Olipas hyvä Impact! Mielestäni paras aikoihin!
Heti alkuun kovaa promoa. Tuore maailmanmestari paineli kehään ja veti loistavaa tavaraa mikissä! Hieno mies. Hogan seurasi Bischoff kintereillään ja rutisivat kaikennäköistä takaisin Stingerille, ihan hyvää tavaraa. Kukapa olisi 15+ vuotta sitten uskonut, että vielä vuonna 2011 nähdään Sting ja Hogan avaamassa painishow, toinen vielä mestarina. Noh, Anderson liittyi joukkoon ja nosti alkusegmentin tason taivaisiin. Kuten joku sanoi, minullekin Anderson on todellakin se TNA-ykkössuosikki, koputtelee jopa kokonaisvaltaisen ykkössuosikin ovea nyt kun Punkin promot ovat hiukan laskeneet. Loistavaa settiä. Loppuun vielä kaksi ei-niin-promosenseitä, RVD ja Hardy, mutta eivät onneksi laskeneet tasoa turhan alas. Loistava avaus, näitä joka jaksoon!
Seuraavana vuorossa oli illan avausmatsi, Paavi ja Joe. Tämähän juontaa juurensa jo tuonne Immortalin alkurypeltelyihin, joiden aikana herrat usein olivat samalla asialla, mutta kemiat eivät natsanneet. Lopulta Joen pyöräytettyä Gigantista videokameran, menivät herrojen sukset lopullisesti ristiin, josta saatiin esimakua Against All Oddsin (heikohkossa) matsissa. Tässä välissä on kuitenkin ollut ihan hyvää sananvaihtoa, joten mielestäni kiista on ollut mielenkiintoinen. Kenties kohtaavat LockDownissa? Anywho, tämän viikon matsi oli aikas keskiluokkainen brawli. Iskuja ladeltiin paljon, eikä painihienouksia ollut lähes ollenkaan. Joen nätti Scoop Slam jäi mieleen. Lopulta Pope veti power of the punchit ja tyrmäsi Joen sopivasti tuomarin korjaillessa pehmusteita. Ihan jees, vieläkin odotan sitä kovaa matsia.
Sen jälkeen naismestari valloitti kehän. Viime tai edellisviikon tapaan, Rayne esitti open challengen ja pyysi jotakuta haastamaan neidin. Roxxi paineli kehään ja hävisi viiden minuutin matsin jälkeen. Ei nyt välttämättä huono viisiminuuttinen, ihan hyvältä se meno näytti, mutta Raynen finisher tuli aika helposti.
Devon sai vihdoin Rayn kiinni, sijaintina parkkipaikka. Dreamer oli ilmeisesti tehnyt jonkunlaisen diilin tummemman veljeksen kanssa siitä, että houkuttelisi Reiskan parkkikselle, jotta Devon voisi pätkiä herran kunnolla. Ei tosiaan Raylla hirveästi saumaa tuossa ollut, meinasi jopa saada sledgehammerista, ennen kuin Dreamer meni väliin. Sen jälkeen Ray vielä purki turhautumisensa järkkäriin. Ihan hyvää menoa.
Sitten taisi olla 6-Knockout Tag-matsi. Aikas pikaisesti meni ohi, eikä tuo varsinaisesti haastanut
suosikkimatsiani. Winter kyllä keräsi helvetinmoisen raivon meikäläiseltä estettyään Velvetin persekuvakulman. Onneksi oikeus voitti lopussa senkin suhteen.
Hardy/Anderson/Hogan/Bischoff backstagella oli toimiva. Jeff näytti erittäin chilliltä lahotessaan siinä tuolilla, mestaruusvyö vain puuttui.
Flair, Styles ja kakkos-Hardy vetivät loistavan segmentin! "You're in TNA, a house that AJ Styles built!". Loistavat kemiat näillä kahdella, eikä Hardykaan ulos jäänyt. Nauroin kun Flair selitti ihan pokerinaamalla, että kaikki menettää hermonsa välillä, mutta annan sulle vielä mahdollisuuden palata vanhaan kunhan pussaat meikäläisen p***että

Kuitenkin, loistava segmentti. Matsikin sen jälkeen oli kovaa tavaraa! Flair bleidasi jälleen, siltä tuntuu häviävän kuukaudessa enemmän verta kuin Saw-elokuvien uhreilta yhteensä. Lopulta matsissa Flair pääsi kuin pääsikin selättämään Stylesin Hardyn tehtyä likaiset työt. AJ kyllä myllytti sen verran vakuuttavasti, että vaikka kokoajan katsoin, että nyt Hardy/Flair pääsee hyökkäämään selästä, niin aina vaan Styles kääntyi ja pelasti tilanteen, paitsi tietenkin lopun low blow'ssa. Oli muuten tyylikäs yhdistelmelmä tuo miten ensin haettiin Clashia tuolille, mutta Hardy käänsi sen Twist of Hateksi samantien (tuolle nimelle en vieläkään lämpene). Tykkäsin kun Styles varasti Figure Fourin.
Joukkuematsi oli ihan perusmenoa. Beer Money veti hyvää settiä selostamossa ja lopulta saivat vähän sanailtua Moorenkin kanssa. Milloin Neal viimeeksi sanoi jotain?
Herra ja rouva JJ päättivät lähteä juhlimaan hanimuuniaan samaan paikkaan, jossa otellaan Victory Road sunnuntaina. Varmasti sujuu ilman ongelmia.
Andersonin heel turn pamahti puskista! Jostain syystä tuli lähes samanlaisena shokkina kuin Hardyn turn aikoinaa, vaikka kai tuon olisi voinut ennustaa, jotkut täällä ainakin ennustelivat. Joukkuematsi, tai pitkälle tasoitusmatsi, lopussa oli hyvä. Hardyn ja Andersonin "taggaukset" olivat huvittavia, molemmat läpsivät toisiaan nassuun parhaansa mukaan

Nosti kyllä taas Victory Roadin mielenkiintoa. Toivotaan Andersonin voittoa!