Viesti
Kirjoittaja Kenitys » Su 25.12.2011 20:17
Tavallaan ymmärrän tuon Darienin kritiikin tähtikeskiarvoista, koska itse olen edelleen vähän sitä mieltä, että on vähän hassua antaa tapahtumille arvosana sen mukaan, mikä otteluiden keskiarvosanaksi tulee. Joskus voi olla esim. tapahtuma, jossa on kaksi lyhyttä ja kehnoa DUD-*:n ottelua ja muuten tapahtuma on loistanut huikeasti, jolloin keskiarvo on paljon heikompi kuin kokonaisarvosana. Tällöin ei paljon "hyvän mielen" neljännesosat muuta tilannetta tarpeeksi ;) Muutenkin itsellä ainakin ppv:n kokonaisarvosana muodostuu niin monesta muustakin asiasta kuin vain otteluiden keskiarvosta.
Mutta se tapahtumien arvioinnista, jonka jokainen tehköön tyylillään. Itse ajattelin, että voisin jatkaa top-listausta otteluiden odotusarvojärjestyksestä myös paremmuusjärjestykseen. Ajattelin, että jos nyt vain tuohon ppv-rankingiin ehdin lähteä mukaan, niin siinäkin voisin koittaa tapahtumat arvioida tähän tyyliin.
1. CM Punk (c) vs. Alberto Del Rio vs. The Miz - TLC Match for the WWE Championship - ****
Tapahtuman odotetuin ottelu oli myös heittämällä illan paras. Tästä ei paljon moitittavaa löydy, koska Triple Threat TLC Match hoiti hommansa illan Main Eventinä juuri niin hienosti kuin sopi odottaakin. Kaikki kolme esittivät hienoja otteita, ja tarjottiinhan tässä muutama erityisesti mieleen painunut bumppikin. Erityisesti kunnioitan Rodriguezin kykyä ottaa vastaan varsin jysäyttävä tikkailta pöydän läpi tippuminen, joka näytti varsinkin hidastettuna aika rajulta. Kokonaisuudessaan siis juuri sellainen ottelu, kuin uskalsin odottaakin. Hienoa painia ja hienoja hetkiä. Lopetus olisi ehkä voinut olla vähän jännittävämpi vielä, mutta ei näiden TLC Matchien aina tarvitsekaan päättyä mihinkään superspottiin. Hyvää työtä.
2. Kevin Nash vs. Triple H - Sledgehammer Ladder Match - ***
Aika ylläri itselleni, mutta pakko sanoa, että minä viihdyin toiseksi eniten illan aikana tätä ottelua katsoessa. Nash vs. HHH oli alun perin ilmoitetuista otteluista se vähiten odottamani, mutta niin vain yli nelikymppiset kehäveteraanit kiskaisivat oikeasti toimivan Ladder Matchin. Äijät lähtivät rakentemaan ottelua omalle tyylilleen sopivaksi, ja saivatkin aikaan oikein hyvän väännön, joka kertoi ihan oikean tarinan. Ei tämä siis tosiaan mikään mestariteos millään mittapuulla ollut, mutta oli kuitenkin viihdyttävä ottelu ja hoiti oman roolinsa enemmän kuin hyvin. Erityisesti pitää antaa mainintaa siitä, että Nash myi ottelussa jalkaansa paremmin kuin missään 1990-luvun ottelussaan mitään vastaanottamaansa iskua. Tai ehkä miehen jalka oli vain oikeasti paskana. Illan yllättäjä.
...Kehuin muuten tässä arvostelussa varmaan abaut kaikkea, jota Saimou aikaisemmassa postauksessaan pilkkasi ;) Ei se mitään, minä tykkäsin tästä ihan oikeasti.
3. Dolph Ziggler (c) vs. Zack Ryder - WWE United States Championship - ***
No tämä oli sitten juuri sitä, mitä sopi odottaa. Kaikin puolin hyvin toimiva ja yleisönkin upeasti mukaansa tempaava opener, jossa molemmat osoittivat minulle sen, miksi heistä voi aivan hyvin tulla parin vuoden päästä WWE:n suurnimiä. Odotin etukäteen eniten sitä, mitä Ryder osaa kehässä, ja aika paljonhan hän siellä osoitti pystyvänsä tekemään. Tällaisia kakkosmestaruusotteluita saisi olla enemmän. Ja tällaisia openereja.
4. Randy Orton vs. Wade Barrett - Tables Match - ***
Tämä oli etukäteen ilmoitetuista otteluista neljänneksi eniten odottamani ja oli myös illan neljänneksi paras ottelu. Silti pitää sanoa, että tämä yllätti positiivisesti laadullaan. En ollut nimittäin aivan varma, että pystyvätkö Orton ja Barrett kiskomaan varsinkin hieman epävarmassa Tables Matchissa toisistaan irti hyvän ottelun, mutta kyllä he siihen pystyivät. Barrett näytti ottelussa juuri niin hyvältä kuin pitikin, ja olihan se Ortonkin taas perusvakuuttava. Erityisplussaa näyttävästä lopetuksesta.
5. Air Boom (Kofi Kingston & Evan Bourne) (c) vs. Primo & Epico - WWE Tag Team Championship - **½
Korkeimmalle päässyt yllärribuukkaus. Kiva joukkuemestaruusottelu, ja minusta on oikein hyvä asia, että näitä väliotteluitakin tuodaan rohkeasti ppv:hen varsinkin silloin, kun ne tuovat näkyville muuten vähemmän esillä olevia painijoita ja mestaruuksia tai parhaassa tapauksessa molempia. Erityisesti Bourne näytti tässäkin ottelussa oikein hyvältä. Primo ja Epico eivät vakuuttaneet mitenkään ihan hirveästi, mutta kyllä he osuutensa tässä hoitivat. Missään vaiheessa ottelu ei sytyttänyt mihinkään suuruuden tuntuun tai erityisen hyvään fiilikseen, mutta oli tässä kuitenkin nättejä spotteja ja toimivaa joukkuepainia, joten lopputuloksena ihan hyvä matsi.
6. Cody Rhodes (c) vs. Booker T - WWE Intercontinental Championship - **½
En oikein ymmärtänyt sitä, miksi Codyn etukäteishyökkäykset piti buukata niin heikon näköisiksi. Nehän näyttivät ihan perusiskuilta, joten olisi ollut aika surkeaa, jos Booker ei olisi niiden jälkeen pystynyt ottelemaan. Tavallaan olisi ehkä ollut parempi, että tätä oltaisiin säästeltykin vähän myöhempään, kun yhtäkkiä show'hun buukattiin kolme lisäottelua, ja samalla aika väheni kummasti. Eipä silti, ottelu oli ihan mukavaa menoa, jossa ei taaskaan mitään ihmeellisyyksiä tai hiuksia nostattavaa heittäytymistä nähty. Cody hoiti kuitenkin roolinsa oikein hyvin, ja Bookerkin on näyttänyt kehässä paljon huonommalta.
7. Mark Henry (c) vs. Big Show - Chairs Match for the World Heavyweight Championship - **
Saimou ivaili siitä, kuinka oli hienoa, että pitkän feudin blow-off matsi oli vain muutaman minuutin mittainen. Minusta se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä itselläni ei ainakaan olisi ollut mielenkiintoa katsoa näiden kahden painia minkään 15-20 minuutin edestä. Tässäkin oli jo jonkun verran turhaa ilmaa varsinkin alussa. Ainiin, mutta Henryhän oli loukkaantunut, enkä siksi nähnyt vieläkään hänen uutta painijumalaista identiteettiään! Hämmästyttävää, miten se aina sattuukin kiertelemään minua. No, ei se mitään. Minusta tämä oli ihan mukavasti buukattu, ja tässä ajassa kumpikaan ei tuntunut edes hengästyvän liikaa. Muutamia oikein näppäriä kohtia ja oikeasti ihan toimivaa Big Show'n käden rakentelua, joka päättyi omiin silmiini ihan hauskasti buukattuun lopetukseen. Ei tässä siis mitään suurta vikaa ollut (kuten ilmeisesti muiden mielestä), vaan tämä oli ihan ok koitos. Itse asiassa odotin huonompaakin, mutta buukkaus toimi ihan kivasti...
...Sen sijaan buukkaus ei toiminut ottelun jälkimeiningeissä, joista spoilaannuinkin kivasti jo etukäteen kiitos Jackin "Asia, joka avautui minulle" -viestin. No, ehkä se oli ihan hyvä. Muuten minua olisi saattanut hämmästyttää tämä järjettömyys vieläkin enemmän. Daniel Bryanin mestaruusvoitto on toki upea asia, mutta miksi se piti tehdä tällä miljoona kertaa aikaisemmin nähdyllä ja ah-niin tylsällä tavalla? Miksi tätä ei ihan oikeasti voitu säästää WM:ään? Ai niin, tietenkin siksi, että nyt Bryania ei tarvitse buukata WM:ssä päämestaruusotteluun. Sehän olisi ollut ihan kamalaa. Niin ja tietenkin siksi, että Henry oli loukkaantunut. Show'han ei missään tapauksessa olisi voinut pitää vyötä paria kuukautta. Huoh. Siinä mielessä WWE kuitenkin onnistui, että jään toki odottamaan sitä, miten Bryanin mestaruuskauden käy, ja pitää minun varmaan ainakin ensi vuoden alussa jonkun aikaa tämän voiton takia katsoa SD:täkin.
8. Jack Swagger vs. Sheamus - **
Tämähän oli oikein oppikirjaesimerkki filleristä. Ottelun buukkaamisen syy oli siis tarkalleen se, että miehet sattuivat olemaan yhtä aikaa Teddy Longin toimistossa? Upeaa! Sinällään Swagger ja Sheamus vetivät kyllä ihan perus tv-ottelutasoisen koitoksen. Ei mitään suurta ongelmaa tai erityisempiä heikkouksia vaan äärimmäisen perustasoista painia. Epäselväksi jäikin siis vain se, miksi tämä käytiin SD:n sijasta ppv:ssä.
9. Beth Phoenix (c) vs. Kelly Kelly - WWE Divas Championship - *½
Myös tämän päätyminen ppv:hen kummastuttaa hiukan. Tai hiukan enemmänkin. Eikö näiden feudi päättynyt jo kerran? Tai toivon ainakin, että se olisi jossain vaiheessa päättynyt, kun naikkoset kohtasivat toisensa jo SummerSlamissa. Miksi ihmeessä tunkea siis laimentuneen feudin one more match ppv:hen? Varsinkaan, kun ei Kelly Kellystä ole ottelemaan Bethin kanssa mitään superottelua. SummerSlamissa oli vielä tunnelmaa ja meininkiä, joka oli nyt laimentunut jo selvästi. Niinpä myös arvosana laimeni puolella tähdellä SS:ään verrattuna.
Kokonaisuudessaan lukemani arvostelut tuntuivat yllättävän negatiivissävytteisiltä, sillä itse pidin tätä tapahtumaa ihan hyvänä. Tuossa projektissani nähdyllä asteikolla tämä olisi ollut varmaan Ok, mutta varsin hyvä sellainen. Oli tässä omat heikkoutensa, eikä tässä ollut ME:tä lukuun ottamatta yhtään erityisen hienoa ottelua, mutta kokonaisuus oli silti ihan toimiva, ja missään kohtaa ei tullut epätoivoinen fiilis. Yksikään miesten ottelu ei ollut kahden tähden. Vahva kokonaisuus, joka olisi voinut toimia ehkä vielä paremmin, jos turha filleri olisi jätetty pois. Jätti sen verran hyvän fiiliksen kuitenkin, että mielellään alan WWE:tä katsoa aktiivisemmin ensi vuoden alusta.
Etenkin samaan aikaan kun CM Punk on WWE-mestari. Tuskin olen ainoa jolle tulee mieleen WrestleMania XX:n loppu.
