WrestleMania XXX 06.04.2014

[DeadManWalking]

En itse näe Takerin painivan enää. Millä verukkeella Taker tulisi vielä vääntämään yhden matsin kun streak on ohi.

Voihan sitä aina käsikirjoittaa ties mitä. Kyllähän Taker voisi vielä jonkun "vielä kerran pojat" tyylisen esiintymisen tulla tekemään ja saada jonkun kivan jäähyväisottelun jotain toista legendaa vastaan ja sen jälkeen eläköityä. Toisaalta se eläköityminen voisi tapahtua vaikka tämän vuoden Survivor Seriesin jälkeen, sillä Survior Seriesissä se Takerin ura aikanaan alkoi.

Vaikka mistäs sitä tietää mitä WWE suunnittelee. Ensi vuodelle re-match Borkin ja Takerin välille, Takerille voitto ja sitä kautta kosto Lesnarista ja samalla mies eläkkeelle? Markit olisi tyytyväisiä siitä että Taker sai kostonsa ja pääsisi eläkkeelle voittajana, mutta samalla myös streak oltaisiin katkaistu koska kyllähän sitäkin tässä tietyllä tavalla on aina odotettu, vaikka siihen ei olla uskottu. En kyllä itse toivo mitään rematcheja, mutta WWE:stä ei koskaan tiedä.

[kossi5]

Niin eihän sitä tiedä mitä tästä vielä tulee, vai tuleeko. Itselleni tuli sellainen kuva että tämä Borkin voitto oli Takerin toive ja tällä toivella hän viestitti sitä, että antakaa nyt p****le mun jo olla. Tähän on hyvä lopettaa. Erakin on lopetettu jo 2 vuotta sitten. Aikansa kutakin. Liika on liikaa.

[MR.Off Topic]

MINÄ MYÖS! Elikkä Meron kanssa kahteltiin menemään PPV ja täytyy antaa kiitosta WMR-sportsin streamille, sillä ainoat ongelmat sen kanssa oli preshowssa välillä huono äänenlaatu. Wrestlemania osoittautui hienoksi spektaakkeliksi, jota itsellä ei ole aikeissa katsoa uudelleen ainakaan vähään aikaan. Sillä toisinaan vapaapainimatseja ei ole syytä tarkastella liike liikkeeltä ja tarttua jokaiseen pieneen juttuun. Wrestlemaniassa tarkoituksena oli juhlistaa tapahtuman 30-vuotista taivalta ja luoda sopivan arvoinen spektaakkeli sen ympärille. Painintaso ei ollut päätä huimaava, mutta ei jäänyt se itselläni vaivaamaan.

Preshow meni oikeastaan taustalla pyörien eikä siihen juuri kiinnittänyt huomiota. Kuitenkin joukkueottelu sitten nappasi ainakin minut showhun mukaan ja se oli rakennettu suhtkoht mukavasti. Meron tavoin harmittelen sitä, että ottelun kliimaksi ikäänkuin tuli, sitten tiputtiin ja erittäin hitaasti Usot viimeistelivät Cesaron. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että olisihan tuon paremminkin voinut toteuttaa. Ottelun jälkeinen shitti sitten kuitenkin osui ja upposi ja tästä alkoi Cesaron ilta oikein kunnolla.

Itse tapahtuman aloitus Hoganin, Rockin ja Stone Coldin käsissä osui ja upposi. Pienet mokailut sopivat hyvin tunnelmaan ja ne kuitenkin onnistuttiin korjaamaan aika kätevästi ja toki toi myös sopivan laatuista huumoria hommaan. Tämä ei myöskään mielestäni ollut yhtään liian pitkä ja lopun catchphraset toimi hyvin, erityisesti Hoganin.

Hieman yllättäen heti show sitten aloitettiin hieman isommalla ottelulla, kun HHH ja Bryan astelivat kehään. Ottelun ja 'Manian yksi viihdyttävimmistä hetkistä oli ehdottomasti Triple H:n sisääntulo, joka Saimoun sanoi sopi egomaanikolle kuin nenä päähän. Entrance oli myös yhtä isosti toteutettu kuin Hunterin nenä. Ottelu toimi tosiaan loistavasti Bryanin overiksi pistämisessä ja ottelun jälkeisinä tapahtumina kaikkineen loi sopivat olosuhteet main eventtiin. Itse myös pidin ottelusta, vaikka selvästi se viimeinen puristus jätettiin tekemättä.

SHIELD tosiaan tuhosi papparaiset muutamassa minuutissa. Toki kavereille olisi toivonut vähän enemmän kuin, että jokainen pamauttaa nopealla temmolla omat signaturet ja tarjotaan yksi h**vetin hieno spotti, kun OAO täräytettiin yhdellä voimapommilla mattoon. Hieman harmittavaa, että SHIELD joutui tällaisen roolin 'Maniassa ottamaan.

Pettymys nousi aluksi, kun Battle Royaliin ei ketään yllätysnimeä saatu, mutta voitto meni lopulta oikeaan osoitteeseen. Asiaa pääsin jo Merolle harmittelemaan, että Cesaro olisi ollut sopiva voittaja, mutta kun ei ole mukana, mutta sittenpä herra olikin. Alkuun Battle Royalissa nähtiin hieman tylsempi nyhväys ja näytti pahasti siltä, että Big Showlle tätä pedataan. Porukan vähetessä meno muuttui viihdyttävämmäksi ja saatiin semmoisen kivoja pikkuspotteja. Suosikkeina itsellä oli Cesaron Pop-up Uppercutit, jotka ovat aina yhtä nättejä. Toki se kaikista hienoin oli tuo Cesaron yliluonnollisen voimannäyttö, kun mies bodyslämmäsi Big Shown kuin Hogan Andren aikanaan. Tajutonta.

Brayn ja Cenan ottelusta tykkäsin, koska siinä oli sitä helevetin kehäpsykologiaa mukana. Bray tekee ne pienet jutut oikein kehässä ja no yksinkertaisesti osaa esiintyä kehässä. Harmiteltavaa on, että SHIELD vei Wyatteilta hieman aikaa EC:n jälkeen ja Cenan ja Brayn rakentelua päätyi olemaan hieman turhan lyhyt. Kuitenkin psykologinen sodankäynti toimi, mutta lopetus ei vain osunut itseeni niin kovaa. Mero näki, että Cena voitti ottelun, mutta hävisi sodan, kun taas itse näen, että Cena hillitsi itsensä ja niittasi tuolilla Brayn sijasta Rowanin. Tässä mielessä Cena beattasi oddsit jälleen kerran. Itse olisin toivonut myös, että joko Cena olisi seonnut ottelun lopussa täysin ja tuhonnut Brayn (jolloin Bray olisi voittanut sen sodan) tai Cena olisi tehnyt oikean teon niitatessa tuolilla Rowanin, mutta Bray olisi napannut ottelusta voiton. Toivottavasti tätä kuviota nyt kuitenkin jatketaan Extreme Rulesiin asti.

Sitten siihen otteluun, joka jakaa varmaan mielipiteitä vielä kauon savun jo hälvettyä. Mietitään ensin itse ottelua, koska se on helpoin osa. Matsi lähti käyntiin rauhallisesti, mutta sen ongelma oli, että rauhallisena se myös pysyi. Toki siinä annettiin pientä tarinan poikasta, kun 'Taker kohdisti iskujaan Lesnarin käteen ja Lesnar Undertakerin jalkaan. Liikkeet myös isonivat kohti loppua, mutta missään vaiheessa tempo ei kohonnut ja jännittäviä near falleja ei juuri ollut. Ei tämä sentään ihan kahden tähden möngerrys ollut vaan olihan tässä pientä sellaista titaanien taisto fiilinkiä miesten vääntäessä matossa, tämä ei vain ehkä ollut silti 'Manian tasoinen.

Nyt sitten siihen tärkeään osaan. Oliko oikea ratkaisu pistää Brock Lesnar katkaisemaan Streakin juhlavuoden Wrestlemaniassa? Olen tullut mietinnän jälkeen tulokseen, että tämä oli oikea ratkaisu, jos Bork ei nyt häviä kuin tuhka tuuleen. Brock on nyt täydellinen haastaja Bryanille, jos mies tuhokoneena bookataan ja näiden kahden herran välisen ottelun haluan nähdä. Toinen syy, miksi oli oikea päätös katkaista Streakki, oli se fakta, että tämä oli Wrestlemania 30. Tämä 'Mania tarvitsi ikimuistoisen hetken ja sen se sai, kun koko halli hiljeni ja 70 000 tyyppiä katsoi kehää silmät pyöreinä päässään, kun Paul Heyman hoki "Oh my god, oh my god, oh my god". Tuo on hetki, jota moni ei unohda. Joku voisi sanoa, että Bryan riittäisi, mutta entä jos hän floppaa 'Manian jälkeen? Niimpä luotiin hetki, joka ei unhoitu pitkään pitkään pitkään aikaan.

Diivojen sekoilu sen sijaan oli aika unhoitettavaa kamaa. Toimihan tuo hyvin järkytyksen yli pääsemis taukona, mutta sisällöltään tarkoitus oli kai se, että AJ näytti Vickielle, että naista ei noin vain syöstä pois valtaistuimeltaan. Sitä ei saavuteta 13 randomilla naisella vaan, että AJ:n voittaakseen pitää pistää nainen, joka voittaa hänet one on one. Noin minä tuon näkisin, mutta luultavastihan tuota ei noin pitkälle oltu mietitty.

Main event mielestäni onnistui siinä mihin pyrki eli toisinsanoen luomaan Bryanille mahdottoman tilanteen, jossa herra näyttää, että häntä ei voi enää pysäyttää. Periaatteessahan Bryan vei Batistalta ja Ortonilta kaiken uskottavuuden, että he voisivat Bryanin voittaa one on one, kun eivät Danielille pärjänneet kahdestaankaan. Matsin huippuhetki mielestäni olikin tuo, kun Orton ja Batista päättivät pistää hynttyyt yhteen ja toki tuossa sitten nähtiin tapahtuman coolein spotti. Bryan myös nolasi ottelussa authorityn ja otti omansa. Periaatteessa tässä ottelussa toteutettiin kaikki ne asiat, mitä vain saattoi toivoa. Bryanista tehtiin the man, jota omasta mielestäni voi uhkata vain Brock Lesnar, John Cena tai Bray Wyatt. Ensimmäinen on selviö, Cena, koska mies voitti Brayn ja Bray, koska Bray voitti Bryanin Rumblessa. Raaka näyttää paljon mille linjalle lähetään, mutta haastajan pitäisi mieluusti olla joku tuosta kolmikosta tai oikeastaa suoraan sanoen haastajan pitäisi olla Brock Lesnar, koska mies ei edelleenkään ole saanut sitä mestaruusshottiaan. Cena ja Bray mieluusti saavat selvitellä välejään vielä pitkään.

[DeadManWalking]

Jooh, vaikka tässä nyt Undertaker-markkina edelleenkin vähän harmittaa se ettei kuollut kävelevä kaveri päässyt eläkkeelle 22-0 putken kanssa, niin ei tämä nyt niin kamalaa silti ollut. Kaikki jutut päättyy joskus, eikä se yksi häviö tai putken katkeaminen kuitenkaan poista sitä että ne ekat 21 voittoa oli pirun kova juttu. Olkoonkin että tällainen myyttinen tuosta putkesta taisi tuolla vasta vuonna 2005 kun Taker voitti Ortonin ja pisti lukemiksi 13-0.

Anyway, jokainen painija on joskus hävinnyt ja poistunut kehistä. Michaels hävisi ottelun WrestleManiassa ja lopetti uransa siihen, samoin myös Ric Flair. Hoganillekin on tullut tappioita, ja mies on kuitenkin suurin legenda tässä lajissa. Steve Austin hävisi viimeisen ottelunsa, samoin myös näillä näkymin The Rock. Tietystikään kukaan näistä ei ole gimmickin puolesta mitenkään verrattavissa Takeriin, ja siinä mielessä se 22-0 ja lomille lomps olisi voinut olla "oikea" ratkaisu, mutta toisaalta myös Undertaker on ottanut hahmona aika paljon askelia kohti inhimillisempää suuntaa. Sen näki oikeastaan jo silloin kun Michaels pistettiin eläkkeelle, sillä tuolloinhan miehet halailivat kehässä ja muuta vastaavaa. Nytkin Taker vietti hetken aikaa yksinään kehässä ja poistui omin jaloin pois kehästä, ja lisäksi yleisö chanttaili villisti mukana. Mieluummin katson jopa tappion jälkeen tuollaisen poistumisen, kuin mitä aikanaan katselin sitä kun Takeria roudattiin ties millä peräkärryllä pois kehästä sen muutaman vuoden takaisen Triple H -voiton jälkeen. Takerin ura ja legendastatus ei tästä tappiosta millään muotoa, sillä ei ne voitot ja saavutukset tästä katoa mihinkään.

Toki ainoa mistä hieman spekuloin on se, että se oli nimenomaan Bork joka tuon katkaisi. Tietysti Lesnar kuuluu siihen h**vetin pieneen joukkoon joka tuon streakin pystyi uskottavasti katkaisemaan, joten ei siinä mitään. Nämä tyypit kun mahtuvat oikeasti yhden käden sormiin, ja olen itse asiassa aika varma siitä että kaikkia sormia ei edes laskemiseen tarvita. Anyway, siitäkin huolimatta part-timerille tuo streakin katkaisu vähän sylettää, mutta jos tässä nyt osataan bookata Lessua edes kohtuullisen hyvin ja vaikkapa kohti mestaruusottelua Bryania vastaan, niin ihan ok.

Jos Teikkeri halusi itse että streakin voi pistää poikki, niin kaikki kunnia tästä sitten. Ja luultavastihan mies halusi, koska itse olen aikalailla siinä käsityksessä että mies saa tehdä WWE:n sisällä suurinpiirtein mitä itseä sattuu huvittamaan. Olisihan mies voinut ihan hyvin vetäytyäkin tästä, mutta päätti nyt kuitenkin siirtää legacya vähän eteenpäin.

Olikohan se Takerin osalta nyt sitten tässä? Katselin sitä matsia sivusilmällä äsken, ja toivon että se ihan oikeasti oli tässä. Toki hahmon historian kannalta joku visiitti vielä Survivor Seriesissä voisi olla hyvä, mutta noin muutoin tämä saa nyt olla tässä. Jotain pientä kikkailua ja h**vetin porteista äijä kotiin, ja nyt on kummittelut kummiteltu.

Kiitos kaikesta The Undertaker. Annoit hienoja hetkiä, ja juuri sinä olet se syy miksi paini sytytti aikanaan niin kovin paljon. Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Kun sinä nyt pian lopulta poistut, niin samalla WWE:stä lähtee se viimeinen todellinen gimmick. Kukaan nykyrosterista ei tule koskaan pääsemään samalle myyttisyyden tasolle kuin sinä, ja eikä keneltäkään sellaista vaadita. Aina tulee uusia main eventereitä ja uusia mestareita, uusia ikoneja, mutta tietynlaisia legendoja ja myyttisiä hahmoja on erittäin vähän. Sinä, The Undertaker, olet yksi niistä. Kenties se kaikkein myyttisin.

Kiitos.

[Kenitys]

Olette kyynisiä paskoja. Tapahtuma oli h**vetin kova ja ensimmäinen nykypainishow, jonka katsomisesta nautin pitkään aikaan täysin siemauksin.

Undertaker vs. Lesnar oli otteluna viihdyttävä, mutta ei tietty samanlainen kuin viiden viime vuoden ottelut. Toisaalta ei kai kukaan ollut niin idiootti että olisi sellaista odottanutkaan? Takerin tappio taas aivan täydellistä buukkausta, varsinkin kun oltiin juuri vajaa 10 minuuttia aikaisemmin Darienin ja Renon kanssa puhuttu, että täydellisin tapa Takerin streakin päättämiseen olisi jonkun sellaisen liikkeen jälkeen, mihin kukaan ei uskoisi edes etäisesti ottelun päättyvän. Sen jälkeen sitten katsomo hiljenisi, voittaja poistuisi paikalta pois ja sitten Taker lähtisi "Thank you Taker" -chantin saattelemana... Ja sittenhän siinä kävi juuri niin. Aivan uskomatonta. Aovan mahtavaa.

Päämestaruuskuviot tarjosivat kaksi ****-ottelua ja aivan mielettömän ja kertakaikkiaan ikimuistoisen tapan päättää show. Lopussa nähdyt near fallit meinasivat hypäyttää sydämen kurkkuun. Täydellistä.

Cena vs. Wyatt oli hieno, mutta arvosanaltaa minun silmissä ehkä ***1/2. Parempaakin voisi vielä ehkä nähdä.

Cesaron voitto Battle Royalissa oli hieno ratkaisu.

Ja niistä kahdesta muusta ottelusta ei olekaan paljon sanottavaa.

Show'n avannut angle oli huippukamaa ja backstage-angletkin hauskoja.

Mahtava tapahtuma. Lisää tätä. Kiitos WWE. Juuri saatiin siis show katsottua Darienin luona Darran ja Renon kanssa. Kohta sitten Raw livenä.

[Darien Fawks]

Allekirjoitan kyllä Kenityksen puheet. Kyllä saa aika kyyninen olla, että jaksaa kauheasti valittaa Takerin putken päättymisestä. Tämä oli Wrestlemania 30, ja WM tunnetaan nimenomaan Wrestlemania Momenteista. Harva muistaa otteluita kokonaisuudessaan, mutta etäisesti ja nostalgisesti muistellaan niitä fiiliksiä, mitä vatsassa pyöri katsellessa. Jotkut jutut vituttivat, jotkut säväyttivät, jotkut järkyttivät ja jotkut shokeerasivat.

Meillä kaikilla kolmella oli täällä studiossa suut auki ja sydämet kurkussa. Se oli semmoinen hetki, jonka tulee iäti muistamaan. Jos joku tuossa hetkessä tunneryöpyn ja jännittyneen hiljaisuuden sijasta alkoi heti kiroilemaan ja miettimään mielessään sitä, mitä paskaa on juuri nähnyt, niin luulen, että wrestling ei ole itselle se omin laji.

Kovasti krediittiä Cesaron voitosta ja Big Show'n ennakkosuosikin asetelmalla kiusottelusta. Ja samaa voi sanoa main eventin "ylibookkaamisesta", jossa ovelasti saatiin lakaistua Tripsukin mojovalla lekaiskulla pois härnäämästä. Bryan on piessyt Ortonin jo useasti, mutta nyt kaatuivat puhtaasti niin Triple H kuin Batistakin. Aivan mahtavaa. Tämä on taas niitä hetkiä, kun itse rakastan tätä lajia. Pitkästä aikaa.

[Koopatroopa]

Itseä ei tuo Takerin putken katkeaminen varsinaisesti haittaa, vaikka olisin itse halunnutkin pitää sen nollalukemissa tappioiden suhteen. Mutta tuossa putken katkeamisessa haittaa se, miten se katkaistiin. Koko feudin build oli todella, todella laimeaa eikä feudi missään vaiheessa syttynyt liekkeihin. Matsissakin kokoajan odotin, että milloin itse matsi lähtee kunnolla käyntiin. Kunnes se loppui. Mielestäni Brock ei myöskään ollut oikea mies tuohon ratkaisijaksi. Miehellä on ikää jo 37 vuotta, esiintyy muutaman kerran vuodessa ja Brockin intohimo lajia kohtaan lienee kaikille tuttu. Olin aina sitä mieltä, että jos putken joku katkaisee, niin sen tulisi olla nuori tulevaisuuden lupaus tai edes lojaali company man. Bray Wyatt ja Roman Reigns olisivat molemmat olleet ihan hyviä ehdokkaita ensi vuoden Maniassa. Huhujen mukaan Taker halusi, että nimenomaan Brock sen putken katkaisee joten sikäli kai sitten ihan hyväksyttävä päätös. Ja jos Brock nyt pysyy vielä useamman vuoden WWE:ssä edes part timerina.

Viime yönä livenä katsoessa oikeasti oli leuka loksahtaa lattiaan. Olin ihan 150% varma Takerin voitosta, ja edes kolmas F5 ei aiheuttanut minkäänlaista jännitystä tai vapinaa. Heti kolmannen laskun jälkeen tuli ihan totaalinen wtf-hetki, mietin että oliko kyseessä botch, kun Brockin musiikki alkoi soimaan hirveällä viiveellä ja ylipäätään tuo lopetus tuntui hirveältä antikliimaksilta. Odotin myös että milloin joku tulee sanomaan, että Brock huijasi tai jotain vastaavaa mutta ei. Äkkiä karu totuus tuli kuitenkin ilmi ja näky oli lievästi sanottuna epätodellisen oloinen.

Itsellenikin Undertaker on ollut se syy katsoa wrestlingiä ja WWE:tä vuosien ajan. Koko aktiiviseuraamiseni ajan Undertaker on ollut suosikkini. Jokunen aika sitten sanoin, että streak-ottelu on ollut itselleni se WrestleManian kohokohta lähes aina ja kyllä kieltämättä nyt tuntuu vähän tyhjältä jotenkin. Olisin halunnut sen Sting-matsinkin nähdä ihan vain tunnelman puolesta, mutta eiköhän Takerin painit ole nyt painittu. Kukaan ei ikinä tule korvaamaan Takeria ja mies on ehdottomasti uniikki painijana ja viihdyttäjänä. Joku mainitsi tuossa, että tässä nyt kuolee viimeisin gimmick-hahmo WWE:stä ja niinhän tuo taitaa olla. Toisaalta viime vuosien Taker ei ole enää ollut se sama Taker ihan täysin, vaan miehen ikä on alkanut näkyä fyysisesti aika selvästikin ja onhan hän hieman inhimillisempi ollut kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Noh, kaikki hyvä kaiketi loppuu aikanaan ja lähes kaikki lajin parhaimmat ovat hävinneet sen viimeisimmän koitoksen. Takerin kohdalla olisin kuitenkin voinut elää poikkeuksen kanssa.

Kiitos Undertaker näistä vuosista!

[Dedu]

Wow... Itse pidin 'Maniasta todella paljon. Todellista tunteiden vuoristorataa.

Alkusegmentti oli täyttä kultaa. Itse aloitin showpainin katsomisen 2000-luvun alussa, ja jos minun pitäisi valita kolme kaikkien aikojen painijaa, valitsisin juuri nämä kolme. Aivan upeaa!

Bryan vs. HHH:sta pidin kovasti. Stephanien ilme ottelun jälkeen oli niin mahtava, ja toi lisää fiilistä tuohon voittoon.

Shield vs. Kane & Outlaws oli juuri sellainen ottelu kuin sen pitikin olla. Heeleille turpasauna ja upea powerbomb vielä lopuksi. Tämä oli kaikinpuolin oikea ratkaisu tälle ottelulle. Tosin toki herää kysymys: miksi 'Maniaan tehtiin juuri tämä ottelu, jos se kestäessään 10 minuuttia tai enemmän, muuttuisi tylsäksi?

Cena vs. Wyatt oli hyvä ottelu, ja sitä rakennettiin ja vietiin eteenpäin erittäin mallikkaasti. Sääli, että Wyattit yrittivät kusettaa voittoa lopussa, mutta silti Cena voitti puhtaasti. Mielestäni olisi ollut parempi laittaa Cena sekoamaan ja antaa Wyattin voittaa, tai sitten antaa Cenan voittaaa puhtaasti, mutta ilman Harperin ja Rowanin sekaantumisia.

Battle Royal oli muuten vähän mitä oli, mutta loppua kohden parani ja mielestäni loppujen lopuksi hyvä matsi. Mahtava ratkaisu antaa Cesaron voittaa Big Show bodyslamilla; suora tribuutti Hogan vs. Andre the Giantista.

Taker vs. Lesnar oli jotenkin tosi seisteisen oloinen, mutta silti pidin ottelusta. Voisiko olla, että Takerin kroppa on siinä kunnossa, ettei pysty enään ottelemaan rankkoja matseja, ja siksi tuo ottelu oli noin hidastempoinen? Jokatapauksessa olen sanonut tämän ja aiemmin ja sanon uudelleen: WrestleMania 30 on juuri oikea paikka saattaa streak päätökseen, ehkä koko Undertakerin ura. Ainakin tuo ottelun jälkeinen reaktio ja fiilis oli se, että tämä oli tosiaan tässä. Erityisesti selostajien antamat aploodit. Ehkä Raw:ssa tästä lisää.

Diivojen matsi oli yhtä sekametelisoppaa alusta loppuun, ja sitten lopulta AJ voitti ottelun. Ei tähän sen suurempaa kommentoitavaa.

Main event oli erittäin hyvä. Jälleen todella hidastempoinen ottelu, mutta silti se jotenkin vain tempaisi mukaansa. Ja vihdoin Daniel Bryan sai sen mikä hänelle kuuluu.




En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta jotenkin tuntui siltä, että melkein jokainen ottelu (Bryan vs. HHH, Cena vs. Wyatt, Taker vs. Brock ja main event) olivat temmoltaan kaikki jotenkin todella hitaita ja sellaisia otteluita, joita yleensä voisi luonnehtia tylsäksi. Silti niissä oli sitä jotain, joka tempaisi mukaansa.

[eCiuj]

Aivan alkuun haluan vähän kuvailla fiiliksiäni. Viime vuonnahan olin paikan päällä katsomassa tätä tapahtumien tapahtumaa, tätä globaalia ilmiötä. Kyseessä oli unohtumaton kokemus, yksi elämäni hienoimmista muistoista tähän mennessä ja tulee varmaan olemaan sellainen lopun ikäni. Oli jotain niin uskomatonta olla osa WrestleManiaa. Mietin itsekseni tässä pari viikkoa sitten, kun tiesin WrestleManian olevan jo ihan nurkan takana, että aika hyvin fiiliksin olin ottamassa sitä vastaan. Hyvä tapahtuma odotettavissa. Mutta tämän WrestleMania-viikon ajan oloni on hetkittäin ollut suoraan sanoen p**ka. Se tunne, kun samaan aikaan haikaillen muistelee viime vuotta ja toivoo että olisinpa osana WrestleManiaa tänäkin vuonna on aivan kamala! Entä te muut WrestleManian livenä kokeneet, samaistutteko? Kun kerran on livenä kokenut on jotain hirvittävää katsella WrestleMania omassa pimeässä huoneessa omalta pieneltä televisionnäytöltä. Ehkä jonain vuonna uudestaan, ehkä jonain vuonna...

Noh, itse WrestleMania ei pettänyt. Show'n aloittanut segment, jossa kehää komisti niin Hulk Hogan, The Rock kuin Steve Austin oli hieno. Ei siitä sen enempää sanottavaa, huonoa taikka hyvää. Ensimmäinen ottelu, Daniel Bryan vs. Triple H oli loistava avaus. Ei varmaan koskaan ennen WrestleMania ole avattu näin kovan kalibeerin ottelulla. Yleisö syttyi ainakin ilmiliekkeihin heti ensimmäisistä kipinöistä! Triple H näytti olevansa aivan järjettömässä kunnossa, kovaa on treenannut ainakin. Daniel Bryanin puhdas voitto oli hieno alku tuhkimotarinalle, lopun beatdown oli kova.

Toinen ottelu, The Shieldin ja Kanen + New Age Outlawsin välienselvittely oli vähän vaisu. Viime vuoteen kun vertaa (kyllä, pakko on) niin ottelu ei ehkä ihan yhtä kovaksi rankattu etukäteen, mutta tämä oli pettymys. Parin minuutin pikamatsi. The Shield ei pahemmin esiintynyt edukseen. Pidin viime vuoden ottelusta paljon enemmän.

Battle royal, joke järjestettiin Andre the Giantin muistoksi, oli toimiva. WrestleManiaa ei odoteltu tämän ottelun takia eikä myöskään tämä ottelu tehnyt WrestleManiaa. Mutta tuollainen varttiloinen battle royalia sopi WrestleManiaan kuin nenä päähän. Iso kasa painijoita saatiin käytettyä tässä ottelussa, eikä tämä tarvinnut suurta buildausta (eli se aika pystyttiin käyttämään muiden otteluiden buildaukseen, win-win). Cesaron voitto oli hyvä ratkaisu. Yleisö hurrasi minkä kerkesi ja Cesaron osakkeet nousivat. Pokaalin arvo, no ei sitä edes ole, mutta se ja sama.

John Cena vs. Bray Wyatt. Toinen ottelee elämänsä tärkeimmän ottelun, toinen ottelee "perintönsä" puolesta. Tässä WWE meni metsään. Itse ottelu oli hyvä ja Wyatt näytti osaavansa hoitaa isoja otteluita, mutta tappio oli kova isku. Cena ei tarvinnut tätä voittoa samalla tavalla kuin Wyatt tarvitsi. Tässä ottelussa ei suoraan sanoen ollut voittajaa.

Seuraavana oli vuorossa Brock Lesnarin ja Undertakerin vääntö. Kun viisikymppinen "ikäloppu" ja kaapin kokoinen karpaasi kohtaavat näin suuressa ottelussa, painijuhlan odottaminen on turhaa. Siispä tämä ottelu oli yksi tylsimmistä Undertakerin WrestleMania-otteluista miesmuistiin. Tempo oli hidas eikä ottelussa ollut tapahtumia tai spotteja oikein yhtään. Mutta tämän skenaarion tulee kaikki muistamaan pitkään: Brock Lesnar iskee F5:en, tuomari laskee 1...2...3?!? Yleisön, minun, kaikkien reaktio oli jotain niin mahtavaa. Tämä kuva: Kuva En kykene vielä keskustelemaan tästä kunnolla, olen niin fiiliksissä.

Tässä välissä oli diivasekoilu.

Main eventin vuoro: Randy Orton, Batista ja Daniel Bryan. Kauas ollaan menty Royal Rumblesta pakko todeta. Painijuhla ei tämäkään ottelu ollut, mutta kuten Lesnar vs. Undertakerin kanssa, ei se paini välttämättä päätä oliko ottelu hyvä vai ei. Enemmistö halusi tätä ja kukaan ei voi väittää, etteikö WrestleMania XXX päättynyt niin kuin sen kuului. En ole Daniel Bryanin fani enkä varmaan ikinä tule olemaankaan, mutta hänen kuului saada voittaa. Kaunista katseltavaa tämä loppu oli.

WrestleMania XXX oli kyllä unohtumaton WrestleMania. The Streak katkesi ja Daniel Bryanin hetki koitti vihdoin -- parhaassa mahdollisessa paikassa. Mitä muuta sanottavaa näin pikaisesti väsyneenä keskellä yötä keksin, niin ehkä kovin häviäjä oli Bray Wyatt. Cesaro taasen oli yksi suurimmista voittajista. Raw'ta odotellessa.

[Saimou]

Undertaker vs. Lesnar oli otteluna viihdyttävä, mutta ei tietty samanlainen kuin viiden viime vuoden ottelut. Toisaalta ei kai kukaan ollut niin idiootti että olisi sellaista odottanutkaan?

Öö niin millaista ottelua ei ollut idioottien syytä viimeisen viiden vuoden jälkeen odottaa? Onhan osa Takerin otteluiden mahtavuudesta HBK-tuplan jälkeen tullut siitä, että ne ovat tavallaan vuosi toisensa jälkeen yllättäneet - "vielä se tuohon pystyy, uskomatonta, osasin toivoa mutten 100 % voinut luottaa" - joten jos oli hölmöä odottaa huippumatsia, on väitteesi outo. Jos taas viittaat siihen, että Lesnarin kanssa oli pakko vetää hitaampi matsi, niin johan sellainen nähtiin, muistikuvieni mukaan vielä pahempana selkäsaunana Takerille, ensimmäisessä HHH-matsissa (joka taisikin jakaa mielipiteitä aika rankasti).

Ei Takerin ole pakko lopettaa, nyt olisi jopa se Sting-matsi paikallaan kun ei ole putken painolastia. Myös Lesnar-revanssi olisi juonikuviollisesti helppo totetuttaa (Taker ei voi itsekään uskoa että hänen suuruuden päivänsä ovat luetut, hakee maanisesti kostoa ja lopulta pistää uransa peliin, vähän kuin HBK aikanaan), ottelun mielekkyydestä en sitten tiedä. Tosin voi koko Undertakerin painiuran dumaaminen päättyneeksi yhden ottelun perusteella osoittautui vielä hätiköidyksi, äänestiväthän Alertin viisaat ukon vuonna 2010 vuoden huonoimmaksi painijaksi (lol, ja saatoin olla itse mukana, ainakin huonontunein-kategoriassa). Nyt ei ole aikaa avata enempää kun pitää rientää duuniin, mutta halusinpa jakaa kaksi senttiäni ennen kuin kaikki puhuvat Raw'sta (jonka tuloksia en siis ole lukenut) ja näkemykseni parasta ennen -päivämäärä tekee kommentistani vähintään -30 % kamaa.

[C2W]

Alkusegmentti oli kyllä mahtava! Kunnon läppää ja kenenkään ei tarvinnut ottaa selkään, että tästä saatiin viihdyttävä. Rockin esiintyminen tuli kyllä yllärinä.

HHH:n entrance oli kyllä HIUKAN parempi kuin muutama vuosi sitten. Se oli aikaisemmin suorastaan vain noloa. Itse matsi oli hyvä, mutta kyllä tältä silti odotti enemmän. Stephanie oli oikein ilkeä noita ja HHH vain nosti mulq-statustaan.

Shield ei oikein saanut niin kovaa reaktiota, kun eivät ehtineet olla alakynnessä ollenkaan. Ihan viihdyttävä squash siltikin.

Battle Royal oli yllättävän hyvä ja tuo Kofin spotti... Huh, että kävi munkki! Tuossa olisi voinut käydä huonostikin, mutta hienosti kyllä pelastettu. Cesaro veti kyllä ässän hihasta ja voitto tuli itselle ihan täysin puskista. Hieno veto kässäritiimiltä.

Cena vs. Wyatt oli ihan jees, mutta ei mitään erikoisempaa. Kyllä tämä Cenan piti voittaakin "legacynsa" tähden. Waytt ottaa sitten revanssin seuraavassa PPV:ssä.

Brock vs. Taker oli aikamoinen pettymys. Meni jopa kelailuksikin. Sitten paukkuu F-5 kerran jos toisenkin, jos kolmannenkin... oho. Suu auki jäin tuijottamaan ruutua, ei voi olla mahdollista! Tämä jää oikeasti mieleen ja pitkäksi aikaa. Todella kova veto WWE:ltä ja Undertakerilta, vaikka en tiedä pitikö tämä juuri Brockille suoda.

Main Event oli menossa vähän huonoon suuntaan yleisöreaktioidenkin puolesta, kunnes tuulipuku-HHH noitansa kanssa saapui paikalle. Vaikka en toisaalta arvosta Main Eventin sotkemista tämmöistellä clusterfuckilla, niin huh tuli kyllä jännitystä mukaan! Tuo pöytäspotti oli ihan sairas ja Orton otti eniten osumaa hyppämällä suoraan monitorin päälle. Ortonille jätettiin vielä valituksen mahdollisuus, kun häntä ei edes selätetty. Olisin kyllä mieluiten nähnyt että Bryan pistää Ortonin luovuttamaan, mutta ehkä sitten Extreme Rulesissa.

[Myhvatte]

Täähän oli hyvä Mania, viime vuosien tasoon nähden jopa mainio. Viihdyin vaivatta. Ainut hieman vituttava hetki oli Cena/Wyattin vauvanhalailu-lopetus, mutta menihän se kun nyt tietää että Takerin putki katkesi seuraavaksi.

Ja putki saikin katketa, hieno juttu. Tähän on hyvä lopettaa - aikansa kutakin. Ja Brock oli ihan hyvä valinta siihen hommaan. On vielä hyvin muistissa miesten 2002-2003 feudit, joissa Taker ei koskaan voittanut Lesnaria PPV:ssä. Tässä oli sellainen kiva symboliikka. Ja ihan h**vetin romunahan se Calaway oli; nyt saa relata.

Tää on vaan showpainia, ei sen enempää. Vaikka taatusti tästäkin on jotkut raivona ja itkemässä milloin mistäkin syystä. Mulla on melkein semmonen olo että tähän olisi hyvä lopettaa WWE:n kattelu, siis nimenomaan positiivisessa mielessä. Ne suurimmat painifanitusvuodet on kuitenkin multa jo kaukana. Ei kiinnosta yhtään mitä Lesnar tekee tän jälkeen tai mitä Manioissa tapahtuu tulevina vuosina.

T: Taker-fani since '02.

[Griffin]

j******ta mikä startti showlle. Hulk Hogan tuli heti räjäyttämään areenan. Hänen puheensa ei mennyt täysin putkeen, mutta... Stone Cold Steve Austin! Meinasin oikeasti kusta housuun. Ja viimeistään silloin, kun täysin tyhjästä pamahti vielä The Rock paikalle. Aivan järisyttävä alkusegmentti tulle loistokkaalle illalla. Nämä kolme sai kyllä sellaiset fiilikset aikaan, että huhuh... Ja tuo kuva, kun WrestleManiassa kyseinen kolmikko täräyttää tölkit yhteen, tuo kuva ei tule hetkeen poistumaan mielestä. Käsittämättömän hieno hetki.

Openerin aika... Täysin puskista Bryanin ja Hopla Hoon kohtaaminen nähtiin ensimmäisenä. Promo ennen ottelua oli loistava, jossa siis kuviota tiivistettiin. Tykkäsin todella. Aloitetaan siitä, että sisääntulot, aivan kultaa. Triple H:n sisääntulo oli tuttuun tyyliin loistokas ja Bryanin myös omalla tavallaan. Bryanin sisääntulossa oikeastaan voisi sanoa, että yleisö näytti hereillä olonsa. Oli hieno nähdä miten yleisö oli saatu heti syttymään. Tai no, onko se ihme? Jos illan aloittaa The Rock, Hulk Hogan, Stone Cold, Triple H ja Daniel Bryan... Ei se ole ihme. Itse otteluun: Triple H näytti kyllä itsestään uuden puolen. Useita todella näyttäviä liikkeitä, jotka keskittyi Bryanin kipeään olkapäähän mutta ennenkaikkea se, että Triple H veti oikeasti matossa hyvin Bryanin kanssa. Hyvää teknistä vääntöä. Ottelu oli alusta loppuun viihdyttävä, eikä minun silmissäni pettänyt. Lopetuksesta vielä erikoismaininta, ja oikeasti, tuo yleisö... Kultaa. Triple H kävi vielä lopussa paiskaamassa raukkamaiset. Luulisi Ortonin ja Batistan olleen tyytyväisiä.


Seuraavaksi olikin luvassa Shieldin ottelu. He saivat vastaansa kolmikon, joka muodostui New Age Outlawsista sekä Kanesta. Lähtökohtana oli mielestäni se, että tulikuuma kolmikko sai vastaansa kolmikon, joka edusti sitä vanhaa aikaa. Näkisin, että ottelusta voi tulla todella hyvä mutta se vaatii Shieldiltä paljon. Alku oli ainakin lupaava. Sisääntulot menivät vähän ristiin mutta Shield oli varustautunut hienoilla maskeilla. Itse ottelun alku oli Shieldin näytöstä. Kaikki meni kaavan mukaan: Ambrose näytti mielipuolelta. Rollins loikki ympäriinsä ja oli juuri niin viihdyttävä, kuin saattoi olettaakkin. Ja Roman Reings.. Hän otti kyllä shown haltuun heti kättelyssä. Kättelyyn se jäikin, koska ottelu jäi harmittavan lyhyeksi. Potenttiaalia todellakin olisi ollut parempaakin. Ainoa miinusmerkintä siis lyhyydestä. Siitäkin huolimatta matsi oli hyvä sen aikaa mitä se kesti. Shield saatiin näyttämään jälleen murskaavan vahvalta. Ja tuo lopetus. Ensin spear Kanelle. Sitten tupla-spear Outlawsseille. Tämän jälkeen nähtiin tuo Shieldin powerbomb mutta tälle kertaa Billy Gunn ja Road Dogg samaan aikaan. Huikeaa! Vähän enemmän aikaa tälle niin meillä olisi ollut todella hyvä ottelu käsissä. Tämä nyt siis pilattiin lyhyydellä.


Sitten nähtiin vähän legendoja bäkkärillä, kunnes oli aika battle royalin. En oikein tiedä, että miten tämmöinen pitäisi arvostella mutta alkuun se oli täysi sekasotku. Ei siinä, sehän kuuluu siihen. Pakko mainita Kofi Kingstonista. Mies jatkoi taas näitä samoja temppuja, joita mm. Rumbleissa on nähty. Mies veti muutenkin TODELLA hyvin. Erittäin positiivinen yllätys. Olin kuitenkin varma, että Big Show tai Sheamus tulee tämän voittamaan. Ja kyllähän se olisi ollut pettymys. Sitten koettiin kuitenkin se positiivisin yllätys, Cesaro. Kyllä, hän tuli ja hoiti homman himaan! Aivan loistavaa. Olin ihan mehuissani, kun mies nosti tuon valtavan palkinnon ilmaan. Nyt vain miehelle kovaa pushia! Ottelu oli ihan ok välipala tähän.


Sitten nähtiin Cenan ja Wyatt Familyn promo. Promo, joka mielestäni on paras tällä ajalla, jota olen taas seurannut. Tuo Legacy kappale tuo tuohon videoonkin paljon. Great! Odotin Wyattin sisääntuloa. Olin odottanut sitä siitä asti, kun kävi ilmi, että bändi esittää sen livenä. Ja voi herranjumala, en pettynyt. Tuo oli mahtavaa!! Koko sisääntulo, tuo look, kaikki... Pienenä pettymyksenä Cena veti täysin normaalin sisääntulon mutta oli siistiä miten Bray odotti häntä kehässä istuen köysillä suojattiensa takana. Cool! Ottelu oli toimiva. Ei ehkä mitään ihannetta mutta jollain tapaa tämä tuntui s****nan hyvältä. Ja ehkä myös siksi, koska tässä ottelussa oli mielestäni se pettymys vaara. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tunnelma oli loistava, yleisö veti hyvin ja molemmat ottelijat esiintyivät edukseen. Bray Wyatt veti tuon sekopäisyyden hyvin pitkälle ja Cena veti hyvin tuon "pelokkaan taistelijan"-roolin. Viihdyin ja pidin. Thumbs up!


Seuraavaksi nähtii HOF 2014 luokka. Ja videokuvaa itse tilaisuudesta. Tämän lisäksi vielä kuvaa takatiloista... Daniel Bryanin kättä tutkittiin. Sitten koitti hetki: Jatkettiin jyrkyttävän hyvien promojen linjalla. Lesnar vastaan Undertaker. Sisääntulossaan Lesnar antoi kyllä vaikutuksen. Jollain tapaa hän näytti pelottavan kovalta ja itsevarmalta. Undertakerin sisääntulo puolestaan oli juuri niin v***n eeppinen, kuin saattoi odottaakkin. Tästähän oli puhetta, että pystyvätkö nämä kaksi vetämään vielä hyvän ottelun. Minun silmissäni he sen tekivät. Lesnarin voitto tuli täysin puskista. Oikeasti, ihan out of nowhere. Kyllähän ottelu taas lopussa meni tuohon, että vuoronperään paiskataan finishereitä mutta olin kyllä satavarma, että Taker nousee vielä. Ei noussut. Kai tämä oli ihan hyvä juttu. Ainakin Lesnar saatiin nyt näyttämään niin s****nan vahvalta vaikka itsekkin, kuten myös koko areena oli huuli pyöreänä. Ehkä tämä kortti oltaisiin voitu pelata jonkun nuoren kohdalla, joka oikeasti teki itsestään tällä tähden mutta ei Lesnarkaan nyt huono vaihtoehto ollut. Ottelu ei ollut mikään viiden tähden koitos mutta ei se odotuksiin nähden pettänytkään.


Naisten matsi kelauksessa ja wippiduu. Lopulta oli aika main eventin. Pidin main eventistå vaikka se ei ollutkaan mikään viiden tähden tekniikka vääntö. Jotenki iski se tunnelma tosi lujaa. Ottelun tärkein tekijä oli odotus. Odotus siitä, että koska. Ja kyllä se oli sen arvoista. j******ta ihokarvani kokivat erektion, kun Bryan sai vyöt käteensä. Se miten koko areena vilpittömästi oli onnellinen. Tuhkimontarina sai arvoisensa päätöksen.

Ylipäätään minulle jäi tapahtumasta hyvä maku. Cena-Wyatt ei pettänyt vaan löi yli. Jotenkin tuo matsi kolahti tosi kovaa. Lesnar ja Undertaker tekivät mitä pystyivät mutta yllätys oli suuri. Hirveästi en odotuksia onneksi ollut ladannut, koska kyllähän se näki, ettei Taker enään varsinaisia huippu otteluja enään vedä. Bryanin ja Triple H:n ottelu, sekä main event toimivat myös. Aloitus oli huikea näiden huikeiden starojen johdolla. Oikein täydellinen startti. Ja mukava yllätys oli myös Cesaron voitto.

Minä kuitenkin koin tämän positiivisena ja hyvänä showna. Tunnelma oli kohdillaan ja mikä tärkeintä, show loppui Bryanin juhliin. Se oli ainut oikea vaihtoehto hänen kannaltaan.

[bookert]

Kiitos Taker! Kiitos WWE!

Kuten kymmenen vuoden takaisessa Maniassakin, tässäkin oli "passing the torch" vibat korkealla. Itseasiassa paljon korkeammalla kuin ikinä. Show kun aloitettiin nostalgisesti kolmella da bizin suurimmalla legendalla ja päätettiin tämän päivän sekä tulevaisuuden ykkösnimellä D Bryanilla. Ja kaikin puolin voittajat olivat niitä tulevaisuuden toivoja Cenaa lukuunottamatta. Suurin symboli "eteenpäin menemiselle" oli kuitenkin painimaailman kovin pommi ikinä..Da Streakin katkaisu. Todellinen End of an era.

- Preshown Kohtalokas nelinpeli oli vähintään sitä mitä siltä odotti. Kova matsi, oikeat voittajat ja mukavat jälkilöylyt Cesaron kääntyessä viimein virallisesti naamailijaksi. ***

- Hogan pääsi hourimaan omiaan ja sekös meitä nauratti. Laittoi vielä Andre-paran syyksi. Tiesin Austinin ja Rockyn olevan huudeilla, mutta molempien osallistuminen samaan segmenttiin Hulksterin kanssa pääsi yllättämään. Kylmät väreet ja pirullinen markitus täällä järvenpään kahden jäbän kisastudiossa. Hyvää settiäkin vielä.

- HHH vs. Bryan-hypevideo oli edelleen eeppinen monien katselujen jälkeen ja se fiilis kantoi läpi ottelunkin, joka oli kuin olikin jo openerin roolissa. Hunterin entrance oli myös melkoisen mahtipontinen. Gotta love it! Kovan tunnelatauksen johdosta matsi maistui paremmin kuin sen sisällön puolesta sinänsä suorituksena. Ei sillä, laatusettiähän tuo oli alusta loppuun, miinuksena vain se hurja loppubattlen uupuminen johtuen tietysti DoubleDutysta. Hunterilta nähtiin ennennäkemätöntä heittoarsenaalia, josta myös lisäpointseja. ****+

- Shield squashasi papat. Ottelu jopa kiinnosti alunperin ja Shieldin pojille olisin suonut pidemmän ottelun, mutta kelpasi tuo dominointikin ihan mallikkaasti. Näyttivät nimittäin melko pysäyttämättömältä voimalta. **

- Battle Royal. Parempi kuin odotin. Vauhdikasta, hyvin pläänättyä eliminointia ottelu täynnä. Kofi sai pitkästä aikaa kunnon ManiaMomentin, Ziggler näytti hyvältä ja voittaja oli harvinaisen oikea kun Cesaro sai ensimmäisen ManiaMomenttinsa. Ja pirun kovan sellaisen kun tuon pystin arvoa nyt niin ollaan hypetetty ja voittotapa oli tosiaan erittäin symbolinen tribuutti AndreHoganille eikä hevillä unohdu. Markkasimme kovaa täällä päässä, on se vaan äijä! ***+

- Historian parhaita hypevideoita tuo Eminemin Legacylla maustettu CenaWyatt. Otteluakin odotin kovasti ja povasin jopa showstealerleimaa, jota se ei ihan saavuttanut, mutta pirun kova matsi anyhow. Mielenkiintoinen oli tarina jota kehässä kerrottiin. Kehäpsykologia oli läsnä, Wyatt oli loistava itsensä ja sai melkoisen Maniadebyytin kirjoilleen heti kättelyssä. Tarina tosiaan mylvi Cenan voittoa, mutta olisihan se "yllätys" ollut ihan tervetullut silti. ****-

- Takerin ja Lesnarin matsi ei oikein missään vaiheessa lähtenyt todenteolla käyntiin niinkuin kuolleen miehen otteluilla yleensä on tapana viime vuosina ollut. Syy numero 1: Buildi ei ollut ihan sillä tasolla, että yleisö olisi ollut täysillä mukana. 2: Kukaan ei oikeasti uskonut Lesnarin olevan SE, joka putken katkaisee jos ylipäätänsä kukaan. 3: Taker kärsi aivotärähdyksen ilmeisesti melko aikaisessa vaiheessa ottelua joten eiköhän se hidastanut menoa. Silti, nautin karpaasien taistelusta, joka sai kaikkien aikojen unohtumattomimman lopetuksen. En uskonut silmiäni, kuten ei kukaan muukaan. Kuten kätyrillänikin, suu loksahti auki, sydän pysähtyi, hiljaisuus iski. Sitä jatkuikin jonkin aikaa. Paljon ajatuksia, kysymysmerkkejä. Vasta tänään alkanut ymmärtää mitä oikeasti tapahtui. En jaksa asiasta rageta, vaikka olisinkin halunnut Streakin säilyttävän muotonsa. Taker melko suurella varmuudella halusi näin juuri itse, eikä loputtomiin miehen raihnaista kroppaa voi riuhtoa edes kerran vuositasolla. Ehkä tuo eeppinen ura on tyydyttävämpi päättää selkeään lopetukseen, putken katkeamiseen josta ei jossiteltavaa löydy. Jäähyväismatsi on toivottavaa, mutta kaikki tietää sen olevan viimeinen ottelu, ja sen kaikki myös hyväksyy. Kiitos kaikesta vielä Taker. ***

- Yllättävän epäKakan matsin naiset saivat vetäistyä tuolla jäätävällä osallistujamäärällä sekä epäsuotuisalla esiintymisvuorolla. AJ:n säilytyksestä plussat. *½

- ME oli kaikessa överibookkauksessaan nerokkuuden porteilla. Meitä peloteltiin ihan loppuun asti kaiken maailman ScottArmstrongSwerveillä, Authorityllä, Lekoilla, loukkaantumisangleilla sekä Bootistan ja Randyn lopun yllättävän uskottavilla nearfalleilla. Ikinä huutanut painiottelun aikana kotisohvalla näin tunteella jonkun puolesta. Aivan överimahtavaa vaikkei paras painimatsi ollutkaan. Hyvää bookkausta ja tunnetta siinä riitti. Kiitos tästä! Onnea Bryan! ****½

Jokaisen Manian olen nähnyt ja tämä onnistui ylittämään odotukset sen verran tyylikkäästi että sinkosi itsensä PPV-top10:iin sijalle 10 ja parhaimpien Manioiden joukkoon. Kiitos ikimuistoisten hetkien ja tyydytyksen tuoneen bookkauksen.

[enska]

Eilisen ohjelma:

• 18.00: Hall of Fame -tilaisuus
  20.30: WrestleManian pre-show
  22.15: WrestleMania XXX
  3.00: RAW
  6.00: Painifoorumien lukemista
  8.30: Samoilla silmillä kouluun

Olen katsellut painia intohimoisesti vuodesta 2002 saakka, mutta koskaan ennen en ole pitänyt yhtä pitkää painimaratonia tai mennyt yliopistossa nukkumatta kouluun. Se kertonee jotakin siitä, kuinka paljon rakastin tämänvuotista WrestleMania-viikonloppua.

Poikkean perinteisestä formaatista ja teen vaihtelun vuoksi TOP 10 -listauksen WrestleManian parhaimmista puolista.

10. WrestleManian pre-show
Pre-show onnistui virittämään minut oikeanlaiseen juhlafiilikseen vaihtuvine paneelivieraineen ja paikoilleen valuvine faneineen. Eritoten HBK:ta ja Foleya oli mielenkiintoista kuunnella. Joukkuemestaruusmatsi oli mallikasta viihdettä ja sisälsi pari varsin siistiä spottia. Usojen voitto oli oikea veto: siinä on tiimi, jonka ympärille tag-divaria kannattaa rakentaa. Cesaro Section pani hymyn huulilleni, WWE:n mahtavat hypevideot veden kielelleni ja Renee Young... no, niin.

9. Shieldin bookkaus
Toivoin ennakossani, että Shieldin ja vanhusten ottelu olisi lyhyt ja tapahtumarikas. Onneksi toiveeni toteutui, sillä Shieldin suorittama squashaus oli ainut oikea keino selviytyä tästä matsista puhtain paperein. Ei tämä tällaisenakaan kyllä WrestleMania-materiaalia ollut, mutta Shield-fanina nautin tästä kaikesta huolimatta. Double Triple Powerbomb oli säväyttävä näky. Säväyttävinä pidin myös Shieldin naamareita, koska olen aina tykännyt siitä, että painijat esiintyvät WrestleManiassa erilaisin asustein kuin normaalisti. Toivottavasti tämä jäisi New Age Outlawsin viimeiseksi esiintymiseksi, ainakin WrestleManiassa.

8. Bray Wyattin Manaaja-asento
Täällä on kehuttu paljon Cena–Wyattia, mutta minun mielestäni ottelu oli suoraan sanottuna huono. Kyseessä ei varsinkaan ollut mikään "kehäpsykologian mestariteos" vaan päinvastoin äärimmäisen simppeli ja kulunut tarina, joka oli yksinkertaisuudessaan tähdätty niille WWE:n pienimmille katsojille. Vaikka tykkään Cenasta paljon enkä ymmärrä niitä katsojia, jotka yhä osoittavat mieltään häntä vastaan, miehen ilmeet ja eleet menivät tässä reilusti camp-huumorin puolelle. Viimeinen silaus matsin camp-henkisyyteen oli se tuomarin melodramaattinen "This is not who you are, John!" -repliikki. Tilanne ei ainakaan helpottunut yhtään, kun pohti feudin skitsofreenistä käsikirjoittamista ja esim. sitä, mitä Cena teki v. 2010 TLC-PPV:ssä (meni hirviömäisesti kaatamaan kymmeniä terästuoleja Wade Barrettin päälle). Kaiken lisäksi Kanen ja Cenan "Rise Above Hate" -kuvio oli yhä liian tuoreessa muistissa.

Mikään näistä valituksista ei kuitenkaan vie mitään pois siltä, mitä Bray Wyatt teki, kun Cena oli iskeä hänelle Five Knuckle Shufflen. Manaaja-asennosta kulunee kyllä hohto ajan myötä, mutta luulen, että tätä tempausta ei hevillä unohdeta.

7. Hoganin, Austinin ja Rockin segmentti
Pre-show sai minut janoamaan WrestleManiaa ja tämä segmentti sai minut WrestleManiaan. Hyväntuulinen kohtaus, joka kyllä mielestäni toimi parempana tunnelmanluojana kuin jokin perinteinen kansallislaulusetti. Harmi vaan, että Rockia ja Austinia tulee taas kova ikävä.

6. Cesaro voittaa André-pokaalin
Uumoilin ennakossani, että Cena–Wyattista olisi ainesta illan yllättäjäotteluksi, mutta vielä mitä – se oli André-pokaali, joka veti pidemmän korren! Mainio mättö, jossa oli paljon kivoja spotteja: Kingstonin uhkarohkea selviytyminen, Zigglerin lyhyt loisto, kenties kaikkien aikojen pisin Cesaro Swing ja tietysti se lopun uroteko, joka oli hieno tribuutti Hogan–Andrélle. Jos WWE pelaa korttinsa oikein, André-pystistä voi tulla 2010-luvun King of the Ring. Asian luulisi miellyttävän niitä faneja, jotka alkavat kyllästyä siihen, kuinka ainoastaan Money in the Bank -salkulla luodaan uusia tähtiä.

5. Wyatt Familyn sisääntulo
Tiesin, että Wyatt Familyn sisääntulo tulisi olemaan uskomaton, mutta sen loistokkuus löi silti ällikällä. Bändin solistin naamamaalaus oli vähän korni, mutta muiden jäsenten linnunnokkanaamioista pidin todella paljon. Eikä sovi unohtaa sitä uutta takkia, jota Bray piti yllään sisääntulonsa aikana. Sisääntulo on ylipäätään se kaikista hienoin juttu koko Wyatt Familyssa, joten oli hienoa, että klaanin WrestleMania-entranssi oli normaalia hienompi.

4. Triple H vs. Daniel Bryan
Tämä matsi tuntui todella suurelta. Siihen vaikuttivat ennen muuta Triple H:n spektaakkelimainen sisääntulo ja se fakta, että Stephanie oli harvinaislaatuisesti kehän laidalla Hoota kannustamassa (ja vieläpä nahkaan pukeutuneena kuin WrestleMania 16:ssa konsanaan). Tässä oli myös sitä kuuluisaa kehäpsykologiaa hienosti läsnä: ottelussa kävi ilmi, että Triple H on valehteleva pelkuri, sillä jos Hunter pitäisi oikeasti (kayfabessa) Bryania vain B+-tasoisena painijana ja vaarattomana kääpiönä, hänen ei olisi tarvinnut käyttää Tanelin loukkaantunutta olkapäätä hyväkseen. Kun erinomaiseen tarinaan lisätään ihon alle pääsevä narttu (Stephanie), WrestleManian veroisia spotteja (Tornado DDT apronilta alas) ja jännittäviä läheltä piti -tilanteita, klassikko on valmis. Triple H:n paras matsi sitten WrestleMania 27:n Undertaker-kohtaamisen.

3. Jake the Snaken Hall of Fame -puhe
Kun rupesin katselemaan Hall of Fame -tilaisuutta, oletin, että ainoastaan Scott Hall voisi saada minut herkistymään. Siinä kävi kuitenkin niin, että hyväntuulinen Razor ainoastaan lämmitti sydäntäni siinä missä Jake the Snaken puhe riipaisi ja syvältä. Tuntui suorastaan kamalalta kuunnella, kuinka Roberts avautui monista asioistaan ja eritoten siitä, miten hän rakastaa showpainia edelleen yli kaiken ja tahtoisi niin kovasti päästä vielä painimaan mutta tiedostaa sen, että hänen aikansa on ohi. Puhe oli entistä hyytävämpi siksi, koska miehen ääni oli niin mennyt, että hänen piti suunnilleen kuiskia mikrofoniin, jolloin koko yleisön piti kuunnella hänen traagista puhettaan syvässä hiljaisuudessa. Käärme toden teolla imaisi puheeseensa sisään ja todisti sen, että mies todella on maaginen esiintyjä.

2. The Undertakerin voittoputki päättyy
Tästä on puhuttu jo paljon ja monesta eri näkökulmasta, mutta oma kantani on se, että ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Aluksi olin tietysti shokissa enkä tahtonut millään uskoa, mitä oli tapahtunut, mutta yön päivän yli nukuttuani kykenin jo sisäistämään asian ja näkemään siitä myös hyviä puolia.

Tärkeintä on ennen kaikkea muistaa, että päätös oli sataprosenttisen varmasti The Undertakerin, ja koska päätös oli Takerin, sitä ei voi kuin kunnioittaa. Toiseksi on tärkeätä muistaa, että showpaini on kaikesta huolimatta tarinankerrontaa: tämä on seikka, joka voi nykypäivänä unohtua helposti, kun yleisö pyrkii vaikuttamaan päätöksiin (vrt. Daniel Bryan) enemmän kuin kenties koskaan ennen. Undertaker saattoi vanhan koulukunnan painijana haluta muistuttaa meitä kaikkia siitä, mikä on kayfaben voima. Kun vaadimme jatkuvasti sitä sun tätä, unohdamme, että WWE on se, joka esittää meille tarinan. Voimme vinkua, kuinka putken katkaiseminen oli väärin, mutta kayfaben perspektiivistä tilannetta ei voi tarkastella oikea–väärä-akselilta: asiat ainoastaan joko tapahtuvat tai eivät tapahdu... ja WrestleManiassa tällä kertaa tapahtui.

Ja koska rakastan kayfabea yli kaiken, rakastan samaten tätä ratkaisua. Olin monen muun fanin tapaan ylimielinen hölmö, kun yritin tarkastella Lesnar–Undertakeria ennakkoon ainoastaan rationaalisesti (eli siten "mikä on parasta bisnekselle" – ihan kuin minä tietäisin painibisneksestä hölkäsen pöläystä). Jos olisin pohtinut ottelua siten, miten meidän maallikkojen pitäisi otteluita pohtia (eli kayfaben kannalta), olisin saattanut pelätä Lesnaria hieman enemmän. Nyt istuin letkeästi säkkituolissani enkä antanut yhdenkään selätysyrityksen kuumottaa minua, sillä "tiesin", että Undertaker voittaa joka tapauksessa. Onneksi WWE antoi minulle pahimman mahdollisen opetuksen ja muistutti minua siitä, mistä tässä kaikessa pitäisi olla kysymys.

Kutkuttavan Lesnarin voitosta tekee se, miten Undertaker käyttäytyi ennen ottelua. Jopa hän oli niin tottunut voittamattomuuteensa, ettei mies pelännyt Lesnaria laisinkaan. Sen sijaan hän oli ylimielisesti tuonut Brockin arkun jo valmiiksi sisääntulorampille ja kehtasi kaiken lisäksi avata sen. Kaiken piti siis olla valmista kauraa jo ennen kuin kehäkello oli edes soinut, vaikka Undertakerin vastustajana oli Brock Lesnar. Tämä ylimielisyys kostautui Undertakerin lisäksi hänen kaikille faneilleen.

Vaikka ottelu oli laadullisesti kehno (mikä johtui kaiketi siitä, että Taker kärsi pienen aivotärähdyksen ottelun alkuvaiheilla), sen maine tullee tulevaisuudessa olemaan erinomainen. Minä näet uskon, että juuri tästä ottelusta muodostuu se satama, josta WWE lähtee kohti uusia vesiä. Kun jatkossa puhutaan siitä, kuinka Undertaker hävisi Lesnarille, keskustelu jatkuu siitä ottelusta luontevasti WWE:n muutokseen eli siihen, kuinka Daniel Bryan voitti samassa tapahtumassa päämestaruuden, Cesaro André-pokaalin, Shield vanhuspoppoon, Bray Wyatt yleisön puolelleen ja niin edelleen. Putken katkeaminen sattuu nyt, mutta loppujen lopuksi se johtaa parempaan tulevaisuuteen. Kuten muuan legenda kerran totesi: "Sometimes it can be Hell trying to get to Heaven."

1. Daniel Bryan nousee päämestariksi
Daniel Bryanin mestaruusvoiton voimakkuudesta kielii se, että se sai yleisön jälleen hymyilemään Undertakerin traagisen tappion jälkeen. Olen varma, ettei yksikään muu painija olisi kyennyt samaan: sen täytyi olla nimenomaan Bryan. Menetimme Undertakerin, koska emme uskoneet Lesnariin, mutta saimme Bryanin, koska uskoimme häneen.

Bryan–Batista–Orton oli todella viihdyttävä matsi ja bookattu likipitäen täydellisesti. En muista milloin viimeksi olisin saanut showpainista niin suurta nautintoa kuin silloin, kun Bryan loikkasi Stephanien päälle ja iski Triple H:ta lekalla kalloon. Batista oli mahtava, Orton parempi kuin miesmuistiin ja Bryan tietysti uskomaton. Nautinnollinen suoritus kaikilta osanottajilta ja ehkäpä se suurin feel good -hetki koskaan.

Real Americans vs. Los Matadores vs. Rybaxel vs. The Usos (c): * * *
Triple H (w/ Stephanie McMahon) vs. Daniel Bryan: * * * *
The Shield vs. Kane & New Age Outlaws: *
André the Giant Memorial Battle Royal: * * *
John Cena vs. Bray Wyatt (w/ The Wyatt Family): * *
Brock Lesnar (w/ Paul Heyman) vs. The Undertaker: * * *
Vickie Guerrero Invitational: DUD
Daniel Bryan vs. Batista vs. Randy Orton (c): * * * *

Kerrassaan huikea WrestleMania, yksi parhaimmista kautta aikojen. Kuvitella, jos Shieldin matsi ja Vickie Guerrero Invitational olisi siirretty pre-show'hun ja tag-matsi oteltu TLC-säännöin. No, ei parane jossitella, hyvin se sujui näinkin.

EDIT: Unohdin hehkuttaa sitä, että Triple H teki Bryanille komean Tiger Suplexin!

[Dedu]

Aivan alkuun haluan vähän kuvailla fiiliksiäni. Viime vuonnahan olin paikan päällä katsomassa tätä tapahtumien tapahtumaa, tätä globaalia ilmiötä. Kyseessä oli unohtumaton kokemus, yksi elämäni hienoimmista muistoista tähän mennessä ja tulee varmaan olemaan sellainen lopun ikäni. Oli jotain niin uskomatonta olla osa WrestleManiaa. Mietin itsekseni tässä pari viikkoa sitten, kun tiesin WrestleManian olevan jo ihan nurkan takana, että aika hyvin fiiliksin olin ottamassa sitä vastaan. Hyvä tapahtuma odotettavissa. Mutta tämän WrestleMania-viikon ajan oloni on hetkittäin ollut suoraan sanoen p**ka. Se tunne, kun samaan aikaan haikaillen muistelee viime vuotta ja toivoo että olisinpa osana WrestleManiaa tänäkin vuonna on aivan kamala! Entä te muut WrestleManian livenä kokeneet, samaistutteko? Kun kerran on livenä kokenut on jotain hirvittävää katsella WrestleMania omassa pimeässä huoneessa omalta pieneltä televisionnäytöltä. Ehkä jonain vuonna uudestaan, ehkä jonain vuonna...

En nyt tiedä viekö se sitä 'Manian tunnelmaa pois, mutta onhan se fiilis aivan erilainen paikan päällä kuin kotona. Itsehän siis olin 'Maniaa seuraamassa tasan viisi vuotta sitten, WrestleMania 25 oli siis kyseessä.

[Riveni]

Aivan alkuun haluan vähän kuvailla fiiliksiäni. Viime vuonnahan olin paikan päällä katsomassa tätä tapahtumien tapahtumaa, tätä globaalia ilmiötä. Kyseessä oli unohtumaton kokemus, yksi elämäni hienoimmista muistoista tähän mennessä ja tulee varmaan olemaan sellainen lopun ikäni. Oli jotain niin uskomatonta olla osa WrestleManiaa. Mietin itsekseni tässä pari viikkoa sitten, kun tiesin WrestleManian olevan jo ihan nurkan takana, että aika hyvin fiiliksin olin ottamassa sitä vastaan. Hyvä tapahtuma odotettavissa. Mutta tämän WrestleMania-viikon ajan oloni on hetkittäin ollut suoraan sanoen p**ka. Se tunne, kun samaan aikaan haikaillen muistelee viime vuotta ja toivoo että olisinpa osana WrestleManiaa tänäkin vuonna on aivan kamala! Entä te muut WrestleManian livenä kokeneet, samaistutteko? Kun kerran on livenä kokenut on jotain hirvittävää katsella WrestleMania omassa pimeässä huoneessa omalta pieneltä televisionnäytöltä. Ehkä jonain vuonna uudestaan, ehkä jonain vuonna...

En nyt tiedä viekö se sitä 'Manian tunnelmaa pois, mutta onhan se fiilis aivan erilainen paikan päällä kuin kotona. Itsehän siis olin 'Maniaa seuraamassa tasan viisi vuotta sitten, WrestleMania 25 oli siis kyseessä.

Sinulta meni Dedu ihan kokonaan koko viestin pointti ohi, juissin tarkoitus oli vaan LEIJUA SILLÄ ETTÄ OLI MANIASSA VIIMEVUONNA!1

WWE Network tarjosi kyllä aika hyvin ohjelmaa koko viikon ajan Fan Axxessista lähtien, joten ehkä olisi kannattanut sieltä hakea lääkettä.

[kossi5]

Rupesin tossa miettimään, kun mainitsin sen että kehäkuuluttaja Justin Roberts odotti hetken ennenkuin julisti voittajan, niin tiesiköhän esimerkiksi hänkään tästä murtumisesta ennemmin. Jossakin uutisessa kerrottiin, että Streakin murtuminen pidetiin todella pienen piirin tiedossa. Että esim. Vince, Lesnar, Taker, tuomari tiesivät lopputuleman. Oliko siinä tällaista wtf meininkiä kuuluttajallakin pyörinyt, että pitääkö mun nyt oikeesti julistaa Lesnar voittajaks. Ja esim. selostajat, tiesivätköhän he? Kyllähän ne meni aika hiljaseks siinä, kun Cole sanoi "and the streak.. is over". Jännää.

[Japeet]

Vaikka tykkään Cenasta paljon enkä ymmärrä niitä katsojia, jotka yhä osoittavat mieltään häntä vastaan, miehen ilmeet ja eleet menivät tässä reilusti camp-huumorin puolelle. Viimeinen silaus matsin camp-henkisyyteen oli se tuomarin melodramaattinen "This is not who you are, John!" -repliikki.

Tätä piti itsekin sivuta kommentissani, mutta jätin jostain syystä kirjoittamatta. Ensinnäkin täytyy tuosta tuomarista mainita että onnistuin missaamaan tuon kommentin jostain syystä, ja olen siitä ihan hemmetin iloinen. En tiedä kuinka paljon se vaikuttaisi katselunautintoon, mutta internetin perusteella harvinaisen surkuhupaisa veto. Muuten Cenan ilmeet itsessäkin vähän herättivät huvitusta, mutta sivuutin sen aika lailla täysin koska mielestäni Cena esiintyi ensi-sijaisesti live-yleisölle. Useinhan teatterissa juuri ilmeitä ja muita korostetaan vähän liikaakin, koska spektaakkeli on tarkoitus katsoa paikan päällä eikä ruudulta. Painissa täytyy tietty löytää oikea tasapaino korostettujen eleiden kanssa, ja Cenalla se oli ehkä vähän hukassa 'Maniassa. Pidin kuitenkin ajatuksesta että John esiintyi Wrestlemaniassa nimenomaan katsomolle, ja jätti telkkarit ja tietsikat vähän sivummalle tärkeysjärjestyksessä.

[Myhvatte]

Vaikka tykkään Cenasta paljon enkä ymmärrä niitä katsojia, jotka yhä osoittavat mieltään häntä vastaan, miehen ilmeet ja eleet menivät tässä reilusti camp-huumorin puolelle. Viimeinen silaus matsin camp-henkisyyteen oli se tuomarin melodramaattinen "This is not who you are, John!" -repliikki.

Tätä mäkin yritin muotoilla. Cenan osalta ihan totaalisen ylinäytelty matsi, jos tarkoitus oli nimenomaan olla kehäpsykologinen. Ja sitten tosiaan se matsin jälkeinen "Sedät vähän hassutteli kehässä" - hali ja hymyily.

[Dedu]

Oliko muuten kenenkään mielestä 'Manian selostus hiukan väsähtänyttä? Unohdin mainita tästä aiemmin, mutta välillä tuntuu siltä, etteivät selostajat heittäydy noihin otteluihin. En tarkoita, että koko matsin pitäisi olla yhtä huutamista, mutta kaikki kuulosti jotenkin hyvin geneeriseltä. Siitä puuttui välillä sitä sellaista suuruuden tuntua.

Näin Capitals-fanina tahdon heittää tähän tälläisen pienen esimerkin:
Miltä selostus kuulosti:
Miltä olisin sen halunnut kuulostavan:

Ja ennenkuin joku näsäviisas tulee tänne heittämään kommenttia, niin tarkoitan tuota todellista eläytymistä itse tilanteeseen. Eiköhän jokainen ymmärtänyt mitä tarkoitin.

Tällä hetkellä JBL hoitaa sitä heel kommentaattorin hommaa, tai jonkinlaisena tweenerinäkin häntä voisi pitää, color commentator kuitenkin. Samaan aikaan Cole on enemmänkin selostaja (JBL on siis enemmänkin kommentaattori, ei selostaja, huomatkaa ero) ja eläytyy jonkinverran tilanteeseen, mutta voisi ehkä heittäytyä vielä hiukan enemmän. Lawrer taitaa olla sellainen kommentaattorin ja selostajan välimaastosta, mutta ainoat kerrat kun häneltä saa jonkinlaisen eläytymisen johonkin tilanteeseen, vetää mies koko homman ihan leikiksi intoilemalla jonkun naisen ulkonäöstä.

[DeadManWalking]

Oli tuolla yhdessä toisessa topicissa läppää siitä miten Suomessakin "pitäisi" uutisoida kaikista WWE-tapahtumista normiuutisten yhteydessä (mm. nyt olisi voitu uutisoida streakin katkeamisesta), niin Iso-Britannian Sky Sports julkaisee WWE:n uutisia oikeiden urheilu-uutisten seassa. Kävin huvikseni katsomassa, niin siellä ei ainakaan etusivulla ollut mitään mainintaa Takerin tappiosta, ja pienen hakemisen jälkeen löytyi pieni maininta WrestleMania XXX:n raportista. Sen sijaan Antonio Cesaro oli ihan ykkösuutisena siellä.

[Jomppa]

Olipas hieno Wrestlemania!

Takerin ja Brockin matsi oli joo kieltämättä aika tylsä, mutta se lopetus, se tuli aivan puskista. Enään ei siis ole Takerin voitto putkea Maniassa.

Bryan on mestari viimeinkin, nyt on pakko kattoo joka RAW ja Smackdown

Sivuhuomio Stephanie näytti hyvältä mini nahkahameessaan

[Krizski]

Delete -nappi on mun viholliseni!!

The Krizski - Jälkipyykki WrestleMania XXX

WrestleMania XXX nostatti tunnelman kattoon jo ennen kuin edes Pre Show oli alkanut. Aikamoiset odotukset latasin tapahtumalle, mutta ne oikeasti täyttyivät ja jopa ne ylittyivät tietyiltä osin. Puretaanpa tämä Mania nyt pienempiin osiin aloittaen Kick Off -ottelusta.

Fatal Four Way Tag Team Match for The WWE Tag Team Championship

Jos Kick Off -ottelu on mainio, mitä loppuilta tuo oikein tullessaan. Rehellisesti, yksi parhaimmista Pre Show -otteluista, mitä WWE on tarjonnut Pre Show -eralla. Eliminointisäännöt sopivat tähän oikein mainiosti, vaikka ne voitaisiin hieman aikaisemmin ilmoittaa.

Tässä ottelussa jokainen joukkue näytti hyvältä, kyllä myös RybaXel ja Los Matadoresit. Miehet halusivat näyttää, että nyt on tosi kyseessä. El Torito myös teki osuutensa oikein mukavasti ja nähtiin se härän hyppy myös. Muutenkin ottelu sisälti hyvää painia, mukavia pikku spotteja ja mainion lopetuksen. Cesaro Swingin puuttuminen aluksi harmitti, mutta ottelun jälkeen tajusin syyn siihen. Cesarolle kehiteltiin mahtava tarina, joka on vasta alussa! Hyvä aloitus ja yleisö lämpöiseksi!

Arvosana: ***+

Hogan, Austin ja The Rock

Virallisesti tää tapahtuma lähti käyntiin "kuolemattomalla" Hulk Hoganilla, joka komeasti jälleen botchasi laininsa. Täähän tulee olemaan näköjään tapa. Siitä sitten saatiin vedettyä komeasti vitsiä pitkin segmenttiä, kun ensin lasien särkymisen jälkeen Stone Cold porhalsi paikalle yleisön saadessa illan ensimmäiset orgasmit. Eipä mennyt kauaa, kun monttu aukesi uudestaan The Rockin musiikin pamahtaessa soimaan. Mieletön aloitus illalle ja se kuva näiden kolmen juhliessa kaljojen kanssa nosti tunnelman kattoon.

Triple H vs. Daniel Bryan

WWE laittoi heti kovat piippuun. Nää kudit myös osuivat komeasti maalitauluun! Heti entranceista lähtien oli sen ison matsin tunne päällä. HHH näytti täydelliseltä kusipäältä ja itserakkaalta mulkulta sisääntulossaan ja jostain naftaliinista WM 22:n tuoli oli tuotu paikalle. Muutenkin tapahtumassa oli hienoja erikoissisääntuloja, joista jokainen toimi erittäin hyvin. Stephanie oli todella kuuma, todella kuuma! Ne nahkashortsit... Huh huh!

Otteluhan oli erittäin hieno. Ei erinomainen, mutta erittäin hieno. Tänä vuonna ollaan nähty muutama tätäkin parempi ottelu, mutta se TUNNELMA! Tunnelma oli mieletön, ei sitä vain voi enempää kuvailla. Ottelu oli tarinallisesti komeaa seurattavaa, kuten moni muukin ottelu. HHH raukkamaisesti teloi Bryanin käden ennen Maniaa ja tietenkin verikoiran lailla hyökkäsi Bryan weak spottiin. Komeita heittoja puolin ja toisin, German Suplexit pinnaukseen, HHH:n Tiger Suplex ja tietenkin erittäin komea lopputaistelu, joka ehkä loppui ennalta-arvattavasti, mutta sopi siihen niin hienosti. Bryan ponkaisi Pedigreestä irti ja HHH tippui ensimmäiseen Busaiku Kneehin. Tätä ei usein nähdä, että HHH ei ponkaise ensimmäisestä finisheristä irti. Se on todella harvinaista! Respectit siitä meidän hautaajalle. Ottelun jälkeiset hetket olivat myös tosi hyvää juonen kuljettamista eteenpäin.

Arvosana: ****+

Shield vs. Kane & The New Age Outlaws

Tää pidettiin lyhyenä, mikä oli oikea päätös. Shieldin maskit toimivat todella hyvin ja myyvät varmasti rahaa tulevaisuudessa. Mikäli oikein ymmärsin niin Billy Gunn loukkaantui ottelun aikana, ilmesesti loppuspotissa, joka muuten oli todella komean näköinen. Roman Reigns oli odotetusti ottelun tähti, mutta kyllä Seth Rollinsilla ja Dean Ambrosellakin on loistava tulevaisuus edessä. Tää stable on säilynyt mielenkiintoisena ja tarina jatkuu! Papparaisista luultavasti HHH:n selän pesijät ottelivat viimeisen ottelunsa pitkään aikaan. Hyvä välipala tähän paikkaan, mutta tähtejä ei voi antaa enempää ottelun lyhyyden takia. Silti entarteimintia isolla E:llä!

Arvosana: **

Battle Royal

Oh God... Tuo aloituskuva, kun kaikki painijat olivat yhtä aikaa kehässä. Tulikohan kenellekään ahtaan paikan kammoa? Sen takia tuosta ottelun alusta ei voi kyllä oikeastaan mitään sanoa, kun se oli sellaista ystävien halailua. Eipä tuolla kello neljän ruuhkassa mitään ihmeellistä pystynyt tekemään ja aika pitkälle saatiin odottaa, että jotain hauskaa alkoi tapahtumaan.
Mä en diggaa kovinkaan usein näin isoista Battle Royaleista, missä jokainen stara aloittaa yhtä aikaa kehässä. Kello tikitti, miehiä lensi pihalle joka suunnasta ettei perässä meinannut pysyä. Myös ne tyypit, jotka lisättiin otteluun olivat kyllä luokattoman heikkoja lisäyksiä pois lukien King of Swingi.
Muutama mukava spotti lopulta saatiin sekä perinteiset Kingstonin paraatipelastukset. Tää ottelu kuitenkin muistetaan lopetuksesta! Oli taas jumalaton voiman näyte Cesarolta, joka heitti Big Shown kuin leppäkeihään kehästä pihalle. Pokaali meni ansaitusti Cesarolle ja tämä on toivottavasti vasta alkua Cesarolle. Pysti muuten oli jumalattoman kokoinen! Otteluna kuitenkin tää oli paikoitellen mulle tylsä enkä nähnyt tässä samaa hohdokkuutta kuin moni muu.

Arvosana: **

Bray Wyatt vs. John Cena

Eli täällä on valitettu Cenan näyttelemisestä muutamissa viesteissä. Noh, olihan se välillä hieman liioiteltua, mutta p****le soikoon kuitenkin, että nautin tämän ottelun tarinasta. Täähän oli suoraan kuin sarjakuvasta, missä paha Wyatt kohtaa hyvän Cenan. Paha Wyatt on saanut hyvän Cenan miettimään arvojaan ja joutuikin tekemään äärimmäisen hankalia päätöksiä tarinan edetessä. Bray Wyatt näytti vahvalta ja vaikka sitä voittoa ei tilille tullutkaan niin hän on niitä harvoja painijoita, jotka ovat oikeasti saaneet Cenan päätä pyörälle. Mulle tuli ottelun aikana fiilis, että Wyatt vaan tuli vahvemmaksi tämän ottelun aikana. Mies loi esiintymisellään, tyylillään ja eleillään erinomaiset puitteet tälle ottelulle.
Hitaasti ottelua rakenneltii, ei mikään mestariteos painillisesti, mutta tunnelmaltaan ja tarinaltaan tämä tosiaan meikäläiseen vetosi. Wyattin Voimapommi Cenalle oli komea, myös Cenan teräsmieshyppy kehän ulkopuolelle yleisön ihmetellessä tilannetta ja ottelun lopetusta edeltänyt tilanne, missä Wyatt suorastaan teki loistavaa manipulointia terästuolin ja antautumisen kautta. Viihdyin ja haluan nähdä vielä lisää!!

Arvosana: ****

The Undertaker vs. Brock Lesnar

Huikea entrance The Undertakerilta! Arkku palamaan, jotta saadaan vastustajan pasmat sekaisin ja viimeistellään työ kehässä. Edelleen olen sitä mieltä, että feudi oli todella heikko, mikä mun sappeani korventaa. Toisaalta, kun nyt ajattelee jälkikäteen niin siitä saa erilaisia juttuja irti ottelun lopputuloksen tietäessä. Taker oli hieman ylimielinen ja pisti Lesnaria päihin ihan kuinka halusi. Tuo arkkuepisodi entrancessa on erittäin hieno esimerkki siitä itsevarmuudesta.

Itse ottelusta en löytänyt kovin kummoisia huippuhetkiä, mutten kyllä oikein negatiivistakaan. Tämäkin ottelu kertoi tarinan, missä karpaasit taistelevat isoista asioista. Undertaker kärsi aivotärähdyksen ottelun alkupuolella, mikä saattoi vaikuttaa ottelun tasoon. Mut silti siitä huolimatta Takerista huomasi, ettei todellakaan bensaa ollut riittävästi tankissa. Brockille on pakko antaa tunnustusta siitä, että veti matsin Takerin ehdoilla eikä murskannut häntä fyysisyydellään.
Yleisö oli hiljainen ottelun aikana ja odottivat sitä Takerin voittoa. Last Ride oli huonoin miesmuistiin eikä se Tombstonekaan enää lähtenyt vanhaan malliin. Kun kolmas F-5 osui kohteeseensa niin kyllähän siinä heräsi se pieni epäilyksen häivä, että josko sittenkin... JA SITTEN SE TAPAHTUI!! v**tua latelin hetken aikaa ja monttu auki tuijotin ruutua Heymanin huutaessa "You did IT, you did IT". Tunteet heittivät härän pyllyä monen minuutin aikana. Pystyin hyvin samaistumaan niihin moniin ilmeisiin, mitä sieltä kameramiehet pystyivät bongaamaan. Se hyytävä hiljaisuus, se hetki, kun ihmiset tajusivat, mitä juuri äsken tapahtui. Loistavasti toteutettu shokkihoito, joka muistuttaa meitä siitä, että WWE:ssä voi edelleen tapahtua, mitä tahansa! Siinä hetkessä tää tuntui järkyttävältä, mutta ajatusten kasaamisen jälkeen tää oli se pommi, mitä tarvittiin tähän WrestleManiaan. Siihen vain en pystynyt uskomaan tuon heikon buildauksen vuoksi.
Kiitos Taker kaikista hienoista hetkistä, mitä meille olet tarjonnut. Olet ansainnut statuksesi, vaikka putkesi katkesi, legenda silti elää ja voi hyvin.

Arvosana: ***

14 Diivan mestaruusottelu

Tuon shokkihoidon jälkeen ymmärsin naisten ottelun paikan tässä kohtaa. Piti saada yleisölle palautusaikaa vuosikymmenten suurimmasta shokkihoidosta. Myös tähän otteluun saatiin yksi kunnollinen entrance, jonka ansaitusti AJ Lee hoiti.

Ottelu oli mulle positiivinen yllätys! Tää ei todellakaan ollut mikään paskuuden ruumiillistuma. Tässä oikeasti nähtiin ihan mukavia pikkujuttuja ja naiset laittoivat kaiken likoon. Jopa niin, että Cameronin toppi meni hajalle ja hän joutuikin loppuottelun ajan pitämään tisseistään kiinni, ettei miljoonat ja miljoonat ihmiset näkisivät hänen sulojaan livelähetyksessä.
Lopetus oli juuri sopiva teemaan ja näin AJ näpäytti jälleen Guerreroa. Häneltä ei mestaruutta viedä, vaikka vastassa olisi koko päärosteri. Ansaittu voitto!

Arvosana: ** (Mistä te DUDit oikein revitte tähän? )

Triple Threat Match for The WWE World Heavyweight Championship

Ilta on ollut uskomaton, mutta vielä se kaikista suurin huipentuma olisi edessä. Tää buildi ja ottelun tarinan rakentaminen oli upeaa käsikirjoitusta, vaikka se olikin ehkä ennalta-arvattavaa niin Taker vs. Lesnarin lopetuksen myötä mulle tuli pelko puseroon, että voisiko tässä kuitenkin käydä Bryanille kylymät.

Vielä saatiin viimeiset mehut irti WWE Universesta ja voi pojat, mikä lopetus saatiin tälle tapahtumalle. WWE on paras lafka ylibookkaamisessa, kun siihen panostetaan oikealla tavalla. Sekaantumiset hoidettiin hienosti ottelun keskivaiheilla, missä auktoriteetit saivat kunnolla kuonoonsa Bryanin toimesta. HHH:n lekakaan ei auttanut tilannetta!
Tästä seurannut Ortonin ja Batistan liittoutuma oli hieno lisäys ottelulle. Se pöytäspotti oli todella kivuliaan ja sairaan näköinen! Randy laskeutui todella ilkeästi monitorin päälle ja sen avulla saatiin myös verta tapahtumaan mukaan. Kyllä siinä isoa miestä hirvitti, kun Bryania vietiin paareilla pois. Ottelun lopetus on kyllä yksi komeimmista hetkistä nykypäivänä. WWE Universen inhokki Batista joutui antautumaan YES Lockin voimasta ja se taputuksen jälkeinen räjähdys meinasi heittää kuulokkeet päästäni lattialle. Sitä riemun määrää, sitä pomppimisen määrää, sitä YESMovementin voimaa, pyrot ja konfettisade kruunasivat tämän WrestleManian. Show sai arvoisensa päätöksen ja meikäläinen meni onnelkyynelten saattelemana yöpuulle. WAU!

Painillisesti tämäkään ei mikään mestariteos ollut, mutta se tunnelma ja koko WrestleManian tarina huipentui tähän otteluun! Olen todella onnellinen Batistan suorituksesta. Mies jostain sai kaivettua parhaimmat puolensa esiin. Myös Randy Orton esiintyi edukseen tässä ottelussa. Kuitenkin kirkkain tähti oli Daniel Bryan, joka todellakin ansaitsee paikkansa WWE:n päämestarina.

Arvosana: ****+


Mun aktiiviurani yksi kovimmista PPV:stä, minkä olen saanut kokea. Ehkä jopa kaikista kovin! Nousee mun suosikkilistallani kärkipäähän näistä painitapahtumista. En ole koskaan kokenut näin montaa erilaista tunnetilaa yhden tapahtuman aikana. Se oli sellainen vuoristorata hienoilla twisteillä, että haluan kokea tälläisiä tunteita tulevissakin tapahtumissa. Jotenkin tuli sellainen olo, että nyt siirrettiin soihtu uudelle sukupolvelle tässä WrestleManiassa. Tää oli mulle Erinomainen PPV ja ihme saa tapahtua, mikäli joku toinen tapahtuma tulee tänä vuonna nousemaan WrestleManian ohitse! Tää on sellainen PPV, jonka voisi katsoa vielä moneen otteeseen monen vuoden ajan.

Krizskin PPV -ranking 2014:

1. WWE WrestleMania XXX ERINOMAINEN
2. WWE Royal Rumble OK
3. WWE Elimination Chamber OK
4. TNA Lockdown OK

Match of The Year 2014 -kandinaatit:

Daniel Bryan vs Bray Wyatt (Royal Rumble 2014) ****½
The Wyatt Family vs The Shield (Elimination Chamber) ****½

[takaovi]

Tulipa tapahtuma katseltua viikon mittaa ja aikalailla sellainen fiilis jäi, että alku rokkasi kovaa, mutta loppua kohden käyrä oli laskeva. Kokonaisuutena tästä jäi kuitenkin ihan hyvä maku.

+Hogan/Austin/Rock segmentti oli erittäin toimiva. Oli ihan mahtavaa nähdä kolme suurinta legendaa samaanaikaan kehässä. Enpä olisi parempaa aloitusta itsekään keksinyt. Hyvä WWE

+HHH vs Daniel Bryan oli hyvä matsi. Tuo promovideo oli jo niin mahtava, että antoi kunnon boostin koko matsille. HHH edelleen kovaa valuutta kehässä ja nyt varsinkin heelinä erinomainen suoritus. Bryan oli odotetustikin loistelias. Kyllä tässä omaan mieleen toimi melkeinpä kaikki. Hieno tunnelma kaupan päälle. Jälleen peukkue ylös tälle

+Battle Royal oli muuten aikamoista tuubaa, mutta Cesaron voitto nostaa kuitenkin plussan puolelle. Odotin jo Shown vievän tämän roskan ja hain jo kovaa vauhtia kelausnappia, mutta toisinpa sitten kävi. Juuri näin sen pitääkin mennä.

+Bryanin mestaruusvoitolle tottakai iso hansikas. Harmi vaan, että joutui Batistan kaltaisen säkin kanssa ottelemaan. Itse matsi ei todellakaan iskenyt, mutta lopetus erittäin hieno.

-Shield vs TNAO oli niin lyhyt päräys ettei loppui ennen kuin oikein alkoikaan. Tuskin muistuu enää viikon päästä mieleen koko koitos.

-Wyatt vs Cena matsina ihan ok, mutta se lopetus. En enää itsekään jaksa itkeä sen enempää Cenan oddsien biittaamisesta, mutta onhan tää nyt nähty niin h**vetin monta kertaa jo... Tämän matsin kulun olis viimeisten vuosien perusteella osannut ennustaa jokainen vähänkin miehen matsejä nähnyt. FU alias AA out of nowhere ja homma pakettiin. Really? En vaan voi käsittää, enkä ainakaan hyväksy.

-Taker vs Lesnar jäi kyllä odotuksiin nähden pannukakuksi. Tempo oli hiiiidaaas ja meno todella kankea. Selvästi se sieltä paistoi läpi, että nyt on Takerin parasta ennen päiväys mennyt umpeen kertaheitolla. Sääli sinänsä, koska vähän tästä jäi itselle valju maku. Putken katkeaminen oli tottakai todellinen pommi, jota en osannut missään nimessä odottaa. Jälkeenpäin kun miettii niin olisi se putki voinut hohdokkaammankin lopun saada...Ja yleisö ei reagoinut koko matsiin oikein mitenkään, joka myös tehosti tätä omaa pettymystä.

-Kyllä vaan se Triple Threat jäi omissa papereissa valjuksi alkutapahtuman tykitysten jälkeen. Sinällään taas sääli, koska matsia oltiin hyvin rakenneltu ja kaikki ainekset todelliseen timanttiin olivat periaatteessa koossa. Yleisökään ei alussa lämmennyt tälle yhtään, mutta onneksi heräsi loppuun. Batista oli ihan turha kaveri näissä kekkereissä. Ihan uskomatonta kuraa koko jätkä nykyään. Orton hoiti hommansa periaatteessa ihan ok, mutta eihän hänkään mikään virtuoosi ole. Bryan ottelun tähti tottakai. Sekaantumiset toteutettiin ihan hyvin myöskin. Lopetus tottakai upea, mutta ei se ihan tätä kokonaisuutta sitten onnistunut omasta mielestäni pelastamaan. Ei tämä ihan Benoitin vastaavan tempauksen tasolle päässyt (joka annetaan toki anteeksi, koska pääsi vähän eri kaliiberin ukkojan kanssa vääntämään).