kohtaus, jossa Daigo soittaa selloa niityillä on yksi kauniimpia kohtauksia mitä olen nähnyt. En oikeen osaa selittäää Departuresin hienoutta. Se on vaan äärettömän kaunis ja koskettava draama. On hyvin kummallista ettei leffa ole tainnut vieläkään saada suomijulkkaria, joten devarini tilasin aikanaan amazonista.


6. Kellopeliappelsiini
Japanicinemasta Kubrickiin. Tässä tulee se yksi ns. pakollinen Kubrick-leffa. En ole nähnyt kuin muutaman Kubrickin. Full Metal Jacket on mainio sotaelokuva (en paljoa katso kyseistä genreä), jonka alku on paljon parempi kuin loppupuoli. 2001: Avaruusseikkailu on myöskin upea teos. Toisin kuin Tirkka, pidän siitä nimenomaan sen mindfuck-meiningin takia ja muutenkin se on niin hienosti ohjattu. En kyllä vieläkään tajua siitä hevonvittuakaan mutta eipä sen väliä. Kellopeliappelsiini on itseeni iskenyt kaikkein parhaiten. Kaikessa häiriintyneisyydessään aivan upea teos missä Malcolm McDowell tekee ehdottomasti kovimman suorituksensa kenties koskaan. Kellopeliappelsiinin scifimaailma on hieno ja uniikki, joka on osa elokuvan siisteyttä. Myös överiksi vedetty brittiaksentti iskee myös itteeni hirveän hyvin. Eipähän tämä nyt nykypäivänä kovin sairaalta ja ultraväkivaltaiselta tunnu nykypäivänä vaan enemmänkin kohtaukset ovat pääosin hirveän koomisia. Onhan kaikki väkivalta tässä ihan överiksi vedettyä ettei sille voi olla nauramatta. Se onkin oikeastaan osa elokuvan hienoutta. Harvemmin sitä näkee tappokohtausta missä mies tappaa naisen järkyttävän kokoisella posliinikyrvällä. Tai raiskauskohtausta missä lauletaan Singin in the Rainia. Kai ne on joskus aikanaan ollut kovinkin hirvittäviä kohtauksia, nykyään ne menee komediasta. Mutta ajatuksen kannalta tässä on jotain hirveätäkin. Etenkin tapa, miten saada McDowellin esittämä Alex irti kaikesta väkivaltaisesta toiminnasta on erittäin hirvittävä idea. Enpä oikeen osaa muuta sanoa. Kubrickin hienoin teos tähän mennessä. Eyes Wide Shut olisi edelleen odottelemassa hyllyllä katselua mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi sen katsomista. Pitäis kyllä, kun kiinnostus Kubrickia kohtaan on suht korkealla.


5. Oldboy
Jälleen kerran yksi Etelä-Korealainen pätkä mukaan. Ja yllätys yllätys, tämä on jo kolmas (ja viimeinen) Chan-wook Parkin ohjaama tuotos. Oldboy on hyvin pitkälti Parkin parhaana pidetty elokuva ja eikä ole yllättävää että se on itselläkin hänen leffoista kaikkein korkeimmalla sijalla. Tässä on kaikki ainekset siihen, miten saada aikaiseksi aivan ällistyttävän hieno kostotarina hyvinkin monipuolisella juonella johon mahtuu paljonkin käänteitä messiin. Oh Dae Su (Min-Sik Choi) on menossa kotiin viettämään tyttärensä syntymäpäiviä mutta katoaakin ihan yhtäkkisesti. Oh Dae Su herää sellistä mihin hänet lukitaan seuraavaksi 15 vuodeksi. Siellä hän sitten elelee sen 15 vuotta ja psyyke on ihan hajoamispisteessä. Hän vähän treenailee itseään valmiiksi ynnämuuta ja lopulta pääsee vapaaksi. Hänen päässään on vain yksi kysymys: Miksi? Tästä leffa lähteekin sitten käyntiin kunnolla kun ruvetaan selvittelemään miksi näin on tapahtunut, kuka näin halusi tehdä ja mitä tulee jatkossa tapahtumaan. Suoraan sanottuna juonesta ei voi enempiä selitellä kun juonenkulku on niin mahtavasti rakennettu, ettei siitä halua selittää enempää. Leffa on kaikin puolin tehty upeasti joka osa-alueelta ettei voi kuin vain hämmästellä sen upeutta. Ja siihen vielä päälle hyvin koukuttava ja kiinnostava juoni, sekä yksi maailman upeimmista roolisuorituksista. Ja tarkoitan nimenomaan Min-Sik Choin esittämää pääosaa, sillä kyseessä on ehdottoasti vahvimpia suorituksia mitä olen nähnyt. Leffa on aivan h**vetin karu ja myös osaa olla koominenkin. Ehdoton suosikkikohtaukseni on Wankienkin mainitsema vasarakohtaus, missä Oh Dae Su mättää jengiä vasarallaan: suoraan kuin jostain 2D beat em up-pelistä. Ja elokuvan lopputwisti on yksi karuimmista mitä olen nähnyt, suorastaan tajunnanräjäyttävä. Oldboy on yksi syy taas sille miksi Chan-wook Park on aivan h**vetin hyvä ohjaaja, ja suorastaan pelottaa mitä jätkälle tapahtuu kun siirtyy amerikan mantereelle tekemään elokuvaa. Mikäli joskus tekee mieli tutustua aasiacinemaan, on Oldboy varsin hyvä vaihtoehto, sillä seon aasiaa parhaimmillaan. Kaikki ennakkoluulot pois vaan, tämä on elokuvaa parhaimmillaan.

Ja näin hauskana loppukommenttina, Oldboyn laatua parantaa huomattavasti itselläni se, että olen nähnyt leffan Bollywood-version. Tämä bollywood-pökäle nimeltä ZINDA tuli katseltua joskus leffatykin miitissä ja olihan se koomisuudessaan aivan p****estä. Jokainen kohtaus on otettu alkuperäisteoksesta, mutta toteutus on aivan hävyttömän rumaa ja p****estä. Etenkin kun koko leffan ajan on ihan jäätävän ruma sininen paskafiltteri päällä. Ja voin kertoa että bollywoodissa on tehty paljonkin suoria rip-offeja, mm. The Rock ja Reservoir Dogs.

[MutiM]

+Jotain. Saimaa-ilmiö

Päätin just, että Saimaa-ilmiön pitäisi kanssa olla listallani, koska tää on ihan tajuttoman tiukka. En siis oo kattonut moneen vuoteen mutta päädyin tässä illaan mittaan semmoseen fiilikseen. Jos ette oo kattonut nii varmaan tiedätte jo nyt mitä pitäis tehdä. En uskalla vielä sanoa, että Aki Kaurismäen paras leffa kun pari klassikkoa näkemättä, mutta ehkä tuun joskus vielä senkin sanomaan. Sillä aikaa voitte kattoa Saimaa-ilmiön tai tappaa ittenne. Vaihtoehtoisesti voitte myös sanoa mistä tän saa ladattua.

[valkopeura]

Paljon ennemmin tappaisin itteni

[Stefa]

Paljon ennemmin tappaisin itteni

Kun sä et tee mitään muuta kun itke siitä kuinka paskoja leffoja me katotaan, tee nyt ihmeessä se oma lista. Ihan vaan mielenkiinnosta haluan nähdä mikä on sitä oikeeta elokuvataidetta. Vähän kyllä epäilen silti kun kyseessä on henkilö joka pitää enemmän Resident Evileistä kun Alieneista

[valkopeura]

Kun sä et tee mitään muuta kun itke siitä kuinka paskoja leffoja me katotaan, tee nyt ihmeessä se oma lista. Ihan vaan mielenkiinnosta haluan nähdä mikä on sitä oikeeta elokuvataidetta. Vähän kyllä epäilen silti kun kyseessä on henkilö joka pitää enemmän Resident Evileistä kun Alieneista

No okei.. Lupaan sen tulevan vähintään 2viikon sisällä.. On kyllä myönnettävä että noi sun viimeset elokuva listaukset ei oo kauheen pahoilta näyttänyt. Omalta listalta saattaa löytyä ehkä 1 sun listalla esiintyvä elokuva.

Vähintään teen Top 10 elokuvalistan. Yritän kuitenkin saada tuon top 25.. Vähän luulen, että jotkut mun listani elokuvista on yleisesti vähän liian "taiteellisia" teidän makuun. Mutta on mulla silti paljon sellasiakin elokuvia mitä millään tavalla ei voi sanoa liian taiteellisiksi.

Ja Ressoja ei tuu esiintymään mun top listallani. En jotenkin oo ikinä tykänny Alieneista sentakia nuo Ressat on minusta parempia. Olin kanssa lapsena armoton ps 1 Resident Evil pelien fani niin voi tuo pienimuotoinen fanitus johtaa jotenkin juurensa siihenkin.. Mikään zombie juttu ei oo mulle ollenkaan oikee paitsi Ressa...

[Tirkka]

25. Muumipeikko ja pyrstötähti (1992)
24. La Bamba (1987)
23. Into the Night (1985)
22. Rio Bravo (1959)
21. Eyes Wide Shut (1999)
20. Batman (1989)
19. Kiss kiss bang bang (2005)
18. Indiana Jones and the Last Crusade (1989)
17. La tourneuse de pages (2006)

16. North by Northwest (1959)
15. The Departed (2006)
14. Indian Summer (1993)
13. Bourne-trilogia (2002-2007)
12. Fire with Fire (1986)
11. L.A. Confidential (1997)
10. Heartbreak Ridge (1986)

------

9. Onnen maa (1993)



En ole muuten mikään hirveän suuri Pölösen fani, olen tainnut tämän lisäksi katsella hänen elokuvistaan vain pari muuta (ne ei niin listakamaa ole). Yhtäkaikki, tää on ja tulee varmaan aina pysymäänkin mun suosikkileffanani kaikista kotimaisista (Vaikka Star Wreck - In the pirkinning ekalla listallani olikin). 60-luvun lavatanssimeininki, hyvä musa ja tuolloin vielä erittäin kuuma Katariina Kaitue - kaikki nuo tekee tästä osaltaan paremman leffan. Mut on se leffan tarinakin mielenkiintoinen. Ja koska leffa ei ole kauhean pitkä niin ei ehdi kyllästyäkään kesken elokuvan.

8. The Incredible Journey (1963)



Tää on se Disneyn leffa jossa kaks koiraa ja kissa seikkailevat erämaassa kun isäntäperhe ei ota niitä mukaan lomareissulle (?). En ole tätä kyllä katsonut sitten lapsuusaikojen mutta loistava leffa. Remake tästä on kyllä sitten p**ka, ihan jo siksi että siinä ne elukat puhuvat (idea jota olen aina vihannut ei-piirretyissä elokuvissa), toisin kuin tässä. Monta kertaa kostui silmät ainakin itselläni tätä katsellessa. Ja lauletaanhan tässä suomeksi, omfg!

7. Life of Brian (1979)



Tää ois oikeastaan ollut tarkoitus laittaa jo siihen ekaan listaan muutama vuosi sitten mutta muistin sen vasta kun lista oli jo valmis. Korjaan siis sen virheen nyt tässä listassa. Itse leffan on varmaan kaikki nähnyt, tai vähintäänkin tuntevat Monty Oythonin tyylin joten ei siitä sen enempää tarvinne kertoakaan. Taattua laatua, vaikken esim. Monty Python and the Holy Grailista niin hirveästi välitä.

6. Millennium-trilogia (2009)



Tästä en viitsi edes kirjottaa mitään sen ihmeemmin, johan se analysoitiin perinpohjin tuolla Leffat-ketjussa vähän aikaa sitten. Sanon nyt sen verran vaan että tää ruotsalainen trilogia oli minusta loistava, yhtään tuntematta niitä alkuperäsiä kirjoja. Vähän miinusta siitä että jatko-osissa näki turhan selvästi että ne ei ole tehty alunperin leffateatteriin vaan televisioon, kuvanlaatu oli selkeästi huonompi kuin ekassa. Ei se silti pahasti katselunautintoon vaikuttanut ja kokonaisuutena hemmetin hyviä leffoja. Tykkään kyllä ruotsalaisista leffoista muutenkin ja kuten joskus taisin sanoakin niin pohjoismaissa osataan tehdä näitä rikosleffoja, jopa paremmin omaan makuuni sopivia kuin jenkeissä.

No, tulihan tästä joristua sitten kuitenkin aika pitkästi.

5. The Beach (2000)



Yks niitä harvoja leffoja mitä oon ikinä katsellut leffateatterissa, mukavasti ilmaisella lipulla vieläpä. En tiiä miten tätä nykyään arvostetaan, mutta tuolloin Leonardo DiCapriota ei vielä lainkaan arvostettu näyttelijänä ja "kaikki" pitikin tätä ihan paskana leffana jo hänen takiaan. Itse kuitenkin kovasti tykkäsin tästäkin, vaikka tässä onkin huonona puolena pienoinen "reppureissaajat Aasiassa huumematkalla" -tyyppisen elämäntavan ihannointi havaittavissa. Toisaalta, leffan maisemat ovat upeita ja tarina sinänsä tuosta mainitusta heikkoudesta huolimatta kaunis. En minä tästä oikein mitään osaa sanoa... koskettava ja kaikin puolin mukava leffa.

[valkopeura]

Parjattuani elokuva makuanne tajusin, että olen aikalailla pulassa sillä olen kuitenkin varmasti katsonut elokuvia teitä jokaista vähemmän. Top 25 listan tekeminen osoittautui mahdottomaksi. Sain kuitenkin onneksi juuri ja juuri aikaan Top 15 leffat. En sitten mitenkään yritä tehdä tästä listasta mitenkään mahdollisimman undergroundia "Guilty Pleasureja" mahtuu suosikkejeni joukkoon pari. Moni sellainenkin elokuva mitä "eliitti" kauheasti kehuu on jäänyt näkemättä. Esimerkiksi tuosta Stefan listalla esiintyvästä Donnie Darko elokuvasta olen saanut sellaisen käsityksen, että se olisi joku korkeakulttuurin ystävien "lemmenlapsi". Tätäkään elokuvaa siis en ole nähnyt. Yleensäkkin olen katsonut vaan elokuvia mihin olen jotenkin törmännyt elämäni aikana enkä ole minkään hypen takia mitään laittanut pyörimään dvd-soittimeen. Oli vaikea laittaa elokuvia järjestykseen periaatteessa olin vaan varma siitä minkä elokuvan laitan ykköseksi ja mitkä elokuvat suurinpiirtein tulevat olemaan siellä kärjessä.

15. Mortal Kombat
Tämä leffa on puhtaasti mukana vaan lapsuusaikojeni fanituksen johdosta. Toiminta oli suht tyylikästä ja otettiin miehistä mittaa oikein kunnolla. Liu Kangin se yks hyppypotku kombo on jäänyt hyvin mieleen. Sitten myös elokuvan ihan paras tunnusmusiikki. Tuskinpa tästä on järkeä kertoa enempää, kun kaikki kuitenkin ovat nähneet.

14. District 9
Vähän uudempi elokuva tällä kertaa. Tämähän on siis scifi elokuva missä avaruusoliot (kutsutaan elokuvassa rapuihmisiksi) ovat rantautuneet johonkin Afrikan valtion slummeihin.Elokuvan päähenkilö menee tiiminsä kanssa slummeihin tekemään rutiinitarkastusta siitä onko kaikki asiat kunnossa. Siis Kontroloimaan rapumiesten elämää ja katsomaan ettei heillä ole mitään laittomia juttuja ym. Reissulla päähenkilö saa sellaisesta ulkoavaruudellisesta aineesta tartunnan ja näinollen muuttuu itse tälläiseksi avaruusolioksi, rapumieheksi. Sen jälkeen puolustusvoimat alkaa tehdä miehellä kaikkia testejä ym. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pakenea ja selviytyä Usan valtio ollessaan perässään. Elokuvassa kaikki ton mailman lore on todella hyvin keksittyä eikä elokuvasta juuri ole valitettavaa. Kenties paras tälläinen scifi juttu minkä muistan nähneeni.

13. Wrong Turn 3 Left for dead

En ole muita Wrong Turn elokuvia nähnyt kuin tämän elokuvan. Käsittääkseni näitä voi katsoa vaikkei olisi aiempia osia nähnyt. Tämähän on splatter elokuva. Kuuluu melko tyypilliseen genreen: "ryhmä selviytyjiä ja yksitellen aina ryhmä pienenee ihmisten kuollessa". Tämä muistaakseni on tämän genren paras elokuva minkä olen ikinä nähnyt. Ei mitään uniikkia erillaista kamaa mutta elokuva tekee tän yksinkertasen mitä tekee niin todella hyvin. Elokuvassa on epämuodostuneita kannibaaleja jossain vuorilla. 4 retkeilijää joutuu heidän kynsiin ja myös bussi joka kuljettaa vankeja vankilasta toiseen vankilaan. Kiinnostava asetelma siis on "kunnon kansalaiset" vangit ja epämuodostuneet kannibaalit. Kunnon tappamista. Elokuva on melko raaka. Jotenkin jäi kiinnostamaan tämän elokuvan jälkeen mitä ne epämuodostuneet kannibaalit oikein ovat, jotka tässä elokuvassa tuolla ovat. Käsittääkseni jokasessa Wrong turn elokuvassa nämä epämuodostuneet kannibaalit tappavat/ yrittävät tappaa jonkun ihmisjoukon. Tässä elokuvassa niihin liittyvää mytologiaa ei ainakaan ollenkaan paljastettu siitä, että mitä ne oikein ovat. Kiinnostavaa..

12. V- For Vendetta
Tämän elokuvan olen nähnyt vain kerran ja silloinkin elokuvissa. Muistaakseni tämä oli siisti ja kaikinpuolin ihan hyvä. Ainakin tämän elokuvan nähtyä oli todella hyvä fiilis. Monet nyt on kuitenkin nähnyt tän niin ei onneksi tarvitse mitään selittää juonesta, sillä en muistaisikaan. Elokuvassa oleva naamari mitä päähenkilö käyttää on coolein naamari minkä olen missään nähnyt käytettävän. Pyh joku Scream naamari kalpenee sen rinnalla niin tuhatkertaisesti. Joku Anonymous hakkeri järjestö käyttääkin tämän elokuvan sitä naamaria aina promokuvissaan.

11. Antichrist
Tämä elokuvahan on tämän Lars Von Trierin ohjaama kuka on lähivuosina ollut aika paljon median otsikoissa. Genrenä on kauhu muttei voida sanoa mitään kuitenkaan sellaista Ring, Kauna kauhua. Ei vajota niin alas. Kauhu tässä on aika sellaista psykologista ja myöskin tämä on kivalla tavalla taiteellinen elokuva. En enään valitettavasti muista juonesta, vaikka tämä uusi elokuva onkin niin on sen näkemisestä jonkin aikaa ja tämänkin näin vain kerran elokuvateattereissa joten ei siitä sen enempää. No okei pakko mainita, että tässä on yks sellanen aika ikimuistettava kohtaus missä klitoris leikataan veitsellä.

10. Nuori Hannibal
Laitoinkohan tämän elokuvan ihan liian ylhäälle tässä listassa? Nojaa... Ehkä laitoin. Tätä elokuvaa kauheasti parjaa kaikki. Mutta nyt ei ole kyllä vika elokuvassa vaan parjaajissa. Elokuvan synkkyys ja täysin toivoton ja iloton tunnelma tekivät minuun vaikutuksen. Elokuvateattereissa tämänkin näin ja elokuvan loputtua kaikki olivat täysin masentuneita minä mukaan lukien. Mahtavaa, kun elokuva pystyy vaikuttamaan näin paljon tunteisiin. Ei tämä välttämättä edes paras Hannibal elokuva ole. Tuskinpa. En ole nähnyt muita Hannibal elokuvia yli 10-vuoteen niin mahdoton sanoa. Elokuvassahan siis kerrotaan minkä takia Hannibalista kehittyy tuollainen karmaiseva psykopaatti.

9. Grotesque
Japanilainen elokuva jonka juonen voin tiivistää tällä tavalla: Hullu tyyppi nappaa treffeillä olevan pariskunnan mukaansa ja kiduttaa heitä omassa suljetussa paikassaan keskellä ei-mtään mitä kammottavin keinoin koko melko lyhyen elokuvan ajan. Kyllä tässä elokuvassa silti jotain muutakin ehtii tapahtua esimerkiksi tämän Kiduttajan kuka on ihan täysin sadistinen ja hullu Vuoropuhelu uhriensa kanssa on ihan parasta. Sitten loppuakohden elokuvaan mahtuu vielä pari twistiä. Tämän elokuvan tämä pahis jotenkin on jäänyt päähäni kummittelemaan. Erittäin hyvin kirjotettu ja toteutettu hahmo. Täysin oikein valittu näyttelijäkin hänelle. Elokuva kanssa on aika varmasti raa-in elokuva mitä olen koskaan nähnyt. Elokuvassa tapahtuu fyysistä väkivaltaa ja vielä seksuaalistakin väkivaltaa erittäin raa-asti. Ansaitsee myös jollain tavalla erillaisuuspisteitä tämä elokuva.

Ajattelin, että oisin tässä samalla kertaa laittanut koko top 15 listan mutta en nyt jaksakkaan. Lupaan, että mun 8 parasta elokuvaa tulee melko todennäköisesti olemaan paljon mielenkiintoisempia kuin nuo ovat.. Jotkut niistä varmaan ainakin on ihan tuntemattomia.

[enska]

9. Grotesque
Japanilainen elokuva jonka juonen voin tiivistää tällä tavalla: Hullu tyyppi nappaa treffeillä olevan pariskunnan mukaansa ja kiduttaa heitä omassa suljetussa paikassaan keskellä ei-mtään mitä kammottavin keinoin koko melko lyhyen elokuvan ajan. Kyllä tässä elokuvassa silti jotain muutakin ehtii tapahtua esimerkiksi tämän Kiduttajan kuka on ihan täysin sadistinen ja hullu Vuoropuhelu uhriensa kanssa on ihan parasta. Sitten loppuakohden elokuvaan mahtuu vielä pari twistiä. Tämän elokuvan tämä pahis jotenkin on jäänyt päähäni kummittelemaan. Erittäin hyvin kirjotettu ja toteutettu hahmo. Täysin oikein valittu näyttelijäkin hänelle. Elokuva kanssa on aika varmasti raa-in elokuva mitä olen koskaan nähnyt. Elokuvassa tapahtuu fyysistä väkivaltaa ja vielä seksuaalistakin väkivaltaa erittäin raa-asti. Ansaitsee myös jollain tavalla erillaisuuspisteitä tämä elokuva.

Grotesque on kyllä herkkua väkivallannälkäiselle katsojalle. Vastenmielisin kohtaus lienee se, kun uhrit luulevat kiduttajan päästävän heidät vapaiksi, kunnes selviää, että toisin käy. Kuvottavin kohtaus lienee se, kun miesuhrilta tuhotaan sukupuolielimet.

Leffan surrealistinen lopetus voi jakaa mielipiteitä. Toisaalta moinen kohtaus harmittaa muutoin realistisen elokuvan ainoana absurdina kohtana, toisaalta se sopii täydellisesti japanilaiseen tyyliin.

Kauhu- ja paskaleffafanina pidän valkkarin listaa kaikista mielenkiintoisimpana näistä listauksista.

P.S. Wrong Turn 3 on (tähän asti) neliosaisen saagan selvästi surkein tuotos. Ykkönen on mielestäni paras, kakkonen toiseksi paras ja nelonen kolmanneksi paras. Toivotaan, että nyt lokakuussa julkaistava Wrong Turn 5 olisi ykkösen tai kakkosen tasoa.

[valkopeura]

P.S. Wrong Turn 3 on (tähän asti) neliosaisen saagan selvästi surkein tuotos. Ykkönen on mielestäni paras, kakkonen toiseksi paras ja nelonen kolmanneksi paras. Toivotaan, että nyt lokakuussa julkaistava Wrong Turn 5 olisi ykkösen tai kakkosen tasoa.

Selviääkö missään Wrong Turn elokuvassa mitä nämä epämudostuneet kannibaalit oikein ovat ? Tosi hyvä juttu, jos toi 3 on noista huonoin, kun ainoo minkä oon nähnyt ja kuitenkin tykkäsin noinkin paljon. Täydellistä aivot narikkaan viihdettä. Noita Wrong Turneja ei koskaan missään videovuokraamoissa näy. Jos haluun nähä niin pitää varmaan todella vaivautua warettamaan.