Darien Fawks kirjoitti:Trollaatko nyt Michael Colen äänellä? Eihän Daniel Bryan ollut tekopyhä, vaan vain halusi kovasti olla mestari. Kuten Triple H usein sanoo, tässä lajissa on otettava omansa eikä vain antaa muiden astella ylitse.
Sinua epäsuorasti siteeratakseni, "smarkit ovat nykypäivän markkeja, ja showta tehdään heitä silmällä pitäen". "Painifani"-lasien läpi katsottuna Bryan on WWE:n suurin petturi (vaikka tosin tälläkin foorumilla monien painifani-lasit ovat jotenkin vialliset ja Bryanin mestaruusvoitto oli jokin feel-good moment).
Usein sanotaan, että wrestling on raavaitten miesten saippuaoopperaa, mutta katsojan kannalta osuvampi vertaus olisi usein romanttinen komedia. Kyllä jokainen romanttisten komedioiden ystävä tietää tasan, kuinka leffan juoni tulee etenemään, mutta se ei pilaa katselunautintoa. Päinvastoin, mikäli romanttisessa komediassa onkin ikävä loppu (sankari saakin naisen / miehen sijaan pakit), tuntee katsoja itsensä yleensä petetyksi ja tuomitsee elokuvan paskaksi. Vertaus romanttiseen komediaan ei siis toimi aina, haluavathan wrestlingin katsojat showltaan myös yllätyksellisyyttä, mutta tiettyjen toistuvien "suurten tarinoiden" on mentävä kaavan mukaan, tai sitten tulee paha mieli.
Yksi näistä suurista tarinoista, ellei sitten se kaikkein suurin, on klassinen "boyhood dream": ikuinen altavastaaja ja yleisön suosikki taistelee tiensä läpi kaikkien esteiden, ja lopulta tekee mahdottoman, nousee maailmanmestariksi. Otollisin areena on WrestleMania, shown päättyessä uuden mestarin onnen kyyneleisiin ja konfettisateeseen. "Korni ja niin nähty", silti joka kerta sydäntä lämmittävä ja uskomattoman hieno hetki.
Daniel Bryan, "Internet Darling", koko nettikansan ykkössuosikki, jonka ei ikinä pitänyt edes päästä Isoon E:hen. Mutta Danielpa pääsee. Ja Daniel näyttää, että hänessä j******ta vie on sisua ja sydäntä vaikka muille jakaa. Nopeasti myös ennestään Bryania tuntematon yleisö kääntyy hänen puolelleen. Seuraa vaihe, jossa suosikki "ei saa kunnioitusta", katoaa jonnekin alakortin mittelöihin, ellei kokonaan tv:stä. Voittaa kuitenkin kaikkien suureksi yllätykseksi Money in the Bankin, mikä uskomaton hetki. Daniel lupaa cashaavansa WrestleManiassa: sitähän me kaikki haluammekin, vaikean ja mahdottomalta näyttävän nousun huipulle. Lopulta WrestleManiassa Daniel Bryan, edelleen "liian heikko mestariksi", kohtaa esimerkiksi ison ja ilkeän, SmackDownia jo yli puoli vuotta dominoineen Mark Henryn. Nähdään kiivas kamppailu, jossa Daniel lukottaa Maailman vahvimman miehen kerta toisen jälkeen, mutta aina Henry käyttää voimaansa (ja ehkä jopa likaisia keinoja) selviytyäkseen. Mikäli Bryan häviää helvetillisen kamppailun jälkeen, nousee hän kertaheitolla lopullisesti firman sympaattisimmaksi kaveriksi, joka toteuttaa unelmansa myöhemmin. Mikäli hän voittaa, saadaan konfettisateet, kyyneleet ja feel-good moment. Tämä on se unelma, jonka fanit haluavat elää yhdessä Danielinsa kanssa.
Mutta sitten tämä tekopyhä paskiainen tulee ja ottaa tämän unelman meiltä kaikilta pois. Kunniakkaan tien sijaan hän valitsee kyllästymiseen asti nähdyn, kaikkien pelkuriheelien MitB-tien, joka on jo vuosikaudet tuottanut liukuhihnalta paperimestareita. Ja hän vieläpä tekee tämän kusettamalla face-kaveriaan. Miten ihmeessä Bryan
ei olisi tämän jälkeen p**ka jätkä?