Sunnuntai 18. Maaliskuuta 2012
Impact Zone, Orlando, Florida
# 1 Contender's Match
Bully Ray VS. James Storm
Tykkäsin siitä, että ppv:tä ei aloitettu perinteisesti x-divarilla vaan Bully Rayn kivalla promolla. Vaihtelu virkistää. Tällaiset tuottavat aina arvosteluissa perkeleellisen dilemman: segmenttinä voisi antaa vaikka viisi tähteä, mutta kun ottelu kestää sen minuutin niin mitenkä annat sille yhtä tähteä enempää? Joten viisainta onkin jättää kokonaan arvostelematta kokonaan. Ihan viihdyttävä ja erilainen aloitus ppv:lle. Etenkin kun Rayn ja Stormin täyspitkä ottelu ei ajatuksena kauheasti kiihottanut.
Kesto: 1:11
Voittaja: James Storm (Last Call Superkick)
Arvosana: -
X-Division Championship Match
Zema Ion VS. Austin Aries ©
Sitten vähän erikoisempi ottelu. Ion oli paikkansa ansainnut siinä surullisenkuuluisassa ottelussa Jesse Sorensenia vastaan ja vaikka miehet ottelivatkin jo kertaalleen Impactissa, niin epäselvän lopetuksen vuoksi nämä kaksi ”hirveätä heeliä” matsasivat myös ppv:ssä.
Jotenkin en ole vielä Ioniin syttynyt. Vaikka alkukuukausien vihreys on pikkuhiljaa karissut pois, niin en vieläkään miehessä ole mitään erikoisempaa karismaa nähnyt. Mutta toisaalta monethan puhkeavat kukkaansa vasta pitkän ajan jälkeen, joten ei vielä tuomita. Ottelu oli sellaista perushyvää high flying-painia kauttaaltaan. Ei nyt mitään henkeäsalpaavaa (lukuunottamatta sitä Ariesin Lionsault-spottia) mutta kivasti koko ajan eteenpäin rullaavaa viihdyttävää mättöä silti. Tykkäsin muuten Ariesin facemaisemmasta roolista tässä, ja toisin kuin Saimou, en näe mitään syytä, miksi A Double ei voisi toimia ns. ”bad ass facena”. Ennalta-arvattavuus vähän söi mielenkiintoa tästä, saa nähdä kuka keksitään vastustajaksi come Lockdown. Joka tapauksessa varsin viihdyttävä ja ruutunsa täyttänyt x-divarimatsi.
Kesto: 11:10
Voittaja: Austin Aries (Last Chancery Submission)
Arvosana: ***
World Tag Team Championship Match
Samoa Joe & Magnus © VS. Matt Morgan & Crimson
Kolmas perättäinen ppv-matsi tiimien välillä ei enää lähtökohtaisesti kauheasti kiinnostanut. Ja ennalta-arvattavuus latisti tätäkin. Oliko kellekään Impacteja seuranneella oikeasti mitään epäselvyyttä siitä, miten tämä tulisi päättymään? Noh, tämän kaiken Crimson-show'n keskellä nähtiin ajoittain ihan hyvää painiakin ja täytyy kyllä sanoa, että Joelle on tainnut lopultakin löytyä sopiva rooli rosterissa. Mukava nähdä, että useamman vuoden sekavuuden jälkeen näyttää vihdoinkin suunta löytyneen. Ihan katsottava ottelu, mutta en nyt tiedä nautinko tästä kovinkaan paljon.
Kesto: 10:14
Voittajat: Joe & Magnus
Arvosana: **+
Open Challenge Match (TV Title)
Robbie E © w./Robbie T. VS. Devon
Avoimen haasteen heittäminen on ehkäpä tyhmintä mitä voi painija tehdä. Kuinka monesti niissä on käynyt hyvin?

Yleisön kiusaamisen jälkeen Devonin ilmestyminen oli aika lailla sitä, mitä odotinkin. Joku pikkunimi omasta rosterista. Vähän sama juttu kuin avausottelussa. Segmenttinä oikein toimiva, mutta otteluna varsin kökkö. Lyhyt kesto tosin ei haitannut. 15 minuutin mattovääntö Robbien ja Devonin välillä on jotain painajaisunimateriaalia. Nyt vaan huikean suurella mielenkiinnolla odottelemaan, mitä kaikkea Devonin varmasti eeppisiin mittasuhteisiin nouseva tv-mestaruuskausi tuo tullessaan.
Kesto: 3:02
Voittaja: Devon (Spinebuster Slam)
Arvosana: * ½
Knockout's Championship Match
Madison Rayne VS. Gail Kim ©
Aika samanlainen setti kuin x-mestaruusottelu. Kummatkin puhtaita heelejä ja vahva välipuolustuksen maku ilmassa. Madison oli keplotellut itsensä ykköshaastajaksi battle royalin kautta ja tämän jälkeen naisten ystävyyssuhde otti käänteen huonompaan suuntaan.
Välipuolustus, kuten sanoin. Madison ei nyt ehkä huonoin naispainija ole, mutta toisaalta aika lyhyt niiden hyvien matsien lista on, vaikka vastustajina onkin ollut Mickie Jamesin ja Gail Kimin tasoisia tyyppejä. Eipä tästäkään nyt oikein mitään jäänyt käteen. Täysin perustasoinen naisten matsi, jossa ei oikeastaan mitään jännitystä voittajasta ollut. Ehkäpä Lockdownissa sitten se kunnollinen Gail-Mickie, pliiiiis?
Kesto: 7:11
Voittaja: Gail Kim (Eat The Feet)
Arvosana: * ½
Tag Team Match
Daniels & Kazarian VS. AJ Styles & Mr. Anderson
Danielsin johtamaan ”AJ ei ookaan mun kaveri” kerhoon loppuvuodesta liittyneen Kazarianin mysteeriin ei ole vieläkään annettu kunnollista vastausta. Koska Kaz & Daniels eivät millään suostuneet jättämään Stylesia rauhaan, päätti hän että soditaan p****le sitten ja sai rinnalleen Impactiin vastottain palanneen Mr. Andersonin. Kaikki neljä ovat suosikkejani, joten tätä odotin aika paljon.
Enkä joutunut pettymään. AJ hanskojensa ja Anderson mustan silmänsä kanssa pistivät pystyyn hyvän show'n ja eivätkä Chris ja Frankiekaan huonoja olleet. Kaikin puolin viihdyttävä ottelu, ja monin verroin parempi kuin se illan toinen joukkuematsi. Oikein ”smoothisti” eteenpäin rullaavaa joukkuepainia muutamilla AJ:n tarjoamilla sykähdyttävillä huippuhetkillä. Tällä kvartetilla olisi tosin paukkuja vielä parempaankin. Hyvä näinkin, ja oli tosiaan kiva nähdä pitkästä aikaa AJ voittamassa ppv-ottelunsa.
Kesto: 14:01
Voittajat: AJ & Anderson (AJ pinned Kaz via Styles Clash)
Arvosana: ***+
Singles Match
Kurt Angle VS. Jeff Hardy
Sitten se ppv:n herkkupala. Samalla tuli huomattua, että kerrankin lähetysaikaa oli rutkasti jäljellä ja ilman mitään paskoja impromptu-matseja tämä tulisi saamaan kunnolla aikaa. Tämän tajuaminen nostatti fiilistä ihan kivasti. Feudi miesten välillä on ollut varsin kuivasti käsikirjoitettua. Angle maksoi Hardylle mestaruuden ja tarjosi selitykseksi mm. sen, että vihaa Hardyn pitkiä hiuksia ja kasvomaalauksia. Ja ei tykkää siitä, että hänen oma poikansa fanittaa Hardya. Tosi innovatiivista boksin ulkopuolelta ajattelua... Tämä ei kuitenkaan liiaksi latistanut fiilistä, sillä kirkkaana mielessä oli No Surrender 10:n motyc, ja tietäen Hardyn olevan tuota aikaa kovemmassa iskussa niin kaikki oli mahdollista.
Ja kyllä Kurt & Jeff tekivät sen taas. Vetivät mahtavan showstealer-matsin. Vaikka ottelu kestikin lähemmäs 20 minuuttia, tahti oli kova alusta asti, eikä tämä ollut niin finisher keskeinen ottelu kuin 1,5 vuotta sitten. Pahin pelko oli, että tässä nähtäisiin vain pieni ”teaser” Lockdownista, mutta se osoittautui turhaksi. Paukkuja ei liiaksi säästelty Lockdowniin, ja kumpikin tuntui vetävän satalasissa homman läpi. Hieno homma. Tätä ottelua ei myöskään ennalta-arvattavuus myrkyttänyt, sillä periaattessa kaikki mahdollisuudet olivat auki. Angle saattoi voittaa kusettamalla antaen Jeffille validin syyn kostoon Lockdownissa. Yhtä hyvin Hardy olisi voinut napata puhtaan voiton, joka olisi entisestään raivostuttanut Anglea ja myöskin erilaiset no contest/aikarajalopetukset olivat täysin mahdollisia. Kokonaisuudessaan erittäin vahva, oppikirjamaisesti loppua kohden lämmennyt painiottelu. Alkuvuoden parasta TNA:ta, vaikka AAO:n Kazarian-Stylesille myös saman arvosanan annoin. Nyt vaan kaipaisi feudiin vähän lisäväriä. Odotukset miesten tulevaa Lockdown-matsia kohtaan ovat lähestulkoon epärealistisen korkealla. Tämän ottelun vuoksi saatan Victory Road 12:ta muistaa vielä jonkun ajan päästä.
Kesto: 19:08
Voittaja: Kurt Angle (Roll Up)
Arvosana: ****
No Holds Barred Match
Sting VS. Bobby Roode
Mestaruus ei ehkä ollut pelissä (ja hyvä niin) mutta sitäkin henkilökohtaisempaa tämä oli. Marraskuusta lähtien Roode ja Sting olivat olleet toistensa kurkuissa kiinni ja lopulta tilanne oli eskaloitunut siihen, että Stingin päässä napsahti ja hän palautui viime kesältä tuttuun ”insane icon” hahmoonsa.
Tämä ylitti heittämällä odotukset. Sting yllätti totaalisesti pirteydellään, vaikka toisaalta kyllähän mies viime vuonnakin mm. Anglea ja Andersonia vastaan hyviin suorituksiin venyi. Silti. Ottaen huomioon, että oltiin Impact Zonella, myös yleisö oli oikein hyvä messissä kaikkine ”over here” huutoineen. Tuon kehän ulkopuolella tapahtuneen aika intensiivisen mätön jälkeen odotti ehkä jotain räväkempää ja enemmän hardcorea sisältävää lopetusta, mutta toisaalta oli tuo ainakin minulle ihan ennennäkemätön ja sinällään hyvin toiminut loppuspotti. En tiedä tuntuisiko tämä enää toisella katsomiskerralla juurikaan miltään, mutta kyllä tämä osui ja upposi. Ehkäpä alhaiset odotusarvot sokaisevat ja varmasti monien mielestä sorrun pahaankin yliarviointiin, mutta todella tykkäsin tästä ottelusta. Kellonsoiton jälkeiset ”Dixien pieksäjäiset” olivat sitten hyvin outoa settiä. Tällä varmaan haluttiin hakea shokkiarvoa, koska monesti TNA on päättänyt ppv:nsä hyvin valjusti. (mm. Rooden diskaukset/aikarajasekoilut) Erilaista joo, mutta ei niinkään onnistunutta. Oliko Storm jo lähtenyt kapakkaan kaljalle? Missä oli Hogan, joka oli luvannut Stingille taistelevansa tämän rinnalla? Olivatko turvamiehet jo lähteneet kotiin? Eikö Stingillä ja Dixiellä mukamas ole yhtään ystävää takahuoneessa? Hyvin hämmentävää. Mutta itse ottelu oli kyllä illan suurin positiivinen yllätys, josta täytyy kyllä palkita hyvällä arvosanalla.
Kesto: 16:41
Voittaja: Bobby Roode
Arvosana: *** ½
*** Sting
** Kurt Angle
* Jeff Hardy
Yhteenveto: Sting ei ehkä illan häikäisevimmistä suorituksista, mutta kun ikää on se 50+ niin enemmän kuin ansaitsee tuon täyden tähtipotin ohi Anglen ja Hardyn, joiden matsi sinällään oli kyllä parempi. PPV:stä kokonaisuutena jäi ihan hyvä maku. Varmasti vaikuttaa se, että odotukset olivat todella alhaalla. Kyllä tässä kuitenkin nähtiin 4 hyvää ottelua, joista yksi oli jopa loistava, niin ei voi pahemmin haukkua. Monien matsien kohdalla ennalta-arvattavuus vähän häiritsi (arvasin kaikki voittajat oikein) mutta toisaalta taas turha sopan hämmentäminen olisi tehnyt enemmän pahaa kuin hyvää näin Lockdownin alla. Yleisölle pitää myös antaa varovasti kiitosta. p**ka yleisö toki edelleen (se nyt on vaan fakta) mutta sentään jollain tasolla syttyivät isompiin matseihin. Kyllä minä voisin tätä suositella, vaikka heikompiakin otteluita oli mukana.