Täytyy kyllä sanoa, että enemmän kuin Truthin mikkitaidot minua hävettää se, että niinkin moni tuntui oikeasti luulevan sitä naista joksikin kuningattareksi! Kuningatar Elisabeth on hyvin iäkäs ja Iso-Britanniassa lähestulkoon pyhä asia; ei hän mihinkään viihdeohjelmaan tulisi vierailemaan ja jotain Michael Colea ritaroimaan! Miettikää kuinka mahdotonta olisi Suomen presidentin näkeminen Putous-sketsissä ja moninkertaistakaa se.
Niin... Eivät ne Truthin mikkitaidot ollenkaan huonot ole, vaan päinvastoin. Hyvää settiä heitti alusta alkaen. Heti tuli sellainen olo, että luotiin jo alkupromoilla sekä Morrisoniin että etenkin Totuuteen enemmän luonnetta kuin koskaan.
Se myötähäpeä, josta täällä on puhuttu, on tullut varmaankin siitä, että Truth oli facena usein aikamoinen cheap poppien keräilijä nolon korneine KUINKA KULKEE -huutoineen. Ja tämän kyllä allekirjoitan. Myös alkusegmentissä vaikutti aluksi siltä, että nyt R-Truth vain vieraannuttaa yleisön ollessaan niin hilpeällä ja iloisella päällä. Ovelasti tämä hulluttelu petasikin vain heel-turnia. Meille näytettiin kunnollinen kontrasti: Totuus onnensa kukkuloilla -> Totuus kaiken menettäneenä ja katkeroituneena. Harvinaisen hieno heel-turn. Erikoinen ja tuore aloitus RAW'lle. Röyhyttelyä kummastelin suuresti, mutta kylläpä se vain loi R-Truthin hahmoon luonnetta ja... *gasp* cooliutta.
Vähän niin kuin ennen vanhaan...
Bournen ja Zigglerin nokittelu ei sitten kamalasti inspannutkaan. Kyllähän matsi oli mallikas, mutta Zigglerin sähäkkätukan vaihtaminen geneeriseen Lance Cade -tyyliseen ruskean siilimäiseen tyyliin ei innostanut ollenkaan. Joku sanoi miehen näyttäneet Drew McIntyrelta. Niin, ei hän ainakaan Dolph Ziggleriltä enää näyttänyt. Erittäin huono homma. Olisi sitä pushia voinut ilman tätä muutostakin antaa!
Mizin protestoinnilla ei hirveästi merkitystä ollut, mutta saatiinpahan kuitenkin yksi parhaista puhujista ääneen Lontoossakin. Tag-team-ottelu oli ihan toimiva, mutta en sanoisi tämän olevan ihan oikeaa buukkausta Sin Caralle. Kyllähän tällaisella "minkähän hypyn se tänään tekee" -käsikirjoittamisella saadaan lyhyt innostusryöppy aikaan, mutta melko pintapuoleista akrobatiaa on toistaiseksi mehikaani näyttänyt. Osaako se muuten promota? Vai jääkö vain hiljaiseksi kostajaksi...
Diivoja haudattiin taas. Mahtaa naisjoukko bäkkärillä olla turhautunut tällaiseen. Selostajat puhuvat ihan omia juttujaan, ja ottelut eivät juuri aikaa saa. Kun vyö vaihtuu, niin se vain todetaan lakonisesti. Kyllä WWE:n naispainijoita voisi minusta paremminkin kohdella.
Kieltämättä tämä Colen touhu alkaa riistäytyä viimein hieman käsistä. Turhan paljon heittää omaa läppää ja vie huomiota matseilta. Turhan paljon yritetään rakentaa maksutapahtumia Colen turpasaunan ympärille, vaikka Cole ja JR eivät varmasti mitään ihmeitä tule kehissä tekemään. Colen könityskään ei tule näyttämään järin hienolta, kun mies ei osaa ylimyydä tai mitään. Saisi nyt edes kunnon stiffin
big back body dropin tai jotain.
Sheamuksen ja Santinon ottelukaan ei suuria ilon hetkiä tuottanut. Tykkäsin enemmän siitä viimevuotisesta teehetkestä kuin tästä tylsästä ja merkityksettömästä squashista.
Ortonin ja Punkin matsi sai reippaasti aikaa, mutta melko tylsähän se oli. Kaukana on Orton Evolution- ja Rated RKO -aikojensa huippuhetkistä. Silloin Orton näyttikin niin paljon komeammalta ja tyylikkäämmältä kuin tällä todella tylsällä ja ylikäytetyllä millisiilillään. Aikanaan ihastuin Ortonin jumalaiseen myymiseen, mutta eipä sitäkään enää juuri nähdä. Katsokaa vaikkapa se vuosien takainen lehmäkello-ottelu Dusty Rhodesin kanssa vertailukohtana. Se oli juuri sitä aikaa, kun Orton viimein alkoi lyödä läpi.
Tykkäsin Punkin ja Masonin ilmeistä ja hullunkiillosta, mutta muuten loppu jätti toivomisen varaan. Tyypillinen "out of nowhere" RKO:han sieltä pamahti taas makuuasennosta. Aika boring, sanoisin.
Menipä kritiikin puolelle omat arvioni. Alkushow kuitenkin jätti loppuvaiheen varjoonsa. Kaiken kaikkiaan perus viihdyttävä RAW erinomaisella alulla ja keskinkertaisella lopulla.
+++ Truth
++ Punk
+ Morrison