Minkä ottelun buukkaisit?

[ViiZei]

Ei näyttänyt tulevan siivouksessa vanhalta foorumilta, niin koitetaas..

Kuvitellaan, että sinulla on käytössäsi kaikki vapaapainijat '70, '80, '90 -luvulta ja tältä vuosituhannelta. Promootiolla ei myöskään ole väliä onko se WWE, TNA, ECW, WCW, RoH, CHIKARA(?) tai mikä vaan. Myös kuolleita voidaan hetkeksi muistaa ja heidät voidaan nostaa maan piälle ottelemaan Se ottelu, minkä sinä haluaisit nähdä. Rajoituksia ei siis ole mihinkään suuuntaan. Kerrot vain ottelussa mukana olevat painijat, ehkä tapahtuman ja tarpeen vaatiessa stipulaation. Myös jotain fantasiafeudia voi herroille(tai rouville) rakennella. Aloitetaas.

Laitan nyt vain yhden ottelun, mutta jos tämä topicci lähtee käyntiin, niin lisää on luvassa.

Kurt Angle VS CM Punk @WrestleMania
Uskoisin tässä olevan kaksi painityyliä ja painijaa, jotka vaan eivät yksinkertaisesti voi pettää. En Anglen nykykunnosta tiedä, mutta jos näiden kahden painijan huippuvuodet olisivat osuneet yksiin, voisin aloittaa kuorruttamisen.

Wrestle f'n Machine Versus Best in the World at thö grandest stage of all. Takanaan hieno vähintään Rumblesta asti kestänyt henkilökohtainen feudi ja siihen päälle sitten vähintään puoli tuntia kestävä tiukka vääntö yhdistettynä monella erilaisella painityylillä olisi aika hienoa. Voittaja voisi olla minun puolestani kumpi vain (paitsi jos tämä jostain syystä toteutuisi vielä tänä päivänä, milloin voittajan pitäisi ehdottomasti olla Punk).

[SkullCrushingFinale]

AJ Styles vs. Chris Benoit

Kolmenvartin vääntö WrestleManian kirkkaiden valojen alla, illan päättävässä ottelussa, maailmanmestaruudesta koko maailman katsoessa. Matsin päätöskin mielessä, kun Benoit nappaa apronilta syöksyvän AJ'n ilmasta kiinni Crossfaceen ja lopulta pakottaa kaverin taputtamaan.

[Phenomenon]

Sting vs. Undertaker
1998
- Synkkää, hui.

Scott Steiner vs. Stone Cold Steve Austin
2001
- Stenkku ei pidä valkoisesta pohjasakasta.

Triple H vs. JBL
2004/2005
- Herjaa p****le.

Jeff Jarrett vs. Keanu Reeves
2000
- Cho-Cho-Chosen One.

Näitähän riittää.

[ViiZei]

Triple H vs. JBL
2004/2005
- Herjaa p****le.

Kerro vähän, sillä itselläni tuo menisi pahimmassa tapauksessa kelailemiseen.

[The Rocker]

80-luvun Ric Flair vs nykyajan CM Punk.
Aikaa noin tunti ja klassikko.

CM Punk vs Chris Benoit
Tämänhän WWE buukkasikin mutta Benoit estyi syistä jotka eivät ole minusta kovin päteviä.

Chris Benoit vs Daniel Bryan (submission match)
Smarkit ympäri maailman olisivat lauenneet housuihinsa.

Kurt Angle vs Daniel Bryan (submission match)
Smarkit ympäri maailman laukeaisivat housuihinsa pelkästä ilmoituksesta.

[Jomppa]

CM Punk vs The Rock

Kuvitelkaas niitä promoja joita nämä miehet keskenään vetäisisivät, ja Wrestlemaniassa sitten kohtaisivat.

CM Punk vs Steve Austin

Huippupromoja tulisi myös näiltä, ja WM:ssä olisi itse matsi.

[Darien Fawks]

Hornswoggle vs. Andre The Giant

Todellinen Taavetti ja Koljatti -tarina.

[Ravenwood]

Kurt Angle vs. CM Punk vs. Chris Jericho vs. Chris Benoit vs. Daniel Bryan vs. Dean Malenko Elimination Chamber
Eliminoinnit tapahtuisi pelkästään submissioneilla.

[Darien Fawks]

Kurt Angle vs. CM Punk vs. Chris Jericho vs. Chris Benoit vs. Daniel Bryan vs. Dean Malenko Elimination Chamber
Eliminoinnit tapahtuisi pelkästään submissioneilla.

Eli toisin sanottuna eliminointeja ei tapahtuisi. Ellei sitten matsia olisi bookattu niin, että submissioineiden ulkopuolella olevat ottaisivat lukua ylettömän pitkiä aikoja. Tai voisivathan he tietysti olla sekaantumatta submissioneihin. Tai jotain.

Book it!

[MR.Off Topic]

Davey Richards vs. Dean Malenko/Chris Benoit/Kurt Angle/Ric Flair/Bret Hart

Daveyn vastustaja kuka se olisikaan olisi tietysti huippukunnossa. Joku 60 minuutin Iron Man matsi tai muuten vain h**vetin pitkä singles matsi olisi luultavasti jotain niin s****nan upeaa.

Sami Callihan vs. Chris Benoit

Tää matsi olisi pelkkää intensiivistä hakkausta. Tietenki myös Crossfacen ja Strech Mufflerin hakua.

Curt Hennig vs. Dolph Ziggler

Tarviiko tätä edes selittää. Dolph kuitenki näyttääki melkein samalta kuin Mr. Perfect.

Michael Quackenbush vs. Johnny Saint

Tämä ottelu on jo käyty todellisuudessaki, mutta maukkaan tästä tekisi, jos Saint olisi vielä elämänsä kunnossa.

[Darien Fawks]

John Cena vs. Starbuck

Vähän kuin Cena ja Edge.

Randy Orton vs. Kristian Kurki

Tästä kusisin hunajaa, sokeria, kanelia, siemennestettä, mitä vain.

[Phenomenon]

Nörtit Dean Malenkoineen ja indynimineen!

[enska]

Nörtit Dean Malenkoineen ja indynimineen!

Jep, ja vielä naurettavampaa on tuo, miten kaikki muka rakastavat submission-otteluita. Submission-ottelut ovat tylsiä etenkin näissä tapauksissa, joissa ottelijat ovat tuollaisia Malenkon kaltaisia paatuneita varvaslukkorunkkareita. Luovutusmatsi on mielenkiintoinen ajatus vain silloin, jos ottelijat ovat sellaisia, joille submission-paini ei ole arkipäivää. Silloin painijoiden pitää tuoda jotain uutta kehiin, eikä asetelma ole muutenkaan normaali, mikä lisää mielenkiintoa.

[Kenitys]

Kurt Angle vs. CM Punk vs. Chris Jericho vs. Chris Benoit vs. Daniel Bryan vs. Dean Malenko Elimination Chamber
Eliminoinnit tapahtuisi pelkästään submissioneilla.

Eli toisin sanottuna eliminointeja ei tapahtuisi. Ellei sitten matsia olisi bookattu niin, että submissioineiden ulkopuolella olevat ottaisivat lukua ylettömän pitkiä aikoja. Tai voisivathan he tietysti olla sekaantumatta submissioneihin. Tai jotain.

Book it!

Päähäni ei kyllä millään mahdu se, miksi eliminointiottelussa kukaan tahtoisi estää vastustajan eliminoitumisen. Eihän siitä ole käytännössä mitään haittaa itselle: mahdollisuudet voittoon vain paranevat, kun yksi on leikistä pois. Toki tiedän, että noita sekaantumisia ratkaisusuorituksiin nähdään välillä eliminointiotteluissa, mutta ne ovat mielestäni aina yhtä typeriä, ja usein jopa selostajat ymmärtävät ihmetellä niitä.

Muuten olen tuosta Submission-hehkutuksesta (varsinkin jonkun tuommoisen Ravenwoodin aivan yli menevän tapauksen kohdalla) aika samaa mieltä enskan kanssa.

[DeadManWalking]

Toki tiedän, että noita sekaantumisia ratkaisusuorituksiin nähdään välillä eliminointiotteluissa, mutta ne ovat mielestäni aina yhtä typeriä

Eikös näitä pääasiassa taida tapahtua aina silloin, kun joku heel on facen pin-fallissa ja sitten tämän heelin kaveri tulee pelastamaan tämän? Sinänsä ihan "ymmärrettävää", vaikka toisaalta ei heelin pitäisi pelastaa edes kavereitaan. Typeriä ne kyllä todellakin ovat, aivan kuten sanoitkin.

[Jack DiBiase]

Toki tiedän, että noita sekaantumisia ratkaisusuorituksiin nähdään välillä eliminointiotteluissa, mutta ne ovat mielestäni aina yhtä typeriä

Eikös näitä pääasiassa taida tapahtua aina silloin, kun joku heel on facen pin-fallissa ja sitten tämän heelin kaveri tulee pelastamaan tämän? Sinänsä ihan "ymmärrettävää", vaikka toisaalta ei heelin pitäisi pelastaa edes kavereitaan. Typeriä ne kyllä todellakin ovat, aivan kuten sanoitkin.

Päinvastoin. Heelithän nimenomaan ovat fiksuja paskiaisia, jotka tajuavat, että niin kauan kun heillä on liittolainen kaverina matsissa, he voivat double teamata tyhmiä maitonaamoja. Tietysti toinen lopulta aina pettää toisen, ja maitonaama korjaa hedelmät, mutta shit happens to shitty heel people.

[Coca]

Nörtit Dean Malenkoineen ja indynimineen!

Jep, ja vielä naurettavampaa on tuo, miten kaikki muka rakastavat submission-otteluita. Submission-ottelut ovat tylsiä etenkin näissä tapauksissa, joissa ottelijat ovat tuollaisia Malenkon kaltaisia paatuneita varvaslukkorunkkareita. Luovutusmatsi on mielenkiintoinen ajatus vain silloin, jos ottelijat ovat sellaisia, joille submission-paini ei ole arkipäivää. Silloin painijoiden pitää tuoda jotain uutta kehiin, eikä asetelma ole muutenkaan normaali, mikä lisää mielenkiintoa.

Itse olet lukkorunkkari. Omasta mielestäni submission-ottelut ovat maltillisesti käytettyinä lähtökohdaltaan ehkä jopa jännittävimpiä mittelöitä mitä tähän hätään keksin. Painijoiden epätoivon tunteen välittyminen ja ihmepelastukset tulevat tässä matsityypissä kaikista parhaiten esiin. Ja tuskin kukaan voi väittää, että niitä countereita liikkeestä x liikkeeseen y ei olisi huikeaa katsella. Matsityyppi myös usein erottelee alan osaajat ei-niin-osaavista.
Austin Ariesin ja Bryan Danielsonin ottelusarja vuodelta 2007 tai -08 ei ole välttämättä paras esimerkki käytettäväksi, sillä ottelupohjana ei ollut submission-ottelu, mutta kolmivaiheinen sarja sisälsi yllin kyllin sellaista painia josta puhun. Kyseessä on helposti yksi suosikkifeudeistani ikinä. Se rakentui nimenomaan tuolle tekniselle osaamiselle ja sen katselun jälkeen paatuneinkin paskaviihteenystävä kusee taatusti vielä viikkotolkulla hunajaa. Oli ties minkä ruumiinosan lukkorunkkausta eikä käynyt aika pitkäksi. Päin vastoin. Se siitä submission-tyylistä sitten? Kannattaa varmaan samaan syssyyn unohtaa myös Bret vs. Austin, Jericho vs. Benoit ja vaikkapa Angle vs. Benoit.

[enska]

Coca ei nyt oikein hoksannut viestini pointtia.

[enska]

Mick Foley vs. Cody Rhodes – WrestleMania 28

Nyt kun Codyn ja Goldustin huhuttu matsi on huhupuheiden (huomaatteko luotettavuuden) mukaan historiaa, on aika toivoa jotain parempaa. Tokihan velipuolien välinen kuvio olisi varmasti dramaattinen ja koskettava, mutta Goldie on nykypäivänä, tai ainakin tällä hetkellä, niin merkityksetön nimi rosterissa, ettei hän kyllä mitenkään sovi WrestleManian korttiin.

Mick Foley sen sijaan sopii. Bookkaisin Koudi vs. Foulin näin:

Foley tekee yllätysvisiitin (vaikka kuinka näitä inhoankin) Elimination Chamber -PPV:ssä. Mies promottaa siitä, kuinka hän lapsenomaisesti kuvitteli olevansa vielä tarpeeksi kovassa kunnossa tähdittääkseen WrestleManiaa ja noustakseen vielä kerran päämestariksi osallistumalla tammikuun Royal Rumble -otteluun. Hän kuvitteli, että Rumblen voittaminen olisi oikeasti mahdollista. Mutta nyt hän ymmärtää, ettei hänestä ole enää voittamaan royalrumbleja ja voittamaan maailmanmestaruuksia. Foley myöntää, vaikka sattuu, ettei hän kykene koskaan toteuttamaan nuorten poikiensa hartainta toivetta eli voittamaan päämestaruutta WrestleManiassa kymmenien tuhansien ihmisten edessä.

Mutta Foley sanoo, että ehkä... ehkä hänen vanhasta ja raihnaisesta ruumiista olisi vielä johonkin muuhun. Foley sanoo, että hän on luvannut pojilleen painivansa ja voittavansa myös siten, että hekin näkevät, ja sen lupauksen Mick ilmoittaa pitävänsä. Niinpä Foley sanoo, että vaikka hän ymmärtää, ettei hänestä ole enää maailmanmestariksi, joksikin muuksi tittelinkantajaksi hänestä saattaisi vielä olla – nimittäin Intercontinental-mestariksi. Foley painottaa, ettei todellakaan halua sitä, että moinen mahdollisuus suotaisiin hänelle tuosta vain, vaan sen sijaan mies tahtoo todistaa olevansa shotin väärti. Foley rääkyy olevansa valmis taistelemaan keitä tahansa painijoita vastaan WrestleManian alla ansaitakseen ykköshaastajuuden Cody Rhodesin mestaruusvyöhön.

EC:n jälkeisessä SmackDownissa Foley pitää samankaltaisen mutta tiivistetymmän promon, jonka aikana Teddy Long valuu paikalle ja ilmoittaa, että on bookannut seuraaville viikoille ykköshaastajuusturnauksen, jonka voittaja saa oikeuden otella Cody Rhodesia vastaan WrestleManiassa Intercontinental-vyöstä ja että Foley on messissä tässä kyseisessä turnauksessa. Foley kiittää Longia, Long poistuu ja kas, Cody Rhodes astelee ylimielisesti kehään.

Cody esittää olevansa liikuttunut Foleyn sanoista, kunnes alkaa naureskella maanisesti. Cody sanoo toivovansa, että Foley todellakin voittaisi Longin järjestämän turnauksen ja ottelisi häntä vastaan WrestleManiassa, sillä silloin Codyn mukaan hän tulee saamaan elämänsä helpoimman WrestleMania-palkkashekin: Cody kuulemma pistää ikääntyneen ja vanhentuneen Foleyn pakettiin alta aikayksikön. Cody jatkaa Foleyn ärsyttämistä. Lopulta Mick tekee jotain odottamatonta: Foley lyö Rhodesia nyrkillä naamaan ja iskee tälle rajun Double Arm DDT:n, minkä jälkeen ottaa Codyn Intercontinental-vyön käsiinsä, katselee sitä ja katonrajassa roikkuvaa WrestleMania-kylttiä vuoron perään ja nostaa mestaruuden korkealle ilmaan samalla kun SmackDown-yleisö repeää liitoksistaan. Cody–Foleyn ensiaskel on otettu.

Seuraavilla viikoilla Foley taistelee dramaattisissa karsintaotteluissa kaiken maailman jindermahaleja ja hunicoja vastaan, selviytyy turnauksen finaaliin ja kohtaa siellä Ted DiBiasen. DiBiase–Foleya hypetetään paljon, ja Cody Rhodes saapuu paikan päälle seuraamaan ottelua lähietäisyydeltä. Matsin aikana Cody paljastaa olevansa hieman peloissaan siitä, että Foley saattaa haastaa hänet Maniassa, mikä ilmenee siten, että Rhodes koettaa kusettaa Mickiltä voiton pois auttamalla DiBiasea (joka on siis edelleen kyllä face). Kusetus epäonnistuu, Cody heitetään pois kehäalueelta ja lopulta Foley voittaa DiBiasen rankan ottelun päätteeksi ja ottelijat kättelevät toisiaan. Foley on matkalla WrestleManiaan!

Maniassa sitten käy tietenkin niin, että Foley on tuonut poikansa eturiviin isänsä joutsenlaulua seuraamaan, ja lopulta Cody Rhodes nappaa haastajastaan jopa melko ylivoimaisen voiton. Siis sellaisen, että alku- ja keskimatsi on todella tasaista vääntöä, ehkä jopa vähän Foleyn ylivoimaa, mutta sitten loppuvaiheessa Rhodes pääsee totaalisesti niskan päälle ja riepottelee vanhaa Foleya mielensä mukaan monen minuutin verran. Lopulta Rhodes päästää vanhuksen tuskistaan parilla tai kolmella Beautiful Disasterilla ja menee voittonsa jälkeen esittelemään mestaruusvyötään Foleyn lasten naamojen eteen. Matsin jälkeen Foley pitää koskettavan kiitospuheen, jossa pahoittelee itku kurkussaan lapsilleen sitä, ettei kyennyt päihittämään Rhodesia ja nousemaan mestariksi.

Parasta tietysti olisi, jos matsi olisi singles-matsin sijaan hardcore-ottelu. Uskon, että Cody ja Foley voisivat näillä eväillä jopa varastaa show'n Miamissa.

[eCiuj]

The Miz vs. John Cena vs. The Rock

Tuollainen feudihan oli viime vuonna meneillään. Cena ja Rock ottivat yhteen ja Miz suuttui, kun ei valo ollutkaan hänessä. Stipulaatioita ei tarvittaisi, tuo pärjäisi hyvin noin

[enska]

Kun lukee likaisia huhuja siitä, kuinka Lesnar tulee viemään Cenalta mestaruuden ja kantamaan sitä aina WrestleManiaan ja Roman Reignsin kruunajaisiin saakka hallussaan, WWE tuntuu niin ennalta arvattavan tylsältä, että tekee mieli sekoittaa pakkaa omilla fantasiabookkauksillaan. Tässäpä siis allekirjoittaneen versio elokuisesta SummerSlamista.

• Lesnar on toki mielenkiintoinen ja freesi haastaja mestaruuskuvioissa, mutta kiveenkirjoitettu profetia Roman Reignsin ristiretkestä ärsyttää; ei siksi, että vastustaisin Reignsin nousua, vaan siksi, että moinen kuvio on yksinkertaisesti tylsä. Brockin sijaan nimeäisinkin Cenan haastajaksi nimenomaan Reignsin, joka on juuri nyt kuumaa kamaa. Ottelu olisi paitsi ennennäkemätön myös varsin suuri, koska Roman on – tavalla tai toisella – yksi showpainimaailman puhutuimmista sälleistä tällä hetkellä. Jo se Money in the Bank -matsissa nähty lyhyt staredown tuntui valtavalta: uusi sankari katsoi vanhaa sankaria silmiin ja lähetti katseellaan viestin, että muutos on väistämätön. Voitto voisi mennä Reignsille, joka kohtaisi Night of the Championsissa ex-mestari Daniel Bryanin toisessa tulikuumassa taistelussa, tämän sukupolven "Razor Ramon vs. HBK:ssa". Roman olisi mestari aina Survivor Seriesiin saakka, kunnes häviäisi vyön Lesnarille ja alkaisi vasta sitten jahdata Brockin päänahkaa.
  
  Cenan sijaan tahtoisin nähdä Brockin ottelevan The Undertakeria vastaan. Kyseessä olisi Undertakerin vihoviimeinen ottelu, kosto. WrestleMania-tappiostaan suivaantunut 'Taker palaisi Battlegroundin jälkeen televisioon ja tekisi Lesnarin elämästä helvettiä kaikkine paholaismaisine puheineen ja salamoineen. Heyman ei kuitenkaan suostuisi revanssiin ellei 'Taker pistäisi uraansa panokseksi siihen; näin Heyman voisi saavuttaa vielä yhden suurteon eli legendaarisen Undertakerin uran päättämisen ansioluetteloonsa. Feudi olisi oikein teatraalinen ja sisältäisi runsaasti viittauksia Undertakerin WWE-uran eri vaiheisiin. Itse ottelu ei välttämättä olisi järin ihmeellinen, mutta ainakin siinä olisi kunnolla tunnelatausta läsnä. Undertaker ansaitsee jäähyväisottelun, ja Brock on juuri sopiva korsto miehen lopulliseksi pyöveliksi.
  
  Pahoin pelkään, että Daniel Bryan joutuu ottelemaan Kanea vastaan paluuottelussaan, koska Triple H on mielestäni paras vaihtoehto siihen hommaan. SummerSlam 2013 oli tapahtuma, joka käynnisti Bryanin ja Hunterin välisen sodan, ja SummerSlam 2014 saisi olla se tapahtuma, joka päättää sen kyseisen sodan. Matsimuodoksi vanha kunnon unsanctioned match, vaimot apronille ja veri lentämään, sanon minä. Voitto Tanelille, joka lyö Hunteria lekalla kalloon ja lukitsee tämän sitten kanttu vei YES-lukon kynsiin. Tuomari pudottaa Tripsun käden kolmesti kanveesiin, ja Bryan on lopullisesti voittanut sodan. Juonikuviota voi marinoida vaikka kuinka tulisin maustein. Todellinen all out -matsi ja kenties Hoplan viimeinen klassikko.
  
  Intercontinental-mestaruusmatsi olisi mestari Cesaron ja haastaja Sheamuksen välinen kylmäpäinen ja yksinkertainen mättö, jossa kaksi eurooppalaisraakalaista tekee toisistaan hakkelusta. Ottelun loppu menisi näin: Cesaro kiusoittelisi yleisöä Cesaro Swingillä, mutta ei kuitenkaan tekisi sitä, vaan aikoisi iskeä Sheamukselle Neutralizerin. Sheamus kuitenkin heittäisi Cesaron yliheitolla mattoon ja iskisi tälle jonkinmoisen juntan. Sen jälkeen Sheamus tekisi Cesarolle Cesaro Swingin. Karusellista toivuttuaan Cesaro nousisi tökerösti ylös samalla kun Sheamus lataisi Brogue Kickiä. Cesaro kykenisi kuitenkin väistämään Sheamuksen potkun ja kaatamaan tämän mattoon. Silloin Cesaro nappaisi haastajan jalat nopeasti kainaloihinsa ja tekisi tälle normaalia pidemmän ja vihaisemman Cesaro Swingin ja lopulta Neutralizerin, joka riittäisi voittoon.
  
  United States -mestaruusmatsi olisi puolestaan mestari Jack Swaggerin ja haastaja Rusevin välinen ottelu. Colterille, Swaggerille ja live-yleisön patriooteille olisi painajaismaista, jos kaikista rosterin painijoista juuri Rusev nousisi USA:n-mestariksi. Siksipä Rusev siis voittaisi tämän ottelun ja nousisi entistä vihatummaksi mieheksi. Swagger-feudin jälkeen "ryssä" voisi feudata vaikka RVD:tä vastaan kunnes viimein kohtaisi Survivor Seriesissä... wait for it... Kurt Anglen. Angle-ottelu olisi tiukka ja jännittävä ja päättyisi lopulta Rusevin voittoon. Royal Rumble -PPV:ssä nähtäisiin Angle–Rusev II, jossa Rusev tuhoaisi Kurtin niin rajusti, että Angle joutuisi eläköitymään lopullisesti. Näin viha Rusevia kohtaan kasvaisi entisestään.
  
  Kortin muut ottelut olisivat Seth Rollins vs. Dean Ambrose, Paige vs. AJ Lee ja se pakollinen Chris Jericho vs. Bray Wyatt. Rollins–Ambrose olisi intensiivinen Falls Count Anywhere -matsi, Paige–AJ nopeatempoinen välipala ja Jericho–Wyatt piinaava "kauhuottelu". Näin kortissa olisi paljon variaatiota: kasarimaisen koominen äksönipläjäys Rusev–Swagger, yksinkertainen Sheamus–Cesaro, naismatsi Paige–AJ, räväkkä ja raju Rollins–Ambrose, piinaava Jericho–Wyatt, dramaattinen Bryan–HHH, trillerimäinen Reigns–Cena ja liikuttava Lesnar–Undertaker.

Kortti kokonaisuudessaan (voittajat alleviivattuna):

1. WWE Intercontinental Championship Match
Sheamus vs. Cesaro (c) (w/ Paul Heyman)

2. Falls Count Anywhere Match
Seth Rollins vs. Dean Ambrose

3. WWE Divas Championship Match
Paige vs. AJ Lee (c)

4. Singles Match
Chris Jericho vs. Bray Wyatt (w/ The Wyatt Family)

5. WWE United States Championship Match
Rusev (w/ Lana) vs. Jack Swagger (c) (w/ Zeb Colter)

6. Unsanctioned Match
Daniel Bryan (w/ Brie Bella) vs. Triple H (w/ Stephanie McMahon)

7. WWE World Heavyweight Championship Match
Roman Reigns vs. John Cena (c)

8. "Rest In Peace" Match
Brock Lesnar (w/ Paul Heyman) vs. The Undertaker

[Merovingi]

Sheamus on tosin jo US-mestari, joten hänen pitäisi hävitä mestaruutensa. Olisi myös outoa, jos hän ei välittäisi tappiostaan ja siirtyisi täysin muihin kuvioihin. Menikö mestaruudet kenties sekaisin?

[enska]

Menikö mestaruudet kenties sekaisin?

Noup, vedin vaan mutkat suoriksi, fantasiaahan tämä.

[Merovingi]

Menikö mestaruudet kenties sekaisin?

Noup, vedin vaan mutkat suoriksi, fantasiaahan tämä.

Jees. Ymmärrän kyllä, sillä nuo parivaljakot ottelemassa tietystä mestaruudesta ovat hyviä valintoja. Intercontinental kansainvälisempi, US on 'MURICA & FREEDOM -ottelu.

Haluaisin itse nähdä jollain perverssillä tavalla Swaggerin ja Rusevin Flag matchin.

[Mr.Perfekt]

Dean Ambrose vs. Cactus Jack - Street Fight
- Jo pelkkä tätä matsia edeltävä build up olisi varmasti jumalallista, mutta ei se touhu kehässä ja sen ulkopuolella kauas tuosta jäisi, varsinkin jos matsille antaisi sen 20-30 minuuttia aikaa.