Meikäläinen muistelee tapahtumaa nyt kun on sopivat kaksi viikkoa ehtinyt kulua.
Tapahtuma oli sata kertaa parempi kuin viime Talvisota ja yksi parhaista FCF-tapahtumista muutenkin. Asiaa auttoi se, että kehä mahtui nyt keskelle salia. Ei mikään turha remppa.
Porukkaa oli paikalla melkeinpä yllättävän paljon. En uskonut joutuvani jonottamaan sisään, mutta näin piti tehdä. Eikä tuo mitään haitannut, päästiin kuitenkin "keskikatsomon" eturiviin. Mulla oli nyt mukana kaveri joka ei ollut painia koskaan livenä katsonut, ja ruudultakin viimeksi paria satunnaista matsia lukuun ottamatta 2004.
Avausmatsi oli threeway-tag, joka olikin sellaista sekasortoa ja spotfestiä ettei katsojien käsityskyky meinannut riittää kaiken tarjotun informaation prosessoimiseen. Matsi oli tosiaan vielä hullumpi kuin Talvisodan suurjoukkueottelu. Näistä ottelijoista saisi ties kuinka monta variaatiota 1vs1- ja 2vs2-kohtaamisiin. Tämä päättyi sitten pahisten halpamaiseen voittoon.
Seuraavaksi nähtiin naisten matsi. Olin kovasti Sjödinin puolella, ja kaverikin oli sitä mieltä että tämmöisenä iltana Sweden rules ja Finland sucks, mutta matsi jätti jotenkin kylmäksi. Voittajakin oli väärä ja voittotapa epärehellinen.
Jäämies vastaan Kurki. Final blowoff. Ainakin niin luulin sen olevan. Supermac ja Popka tulisivat katumaan etteivät nähneet tätä ottelua. No, eihän se nyt niin taas mennyt. Kurki hallitsi ottelua paljon, ja läpsi jäämiestä päin naamaa, mutta Jäämiehen raget eivät päässeet vieläkään kunnolla irti. Ei tämä ollut se taistelu jollaista oli lupa odottaa Jatkosodan jälkeen. Matsi loppui suht nopeasti, sekä Robertin että Harakan sählättyä kehässä ja sen laidalla, ja vielä Kurjen kusetuksen kautta. The feud marches on!
Seuraavaksi nähtiin todellinen yllättäjä, nimittäin Mikko Maestron singles-debyytti ja TUHOn singles-kampäkki samassa ottelussa. Yleisöstä ilmeisesti puolet oli Mikon yliopistokavereita, sillä tämä sai jo videopromosta alkaen hulvattoman face-reaktion. Tosin Maestron ei-kavereissa tämä sai aikaan sitäkin raivokkaamaan buuausreaktion sekä TUHOlle entistä enemmän kannustusta.
Oli hienoa nähdä TUHO ottelemassa vuosien tauon jälkeen. Matsi oli lyhyt ja tunnelma oli katossa alusta loppuun. Ylimielinen Maestro sortui TUHOn rattaisiin ja mahaplätsiin. Ja yleisö huusi Teurastajan soidessa. Hieno segmentti, todellakin. Maestrolta on lupa odottaa parempaakin näyttöä tulevaisuudessa, kunhan alun kankeudet saadaan pois.
Väliajan jälkeen saatiin nauttia kenties illan parhaasta matsista, nimittäin the Saint kohtasi Valentinen! Sintti saapui kehään kuten aina, iljettävänä niljakkeena, mutta Valentinen metamorfoosi pahiksesta hyvikseksi tapahtui kuvainnollisesti tämän entranssin aikana: Kaunis peto lähti soimaan ja biisi ehti soida jonkin aikaa kenenkään tulematta kehään. Sitten musiikki seisahtui kuin vinyyli prakaavassa soittimessa, ja lähtikin turbovaihteelle:
I NEED A HERO! Reaktio oli melkein sama kuin Chris Herolla Saksan Essenissä lokakuussa 2007 jossa saksalaisyleisö "lauloi" kaikki ÄÄÄÄ:t täysillä mukana. Yhtä kaikki, Vallu ryntäsi kehään energiaa tihkuen ja oli yhtä no-nonsense-facea. Barbie oli myös face, tosin tämän kehälaidan toiminta oli melko lailla samaa kuin ennenkin. Renneä ei näkynyt.
Matsi oli hyvää menoa alusta loppuun, täyttä ME-laatua. Yleisö otti Vallun omakseen ja Sinttiä vihattiin joka puolelta. Lopussa barbie sekaantui matsiin (en enää muista tarkalleen ottaen miten) ja Sintti pelasi tilanteen siten että Vallu löi Barbia (tai näin muistelen tapahtuneen). Tämä feudi kävi samalla entistä henkilökohtaisemmaksi! Kuten Nalle sanoi, tämä oli erinomainen ottelu. Sintti tulee vielä katumaan tämäniltaisia tekojaan. Tällä kertaa mies kuitenkin voitti. Heinäkuussa katsottaneen kuka nauraa viimeisenä!
Ja sitten pääottelu. Kovac puolusti vyötään kolmea suomalaista vastaan Tässä matsissa ei tosiaan nähty kuolleita hetkiä kun neljä miestä pieksi koko ajan toisiaan ja katkoi selätyksiä minkä ehti. Tilanteita riitti jokaiselle. Kuitenkin kokonaisuutena matsi kärsi samasta infotulvasta kuin illan avausmatsi, eli ei tästä kuitenkaan mitään erityistä jäänyt mieleen, vaikka paljon hienoa nähtiin. Loppu tuli kuitenkin toivotunlaisesti, eli Heimo oli kehässä Kovacin kanssa, nosti tämän punkhandleen ja slämmäsi kehästä läpi. 1, 2, 3, JA HEIMO ON UUSI SUOMENMESTARI! Sitä oikeuden ja hyvityksen tunnetta minkä ottelun ratkaisu toi olisi ollut hankala kuvailla. Lähinnä Suomen MM-lätkävoitto tulee mieleen. Hieno tapahtuma sai parhaan mahdollisen päätöksen!
We'll take you to the killing floor.
