Ainiin pitäis se joku biisikin keksiä ja postataDeadManWalking kirjoitti:Darienille kerkesin jo biisin lähettämään.
Levyraati
-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
-
DeadManWalking
- WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
- Viestit: 8632
- Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
- Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester
Darien Fawks kirjoitti:Tehty.DeadManWalking kirjoitti: Voisitko muuten Darien editoida tuon osallistujalistan oikeaksi?
Siis kuka?6. DeathManWalking
Mutta toivottavasti tämä nyt onnistuu hienosti.
Four passes break any defenseRiveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä.
-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
Parempi?DeadManWalking kirjoitti:Darien Fawks kirjoitti:Tehty.DeadManWalking kirjoitti: Voisitko muuten Darien editoida tuon osallistujalistan oikeaksi?Siis kuka?6. DeathManWalking
Ja juu, eiköhän tämä tästä lähde. Tekisi melkein mieli aikaistaa tätä juttua, kun itselläni olisi aikaa ennenkin ensi viikkoa, mutta menköön nyt näillä mitä on kollektiivisesti jo ehditty ilmoittaa...
-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
Lainauksessa lihavoitu käyttäjät, jotka EIVÄT ole vielä lähettäneet biisiä. Arviointien piti käynnistyä tänään ja loppua 9. päivä. Annan kuitenkin nyt vielä tämän päivän aikaa, jolloin arviointien tulee olla täällä ketjussa perillä 10. päivä.Darien Fawks kirjoitti:Ensimmäinen kierros:
1. Darien Fawks
2. Ravenwood
3. Kumiorava
4. Stefa
5. The Rocker
6. DeadManWalking (TupsuVeitikka jättäytyi leikistä)
7. Genghis Khan
8. Hautsi_
9. Wankie
10. ViiZei
11. Bushmeister
12. Show_Stopper
Biisit piti siis lähettää minulle pikaviestillä. Mukaan artisti sekä biisin nimi.
Edit: Listan päivitystä.
-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
No niin, hienoa. Nyt on 12 kappaletta kasassa ja arvosteluperiodi voi alkaa. Listaan biisit tähän satunnaisessa järjestyksessä. Parasta olisi, jos arvosanat annettaisiin tätä viestiä lainaamalla ja tässä järjestyksessä.
Arvosteluperiaate on siis, että pojoja saa antaa välillä 1 - 10. Asiallista olisi joko varata kuunteluun paljon aikaa tai sitten suorittaa kuuntelu ja arvostelu osissa (kuitenkin niin, että arvostelu kirjoitetaan välittömästi kuuntelukerran jälkeen). On toki luvallista kuunnella kappaleet useampaan kertaan, mutta vähintäänkin kerran alusta loppuun. Vetoan myös teihin siinä, että rauhoitutte kuuntelun ajaksi, ettekä anna biisien vain mennä toisesta korvasta ulos taustamusiikkina samalla kun kirjoitatte Facebookiin, kuinka kylmää ulkona jälleen oli.
Käytin spoiler-tageja havainnollistamiseksi.
Siinä siis kaikki 12 biisiä. Pyydän kuuntelemaan jokaisen biisin ajatuksella ja hyvällä ajalla läpi. Itse harkitsen penkovani kappaleisiin myös lyriikat, mikäli niitä ei sitten YouTube-videossa näy. Kaikkein ärsyttävintä on, jos jengi perseilee ja kusee juosten viimeiset arvostelut. Jos ette jaksa kuunnella 12 biisiä putkeen, niin kuunnelkaa osissa! Arvostelujen tulee olla täällä ketjussa 10. päivään mennessä. Arvosteluun on siis nyt viikko aikaa. Ensi tiistaina kerään tulokset.
Suosittelen kirjoittajia muuten käyttämään spoiler-tageja koko arvostelussaan, kuten olen yllä esittänyt. Tämä auttaa pitämään touhun rehellisenä. Sitä paitsi myös oma kappale arvostellaan. Parasta olisi, jos jokainen kirjoittaisi omat arvionsa eikä laittaisi mitään "olen kyllä samaa mieltä Gobletin kanssa tästä biisistä" -sepustuksia. Omaa mielenrauhaani nuo spoilerit ainakin auttavat...
Arvosteluintoa kaikille!
Arvosteluperiaate on siis, että pojoja saa antaa välillä 1 - 10. Asiallista olisi joko varata kuunteluun paljon aikaa tai sitten suorittaa kuuntelu ja arvostelu osissa (kuitenkin niin, että arvostelu kirjoitetaan välittömästi kuuntelukerran jälkeen). On toki luvallista kuunnella kappaleet useampaan kertaan, mutta vähintäänkin kerran alusta loppuun. Vetoan myös teihin siinä, että rauhoitutte kuuntelun ajaksi, ettekä anna biisien vain mennä toisesta korvasta ulos taustamusiikkina samalla kun kirjoitatte Facebookiin, kuinka kylmää ulkona jälleen oli.
Käytin spoiler-tageja havainnollistamiseksi.
- Spoiler: näytä
Siinä siis kaikki 12 biisiä. Pyydän kuuntelemaan jokaisen biisin ajatuksella ja hyvällä ajalla läpi. Itse harkitsen penkovani kappaleisiin myös lyriikat, mikäli niitä ei sitten YouTube-videossa näy. Kaikkein ärsyttävintä on, jos jengi perseilee ja kusee juosten viimeiset arvostelut. Jos ette jaksa kuunnella 12 biisiä putkeen, niin kuunnelkaa osissa! Arvostelujen tulee olla täällä ketjussa 10. päivään mennessä. Arvosteluun on siis nyt viikko aikaa. Ensi tiistaina kerään tulokset.
Suosittelen kirjoittajia muuten käyttämään spoiler-tageja koko arvostelussaan, kuten olen yllä esittänyt. Tämä auttaa pitämään touhun rehellisenä. Sitä paitsi myös oma kappale arvostellaan. Parasta olisi, jos jokainen kirjoittaisi omat arvionsa eikä laittaisi mitään "olen kyllä samaa mieltä Gobletin kanssa tästä biisistä" -sepustuksia. Omaa mielenrauhaani nuo spoilerit ainakin auttavat...
Arvosteluintoa kaikille!
Jahas, ehdinpä ensiksi. Nämä vuodenvaihteen jälkeiset päivät kun tuppaavat olemaan osittain ahkeraa joutenoloa, niin voisihan sitä näistä biiseistä naputella sanasen jos toisenkin. Onpahan homma ainakin poissa alta.
Oli kivaa huomata, että hajontaa biisien keskuudessa löytyi. Itse asiassa paljon suurempaa, mitä osasin odottaa. Siitä suuri arvostus ihmisille. Toivottavasti tämä hanke ei ainakaan heti alkujaan kaadu.
The Stone Roses - I Wanna Be Adored
The Stone Roses kuuluu jostain kumman syystä niihin yhtyeisiin, joiden musiikkia en ole tainnut koskaan tietoisesti kuulla. Melkoinen aukko kaltaiseni nörtin sivistyksessä. Tässä biisissä on aika paljon huomattavissa ajan henki (1989), miten Joy Divisionin ja Smithsin kaltaisten Manchester-suuruuksien aloittama tyyli lipui kohti melkeinpä grunge-henkisiä tunnelmia. Vaikka toisaalta tässä oltiin paljon velkaa Smithsillekin, kitaristin Gibson Lucillea myöten (Johnny Marr soitti samanlaista). Ian Brownin elehtiminen taas pisti hieman huvittamaan, vaikka ulkomusiikillinen seikka toki.
On aika mielenkiintoista huomata, miten yksinkertaisista elementeistä monet klassikkobiisitkin muodostuvat. Tässä biisissä oli tosin pitkä intro, mikä toisaalta sopii avausraidalle. Muuten tässä toki mentiin aika suoraviivaisella säkeistö-kertsi-linjalla, melko minimalistilla sanoituksillakin. Minimalismi ei nyt kuitenkaan kantanut ihan niin pitkälle kuin olisi voinut. Toisaalta tämä herätti mielenkiintoni vihdoin tutustua Stone Rosesiin enemmänkin, mutta yksittäisenä biisinä se menee ihan kivasta post-postpunk-rallatuksesta.
Arvosana: 6
The Beatles – Help!
Popimman Beatlesin ehkä hienoimpia biisejä, ja vilaus jo Lennonin vakavammasta, syvällisemmästä puolesta. Ottaen huomioon, että tämän biisin aikakautena suurin osa pop-musiikin lyriikasta oli lähempänä onomatopoeettista hölynpölyä tai yksinkertaisia rakkauslauluja (minkälaisia toki myös Beatleskin teki). Biisihän on nimensä mukaisesti julkisuuteen tempaistun nuoren miehen hätähuuto.
Vaikeahan tästä biisistä on enää mitään uutta tai rakentavaa sanoa, puisevasti ilmaistuna musiikki puhuu puolestaan. Vaikka itse pidänkin Beatlesin 60-luvun loppupuolen tuotannosta enemmän, on Help! sekä biisinä että albumina jonkinlainen käännekohta bändin uralla, koska sen jälkeen tulivat Rubber Soul ja Revolver.
Arvosana: 8
Incubus – Vitamin
Kolmas biisi, joka peilaa musiikillisesti aikakauttaan varsin hyvin. Vaikka toisaalta tämä biisi oltaisiin voitu tehdä ainakin soundiensa puolesta 2000-luvullakin. Kuitenkin tämän tunnistaa selkeästi siksi 90-luvun huutometalliksi, mitä vaikkapa Pearl Jam ja Faith No More olivat luomassa ja mistä Tool jalosti oman psykedeelisen universuminsa. Kaikki mainitsemani bändit hoitivat kuitenkin tonttinsa Incubusta paremmin – ainakin mitä tätä biisiä on uskominen.
Reiluun kolmeen minuuttiin on tungettu kokolailla kaikki nu-metallin kliseet: se ”pomppumaisuus”, elektrovaikutteet, skrätsäys ja kaikenlainen Mike Pattonilta apinoitu kikkailu. Ei tämä nyt ihan sietämättömimmästä päästä ollut, mutta aika tylsää keskiluokkaisten amerikkalaiskakaroiden koristossut jalassa soitettua pomppua.
Arvosana: 4
Scatman John – Scatman’s World
Scatmanissa on aina ollut jotain hyvin rakastettavaa. Osasyynä ovat toki pettämätön liituraitapuku ja elämää suuremmat viikset, mutta myös hänestä huokunut kirkasotsainen, pyyteetön ja elämänmyönteinen asenne. Se kuuluu myös tässä biisissä ja sen sanomassa, vaikka biisi lainaileekin jo kliseeksi muodostunutta Pachelbelin Canonia.
Eurodance saattoi olla pahimmillaan hirveintä musiikkia ikinä, mutta Scatman oli kaikessa suuressa olemuksessaan piristävä poikkeus. Kaiken lisäksi tässä biisissä on jopa jonkinlaista sanomaakin (joka nykyään on ehkä vieläkin ajankohtaisempi) ja käsittääkseni kyseisen biisin sisältävä samanniminen albumi on jonkinlainen teemalevy biisissä mainitusta Scatlandista. Valittaminen nykypopista saattaa olla väsynyttä, mutta harvemmin siinäkään kuulee Scatmanin kaltaisia oivalluksia tai hienovaraista satiiria.
Arvosana: 7
Beach House – Norway
Yksinkertainen, unenomainen, kaunis ja tarttuva. Baltimorelaisduo on päässyt melkoisen onnistuneesti havittelemaan täydellisen popbiisin graalin maljaa. Toisaalta se, että biisi iskee näinkin äkkiä, voi kääntyä itseään vastaan, sillä useimmiten ne oikeasti hienot biisit vaativat oman aikansa. Toisaalta näin ei ole käynyt esimerkiksi Disco 2000:n tai This Charming Manin tapauksissa, jotka nyt omalta osaltaan ovatkin sitten jo ihan käsittämätöntä taidetta.
Norway on kuitenkin kaikessa huuruisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan yksi menneen vuoden ehdottomasti hienoimpia kappaleita. Minimalismi ja pelkistetty soundimaailma toimii mielestäni paljon paremmin kuin Stone Rosesin tapauksessa. Laahaavat urut, huumaava slidekitara ja vintagelta soundaava rumpukone luovat jo keskenään yksinkertaisuudessaan niin runsaan soundimaailman, ettei mitään ylimääräistä tarvita. Kaiken huipulla on vielä Victoria Legrandin mieleenpainuva, androgyyni ääni.
Arvosana: 9
Pariisin Kevät – Invisible Man
Olen enemmän tai vähemmän tietoisesti vältellyt Pariisin Kevättä kenties sen saaman hypen takia. Eikä tämä biisi ainakaan osoita, että tässä yhden miehen bändissä olisi mitään suurempaa tutustumisen arvoista. Kuuntelin biisin muutaman kerran läpi, mutta en oikein löytänyt tarttumapintaa. Toisaalta se ei ärsyttänyt yhtä paljon mitä Incubus. Ironisia viiksiä myöten tasan tarkkaan vuoden 2010 suomalaista trendipoppia. Lienee viileämpää ja rock-uskottavampaa musiikkia kuin vaikka joku Jenni Vartiainen, mutta musiikillisesti en löydä juurikaan mitään eroa. Tylsää keskitien poppia.
Arvosana: 4
Masa Mainds – Daada-dii
Biisi alkaa noin tuhanteen kertaan kuullulla sointukuviolla. Ja aika onnistuneesti loppukin onnistuu kuulostamaan yhdeltä nelikymppisten ysäri-iskelmärockbändiltä muiden joukossa. Sillä olettaisin tämän biisin olevan 90-luvulta. Kappaleella on kuitenkin komea määrä kuunteluja, joten nähtävästi se on kokenut jonkinlaisen revivalin virtuaaliajan karvanoppa-amisten myötä.
Tässä on kuitenkin jotain niin uskomattoman suomalaista, samalla tavalla vaikka mitä Kake Randelinin pajatsoiskelmässä. Kuitenkaan tämä biisi ei yllä Randelinin nerokkuuden tasolle, vaikka sieluni silmin pystyn Daada-diin avulla kuvittelemaan eteeni kylänraitin jostain Hämeestä 90-luvun puolivälistä, jonka huoltoasemalla lippispäiset pojat keskustelevat vetonivelentapeista ja penkkien verhoilusta ja juovat keskikaljaa. Sillä kaljoitteluhan tässä aiheena on. Mielenkiintoisesta sielunmaisemastaan huolimatta itse kappale on loppujen lopuksi melko mitäänsanomaton.
Arvosana: 5
Grace Jones – I’ve Seen That Face Before (Libertango)
Mielestäni sekä Madonna että Lady Gaga ovat tyhjänpäiväisiä jollottajia. Grace Jones on heidän rinnallaan oikea taiteilija ja pop-diiva. Tätähän suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, koska Jones ei vastaa samalla tavalla sitä naiskuvaa, minkä populaarikulttuuri on opettanut. Hän ei maskuliinisine piirteineen ole samalla tapaa ”haluttava”, ja oletan tämän aiheuttavan ainakin jonkinlaisen reaktion alertilaisissakin – siis heissä, jotka eivät ennestään Jonesia tunne.
Astor Piazzollan sävellys taasen on varsinainen paranoid. Jonesin sanoitettu, omituinen tangoreggaeversio siitä on kuitenkin ihan hauska. Reggaen ymmärtää, onhan Jones jamaikalaissyntyinen. Ainakin tämä sotkee tangoa elektrorytmeihin onnistuneemmin kuin vaikkapa Gotan Project, jonka tuotokset ovat omien kokemusteni perusteella jääneet siihen, että laitetaan joku triphopbiitti taustalle, ja vedetään päälle vähän hanuria. Tässä tulkinnassa on tietynlaista jännitettä, joka syntyy minimalistisesta sovituksesta ja Jonesin komean syvästä äänestä. Hieno biisi.
Arvosana: 8
Billy Joel – Tell Her About It
Tämä oli sikäli vähän samantapainen mitä Pariisin Kevään biisi, että vaikka olivatkin täysin eri ulottuvuuksista, en tähänkään mitään ihmeempää tarttumapintaa saanut. Aika mitäänsanomaton rallatus ilman merkittävämpiä koukkuja. Tällaisia torvilla varustettuja pseudosinatrailuja kun tuppaa tulemaan vastaan aina säännöllisin väliajoin. Sillä reseptillä voidaan saada onnistuneitakin biisejä, mutta tämä Joelin biisi ei nyt oikein sisältänyt mitään, minkä itse nostaisin erityisen mielenkiintoiseksi. Mielestäni Billy Joel ei kuitenkaan ole mikään täysin joutava artisti, hepulta löytyy parempiakin biisejä.
Arvosana: 5
Nightwish – Planet Hell
Tästä tulee paljonkin mieleen kesä 2004, jolloin Once oli kova juttu. Kuusi ja puoli vuotta myöhemmin tarkasteltuna näen Nightwishin ilmaisussa jotain hellyyttävän naiivia. Holopaisen Disney-intoilu kuuluu myös musiikissa, tai itse asiassa orkestroinnit kuulostavat periaatteessa minkä tahansa geneerisen fantasiaelokuvan taustapauhulta. Nightwish on esteettiseltä puoleltaan vähän samaa osastoa mitä ne susipaidat, joihin törmää aika ajoin erinäisillä markkinoilla.
Toisaalta Nightwish operoi omalla tontillaan ihan mallikkaasti. Nuo häpeämättömän pompöösit orkestraatiot olivat tuolloin vielä uraauurtavia, kun niitä nykyään kuulee jokaisen kohtalokkaankuuloisen metalliyhtyeen levyillä. Once on sinällään ihan kelpo levy, mitä vertaa uudempaan tuotantoon – ei toki vain laulajanvaihdoksen, vaan myös yleisesti tylsemmäksi ja turvallisemmaksi muuttuneen ilmaisun takia. Tämä biisi on kuitenkin Nightwishia tyypillisimmillään, niin hyvässä kuin pahassa. Ja en muistanutkaan, miten karmaisevaa Tarjan englanninlausunta oli. Sanoitukset myös taattuun tapaan mitäänsanomatonta diibadaabaa, joskin koen hieman häiritseväksi sanan ”ain’t” käytön muuten niin ”vanhahtavassa” englannissa.
Arvosana: 5
Anamanaguchi – Densmore
Kuulostipa animetunnarilta. Siis ajalta ennen kuin ne valtasi ylitempoinen karkki-j-pop. Tässä biisissä on jotain samantyyppistä yliampuvaa positiivista meininkiä mitä Scatmanilla. Hauska biisi, joka onnistuu kuulostamaan uskomattoman eeppiseltä ilman suuria orkestrointeja. Riittävät vain tarpeeksi pöyhkeät sateenkaarimelodiat, ja sitä tuntee olevansa intergalaktisella matkalla halki tuhansien ulottuvuuksien. Hyvin tehty italodisco saa silloin tällöin aikaan samanlaisia fiiliksiä.
Näin pettämättömään melodiantajuun törmää harvoin, vaikka äänenkuljetus ei mitään yllättävintä ollutkaan. Yhdistettynä vielä biisistä huokuvaan hurjaan energiaan ei tässä voi muuta kuin vaikuttua. Ja nimenomaan biisin ”nintendomaisuus” tekee siitä niinkin mainion, sillä lopputulos olisi voinut olla aivan toinen mikäli se olisi ”tavallista” tilutteluheviä. Mahtava meininki. Tähän bändiin pitää tutustua enemmänkin.
Arvosana: 9
The Dillinger Escape Plan – Chinese Whispers
Tämä urheilucore lienee sitä nu-metallista jalostettua, vieläkin naurettavampaa kikkailua. Metalcoreenhan DEP:tä tuskin saa ainakaan bändien fanien mukaan laskea, onhan kyseessä selkeästi ylevämpi ja intellektuellimpi yhtye. No, onhan tämä kieltämättä hieman parempaa kuin triviumit sun muut kammotukset. Eikä tämä toisaalta ihan mauttomimman pelleilyn puolelle lipsahtanut, mutta kyllä biisi onnistui siitä huolimatta ärsyttämään.
Vaikeinta tosin on järkeistää ja sanoiksi pukea, mikä tällaisessa musiikissa itseäni varsinaisesti ärsyttää. No, soundimaailma pänni ainakin, tuollainen täyteenahdettu rymistely pistää vain ahdistamaan. Laulukaan ei sen kummemmin miellyttänyt, ei puhdas eikä huudettukaan. Jotenkin vain en kykene löytämään tämänkaltaisesta musiikista mitään, mikä koskettaisi minua. The Mars Voltalla on ainakin ollut hyperaktiivisessa poukkoilussaan mukana ihan selkeä melodiikka ja dynamiikka, DEP:ltä puuttuivat ne molemmat. Teknistä kaahausta vailla päämäärää.
Arvosana: 3
Oli kivaa huomata, että hajontaa biisien keskuudessa löytyi. Itse asiassa paljon suurempaa, mitä osasin odottaa. Siitä suuri arvostus ihmisille. Toivottavasti tämä hanke ei ainakaan heti alkujaan kaadu.
The Stone Roses - I Wanna Be Adored
The Stone Roses kuuluu jostain kumman syystä niihin yhtyeisiin, joiden musiikkia en ole tainnut koskaan tietoisesti kuulla. Melkoinen aukko kaltaiseni nörtin sivistyksessä. Tässä biisissä on aika paljon huomattavissa ajan henki (1989), miten Joy Divisionin ja Smithsin kaltaisten Manchester-suuruuksien aloittama tyyli lipui kohti melkeinpä grunge-henkisiä tunnelmia. Vaikka toisaalta tässä oltiin paljon velkaa Smithsillekin, kitaristin Gibson Lucillea myöten (Johnny Marr soitti samanlaista). Ian Brownin elehtiminen taas pisti hieman huvittamaan, vaikka ulkomusiikillinen seikka toki.
On aika mielenkiintoista huomata, miten yksinkertaisista elementeistä monet klassikkobiisitkin muodostuvat. Tässä biisissä oli tosin pitkä intro, mikä toisaalta sopii avausraidalle. Muuten tässä toki mentiin aika suoraviivaisella säkeistö-kertsi-linjalla, melko minimalistilla sanoituksillakin. Minimalismi ei nyt kuitenkaan kantanut ihan niin pitkälle kuin olisi voinut. Toisaalta tämä herätti mielenkiintoni vihdoin tutustua Stone Rosesiin enemmänkin, mutta yksittäisenä biisinä se menee ihan kivasta post-postpunk-rallatuksesta.
Arvosana: 6
The Beatles – Help!
Popimman Beatlesin ehkä hienoimpia biisejä, ja vilaus jo Lennonin vakavammasta, syvällisemmästä puolesta. Ottaen huomioon, että tämän biisin aikakautena suurin osa pop-musiikin lyriikasta oli lähempänä onomatopoeettista hölynpölyä tai yksinkertaisia rakkauslauluja (minkälaisia toki myös Beatleskin teki). Biisihän on nimensä mukaisesti julkisuuteen tempaistun nuoren miehen hätähuuto.
Vaikeahan tästä biisistä on enää mitään uutta tai rakentavaa sanoa, puisevasti ilmaistuna musiikki puhuu puolestaan. Vaikka itse pidänkin Beatlesin 60-luvun loppupuolen tuotannosta enemmän, on Help! sekä biisinä että albumina jonkinlainen käännekohta bändin uralla, koska sen jälkeen tulivat Rubber Soul ja Revolver.
Arvosana: 8
Incubus – Vitamin
Kolmas biisi, joka peilaa musiikillisesti aikakauttaan varsin hyvin. Vaikka toisaalta tämä biisi oltaisiin voitu tehdä ainakin soundiensa puolesta 2000-luvullakin. Kuitenkin tämän tunnistaa selkeästi siksi 90-luvun huutometalliksi, mitä vaikkapa Pearl Jam ja Faith No More olivat luomassa ja mistä Tool jalosti oman psykedeelisen universuminsa. Kaikki mainitsemani bändit hoitivat kuitenkin tonttinsa Incubusta paremmin – ainakin mitä tätä biisiä on uskominen.
Reiluun kolmeen minuuttiin on tungettu kokolailla kaikki nu-metallin kliseet: se ”pomppumaisuus”, elektrovaikutteet, skrätsäys ja kaikenlainen Mike Pattonilta apinoitu kikkailu. Ei tämä nyt ihan sietämättömimmästä päästä ollut, mutta aika tylsää keskiluokkaisten amerikkalaiskakaroiden koristossut jalassa soitettua pomppua.
Arvosana: 4
Scatman John – Scatman’s World
Scatmanissa on aina ollut jotain hyvin rakastettavaa. Osasyynä ovat toki pettämätön liituraitapuku ja elämää suuremmat viikset, mutta myös hänestä huokunut kirkasotsainen, pyyteetön ja elämänmyönteinen asenne. Se kuuluu myös tässä biisissä ja sen sanomassa, vaikka biisi lainaileekin jo kliseeksi muodostunutta Pachelbelin Canonia.
Eurodance saattoi olla pahimmillaan hirveintä musiikkia ikinä, mutta Scatman oli kaikessa suuressa olemuksessaan piristävä poikkeus. Kaiken lisäksi tässä biisissä on jopa jonkinlaista sanomaakin (joka nykyään on ehkä vieläkin ajankohtaisempi) ja käsittääkseni kyseisen biisin sisältävä samanniminen albumi on jonkinlainen teemalevy biisissä mainitusta Scatlandista. Valittaminen nykypopista saattaa olla väsynyttä, mutta harvemmin siinäkään kuulee Scatmanin kaltaisia oivalluksia tai hienovaraista satiiria.
Arvosana: 7
Beach House – Norway
Yksinkertainen, unenomainen, kaunis ja tarttuva. Baltimorelaisduo on päässyt melkoisen onnistuneesti havittelemaan täydellisen popbiisin graalin maljaa. Toisaalta se, että biisi iskee näinkin äkkiä, voi kääntyä itseään vastaan, sillä useimmiten ne oikeasti hienot biisit vaativat oman aikansa. Toisaalta näin ei ole käynyt esimerkiksi Disco 2000:n tai This Charming Manin tapauksissa, jotka nyt omalta osaltaan ovatkin sitten jo ihan käsittämätöntä taidetta.
Norway on kuitenkin kaikessa huuruisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan yksi menneen vuoden ehdottomasti hienoimpia kappaleita. Minimalismi ja pelkistetty soundimaailma toimii mielestäni paljon paremmin kuin Stone Rosesin tapauksessa. Laahaavat urut, huumaava slidekitara ja vintagelta soundaava rumpukone luovat jo keskenään yksinkertaisuudessaan niin runsaan soundimaailman, ettei mitään ylimääräistä tarvita. Kaiken huipulla on vielä Victoria Legrandin mieleenpainuva, androgyyni ääni.
Arvosana: 9
Pariisin Kevät – Invisible Man
Olen enemmän tai vähemmän tietoisesti vältellyt Pariisin Kevättä kenties sen saaman hypen takia. Eikä tämä biisi ainakaan osoita, että tässä yhden miehen bändissä olisi mitään suurempaa tutustumisen arvoista. Kuuntelin biisin muutaman kerran läpi, mutta en oikein löytänyt tarttumapintaa. Toisaalta se ei ärsyttänyt yhtä paljon mitä Incubus. Ironisia viiksiä myöten tasan tarkkaan vuoden 2010 suomalaista trendipoppia. Lienee viileämpää ja rock-uskottavampaa musiikkia kuin vaikka joku Jenni Vartiainen, mutta musiikillisesti en löydä juurikaan mitään eroa. Tylsää keskitien poppia.
Arvosana: 4
Masa Mainds – Daada-dii
Biisi alkaa noin tuhanteen kertaan kuullulla sointukuviolla. Ja aika onnistuneesti loppukin onnistuu kuulostamaan yhdeltä nelikymppisten ysäri-iskelmärockbändiltä muiden joukossa. Sillä olettaisin tämän biisin olevan 90-luvulta. Kappaleella on kuitenkin komea määrä kuunteluja, joten nähtävästi se on kokenut jonkinlaisen revivalin virtuaaliajan karvanoppa-amisten myötä.
Tässä on kuitenkin jotain niin uskomattoman suomalaista, samalla tavalla vaikka mitä Kake Randelinin pajatsoiskelmässä. Kuitenkaan tämä biisi ei yllä Randelinin nerokkuuden tasolle, vaikka sieluni silmin pystyn Daada-diin avulla kuvittelemaan eteeni kylänraitin jostain Hämeestä 90-luvun puolivälistä, jonka huoltoasemalla lippispäiset pojat keskustelevat vetonivelentapeista ja penkkien verhoilusta ja juovat keskikaljaa. Sillä kaljoitteluhan tässä aiheena on. Mielenkiintoisesta sielunmaisemastaan huolimatta itse kappale on loppujen lopuksi melko mitäänsanomaton.
Arvosana: 5
Grace Jones – I’ve Seen That Face Before (Libertango)
Mielestäni sekä Madonna että Lady Gaga ovat tyhjänpäiväisiä jollottajia. Grace Jones on heidän rinnallaan oikea taiteilija ja pop-diiva. Tätähän suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, koska Jones ei vastaa samalla tavalla sitä naiskuvaa, minkä populaarikulttuuri on opettanut. Hän ei maskuliinisine piirteineen ole samalla tapaa ”haluttava”, ja oletan tämän aiheuttavan ainakin jonkinlaisen reaktion alertilaisissakin – siis heissä, jotka eivät ennestään Jonesia tunne.
Astor Piazzollan sävellys taasen on varsinainen paranoid. Jonesin sanoitettu, omituinen tangoreggaeversio siitä on kuitenkin ihan hauska. Reggaen ymmärtää, onhan Jones jamaikalaissyntyinen. Ainakin tämä sotkee tangoa elektrorytmeihin onnistuneemmin kuin vaikkapa Gotan Project, jonka tuotokset ovat omien kokemusteni perusteella jääneet siihen, että laitetaan joku triphopbiitti taustalle, ja vedetään päälle vähän hanuria. Tässä tulkinnassa on tietynlaista jännitettä, joka syntyy minimalistisesta sovituksesta ja Jonesin komean syvästä äänestä. Hieno biisi.
Arvosana: 8
Billy Joel – Tell Her About It
Tämä oli sikäli vähän samantapainen mitä Pariisin Kevään biisi, että vaikka olivatkin täysin eri ulottuvuuksista, en tähänkään mitään ihmeempää tarttumapintaa saanut. Aika mitäänsanomaton rallatus ilman merkittävämpiä koukkuja. Tällaisia torvilla varustettuja pseudosinatrailuja kun tuppaa tulemaan vastaan aina säännöllisin väliajoin. Sillä reseptillä voidaan saada onnistuneitakin biisejä, mutta tämä Joelin biisi ei nyt oikein sisältänyt mitään, minkä itse nostaisin erityisen mielenkiintoiseksi. Mielestäni Billy Joel ei kuitenkaan ole mikään täysin joutava artisti, hepulta löytyy parempiakin biisejä.
Arvosana: 5
Nightwish – Planet Hell
Tästä tulee paljonkin mieleen kesä 2004, jolloin Once oli kova juttu. Kuusi ja puoli vuotta myöhemmin tarkasteltuna näen Nightwishin ilmaisussa jotain hellyyttävän naiivia. Holopaisen Disney-intoilu kuuluu myös musiikissa, tai itse asiassa orkestroinnit kuulostavat periaatteessa minkä tahansa geneerisen fantasiaelokuvan taustapauhulta. Nightwish on esteettiseltä puoleltaan vähän samaa osastoa mitä ne susipaidat, joihin törmää aika ajoin erinäisillä markkinoilla.
Toisaalta Nightwish operoi omalla tontillaan ihan mallikkaasti. Nuo häpeämättömän pompöösit orkestraatiot olivat tuolloin vielä uraauurtavia, kun niitä nykyään kuulee jokaisen kohtalokkaankuuloisen metalliyhtyeen levyillä. Once on sinällään ihan kelpo levy, mitä vertaa uudempaan tuotantoon – ei toki vain laulajanvaihdoksen, vaan myös yleisesti tylsemmäksi ja turvallisemmaksi muuttuneen ilmaisun takia. Tämä biisi on kuitenkin Nightwishia tyypillisimmillään, niin hyvässä kuin pahassa. Ja en muistanutkaan, miten karmaisevaa Tarjan englanninlausunta oli. Sanoitukset myös taattuun tapaan mitäänsanomatonta diibadaabaa, joskin koen hieman häiritseväksi sanan ”ain’t” käytön muuten niin ”vanhahtavassa” englannissa.
Arvosana: 5
Anamanaguchi – Densmore
Kuulostipa animetunnarilta. Siis ajalta ennen kuin ne valtasi ylitempoinen karkki-j-pop. Tässä biisissä on jotain samantyyppistä yliampuvaa positiivista meininkiä mitä Scatmanilla. Hauska biisi, joka onnistuu kuulostamaan uskomattoman eeppiseltä ilman suuria orkestrointeja. Riittävät vain tarpeeksi pöyhkeät sateenkaarimelodiat, ja sitä tuntee olevansa intergalaktisella matkalla halki tuhansien ulottuvuuksien. Hyvin tehty italodisco saa silloin tällöin aikaan samanlaisia fiiliksiä.
Näin pettämättömään melodiantajuun törmää harvoin, vaikka äänenkuljetus ei mitään yllättävintä ollutkaan. Yhdistettynä vielä biisistä huokuvaan hurjaan energiaan ei tässä voi muuta kuin vaikuttua. Ja nimenomaan biisin ”nintendomaisuus” tekee siitä niinkin mainion, sillä lopputulos olisi voinut olla aivan toinen mikäli se olisi ”tavallista” tilutteluheviä. Mahtava meininki. Tähän bändiin pitää tutustua enemmänkin.
Arvosana: 9
The Dillinger Escape Plan – Chinese Whispers
Tämä urheilucore lienee sitä nu-metallista jalostettua, vieläkin naurettavampaa kikkailua. Metalcoreenhan DEP:tä tuskin saa ainakaan bändien fanien mukaan laskea, onhan kyseessä selkeästi ylevämpi ja intellektuellimpi yhtye. No, onhan tämä kieltämättä hieman parempaa kuin triviumit sun muut kammotukset. Eikä tämä toisaalta ihan mauttomimman pelleilyn puolelle lipsahtanut, mutta kyllä biisi onnistui siitä huolimatta ärsyttämään.
Vaikeinta tosin on järkeistää ja sanoiksi pukea, mikä tällaisessa musiikissa itseäni varsinaisesti ärsyttää. No, soundimaailma pänni ainakin, tuollainen täyteenahdettu rymistely pistää vain ahdistamaan. Laulukaan ei sen kummemmin miellyttänyt, ei puhdas eikä huudettukaan. Jotenkin vain en kykene löytämään tämänkaltaisesta musiikista mitään, mikä koskettaisi minua. The Mars Voltalla on ainakin ollut hyperaktiivisessa poukkoilussaan mukana ihan selkeä melodiikka ja dynamiikka, DEP:ltä puuttuivat ne molemmat. Teknistä kaahausta vailla päämäärää.
Arvosana: 3
Viimeksi muokannut Kumiorava, Ke 05.01.2011 00:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
http://www.istuntosali.net
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
Darien Fawks kirjoitti:Suosittelen kirjoittajia muuten käyttämään spoiler-tageja koko arvostelussaan, kuten olen yllä esittänyt. Tämä auttaa pitämään touhun rehellisenä. Sitä paitsi myös oma kappale arvostellaan.
I'm the Game, 'cause I'm that damn good!
Ex-PPV-Veikkausdiktaattori
WrestlingAlertin Vuoden Tulokas 2011
Tämä oli sitten tässä.
Ex-PPV-Veikkausdiktaattori
WrestlingAlertin Vuoden Tulokas 2011
Tämä oli sitten tässä.
-
Jack DiBiase
- Moderaattori
- Viestit: 3819
- Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52
Joo, ei mitään koko viestin mittaisia spoilereita.Goblet kirjoitti:Darien Fawks kirjoitti:Suosittelen kirjoittajia muuten käyttämään spoiler-tageja koko arvostelussaan, kuten olen yllä esittänyt. Tämä auttaa pitämään touhun rehellisenä. Sitä paitsi myös oma kappale arvostellaan.
- Spoiler: näytä
WE BACK YA'LL?!
Jaa niin joo. Mutta Jaskan kanssa olen kyllä samaa mieltä, että viestin mittaiset spoilerit näyttäisivät ensinnäkin typeriltä, ja niiden lukeminen kävisi ärsyttäväksi. Luotan nyt kumminkin ihmisten kykyyn luoda omia mielipiteitä, joten arviot voinee kirjoittaa vaikka johonkin wordiin ja sitten liittää tänne, tai jotain - näin tein ainakin itse - jos siis jotenkin pelkää vaikuttuvansa toisten mielipiteistä.
http://www.istuntosali.net
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
BLOGI / DeviantArt / Last.fm / Mikseri
the car is on fire
and there's no driver at the wheel
Hieno homma. Tämä lieksalaisen rokkenrollin hall of fame ansaitseekin hieman julkisuutta.-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
[Kannattaa tosiaan kirjoittaa arvionsa Wordiin tai jonnekin muualle ja pasteta sitten tänne. Itsekin tein näin, mutta sitä ennen kerkesin nähdä Kumioravan viimeisen arvosanan. Ei se minuun kuitenkaan kaiketi vaikuttanut, vaikka saman lopulta päädyinkin antamaan arvosanaksi... KANNATTAA SIIS OLLA LUKEMATTA MUIDEN ARVOSTELUJA!]
Tässä tulevat omat arvioni! En muuten oikein itsekään muista enää, mikä oli kenenkin laittama kappale. Hyvä niin. Muutes, tuo yhdestä kymmeneen -asteikko on minulle tosi vieras, joten suhteutan nämä päässäni 1-5-asteikolla. Tästä johtuen laitan sulkuihin varsinaisen arvosanani. Jos haluan antaa 5/5, annan 10. Jos haluan antaa 2,5/5, annan 5. Jne. Ikään kuin tuplaan siis joka arvosanani tätä asteikkoa varten. Yksinkertaista.
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Vapaat kommentit:
Koska asteikko on yhdestä kymmeneen, menee keskiverron kappaleen raja siis suunnilleen viidessä. Yritän ottaa suunnilleen koko asteikon käyttöön. Tässä zipaleessa oli ihan hyvää musiikkia ja yöllistä henkeä, mutta ei niinkään sanomaa. Olen lyriikoiden suuri ystävä, mutta tässä lähinnä toisteltiin tuota kappaleen nimeä. Mahtoivatkohan lyriikat kertoa paistattelun haluisesta ihmisestä, jonka on ottanut haltuunsa s****na... Kyllä tämän voisi toistekin kuunnella, mutta vähän pliisuksi jäi näin ensimmäisellä kerralla.
Arvosana: 4 (2/5)
--
2. The Beatles - Help
Vapaat kommentit:
Beatles! Kaikkien tuntema! Tämä biisi oli toki tuttu entuudestaan, mutta enpä ennen ollut katsellut lyriikoita tai kuunnellut ajatuksella. Laulunsanoissa oli ideaa, mutta minusta tämä biisi oli vähän turhan poppia ilman sen suurempaa sielua. Sanoihin oli ympätty viisas ajatus siitä, miten vanhemmiten tajuaa olevansa epävarmempi kuin nuorena, jolloin ei oikeasti puolestaan tiennyt mitään. Vähän tylsää rallatusta. On Beatlesilla kyllä parempiakin viisuja.
Arvosana: 5 (2,5/5)
--
3. Incubus - Vitamin
Vapaat kommentit:
Alku jätti pelkäämään, että kyseessä on jotain hirveää huutamista. Ei kuitenkaan ollut. Aika energistä menoa. Voisin kuvitella, että fanit saavat tästä aikamoisen adrenaliinimyrskyn päälle. Treenimusanakin voisi mennä. Ihan kivan innokasta settiä. Monipuolinen kappale, ja vähän erikoiset sanat. Mistähän tässä kerrottiin...
Arvosana: 6 (3/5)
--
4. John Scatman - Scatman's World
Vapaat kommentit:
Jestas sentään, Scatman! Veljeni fanitti aikanaan Scatmania, ja homma on kyllä tarttunut minuunkin. Scatman on hyväntahtoista räppiä mielenkiintoisilla sanoilla. Tuo "scatting" (moinen sanojen lausuminen) on viihdyttävää, mutta tämä kappale ei ole koskaan ollut suosikkejani. Pitkästä aikaa tuli kuitenkin kuunneltua tämä sanojen kanssa. Hyvä fiilis tuli. Hieno biisi, vieläkin hienompi mies. RIP.
Arvosana: 8 (4/5)
--
5. Beach House - Norway
Vapaat kommentit:
Tämäkin oli vähän tällaista yöllistä musiikkia, jolla varmasti on kuuntelijoilleen suuri merkitys. Itse kuuntelin sanojen kanssa ja valaistussa huoneessa, joten tämä ei kolahtanut samalla tavalla. Voisin kuvitella tämän olevan hyvää kuunneltavaa esimerkiksi nukkumaan mennessä. Toisinaan menen sängylleni makaamaan, laitan rauhallista musaa soimaan ja nukun puolen tunnin tai tunnin päiväunet. Sellaiseen tämä sopisi. Aioin tutustua lisää, mutta nyt ei iskenyt ihan hirveästi. Keskiverto arvosana.
Arvosana: 5 (2,5/5)
--
6. Pariisin kevät - Invisible Man
Vapaat kommentit:
Olen kuunnellut Pariisin keväältä sen Tämän kylän poikii -biisin, joten bändi on jokseenkin tuttu. Hieman tuosta laulajan äänestä tulee mieleen Apulannan Toni. Jotain hienoa ja satumaista tämän bändin tuotoksissa on. Pitänee kuunnella enemmänkin. Suomen kielen opiskelijana myös tämä kaunis suomen kielen runollinen käyttö uppoaa kuin ruoka lihavaan.
Arvosana: 7 (3,5)
--
7. Masa Mainds - Dada dii
Vapaat kommentit:
Suomi-rokkia ja vielä aika pirteää sellaista! Ensin ihastuin suuresti biisin energisyyteen, kertosäettä edeltävään kasvatteluun ja chorukseen ylipäänsä, mutta sitten tapahtui jotain ikävää; kappale ei enää kasvanutkaan, vaan rupesi junnaamaan paikallaan. Biisi jäi niin pahasti paikalleen, että ainoa tapa lopettaa se oli fade-out. Hmm. Olin antaa kasin, mutta liika yksinkertaisuus pudotti seiskaan. Tykkäsin kuitenkin!
Arvosana: 7 (3,5/5)
--
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Vapaat kommentit:
Valitettavasti täytyy sanoa, että en oikein ymmärtänyt tätä kappaletta. Liian vanhanaikaista ja tylsää. Ranskankieliset osuudet menivät tyystin ohi. Oli tässä kuitenkin jotain viehkeyttä. Ehkä se oli se vanha tunnelma, joka tästä välittyi.
Arvosana: 2 (1/5)
--
9. Billy Joel - Tell Her About It
Vapaat kommentit:
What can I say... Billy Joel, my favorite artist of all time! No niin, enkku sikseen. Toisinaan on helpompi vaihtaa tällaisissa ns. affektiivissa yhteyksissä (siis kun kerrotaan tunteista ja tuntemuksista) englantiin. Noh, mitäpä tuosta! Rakastan Billy Joelia! Hän on suorastaan ihana mies! Upeita sanoituksia! Upeita biisejä! Upeat soittotaidot! Upea penis! No joo, tuo viimeinen oli sikäli vitsi, etten ole hänen penistään nähnyt. Toisaalta tuossa miehessä on kaikki vain niin upeaa! Tällä kappaleella on minulle pitkät juuret. Tätä kuuntelin aina psyykkauksena, kun piti lukioaikoina kertoa ihastuksille tunteistani. Eipä tullut kovin usein kuitenkaan kerrottua. Oikeastaan biisin ideanahan onkin kannustaa miehiä kertomaan valmiille tyttöystävilleen/vaimoilleen, kuinka he näistä välittävät. Jotenkin vain hemmetin briljantit lyriikat. Tykkään myös täpönä tuosta aksentista. Ah... Yksi lempibiisejäni of all time ja arvosana sen mukaan...
Arvosana: 10 (5/5)
--
10. Nightwish - Planet Hell
Vapaat kommentit:
Tuskinpa tätä kappaletta kukaan voi kuunnella toteamatta, että jotain eeppistä ja upeaa siinä on. Täytyy silti sanoa, että en ole aivan tämänlaisen musiikin fani. Itse asiassa kuuntelin mielenkiinnolla, laulaisiko biisissä Turunen vai Olsen. Olsenin popahtavampi ääni vetoaa minuun enemmän, vaikka toki Nightwish ei ole enää nykyään se aito ja oikea Nightwish. Laulaja on minusta kuitenkin bändin sielu. Hieno kappale siltikin. Ovelia kikkailuja sanoituksissa. Mankind works in mysterious ways, normaalistihan se olisi God.
Arvosana: 6 (3/5)
--
11. Anamanaguchi - Densmore
Vapaat kommentit:
Fantastista! Jostain syystä odotin bändin ja biisin nimen perusteella jotain karjumista, mutta soimaan pärähtikin vanha kunnon C64-tyylinen musiikki. Voin jo kuvitella myöhäisen yön, kun ajan autolla kaupungilla ja moinen musiikki soi stereoissa. Väkistenhän siinä tulee hyvä mieli. YouTube-videon (tai no aika still-kuvaahan se oli) avaruusteema sopi biisiin erinomaisesti. Mukavaa, että joku laittoi tällaista instrumentaalimusaakin mukaan. Tutustun tämän Amanamaguchin tuotantoon taatusti enemmänkin jatkossa. Tekisi mieli antaa ysi, mutta tällaista on vähän vaikea arvostella. Annan siis kasin.
Arvosana: 8 (4/5)
--
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Vapaat kommentit:
Jaahas. Hassusta bändinimestä huolimatta tämä olikin sitten aika aggressiivista huutoa. Alussa piti säätää ääni melko hiljaiselle, kun laulaja huusi suoraan korvakuulokkeisiin. Tällaisesta musiikista tulee minulle vähän paha mieli. Oli tässäkin kuitenkin sitä enerkiaa ja vaihtelevuuttakin, eli ei ihan pelkäksi karjumiseksi mennyt. On niitä pahempiakin tämänlaisia biisejä kuultu (ei tosin alusta loppuun, heh)...
Arvosana: 3 (1,5/5)
Siinä oli. =) Nyt siirrynkin sitten spektaattoripuolelle, kunnes kaikkien äänestettyä (tai määräajan umpeutuessa) kerään lyhyet yhteenvedot pisteistä. Jos vaikka sellainen jälkipyykki ja muu sananvaihto annetuista arvosanoista hoidettaisiin sitten, kun arvosteluperiodi on päättynyt!
Tässä tulevat omat arvioni! En muuten oikein itsekään muista enää, mikä oli kenenkin laittama kappale. Hyvä niin. Muutes, tuo yhdestä kymmeneen -asteikko on minulle tosi vieras, joten suhteutan nämä päässäni 1-5-asteikolla. Tästä johtuen laitan sulkuihin varsinaisen arvosanani. Jos haluan antaa 5/5, annan 10. Jos haluan antaa 2,5/5, annan 5. Jne. Ikään kuin tuplaan siis joka arvosanani tätä asteikkoa varten. Yksinkertaista.
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Vapaat kommentit:
Koska asteikko on yhdestä kymmeneen, menee keskiverron kappaleen raja siis suunnilleen viidessä. Yritän ottaa suunnilleen koko asteikon käyttöön. Tässä zipaleessa oli ihan hyvää musiikkia ja yöllistä henkeä, mutta ei niinkään sanomaa. Olen lyriikoiden suuri ystävä, mutta tässä lähinnä toisteltiin tuota kappaleen nimeä. Mahtoivatkohan lyriikat kertoa paistattelun haluisesta ihmisestä, jonka on ottanut haltuunsa s****na... Kyllä tämän voisi toistekin kuunnella, mutta vähän pliisuksi jäi näin ensimmäisellä kerralla.
Arvosana: 4 (2/5)
--
2. The Beatles - Help
Vapaat kommentit:
Beatles! Kaikkien tuntema! Tämä biisi oli toki tuttu entuudestaan, mutta enpä ennen ollut katsellut lyriikoita tai kuunnellut ajatuksella. Laulunsanoissa oli ideaa, mutta minusta tämä biisi oli vähän turhan poppia ilman sen suurempaa sielua. Sanoihin oli ympätty viisas ajatus siitä, miten vanhemmiten tajuaa olevansa epävarmempi kuin nuorena, jolloin ei oikeasti puolestaan tiennyt mitään. Vähän tylsää rallatusta. On Beatlesilla kyllä parempiakin viisuja.
Arvosana: 5 (2,5/5)
--
3. Incubus - Vitamin
Vapaat kommentit:
Alku jätti pelkäämään, että kyseessä on jotain hirveää huutamista. Ei kuitenkaan ollut. Aika energistä menoa. Voisin kuvitella, että fanit saavat tästä aikamoisen adrenaliinimyrskyn päälle. Treenimusanakin voisi mennä. Ihan kivan innokasta settiä. Monipuolinen kappale, ja vähän erikoiset sanat. Mistähän tässä kerrottiin...
Arvosana: 6 (3/5)
--
4. John Scatman - Scatman's World
Vapaat kommentit:
Jestas sentään, Scatman! Veljeni fanitti aikanaan Scatmania, ja homma on kyllä tarttunut minuunkin. Scatman on hyväntahtoista räppiä mielenkiintoisilla sanoilla. Tuo "scatting" (moinen sanojen lausuminen) on viihdyttävää, mutta tämä kappale ei ole koskaan ollut suosikkejani. Pitkästä aikaa tuli kuitenkin kuunneltua tämä sanojen kanssa. Hyvä fiilis tuli. Hieno biisi, vieläkin hienompi mies. RIP.
Arvosana: 8 (4/5)
--
5. Beach House - Norway
Vapaat kommentit:
Tämäkin oli vähän tällaista yöllistä musiikkia, jolla varmasti on kuuntelijoilleen suuri merkitys. Itse kuuntelin sanojen kanssa ja valaistussa huoneessa, joten tämä ei kolahtanut samalla tavalla. Voisin kuvitella tämän olevan hyvää kuunneltavaa esimerkiksi nukkumaan mennessä. Toisinaan menen sängylleni makaamaan, laitan rauhallista musaa soimaan ja nukun puolen tunnin tai tunnin päiväunet. Sellaiseen tämä sopisi. Aioin tutustua lisää, mutta nyt ei iskenyt ihan hirveästi. Keskiverto arvosana.
Arvosana: 5 (2,5/5)
--
6. Pariisin kevät - Invisible Man
Vapaat kommentit:
Olen kuunnellut Pariisin keväältä sen Tämän kylän poikii -biisin, joten bändi on jokseenkin tuttu. Hieman tuosta laulajan äänestä tulee mieleen Apulannan Toni. Jotain hienoa ja satumaista tämän bändin tuotoksissa on. Pitänee kuunnella enemmänkin. Suomen kielen opiskelijana myös tämä kaunis suomen kielen runollinen käyttö uppoaa kuin ruoka lihavaan.
Arvosana: 7 (3,5)
--
7. Masa Mainds - Dada dii
Vapaat kommentit:
Suomi-rokkia ja vielä aika pirteää sellaista! Ensin ihastuin suuresti biisin energisyyteen, kertosäettä edeltävään kasvatteluun ja chorukseen ylipäänsä, mutta sitten tapahtui jotain ikävää; kappale ei enää kasvanutkaan, vaan rupesi junnaamaan paikallaan. Biisi jäi niin pahasti paikalleen, että ainoa tapa lopettaa se oli fade-out. Hmm. Olin antaa kasin, mutta liika yksinkertaisuus pudotti seiskaan. Tykkäsin kuitenkin!
Arvosana: 7 (3,5/5)
--
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Vapaat kommentit:
Valitettavasti täytyy sanoa, että en oikein ymmärtänyt tätä kappaletta. Liian vanhanaikaista ja tylsää. Ranskankieliset osuudet menivät tyystin ohi. Oli tässä kuitenkin jotain viehkeyttä. Ehkä se oli se vanha tunnelma, joka tästä välittyi.
Arvosana: 2 (1/5)
--
9. Billy Joel - Tell Her About It
Vapaat kommentit:
What can I say... Billy Joel, my favorite artist of all time! No niin, enkku sikseen. Toisinaan on helpompi vaihtaa tällaisissa ns. affektiivissa yhteyksissä (siis kun kerrotaan tunteista ja tuntemuksista) englantiin. Noh, mitäpä tuosta! Rakastan Billy Joelia! Hän on suorastaan ihana mies! Upeita sanoituksia! Upeita biisejä! Upeat soittotaidot! Upea penis! No joo, tuo viimeinen oli sikäli vitsi, etten ole hänen penistään nähnyt. Toisaalta tuossa miehessä on kaikki vain niin upeaa! Tällä kappaleella on minulle pitkät juuret. Tätä kuuntelin aina psyykkauksena, kun piti lukioaikoina kertoa ihastuksille tunteistani. Eipä tullut kovin usein kuitenkaan kerrottua. Oikeastaan biisin ideanahan onkin kannustaa miehiä kertomaan valmiille tyttöystävilleen/vaimoilleen, kuinka he näistä välittävät. Jotenkin vain hemmetin briljantit lyriikat. Tykkään myös täpönä tuosta aksentista. Ah... Yksi lempibiisejäni of all time ja arvosana sen mukaan...
Arvosana: 10 (5/5)
--
10. Nightwish - Planet Hell
Vapaat kommentit:
Tuskinpa tätä kappaletta kukaan voi kuunnella toteamatta, että jotain eeppistä ja upeaa siinä on. Täytyy silti sanoa, että en ole aivan tämänlaisen musiikin fani. Itse asiassa kuuntelin mielenkiinnolla, laulaisiko biisissä Turunen vai Olsen. Olsenin popahtavampi ääni vetoaa minuun enemmän, vaikka toki Nightwish ei ole enää nykyään se aito ja oikea Nightwish. Laulaja on minusta kuitenkin bändin sielu. Hieno kappale siltikin. Ovelia kikkailuja sanoituksissa. Mankind works in mysterious ways, normaalistihan se olisi God.
Arvosana: 6 (3/5)
--
11. Anamanaguchi - Densmore
Vapaat kommentit:
Fantastista! Jostain syystä odotin bändin ja biisin nimen perusteella jotain karjumista, mutta soimaan pärähtikin vanha kunnon C64-tyylinen musiikki. Voin jo kuvitella myöhäisen yön, kun ajan autolla kaupungilla ja moinen musiikki soi stereoissa. Väkistenhän siinä tulee hyvä mieli. YouTube-videon (tai no aika still-kuvaahan se oli) avaruusteema sopi biisiin erinomaisesti. Mukavaa, että joku laittoi tällaista instrumentaalimusaakin mukaan. Tutustun tämän Amanamaguchin tuotantoon taatusti enemmänkin jatkossa. Tekisi mieli antaa ysi, mutta tällaista on vähän vaikea arvostella. Annan siis kasin.
Arvosana: 8 (4/5)
--
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Vapaat kommentit:
Jaahas. Hassusta bändinimestä huolimatta tämä olikin sitten aika aggressiivista huutoa. Alussa piti säätää ääni melko hiljaiselle, kun laulaja huusi suoraan korvakuulokkeisiin. Tällaisesta musiikista tulee minulle vähän paha mieli. Oli tässäkin kuitenkin sitä enerkiaa ja vaihtelevuuttakin, eli ei ihan pelkäksi karjumiseksi mennyt. On niitä pahempiakin tämänlaisia biisejä kuultu (ei tosin alusta loppuun, heh)...
Arvosana: 3 (1,5/5)
Siinä oli. =) Nyt siirrynkin sitten spektaattoripuolelle, kunnes kaikkien äänestettyä (tai määräajan umpeutuessa) kerään lyhyet yhteenvedot pisteistä. Jos vaikka sellainen jälkipyykki ja muu sananvaihto annetuista arvosanoista hoidettaisiin sitten, kun arvosteluperiodi on päättynyt!
-
Genghis Khan
- Viestit: 663
- Liittynyt: To 01.04.2004 19:16
- Paikkakunta: Pori
Stone Roses – I Wanna Be Adored
Stone Rosesin debyytti on yksi kovimmista rockmusiikin tuotoksista viimeisen 25 vuoden ajalta. Sellainen kokonaisvaltainen teos, jonka alusta loppuun asti kestävä viehättävyys ei ole vuosien varrella laantunut tippaakaan. Ja I Wanna Be Adored on täydellinen aloitusbiisi levylle. Neopsykedeelinen kokonaissaundi, stadion-tason huudatukset ja lyriikat jotka tuovat esille Apinakuningas Ian Brownin tunnetun itseriittoisen egon ja imagon. Heleää kitarapoppia, jonka pohjavirtauksista kumpuaa jotakin turmeltunutta ja syntistä.
Arvosana: 10
The Beatles – Help
Tämä biisi lienee sitä murroskautta jolloin beatlet jättivät teinipop-juurensa ja alkoivat kirjoittaa taiteellisesti ansioitunutta pop-musiikkia. Näin jälkikäteen tarkasteltuna, menneen ja tulevan huomioonottaen, tämä on erittäin kelvollinen biisi. Tietty itseäni ärsyttävä alkuaikojen Beatlesin naivius nostaa päätään, mutta siitä huolimatta huomattavasti on kehittymistä kohti sitä päämäärää jolloin syntyi sylikaupalla mestariteoksia albumien muodossa
Arvosana: 8
Incubus – Vitamin
Intro lupasi biisistä varsin mielenkiintoista, mutta sillä hetkellä kun ne alasviritetyt tylsät kitarat lähtivät sahaamaan oli pettymys suuri. Kaiken kaikkiaan biisistä jäi skrätsäyksineen, rytmikikkoineen sun muine efekteineen mitäänsanomaton tunnelma. Oikeastaan tämä oli geneerinen kohkausbiisi yrityksillä tuoda siihen efektien avulla jotain massasta erottavaa sisältöä.
Arvosana: 4
Scatman – Scatman's World
Scatman oli symppis ja niin on tämä biisikin. Ala-asteen discojen vakiokalustoa jostain 15 vuoden takaa, joten nostalgialisä taattu fiilikseen. Mitäpä tästä nyt enempää jauhamaan, hyvän fiiliksen menoa.
Arvosana: 7
Beach House – Norway
BH on ollut tovin tutustumislistalla, mutta kaikenlainen musiikkilehdistön (lopulta turhaksi osoittautunut) hehkutus tiettyjä indiebändejä kohtaan on tehnyt kyyniseksi. Tässä biisissä on oikeastaan kaikki ne ainekset joita useimmissa niissä turhaan hehkutetuissa indiebändeissäkin on: elektronisia vaikutteita, psykedeliaa, shoegaze-jälkiä. Tässä on vielä yksi ominaisuus lisää mikä suurimmilta osalta niistä puuttu: särmikäs sävellys. Mukavan leijuilevaa kamaa. Lopullista tuomiota tällaisesta musiikista on yhden kuuntelukerran jälkeen vaikea sanoa, mutta mielenkiinto ainakin heräsi.
Arvosana: 7 ½
Pariisin Kevät – Invisible Man
Pariisin Kevään debyyttialbumi sisälsi liudan hienoja kappaleita. Toista albumia en ole tainnut läpikuulla kuin kerran eikä sieltä samalla tavalla noussut biisejä esiin. Radiohitti Tämän kylän poikii on kiva biisi, mutta Invisible Man varsin särmätön tapaus. Ei oikeastaan haittaa, mutta ei sytytäkään. Sitä massaa siis.
Arvosana: 5
Masa Mainds – Dada dii
Kerrassaan jäätävä biisi. Kuin Ramones soittamassa Smithsiä Tommi Läntinen vokalistinaan. Jotain sellaista. Kai tälläkin jotain ironista kuriositeettiarvoa lienee, mutta minä kuuntelen ennemmin Janos Valmusta.
Arvosana: 4
Grace Jones – I've Seen That Face Before (Libertango)
Libertango kuten koko Grace Jonesin Nightclubbing albumi on mainio erilaisten musiikkityylien sulatusuuni. Libertango edustaa itselleni levyn parasta antia. Tango, dubreggae ja syntikkapop ei ole ikinä kuulostanut näin toimivalta kokonaisuudelta. Tiedä onko niitä koskaan yhteennaitettukaan tällä tavoin. Hieno biisi.
Arvosana: 9
Billy Joel – Tell Her About
Silloin kun Billy Joel ei ajele humalassa ihmisten olohuoneisiin, hän tekee parhaimmillaan hienoja biisejä. Herran ura ei hirveän tuttu ole, mutta yleisesti saundeista päätellen tämä biisi kuulunee 80-luvun imelään vaiheeseen, joka tosin tuotti mainion We Didn't Start the Firen. Onhan tämä biisi aikamoista kitschiä ja varsin särmätöntä sellaista. Kuitenkin joku viehätys tällaisessa mitäänsanomattomassa letkeydessäkin on.
Arvosana: 6
Nightwish – Planet Hell
Edes silloin kun elin aktiivisinta metallivaihettani en voinut sietää tätä bändiä, enkä siedä sitä nykyäänkään. Tämäkin biisi, mitä tästä sanoisi. Jo intro on niin pompöösi, että Sting vaikuttaa sen rinnalla minimalistilta. Sairaalasaundit, Tarjan särmitön laulu, ei minkäänlaisia riffejä, mielikuvituksetonta rumpalointia, Hietalan ärsyttävät vokaalit, päälleliimatut melodiat. Kaksi pojoa siitä, että vakavalla naamalla tätä vetävät. Tai oikeastaan jos tarkemmin ajattelee vakavanaamaisuuden pitäisi olla suurin syy tämän bändin lyttyynlyömisessä.
Arvosana: 2
Anamanaguchi – Densmore
Nostalgiset nes-vibat, kyllä kiitos. Tosin kuuntelen kyllä ennemmin sitä aitoa alkuperäistä kuin tällaista moderinisten rock-riffien ryydittämää ironista retroilua. Ei tämä silti ärsytä, mutta auttamattomasti tämä on puuduttavaa pidemmän päälle. Keskinkertaista
Arvosana: 5
The Dillinger Escape Plan – Chinese Whispers
Pitkästä aikaa korviini DEP:tä. Lukiossa bändiä yritin kuunnella ja kai jossain määrin pidinkin vaikken koskaan sisälle päässytkään. Sen jälkeen yhtye kyllä jäi enkä oikeastaan ole yrityksistä huolimatta enää kyennyt sen hienoutta ymmärtämään. Juuri tätä modernia vaihtoehtometallia, joka ei oikein tiedä mikä se olisi, joten se on kaikkea luoden sillisalaattimaisen kohkauskokonaisuuden jossa nyansseille ei ole juurikaan tilaa. Parempi tämä silti oli kuin ennakolta odotin.
Arvosana 5-
Stone Rosesin debyytti on yksi kovimmista rockmusiikin tuotoksista viimeisen 25 vuoden ajalta. Sellainen kokonaisvaltainen teos, jonka alusta loppuun asti kestävä viehättävyys ei ole vuosien varrella laantunut tippaakaan. Ja I Wanna Be Adored on täydellinen aloitusbiisi levylle. Neopsykedeelinen kokonaissaundi, stadion-tason huudatukset ja lyriikat jotka tuovat esille Apinakuningas Ian Brownin tunnetun itseriittoisen egon ja imagon. Heleää kitarapoppia, jonka pohjavirtauksista kumpuaa jotakin turmeltunutta ja syntistä.
Arvosana: 10
The Beatles – Help
Tämä biisi lienee sitä murroskautta jolloin beatlet jättivät teinipop-juurensa ja alkoivat kirjoittaa taiteellisesti ansioitunutta pop-musiikkia. Näin jälkikäteen tarkasteltuna, menneen ja tulevan huomioonottaen, tämä on erittäin kelvollinen biisi. Tietty itseäni ärsyttävä alkuaikojen Beatlesin naivius nostaa päätään, mutta siitä huolimatta huomattavasti on kehittymistä kohti sitä päämäärää jolloin syntyi sylikaupalla mestariteoksia albumien muodossa
Arvosana: 8
Incubus – Vitamin
Intro lupasi biisistä varsin mielenkiintoista, mutta sillä hetkellä kun ne alasviritetyt tylsät kitarat lähtivät sahaamaan oli pettymys suuri. Kaiken kaikkiaan biisistä jäi skrätsäyksineen, rytmikikkoineen sun muine efekteineen mitäänsanomaton tunnelma. Oikeastaan tämä oli geneerinen kohkausbiisi yrityksillä tuoda siihen efektien avulla jotain massasta erottavaa sisältöä.
Arvosana: 4
Scatman – Scatman's World
Scatman oli symppis ja niin on tämä biisikin. Ala-asteen discojen vakiokalustoa jostain 15 vuoden takaa, joten nostalgialisä taattu fiilikseen. Mitäpä tästä nyt enempää jauhamaan, hyvän fiiliksen menoa.
Arvosana: 7
Beach House – Norway
BH on ollut tovin tutustumislistalla, mutta kaikenlainen musiikkilehdistön (lopulta turhaksi osoittautunut) hehkutus tiettyjä indiebändejä kohtaan on tehnyt kyyniseksi. Tässä biisissä on oikeastaan kaikki ne ainekset joita useimmissa niissä turhaan hehkutetuissa indiebändeissäkin on: elektronisia vaikutteita, psykedeliaa, shoegaze-jälkiä. Tässä on vielä yksi ominaisuus lisää mikä suurimmilta osalta niistä puuttu: särmikäs sävellys. Mukavan leijuilevaa kamaa. Lopullista tuomiota tällaisesta musiikista on yhden kuuntelukerran jälkeen vaikea sanoa, mutta mielenkiinto ainakin heräsi.
Arvosana: 7 ½
Pariisin Kevät – Invisible Man
Pariisin Kevään debyyttialbumi sisälsi liudan hienoja kappaleita. Toista albumia en ole tainnut läpikuulla kuin kerran eikä sieltä samalla tavalla noussut biisejä esiin. Radiohitti Tämän kylän poikii on kiva biisi, mutta Invisible Man varsin särmätön tapaus. Ei oikeastaan haittaa, mutta ei sytytäkään. Sitä massaa siis.
Arvosana: 5
Masa Mainds – Dada dii
Kerrassaan jäätävä biisi. Kuin Ramones soittamassa Smithsiä Tommi Läntinen vokalistinaan. Jotain sellaista. Kai tälläkin jotain ironista kuriositeettiarvoa lienee, mutta minä kuuntelen ennemmin Janos Valmusta.
Arvosana: 4
Grace Jones – I've Seen That Face Before (Libertango)
Libertango kuten koko Grace Jonesin Nightclubbing albumi on mainio erilaisten musiikkityylien sulatusuuni. Libertango edustaa itselleni levyn parasta antia. Tango, dubreggae ja syntikkapop ei ole ikinä kuulostanut näin toimivalta kokonaisuudelta. Tiedä onko niitä koskaan yhteennaitettukaan tällä tavoin. Hieno biisi.
Arvosana: 9
Billy Joel – Tell Her About
Silloin kun Billy Joel ei ajele humalassa ihmisten olohuoneisiin, hän tekee parhaimmillaan hienoja biisejä. Herran ura ei hirveän tuttu ole, mutta yleisesti saundeista päätellen tämä biisi kuulunee 80-luvun imelään vaiheeseen, joka tosin tuotti mainion We Didn't Start the Firen. Onhan tämä biisi aikamoista kitschiä ja varsin särmätöntä sellaista. Kuitenkin joku viehätys tällaisessa mitäänsanomattomassa letkeydessäkin on.
Arvosana: 6
Nightwish – Planet Hell
Edes silloin kun elin aktiivisinta metallivaihettani en voinut sietää tätä bändiä, enkä siedä sitä nykyäänkään. Tämäkin biisi, mitä tästä sanoisi. Jo intro on niin pompöösi, että Sting vaikuttaa sen rinnalla minimalistilta. Sairaalasaundit, Tarjan särmitön laulu, ei minkäänlaisia riffejä, mielikuvituksetonta rumpalointia, Hietalan ärsyttävät vokaalit, päälleliimatut melodiat. Kaksi pojoa siitä, että vakavalla naamalla tätä vetävät. Tai oikeastaan jos tarkemmin ajattelee vakavanaamaisuuden pitäisi olla suurin syy tämän bändin lyttyynlyömisessä.
Arvosana: 2
Anamanaguchi – Densmore
Nostalgiset nes-vibat, kyllä kiitos. Tosin kuuntelen kyllä ennemmin sitä aitoa alkuperäistä kuin tällaista moderinisten rock-riffien ryydittämää ironista retroilua. Ei tämä silti ärsytä, mutta auttamattomasti tämä on puuduttavaa pidemmän päälle. Keskinkertaista
Arvosana: 5
The Dillinger Escape Plan – Chinese Whispers
Pitkästä aikaa korviini DEP:tä. Lukiossa bändiä yritin kuunnella ja kai jossain määrin pidinkin vaikken koskaan sisälle päässytkään. Sen jälkeen yhtye kyllä jäi enkä oikeastaan ole yrityksistä huolimatta enää kyennyt sen hienoutta ymmärtämään. Juuri tätä modernia vaihtoehtometallia, joka ei oikein tiedä mikä se olisi, joten se on kaikkea luoden sillisalaattimaisen kohkauskokonaisuuden jossa nyansseille ei ole juurikaan tilaa. Parempi tämä silti oli kuin ennakolta odotin.
Arvosana 5-
Looking California, feeling Minnesota.
-
The Rocker
- Viestit: 3325
- Liittynyt: Ma 20.08.2007 20:54
- Paikkakunta: Parkano
Potkaistaanpas tämäkin omalta osalta käyntiin.
The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Enpä ole tätä yhtyettä tainnut aiemmin kuunnella. Intro oli melko lailla mielenkiintoista soittelua. Hieman psykedeelistä tunnelmaa näköjään haettu tähänkin. Laulajan ääni on ihan miellyttävä ja yhtyeen soundiin juurikin sopiva. Laulajan heiluminen oli hieman epämääräistä videota kommentoidakseni. Juuri sopivan pituinen kappale, että se ei mene tylsäksi ja toisaalta riittävän pitkä ettei jää harmittamaan.
9
The Beatles - Help
Sopivan letkeää kuunneltavaa. Siedettävän simppeli kappale jota jaksaa kuunnella miltei aina. Vanhemmasta Beatlesista voi sanoa monenlaisia asioita. Simppelit lyriikat ovat luonnollisesti yksi asia. Tarttuvat melodiat ovat toinen. Aikalailla täydellinen popradio kappale. Eipä paljoa muuta tarvitse ollakaan.
9
Incubus - Vitamin
Vaihteeksi yksi tuntematon kappale ja artisti. Hieman tulee mieleen System of a Down. Toisaalta tulee myös mieleen NIN. Epämääräistä musiikkia kuitenkin. Hieman industrialiltahan tämä haiskahtaa. Aika peruskaahauksen tasolle tämä kuitenkin jää. Kone-efektit tuovat jotain lisää mutta se on melko vähäinen.
7
John Scatman - Scatman's World
Scatman... muistan joskus inhonneeni tätä artistia skidinä aika pohjattomasti. Liittyi siihen että kaikki muut tuntuivat pitävän hänestä. Myöhemmin kuitenkin ymmärsi että eihän tämä mitenkään p**ka ole. Itse asiassa mukavasti massasta erottuva artisti jollaisia on liian vähän. Kappale ei ole rakenteeltaan mitenkään erikoinen, sanat eivät kovin kummoisia ole joten mikä erottaa tämän siitä massasta? Scattays. Se tekee tästä erilaisen.
8
Beach House - Norway
Kappaleesta tuli mieleen eräs tv-sarja nimeltä Twin Peaks. Ihan mielenkiintoista synapoppia. Tuoksahtaa hieman 80-luvulta. Ihan mielenkiintoinen kappale. Wikipedia kertoo että yhtye perustettiin vuonna 2004.... noh ihan kivat 20 vuotta heitti. Ihan pätevää musiikkia kyllä. Ei ihan mene siihen genreen jota yleensä tulee kuunneltua mutta kyllähän tämä varsin toimivaa poppia on.
8
Pariisin Kevät - Invisible Man
Lisää elektronista musiikkia! Ja vieläpä poppia. Ihan kivahan tämä on. Kappaleen nimi sai kyllä odottamaan englanninkielisiä sanoja mutta eipä niitä tainnut siellä juurikaan kappaleen nimeä lukuun ottamatta olla. En kyllä tätä kappaletta varmaan muista enää kauaa kuuntelun jälkeen.
6
Masa Mainds - Dada Dii
Odotin jotain ihan muuta kun näin tuon yhtyeen nimen. Kappaleen nimikin veti ihan hyvin ohi. Odotin jotain räppiä tai geneeristä poppia. Sen sijaan tulikin suomirockia. Tässä on selkeästi haettu jotain mihin muusikoiden taidot eivät ihan riitä. Potentiaalinen kappale mutta se jää johonkin puolitiehen. Ikävä kyllä. Se kitara(?) soolo oli melko näppärä ja yllättävä. Laulaja jäi hieman muun biisin tasosta kuten myös sanat.
7
Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Vallan vanhahtavaa muzakkia. Tulee mieleen joku biisi jonka joskus kuulin radiosta ja unohdin sen saman tien. Jotenkin tämä biisi ei meinaa vakuuttaa millään tasolla. Enpä kyllä usko kuuntelevani yhtään Grace Jonesia tämän kuunneltuani. Ei vaan tunnu oikein miltään tämä kappale. Lähinnä tyhjältä.
5
Billy Joel - Tell Her About It
Ihan pätevän oloista kitarapoppia. Tai olisikohan tämä vain hieman vanhemman oloista rock n' rollia. Ehkä enemmän sitä rockia. Ja tämähän on varsin pätevä siinäkin kategoriassa. Luulisin näin. Jotenkin herra Joel tuntuu koittavan kuulostaa siltä että hän ei puhuisi englantia äidinkielenään. Ja tämä onkin varmaan ainoa asia joka häiritsee. En kyllä oikein silti pysty näkemään sitä miten tämä on kympin arvoinen. Noh fanien arvosanat ovat tietysti asia erikseen. Ihan tykättävää materiaalia kuitenkin.
8
Nightwish - Planet Hell
Eipä ole tämä yhtye oikein koskaan oikein kolahtanut. Hieman kyllä toivoisi metallibändille paksumpaa kitarasoundia. Noh Holopainen ei oikein sitä hommaa osaa. Toinen yleinen ongelma Nightwishilla on Marco Hietalan vokaalityöskentely. Se ei ihan riitä siihen mihin ne kappaleet vaatisivat. Melko moni muu laulaja olisi saanut tämänkin hoidettua tyylikkäämmin. Mutta noh. Olihan tässä Tarja. Ja hänen oopperalaulunsa. Ja ihan näppäriä melodioita. Mahtipontisuutta koitettu saada ehkä hieman liikaa. Eikä se toimi. Tsori. Synasoolo on ihan näppärä mutta miksei sitä voitu vetää kitaralla? Tämänhän pitäisi olla metallia.
5
Anamanaguchi - Densmore
Onpas taas hieman outo nimi. Jee 8-bittisen Nintendon soundit. Pitäisikö minun ottaa tämä biisi vakavasti? En oikein osaa sanoa. Ymh, naah, tämä biisi on melko heikko. Myös huumoriarvoltaan. Varmasti ihan hauskaa ollut tekijöillä mutta ei niinkään kuuntelijalla. Ei tämä vaan ole mitenkään positiivisella tavalla mieleenpainuvaa.
4
The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Jee huutometallia. Eikä tässäkään kunnon kitarasoundia. Rumpusoundi sen sijaan toimii ihan hyvin. Laulukaan ei ole siitä pahimmasta päästä. Ihan perusnäppärää näpertelyä. Tähän biisiin on varmasti käytetty aikaakin studiossa. Ja onhan tässä sellaista biisin rakneteluakin. Hidasta alkua seuraa kova paahto, sitten jotain hidasta, lisää paahtoa, breakdown ja lisää paahtoa. Kyllähän tämä tässä menee. Enpä kyllä varmaan kuuntele enempää tätäkään yhtyettä. Ellei sitä sitten tänne linkitetä. Positiivisena asiana tuli hieman Mastodon mieleen.
5
The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Enpä ole tätä yhtyettä tainnut aiemmin kuunnella. Intro oli melko lailla mielenkiintoista soittelua. Hieman psykedeelistä tunnelmaa näköjään haettu tähänkin. Laulajan ääni on ihan miellyttävä ja yhtyeen soundiin juurikin sopiva. Laulajan heiluminen oli hieman epämääräistä videota kommentoidakseni. Juuri sopivan pituinen kappale, että se ei mene tylsäksi ja toisaalta riittävän pitkä ettei jää harmittamaan.
9
The Beatles - Help
Sopivan letkeää kuunneltavaa. Siedettävän simppeli kappale jota jaksaa kuunnella miltei aina. Vanhemmasta Beatlesista voi sanoa monenlaisia asioita. Simppelit lyriikat ovat luonnollisesti yksi asia. Tarttuvat melodiat ovat toinen. Aikalailla täydellinen popradio kappale. Eipä paljoa muuta tarvitse ollakaan.
9
Incubus - Vitamin
Vaihteeksi yksi tuntematon kappale ja artisti. Hieman tulee mieleen System of a Down. Toisaalta tulee myös mieleen NIN. Epämääräistä musiikkia kuitenkin. Hieman industrialiltahan tämä haiskahtaa. Aika peruskaahauksen tasolle tämä kuitenkin jää. Kone-efektit tuovat jotain lisää mutta se on melko vähäinen.
7
John Scatman - Scatman's World
Scatman... muistan joskus inhonneeni tätä artistia skidinä aika pohjattomasti. Liittyi siihen että kaikki muut tuntuivat pitävän hänestä. Myöhemmin kuitenkin ymmärsi että eihän tämä mitenkään p**ka ole. Itse asiassa mukavasti massasta erottuva artisti jollaisia on liian vähän. Kappale ei ole rakenteeltaan mitenkään erikoinen, sanat eivät kovin kummoisia ole joten mikä erottaa tämän siitä massasta? Scattays. Se tekee tästä erilaisen.
8
Beach House - Norway
Kappaleesta tuli mieleen eräs tv-sarja nimeltä Twin Peaks. Ihan mielenkiintoista synapoppia. Tuoksahtaa hieman 80-luvulta. Ihan mielenkiintoinen kappale. Wikipedia kertoo että yhtye perustettiin vuonna 2004.... noh ihan kivat 20 vuotta heitti. Ihan pätevää musiikkia kyllä. Ei ihan mene siihen genreen jota yleensä tulee kuunneltua mutta kyllähän tämä varsin toimivaa poppia on.
8
Pariisin Kevät - Invisible Man
Lisää elektronista musiikkia! Ja vieläpä poppia. Ihan kivahan tämä on. Kappaleen nimi sai kyllä odottamaan englanninkielisiä sanoja mutta eipä niitä tainnut siellä juurikaan kappaleen nimeä lukuun ottamatta olla. En kyllä tätä kappaletta varmaan muista enää kauaa kuuntelun jälkeen.
6
Masa Mainds - Dada Dii
Odotin jotain ihan muuta kun näin tuon yhtyeen nimen. Kappaleen nimikin veti ihan hyvin ohi. Odotin jotain räppiä tai geneeristä poppia. Sen sijaan tulikin suomirockia. Tässä on selkeästi haettu jotain mihin muusikoiden taidot eivät ihan riitä. Potentiaalinen kappale mutta se jää johonkin puolitiehen. Ikävä kyllä. Se kitara(?) soolo oli melko näppärä ja yllättävä. Laulaja jäi hieman muun biisin tasosta kuten myös sanat.
7
Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Vallan vanhahtavaa muzakkia. Tulee mieleen joku biisi jonka joskus kuulin radiosta ja unohdin sen saman tien. Jotenkin tämä biisi ei meinaa vakuuttaa millään tasolla. Enpä kyllä usko kuuntelevani yhtään Grace Jonesia tämän kuunneltuani. Ei vaan tunnu oikein miltään tämä kappale. Lähinnä tyhjältä.
5
Billy Joel - Tell Her About It
Ihan pätevän oloista kitarapoppia. Tai olisikohan tämä vain hieman vanhemman oloista rock n' rollia. Ehkä enemmän sitä rockia. Ja tämähän on varsin pätevä siinäkin kategoriassa. Luulisin näin. Jotenkin herra Joel tuntuu koittavan kuulostaa siltä että hän ei puhuisi englantia äidinkielenään. Ja tämä onkin varmaan ainoa asia joka häiritsee. En kyllä oikein silti pysty näkemään sitä miten tämä on kympin arvoinen. Noh fanien arvosanat ovat tietysti asia erikseen. Ihan tykättävää materiaalia kuitenkin.
8
Nightwish - Planet Hell
Eipä ole tämä yhtye oikein koskaan oikein kolahtanut. Hieman kyllä toivoisi metallibändille paksumpaa kitarasoundia. Noh Holopainen ei oikein sitä hommaa osaa. Toinen yleinen ongelma Nightwishilla on Marco Hietalan vokaalityöskentely. Se ei ihan riitä siihen mihin ne kappaleet vaatisivat. Melko moni muu laulaja olisi saanut tämänkin hoidettua tyylikkäämmin. Mutta noh. Olihan tässä Tarja. Ja hänen oopperalaulunsa. Ja ihan näppäriä melodioita. Mahtipontisuutta koitettu saada ehkä hieman liikaa. Eikä se toimi. Tsori. Synasoolo on ihan näppärä mutta miksei sitä voitu vetää kitaralla? Tämänhän pitäisi olla metallia.
5
Anamanaguchi - Densmore
Onpas taas hieman outo nimi. Jee 8-bittisen Nintendon soundit. Pitäisikö minun ottaa tämä biisi vakavasti? En oikein osaa sanoa. Ymh, naah, tämä biisi on melko heikko. Myös huumoriarvoltaan. Varmasti ihan hauskaa ollut tekijöillä mutta ei niinkään kuuntelijalla. Ei tämä vaan ole mitenkään positiivisella tavalla mieleenpainuvaa.
4
The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Jee huutometallia. Eikä tässäkään kunnon kitarasoundia. Rumpusoundi sen sijaan toimii ihan hyvin. Laulukaan ei ole siitä pahimmasta päästä. Ihan perusnäppärää näpertelyä. Tähän biisiin on varmasti käytetty aikaakin studiossa. Ja onhan tässä sellaista biisin rakneteluakin. Hidasta alkua seuraa kova paahto, sitten jotain hidasta, lisää paahtoa, breakdown ja lisää paahtoa. Kyllähän tämä tässä menee. Enpä kyllä varmaan kuuntele enempää tätäkään yhtyettä. Ellei sitä sitten tänne linkitetä. Positiivisena asiana tuli hieman Mastodon mieleen.
5
"The only time success comes before work is in the dictionary."
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death." -Robert Cover
Blogi (Päivitetty 12.05.2015)
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
No yritetääs nyt saaha tää homma tehtyä. Turha odottaa mitään kilometrin mittasia arvosteluja. Saattaa tulla aika sekavaakin tekstiä.
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
- The Stone Roses ei kovin tuttu bändi ole. Jossain Guitar Herossa oli yks näiden biisi. Sitten tähän kappaleeseen. Biisi lähti vähän turhan hitaasti käyntiin. Mutta sitten kun biisi lähti kunnolla käyntiin, niin yllätti kivasti. Laulajan ääni ei nyt varsinaisesti miellyttänyt, mutta ei tuo kaikista ärsyttävinkään ollut. Muutenkin biisissä oli ihan miellyttävä äänimailma. Ihan kiva biisi. Aluks oisin antanu 6 pistettä, mut kuuntelin toiseen kertaan ja se nosti vähän.
7
2. The Beatles - Help
- Enpä koskaan ole The Beatlesistä pahemmin innostunut, joten kovia odotuksia ei tähän ollut. Eipä tää pahemmin mitään fiiliksiä herättänyt suuntaan jos toiseenkaan. Aika perus rallatus mun mielestä. Jäi soimaan päähän, mutta ei ikävällä tavalla.
6
3. Incubus - Vitamin
- Mä oon aina luullu, et Incubus ois jotenkin "popimpi" bändi. Tää olikin sit enempi sitä mun musamakua kuin nuo aiemmat biisit. Pikkasen tuli System Of A Down-fiilikset tästä biisistä ja se on pelkästään plussaa. Melko monipuolinen biisi ja kokonaisuutena kyllä tykkäsin. Laulaja kuulosti omaan korvaan hyvältä ja skrätsäilyjäkään ei ollut liikaa, ettei ruvennu ärsyttämään. Tän biisin perusteella ihan tutustumisen arvoinen bändi.
8
4. John Scatman - Scatman's World
- Hah hah! Enpä osannut tätä odottaa. Penskana inhosin tätä kyllä ihan älyttömästi. Eipä tuo pälpättäminen vieläkään mitenkään erityisemmin muhun uppoo, mut kyllä tästä hyvälle tuulelle tulee. Ja noitten pälätyksien välissähän Scatmanilla oli ihan oikeatakin sanottavaa. Todella positiivinen yllätys.
7
5. Beach House - Norway
- No nyt ei sit kyllä kolissu yhtään. Nuo ihme huokailut rupes ottaa pannuun jo heti alussa. Muutenkin tuo laulaja sai mut vaan masentumaan. Muutenkin biisi oli tommosta tasasta jumputusta ja välissä huokailtiin. Ei ollut mun juttu.
3
6. Pariisin kevät - Invisible Man
- Tää aiheutti hämmentyneen olotilan. Tavallaan tykkäsin, mut tavallaan en voinut sietää ollenkaan. Tämmönen elektroninen poppi ei oikein koskaan ole muhun iskenyt. Mutta tässä se pimputtelu ei alun jälkeen pahemmin häirinnyt. Kertosäe oli ihan menevä ja laulaja kuulosti hyvältä, mutta muuten oli aika masentavan kuuloinen laulaja. Pakko oli kuunnella tää biisi pari kertaa. Loppujen lopuks ihan hyvä fiilis jäi, mut jokin siellä tökkii.
6
7. Masa Mainds – Daada-dii
- Suomirokki... Ei vaan uppoa. Jos tästä jotain hyvää pitää etsiä, niin tää ei onneks ollut yhtä masentava kuin Yö ja Eppu Normaali. Ei tästä oikein mitään osaa sanoa. Kertosäe rupes naurattamaan, mutta ei hyvällä tavalla. Tästä tuli hyvälle tuulelle, mutta ei biisin takia vaan siksi, että eipähän tartte toiste kuunnella. Ei jatkoon.
2
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
- Kappale kuulosti aika jännältä, mutta laulu taas ei sitten uponnut ollenkaan. Ja mitä ihmeen ranskankielistä pälätystä siinä oli? Tää vois olla parempi ilman laulua. Ei tästä jääny oikein mitään käteen.
3
9. Billy Joel - Tell Her About It
- 80-luku iski kyllä niin kova heti alussa, että alta pois. En mä tässä nyt mitään kovin erikoista kuullut. Tää on just semmosta musiikkia mikä 80-luvusta tulee mieleen. Enpä varsinaisesti ole tämmösen ystävä, mutta ei tää nyt ihan paskimmasta päästä ollut. En kuitenkaan vapaaehtoisesti enempää kuuntelis. Sori Darien.
4
10. Nightwish - Planet Hell
- Elokuvamusiikkia. Tai se mulle tuli alusta mieleen. Mutta sitten kun biisi lähti kunnolla käyntiin, niin tää olikin ihan h**vetin kova. En ole ikinä ollut tämmösen "sankarihevin" ystävä, mut tää oli kyllä hyvä. Turusen ääni nyt on vähän niin ja näin. Joku siinä on aina ärsyttänyt. Tässä se ei kuitenkaan niin ylivoimaisen korvia repivä ole. Pääs kyllä yllättämään. Hieno biisi.
8
11. Anamanaguchi - Densmore
- Eihhh... Nintendo-ääniä. Vaikka 8-bittisen Nintendon ystävä olenkin, niin en mä jaksa niitä ääniä nyt erikseen kuunnella. Tää oli oikeasti ainut biisi, mikä teki mieli jättää kesken. Ilman tota piipitystä sieltä olis voinu kuulla ihan oikeaakin musiikkia. Nyt se peitty tonne pilpatuksen alle ja päätä alko jomottaa.
2
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
- Ei tämä nyt TDEP:in uusimman levyn paras biisi ole, mut ihan hyvä kuitenkin. Greg Puciaton huutaminen on siinä rajoilla, että mä vielä tuon tyylisestä huutamisesta pidän. Tässä biisissä on hyvä meno alusta loppuun. Sopivasti huutoa ja rauhallisempia kohtia. Tää on sitä vähemmän sekavaa TDEP:iä. Tai ainakin mun mielestä tässä ei ole niin paljoa sitä kohkaamista kuin bändin useimmissa biiseissä on. Tän hetkinen lempibändini ehdottomasti.
9
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
- The Stone Roses ei kovin tuttu bändi ole. Jossain Guitar Herossa oli yks näiden biisi. Sitten tähän kappaleeseen. Biisi lähti vähän turhan hitaasti käyntiin. Mutta sitten kun biisi lähti kunnolla käyntiin, niin yllätti kivasti. Laulajan ääni ei nyt varsinaisesti miellyttänyt, mutta ei tuo kaikista ärsyttävinkään ollut. Muutenkin biisissä oli ihan miellyttävä äänimailma. Ihan kiva biisi. Aluks oisin antanu 6 pistettä, mut kuuntelin toiseen kertaan ja se nosti vähän.
7
2. The Beatles - Help
- Enpä koskaan ole The Beatlesistä pahemmin innostunut, joten kovia odotuksia ei tähän ollut. Eipä tää pahemmin mitään fiiliksiä herättänyt suuntaan jos toiseenkaan. Aika perus rallatus mun mielestä. Jäi soimaan päähän, mutta ei ikävällä tavalla.
6
3. Incubus - Vitamin
- Mä oon aina luullu, et Incubus ois jotenkin "popimpi" bändi. Tää olikin sit enempi sitä mun musamakua kuin nuo aiemmat biisit. Pikkasen tuli System Of A Down-fiilikset tästä biisistä ja se on pelkästään plussaa. Melko monipuolinen biisi ja kokonaisuutena kyllä tykkäsin. Laulaja kuulosti omaan korvaan hyvältä ja skrätsäilyjäkään ei ollut liikaa, ettei ruvennu ärsyttämään. Tän biisin perusteella ihan tutustumisen arvoinen bändi.
8
4. John Scatman - Scatman's World
- Hah hah! Enpä osannut tätä odottaa. Penskana inhosin tätä kyllä ihan älyttömästi. Eipä tuo pälpättäminen vieläkään mitenkään erityisemmin muhun uppoo, mut kyllä tästä hyvälle tuulelle tulee. Ja noitten pälätyksien välissähän Scatmanilla oli ihan oikeatakin sanottavaa. Todella positiivinen yllätys.
7
5. Beach House - Norway
- No nyt ei sit kyllä kolissu yhtään. Nuo ihme huokailut rupes ottaa pannuun jo heti alussa. Muutenkin tuo laulaja sai mut vaan masentumaan. Muutenkin biisi oli tommosta tasasta jumputusta ja välissä huokailtiin. Ei ollut mun juttu.
3
6. Pariisin kevät - Invisible Man
- Tää aiheutti hämmentyneen olotilan. Tavallaan tykkäsin, mut tavallaan en voinut sietää ollenkaan. Tämmönen elektroninen poppi ei oikein koskaan ole muhun iskenyt. Mutta tässä se pimputtelu ei alun jälkeen pahemmin häirinnyt. Kertosäe oli ihan menevä ja laulaja kuulosti hyvältä, mutta muuten oli aika masentavan kuuloinen laulaja. Pakko oli kuunnella tää biisi pari kertaa. Loppujen lopuks ihan hyvä fiilis jäi, mut jokin siellä tökkii.
6
7. Masa Mainds – Daada-dii
- Suomirokki... Ei vaan uppoa. Jos tästä jotain hyvää pitää etsiä, niin tää ei onneks ollut yhtä masentava kuin Yö ja Eppu Normaali. Ei tästä oikein mitään osaa sanoa. Kertosäe rupes naurattamaan, mutta ei hyvällä tavalla. Tästä tuli hyvälle tuulelle, mutta ei biisin takia vaan siksi, että eipähän tartte toiste kuunnella. Ei jatkoon.
2
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
- Kappale kuulosti aika jännältä, mutta laulu taas ei sitten uponnut ollenkaan. Ja mitä ihmeen ranskankielistä pälätystä siinä oli? Tää vois olla parempi ilman laulua. Ei tästä jääny oikein mitään käteen.
3
9. Billy Joel - Tell Her About It
- 80-luku iski kyllä niin kova heti alussa, että alta pois. En mä tässä nyt mitään kovin erikoista kuullut. Tää on just semmosta musiikkia mikä 80-luvusta tulee mieleen. Enpä varsinaisesti ole tämmösen ystävä, mutta ei tää nyt ihan paskimmasta päästä ollut. En kuitenkaan vapaaehtoisesti enempää kuuntelis. Sori Darien.
4
10. Nightwish - Planet Hell
- Elokuvamusiikkia. Tai se mulle tuli alusta mieleen. Mutta sitten kun biisi lähti kunnolla käyntiin, niin tää olikin ihan h**vetin kova. En ole ikinä ollut tämmösen "sankarihevin" ystävä, mut tää oli kyllä hyvä. Turusen ääni nyt on vähän niin ja näin. Joku siinä on aina ärsyttänyt. Tässä se ei kuitenkaan niin ylivoimaisen korvia repivä ole. Pääs kyllä yllättämään. Hieno biisi.
8
11. Anamanaguchi - Densmore
- Eihhh... Nintendo-ääniä. Vaikka 8-bittisen Nintendon ystävä olenkin, niin en mä jaksa niitä ääniä nyt erikseen kuunnella. Tää oli oikeasti ainut biisi, mikä teki mieli jättää kesken. Ilman tota piipitystä sieltä olis voinu kuulla ihan oikeaakin musiikkia. Nyt se peitty tonne pilpatuksen alle ja päätä alko jomottaa.
2
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
- Ei tämä nyt TDEP:in uusimman levyn paras biisi ole, mut ihan hyvä kuitenkin. Greg Puciaton huutaminen on siinä rajoilla, että mä vielä tuon tyylisestä huutamisesta pidän. Tässä biisissä on hyvä meno alusta loppuun. Sopivasti huutoa ja rauhallisempia kohtia. Tää on sitä vähemmän sekavaa TDEP:iä. Tai ainakin mun mielestä tässä ei ole niin paljoa sitä kohkaamista kuin bändin useimmissa biiseissä on. Tän hetkinen lempibändini ehdottomasti.
9
Sanon heti aluksi, että pidän lähes kaikenlaisesta musiikista, jos se on laadukkaasti tehty. Siksi tällaiset pisteet.
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Huhhuh. Yllätys heti alkuun. Todella hieno kokonaisuus, alusta loppuun saa haukkoa henkeä ja
kuunnella ja haukkoa henkeä. Itse tykkään musiikkityylistä,
vaikka sitä ei tule juuri kuunnenltua. Soundi on huikea. 9
2. The Beatles - Help
Ah, vanha suosikkini. Biisin melodia on tarttuva
ja tätä tuleekin lauleltua usein yksinään. Aivan huikea kappale.
Beatlesia en myöskään juuri kuuntele, mutta kyllä yksi kappale
ja varsinkin kun se on näin hyvä, saa minut fanittamaan bändiä. 8
3. Incubus - Vitamin
Vai että tällainen kipale. Kuulostaa jotenkin tutulta,
ehkä kaikki tällaiset raivopunkbiisit kuulostavat samalta.
Ei siinä, ihan hyvää meininkiä oli, ja kyllähän tätä voi
joskus kuunnella, mutta ei se kuitenkaan oikein iskenyt. 6
4. John Scatman - Scatman's World
Aah, tämä taitaa olla herran tunnetuimpia biisejä
I'm Scatmanin kanssa. Minulle iskee todella hyvin. Jätkä on
iloinen ja erittäin taitava scättääjä, joten hyvälle tuulellehan
tästä tulee. Arvostan suuresti tätä legendaa. 9
5. Beach House - Norway
Enpä ole vähään aikaan kuullut tylsempää kappaletta.
Odotin koko biisin ajan josko meno alkaisi, mutta eihän siitä
mitään tullut. Biisissä hoettiin samaa koko ajan eikä
minkäänlaisia vaihteluja tapahtunut. En aio kuunnella bändin
musiikkia enempää, koska haluan keskittyä hyvään musiikkiin. 2
6. Pariisin Kevät - Invisible Man
Invisible Man olikin jo selvästi mukavampi kipale.
Olen muistaakseni kuullut kyseistä bändia, mutta ei tule nyt
yhtään kappaletta mieleen. Kyllä tällaista musiikkia kuuntelee
ihan miellellään taustalla. Ei kuitenkaan mitään must-kamaa. 6
7. Masa mainds - Dada dii
Dada dii on menevä hyvän mielen kappale. Se on vanhempaa
suomalaista musiikkia jolla on aina ollut paikka sydämessäni.
Jotenkin ne vain iskee. Kepeä biisi menee myös näihin kuunneltaviin. 6
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Ja sitten taas vajotaan alas. Voi voi miten heikko esitys,
ei kolahtanut minuun yhtään. Tekijä on keksinyt sinänsä hyvän
hokemariffin mitä toistaa koko kappaleen ajan.
Ei mitään vivahteita, ei mitään. Vaikka tangosta pidänkin
(siitä tulee yksi piste), niin tämä alitti riman. Jos positiivista
haetaan, niin onneksi ei ollut tämän pitempi. 2
9. Billy Joel - Tell her about it
Olen aina pitänyt Billystä ja tämäkin on aivan hyvä.
Energistä, rentoa musiikkia, jossa on kuitenkin tiukkaa asiaa.
Biisin kuunteleminen toi hyvän mielen joten siitä propsit. 6
10. Nightwish - Planet Hell
Nightwishistä olen aina pitänyt, varsinkin Tarjan aikana.
Erittäin osaavaa soittoa, ja sehän näkyy tässäkin biisissä.
Tämä ei silti lukeudu yhtyeen parhaimmistoon, ei jää soimaan päähän.
Mutta hyvä on kuitenkin. 7
11. Anamanaguchi - Densmore
Didudidiaa, jee olihan tämä kivaa. Hyvin menee taustamusiikkina
vaikka missä, mutta en tätä muuten juuri kuuntelisi.
Rupeaisi varmasti ärsyttämään liikaa. 5
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Olipas aika rajua. Vaikka tykkäänkin joistain "huuto"-biiseistä
joissa on hyvät riffit, niin tämä meni vähän liian psykedeeliseksi
omaan makuun. Mutta kyllä tämän useamman kerran kuuntelee. 6
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Huhhuh. Yllätys heti alkuun. Todella hieno kokonaisuus, alusta loppuun saa haukkoa henkeä ja
kuunnella ja haukkoa henkeä. Itse tykkään musiikkityylistä,
vaikka sitä ei tule juuri kuunnenltua. Soundi on huikea. 9
2. The Beatles - Help
Ah, vanha suosikkini. Biisin melodia on tarttuva
ja tätä tuleekin lauleltua usein yksinään. Aivan huikea kappale.
Beatlesia en myöskään juuri kuuntele, mutta kyllä yksi kappale
ja varsinkin kun se on näin hyvä, saa minut fanittamaan bändiä. 8
3. Incubus - Vitamin
Vai että tällainen kipale. Kuulostaa jotenkin tutulta,
ehkä kaikki tällaiset raivopunkbiisit kuulostavat samalta.
Ei siinä, ihan hyvää meininkiä oli, ja kyllähän tätä voi
joskus kuunnella, mutta ei se kuitenkaan oikein iskenyt. 6
4. John Scatman - Scatman's World
Aah, tämä taitaa olla herran tunnetuimpia biisejä
I'm Scatmanin kanssa. Minulle iskee todella hyvin. Jätkä on
iloinen ja erittäin taitava scättääjä, joten hyvälle tuulellehan
tästä tulee. Arvostan suuresti tätä legendaa. 9
5. Beach House - Norway
Enpä ole vähään aikaan kuullut tylsempää kappaletta.
Odotin koko biisin ajan josko meno alkaisi, mutta eihän siitä
mitään tullut. Biisissä hoettiin samaa koko ajan eikä
minkäänlaisia vaihteluja tapahtunut. En aio kuunnella bändin
musiikkia enempää, koska haluan keskittyä hyvään musiikkiin. 2
6. Pariisin Kevät - Invisible Man
Invisible Man olikin jo selvästi mukavampi kipale.
Olen muistaakseni kuullut kyseistä bändia, mutta ei tule nyt
yhtään kappaletta mieleen. Kyllä tällaista musiikkia kuuntelee
ihan miellellään taustalla. Ei kuitenkaan mitään must-kamaa. 6
7. Masa mainds - Dada dii
Dada dii on menevä hyvän mielen kappale. Se on vanhempaa
suomalaista musiikkia jolla on aina ollut paikka sydämessäni.
Jotenkin ne vain iskee. Kepeä biisi menee myös näihin kuunneltaviin. 6
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Ja sitten taas vajotaan alas. Voi voi miten heikko esitys,
ei kolahtanut minuun yhtään. Tekijä on keksinyt sinänsä hyvän
hokemariffin mitä toistaa koko kappaleen ajan.
Ei mitään vivahteita, ei mitään. Vaikka tangosta pidänkin
(siitä tulee yksi piste), niin tämä alitti riman. Jos positiivista
haetaan, niin onneksi ei ollut tämän pitempi. 2
9. Billy Joel - Tell her about it
Olen aina pitänyt Billystä ja tämäkin on aivan hyvä.
Energistä, rentoa musiikkia, jossa on kuitenkin tiukkaa asiaa.
Biisin kuunteleminen toi hyvän mielen joten siitä propsit. 6
10. Nightwish - Planet Hell
Nightwishistä olen aina pitänyt, varsinkin Tarjan aikana.
Erittäin osaavaa soittoa, ja sehän näkyy tässäkin biisissä.
Tämä ei silti lukeudu yhtyeen parhaimmistoon, ei jää soimaan päähän.
Mutta hyvä on kuitenkin. 7
11. Anamanaguchi - Densmore
Didudidiaa, jee olihan tämä kivaa. Hyvin menee taustamusiikkina
vaikka missä, mutta en tätä muuten juuri kuuntelisi.
Rupeaisi varmasti ärsyttämään liikaa. 5
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Olipas aika rajua. Vaikka tykkäänkin joistain "huuto"-biiseistä
joissa on hyvät riffit, niin tämä meni vähän liian psykedeeliseksi
omaan makuun. Mutta kyllä tämän useamman kerran kuuntelee. 6
Viimeksi muokannut Goblet, Ma 10.01.2011 00:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
I'm the Game, 'cause I'm that damn good!
Ex-PPV-Veikkausdiktaattori
WrestlingAlertin Vuoden Tulokas 2011
Tämä oli sitten tässä.
Ex-PPV-Veikkausdiktaattori
WrestlingAlertin Vuoden Tulokas 2011
Tämä oli sitten tässä.
-
Darien Fawks
- Viestit: 3765
- Liittynyt: Pe 09.04.2004 15:04
- Paikkakunta: Pääkaupunki
-
Bushmeister
- Viestit: 439
- Liittynyt: To 20.11.2003 17:32
- Paikkakunta: katso profiilista
pienet on miehellä pelotRavenwood kirjoitti:Tätähän me kaikki pelkäsimmeDarien Fawks kirjoitti:Vasta kuusi arvostelua tullut! Maanantai on viimeinen päivä äänestää!
1. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
Intro lupaa enemmän mitä biisi lunastaa. Edes Kula Shaker-tyylisen psykepoppithrowbackin sijaan välttävästi itämainen äänimaisema antaa tietä suht lattealle syntsapopille, jossa laulaja kerta toisensa perään toivoo olevansa ovi.
Arvosana: 3/10
2. The Beatles - Help
En ole koskaan kuunnellut yhtäkään kokonaista Beatles-levyä, mikä on toisaalta yllättävää koska jokainen kipale jonka kuulen saa aina hyvän tuulen aikaan eikä käy korville. Hyvää radiomusiikkia taustalle, ei kuitenkaan suosikkejani Beatles-lohkaisuja.
Arvosana: 6/10
3. Incubus - Vitamin
Incubuksella on yksi hyvä biisi, eikä tämä ole se. Miesten alternative-poljento on näe yksi, näit kaikki-luokan tavaraa, jonka päälle laulajan omituinen ulvonta onnistuu luomaan jonkinlaista vaihtelua. Paha kyllä että se vaihtelu on päänsärkyä.
Arvosana: 2/10
4. John Scatman - Scatman's World
Pitäähän scattaamiselle ja uskomattoman ysärille synapiipitykselle naurahtaa, mutta ei se estä hyväntuulisuutta ottamasta valtaa. Ehdottoman positiivista tavaraa, jota ei kesäpäivänä vääntäisi pois.
Arvosana: 7/10
5. Beach House - Norway
Kuulostaapa uskomattoman Pitchforkilta. Tunnelma herkkää kuin pitkälle venynyt peli Jengaa. Odotin että hento, hengästyneeltä kuulunut laulutyyli olisi jatkunut läpi biisin, laulajattaren varsinainen ääni ei oikein uponnut. Boonuksia rumpaloinnista.
Arvosana: 5/10
6. Pariisin Kevät - Invisible Man
Tää on nyt vissiin sitä uuden aallon suomalaista musiikkia josta en tiedä hevon helvettiä muuta kuin sen että jotkut tuppaavat nimeämään bändinsä mitä uskomattomimmilla tavoilla. Biitti on hyvä, laulaja naurattaa, toimisi paremmin instrumentaalina.
Arvosana: 4/10
7. Masa Mainds - Daada-Dii
Hahahahahahahaha
Karjala, Koff, Kekkonen. Järvimaisema, savusauna, lenkkimakkara ja kylmä kossu. Hiihtäminen, jurotus, känniset lavatanssit, kylätappelut ja Ukkometso.
Arvosana: 4/10
8. Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango)
Jonesilla on kyllä hemmetin hyvä ääni. Mahtavat kahvilamusiikilta lainatut puitteet yhdistettynä jylhään ääneen sekä hieman italialaiselta kalskahtavaan synatyöskentelyyn toimii. Kuin Goblin hoitaimassa karhunpalvelusta ranskalaiselle elintarvikeyrittäjälle. Yllärbyllärbonuksena YouTube-kommenteille sai taas nauraa urakalla.
Arvosana: 8/10
9. Billy Joel - Tell Her About It
Heh. Aikuisradion keskipäivän soittolistatavaraa, joka pitkillä automatkoilla käy korvien päälle ja aiheuttaa vaarallista verenpaineen nousua tieliikenteessä.
Arvosana: 3/10
10. Nightwish - Planet Hell
Nämä pömpöösit orkesterimetallibändit ovat powermetallille samanlainen itsensä liian vakavasti ottava riippakivi kuin kirkonpolttajat turskahevareille. Onneksi opettelivat jossain vaiheessa edes lausumaan englantia oikein (vertailukohdaksi kannattaa heittää vaikka Elvenpath, joka naurattaa edelleen). Kait se on kiva että Suomestakin on aloitettu jotain väsyneeksi piiskattuja metallitrendejä?
Arvosana: 3/10
11. Anamanaguchi - Densmore
Kasibittimusiikin huonoimpia puolia on se, että pakollisen nostalgiapinnan kuluttua pois on itse piipitys melkoisen tylsää kuunneltavaa. Hakkeroidun NES- ja GameBoy-äänipiirien yhdistäminen oikeita instrumentteja soittavaan punkbändiin taasen tuo kasibitille tarpeeksi energiaa ilman että surraamisen ja piipittelyn into ja iloisuus katoaisi pois. Paljon paremmin toimiva yhteensulauttaminen kuin vaikkapa Machinae Supremacy.
Arvosana: 8/10
12. The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Mathcore on aika puuduttava genre, mutta vielä puuduttavampaa siitä tulee kun sitä laimennetaan kuin keskikaljaa körttiseuroissa. Rupesi oikeastaan vituttamaan niin lujaa että kävin Wikipediassa ja tulihan sieltä varmistettua että onhan bändistä vaihdettu niin kitaristia, laulajaa kuin rumpaliakin vuoden '99 esikoislevy "Calculating Infinity" jälkeen. Ero entisen ja tämän nu-metal-pelleilyn välillä on huikea.
Arvosana: 2/10
Vain henkisesti sairas ihminen uskoo markkinatalouteen.
-
DeadManWalking
- WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
- Viestit: 8632
- Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
- Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester
Joo, kuunnellaas vähän biisejä. Ja kai niitä pitää arvostellakin.
The Stone Roses - I wanna be Abdored
En ole hirveästi tällaisen psykedeelisemmän musiikin suurkuluttaja koskaan ollut, mutta ihan toimivaa tavaraa. Tosin tuo intro tosiaan lupasi ehkä hieman enemmän, mutta ihan hyvä biisi.
/b]
The Beatles - Help
Vaikka Beatles onkin varmaan merkittävin yksittäinen yhtye musiikin historiassa, ei se ole koskaan ollut sellaista musiikkia mistä itse pitäisin. Jotenkin en vaan ole koskaan päässyt sisään tuon aikakauden musiikkiin, ainakaan Beatlesin kohdalla. Ehkä kun aika kuluu ja kenties enemmän vielä bändin tuotantoon tutustuu, voi tämänkin biisin arvostus nousta, mutta nyt ei.
5
Incubus - Vitamin
Tästä bändistä en olekaan ennen kuullut. Tässä biisissä ei oikein tuo intro vakuuttanut, mutta kunhan itse biisiin pääsi paremmin sisälle, osoittautui se oikein toimivaksi.
7
John Scatman - Scatman's World
Musiikkihomot pitävät minua varmaan aivan alimpana ihmiskunnan saastana, mutta en vain yksinkertaisesti voi sietää tällaista musiikkia. Toki Scatmanilla on oma nostalgia- ja huumoriarvonsa, mutta joka tapauksessa musiikki on yksinkertaisesti paskaa. Sori vaan GK ja kumppanit.
3
Beach House - Norway
En tiedä. Jätti aika sanattoman fiiliksen, eikä nyt mitenkään positiivisessa mielessä. Laulajan ihmeellinen hönkiminen ei iskenyt millään tapaa, ja eikä tämä nyt omaan korvaan miltään järin taiteelliselta kuulosta. Paskempaa kuin Scatman.
2
Pariisin Kevät - Invisible Man
Rehellisesti sanottuna tässä on nyt niin paskan kolmen biisin kirjo menossa, että ihan pahaa tekee ajatella. Jälleen yksi luku lisää siihen, millaisesta musiikista en pidä. Kertosäe on ihan hyvä, mutta ei tämä muuten iske kyllä millään tavalla.
3
Masa mainds -Dada dii
Juu, suomirokki on kyllä kanssa sellainen genre mikä välillä aiheuttaa melkoista myötähäpeää. Toki ihan letkeä meno, mutta silti aika keskinkertainen biisi. Kertsi toki tässäkin tapauksessa oli ihan jees.
5
Grace Jones - I've Seen That Face Before
Ei tässä nyt mitään selkeää parannusta kyllä ole edellisiin biiseihin nähden tullut. Olen varmaan kapeakatseinen runkkari, mutta jälleen tuntuu sille kuin minulle pakkosyötettäisiin jotain. Ei tämä toki tämän raadin huonoin biisi ole, mutta ei hyväkään. Kultainen keskitie on tässäkin tapauksessa hyvä ratkaisu. Ihan rento biisi joka tapauksessa.
6
Billy Joel - Tell Her about it
Melkein uskaltaisin lyödä pallini vetoa siitä että tämä on Darienin valitsema biisi. Ei sillä, ihan sama kuka tämän olisi valinnut, niin en olisi tästä pitänyt liiemmin. Toki ihan svengaava meno, mutta ei paljon muuta. Myös ihan tarttuva biisi, mutta joskus sekin on ehkä enemmän negatiivinen asia.
5
Nightwish - Planet Hell
Joo intro on pömpöösi ja liian mahtipontinen. Entä sitten? Mielestäni tämä tyyli sopii Nightwishille erinomaisesti, ja minulla ei ole mitään sitä vastaan että Nightwish on luonut itselleen tuollaisen tyylin. Tarja on Tarja, Hietala on Hietala ja molemmilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Toimivaa settiä.
9-
Anamanaguchi - Densmore
Juu. Tämä kyllä menee kanssa siihen kategoriaan, joka aiheuttaa omassa päässäni lähinnä päänsärkyä. Kasibittipopin kuuntelu on oikeasti ihan v***n rasittavaa, enkä ymmärrä, miten joku pitää tätä hyvänä. v***u mitä paskaa. Yhtään ei lisäksi auta se, että tästä tulee väkisinkin mieleen joku h**vetin anime.
1
The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Hmm, joo. Metalcore on se metallimusiikin suuntaus, mistä en itse pidä juurikaan. Tässä toki hieman perinteisestä poikkeavaa settiä, sillä välillä on havaittavissa vähän psykedeelistäkin menoa. Kitarointia olisi voinut olla enemmän.
7-
Tulipa negatiiviset arvostelut. No, ite tilasitte.
The Stone Roses - I wanna be Abdored
En ole hirveästi tällaisen psykedeelisemmän musiikin suurkuluttaja koskaan ollut, mutta ihan toimivaa tavaraa. Tosin tuo intro tosiaan lupasi ehkä hieman enemmän, mutta ihan hyvä biisi.
/b]The Beatles - Help
Vaikka Beatles onkin varmaan merkittävin yksittäinen yhtye musiikin historiassa, ei se ole koskaan ollut sellaista musiikkia mistä itse pitäisin. Jotenkin en vaan ole koskaan päässyt sisään tuon aikakauden musiikkiin, ainakaan Beatlesin kohdalla. Ehkä kun aika kuluu ja kenties enemmän vielä bändin tuotantoon tutustuu, voi tämänkin biisin arvostus nousta, mutta nyt ei.
5
Incubus - Vitamin
Tästä bändistä en olekaan ennen kuullut. Tässä biisissä ei oikein tuo intro vakuuttanut, mutta kunhan itse biisiin pääsi paremmin sisälle, osoittautui se oikein toimivaksi.
7
John Scatman - Scatman's World
Musiikkihomot pitävät minua varmaan aivan alimpana ihmiskunnan saastana, mutta en vain yksinkertaisesti voi sietää tällaista musiikkia. Toki Scatmanilla on oma nostalgia- ja huumoriarvonsa, mutta joka tapauksessa musiikki on yksinkertaisesti paskaa. Sori vaan GK ja kumppanit.
3
Beach House - Norway
En tiedä. Jätti aika sanattoman fiiliksen, eikä nyt mitenkään positiivisessa mielessä. Laulajan ihmeellinen hönkiminen ei iskenyt millään tapaa, ja eikä tämä nyt omaan korvaan miltään järin taiteelliselta kuulosta. Paskempaa kuin Scatman.
2
Pariisin Kevät - Invisible Man
Rehellisesti sanottuna tässä on nyt niin paskan kolmen biisin kirjo menossa, että ihan pahaa tekee ajatella. Jälleen yksi luku lisää siihen, millaisesta musiikista en pidä. Kertosäe on ihan hyvä, mutta ei tämä muuten iske kyllä millään tavalla.
3
Masa mainds -Dada dii
Juu, suomirokki on kyllä kanssa sellainen genre mikä välillä aiheuttaa melkoista myötähäpeää. Toki ihan letkeä meno, mutta silti aika keskinkertainen biisi. Kertsi toki tässäkin tapauksessa oli ihan jees.
5
Grace Jones - I've Seen That Face Before
Ei tässä nyt mitään selkeää parannusta kyllä ole edellisiin biiseihin nähden tullut. Olen varmaan kapeakatseinen runkkari, mutta jälleen tuntuu sille kuin minulle pakkosyötettäisiin jotain. Ei tämä toki tämän raadin huonoin biisi ole, mutta ei hyväkään. Kultainen keskitie on tässäkin tapauksessa hyvä ratkaisu. Ihan rento biisi joka tapauksessa.
6
Billy Joel - Tell Her about it
Melkein uskaltaisin lyödä pallini vetoa siitä että tämä on Darienin valitsema biisi. Ei sillä, ihan sama kuka tämän olisi valinnut, niin en olisi tästä pitänyt liiemmin. Toki ihan svengaava meno, mutta ei paljon muuta. Myös ihan tarttuva biisi, mutta joskus sekin on ehkä enemmän negatiivinen asia.
5
Nightwish - Planet Hell
Joo intro on pömpöösi ja liian mahtipontinen. Entä sitten? Mielestäni tämä tyyli sopii Nightwishille erinomaisesti, ja minulla ei ole mitään sitä vastaan että Nightwish on luonut itselleen tuollaisen tyylin. Tarja on Tarja, Hietala on Hietala ja molemmilla on omat heikkoudet ja vahvuudet. Toimivaa settiä.
9-
Anamanaguchi - Densmore
Juu. Tämä kyllä menee kanssa siihen kategoriaan, joka aiheuttaa omassa päässäni lähinnä päänsärkyä. Kasibittipopin kuuntelu on oikeasti ihan v***n rasittavaa, enkä ymmärrä, miten joku pitää tätä hyvänä. v***u mitä paskaa. Yhtään ei lisäksi auta se, että tästä tulee väkisinkin mieleen joku h**vetin anime.
1
The Dillinger Escape Plan - Chinese Whispers
Hmm, joo. Metalcore on se metallimusiikin suuntaus, mistä en itse pidä juurikaan. Tässä toki hieman perinteisestä poikkeavaa settiä, sillä välillä on havaittavissa vähän psykedeelistäkin menoa. Kitarointia olisi voinut olla enemmän.
7-
Tulipa negatiiviset arvostelut. No, ite tilasitte.
Viimeksi muokannut DeadManWalking, Ma 10.01.2011 15:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Four passes break any defenseRiveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä.
-
Jack DiBiase
- Moderaattori
- Viestit: 3819
- Liittynyt: Su 18.04.2004 14:52
-
DeadManWalking
- WrestlingAlertin johtava jääkiekkoanalyytikko
- Viestit: 8632
- Liittynyt: Ke 13.07.2005 13:51
- Paikkakunta: Kuopio + Oulu/Manchester
En ymmärtänyt tätäJack DiBiase kirjoitti:Okei Darien, nyt ymmärrän mitä tarkoitit niillä spoilereilla.
kts. DMW:n viesti. lipi lipi
Four passes break any defenseRiveni kirjoitti:Tämä ei tosin auta siihen että joku Naarajärveläinen luulee olevansa Oulusta (Ja Manchesterista). Eihän sieltä olekkaan kuin se 400 kilometriä Ouluun, vaikka tämän pahamaineisen JYPin kotokunnille on alle 100 kilometriä.