WrestlingAwards 2013

[eCiuj]

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Dolph Ziggler.

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Pistän aika pahan, The Rock.

Näin siinä enska käy kun teet tuollaisen mommo-aloitusviestin etkä vähintään näitä kategorioita pohjusta koon 400 fontilla. Toki jokavuotisen väärinkäsityksen ja uusien käyttäjien olemattomuuden kombinaatio olisi voinut johtaa siihen, että jengi osaisi jo äänestää oikein.

Ettei jää epäselväksi: ainakin ennen vanhaan tarkoitus on ollut äänestää foorumilla yliarvostetuinta ja aliarvostetuinta painijaa, ei heitä kenet WWE tahi jokin muu promootio on "väärin" bookannut.

Minun pitää varmaan vielä vakoilla muiden vastauksia ennen kuin omat kaksi rupiaani keskusteluun lisään, sen verran pihalla olen loppuvuoden menosta ja niin huonosti muistan kaiken ennen sitä.

Painostuksen alaisena olen korjannut nuo kaksi kategoriaa mielestäni sellaisilla nimillä, joita tällä foorumilla ollaan yli- ja aliarvostettu.

[Saimou]

Itse en alkuvuotta juurikaan enää muista, vuoden viimeinen neljännes meni minimiseuraamisella. Fanipoikana aktiivisimmin tuli seurattua jälleen TNA:ta, WWE:tä melkein kaikkien PPV:iden verran ja muuta maailmaa ei sitten lainkaan. Alkuviestin kirjoitin jo perjantaina, jos siellä on hämäriä viittauksia "vain pariin äänestäjään" tjsp., en juuri nyt edes jaksa lukea omaa viestiäni läpi. Laihahko kontribuutio, jos tänä vuonna innostuisi taas näistä väännöistä enemmän.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
Kuten joka vuosi ja Migu edelläni, äänestän ottelua joka oli odotuksiin / merkitykseen nähden suurin kakkakikkare. Viime päivinä tulleiden äänien perusteella tämä on noussut yleiseksi tavaksi, valitettavasti en edes vaivautunut katsomaan ylistettyä Orton vs. Show'ta. Ylivoimainen voittaja on TNA-standardeillakin hirveä Bully Ray vs. AJ Styles Bound for Glorysta. Ei edes ylibookkaus, vaan törkeän huono ylibookkaus.

2. Vuoden huonoin feudi
Ei tullut tälle pystiä viime vuonna kiitos ikimuistoisen Jane Lynchin, mutta onneksi kuvio kesti n. 1½ vuotta toisen mahdollisuuden varmistamiseksi. AA88 vs. TNA.

3. Vuoden huonoin segmentti
Ensimmäinen kategoria jonka kohdalla olen varma, että jokin "en enää ikinä katso wrestlingiä" -tason angstia aiheuttanut hetki unohtuu. Kopioidaan Migulta #AUGUST3WARNING, jollei huonoin niin ainakin aivan s****nan huono, ja hieno palanen TNA:n toivottomassa Bellator-yhteistyössä.

4. Vuoden huonoin gimmick
Piti oikein selata WWE:n ja TNA:n rosterisivut läpi ja ei, eikö meitä todellakaan ole hellitty tänä vuonna esittäjänsä overnessin leukemian lailla kuihduttaneista gimmickeistä? Vai ovatko nämä herrat tahi rouvat jo päätyneet kortistoon? Matadoreja olen nähnyt vain jonkin lyhyen PPV-backstage-esiintymisen verran, plussaa siitä että WWE:n rosterisivulta löytyvät sekä härkätaistelijat että vihaiset Primo & Epico. Uutisalueen potkutopicin avulla mieleen palasi Hoganin viitassa liihottanut Matt Morgan mutta ei taida sekään riittää.

Pitää varmaan antaa jollekin "väärin bookatulle" kasuaalijampalle. "Greatest wrestler in the world today" Sting tulee kirkkaimpana mieleen, mutta voiko tuotakaan gimmickiksi laskea? Villikorttina ääneni saa potkutopicista kaivettu "The Future of Professional Wrestling", sitten "The Future of X-Division" ja yllättävän nopealla aikataululla "The Future Endeavoured", mies jonka look oli tulevaisuuden sijaan 90-luvun pimeimmiltä viimeisiltä vuosilta, yhdistettynä 90-luvulla nuoruuttaan eläneen miehen nyt vanhentuneeseen naamaan. Christian York (kuka edes muistaa?).

5. Vuoden pettymys
Alkuvuodesta petyin kun Christopher Daniels ei saanut brittikirtueen pituista kiitosmestaruuskautta vaikka oivallinen tilaisuus olisi ollut tarjolla. Syksyllä petyin kun Daniel Bryan siirrettiin sivuun päämestaruuskuvioista, mutta D-Bry on niin kova äijä, että payoff WrestleManiassa näyttää sittenkin vääjäämättömältä. Niin, ja Devonin muuttuminen geneeriseksi AA88-rivijäseneksi ja lopulta TNA:sta poistuminen oli ankea loppu Ruskean Adoniksen kauniille singles-uralle.

Se, että TNA totesi että sillä on varaa päästää AJ Styles menemään, oli suurin yksittäinen pettymys ja vihloi fanipojan sydäntä. Samalla myös kustiin koko iso Summer-of-Punk-kopioangle ja maailmanmestaruuden arvo. Palkinnon saa silti Live-Impactien floppaus joka taitaa olla suurin yksittäinen taustatekijä koko nykyiselle syöksykierteelle. Voi kunpa tuo muutos olisi ajettu sisään Bobby Rooden mestaruuskaudella eikä keskellä kauheinta AA88-eraa.

6. Vuoden huonontunein painija
Tämä tuntuu olevan melko vaikea tänä vuonna. Bustu poimi Mizin, minä seuraan. Ei vuosi 2012:kaan Wikipedia-muistelun perusteella mikään menestystarina Mizanin pojalle ollut, mutta tänä vuonna kaveri on vajonnut täyteen yhdentekevyyteen, suoritusten perusteella täysin ansaitusti. Ja minä kun vielä tykkäsin WWE-mestari Mizistä.

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)
Khali on niin tylsä valinta, mutta kuka sitten. No tiedänhän minä, vaikka olin jo yrittänyt unohtaa. Curtis Axel ei oikein kykene isäpappansa jalanjälkiä seuraamaan, mutta vuonna 2013 tuli kauhistuttavan selväksi, ettei Kilkutin edes ole Pohjois-Amerikan painisukujen nuorista vesoista se toivottomin. Hyvä luoja sentään, kategorian voittaja on jopa mikissä Axelia huonompi. Kehässä tylsä kuin Yle Femman puutarhaohjelma, promoissa hirveä, karismaa kuin Vladimir Kozlovilla ja look jotenkin selittämättömän vastenmielinen. Wes Brisco, onneksi meidän ei tarvitse nähdä sinua enää koskaan.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
F5 tuntuu aina suurelta, Shieldin Cerberus Bomb mäjähteli pitkin vuotta hienosti, EC3 tekee 1 Percenterinsä Dean Ambrosea näyttävämmin ja Langstonin Big Ending on kova tulokas. Hetken jo harkitsin Bully Rayn simppelin tuhovoimaista Piledriveria, mutta suosikkini vuodelta 2013 oli Daniel Bryanin Busaiku Knee. Etenkin se ensimmäinen mälli John Cenan ohimoon oli suorastaan ikimuistoinen.

9. Vuoden turn
Triple H:n turn on oli ihan ok, mutta vähän nähty. Bullyn turn onnistui segmenttinä yllättävän hyvin siihen nähden, että kyseistä käännöstä olivat katsojat odottaneet jo puoli vuotta, periaatteessa jo ennen Bullyn kääntymistä naamaksi. Vuoden parhaaksi nousee Zigglerin ja Del Rion tuplakäännös, josta ei lopulta ihmeitä seurannut, mutta joka sillä hetkellä tuntui suurelta ja erityislaatuiselta tapahtumalta.

10. Vuoden face
Daniel Bryan.

11. Vuoden heel
Bully Ray. Kaikesta paskasta huolimatta painimaailman dominoivin heel ja tavallaan TNA:n kantava voima.

12. Vuoden paluu
Goldust. En olisi uskonut siitä Goldustista joka Raw'ssa heilui kun aloin painia katsoa, enkä ainakaan Black Reignistä.

13. Vuoden gimmick
Korporaatio-Kane vaikuttaa mielenkiintoiselta ja radikaalilta kehitykseltä, mutta olen täysin kuutamolla hahmon synnystä ja roolin tärkeydestä. Wyatt Family... en ole fani, mutta toisaalta katsoin WWE:tä todella vähän loppuvuonna jolloin meno nähtävästi parani. "Phenomenal Onesta" "No Oneksi" muuttunut AJ Styles oli minusta hyvä hahmo, mutta eivät ne AJ:n näyttelijänlahjat maailman parhaat ole ja juonikuvio katkaistiin kesken. Suosikkini on lopulta Real American Zeb Colter, joka etenkin debyyttinsä aikoihin oli todella kontroversiaali hahmo WWE:n muuten melko pehmoisessa linjassa.

14. Vuoden uutinen
Darren Young yksittäisenä uutisena. TNA:n sekoilu Sorensenista ja Zema Ionista aina loppuvuoden rahaongelmiin läpi vuoden jatkuneena teemana.

15. Vuoden spotti
Tänä vuonna teema olkoon "yksinkertainen on kaunista". Cesaron finisher ja Giant Swing Khalille sekä Mizin riepottelu pitkin turva-aitoja olivat sitä. Vieläkin suuremman "Holy Shit" -hetken, tai tarkalleen ottaen parikin sellaista, aiheutti Gail Kimin ja Taryn Terrellin spotfest Slammiversaryssa. Gail Kim lensi matsissa yli kehäkulmauksen hurjalla vauhdilla, mutta kaipa ottelun "the moment" oli silti Taryn Terrellin Suicide Dive jonka päätteeksi blondin naama mäjähti sisääntuloramppiin.

16. Vuoden "mark out moment"
Yleisö laulaa Fandangon themeä WrestleManian jälkeisessä Raw'ssa. Fandango nyt ei tietääkseni mikään smarkkien (tai kenenkään muunkaan) suursuosikki ollut, joten tämä täysin odottamaton ja uniikki reaktio oli kerrassaan upea.

Hopeinen kategoria:

17. Vuoden aliarvostetuin painija
John Cena muuten, mutta "arvostan painijaa, en bookkausta" -perusteluissa on perää. Ryback, hmmm, ehkä bookkauksellinen p**ka on tipahtanut niskaan ihan ansaitusti. CM Punkin äänestäminen vuoden huonontuneimmaksi on melko karkeaa liioittelua, mutta ei hänkään nyt oikein tähän sovi. TNA:sta keskustelee jokin kolme kirjoittajaa ja me ollaan vieläpä kaikesta aina samaa mieltä. Alertista on tullut liian kiltti - vuonna 2013 kaikki saivat reilun tilaisuuden eikä ketään arvostettu ali ansaitsemansa osan.

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Dean Ambrose ei ole vieläkään näyttänyt yksilönä WWE:ssä mitään syytä kohtaamalleen rakkaudelle, ja What sanoi Bray Wyattia hyvin "elokuvahahmoksi painihahmon sijaan". Mielessäni oli kuitenkin alusta saakka, valitettavasti, sama ehdokas kuin Migulla: Dolph Ziggleriin jaksoin minäkin pitkään uskoa, mutta ei se vain ole riittävän hyvä ME-tasolle, ja siksi hänen kohtalostaan on turha itkeä. Siitä olen eri mieltä, että miehen paikka olisi midcardissa. Ziggler on sellainen vaivaannuttava väliinputoaja, ei riittävän hyvä main eventtiin mutta liian hyvä IC-mestariksi. Maisemanvaihdos voisi olla paras ratkaisu viihdyttämisen kannalta, mutta ymmärrän jos WWE:n turvallinen palkkašekki motivoi enemmän.

19. Vuoden kehittynein painija
Magnus on kehittynyt maailmanmestarin raamit täyttäväksi esiintyjäksi, mutta painitaidoista on TNA:n paskabookkauksella paha sanoa. Roman Reignsin nousu on meikäläiseltä suurimmaksi osaksi jäänyt näkemättä, mutta uskaltaisikohan jälkiviisastella, että alusta saakka Shieldin mörssärissä on ollut sellaista "parin vuoden päästä Takeria vastaan Maniassa ja ehkä putki katkeaa" -fiilistä. Sanotaan puolueellisen seuraamisen ansiosta Magnus, Bound for Glory Series oli britin osalta riittävän vahvaa kehäsuorittamista.

20. Vuoden debytantti
Big E vaikuttaa lupaavalta, mutta jotenkin PPV-esiintymisissä ei ole bookkauksen puolesta ollut samanlaista tärkeyttä kuin kahdella muulla kandidaatilla. Fandangon lento katkesi pian debyytin jälkeen, joten loppuvuodesta rytinällä kuvioihin tullut Ethan Carter III vie kunnian. Voisi olla nopeassakin aikataulussa ME-nimi kuihtuneelle lafkalle, mutta se nykyinen bookkaus... Moraalinen voittaja toki Big E, joka on ex-Batemaniin verrattuna oikeasti rookie.

21. Vuoden promottaja
Vanhat mikkimestarit ovat suorittaneet omalla hyvällä tasollaan, Colterille annoin jo gimmick-palkinnon. Niin vähän olen Raw'ta katsonut että jätetään tyhjäksi, vaikka samalla perusteella pitäisi toki tehdä sama monelle muullekin kategorialle joihin kuitenkin vaivauduin viisi rupiaani sepustamaan.

22. Vuoden manageri
Paul Heyman.

23. Vuoden selostaja
JBL on melko hyvä eivätkä menneet vuodet paina arvioissa (joku Tenay ei ole paljoa 10 vuoden aikana muuttunut, joten palkinto yhdestä vuodesta on sellainen pakkoratkaisu jos ei muuta keksi).

24. Vuoden segmentti
Mark Henryn feikkieläköityminen oli puhdasta kultaa siitä vaaleanpunaisesta pikkutakista lähtien. Todella hyvä promo, miehen liikuttuessa kyyneliin aloin jo epäillä mahtaako swerveä tullakaan, ja kun se tuli olin suorastaan onnellinen ettei eläköityminen ollutkaan totta. Mihinkään tämän veroiseen uran jatkuminen ei luonnollisesti johtanut, mutta jo tämä segment oli yksistään kaiken arvoinen.

25. Vuoden tv-show
Raw'n kolme tuntia ei nappaa, Impactit liiaksi kakkaa. WWE:n B-, C- ja D-ohjelmia en luultavasti katsonut ollenkaan, ehkä kerran vahingossa viisi minuuttia SmackDownia intialaisessa hotellissa, oli vielä edellinen PPV katsomatta niin piru vie spoilasi. Tyhjä.

26. Vuoden tv-ottelu
Tämän piti olla TNA:n suurin mahdollisuus napata tärkeähkö pysti, kun PPV:t siirtyivät suureksi osaksi telkkarin puolelle. Lafkassa ei kuitenkaan nähty koko vuonna yhtäkään MOTYC ottelua, ja en muista Impacteistakaan kuin jonkin pari matsia. CM Punkin ja John Cenan ottelu alkuvuodesta oli sen sijaan mahtava.

Kultainen kategoria:

27. Vuoden stable
AA88. Viime vuonna äänestin Shieldiä parin esiintymisen perusteella ja tuli vähän huono omatunto. Nyt en osaa verrata Kilpeä ja Wyatt Familyä viikottaistuntemuksen puutteen vuoksi. Tyhjä.

28. Vuoden tag team
WWE:n tag-ylösnousemus oli yksi tämän painivuoden hienoimpia juttuja. Taas kerran kuva divisioonasta on vajaa muutaman PPV-kärhämän perusteella, joten ääni joukkueelle joka on ollut suosikkini laadukkaasta nipusta. Real Americans viihdyttää kehässä ja sen ulkopuolella, kunhan vielä vuonna 2014 käytettäisiin ponnahduslautana Cesaron singles-läpimurtoon, mieluiten kuitenkin vasta yhden mestaruuskauden jälkeen.

29. Vuoden promootio
WWE:n tasaisen tavarajunan puksutus ei aiheuta läheskään samanlaista aivosolujen katoa kuin tunteikkaampi wannabe-haastajansa.

30. Vuoden feudi
Jotenkin köyhä painivuosi feudien osalta. Joko ovat jääneet lyhyiksi, tai sitten pitkät ovat flopanneet (AA88 vs. TNA, Authority-angle ei innostanut seuraamaan ohjelmaa). Kai se on seurattava liikettä ja nostettava Punk vs. Undertaker, Takerin maniafeudin kun ei odotakaan kestävän pidempään. Laadukas kuvio.

31. Vuoden show
Ei mitään muistikuvaa. Loppuvuoden PPV:t tuli jopa pitkälti kelailtua, SurSerin skippasin kokonaan. SummerSlamille en lämmennyt lainkaan niin paljon kuin foorumiveljet, joten pikaisen topic-selailun perusteella äänestän villikorttina WWE Paybackia. Näytti ylittäneen odotukseni roimasti.

32. Vuoden ottelu
Punk vs. Lesnarista en tykännyt yhtä paljon kuin about kaikki muut, näkyi myös SummerSlamin arvostuksessa. Punk vs. Taker oli sen sijaan ehtaa loistavuutta isoista sisääntuloista lähtien.

33. Vuoden naispainija
Gail Kim ja Taryn Terrell ottelivat TNA:n vuoden parhaan ottelun, mutta blondin pamahdettua paksuksi momentum hiipui. Voittoon siis WWE:ssä dominoinut AJ.

34. Vuoden painija
Daniel Bryan niin helppo valinta ettei kaipaa tässä vaiheessa enää mitään perusteluja.

[Dorian]

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu

Total Divas vs. Real Divas - Survivor Series. Eihän tuolta mitään odottanutkaan, mutta pois tällaiset paskat mun ruudusta. Pay Per View Maksaisin toki isolle osalle otteluun osallistuneista monestakin asiasta. Tämä ei ollut yksi niistä asioista.

2. Vuoden huonoin feudi

Total Divas vs. Real Divas. Ks. yltä. Paini/saippuooppera on yksi asia ja sitten tissit on toinen asia. Kalja on yksi asia ja punkku on toinen asia. Molemmat on ihan kivaa, mutta ei sekaisin.

3. Vuoden huonoin segmentti

Tähän menisi kaikki ne, missä Jeff Hardyn ajatukset kuuluivat ääneen. Siis ei kilin v***u mitä paskaa. Kun tässä nyt haetaan varmaan kuitenkin ihan yksittäistä, niin pitää varmaan miettiä jotain muuta. Bully Raynkin katoamistemppu kerkesi vuoden 2014 puolelle. TNA:han näitä tosiaan tarjoili ihan urakalla. Valitaan voittajaksi kuitenkin WWE:n puolelta Musical chairs. Ei ei ei ja vielä kerran ei. Käsi ylös ketä oikeesti kiinnostaa edes pikkiriikkisen?

4. Vuoden huonoin gimmick

Joseph Park. En vaan mitenkään pysty käsittämään tuon hypetystä. En viihtynyt hahmon parissa kertaakaan. Viimeisin Impact vielä katsomatta, mutta toivottavasti tuo nyt haudattaisiin kokonaan.

5. Vuoden pettymys

Näitähän riittää. Sandow, Ryback ja Ziggler tulee ekana mieleen. Kyllä mä silti taidan mennä TNA:lla. Takana loistava tulevaisuus. Vastoin kaikkia muita pidin Aces&Eights –kuvion ideasta. Toteutus nyt oli toki aikalailla sitä itseään. Oli tulikuuma rosteri ja lopputuloksesta tuli täysi pannukakku.

6. Vuoden huonontunein painija

Tää on vähän paha, kun tähän kategoriaan pudotakseen olisi joskus pitänyt jotain osatakin. Ehkä mäkin komppailen ja valitsen The Mizin.

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)

Vuodesta toiseen The Great Khali. Sitten vois tietysti listata 95% diivoista, mutta niiltä en edes odota mitään. Khali on vaan aivan käsittämättömän huono. Sanottu ennenkin, mutta eihän se osaa edes kävellä.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike

Hamittavan vähän on tänä päivänä enää uskottavia submission-liikkeitä ainakin ison E:n puolella. Vaikka olenkin submission-lopetusliikkeiden suuri ystävä, niin tällä kertaa taidan mennä Rybackin Shell shockilla. Sen verran näyttävä liike ja Ryback vetelee sen vähän isommillekin kavereille, niin pakko digata.

9. Vuoden turn

Kai se on tässäkin kompattava muita ja valittava tuo Zigglerin ja Del Rion tuplakäännös, koska noita ei kovin usein nähdä eikä varsinkaan kovin onnistuneesti. Kuten joku edellä jo totesikin, niin lopputulema jäi vähän torsoksi, mutta ei se poista itse turnin arvoa.

10. Vuoden face

Daniel Bryan. Joka muuta väittää puhuu paskaa. Niin käsittämättömän tulikuuma kaikesta bookkaussekoiluista huolimatta.

11. Vuoden heel

Bully Ray. Jos en väärin muista, niin annoin ääneni hälle myös vuosi sitten. Loistavaa promotusta ja sai välillä aikaan itsessäni ihan oikeaa heattia. Ei X-Pac heattia, vaan sitä toivotunlaista. Harvemmin kuitenkaan olen jaksanu eläytyä sitten SubTV:n Smackdown –lähetysten ja ala-asteen.

12. Vuoden paluu

Lesnarin tämän vuoden ”paluut” eivät ehkä ihan putoa tähän kategoriaan, kun niitä on nähty sen verran useita viimeisen parin vuoden aikana. Tekisi mieli sanoa Rob Van Dam, mutta eihän sekään nyt aivan nappiin mennyt. Goldustihan tämän tulee viemään. Paluu oli onnistunut, joten ei kai tässä muita vaihtoehtoja edes oikein ole. Tyyppiin palaamme vielä myöhemmin.

13. Vuoden gimmick

Kaikessa naurettavuudessaan Fandangosta tuli jopa suoranainen ilmiö. Ballroom dancer wrestlingmaailmassa ja sitten se muka toimii. Tästä alustuksesta huolimatta joudun menemään Bray Wyattilla, joka on kyllä kovasti allekirjoittaneen mieleen. Mennään juuri ja juuri sen rajan paremmalla puolella, milloin outo ja pelottava muuttuu naurettavaksi. Onnistunut gimmick, katsotaan nyt jaksaako kantaa pitkäänkin.

14. Vuoden uutinen

Vähän hämärä kategoria, kun en oikein tiedä miltä kantilta tätä pitäisi katsella. Jos nyt shokkiarvoa lähdetään hakemaan, niin Paul Bearerin kuolema vain hieman ennen ’Maniaa vie kyllä voiton.

15. Vuoden spotti

Kovin vannotin itselleni, että kaikkiin laitetaan vaikka väkisin jotain. Mutta tähän ei kyllä keksi, joten äänestän tyhjää.

16. Vuoden "mark out moment"

Kompataan tähänkin muita eli Bryanin mestaruusvoitto Summerslammissa. Ei ollut mitään kiven kovia mark out momentteja kyllä itselle tänä vuonna. Tuppaan saamaan kovimmat kiksit aina jonkin ison starban paluusta, mutta kaikki Lesnarinkin esiintymiset onnistuin itseltäni aina jollakin tavalla spoilaamaan.

Hopeinen kategoria:

17. Vuoden aliarvostetuin painija

Kyllähän tällä palstalla vallitsee joku kumma totuus, ettei Triple H kykene ’Mania –tason otteluun vuonna 2014. Vähän lipsahtaa tämänkin vuoden puolelle tosiaan, mutta anteeksi mitä v**tua? Onhan kyseessä edelleen kiven kova esiintyjä eikä ne painitaidot ole mihinkään kadonneet. Jos jotain kahden pölykoiran karismalla varustetun indy-uikkarin lockfestiä haluat katsella, niin älä osta WrestleManiaa. Et kuulu kohderyhmään.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

Lupasin palata Goldustiin ja tässä se nyt tulee. Ei sillä etteikö tag title –kausi olisi ihan onnistunut ja sitä myöten paluukin. Mutta en vaan käsitä miten jengi jaksaa olla aivan mehuissa tästä jätkästä? En tajunnut 5 vuotta sitten, 10 vuotta sitten enkä tajua nytkään. Hyvää keskitasoa oleva tag-painija vuosisadan hirveimmällä gimmickillä.

19. Vuoden kehittynein painija

Tässä kohdin on taas pakko kompata muita ja mennä Roman Reignsillä. Shieldin epäkiinnostavimmasta tyypistä kaikista kiinnostavimmaksi raketin lailla. Ja se on paljon se, koska pidän kovasti myös kahdesta muusta jäsenestä. Ehdotonta tähtiainesta.

20. Vuoden debytantti

Tiedetään, ei ole mikään eilisen teeren poika. Mutta en seuraa indyjä. Ei kiinnosta. Sami Zayn tuli rytinällä NXT:hen, painii kovaa matsia toisensa perään ja toivottavasti hyvinkin pian myös päärosterin puolella. Ulkonäköä myöten kaikki kondiksessa. Nyt sitä v***n pushia niinkun olis jo.

21. Vuoden promottaja

Tässäkin täytyy kompata ja mennä Paul Heymanilla. Heymanin promoissa on laatutakuu. Aina jos ei raakatimanttia, niin vähintään jotain muuta jalokiveä. Laita tämä jätkä Heymanin rinnalle, anna siellä kenties vielä typerämpi nimi ja Heyman tekee siitä sulle IC-mestarin parissa viikossa.

22. Vuoden manageri

Paul Heyman, ks yltä.

23. Vuoden selostaja

JBL. Huikeeta läppää ja kayfaben rikkomisen kanssa flirttailua lähes joka jaksossa. ”It’s almost like we have a new Sin Cara”

24. Vuoden segmentti

Mark Henryn eläköityminen. Tiukka promo. Isolla miehellä oli täällä pala kurkussa. Sitten PAM! Tunsin itseni h**vetin tyhmäksi ja petetyksi, mutta samaan aikaan sain suunnatonta mielihyvää koska palasin hetkeksi aikaan, jolloin uskoin vielä kayfabeen.

25. Vuoden tv-show

Eihän tässä oikeastaan ole kahden promootion seuraajalle kuin yksi vaihtoehto tänä vuonna, eli RAW.

26. Vuoden tv-ottelu

Olen ehkä vähän huono antamaan ääneni tässä kategoriassa, kun viikottaiset yhdeksän kertaa kymmenestä vain pyörivät taustalla kun pelaan football manageria. Eli toisin sanoen en katso juurikaan tv-otteluita. Tänä vuonna oli kuitenkin yksi poikkeus, jonka muistan sen verran hyvin että voin sen nostaa tässä esiin. Elikkäs Antonio Cesaro vs Sami Zayn 2 out of 3 falls @ NXT 8/21/13.

Kultainen kategoria:

27. Vuoden stable

Kuten todettua pidin myös Aces&Eights –kuviosta ja pienellä viilauksella olisin joutunut tässä ihan tosissaan pohtimaan, mutta kyllähän tämä nyt menee väkisinkin The Shieldille.

28. Vuoden tag team

Tämä oli hieno vuosi tag team painille noin yleisesti, mutta en oikein osaa sanoa oliko mikään tiimi nyt ihan niin kauhen erityinen. Tykkään kun veljekset taggaa, sillä silloin tiimillä on joku selkeä merkitys. Usot eikä Goldust kuitenkaan oikeen vakuuta minua, joten joutuu tiputtamaan laskuista pois. Rhodesin toinen tag team oli kuitenkin myös suhteellisen hyvä ja jotain ideaakin löytyi, joten menen nyt Team Rhodes Scholarsilla vaikka tuon tiimin suurimmat uroteot taitavatkin olla vuoden 2012 puolelta.

29. Vuoden promootio

En seuraa kuin kahta. Toisen vuosi oli aivan p****estä ja toisella vuosi meni mielestäni paremmin kuin pitkään aikaan. Eli tietenkin WWE.

30. Vuoden feudi

Tähänkin olisin voinut kirjoittaa Aces&Eights vs TNA, jos vain tuo mopokerho olisi saanut edes jonkun uskottavan jäsenen Bully Rayn lisäksi. Vähän jäi ehkä torsoksi tämä vuosi feudien suhteen, mikä on sinänsä aika jännä koska overall WWE veti aika kovan vuoden. Tässä nyt pitää arpoa vähän Daniel Bryan vs Authority ja CM Punk vs Paul Heymanin välillä, joista vaaka taitaa nyt kallistua jälkimmäiseen. Eli CM Punk vs Paul Heyman.

31. Vuoden show

Kai se Summerslam on. Kun ei tule arvosteltua noita, niin muistikuvatkin jää yleensä aika hatariksi. Kaksi kiven kovaa matsia, joten on sen oltava se. Mitään järisyttävää ei tänä vuonna nähty kuten edellisvuoden MITB. Mutta tällä mennään nyt.

32. Vuoden ottelu

Summerslammista tosiaan kaksi hyvää matsia, mutta kyllähän tuo aiemmin mainitsemani NXT:n ottelukin kihelmöisi tähän heittää. Sen verran mark olen kuitenkin, että big match feel on aina big match feel. Sanon Summerslamin CM Punk vs Brock Lesnar.

33. Vuoden naispainija

Ei tosiaankaan minun lempikategoria, mutta kai tähänkin on joku heitettävä. Sanon A. J. Lee koska diivaksi harvinainen mielenkiintoinen gimmick sekä pitkä title run. Haastajina Natalya ja Gail Kim, koska edes auttavat painitaidot.

34. Vuoden painija

Daniel Bryan. Kyllähän tämä nyt on niin monta kertaa jo perusteltu eikä sitä mielestäni edes tarvitse perustella, että jätetään tällein lyhyeksi. Tulikuuma yleisön silmissä ja lisäksi aivan loistava kehässä.

Pari tuntia siihen meni, mutta tulipahan velvollisuus täytettyä.

[Rico]

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
AJ vs Vickie Guerrero
Tämä tuli mieleen ensimmäisenä. Täysin turha "matsi", eikä tässä pahemmin itse painia nähty. Ottelua edeltäneet pyörtyilysekoilut olivat myös täyttä kuraa.

2. Vuoden huonoin feudi
Big Show vs Triple H
Tämä oli kuin Big Shown ja John Laurinaitiksen välinen vääntö 2012 sillä erolla, että tämä kesti huomattavasti kauemmin. Ja kun Big Show lopulta rupesi panemaan kampoihin niin samantien tämä feudi sitten loppuikin. Lopuksi nähty Big Show vs Orton matsi Survivor Seriesissä oli vuoden huonoin PPV-ottelu.

3. Vuoden huonoin segmentti
Vickie Guerreron potkut Rawin gm:n hommista
Tähän olisi voinut pistää minkä tahansa kaikista Big Shown kyykytyssegmenteistä, mutta koska niistä ei pystynyt yhtä päättämään niin annetaan ääni tälle. Vastaavia potkuja Vickielle on nähty ennenkin ja tullaan todennäköisesti vielä näkemään tulevaisuudessa, valitettavasti.

4. Vuoden huonoin gimmick
Itkevä Big Show
Itkevä jättiläinen, joka ei voi kuin totella pahaa pomoa.

5. Vuoden pettymys

6. Vuoden huonontunein painija
The Miz
Ei tässä muita tule mieleen. Tänä vuonna Miz on mennyt matseissaan selvästi alaspäin.

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)
Great Khali
Mennään helpolla ja valitaan Khali.

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Daniel Bryanin Running Knee
Rajun näköinen finisher. Varsinkin se ensimmäinen Cenalle tehty on jäänyt erityisesti mieleen.

9. Vuoden turn
Triple H
Del Rion ja Zigglerin doubleturn oli ehkä jopa yllättävämpi, mutta Tripsun turn oli huomattavasti merkittävämpi, koska sen jälkeisissä asioissa pyörii WWE:n pääkuviot edelleen.

10. Vuoden face
Daniel Bryan
Bryan on ollut koko vuoden niin suuressa suosiossa, että selvä tapaus.

11. Vuoden heel
The Shield
Koko vuoden pinnalla pyörinyt heel trio ansaitsee mielestäni eniten tämän.

12. Vuoden paluu
Goldust
Goldustin paluu yllätti erittäin positiivisesti. Tuntuu kuin mies olisi uransa parhaassa kunnossa ja vielä 44- vuotiaana. Tiimi Codyn kanssa on myös loistava ja ansaitusti ovat Tag-mestarit.

13. Vuoden gimmick
Wyatt Family
Olen tykännyt Wyatt Familysta alusta asti. Gimmick on niin erilainen ja on oivaa vaihtelua nykyiseen PG-eraan. Brayn promot ovat myös hyvin tehtyjä.

14. Vuoden uutinen

15. Vuoden spotti
Daniel Bryanin Running Knee John Cenalle
Tämä jäi parhaiten mieleen, koska se oli matsin lopetus ja näyttävä.

16. Vuoden "mark out moment"
Daniel Bryanin mestaruusvoitto Summerslamissä
Kyllä tämä oli itselle se suurin markitushetki tänä vuonna. Bryan vei Cenan puhtaasti ja matsi päättyi Bryanin Running Kneehin, jota käytti ensimmäistä kertaa. Loistava hetki.

Hopeinen kategoria:

17. Vuoden aliarvostetuin painija

18. Vuoden yliarvostetuin painija

19. Vuoden kehittynein painija
Roman Reigns
Ei voi väittää etteikö Reigns olisi mennyt eteenpäin tänä vuonna siitä millainen oli Shieldin debytoidessa tai varsinkaan vielä NXT:ssä facena.

20. Vuoden debytantti
Wyatt Family
Tämä tuli käytyä vuoden gimmick -kohdassa läpi.

21. Vuoden promottaja
CM Punk
Tämä oli mielestäni Punkin ja Wyattin välinen kauppa. Annetaan ääni nyt Punkille koska hänen promot viihdyttivät enemmän.

22. Vuoden manageri
Zeb Colter
Zeb oli uusi hahmo nyky WWE:hen ja sen takia toi vaihtelua ja on tehnyt hyvää työtä Swaggerin ja Cesaron managerina.

23. Vuoden selostaja
JBL
Värikästä kuunneltavaa muihin WWE:n selostajiin verrattuna.

24. Vuoden segmentti
CM Punk kaataa Paul Bearerin tuhkat Undertakerin päälle
Tämä oli niin raju temppu nykyisellä PG-ajalla.

25. Vuoden tv-show
Raw
Toisin kuin muutama vuosi sitten, Smackdown ei enää ole painillisesti parempi ohjelma kuin Raw. Sen takia itsellä Smackdownin katsominen on jäänyt nykyään vähemmälle.

26. Vuoden tv-ottelu

Kultainen kategoria:

27. Vuoden stable
Wyatt Family
Pääasiassa heidän gimmickin perusteella laitoin äänen heille. Braytä mainitsin gimmick -kohdassa, minkä lisäksi Rowan ja Harper ovat viihdyttävä kahden ison miehen tiimi ja Harper varsinkin on taitava kehässä.

28. Vuoden tag team
Cody Rhodes ja Goldust
WWE:n tagdivari on tällä hetkellä erinomaisessa tilanteessa ja huippujoukkueita riittäisi vaikka mihin. Ääni kuitenkin Rhodesin veljeksille, koska heillä on sen verran pitkä ja omasta mielestäni kaikinpuolin mainio mestaruuskausi takana.

29. Vuoden promootio

30. Vuoden feudi
Undertaker vs CM Punk
Ainut miinus tässä feudissa oli, että se lähti käyntiin matsilla, jonka voittaja saa kohdata Takerin Maniassa, muuten täyttä kultaa.

31. Vuoden show
Wrestlemania
Mania on aina Mania. Vaikka Summerslam oli cardiltaan parempi, niin se ei pääse tunnelmaltaan Wrestlemanian tasolle.

32. Vuoden ottelu
En osaa päättää Punk-Taker enkä Cena-Bryan matsien väliltä.

33. Vuoden naispainija
AJ
Hallinnut koko vuoden WWE:n naistendivaria. Selvä valinta.

34. Vuoden painija
Daniel Bryan
Kaikinpuolin viihdyttävä Bryan on oikeutetusti WWE:n tämän hetken kuumin nimi.

[Ultimate]

WWE oli selvästi eniten seuraamani lafka vuonna 2013, joten nämä äänet painottuvat siihen suuntaan. Liian hajanaisesti seuratuista muista promootioista kun ei oikein onnistunut vuoden aikana saamaan tarpeeksi laajaa kuvaa, että ne olisi ollut mielekästä äänestykseen mukaan ottaa. Mahdollisia virheitä tekstistä varmasti löytyy, ne on pakko kuitata tällä(kin) kertaa armottomalla kiireellä, mikä tämän rustaamisen kanssa aina tulee.

Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu
- Primo ja Epico muodostivat etenkin vuoden 2012 aikana oivallisen joukkueen, voittaen mm. joukkuemestaruudet haltuunsa kyseisen vuoden alussa. 12 kuukautta myöhemmin vuoden ensimmäisessä Smackdownissa kaksikko (Primo ja Epico) oli ottamassa managerinsa Rosa Mendesin kanssa turpaan Great Khalin, Hornswogglen ja Natalyan tiimiltä. Surkeaa painia (kiitos Khalin ja Hornswogglen), masentavaa bookkausta ja taitavan joukkueen hautaaminen – siitä on minun kirjoissani tämän vuoden huonoin ottelu tehty.

Sykähdyttävän huonoja esityksiä tarjosivat myös Khalin ja Jinder Mahalin kaksikko helmikuisessa Smackdownissa, Khali ja Titus O’Neil viikkoa myöhemmin ja Khali ja Ryback marraskuun ensimmäisessä RAW’ssa. Vuoden kehnoimman diva-matsin tittelin saa puolestaan Brie Bellan ja Aksanan ponneton esitys 4.10. nähdyssä Smackdownissa.

2. Vuoden huonoin feudi
John Cenan ja Rybackin kesäinen feudi olisi voinut olla todellinen läpimurtotapaus Rybackille, mutta uhkaavasta Rybackista tehtiin lopulta itkupilli ja huono häviäjä. Myöskään miesten kaksi PPV-kohtaamista eivät tarjonneet mitään erityistä viihdettä, vaikkeivat toki aivan heikkoja koitoksia olleetkaan. Damien Sandow’n ja Dolph Zigglerin loppusyksyn vihanpito taas sisälsi muutaman turhan gimmick-matsin, eikä vienyt loppujen lopuksi oikein kumpaakaan eteenpäin – miehet vain tuntuivat ottelevan toisiaan vastaan jaksosta toiseen ilman sen pätevämpää syytä. Syksyinen Santino Marellan paluu oli minulle ihan positiivinen asia, mutta sitä seurannut Real Americansien jobbaus miehelle ei ollut oikein mieleen. Syksyn aikana tylsistytti myös rutikuiva Curtis Axelin ja R-Truthin feudi, sekä suuria tunteita herättämätön Del Rio vs. Cena. Jälkimmäinen kaksikko onnistui tosin sentään painimaan kaksi hyvää ja toimivaa PPV-ottelua.

Joukoin heikoimmaksi nousee kuitenkin Santinon ja Real Americansien välienselvittely. Yksipuolisen vihanpidon aikana tuntui, että lahjakas Cesaron ja Swaggerin kaksikko oltaisiin hautaamassa tyystin, mutta onneksi loppuvuosi oli kuitenkin miehille valoisampi. Santino taas katosi jälleen kuin tuhkatuuleen, hyötymättä voitoistaan oikeastaan mitään.

1st Runner Up: Curtis Axel vs. R-Truth
2nd Runner Up: John Cena vs. Ryback

3. Vuoden huonoin segmentti
Vuoden huonoimman segmentin tittelin nappaa itselleen Titus O’Neilin sekoilut kiitospäivän Smackdownissa. ”Kunniamaininnan” saavat jossain päin syksyä nähty laulukilpailu, jossa mukana olivat mm. 3MB ja Great Khali sekä Miz TV –segmentit. Jälkimmäiset tarjosivat ajoittain hyvääkin viihdettä, mutta Mizin face-kaudella meno oli usein tylsää ja kulunutta. Vuoden aikana nähtiin taatusti muitakin inhottavan huonoja hetkiä, mutta osa niistä on armeliaasta jo onneksi pois muistista pyyhkiytynyt.

1st Runner Up: Singing contest @ Smackdown
2nd Runner Up: Miz TV

4. Vuoden huonoin gimmick
Face-Miz oli kuiva kuin mikä, tanssiva Khali ei naurattanut tahi viihdyttänyt ja ikuista hyvishahmoaan vetävä Kofi ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Näistä huonoimmaksi valitsen The Mizin, jonka hahmosta tuntui käännöksen myötä katoavan kaikki se mikä miehestä teki aikanaan kiinnostavan nimen. Jotkut ovat vain luontaisia heelejä ja Miz kuuluu ehdottomasti kyseiseen porukkaan.

1st Runner Up: The Great Khali
2nd Runner Up: Kofi Kingston

5. Vuoden pettymys
Alkuvuodesta päähän otti erityisesti CM Punkin ja The Rockin Royal Rumble kohtaamisen bookkaus. Puhdas ja eeppinen ”First time ever” koitos olisi lämmittänyt taatusti myös monien muiden mieltä, mutta sen sijaan ottelu päätettiin lopettaa sekaantumisilla ja uudelleenkäynnistämisellä. Tuloksena oli toki silti erinomainen matsi, mutta yksi vuoden kovimmista otteluista oltaisiin voitu hoitaa kotiin myös paremmin. Yksittäisistä otteluista harmittamaan pisti myös Survivor Seriesin ME – kymmenminuuttinen räpellys Ortonin ja Big Show’n välillä kun ei oikein tuntunut yhden vuoden isoimman tapahtuman arvoiselta lopetukselta. Kaiken lisäksi Survivor Seriesin pääotteluksi olisi voitu kehitellä myös vaikka minkälaisia muitakin ja parempia skenaarioita meneillään olleen kuuman Authority-kuvion jatkumona.

Muita pettymyksen aiheita olivat mm. Dolph Zigglerin totaalisesti tyrehtynyt push loppuvuodesta, Fandangon päämäärätön bookkaus WrestleManian jälkeen ja United States –mestaruuden olemattomiin painunut näkyvyys.

Ykköseksi nousee silti Survivor Seriesin Main Event. Ei Bryania, ei kuumaa Survivor Series –ottelua, vaan tylsä ja kaiken lisäksi epäpuhtaasti päättynyt ottelu kovin nähdyn otteluparin välillä. Jatkoihan kyseinen mittelökin toki syksyn jatkunutta kuviota, mutta paljon parempaankin olisi pitänyt pystyä.

1st Runner Up: Dolph Zigglerin hautaaminen
2nd Runner Up: Unites States –mestaruuden kohtelu

6. Vuoden huonontunein painija
Big Show väläyttelee yhä aika ajoin oikeiden vastustajien kanssa erinomaisiakin otteita, mutta totuus on, että jättiläinen rapistuu kehätaitojensa osalta silti vuosi vuodelta. Totuudesta puheenollen, myöskään R-Truthin terä ei tuntunut olevan enää vuonna 2013 aivan yhtä viiltävä kuin aikaisempina aikoina. The Miz menetti kiinnostusta ennen kaikkea hahmonsa puolesta, mutta ei ole ollut aivan parhaimmillaan myöskään kehässä. Voittajaksi nostan silti Rey Mysterion. Mies ei ole ollut vuoden vähäisissä kehäotteissaan toki mitenkään erityisen huono, mutta verrattuna entiseen mies on monelta osin kuin varjo vanhasta Reystä. Yhteen hyvään runiin Mysteriollakin olisi kuitenkin varmasti silti mahdollisuudet.

1st Runner Up: R-Truth
2nd Runner Up: Big Show

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)
Hornswogglen kehäesiintymiset olivat onneksi nopeasti laskettavissa, mutta muutamia kertoja mies pääsi silti meitä vuoden aikana ”viihdyttämään”. Aktiivisemmin esiintyneistä nimistä heikoimpia otteita esittivät The Great Khali ja Brodus Clay, jotka olivat vuonna 2013 selkeästi WWE:n kammottavimmat kehäottelijat – onneksi jälkimmäistä käytettiin sentään vuoden lopussa nostamaan uutta verta overiksi. Naisten puolelta heikoimpia suorituksia taisi esittää läpi vuoden Aksana, joka ei tunnu kehässä yltävän koskaan keskinkertaista parempaan suoritukseen. Ääni kuitenkin Khalille, joka oli omissa listauksissani mukana neljässä vuoden viidestä huonoimmasta ottelusta. Ehkäpä jätti jättäisi tänä vuonna jo leikin kesken meidän painifanien iloksi?

1st Runner Up: Brodus Clay
2nd Runner Up: Aksana

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike
Antonio Cesaron Giant Swing ei ehkä ollut varsinainen lopetusliike, mutta muistanpa senkin ainakin yhden ottelun lopettaneen – kannatusta siis tälle aina näyttävälle ja yleisön sytyttävälle liikkeelle! Bryanin Running Knee oli simppeli, mutta hiton tehokkaan näköinen finisher, joka tuntuu sopivan kuin nenä päähän rämäpäiselle Bryanille. Annan ääneni kuitenkin Roman Reignsin Spearille. Perinteinen liike nousi taas isompiin parrasvaloihin Romanin mukana, mikä on oikein iloinen asia. Sen lisäksi mies onnistuu myös tekemään liikkeen vakuuttavasti. Reignsin Spear tarjosi monta komeaa hetkeä vuoden aikana.

1st Runner Up: Running Knee (Daniel Bryan)
2nd Runner Up: Cesaro Swing (Antonio Cesaro)

9. Vuoden turn
Vuoden kovimmat turnit liittyivät WWE:n puolella Authority-kuvioon. Kanen omalaatuinen kääntyminen ja gimmick-muutos piristivät veteraanin kiinnostavuutta ja piristysruiskeen hahmolle antoi myös Ortonin loppukesän heel turn, joka nosti miehen suosta paikoitellen tylsän face-kauden jälkeen. Unohtaa ei sovi myöskään ikonimaisen Shawn Michaelsin kääntymistä pahojen joukkoon, heel-Shawn oli pitkästä aikaa jännittävää nähtävää. Ykköspaikan vie kuitenkin Triple H. SummerSlamin turn oli paitsi toteutettu erinomaisesti, se oli myös looginen mutta silti yllättävä ja käynnisti vuoden isoimman ja kiinnostavimman kuvion. Hienoa työtä.

Mielen syövereistä nousi kuitenkin tekstiä läpikäydessä vielä yksi – tai oikeastaan kaksi – loistavaa käännöstä. Kesäkuussa nähdyssä Paybackissa Zigglerin ja Del Rion ottelun aikana tapahtunut yleisönreaktioilla pelannut tupla-turn oli bookattu kerrassaan upeasti ja ansaitsee maininnan tällä listalla.

1st Runner Up: Dolph Ziggler ja Alberto Del Rio
2nd Runner Up: Randy Orton

10. Vuoden face
Cody Rhodes paljastui kesäisen hyviskäännöksensä jälkeen kerrassaan rakastettavaksi ja helposti kannatettavaksi naamaksi – kirsikkana kakun päällä oli loppuvuodesta muodostunut veljesjoukkue Goldustin kera, joka nosti nuoren Rhodesin osakkeita entisestään. Myös Dolph Ziggler tuntui kannusteltava ja sympaattiselta hahmolta kesäisten koettelemustensa jälkeen.

Daniel Bryan on kuitenkin tämän kategorian ykkönen. Mies on suosikki niin ison massan, kuin hieman tarkkakatseisempienkin painifanien kirjoissa. Ja miksei olisi – mies on yhtiön taidokkain kehäosaaja, sopivan karismaattinen ja jokamiehennäköinen maanläheinen tähti. Vuoden aikana nähtiin monta korviahuumaavaa Yes-festiä ja niitä on taatusti tulossa vielä lisää. Bryan on yksinkertaisesti paras face-hahmo vuosiin.

1st Runner Up: Cody Rhodes
2nd Runner Up: Dolph Ziggler

11. Vuoden heel
CM Punkin alkuvuoden heel-hahmo oli hyytävän hyvä, mutta koska mies oli puolet vuodesta hyvis, ei palkintoa miehelle viitsi tästä antaa. Osa-aikaisesta pahiskaudestaan kärsii tämän palkinnon osalta myös Triple H, vaikkakin miehen ilkeä authority-rooli sopikin Haitchille loistavasti. Damien Sandow taas veti pahisrooliaan oivallisesti koko vuoden, mutta mies ei sittenkään yllä vielä aivan tämän palkinnon saajaksi – kenties Damien olisi kaivannut vielä hieman enemmän näkyvyyttä vuoden aikana? Sen sijaan Bray Wyatt pääsee jo lähelle. Mystinen, mielipuolinen ja ennen kaikkea erilainen pahishahmo väritti oivallisesti WWE:n vuotta – kulttijohtalle ei liiemmin tehnyt mieli vuoden aikana hurrata. Shield oli vuoden kovin heel-ryhmittymä ja kovasta kolmikosta nousi parhaiten esiin jo jonkun aiemminkin mainitsema Dean Ambrose. Miehen olemus suorastaan huutaa buuauksia.

Ykköseksi nousee kuitenkin Paul Heyman. Niljakas, sanavalmis ja likaisia keinoja kaihtamaton Heyman on rakastettavan vihattava heel. Heyman suorastaan kerjää olemuksellaan ja teoillaan verta nenästään – ja yleisö rakastaa sitä, kun niin viimein tapahtuu. Paul Heyman tämän kategorian ykkönen.

1st Runner Up: Dean Ambrose
2nd Runner Up: Bray Wyatt

12. Vuoden paluu
CM Punk ei ehtinyt lomailla kovinkaan kauaa ennen paluutaan, mutta olihan yhtiön yhden ykköshahmoista paluu silti keskikesää ilahduttanut asia. Rob Van Damin kohdalla minulla oli omat epäilykseni paluun onnistumisen suhteen, mutta veteraani onnistui vuoden 2013 puolella vetämään monta erinomaista ottelua ja osoittamaan ettei ”parasta ennen” päiväys ole todellakaan vielä umpeutunut. Ykkössijan vie kuitenkin Chris Jericho, jonka Royal Rumble esiintyminen oli täyttä kultaa, eivätkä sitäkään seuranneet kuukaudet olleet yhtään hullumpaa menoa. Y2J saisi minun puolestani piristää tätä kategoriaa myös tänäkin vuonna.

1st Runner Up: Rob Van Dam
2nd Runner Up: CM Punk

13. Vuoden gimmick
Bray Wyatt tarjosi varmasti vuoden omalaatuisimman gimmickin perheineen ja oli samalla tämän osaston kenties isoin väriläiskä porukan tehtyä debyyttinsä kesällä. AJ Leen hieman mielipuolinen hahmo oli räikeimmillään vuonna 2012, mutta tasaisen näyttävä persoona AJ oli silti myös vuonna 2013. Damien Sandow’n intellektuelli esiintyminen oli jälleen oikein viihdyttävää katsottavaa, eikä valittamista ollut myöskään massasta erottuvalla Fandangolla, saati paluunsa tehneellä oudoksuttavalla Goldustilla tai itsensä uudelleen amerikkalaisena patrioottina löytäneellä Jack Swaggerillä. Myös The Shieldin porukka viihdytti tummanpuhuvina ”oikeuden puolustajina”.

Hyvästä valikoimasta erokseen valikoituu Damien Sandow. Damien tuntuu kuin luodulta kyseiseen hahmoon ja vetääkin roolinsa kympin arvoisesti. Pienillä viilauksilla Sandow tulee varmasti olemaan korkealla tässä kategoriassa myös tänä vuonna, koska miehen älymystö-hahmoa olisi mahdollista myös lähteä kehittämään eteenpäin. Perintösijat WWE-vuoden kahdelle erottuvimmalle gimmickille, Bray Wyattille ja Fandangolle.

1st Runner Up: Bray Wyatt
2nd Runner Up: Fandango

14. Vuoden uutinen
Paul Bearerin kuolema oli ikävä uutinen, mutta jotain hyvääkin hommasta saatiin aikaan lisäämällä siitä hieno sivujuonne CM Punkin ja Undertakerin feudiin. Darren Youngin kaapista ulostuleminen oli taas uutinen sieltä positiivisemmasta päästä – on hienoa, että joku uskaltaa ravistella näitä monilla tavoin vanhoillisia wrestlingpiirejä rohkealla esiintulolla. Ääni kuitenkin ensin mainitulle, sillä Bearer ansaitsee ehdottomasti kiitoksen värikkäästä urastaan. Rest In Peace.

15. Vuoden spotti
Paras spotti ei välttämättä ole aina näyttävin, väkivaltaisin tai kuolemaa uhmaavin – usein riittää, että se sopii ottelun kulkuun ja tarinaan täydellisesti, nostaen samalla edustamansa matsin uudelle tasolle. Tällaisesta, toki näyttävästäkin, spotista vastasi CM Punk, jonka Elbow Drop selostuspöydällä makaavalle Undertakerille oli yksinkertaisen hieno hetki.

16. Vuoden "mark out moment"
Kun Chris Jerichon musiikki pärähti soimaan Royal Rumblessa ja mies asteli tapahtuman nimikkomatsiin numerolla kaksi, oli ainakin minulla kasvoillani leveä hymy. Tuolloin Y2J aloitti ottelun muuan Dolph Zigglerin kanssa, joka tarjosi taas omasta puolestaan markkaamisen aihetta WrestleManian jälkeisessä RAW’ssa lunastamalla onnistuneesti Money in the Bank –sopimuksensa ja voittamalla World Heavyweight –mestaruuden. SummerSlamin loppuhetket tosin lyövät laudalta kummatkin edellä mainituista. Ensin Daniel Bryanin huikea voitto John Cenasta ja sitä seurannut Triple H:n sykähdyttävä turn – loppuminuutit tuntuivat olevan yhtä katkeransuloista markkausta alusta loppuun. Tuollaisten hetkien takia tätä viihdettä katsotaan.

1st Runner Up: Dolph Ziggler cashing Money in the Bank @ RAW 8.4.
2nd Runner Up: Chris Jericho returns @ Royal Rumble

Hopeinen kategoria:

17. Vuoden aliarvostetuin painija
Alberto Del Rio tuntuu saavan osakseen liian vähän hehkutusta siihen nähden, kuinka usein mies on ottelemassa erinomaisia matseja niin viikoittaisissa kuin PPV-tasollakin. Big Show taas on turhan usein huonon bookkauksen uhri – kunnon kuvioihin päästessään jätti nimittäin osaa viihdyttää ja otella vielä hyviä otteluitakin (esim. vs. Orton @ Extreme Rules). Dean Ambrose saa tasaisen usein noottia siitä, ettei ole lunastanut turhankin massiivisia odotuksiaan päärosterin puolella, mutta niin vain mies on silti ollut mukana lukuisissa erinomaisissa otteluissa ja tarjoillut kovaa settiä myös mikin varressa. Mark Henry sai suitsutusta osakseen kesäisestä eläköitymis-anglestaan, mutta mies täytti paikkansa myös muutenkin erinomaisesti veteraani-mörssärinä läpi vuoden. Myös Randy Ortonin hatusta löytyy lukuisia sulkia monien erinomaisten matsien osalta viime vuonna, mutta Randykin tuntuu olevan varsin massiivisen hyljeksinnän kohteena yleisen mielipiteen nojalla. Zack Ryder ei päässyt juurikaan esittelemään taitojaan vuonna 2013, mutta silti monet leimasivat miehen jo menneen talven lumeksi – minusta Zackissa taas on yhä rutkasti potentiaalia jäljellä, eikä nuori ikäkään (28v.) aiheuta ongelmaa.

Voittajaksi nousee kuitenkin listalla ensin mainittu nimi. Del Rio saa harvoin erityisen paljon kiitosta siitä, että on yksi varmimmista kehäsuorittajista WWE:n palkkalistoilla. Parannettavaakin toki löytyy: miehen gimmick kaipaisi kieltämättä jonkinlaista uutta särmää tälle vuodelle.

1st Runner Up: Randy Orton
2nd Runner Up: Mark Henry

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Roman Reigns. Shieldin voimanpesä on kerrassaan mainio joukkuepainija ja olikin vuoden 2013 aikana mukana hulppeassa määrässä erinomaisia joukkuematseja. Moni kuitenkin tuntuu toitottavan Reignsin mahtavuutta myös yksilöpainija ja spekulaatiot miehen irtautumisesta Shieldistä tuntuvat saavan kannatusta. Yksilöotteluissa Roman ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole onnistunut esittämään oikeastaan mitään erikoista – mies otteli kelpo ottelut niin Bryania kuin Punkia vastaan, muttei esittänyt edes moisia vastustajia vastaan mitään erityistä, kuten vaikkapa joukkuetoverinsa Rollins tai Ambrose. Mies kehittyi toki vuoden aikana ja tulee kehittymään varmasti vielä lisääkin – sitä odotellessa miehen isoa singles-pushia sietäisi vielä viivyttää.

Big E Langston. Mies saattaa olla lupaava ja miksei myös iso tekijä joskus tulevaisuudessa, mutta viime vuoden näytöt päärosterin puolella eivät yksinään riitä mihinkään kovin kummoiseen suitsutukseen, vaikka kehuvia kommentteja mies on monesta suunnasta saanutkin. Kesä Zigglerin ja AJ:n kätyrinä tarjosi ottelupuolella kasan keskinkertaisia koitoksia, mutta käännöksen ja ison pushin myötä myös kehäotteet paranivat – vai paranivatko? Ainakaan marraskuusta alkaneen IC-mestaruuskautensa aikana Big E ei onnistunut mahduttamaan loppuvuoteensa yhtäkään erityisen muistettavaa yksilöottelua. Esimerkiksi molemmat PPV-tason mestaruuspuolustukset olivat varsin kehnoja esityksiä. Saumoja parempaankin on, mutta miehen kehuja en ainakaan näkemäni perusteella kauheasti ymmärrä.

Muitakin yliarvostusta osakseen löytyviä nimiä rosterista varmasti löytyy, mutta edellä mainitut nimet ovat selkeästi kategorian ykköset. Palkinto tällä kertaa Langstonin suuntaan.

1st Runner Up: Roman Reigns

19. Vuoden kehittynein painija
AJ Lee nosti osakkeitaan nousemalla naistendivarin kirkkaimmaksi tähdeksi ja painimalla tukun oikeasti hyviä naistenmatseja Divas-mestaruuden voitettuaan. Cody Rhodes jatkoi myöskin kehityskulkuaan ja osoitti pystyvänsä olemaan myös rakastettava face. Kovinta kehitystä osoittivat kuitenkin Uson veljekset Jimmy & Jey jotka nousivat mitättömyydestä loppuvuoden kuumaksi tiimiksi ja tuntuivat myös saavaan uutta energiaa kehäotteisiinsa. Ja mikä parasta, kaksikon kehitys tulee varmasti vielä jatkumaan tänäkin vuonna.

1st Runner Up: AJ Lee
2nd Runner Up: Cody Rhodes

20. Vuoden debytantti
Fandango nousi uuden gimmickinsä myötä kerralla parrasvaloihin ja vaikka vuosi on ollutkin pienoista vuoristorataa, mahtuu mukaan silti monia toimivia hetkiä kuten vaikkapa keväiset Jericho-ottelut. Siksi minun ääneni saakin FAN…DAN…GO! Maininnan arvoisia debytantteja oli toki myös esimerkiksi Bray Wyatt, jonka ongelmaksi tämän palkinnon kohdalla muodostui liian vähäinen otteluiden määrä. Myös saman Perheen Luke Harper esitti aika ajoin oikein hyviä kehäotteita.

1st Runner Up: Bray Wyatt
2nd Runner Up: Luke Harper

21. Vuoden promottaja
Dean Ambrose on erinomainen, muttei sittenkään saanut vuoden aikana mahdollisuuksia mihinkään erityisen pitkiin promosessioihin. Sen sijaan kolmikko Paul Heyman, CM Punk ja Triple H sai – ja heistä jokainen käytti tuota seikkaa oivallisesti hyväkseen. Punk ja Hunter kuuluvat siihen kastiin, jonka mikkityöskentely on ihailtavan varmaa illasta toiseen ja jotka pystyvät lähes koska vaan vetämään hihastaan myös sen juonikuviotaan kuumentavan promon. Mikkimiestin ykköseksi nousee kuitenkin Paul Heyman, joka osaa paitsi ilmaista itseään virheittä ja viihdyttävästi, niin hallitsee myös yleisön reaktioiden lukemisen uskomattoman hyvin. Kun Heyman saa mikin käteensä, tietää että jotain kuuntelemisen arvoista on luvassa.

1st Runner Up: CM Punk
2nd Runner Up: Triple H

22. Vuoden manageri
Zeb Colter onnistui manageri tärkeimmässä tehtävässä eli nostamaan suojattinsa kiinnostavuutta, viihdyttävyyttä ja overiutta – juuri näin kävi Jack Swaggerin kanssa. Tapaus Swaggerin jälkeen oli Antonio Cesaron lisääminen talliin erinomaiseksi osoittautunut veto ja Real Americans porukka olikin Zebin johdolla todella viihdyttävää tavaraa läpi syksyn ja alkutalven. Ricardo Rodriguez ei ollut mukana kuvioissa aivan yhtä paljon kuin parina edellisenä vuonna, mutta tasaisen viihdyttävää seurattavaa Ricardonkin otteet olivat viime vuonnakin. Paul Heyman oli kuitenkin managerien selvä ykkönen: vuosi Lesnarin kehänurkkauksessa ja alkuvuoden hienot hetket Punkin rinnalla olivat ehtaa kultaa. Kuviot Axelin ja Rybackin kanssa eivät ehkä yltäneet samalla tasolle, mutta yhtä kaikki, Paul teki kummastakin miehestä kiinnostavamman tapauksen manageroinnillaan. Tähän päälle jo yllä mainitut huikeat mikkitaidot, niin vuoden managerin kunniasta ei ole kysymystä.

1st Runner Up: Zeb Colter
2nd Runner Up: Ricardo Rodriguez

23. Vuoden selostaja
JBL onnistui viihdyttämään minua vuoden aikana eniten selostuspöydän takana. Myös Michael Cole on tasaisen hyvä, mutta jää tässä kilvassa tällä kertaa kakkoseksi.

24. Vuoden segmentti
SummerSlamin loppuhetket olivat sen verran sykähdyttäviä, että vuoden segmentin arvonimi kuuluu kyseiseen osoitteeseen. Tapahtumia tuskin tarvitsee sen enempää kerrata – kaikki vain meni yksinkertaisesti nappiin tuona kuumana loppukesän iltana. Vuoteen mahtui toki myös monia muita hienoja segmenttejä. CM Punkin ja The Rockin sananvaihto vuoden ensimmäisessä RAW’ssa oli sähköistä seurattavaa ja kylmiä väreitä tarjosi myös viimeinen RAW ennen WrestleManiaa Punkin ja Undertakerin uurnakohtauksen muodossa.

1st Runner Up: CM Punk & The Rock @ RAW 7.1.
2nd Runner Up: CM Punk & The Undertaker @ RAW 1.4.

25. Vuoden tv-show
Maanantai-iltain RAW tarjosi vuoden aikana huikean kasan erinomaisia otteluita ja toimivia segmenttejä, että valinta on helppo. Kompaktin lyhyt Smackdown oli varsin ailahteleva show – välillä nähtiin suorastaan erinomaisia jaksoja, mutta jo heti seuraavalla viikolla saatettiin uida syvissä vesissä.

26. Vuoden tv-ottelu
CM Punkin ja John Cenan kohtaaminen RAW’ssa 25.2. oli selkeästi vuoden paras tv-ottelu. Hiton kova matsi, joka olisi kelvannut melkein minkä tahansa PPV:n ME-otteluksi. Kunniaa myös kahdelle muulle helmikuussa nähdylle kohtaamiselle: Alberto Del Rio ja Dolph Ziggler ottelivat huikean hyvän ottelun Main Eventissä 13.2. ja Chris Jericho räjäytti Daniel Bryanin kanssa pankin RAW’ssa 11.2.

1st Runner Up: Alberto Del Rio vs. Dolph Ziggler @ Main Event 13.2.
2nd Runner Up: Chris Jericho vs. Daniel Bryan @ RAW 11.2.

Kultainen kategoria:

27. Vuoden stable
The Shield oli yksinkertaisesti mukana niin monessa toimivassa kuviossa kuin vielä isommassa määrässä erinomaisia otteluita, ettei tähän kategoriaan WWE:n puolelta muita vaihtoehtoja löydy. Toki myös esimerkiksi Real Americans oli viihdyttävä kolmikko, eikä Wyatt Familyakaan voi tylsäksi moittia, mutta tällä kertaa ääni napsahtaa Deam Ambrosen, Seth Rollinsin ja Roman Reigns suuntaan.

1st Runner Up: The Wyatt Family
2nd Runner Up: The Real Americans

28. Vuoden tag team
Silkan maininnan saavat tällä kertaa Usot, Real Americans, Rhodes Scholars sekä Prime Time Players. Jokainen edellä mainituista tiimeistä onnistui viihdyttämään useampaan otteeseen vuoden aikana, mutta hillittömän kovan tag team –divarin ansiosta joidenkin tiimien on vain jäätävä hieman varjoon.

Sen sijaan The Shield (Seth Rollins & Roman Reigns), Cody Rhodes & Goldust sekä Team Hell No (Daniel Bryan & Kane) nousivat vuonna 2013 kolmeksi viihdyttävimmäksi joukkueeksi. Bryanin ja Kanen tiimi oli kasassa vain puolet vuodesta, mutta siinä ajassa kaksikko jatkoi siitä mihin edellisvuonna jäi: toimivaa kemiaa, ripaus huumoria ja erinomaisia otteluita. Puolikas vuosi kuitenkin estää tällä kertaa äänen päätymisen kyseiselle duolle. Saman ongelman takia ääntä eivät saa myöskään Cody Rhodes ja Goldust, vaikka joukkue olikin syksyn ja alkutalven ajan kerrassaan kiehtovaa seurattavaa. Sen sijaan Shieldin Rollins ja Reigns ottelivat huippumatseja läpi vuoden ja tuntui, ettei meno hyytynyt oikein yhtäkään joukkuetta vastaan. Ääni siis Shieldin kaksikolle.

1st Runner Up: Cody Rhodes & Goldust
2nd Runner Up: Team Hell No (Daniel Bryan & Kane)

29. Vuoden promootio
WWE ei ole kuukaudesta toiseen täyttä kultaa, mutta on silti promootio joka jaksaa pitää otteessaan vuodesta toiseen. Ja kyllähän niitä tähtihetkiäkin tämän suurimman ja kauneimman lafkan toimesta jälleen viime vuonnakin nähtiin.

30. Vuoden feudi
Vuoden alkupuoliskoa sävyttivät mm. Alberto Del Rion ja Jack Swaggerin kaavasta poikennut feud ja Team Hell Non sekä Shieldin väliset erimielisyydet, joihin saatiin sotkettua mukaan myös Undertaker. Kesäistä taivalta piristi AJ Leen ja Kaitlynin feudi, joka nosti naispainin arvoa jälleen pari askelta ylemmäs WWE:n arvoasteikossa. Kesäistä herkkua olivat myös painillisesti vahva Del Rio vs. Ziggler, kaksi nuorta tähteä ylemmäs nostanut Cody Rhodesin ja Damien Sandow’n vihanpito sekä juonikuvioltaan vahva ja tunteikas Cena vs. Henry. Cenan ja Bryanin feud jäi loppujen lopuksi lyhyeksi, mutta tarjosi silti pari todella vahvaa segmenttiä ja yhden vuoden kovimmista otteluista. Bryan oli vahvoilla myös loppuvuodesta Wyatt Familya vastaan taistellessaan.

Kolme nousee kuitenkin ylitse muiden. CM Punkin erimielisyydet Paul Heymanin kanssa sisälsivät mm. klassikoksi nousseen ottelun Brock Lesnaria vastaan ja kasan loistavia mikkituokioita. Bryanin ristiretki Authoritya kohtaan taas oli syksyn sykähdyttävin kuvio ja nosti viimeistään Bryanin megatähdeksi. Kovimmista kovin nähtiin jo kuitenkin keväällä. CM Punk kera Paul Heymanin tarjosi nimittäin kerrassaan hyytävän feudin Undertakerin kanssa. Paul Bearerin kuolema toi tähän oman kutkuttavan lisäsäväyksensä ja itse lopullinen välien selvittely areenoista isoimmalla oli mahtava matsi. Tässä feudissa toimi kaikki.

1st Runner Up: Daniel Bryan vs. Authority
2nd Runner Up: CM Punk vs. Paul Heyman

31. Vuoden show
WWE:n tarjosi vuoden aikana 12 PPV-tapahtumaa, joista erottui selvästi kolme muita parempaa show’ta: Roayal Rumble, WrestleMania sekä SummerSlam. Royal Rumble oli illoista kokonaisuuden kannalta kovatasoisin: tapahtumaan mahtui vain neljä ottelua, mutta ne kaikki täyttivät odotuksensa ja olivat ehdotonta PPV-tasoa. Rumblen kohokohtina nähtiin erinomainen Punk vs. Rock sekä yksi parhaista tapahtuman nimikko-otteluista vuosiin. WrestleMania taas tarjosi meille kaksi mahtavaa kohtaamista – sekä Punk vs. Undertaker että Rock vs. Cena II ajoivat asiansa vuoden kovimpien otteluiden joukossa. SummerSlamin kaksi suurinta kohtaamista olivat taas Lesnarin ja Punkin No DQ –mättö sekä John Cenan ja Daniel Bryanin Main Event. SummerSlamin arvoa nostavat toki myös huikean kovat loppuhetket Triple H:n ja Ortonin johdolla.

Voittajaksi kolmikosta nousee Royal Rumble. WWE onnistuu harvoin tarjoamaan yhtä tasaisen kovaa iltaa ilman huonoja otteluja ja kun kortista löytyi myös yksi vuoden parhaista otteluista (Royal Rumble Match) on tämä ääni sillä taattu.

1st Runner Up: SummerSlam
2nd Runner Up: WrestleMania 29

32. Vuoden ottelu
WWE tarjosi vuoden aikana kuusi muista erottuvaa ottelua, joita voi hyvillä mielin muistella vielä tämän vuoden puolellakin:

6) Royal Rumble Match. Tämä matsi tuntuu olevan tasaisen viihdyttävä vuodesta toiseen, mutta viime tammikuun painoksessa oli jotain enemmän. Läpi ottelun kiinnostavaksi bookattu koitos sai lisäboostia myös mahtavalta yleisöltä. Kaikki eivät pitäneet ottelun lopettaneesta triosta, mutta minuun isojen tähtien tiivis kohtaaminen upposi.

5) CM Punk vs. John Cena @ RAW 25.2. Punkin ja Cenan otteluissa tuntuu aina olevan tiettyä taikaa, eikä poikkeusta tehnyt tämä WrestleManian ME-paikasta käyty kamppailukaan. Monia harvinaisia liikkeitä (Punkin Piledriver on ainakin syöpynyt mieleen), kasa huikeita near falleja, tulinen yleisö ja ennen kaikkea puhdas ja pitkä ottelu. RAW-tasolla nähdään todella harvoin näin kovia kohtaamisia.

4) The Rock vs. John Cena – WWE Championship @ Wrestlemania 29. Monet vastustivat ajatusta näiden kahden megastaran revanssiottelusta, mutta minulle tämä maistui. Toki kaksikon ennennäkemätön ensikohtaaminen oli näistä kahdesta se parempi ottelu, mutta yhtä kaikki jännittävän ja tulikuuman koitokse kaksikko sai aikaan myös vuotta myöhemmin. Cenan ja Rockin välillä on sellaista suuruuden tuntua, jollaista kahden painijan kohdatessa on ilmassa vain harvinaislaatuisina hetkinä.

3) CM Punk vs. The Undertaker @WrestleMania 29. Kerrassaan loistava otteluun johtanut storyline sai arvoisensa päätöksen tässä ottelussa. Huikeaa tarinankerrontaa, kuolemattomia hetkiä ja se ainutlaatuinen tunnelma, mikä Undertakerin ’Mania-matseista aina tuntuu löytyvän. WrestleMania MOTN-leima kertoo jo yksistään tarpeeksi.

2) John Cena vs. Daniel Bryan – WWE Championship @ SummerSlam. Tätä otteluparia odotettiin vesi kielellä koko kesä ja kun se vihdoin tapahtui, täyttyivät ennakkoon kasatut huikeat odotukset täysin. Kenties vuoden kuumimman yleisön edessä käyty kamppailu oli yksinkertaisesti sykähdyttävä. Kaksi firman suosituinta nimeä pitkässä, puhtaassa ottelussa taistelemassa painimaailman arvokkaimmasta vyöstä – mikäpä moisessa voisi mennä vikaan?

1) Brock Lesnar vs. CM Punk @ SummerSlam. Brock Lesnarin ja CM Punkin tyylit natsasivat vain yksinkertaisesti täydellisesti yhteen tässä ottelussa. Fyysisesti domivoivan Lesnarin ja loputtoman sisukkaan Punkin kohtaamisessa oli sellaista taisteluntuntua, että adrenaliini tuntui virtaavan jo pelkästään tätä matsia tuijottamalla. Kun taustalla oli vielä mainio storyline ja kehänlaidalla hääräämässä alati viihdyttävä Paul Heyman, niin viimeisetkin puitteet mahtavalle ottelulle oli pedattu. Nappisuoritus, vuoden ottelu ja klassikko josta tullaan puhumaan vielä kauan.

33. Vuoden naispainija
AJ Lee oli naisten suvereeni kukkulan kuningatar WWE:n puolella. Viihdyttävä ja taitava niin kehässä kuin mikissä, mikä on harvinainen yhdistelmä tässä kategoriassa. Tunnustusta myös naistendivarin uutta nousua rakentamassa olleelle AJ:n nemesikselle Kaitlynille sekä jälleen hyviä otteita läpi vuoden esittäneelle Natalyalle.

1st Runner Up: Kaitlyn
2nd Runner Up: Natalya

34. Vuoden painija

5) Randy Orton
Randy on foorumilla aina helppo haukun aihe, mutta tarkemmin ajateltuna mies toimitti jälleen tänä vuonna liudan erinomaisia otteluita ja viihdyttäviä hetkiä. Kohokohtia olivat tietysti upea SummerSlamin heel-turn sekä viihdyttävät Bryan-matsit Night of Champions- ja Hell in a Cell –tapahtumissa. Eivätkä ne alkuvuoden Shield-taistelutkaan mitään erityisen huonoa kamaa olleet. Onnistunut vuosi, Randy.

4) Alberto Del Rio
Alberto on harvemmin se kaveri, joka varastaisi PPV-lähetykset tarjoamalla illan kovimman ottelun. Sen sijaan Del Rio ei tunnu juuri koskaan pettävän – oli kyseessä sitten maksutapahtuma tai viikoittainen, ottelee mies aina mahdollisuuden saadessaan erinomaisia matseja ties kenen kanssa. Del Riosta ei ole kenties kantamaan yhtiötä harteillaan, mutta tällaisia äärimmäisen taitavia ottelijoita tarvitaan mukaan aina. Värikkäämmällä persoonalla mies voisi tosin olla vieläkin isompi tähti.

3) John Cena
Cena vs. Punk helmikuisesta RAW’sta, Cena vs. Rock WrestleManiasta, Cena vs. Bryan SummerSlamista. Siinäpä jo kolme kovaa syytä, miksi John Cena oli jälleen vuonna 2013 yksi WWE:n kuumimmista nimistä. Toki vuoteen mahtui niitä huonompiakin hetkiä, mutta toisaalta Cena ei tarponut vuoden missään vaiheessa täydellisessä suossa – kaikki kuviot, joissa mies oli mukana, olivat vähintäänkin kelvollisia. Suurin ongelma Cenan kohdallakin on kuluneessa hahmossa.

2) Daniel Bryan
Bryan oli kiistatta vuoden 2013 ilmiö. Vuoden alkupuolisko kului Hell No –kuvioissa Kanen kanssa ja syksyllä kiehtova Authority-draama sementoi Bryanin aseman painimaailman suosituimpana miehenä. Ilmiömäinen kehätaituri, jok’ikisen yleisön sytyttävä Daniel tuntui olevan mukana täydellä sydämellä jokaisessa esiintymisessään vuoden aikana. Toki Bryankin joutui kärsimään ajoittain huonosta bookkauksesta – osittain siksi Danielin vyölle ei kertynyt vuoden aikana aivan niin montaa huippumatsia kuin olisi voinut olla mahdollista.

1) CM Punk
Daniel Bryan on tuntunut olevan monelle ilmiselvä valinta Vuoden painijaksi, mutta minusta CM Punk oli (tänäkin) vuonna vielä astetta kovempi. Kun listasin vuoden kymmenen kovinta WWE-matsia, peräti viidessä niistä oli mukana juuri Punk: Punk vs. Rock Royal Rumblesta, Punk vs. Jericho Paybackista, Punk vs. Cena helmikuisesta RAW’sta, Punk vs. Undertaker WrestleManiasta sekä vuoden paras ottelu Lesnaria vastaan SummerSlamissa. Moisesta matsilistasta on paha pistää paremmaksi – lisäksi Punk oli mukana useissa vuoden huikeimmista segmenteissä mm. Rockin, Undertakerin, Lesnarin ja Heymanin kanssa. Punk on yhä yksi parhaimmista mikkimiehistä maailmassa ja omaa ominaisuuden jota kovin monelta ei löydy: Punk on nimittäin heikoimmillaankin ja huonosti bookattuna silti kiinnostava tapaus. Astelipa Punk kehään sitten mikki kädessään tai ottelemaan, on lupa odottaa poikkeuksetta jotain hyvää. Viimeisenä silauksena Punk osoitti vuonna 2013 myös monipuolisuutensa hahmojensa suhteen – mies ehti olla hyytävän ilkeä heel, mutta myös kannustatteva face-suosikki. CM Punk on vuoden painija.

[Goner]

En ole kymmeneen vuoteen seurannut painia näin kapeasti kuin viime vuonna. Osittain syynä on muiden promootioiden mielenkiinnottomuus ja osittain se, että yksi promootio tarjoaa kaiken kaipaamani huippupainin ja toinen backstagellekin ulottuvan (tai painottuvan) draaman, isot uutiset ja suurimman osan niistä lopuista suosikkipainijoistani. Aika yksipuoliset äänet siis, mutta ei voi mitään.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu
Survivor Seriesin Randy Orton vs. Big Show'lta ei paljoa odotettu, mutta se oli silti huikea epäonnistuminen kahdelta noinkin kokeneelta painijalta. Survivor Series ei toki ole enää keskimääräistä ppv:tä isompi, mutta tämän laittaminen main eventiksi mihin tahansa maksua edellyttävään tapahtumaan vuonna 2013 oli jo ideana typerä. Idean ja toteutuksen päälle viimeisen silauksen antoi vielä jo reilusti ennen ottelua paniikissa tehty suunnanmuutos kohti Cenaa, kun arvattiin ppv:n floppaavan pahasti. Ja eihän sitä kukaan ostanutkaan.

2. Vuoden huonoin feudi
Authority vs. painijat. Luulin että painijoiden pitäisi olla niitä elämää suurempia tähtiä. Tämä kuvio on upottanut tai ainakin yrittänyt upottaa mm. Bryania ja Big Show'ta ja koko sisääntulorampilla nöyristelevää rosteria. Tuloksena on tähän mennessä ollut monta surkeasti myynyttä ppv:tä, joten tässä yhdistyy taiteellinen ja taloudellinen epäonnistuminen. Satuin vielä syksyllä katselemaan samaan aikaan vuoden 1998 lopun Raweja, joissa oli käynnissä ihan sama kuvio samoilla hahmoilla, mutta keskimäärin paremmilla roolituksilla ja innokkaammalla yleisöllä.

Jos tässä olisi kysytty huonointa storylinea, niin hyvä ehdokas olisi myös ollut Chikaran kesäisestä kuolemasta alkanut touhu, jonka huonoutta on tosin vaikea arvioida kun ei tarkasti tiedä mikä on totta ja mikä suunniteltua tarinaa. Mutta joka tapauksessa kyse on vain joko tahattomasta tai tahallisesta säälittävyydestä.

3. Vuoden huonoin segmentti
Total Divas Miz TV:ssä oli ideasta, videosta, muista naisista ja Mizistä lähtien muutenkin niin huono, että kokematon ja kankea Eva Marie ei päässyt edes erottumaan erityisen huonona. Plussaa eli miinusta siitä, että tällä yritettiin houkutella ihmisiä katsomaan uutta promootiolle aika tärkeää tv-ohjelmaa.

4. Vuoden huonoin gimmick
Vuosisadan huonoin gimmick on heel-pomo. Se toimi erinomaisesti 15 vuotta sitten, mutta kävi vanhaksi yli 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen jokainen on siinä roolissa ollut edellistä puuduttavampi. TNA:ta en osittain tästä johtuen ole katsonut juuri ollenkaan, joten ääni WWE:n puolella Authoritylle.

5. Vuoden pettymys
Vuosi alkoi kovin lupaavasti kun jo ennestään hyvä All Japanin rosteri vahvistui muutamalla NOAHin uppoavan paatin jättäneellä painijalla. Oli syytä toivoa, että Japaniin saataisiin toinen monipuolisesti hyvää painia tarjoava vahvahko promootio. Sitten tappiota pitkään tehnyt AJPW myytiin, ja NJPW:n parin vuoden takaisen myynnin jälkeisen menestyksen toivossa arveltiin, että tämäkin voi olla mainio juttu. Mutta myynti aiheuttikin vain isoja ongelmia promootion sisällä, minkä seurauksena Keiji Muto lähti kesällä suuren joukon kanssa perustamaan uutta promootiota. Eli sen sijaan, että vuoden lopulla olisi saatu nauttia erinomaista painia tarjoavasta, vakaasta ja suosiotaan vähitellen kasvattavasta All Japanista, olikin tuloksena vuoden lopulla kaksi epävakaata ja epätasaista pikkupromootiota. Näin lyhyesti ääni siis All Japanin hajoamiselle.

6. Vuoden huonontunein painija
En ole nähnyt isoja muutoksia huonoon suuntaan.

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)
Ehkä Khali olisi sopiva henkilö tähän, mutta kuten vuoden huonoimmaksi otteluksi ei äänestetä ikinä takapihojen räpellyksiä, niin lähden tässäkin siitä, että huonoimman on oltava jonkinlaisessa roolissa, jolloin hänen tulisi lunastaa jotain odotuksia. Khali on vain harmiton pari minuuttia ruutuaikaa vievä hahmo, joka ei voi mitään sille, että on ihan rikki. Siksi ääni menee Big Show'lle, jonka paras suoritus oli saada itsensä näyttämään suositulta lainaamalla yes-chanttia. Ei tämä ihan objektiivisin valinta ole, koska toiset hänestä vieläkin pitää. Pitäkööt.

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike
Kazuchika Okadan Rainmaker on näyttävästi valmisteltava, tarvittaessa nopeasti tehtävä ja helposti väistettävä liike, joka on onnistuttu pitämään uskottavana. Bom-a-ye ja periaatteessa vastaava Busaiku Knee ovat kivoja myös, sekä flipeistä Red Arrow.

9. Vuoden turn
Ihan karismaattinen, mutta hahmoltaan suhteellisen väritön babyface Prince Devitt kääntyi keväällä Apollo 55:n pitkäaikaista tag-pariaan vastaan perustaen samalla oman gaijin-painijoista koostuvan stablen. Turn oli siinä mielessä täydellinen, että siitä saatiin Devittin käytöksen muututtua vihjeitä jo pari kuukautta aiemmin, mutta lopullista ajankohtaa ei voitu vielä tietää etukäteen. Itse angle oli onnistunut ja turnin myötä junior heavyweight -kokoinen Devitt sai uutta pushia uskottavana haastajana heavyweighteille. Ja selvästi aiempaa isomman roolin.

10. Vuoden face
Daniel Bryan tässä kai tulee ensimmäisenä mieleen, jos miettii yleisön antamaa tukea. Yleisö ei tee kuitenkaan kenestäkään hyvää facea. Kun tässä on ehkä kyse painijan taitojen lisäksi myös roolista (facena), niin en osaa sanoa hyväksi faceksi hahmoa, joka ei käyttäydy kuin hyvä face. Hyvä face olisi oikeasti taistellut heel-pomoja vastaan, eikä luovuttanut vyötään vapaaehtoisesti tai purrut huultaan kun olisi pitänyt muistuttaa kuinka oli jo voittanut Ortonin kesällä. Hyvä face saisi mieluummin kunnolla ansaita mestaruusmatsinsa vuoden kolmanneksi suurimmassa tapahtumassa, eikä saada sitä mahdollisuutta kun mestari haluaa antaa sen miellyttääkseen yleisöä. Hyvä face ei lopulta jäisi noin vapaaehtoisesti mestaruuskuvioiden ulkopuolelle samalla, kun suurimmat fanit uskovat/luulevat hänen olevan matkalla kohti sitä oikeaa mestaruuskautta. Tämä toki korostui enemmän tämän vuoden puolella, kun ei näköjään edes WM:n main event kiinnostanut. Bryan on kehässä mahtava face, kaikkien aikojen parhaimmistoa, mutta hahmo käyttäytyy kuin nössö. Siksi täytyy miettiä muita vaihtoehtoja ja viime vuoden tavoin äänestän taas Hiroshi Tanahashia, joka on yleisön rakastama promootion ykköstähti ja siten johtaja. Vähän kuten John Cena olisi, jos Cena vain olisi maailman paras painija ja kaikki pitäisivät hänestä.

11. Vuoden heel
Prince Devitt tähänkin. Erinomainen nilkki, joka on aiemmin näyttänyt taitojen kyllä riittävän mihin tahansa niin kayfabessa kuin taiteellisestikin, mutta turvautuu silti heelinä tarpeen tullen likaisiin keinoihin. Ehkä vähän liiankin usein, jos katsoja sattuisi toivomaan mahdollisimman hyviä otteluita, mutta toisaalta se vain saa hänet erottumaan entistä vahvemmin.

12. Vuoden paluu
Goldust on aina ollut hyvä ja aliarvostettu painija, mutta mm. omasta syystään ei usein ole näyttänyt mihin pystyisi parhaimmillaan. Siksi hän onkin juuri täydellinen tähän, koska kyse ei ole vain paluusta isoon promootioon hyviä otteluita painien, vaan paluusta hankaluuksien jälkeen itsevarmaksi tähdeksi ja uuteen kukoistukseen. Ja nyt 44-vuotiaana hän on parempi kuin koskaan. Oikeasti todella hyvän mielen paluu.

13. Vuoden gimmick
No edelleen Real Rock 'n' Rolla Prince Devitt. Turnia edeltävään aikaan verrattuna täysin vastakohtainen irkkunilkki (ei silti kuten Sheamus). On jossain määrin humoristinen mm. lainaamalla tahallisen tökerösti joiltakin jenkkitähdiltä, mutta ei silti mene liiallisuuksiin. Harvinainen oikeasti buuattava hyvä heel.

14. Vuoden uutinen
Vuoden aikana moni tunnettu henkilö kuoli ja tapahtui kaikenlaista pientä, mutta mikään näistä ei ollut jatkon kannalta iso uutinen. Isot asiat (TNA:n vajoaminen, WWE Networkin kehittyminen, tv-rahojen tärkeys ja WWE:n valmistelu kohti Vince McMahonin jälkeistä aikaa) olivat vähitellen kehittyneitä ja vieläkin jatkuvia muutoksia, eivätkä oikein yksittäisiä uutisia. Siksi vastaan saman kuin Vuoden pettymys -kohtaan eli All Japanin hajoaminen. Ihan tällä lailla ei odotettu asioiden etenevän vielä vuoden alussa.

15. Vuoden spotti
En minä muista. Ei yksittäiset spotit jää mieleen, jos ne eivät ole joko typerän rajuja tai osa suurempaa draamaa, jolloin ne ovat suurta draamaa, eikä spotteja. Kunniamaininta kuitenkin Zayn vs. Cesaron lopetukselle, Sakuraban polvelle kun luulin Nakamuran tulleen knock outatuksi ja matsin loppuneen ennenaikaisesti sekä Shibatan ja Ishiin potkujen ja choppien vaihdolle, joka oli kuin nykypäivän versio Kobashi vs. Sasaki chopfestistä kahden kovan mitatessa kanttiaan brutaalissa ottelussa.

16. Vuoden "mark out moment"
Vaikka Vuoden face -kohdassa jauhoin kuinka en näe Daniel Bryania parhaana facena, niin on hän silti minun suosikkipainijani. Siksi olisi kovin luonnollista sanoa tuo voitto SummerSlamissa, mutta sitä varjosti koko ajan pelko Ortonin tulosta, koska se oli niin odotettu. Toinen vaihtoehto olisi vuoden hienona hetkenä Kenta Kobashin uran lopetukseen liittyvät seremoniat. En tiedä oliko se kuitenkaan mark out moment, vaiko enemmänkin tunteikas ja hieno päätös suuren yleisön seuratessa legendan uran viimeistä tapahtumaa. En osaa päättää, joten ei ääntä.

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija
Tämä on vähän sellainen palkinto, että pakko huomioida vain WWE-tyypit. Ekana tuli mieleen El Torito ihan vain siksi, että kyseessä on uskomaton painija, joka ei ikinä saa näyttää kunnolla taitojaan edes yksittäisissä spoteissa, eikä täällä alertissa koskaan siitä valiteta. Moni kuitenkin hahmosta pitää jossain määrin, joten en äänestä häntä, enkä ketään muutakaan.

18. Vuoden yliarvostetuin painija
Tämä on hassu palkinto kun tässä vaiheessa äänestävä näkee muiden äänet ja voi ruveta epäilemään omaa vastaustaan. Jos moni muukin pitää Dolph Ziggleriä täällä yliarvostettuna, niin onko minun vastaus nyt väärä kun väitän häntä yliarvostetuksi, jollainen hän ei negatiivisten kommenttien perusteella näköjään ehkä ole. Nojoo, äänestän silti. Ziggler on pätevä painija, joka tuo mieleen monta painijaa Hennigistä etenkin 90-luvun Michaelsiin ja Billy Gunniin, joilta hän harmi kyllä näyttää liian usein omaksuneen ne huonoimmat puolet. Tai no ehkä Billy Gunnilta parhaat. En tykkää hänen tyylistään, ja kun hän erottuu etenkin typeriä bumpeja ottavana räsynukkena (lainaten aiempaa kommenttia), ei hän tunnu oikeasti voitosta kamppailevalta painijalta, vaan esiintyjältä. Hyvä midcard-painija muuten, mutta ei asiaa main eventiin.

19. Vuoden kehittynein painija
Roman Reigns. Lahjakkaiden pitääkin kehittyä kun pääsee painimaan noin hyvien painijoiden kanssa ja sellaisia vastaan. Reigns sai tuon tilaisuuden ja käytti sen mahtavasti edistymällä singles-uraa kohti nopeammin kuin vuosi sitten olisi kukaan uskaltanut odottaa. Cesaro kehittyi erittäin hyvästä loistavaksi ja New Japanin Lance Archer erittäin keskinkertaisesta ihan mukiinmeneväksi. Archerin tag-pari Davey Boy Smith Jr. paini uransa parhaita matseja. Reigns kuitenkin on täydellisin vastaus tähän.

20. Vuoden debytantti
En osaa tässä äänestää, vaikka ideana onkin kai äänestää läpimurtajaa eikä varsinaista tulokasta.

21. Vuoden promottaja
Hyvien promottajien taso on ollut tosi kapea. Wyatt on äärimmäisen taitava, mielenkiintoinen ja erilainen, mutta etenkin viime vuonna puheissa ei ollut sen enempää sisältöä kuin Ultimate Warriorilla pahimmillaan. Rock olisi omassa luokassaan, mutta sisältö oli lähinnä huonoimpia juttuja 15 vuoden takaa. Punk on yhtä taitava kuin ennenkin, mutta sanoo turhan harvoin mitään mielenkiintoista etenkin facena. Daniel Bryan on oikein hyvä, mutta homma menee yessittelyksi silloinkin kun pitäisi oikeasti sanoa asiansa. Prince Devitt on yllättävän mainio ulosanniltaan ja sisältö on riemastuttavaa, mutta ei riitä vielä. Paul Heyman on liian hyvä muille.

22. Vuoden manageri
No Paul Heyman, vaikka huonot suojatit Axel ja Ryback ovat olleet haittana. Zeb Colter on erittäin hyvä puhujana ja managerina muutenkin, mutta usein sisältö ei näin suomalaisen näkökulmasta kiinnosta yhtään. Gedo on äärimmäisen hyvä manageri Kazuchika Okadalle, jonka ainoa heikkous on mikkitaidot, mutta en koe itseäni sopivaksi arvioimaan hänen puheitaan ainoastaan käännöksiin nojaten.

23. Vuoden selostaja
William Regal. Yksi harvoista uskottavista kommentaattoreista. Alex Riley on lupaava, muttei vielä haastaja. Raw'ssa, Main Eventissä ja Smackdownissa kaikki ovat ihan hirveitä. Toki JBL vain puolet ajasta.

24. Vuoden segmentti
Henryn feikkieläköityminen. Mahtava promo, mahtava käänne ja looginen seuraus. Mahtava takki ja mahtavin mies.

25. Vuoden tv-show
Tässä on kaksi vaihtoehtoa. NXT:n viehätys on lyhyessä kestossa ja tuoreessa talentissa, jota on paljon ja jonka kehittymistä on mukavaa seurata. Ohjelman ongelmana on kuitenkin se, että rosterin taso vaihtelee suuresti ja ohjelmassa vierailee jo WWE:n puolella ihan tarpeeksi nähtyjä naamoja. Jos jossain jaksossa on mukana vaikkapa CJ Parker, Ascension ja Aiden English sekä WWE:stä tyyliin Natalya ja Kofi Kingston, niin mukaan ei mahdukaan enää mitään kiinnostavaa, jolloin katsominen on pakkopullaa ja pitää odottaa viikon ajan, josko seuraava jakso olisi hyvä. Ääni menee siis ihan rehellisesti Total Divasille, jonka taso vaihteli myös, mutta parani loppua kohti. Tavallaan ohjelma on ihan turha, mutta henkilöt herättävät hilpeyttä ja ovat persoonallisempia kuin missään WWE:n tuottamassa painiohjelmassa.

26. Vuoden tv-ottelu
CM Punk vs. John Cena Raw'sta helmikuulta. Pidän tätä ehkä vuoden parhaana WWE-otteluna.

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable
Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Bullet Club (Prince Devitt, Karl Anderson, Doc Gallows, Tama Tonga, Bad Luck Fale...) on se persoonallinen ja ehkä perinteisempi heel-porukka. Shield taas oli lähes koko vuoden kantanut harteillaan WWE:n pääasiassa puuduttavia tv-ohjelmia, koska sattui painimaan aina hyviä matseja. Shieldin tarkoitus jäi kuitenkin aina vähän epäselväksi ja vieläpä muuttui täysin Authorityn myötä. Siksi ääni menee tässä vielä coolimmalle Bullet Clubille, ja säästän Shield-äänen myöhemmäksi.

28. Vuoden tag team
No tässä Shield (Rollins & Reigns) oli sopivin, koska näen tämän enemmän painipalkintona. Shield nosti itsensä sekä etenkin Daniel Bryanin tähdiksi ihan jo painimalla erinomaisia matseja.

29. Vuoden promootio
Ylivoimaisesti New Japan. NJPW:n vuosi 2013 oli painillisesti parempi kuin millään promootiolla ehkä ikinä. Painin taso yhdessä promootiossa on viimeksi ollut näin huikea ehkä 20 vuotta sitten All Japanissa, mutta silloinkin asialla oli lähinnä muutama huippu (Misawa, Kawada, Kobashi, Hansen, Williams...) midcardin jäädessä pahasti varjoon. Nykypäivän New Japanissa on taitoa hyvin laajalla rintamalla ja melkeinpä kaikki ovat erilaisia ja yleisön edessä suosittuja. Viitisentoista painijaa oli mukana singles-matseissa, jotka normaalina vuotena kamppailisivat vuoden parhaan ottelun tittelistä. Promootio kasvattaa suosiotaan, on kasvattanut tuottojaan edellisestä vuodesta huikeasti ja moninkertaistanut voittonsa. Bookkaukseen voi luottaa ja kun painija on lupaava, niin hänelle kyllä annetaan mahdollisuus eikä pushia sabotoida kuten jossain toisaalla. Miinusta lähinnä junior heavyweightien ja tag-divarin jäämisestä taka-alalle.

30. Vuoden feudi
Tämä on enemmänkin ottelusarja kuin feud. Hiroshi Tanahashi vs. Kazuchika Okadasta puhutaan jo Flair vs. Steamboatien tasoisena, jos ei parempana. Vuonna 2013 heidän keskinäisiä singles-matseja nähtiin neljä (näistä lisää myöhemmin) ja tag-kohtaamisia hyvinkin monta. Usein hyvät feudit vaativat riitoja ja promoja, mutta kun singles-kohtaamisten taso on tiukahkollakin asteikolla keskimäärin ****1/2-luokkaa, niin se riittää tässä. Muista feudeista Shield vs. Bryan oli mainio WWE:tä piristänyt juttu ja Goto vs. Shibata kouluajoista lähteneellä tarinalla höystetty brutaali taisto.

31. Vuoden show
NJPW Wrestle Kingdom 7 4.1.2013 Tokyo Domessa oli kokonaisuutena yksi parhaista painishoweista ikinä. Minun listallani paras. Siinä osui kohdalleen kaikki. Matsit olivat erittäin hyviä, matsit olivat keskenään erilaisia ja monipuolisia (kevyitä tai rajuja tai lennokkaita tai teknisiä), yleisöä oli paljon, show-puoleen oli panostettu sekä kyseessä oli promootion vuoden isoin tapahtuma, joten ottelut tuntuivat oikeasti tärkeiltä. Ja tämän sai katsoa suorana ippv:nä. Tätä suosittelisin ensimmäiseksi katsottavaksi New Japanista kiinnostuneelle. Yleensä parasta ei kannata suositella, koska sen jälkeen edessä on vain pettymyksiä, mutta tässä show'ssa ei ollut yhtään ihan vuoden parasta matsia, vaan kattava näyte kaikesta mitä promootio tarjoaa.

32. Vuoden ottelu
Näistä Hiroshi Tanahashista ja Kazuchika Okadasta puhuinkin jo. Neljä ottelua, joista yksi oli edellä mainitun tapahtuman main event, toinen kevään ppv:n main event, kolmas kaikkien aikojen painillisesti parhaimman turnauksen ratkaisuotteluja ja neljäs taas syksyn iso main event. Tuo toinen oli niistä suosikkini, ja ehkä vuosisadan paras matsi minun listoillani. En tähtiarvosanoja yleensä mieti ja jakele, ja viiden tähden otteluiksi en ole kokenut ikinä kuin muutaman, mutta tämä oli selvästi sellainen. Invasion Attackin (7.4.2013) Hiroshi Tanahashi vs. Kazuchika Okada siis. Vuoden toiseksi parhaaksi koin G1 Climaxin Osakan show'n uskomattoman Katsuyori Shibata vs. Tomohiro Ishiin (tälle myös helppo ***** ja ilahduttavasti Migu.22:n ääni) ja kolmanneksi parhaaksi saman show'n main eventin Shinsuke Nakamura vs. Kota Ibushi.

33. Vuoden naispainija
Harmittaa aina äänestää tässä kun haluaisin oikeasti tietää jotain hyvästä nykypäivän naispainista, mutta en vain jaksa perehtyä. Tai no jos NXT lasketaan, niin sitä seuraan innolla, koska siellä on hyviä mm. Paige, Emma, Bayley, Summer Rae, Sasha Banks ja ainakin ihan lupaava Charlotte. Siinähän ne kaikki NXT:n tv-aikaa saavat naiset ovatkin. Paige on fantastinen ja tulevaisuuden ykkösnainen WWE:ssä, mutta AJ Lee on vielä nyt mikkitaitojen ansiosta monipuolisempi ja ruutuajan vuoksi ehkä enemmän näyttöjä antanut.

34. Vuoden painija
Viidestä ehdokkaasta sopivimman karsin näin.

Shinsuke Nakamura saattaa olla keskimääräisesti viihdyttävin ja monipuolisin painija maailmassa matsista toiseen vastustajista riippumatta, mutta kun samassa promootiossa on muita, joilla on ollut useampi mahdollisuus painia loistavia matseja ja ovat siinä onnistuneet, niin hän ei ole ihan ykkönen.

Prince Devitt (minun WOTY 2010) on ollut erottuva hahmo ja tehnyt omanlaisensa läpimurron isompiin kuvioihin aiemmasta poikkeavana. Hän siis yksi vuoden painijoista siinä mielessä, että hän tulee varmasti mieleen ensimmäisten joukossa kun viiden vuoden päästä muistelee vuotta 2013. Mutta hänen roolinsa ei ollut painia kaikista parhaimpia otteluita, ja tällaisena huippuvuotena vuoden painijalta pitää niitä vaatia, joten Devitt putoaa helposti pois.

Daniel Bryan (minun WOTY 2007) on ehkä suosikkipainijani (henkilö jolle myös oikeasti toivoo kaikkea parasta) ja saattaisi vieläkin osoittaa olevansa maailman paras painija, jos saisi mahdollisuuden. Mutta WWE ei ole paikka, jossa lähes kukaan saa tässä kisassa vaadittavia mahdollisuuksia. Bryan on myös yksi niistä vuoden isoista henkilöistä, jotka muistetaan.

Eli vaihtoehdoiksi jäävät Kazuchika Okada (minun WOTY 2012) ja Hiroshi Tanahashi (minun WOTY 2011), joiden huippumatsien määrä vuoden aikana toisiaan ja kaikkia muita vastaan on lähes ennennäkemätöntä. Okada on enemmän henk koht suosikkini ja perusmatseissa viihdyttävämpi (parempi?). Tanahashi taas on vieläkin ehkä ihan vähän suurempi tähti ja promootion kasvot, sekä karismaattisempi ja kokeneempi mikä näkyy joskus kehässä. Muuten kääntyisin niukasti Okadan kannalle, mutta NJPW:n vuoden toinen kohokohta Tokyo Domen lisäksi oli kaikkien aikojen kovatasoisin G1 Climax -turnaus. Okada oli silloin mestarina ja muiden nostaessa tasoaan huikeasti hän jäi aluksi vähän taka-alalle loistaen vasta viimeisinä päivinä. Ehkä se oli tarkoituskin, mutta Hiroshi Tanahashi oli silloin ratkaisevalla hetkellä parhaimmillaan koko turnauksen ajan, joten ääni vielä tällä kertaa sinne. 2014 voi olla käänne, jolloin Tanahashin vammat alkavat painaa ja Okada nousee hallitsemaan tätä palkintoa seuraavaksi 10 vuodeksi.

[Krizski]

Lisäajalle mentiin..

Kiireessä lopulta tehty ja sutaistu vain sinne päin. Tärkeintä on kuitenkin se, että lopulta tämä lista on valmis!


Crap:

1. Vuoden huonoin ottelu

Ketkä lapioivat tunkion paskaisimman kohdan esille? Näitä oli tänäkin vuonna paljon, kun oikein rupeaa tutkimaan sitä paskakasan alinta mahdollista kerrosta. Videollani päädyin eri valintaan kuin nyt, koska sen ottelun kammotus on iskenyt vasten kasvojani koko ajan pahemmin ja pahemmin. Tämä ottelu aiheutti ison ketutuksen Survivor Seriesiä kohtaan, vaikka muuten tapahtuma oli ihan kelvollinen. Tämä kuitenkin tarjosi haisevan määrän jöötiä maksaville katsojille illan pääottelun muodossa. Randy Orton vs Big Show Survivor Series 2013 oli luokaton ottelu ison PPV:n Main Eventiksi ja ansaitsee ääneni.

2. Vuoden huonoin feudi

Jotenkin sairaalla tavalla on hienoa tonkia hirvityksiä kaapeista esiin uudestaan. Tämä feudi oli surkuhupaisa, mikä ei nostattanut kummankaan joukkueen overiutta ylöspäin vaan efekti oli täysin päin vastainen. Hurjalla hypellä WWE:hen uudelleen rebootatut Primo & Epico ovat tällä hetkellä täysin pimennossa eikä feudin toiselle ryhmälle ole käynyt yhtään sen paremmin. 3MB on täynnä hukattua potentiaalia, jotka vain ainoastaan kärsivät tässä feudissa. Miten yksi feudi voi teettä molemmista joukkueista täysin yhden tekeviä vitsejä? Los Matadores vs 3MB teetti vain hallaa.

3. Vuoden huonoin segmentti

Kiitospäivän Smackdownin episodi oli yksi karmeimmista jaksoista, mitä olen pitkään aikaan WWE:ltä nähnyt. Kaiken kruunasi Titus O'Neilin oksennussekoilut, jossa kärsivät niin Real Americansit, selostajat ja ennen kaikkia WWE Universe! Oikeasti, kuka nautti tuosta oksennussegmentistä!! Mitä aineita käytit, jos oikeasti pystyit nauttimaan tuosta segmentistä?

4. Vuoden huonoin gimmick

Gimmickeissä ei tänä vuonna tullut sellaisia todellisia riman alituksia. Yllättävän moni gimmick toimii tällä hetkellä meikäläiselle, mutta on eräs ryhmä, jota tuossa hetki sitten parjasin. Olkoon huumorigimmick, mutta onhan 3MB:n rokkikukkoilut olleet täyttä tuskaa. Sitä jaksoi hetken aikaa, mutta jälkimmäisellä kalenteripuoliskolla meinasi pää revetä irti näiden jätkien kanssa. Potentiaalia olisi valtavasti, mutta tuolla buukkauksella näiden jätkien momentumit ovat jo niin pahasti pakkasen puolella, että pian se kuuluisa nollapistekin on jo lähellä.


5. Vuoden pettymys

Minulle selkeästi vuoden pettymys kuitenkin oli tuo Survivor Seriesin Main Event! Ennakkoon jo oli kauhun sekaiset tunteet otteluparista, mutta ottelun aikana se housuun paskominen oli todella lähellä. Eikä se johtunut siitä, että sitä ottelua jännitti niin lujaa vaan vatsaa alkoi vääntämään helkkarin kovaa koko matsin ajan. Hyvältä kokemukselta vaikuttanut Survivor Series sai todella kitkerän jälkimaun tuon Main Eventin takia. HYI!

6. Vuoden huonontunein painija

Nyt mennään TNA:n puolelle valitsemaan yksi showpainin ikoneista tähän kategoriaan. Mies ei enää ole nuori ja saisi pian poistua kehästä nuorempien tieltä. Tänä vuonna jo homma meni aika surkuhupaiseksi, kehässä mies ei enää viihdyttänyt senkään vertaa ja nyt herran vuonna 2014 mies on jälleen noussut TNA:n vastarinnan keulakuvaksi. Miksi oi STING, oi miksi?

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)

Tylsä valintahan tämä on, mutta minkäs sille voi, kun en vain keksi ketään huonompaa. The Great Khali

Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike

Nyt on valinnan varaa tähän kategoriaan. Olen kahden vaiheilla, joista lopulta kuitenkin valitsen Antonio Cesaron Very European Uppercutin Busaiku Kneen sijasta, vaikka Bryanin Busaiku Knee on todella räjähtävän näköinen. Cesaro on saanut tuon Uppercutin näyttämään hemmetin siistiltä joka kerta, kun hän sitä käyttää. Tehokkaan näköinen isku, joka myös on todella uskottavan näköinen Finisheriksi.

9. Vuoden turn

Täällä on paljon hehkutettu Alberto Del Rion ja Dolph Zigglerin tupla turnia, mutta jostain syystä se ei minua niin paljoa säväyttänyt, jotta sille antaisin ääneni. Silti propsit tuolle scenaariolle, jollaisia ei showpainissa ihan joka päivä nähdä.
Eniten kuitenkin meikäläistä säväytti Summerslamissa tapahtunut Triple H:n turni, joka mullisti WWE:n suunnan syksyn osalta. Käyntiin saatiin uusi auktoriteettikuvio, mikä on kantanut WWE:tä koko syksyn eteenpäin. WWE tarvitsee ilkeää, karismaattista johtajaa, joka hallitsee kuvioita rautaisella otteella. Haistan suuntauksen, jossa Vince pyritään poistamaan pikkuhiljaa TV:n puolelta.

10. Vuoden face

Ei tähän ole muita vaihtoehtoja kuin Daniel Bryan! Näin kuumaa facea ei ole WWE:ssä ollut sitten Steve Austinin tai The Rockin.

11. Vuoden heel

Annan ääneni WWE:n uudelle Mr.McMahonille eli Triple H:lle. Olen todella hyvin samaistunut hänen ilkeään auktoriteettihahmoonsa, joka manipuloi yleisöä mielensä mukaan. Sopivasti vivahdetta, ei aina niin häikäilemätön, mutta juuri sopivalla tavalla The BOSS!

12. Vuoden paluu

Tänä vuonna paluut olivat kyllä aika harvassa tai niitä hypetettiin paljon ennen painija X:n paluuta. Mieleeni positiivisimpana jäi monien mainitsema Goldustin paluu, joka toteutettiin oivallisesti. Goldust paini oikein mukavan ottelun Randy Ortonia vastaan saaden kunnon sympatiat puoleensa.
Silti minua harmittaa, ettei viime vuonna oikein sellaisia todella sykähdyttäviä paluuita nähty.

13. Vuoden gimmick

Minuun on iskenyt lujaa loppuvuodesta Bray Wyattin gimmick. Jotenkin niin creepymäinen johtaja, joka aivopesee jäsenensä, tahtoo muiden kärsivän, hakee apua mystiseltä Sister Abigaililta ja on vain niin mystinen jätkä. Tämän PG Eran Mankind, kuten joku totesi jossain aikaisemmin. Myös hieman näen vivahteita Undertakerin heelgimmickistä, kun hän johti Ministry Of Darknessia. Toivottavasti Wyatt omaa tarpeeksi hyvät painitaidot, niin tuolla hahmolla voidaan päästä vielä tähtiin WWE:ssä!

14. Vuoden uutinen

Kyllähän se taitaa mennä Paul Bearerin kuolemalle. R.I.P!

15. Vuoden spotti

Näitä oli tänä vuonna todella vähän! Niitä harvoja joita muistan, niin ei ne mitään kovinkaan muistettavia ollut. Yksi jäi mieleen viime vuoden Royal Rumblesta, missä Big Show heitti stagelta Chokeslamilla Alberto Del Rion pöydän läpi maahan. Pettymys oli 2013 spottien osalta.

16. Vuoden "mark out moment"

Olihan se Dolph Zigglerin mestaruusvoitto WrestleManian jälkeisessä RAW:ssa mahtava hetki, kun yleisö oli aivan pähkinöinä. Silti meikälle eniten tänä vuonna aiheutti kylmiä väreitä ja spontaanin YESin Daniel Bryanin mestaruusvoitto Summerslamissa. Ai juma, kun Busaiku Knee pamahti Cenan lärviin ja aika pysähtyi siihen laskuun.


Hopeinen kategoria:

17. Vuoden aliarvostetuin painija

Mielestäni menneenä vuonna ei ollut kovinkaan paljon keskusteluja ylipäätään aliarvostetusta tai yliarvostetusta painijasta, joten mennään hieman mututuntumalla.
Heitän tähän kohtaan villin kortin ja valitsen Jack Swaggerin, joka ainakin minulle tarjoaa teknistä, viihdyttävää ja gimmickilleen omaavaa painia ja viihdettä. Ehkä itsekin olen ollut välillä Swaggeria vastaan ja mies jää joukkuepartenerinsa varjoon, mutta minua Jack Swagger on viihdyttänyt suorituksillaan ja ansaitsisi enemmän arvostusta starana.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

Tämä oli minulle todella helppo valinta! Tämä mies on saanut tietynlaisen kulttimaineen smarkkien ja indyfanien silmissä, mutta mielestäni herra ei ole ollut kovinkaan hyvä VIELÄ WWE:n kehässä, kun painista puhutaan. Loppuvuodesta on mies esittänyt niitä välähdyksiä, joista mies on kuulemma tunnettu aiemmin. Mikäli tahti jatkuu samanlaisena kuin 2013 loppuvuodesta, mies ei todellakaan tulevaisuudessa pääty tähän kategoriaan. Toivottavasti saat kehäotteesi samalle tasolle kuin loistavat promotaitosi Dean Ambrose! Todista myös minulle, miksi sinua niin paljon hypetetään juurikin kehätyöskentelystäsi!

19. Vuoden kehittynein painija

Tämä menee ehdottomasti Roman Reignsille, joka on kehittynyt huimasti Shieldin porukassa. Heikoimmasta kaverista ennakkoon on noussut vuoden aikana koko ryhmän mielenkiintoisammaksi hahmoksi. Kehätaidot ovat kehittyneet, Spear on yksi uskottavammista Speareista, mitä WWE:ssä ollaan nähty, myös promotaidot ovat kehittyneet vuoden aikana ja mikä parasta! Mies tuntuu kehittyvän koko ajan eikä ole jäänyt polkemaan paikoilleen ensimmäisten kehitysaskelien jälkeen.

20. Vuoden debytantti

Hmm.. Eniten minuun iski tämän vuoden debytanteista Bray Wyatt, joka omintakeisella perheellään on luonut kauhua WWE:ssä kesästä lähtien. Syksyn aikana Bray Wyatt on noussut raketin lailla WWE Universen tietoisuuteen. Nyt sunnuntaina miehellä on edessä ISO ottelu Daniel Bryania vastaan, joka voi hyvinkin vaikuttaa miehen uraan.

21. Vuoden promottaja

Ei kahta sanaa! Mies on vakuuttava promossaan, vaikka puhuisi autiomaan dyyneistä tai rakettitieteestä. Tämä mies sai jopa Curtis Axelin loistamaan sen aikaa, kun piti Herra täydellisen poikaa liiveissään. Tämä niljakas, mutta hemmetin vakuuttava äijä mikin varressa kantaa nimeä Paul Heyman. Respect!

22. Vuoden manageri

Zeb Colter on loistava manageri Real Americanseille, mutta silti osittain edellisen kategorian perusteilla annan ääneni tässäkin kohtaa Paul Heymanille. Mies onnistui saamaan Curtis Axelista kiinnostavan hahmon, mikä vaatii todella paljon managerilta. Myös Heymanin liittoumat CM Punkin ja Brock Lesnarin kanssa ovat kantaneet hedelmää. Kyllä tuollainen moottoriturpa saisi melkein kenet tahansa näyttämään vakuuttavalta showpainijalta.

23. Vuoden selostaja

JBL pesee kaikki mennen tullen. Miehen kommentit ovat loistavia, jotka välillä seilaavat siellä harmaalla alueella. Myös miestä on mukava kuunnella otteluiden aikana ja on hyvä esittämään välillä sellaista pientä nippelitiedon nappulatriviaa.

24. Vuoden segmentti

Nyt kun muistelee, niin olihan toi CM Punkin leikkimiset Paul Bearerin tuhkalla aivan käsittämättömän brutaalia, mutta samalla jotenkin niin loistavaa tuoden hänen ja Undertakerin feudiin hemmetin henkilökohtaiset asetelmat. Saa nähdä, kun Road To WrestleMania alkaa niin minkälaisia rajan ylityksiä tänä vuonna nähdään.

25. Vuoden tv-show

Kova paikka valita kahden väliltä. RAW tai NXT...
Valitsen villin kortin eli NXT:n, koska siellä tuntuu jokainen nouseva tähti panevan kaiken likoon päästäkseen kokeilemaan siipiään päärosterin puolella. Myös kuviot yleisesti ottaen toimivat ja on hienoa nähdä kehityskäyrien suuntaa eri starojen kohdalla. Harvoin kirjoitan NXT:stä, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan.

26. Vuoden tv-ottelu

Elimination Chamberin jälkeisen RAW:n John Cena vs CM Punk 25.2, joka oli lähes tulkoon mestariteos. Vielä jostain nämä sotaratsut kaivoivat uutta materiaalia heidän otteluunsa. Piledriver Cenalle oli myös yksi brutaaleimmista liikkeistä, mitä ollaan hetkeen aikaan WWE:ssä nähty. Ottelu olisi kelvannut minkä tahansa PPV:n Main Eventiksi. Suosittelen katsomaan, mikäli olette aikoinaan missannut tämän koitoksen.


Kultainen kategoria:

27. Vuoden stable

Three Man Band.... Ei nyt kuitenkaan!
Valinta kohdistuu Shieldin ja Wyatt Familyn välille, joista pidemmän korren karvan mitalla ääneni saa The Shield! Koko vuosi on ollut Shieldille vakuuttava, kuviot ovat olleet selkeitä ja miehet ovat olleet tässä auktoriteetti kuviossa hyvin näkyvillä. Kunniaa myös Wyatt Familylle, joka etenkin syksyllä sai tuulta purjeisiinsa.

28. Vuoden tag team

Cody Rhodes & Goldust ovat vakuuttaneet koko olemassaolon ajan ja saaneet luotua joukkuemestaruuksille valtaisan suuren arvon. Kemiat pelaavat yhteen, yhteistyö toimii, Goldust hoitaa huumoripuolen, Cody Rhodesista tehdään tämän avulla iso tähti WWE:hen ja mitähän jäi puuttumaan.. Erityismaininta WWE:n joukkuedivarille, joka on hienosti saatu elvytettyä takaisin loistoon. Tulee vanhat hyvät ajat mieleen

29. Vuoden promootio

TNA floppasi hyvin pahasti, mikä tarkoittaa hyvin selkeää voittoa WWE:lle

30. Vuoden feudi

CM Punk vs The Undertaker, vaikka se kesti ainoastaan sen lyhyen ajan. Siinä ajassa kuitenkin luotiin valtaisat mittasuhteet WrestleManian ottelulle. Paul Bearerin kuolema otettiin mukaan juonikuvioihin, jonka avulla CM Punk teki tästä feudista yhden henkilökohtaisimmista, mitä ollaan pitkään aikaan WWE:ssä nähty. Uskomaton kuvio kerta kaikkiaan.

31. Vuoden show

WrestleMania on Mania, mutta se ei vain toiminut niin kuin olisi pitänyt toimia. Sen sijaan kesällä nähty Summerslam oli yksi parhaimmista PPV:stä pitkään aikaan, mitä WWE on tuottanut. Kaksi h**vetin tiukkaa kohtaamista kohtuu hyvällä alakortilla. Vieläkin muistaa ne hetket, kun Punk ja Lesnar väänsivät raivon lailla toisistaan mittaa ja ilta päättyi valtaisaan tunneryöppyyn, kun ensin Bryan voittaa WWE Championshipin ja hetkeä myöhemmin Triple H ja Randy Orton kusettivat uutta mestaria pankkisalkun avulla. Loistava PPV, joka nousee korkealle TOP-listassani.

32. Vuoden ottelu

Summerslamista tulee myös vuoden ottelu. Pidin hemmetin paljon Daniel Bryan vs John Cenasta, mutta niukasti vielä enemmän CM Punk vs Brock Lesnarista. Kaksi erilaista tyyliä vastatusten, jotka onnistuivat luomaan sellaisen spektaakkelin, ettei mitään järkeä. Molemmat miehet antoivat kaikkensa kehässä ja voittajaksi selviytyi WWE Universe. Nannaa!

33. Vuoden naispainija

Ehdottamasti AJ Lee ansaitsee tämän palkinnon! Vuosi oli AJ:lle hieno ja hän on kantanut nyt WWE:n Diivojen mestaruutta pidempään kuin kukaan muu diiva. Loistava hahmoltaan ja kehässä WWE:n parhaimmistoa diivojen puolelta. Loppuvuosi oli synkempi, mutta silti ainoa ja oikea vaihtoehto tähän kategoriaan.

34. Vuoden painija

YES! YES! YES! Uusi supertähti on syttynyt, vaikka buukkaus ei ihan ole ollut mieleeni. Daniel Bryanin vuosi oli jotain todella käsittämätöntä enkä ole nähnyt tälläistä mekkalaa yleisön joukossa pitkään aikaan, kun Painija X tulee kehään painimaan tai promottamaan. Ansaittu palkinto!

[Edgefan100397]

Oma seuraaminen rajoittunu tänä vuonna lähes pelkästään WWE:n tarjontaan, joten vastaukset pelkästään sen perusteella. TNA:ta piti alkaa katsomaan kunnolla, ja ROHiakin jossain vaiheessa harkitsin, mutta aika ei sitten vain riittänyt. WWE:n puolelta sitten katsoin kaikki PPV:t ja Raw't, noin puolet SmackDowneista ja muutaman NXT:n ja Main Eventin. Toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan pystyn vastaamaan laajemmin.

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu

WM:n Main Eventtiä en oikeasti edes katsonut, koska oletin jo ennen sitä, että matsi tulee olemaan laadullisesti pettymys ja liian ennalta-arvattava. Taisin olla oikeassa. Jos Punk ei saanut Rockista revittyä hyvää matsia, niin miten Cena olisi siinä onnistunut? Vaihtoehtoni tässä ovatkin kummatkin SuSe:sta. Eli siis se Main Event ja sitten divojen eliminaatiomatsi. Tuo divamatsi oli tietysti absoluuttiselta laadultaan huonompi, mutta sitten taas Show - Orton oli Main Eventin paikalla, ja silti noin tylsä, joten se vain kasvattaa matsista jäänyttä paskaa makua. Silti äänestän tuota 7 vs. 7 Divojen Eliminaatiomatsia, koska siinä missä Orton - Show'ssa oli edes jotain painilta vaikuttavaa, ja muutama kunnon liike, niin tässä ei sitten ollut yhtään mitään. Lisäksi jotkut eliminoinnit tapahtuivat naurettavan helposti.

2. Vuoden huonoin feudi

En vastaa tähän mitään, koska WWE:n puolelta ei tule oikeasti mitään varsinaisesti huonoa feudia. Yhdentekeviä ja mitäänsanomattomia kiistoja oli tietysti, mutta mikään ei kuitenkaan oikeasti erottunut huonoudellaan.

3. Vuoden huonoin segmentti

Haluaisin vastata tähän ne kerrat (nykyään lähes joka jaksossa) kun Cole opettaa, kuinka ladata WWE App älypuhelimelle, mutta ehkä en nyt kuitenkaan, koska ei ne nyt ollut kuitenkaan kunnon segmenttejä. Äänestänkin sitä yhtä Highlight Reeliä Jerichon, Mizin ja Barrettin välillä. Muistini mukaan se aika kamalan huono ja pitkitetty. Sinänsä yllättävää kun miettii osallistujia. Eikös tätä Colekin pilkannut selostuksessa ihan avoimesti? Myös se yksi MizTv, missä oli se joku Guest Host oli aika huono, mutta siitä sain sentään revittyä jonkinlaista (epäuskoista) huumoria. Tituksen oksennukset jäi onneksi näkemättä.

4. Vuoden huonoin gimmick

Big Show. Körilään vuosi oli oikeasti todella kehno. Alkuvuodesta yritettiin buukata monsterheelinä, mutta gimmick oli enemmänkin tyypillinen pelkuriheel, jota esimerkiksi Del Rio piti pilkkanaan. Sitten loukkaantumisen jälkeen paluu facena, ja melkein suoraan hirveään kuvioon Authorityn kanssa. Syksyllä tuntui, että joka jakso loppui siihen, kun kehässä nähdään moraalisten arvojensa kanssa taisteleva, itkevä jättiläinen. Se koko "Big Show'n on pakko totella Authoritya, koska muuten menettää kaiken" aiheutti harmaita hiuksia ja suoranaista v***tusta.

5. Vuoden pettymys

Pettymyksiä mahtui myös tähän painivuoteen monta, niinkuin tietysti sinänsä kuuluukin. Oli laadultaan vaisua WrestleManiaa, Daniel Bryanin kunnollisen mestaruuskauden eväämistä, tiettyjen hahmojen buukkausta ja joitain kustuja kuvioita. Äänestän tähän Dolph Zigglerin vuotta. Mestaruusvoiton jälkeen tuntui, että Dolphiini oli vihdoin valmis vakiinnuttamaan paikkansa Main Eventterinä. No, sitten tuli harmittava loukkaantuminen, ja sen jälkeen suoraan mestaruustappio. Okei, se johti face turniin, jonka johdosta Dolph oli keskikesällä oikeinkin "kuuma" hahmo, ja toivoin että sen AJ/Langston feudin jälkeen jätkä nostettaisiin takas mestaruuskuvioihin. Mutta sitten taisi laukoa jotain johtoa epämiellyttäviä kommentteja, ja ollut sen jälkeen aika koirankopissa koko syksyn. Toivottavasti uusi vuosi tuo Dolphille uutta pushia. Nyt olisi paikka, sitten kun palaa loukkaantumistuvalta.

6. Vuoden huonontunein painija

Big Show. Ei ole mitenkään painikehien partaveitsi koskaan ollutkaan, mutta tämä vuosi varsinkin oli heikompaa suorittamista Show'lta, kun on kuiteskin männävuosina pystynyt ihan ok otteluihin. Tänä vuonaa ei nyt tule yhtään Show'n sisältänyttä hyvää matsia mieleen. Ihan symppistyyppi on vieläkin sinällään, mutta ei se nyt paljoa auta.

7. Vuoden huonoin painija

Tähän voisi äänestää niitä perus Khaleja ym., eikä se Curtis Axelkaan ollut yhtään Michael McGillicutty'a kiinnostavampi tapaus, vaikka saikin hypeä osakseen. Äänestän kuitenkin Big Show. Perusteluja voi lukea kohdista 4 ja 6. Ei ollut jätin vuosi tämä.


Pronssinen kategoria:

8. Vuoden lopetusliike

Tähän voisi äänestää monia liikkeitä, kuten vaikkapa Undertakerin aina säväyttävää Tombstonea, Cesaron Neutralizeria/Big Swingiä/Uppercutia, RVD:n Frog Splashia tai vaikkapa Rybackin Shellshockedia. Ääneni menee nyt kuitenkin Daniel Bryanin Busaiku Knee'lle. Onhan toi lentävä polvi päähän Bryanin tekemänä oikeasti aika murhaavan näköinen. Ei välttämättä mikään näyttävin lopetus, mutta eikös se niin ole, että yksinkertainen on kaunista.

9. Vuoden turn

Tämä on eittämättä kahden kauppa Paybackin double turnin sekä Triple H:n ja Ortonin käännöksen välillä. Kumpikin oli hetkenä yllättävä ja säväyttävä. Hoplahoon ja Randallin turni oli ehkä merkittävämpi ja sillä oli kauaskantoisemmat seuraukset, mutta jotenkin hetkenä henkilökohtaisesti vieläkin tulisempi oli Alberto Del Rion ja Dolph Zigglerin double turn. Tuossa hetkessä se varsinkin tuntui erittäin isolta ja merkittävältä hetkeltä, eihän tuollaisia tuplakäännöksiä ole paljon yhtään viime aikoina nähtykään. Tunsin oikeasti erittäin suurta myötätuntoa poloista Dolphia kohtaan, ja halveksin Del Rio'a ihan markkiaikojen tapaan. Harmi vain, että tästä ei sitten rakennettukaan mitään suurta jatkoa.

10. Vuoden face

Eihän tähän nyt voi muuta sanoa kuin Daniel Bryan. Yleisöreaktiot kertoo kaiken.

11. Vuoden heel

Triple H, Randy Orton, Bully Ray, Paul Heyman ja CM Punk alkuvuodesta olivat kaikki myös erittäin hyvin hommansa hoitaneita pahiksia, mutta ääneni menee silti The Authorityn naishenkilölle, eli Stephanie McMahon, ollos hyvä. Ai että, kun Stephanie veti pahishahmonsa aivan täydellisesti kiusatessaan esimerkiksi Big Show'ta ja Daniel Bryania. Tällaista pahaa noita-akkaa olen WWE:hen kaivannutkin, ja ei, en todellakaan laske pelkästään ärsyttävää Vickie'ä siihen kategoriaan. Stephanie oli syksyllä oikeasti vihattava hirmujohtaja, mieleen jäi varsinkin segmentti jossa nainen laittoi Big Show'n kolkkaamaan Dusty Rhodesin.

12. Vuoden paluu

RVD:n paluu olisi ollut vielä isompi juttu jos se olisi tapahtunut yllätyksenä, mutta nyt jäi hieman laimea maku, kun se ilmoitettiin etukäteen. Goldustin resurrektio syksyllä oli tosiaan hienoa katseltavaa, ollut oikein viihdyttävä veljensä kanssa tagatessa. Äänestän vuoden paluuksi kuitenkin Chris Jerichon paluun Royal Rumblessa, sillä se aiheutti henkilökohtaisesti suurimman markoutin, ja Jericho toteutti paluunsa aivan loistavasti, ja oli oikeastaan Rumble-ottelun suurin tähti. He never lost it, baby!

13. Vuoden gimmick

Tämän kategorian suosikkini ei oikeastaan ole gimmick, mutta on sittenkin. Nimittäin Brock Lesnar on jo ihan omana itsenään loistava hahmo. Kaiken tieltään tuhoava, massiivinen peto, ei hänen tarvitse olla muuta. Vierellä vielä kuningas Paul Heyman, niin joka kerta Lesnarin ollessa kehässä, pysyy oma katseeni ihan liimattuna ruutuun.

14. Vuoden uutinen

Ei ollut 2013 nyt mitenkään erikoinen vuosi painiuutisten saralle. Ääni nyt kuitenkin Paul Bearerin kuolemalle. Hieno persoona ja manageri, levätköön rauhassa.

15. Vuoden spotti

Myös spottien osalta vuoden 2013 anti jäi kuivaksi. Äänestetään nyt kuitenkin CM Punkin Piledriveria John Cenalle. Olihan se aika hurjan näköinen liike, jota ei todellakaan WWE:ssä enää liikaa nähdä. Jotkut kritisoivat Punkia, ettei suorittanut sitä mitenkään kauhean hyvin, mutta omasta mielestäni Punk teki sen lähes niin hyvin kuin vain pystyy Cenan kokoiselle miehelle.

16. Vuoden "mark out moment"

Dolph Zigglerin mestaruusvoitto. Vaikka voitto tulikin aika peruskaavamaisen MITB-salkun käshäyksen kautta, niin silti tämä oli hetkenä erittäin uniikki ja tunteellinen. Ziggler on kuitenkin yksi suosikeistani, joten oli ihan loistavaa nähdä mies voittamassa päämestaruus ensimmäistä kertaa kunnolla. Hiipi jo pelko puseroon siinä Del Rio'n Armbreakerin aikana, mutta sitten pamahti onneksi se Zig Zag. Yleisö kruunasi kokonaisuuden.


Hopeinen kategoria

17. Vuoden aliarvostetuin painija

Jätän tyhjäksi, koska ei tule kerta kaikkiaan ketään mieleen, joka tänä vuonna sai internetin ihmeellisessä maailmassa osakseen liian vähän arvostusta suorittamiseen nähden.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

Tämä on helppo. Nimeän Bray Wyattin ja tämän perheen, jotka saivat ihan liian paljon ylistystä siihen nähden, että saapumisensa ja lyhyen Kane-feudin ajan koko ryhmä vain ajelehti muutaman kuukauden ilman minkäänlaista päämäärää hyvin mielenkiinnottomina. Loppuvuodesta alkanut Bryan-feudi nosti Perheen osakkeita hieman, mutta tuntui silti siltä että hypetys kolmikkoa kohtaan oli ansaitsematonta ja pelkästään NXT:n peruja.

19. Vuoden kehittynein painija

Joidenkin äänestämä Roman Reigns ei mielestäni mitenkään kehittynyt vuoden aikana, koska oli jo Shieldin debytoidessa itselleni mielenkiintoinen nimi ja hyvä kehässä jo silloin. Toki loppuvuodesta alkanut push on nostanut Reignsiä vielä suurempaan asemaan, mutta minkäänlaista erityistä kehittymistä en ole huomannut.

Ton sanottuani myönnän, etten huomannut kenenkään muunkaan otteissa kunnollista kehitystä vuoden aikana. Loistavat olivat koko vuoden loistavia, hyvät hyviä, keskinkertaiset keskinkertaisia ja huonot huonoja. Tyhjä.

20. Vuoden debytantti

Niinkuin jo sanoin, niin Wyattit eivät onnistuneet kunnolla lunastamaan odotuksiaan, joten yksikään heistä ei tätä palkintoa nappaa. Fandango vaikutti aluksi hyvältä, mutta putosi sitten rankasti täyteen merkityksettömyyteen. Ääneni saa tasaista nousua kortissa koko vuoden tehnyt Big E. Langston. Teki debyyttivuotensa aikana vaikutuksen räjähtävyydellään, lookillaan ja osittain myös karismallaankin. Toivottavasti jatkaa yhtä kovalla draivilla tänä vuonna.

21. Vuoden promottaja

Kahden kauppa oppi-isän ja oppilaan välillä. CM Punk vastaan Paul Heyman. Kumpikin toimitti ihan koko vuoden ympäri loistavia, kiihkeitä promoja, jotka viihdyttivät aina. Kumpikin osaa esittää asiansa mikrofonin kanssa aivan loistavasti, ovat sanavalmiita ja näyttävät sitä palavaa kiihkoa asian kuin asian kanssa. Tästä syystä olikin onni, että herrat saivat suurimman osan vuodestaan vaikuuttaa toistensa kanssa. Ensin parivaljakkona ja sitten vihollisina. Näiden kahden välillä valinta on erittäin paha, mutta ehkä kuitenkin Paul Heyman oli vielä ihan himpun verran Punkia kovempi äijä mikin kanssa. Nostihan mies karisman mustan aukon Curtis Axelinkin joksikin ajaksi ihan kiinnostavaksi hahmoksi.

22. Vuoden manageri

Paul Heyman. Uncle Zeb olisi voinut olla jonain muuna vuonna ihan hyvä kandidaatti, mutta tänä vuonna tämän pystin kyllä ansaitsee Heyman täysin selvällä erolla. Liittoumat varsinkin Punkin ja Lesnarin kanssa olivat pelkästään kultaa, ja myös Curtis Axel ja Ryback olivat kiinnostavia hahmoja pelkästään Paul Heymanin takia. Paul Heyman on painimaailman timantti, ja toivottavasti miestä nähdään jatkossakin ruudussa säännöllisesti.

23. Vuoden selostaja

Lawler on jo lähinnä vanha (pun intended) vitsi, ja vaikka Cole onkin noussut ihan hyväksi JR:n korvaajaksi, niin silti tämän äänen saa aika helposti JBL. Mies on yleensä ihan kultaa selostuspöydän takana. Loistavia kommentteja ja huomautuksia, ja paljon asiantuntevuutta,. Eikä ole liian heel vaikka pahiksia suosiikin, koska osaa myös arvostaa faceja, kun aihetta on. Onneksi JBL tuotiin Raw'hon kolmanneksi mieheksi selostuspöydän taakse, on nostanut punashow'n selostuksen
tasoa huimasti.

24. Vuoden segmentti

WrestleManiaa edeltäneen Raw'n viimeinen segmentti, jossa CM Punk häpäisi Paul Bearerin muiston. Vaikka tämä saattoikin olla ehkä hieman yliampuva ja kyseenalainen tapa kerätä heattia Punkille ja nostaa feudin henkilökohtaisuutta, niin olihan se silti juuri oikealla tavalla karu ja kulmakarvoja nostattava segmentti, että en oikein hyviä haastajia edes keksi. Tykkäilin siitä, että tässä Punkin ja Takerin kuviossa WWE todellakin taiteili siinä PG:n rajamailla, toi kaivattua mielenkiintoa ihan eri tavalla kuin normikuviot.

25. Vuoden tv-show

Raw tarjoili selvästi parhaat hetket, enkä kunnolla muita ohjelmia edes katsonut. Suuret kuviot rullasivat eteenpäin juuri maanantai-illoissa. Myös Raw-matsien taso oli aika kova, vuoden aikana nähtiin vähintään kymmenen ihan neljän tähden tv-matsia Raw'ssa. Silti tosin toivoisin, että ohjelma-aika palautettaisiin siihen puoleentoista tuntiin, jäisi sellainen turha filler-materiaali silloin pois.

26. Vuoden tv-ottelu

Niin kuin viime kohdassa jo sanoin, niin 2013 nähtiin edellisiin vuosiin verrattuna todella monta loistavaa tv-matsia. Varsinkin Bryan oli ilmaistv'n puolella tulessa, kuten myös vaikkapa Antonio Cesaro, CM Punk, Chris Jericho, Kofi Kingston ja Shieldin kolmikko. Kaikki edellämainitut tarjosivat loistavia painimatseja koko vuoden ympäri. Mieleenpainuvimmaksi kuitenkin jäi se John Cenan ja CM Punkin matsi 25.2. Raw'ssa. Loistava, pitkä ja isojen panoksien ottelu, jonka olen katsellut muutamaan kertaan uudestaankin. Bryanin ja Ortonin se yksi Street Fight on hyvä kakkonen.


Kultainen kategoria

27. Vuoden stable

Eihän tässä kategoriassa ole edes kunnon haastajia Shieldille, joka oli koko vuoden huipulla, ja koko kolmikko suoritti ihan huikealla tasolla. Ambroselta, Reignsiltä ja Rollinsilta nähtiin saumatonta kemiaa niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Edes se, että syksyllä kolmikko alistettiin Authorityn avustajiksi, ei vienyt pois ollenkaan uskottavuutta pois näiltä herroilta. Kiva nähdä, että WWE uskaltaa bookata tällä tavalla kolme rookie'ta isoon ja tärkeään rooliin. Shieldin voitto superkolmikosta Cena, Ryback ja Sheamus Elimination Chamberissa oli ihan yksi ykkös markkaushetkiäni koko vuoden ajalta.

28. Vuoden tag team

Vuosi 2013 oli WWE:n tag painille ihan kunnon resurrektiovuosi. Alkuvuodesta nähtiin Team Hell No'n ja Rhodes Scholarsien kaltaisia loistavia joukkueita, kun taas loppuvuodesta framille nousivat ainakin veljeksien Codyn ja Goldustin The Brotherhood, Usot, ja Shieldin kaksikko Reigns & Rollins. Myös Real Americans tiimi oli hyvin toimiva ja viihdyttävä sekä kehässä loistaviin otteisiin kyennyt duo. Voitto menee kuitenkin Shieldin Roman Reignsille ja Seth Rollinsille. Kaksikko piti mestaruuksia yli puoli vuotta ja otteli siinä samalla monia huippumatseja ainakin Hell No'ta, Usoja ja Rhodeseja vastaan. Toivottavasti joukkuepaini pysyy yhtä suuressa osassa myös 2014.

29. Vuoden promootio

WWE. TNA:ta en siis katsonut melkein ollenkaan, ja käsityksen mukaan siellä vuosi on ollut aika kuraa suurimmilta osin.

30. Vuoden feudi

Mieleen tulee kaksi feudia, joissa kummassakin toisena osapuolena oli CM Punk. Eli ensin WM-feudi Punk vs. Taker, ja sitten kesän ja syksyn Punk vs. Heyman/Lesnar. Nämä kaksi feudia olivat ne, jotka jäivät parhaiten mieleen isoilla panoksillaan, loistavilla segmenteillään, henkilökohtaisuudellaan sekä kummassakin nähtiin aivan loistava feudin päättävä ottelu. Valitaan nyt kuitenkin kahdesta viiden tähden kokonaisuudesta CM Punk vs. The Undertaker, siitä syystä, että Punkin ja Heymanin feudia pitkitettiin hieman liikaa, ja se menetti sen terävimmän teränsä SummerSlamin jälkeen kun Lesnar jättäytyi kuviosta pois. Punk - Taker taas oli aika lyhyt, mutta ihan siinä noin viidessä viikossakin kaksikko onnistui tekemään feudista henkilökohtaisimman riidan mitä WWE:ssä ollaan vuosiin nähty. Ja se matsi pelasti muuten flopanneen WrestleManian täydeltä katastrofilta.

31. Vuoden show

Mielestäni "vuoden suurin tapahtuma" WrestleMania floppasi pahasti, ja olisi ollut ihan p**ka ilman Punk - Takeria. Onneksi sitten kesän SummerSlam vähän korjasi sitä pettymystä. Kaksi täydellistä viiden tähden kohtaamista, loistava WHC-ottelu ja myös hyvin toimittanut alakortti. Paras PPV sitten 2011 Money in the Bankin.

32. Vuoden ottelu

Vuoden paras ottelu löytyy kuitenkin sieltä WrestleManiasta, voittaja siis tietysti CM Punk vs. The Undertaker. Muuten laadultaan ennalta-arvattavan huono WrestleMania, jonka kuitenkin tämä ottelu pelasti. Loistavaa painia sekä Punkilta, että melkein viiskymppiseltä Takerilta. Se kertoo myös jotain, että pariin otteeseen jopa luulin The Streakin katkeavan. Phil Brooks ja Mark Callaway kertoivat tässä matsissa ensiluokkaisen tarinan, jossa oli loistavaa painia, läheltä piti -tilanteita, draaman kaarta jne. Myös Punkin Elbow Drop selostuspöydälle maanneelle Takerille pitää mainita, yksi vuoden hienoimmasta spoteista.

SummerSlamin huippuottelut tulevat jaetulla kakkossijalla.

33. Vuoden naispainija

Taitaa nämä Alertin omat Awardsit korvata WWE:n oman vääryyden, ja tämä palkinto mennä sille, kelle se kuuluukin, eli AJ Leelle. AJ oikeastaan kantoi naisten divisioonaa harteillaan koko vuoden, ollen kesästä asti mestari. Kehässä AJ toimitti loistavasti, matsit varsinkin Kaitlynia ja Natalyaa vastaan olivat parhaita naisten matseja vähään aikaan. Mikissä AJ on diivoista aivan omalla tasollaan, se "pipebomb" nyt parhaimpana mielessä. Haluan nähdä tämän vuoden aikana AJ'n ja Paigen feudin mieluiten mestaruudesta.

34. Vuoden painija

Tälle ei kai kuuluisi monen mielestä olla kuin yksi voittaja, ja olihan partaveikon vuosi aivan loistava, johon mahtui ainutlaatuisia otteluita kuin myös huumaavaa yleisönsuosiota. Silti en äänestä vuoden painijaksi Daniel Bryania, sillä oli eräs jonka vuosi oli vielä kovempi.

Nimittäin CM Punk. Ikisuosikkini Punk loi itselleen ihan täydellisyyttä hipovan vuoden 2013. Varsinkin PPV:den saralla Punkin vuosi oli loistava, huippumatsit niin Takeria, Jerichoa kuin myös Lesnaria vastaan. Lisäksi se Raw-matsi Cenaa vastaan oli paras tv-matsi. Feudeista Rock-feudi hieman petti, vaikka siinäkin oli varsinkin Punkilta ensiluokkaista promotusta. Sitten tuli vuoden feudi Takeria vastaan, pieni loma ja paluu faceksi. Tämä sitten johti vuoden kakkosfeudiin Lesnaria ja Heymania vastaan. Syksyllä Punk oli ehkä hieman pienemmässä roolissa, mutta orastava feudi Authoritya vastaan vaikuttaa ihan loistavalta.

Kaiken kaikkiaan koko vuoden ajalta Punk veti huikeita promoja, viiden tähden matseja ja oli se kiinnostavin yksilö WWE:n rosterista.

--

Joo, meni tää äänestäminen tosiaan vähän myöhäseks, kun eilen illalla unohdin ton deadlinen. Hyvä, että sain kuitenkin tällasen lomakkeen raapustettua, niin tuli tää jokavuotinen velvollisuus hoidettua.

[MR.Off Topic]

Jos enskalla tämän kanssa ei ihan hirvee hoppu ole tän kanssa niin kerkeäisin tässä illaksi oman lomakkeeni heittää tänne. Kunhan koneelle pääsen.

[MR.Off Topic]

Jooo ei tarvi ootella sitä lomaketta. Kirjotin semmosta v***u varmaan toista tuntia tässä äskön. Painoin esikatselua, p**ka pyysi kirjautuun sisään, kirjauduin ja sitten yritin palata edelliselle sivulle, koska niin sen tekstin yleensä saa takaisin, mutta eipä saanu tällä kertaa. Vituttaako edes paljoa. v***ttaa. v***n v***n v***u v***u v***u viiiitttu.

[Saimou]

Jooo ei tarvi ootella sitä lomaketta. Kirjotin semmosta v***u varmaan toista tuntia tässä äskön. Painoin esikatselua, p**ka pyysi kirjautuun sisään, kirjauduin ja sitten yritin palata edelliselle sivulle, koska niin sen tekstin yleensä saa takaisin, mutta eipä saanu tällä kertaa. Vituttaako edes paljoa. v***ttaa. v***n v***n v***u v***u v***u viiiitttu.

Vanha kikka on kopioida pitkät viestit aika ajoin leikepöydälle. Foorumilla on myös luonnostoiminto, käytin peräti ekaa kertaa omaa awards-viestiäni kirjoittaessa ja ihan hyvin toimi.

[The Rocker]

Jooo ei tarvi ootella sitä lomaketta. Kirjotin semmosta v***u varmaan toista tuntia tässä äskön. Painoin esikatselua, p**ka pyysi kirjautuun sisään, kirjauduin ja sitten yritin palata edelliselle sivulle, koska niin sen tekstin yleensä saa takaisin, mutta eipä saanu tällä kertaa. Vituttaako edes paljoa. v***ttaa. v***n v***n v***u v***u v***u viiiitttu.

Suosittelen tekstinkäsittelyohjelman käyttöä ja siitä sitten kopioit tekstin vastausosioon. Esikatselulla voi sitten tarkastaa onko lihavoinnit, urlit jne. oikein.

[BustUout]

Jooo ei tarvi ootella sitä lomaketta. Kirjotin semmosta v***u varmaan toista tuntia tässä äskön. Painoin esikatselua, p**ka pyysi kirjautuun sisään, kirjauduin ja sitten yritin palata edelliselle sivulle, koska niin sen tekstin yleensä saa takaisin, mutta eipä saanu tällä kertaa. Vituttaako edes paljoa. v***ttaa. v***n v***n v***u v***u v***u viiiitttu.

Suosittelen tekstinkäsittelyohjelman käyttöä ja siitä sitten kopioit tekstin vastausosioon. Esikatselulla voi sitten tarkastaa onko lihavoinnit, urlit jne. oikein.

Itse teen juuri noin, kun teen kirjoitusta mm. RAW:sta. Kopiointi tänne on helppoa.

[MR.Off Topic]

Sampan ja Rockerin vinkit ovat kyllä tuttuja itselleni, mutta aina joskus tulee silti vain suoraan kirjoitettua tähän kenttään. Tavallisesti tosiaan teksti ollut pelastettavissa, mutta en tiedä, miksi tämä nyt minulle vittuili. Anyway aloin tekeen uutta postausta lyhyemmillä perusteluilla. Editoin sen tähän.

--

Crap:
1. Vuoden huonoin ottelu

- Big Shown ja Ortonin räpellys Survivor Serieksen main eventissä. On niitä muitaki paskoja matseja nähty tänä vuonna, mutta tämä oli main eventissä, jonka vuoksi ansaitsee tämän palkinnon.

2. Vuoden huonoin feudi

Ei tule oikeastaan mitään mieleen. Eilen vielä tähän jonku heitin, mutta nyt jääköön tyhjäksi.

3. Vuoden huonoin segmentti

Tähän se August3Warning vai mikälie TNA:sta, jossa Tito Ortiz teki paluunsa TNA-kehiin. Helposti yksi näistä TNA:n rakentelemista huikeista segmenteistä joka päätyi pannukakuksi. Lisäksi koko kuvio lopulta päätyi olemaan melkoisen turhaa paskaa.

4. Vuoden huonoin gimmick

3MB:n vastasin eilen ja vastaan nytkin. En ole koskaan pitänyt tästä kolmen miehen tiimistä, joka on vain perus squashtiiimi. Drewtä ainakin voisi käyttää paremminkin.

5. Vuoden pettymys

Ortonin MITB-lunastus. Vaikka tuo lopetus tarjosi maukkaita jatkokuvio mahdollisuuksia ja käynnisti koko Authority kuvion enemmän tai vähemmän, niin olihan se pettymys nähdä D. Bryanin juhlien päättyvän pedigreehen.

6. Vuoden huonontunein painija

Miz on huonontunut. Face-kausi oli kiusallisen huono eikä miehen tilanne loppuvuodestakaan parantunut. Yhteenväliin miehen pystyi laskemaan melkeinpä WWE:n parhaimpiin promottajiin ja nyt painan kelausnappia lähes aina, kun miehen ruudussa näen. Raikastusta gimmickkiin tarvisi mies.

7. Big Daddy V -palkinto (= vuoden huonoin painija)

Khali. Ketä oikeasti enää herran vuonna 2014 kiinnostaa Punjabissa ylisuureksi kasvaneen apinan hommat? Intialaisia? Luultavasti ei, palkatkaa vaikka joku Ring Ka King tyyppi painimaan WWE:ssä ennemmin.

Pronssinen kategoria:
8. Vuoden lopetusliike

Vastasin vissiin viime vuonna tämän samaisen ja heitetäänpä taas hajaääni Tommaso Ciampan liikkeelle nimeltä Project Ciampa. Voimapommi omien polvien päälle. Auts!

9. Vuoden turn

Kaikista merkityksellisin taisi olla HHH:n turni, joten vastaanpa sen.

10. Vuoden face

D. Bryan. Overein mies koko painibisneksessä ja siksi myös paras feissi. Mies, jota tällä hetkellä ei voi kääntää heeliksi.

11. Vuoden heel

Ässäkasit oli p**ka stable ja p**ka kuvio, mutta Bully Ray oli loistava heel. Tykkäsin miehestä myös TNA: n päämestarina ja paremmalla bookkauksella miehen mestaruuskausi olisi jäänyt muistettavaksi. Nyt kaikki muistaa vain ne huonot puolet.

12. Vuoden paluu

RVD vai Goldust? Kumpi sai aikaiseksi enemmän? Goldust. Joten vastaan tämän uudestisyntyneen miehen, joka meitä hämmästyttää kehässä enemmän kuin koskaan ennen. Muistuttakaa joku nyt sitä, että kyseessä on vuosi numeroltaan 2014!

13. Vuoden gimmick

Meni hetki, että muistin, että mikä tähän. Bray Wyatt. Vuosi alkoi NXT:ssä, mutta jo siellä monet hurmasi toki taisi jo vuonna 2012 aloittaa FCW:ssä ja NXT:ssä gimmickkinsä. Anyway parhaita gimmickejä aikoihin ja tässä on todella painija, joka on yhtäkuin hänen gimmickinsä. En meinaa, että olisi samanlainen ihminen siviilissä, mutta jos Bray Wyatt hahmo ei lyö läpi niin luulenpa Huskyn päivät olevan luetut.Seuraavina kuukauksina nähdään unhoittuuko Wyatt vuoden 2014 aikana vai tuleeko miehestä jonkinlainen uusi Mankind?

14. Vuoden uutinen

Hoganin häipyminen TNA:sta. Oli selvästi vuoden paras uutinen.

15. Vuoden spotti

Tommaso Ciampan voimapommi Brian Cagelle, joka aiheutti WTF-momentin ja suoranaista huolta, että totta tuo mies kuoli. Ei tule nyt muuta mieleen niin pistetään hajaääni tämmöselle.

16. Vuoden "mark out moment"

DB:n mestaruusvoitto Summerslamissä. Hienoin hetki koko vuotena 2013.

Hopeinen kategoria:
17. Vuoden aliarvostetuin painija

Vaikkapa Roderick Strong. Jos en ihan väärin muista, niin Saimou tai joku muu sitä on tänäkin vuonna dissannut. Toivottavasti Strong saisi joskus sopimuksen ihan isoon E:hen.

18. Vuoden yliarvostetuin painija

Nooo Mark Henry saa välillä hieman turhankin vuolaita kehuja foorumilla, jopa itseltäni. Joten heitetään se tähän.

19. Vuoden kehittynein painija

Cody Rhodes. Toki mies ehkä kävi heelinä jo tällä tasollaan joku vuosi sitten, mutta nyt feissinä noussut ehkä hitusen vielä korkeammalle. Vuoteen 2012 verrattuna suuri muutos. Toivottavasti miehelle on vielä paljon luvassa WWE:ssä.

20. Vuoden debytantti

Vaikkapa Big E. Eikö se debytoinut tänä vuonna? Jos ei niin ei tarvi laskea sitten.

21. Vuoden promottaja

CM Punk tai Paul Heyman. Valitsen ensimmäisen eli Punkin, koska mies on painija ja kerrassaan rakastin miehen työskentelyä mikin varressa ennen Wrestlemaniaa Undertaker feudissa. Muutenkin vuonna 2013 osoittanut olevansa viikosta toiseen varmasti erinomainen suorittaja.

22. Vuoden manageri

Paul Heyman. Ei tähän voi muuta vastata. Miehestä on tullut monessa määrin jopa ilmiö.

23. Vuoden selostaja

Excaliburin välillä asianvierestäkin menevä selittely ottaa minun kirjoissa voiton. JBL olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta aattelin nostaa paremman esille.

24. Vuoden segmentti

Ennen wrästlemaniaa nähty segmentti, jossa Heyman ja Punk huijasivat ’Takeriä huppupäisten tyyppien kanssa ja uurnakin siellä oli messissä. Tietyllä tavalla semmoinen segmentti, joka näytti, että kyllä sinne ’Takerinkin ihon alle vielä voi päästä. Eli Huppupäät, Uurna, Punk, Heyman ja Taker -segmentti.

25. Vuoden tv-show

NXT. Viikosta toiseen kovia jaksoja ja toinen toistaa kovempia otteluita.

26. Vuoden tv-ottelu

Sami Zayn ja Antonio Cesaron 2 out of 3 Falls –matsi. Tämä on TV-matsi, joka taistelee jopa vuoden parhaan matsin tittelistä ja ansaitsee kaiken huomion, minkä voi vain saada. Tällaisia otteluita toivoisin näkeväni tänä vuonna vaikkapa IC-tittelistä. Miten olis WWE, nostaisikko Zayn piristämään päärosteria ja käyttäisit Cesaroa jotenkin järkevästi.

Kultainen kategoria:
27. Vuoden stable

SHIELD. Tarjoaa melkein viikosta toiseen hyviä otteluita. Miehet ovat myös nousseet koviksi tekijöiksi rosterin tasolla ja tuntuu sisältävän kolme tulevaisuuden nimeä.

28. Vuoden tag team

Young Bucks. Ovat helposti yksi koko wrestlingin viihdyttävimmistä painijoista. Eivät ole tainneet olla missään matkassa, josta en olisi tykännyt. Miesten NJPW seikkailut pitäisi ehottomasti tarkistaa.

29. Vuoden promootio

PWG. Tarjoaa sopivin väliajoin hauskaa, mutta toisaalta erittäin laadukasta painia sekä mielenkiintoisia kuvioita myös. Tämä on se promootio, jonka parissa ei tarvi koskaan miettiä, että miksi painia katson. Maailman paras promootio.

30. Vuoden feudi

Undertakerin ja Punkin feudi. Se oli täydellisesti rakennettu, se oli täydellisesti päätetty. Sillä oli jopa merkitystä pitemmällä juoksulla, kun Punk kääntyi naamaksi. Tämmöisiä jokaisen feudin pitäisi olla, selkeitä.

31. Vuoden show

Itselle paras taitanee olla PWG Is Your Body Ready? Hervottoman hauska, mutta sisältää myös hemmetin kovia matseja. Jopa ottelun, jonka aion pistää tuohon vuoden ottelu kohtaan. Semmoinen show, jota suosittelen jokaiselle sekä kaikille katsottavaksi.

32. Vuoden ottelu

Cenan ja Bryanin matsi, Punkin ja Lesnarin matsi taikka vaikkapa Cesaron ja Zayn koitos. Naaaah, nigga, mie heitän tähän Adam Colen ja Sami Callihanin 60-minuutin teräsmies ottelun. Se oli ottelu, jonka loputtua tuli fiilis, että menikö se aika jo. Tämä on sellainen ottelu, jonka voisin katsoa tässä jonain päivänä uudestaan. Toinen kavereista on jo WWE:ssä, Cole varmaan seuraa ennemmin tai myöhemmin perässä.

33. Vuoden naispainija

AJ Lee. Koko vuoden huhkunut ja puhkunut WWE:n naisten divisioonalle tekohengitystä ja täten pitänyt sitä elossa Total Divasin yrittäessä hukuttaa menkkaveriin koko paskan. Nainen tarjosi promon, jota ylistettiin foorumilla ja se on paljon naiselta. Toivottavasti Lee saa seuraukseen uusia hyviä painijoita tänä vuonna. Emma saattanee olla yksi viime Rawn perusteella.

34. Vuoden painija

Minä en edes yritä nimetä ketään muita. Mielestäni Daniel Bryan on tähän selkeä voittaja. Nosti yhdessä SHIELDin kanssa joukkuepainin merkitykselliseksi (oli siellä muitaki tätä tekemässä) ja on noussut loppuvuodesta koko painimaailman overeimmaksi kaveriksi. Helppo vastaus siis, että Daniel Bryan on vuoden miespainija.

--

Pari päivää myöhässä, mutta tossa se nyt on.

[eCiuj]

Tuleeko tuloksia vielä tänä vuonna, vai onko sekin päässyt unohtumaan?

Ei siinä mitään, itsellekin muistui vasta äsken mieleen.

[enska]

Never forget I forgot.

• Crap:
  
  Vuoden huonoin ottelu
  1. Big Show vs. Randy Orton (WWE Survivor Series) – 7 ääntä
  2. Zeb Colter vs. Ricardo Rodriguez (WWE SmackDown!); Total Divas vs. True Divas (WWE Survivor Series) – 2 ääntä
  
  Vuoden huonoin feudi
  1. Aces and Eights vs. TNA – 4 ääntä
  2. Total Divas vs. True Divas – 3 ääntä
  3. The Rock vs. John Cena – 2 ääntä
  
  Vuoden huonoin segmentti
  1. Miz TV w/ Total Divas – 4 ääntä
  2. Titus O'Neal oksentaa; Tito Ortiz palaa TNA:han – 3 ääntä
  
  Vuoden huonoin gimmick
  1. Big Show – 6 ääntä
  2. Los Matadores – 3 ääntä
  3. 3MB – 2 ääntä
  
  Vuoden pettymys
  1. Rybackin kohtalo – 3 ääntä
  2. The Rockin vuosi; Survivor Seriesin pääottelu; Paul Heyman ryhtyy Curtis Axelin manageriksi – 2 ääntä
  
  Vuoden huonontunein painija
  1. The Miz – 6 ääntä
  2. CM Punk – 2 ääntä
  
  Big Daddy V -palkinto
  1. The Great Khali – 9 ääntä
  2. Big Show – 3 ääntä
  
  Pronssinen kategoria:
  
  Vuoden lopetusliike
  1. Busaiku Knee – 7 ääntä
  2. Spear; Rainmaker – 2 ääntä
  
  Vuoden turn
  1. Triple H – 8 ääntä
  2. Dolph Ziggler & Alberto Del Rio – 6 ääntä
  
  Vuoden face
  1. Daniel Bryan – 15 ääntä
  2. Hiroshi Tanahashi – 1 ääni
  
  Vuoden heel
  1. Bully Ray – 4 ääntä
  2. The Shield – 3 ääntä
  3. Paul Heyman – 2 ääntä
  
  Vuoden paluu
  1. Goldust – 10 ääntä
  2. Chris Jericho – 3 ääntä
  3. Rob Van Dam – 2 ääntä
  
  Vuoden gimmick
  1. Bray Wyatt – 5 ääntä
  2. Daniel Bryan; Fandango; Real Americans – 2 ääntä
  
  Vuoden uutinen
  1. Paul Bearerin kuolema – 7 ääntä
  2. Darren Young tulee kaapista ulos – 4 ääntä
  3. All Japan Pro Wrestling hajoaa – 1 ääni
  
  Vuoden spotti
  1. Daniel Bryan iskee John Cenalle Busaiku Kneen SummerSlamissa – 3 ääntä
  2. CM Punkin kyynärpääpudotus WrestleManiassa; Ricochetin ja Samuray Del Solin osio PWG ASW 9:ssä – 2 ääntä
  
  Vuoden "mark out moment"
  1. Daniel Bryan voittaa WWE-mestaruuden SummerSlamissa – 9 ääntä
  2. Dolph Ziggler voittaa World Heavyweight -mestaruuden Raw'ssa – 3 ääntä
  
  Hopeinen kategoria:
  
  Vuoden aliarvostetuin painija
  1. Ryback – 3 ääntä
  2. John Cena; Triple H – 2 ääntä
  
  Vuoden yliarvostetuin painija
  1. Dolph Ziggler – 3 ääntä
  2. Dean Ambrose – 2 ääntä
  
  Vuoden kehittynein painija
  1. Roman Reigns – 8 ääntä
  2. The Usos – 2 ääntä
  
  Vuoden debytantti
  1. Bray Wyatt – 5 ääntä
  2. Fandango; Sami Zayn – 3 ääntä
  
  Vuoden promottaja
  1. Paul Heyman – 9 ääntä
  2. CM Punk – 4 ääntä
  3. Bray Wyatt – 2 ääntä
  
  Vuoden manageri
  1. Paul Heyman – 13 ääntä
  2. Zeb Colter – 3 ääntä
  
  Vuoden selostaja
  1. JBL – 9 ääntä
  2. William Regal – 4 ääntä
  3. Excalibur – 2 ääntä
  
  Vuoden segmentti
  1. CM Punk kaataa Paul Bearerin tuhkat The Undertakerin ylle – 6 ääntä
  2. Mark Henry "eläköityy" – 3 ääntä
  3. Miz TV w/ Daniel Bryan & John Cena; SummerSlamin loppusegmentti – 2 ääntä
  
  Vuoden tv-show
  1. Raw – 10 ääntä
  2. NXT – 4 ääntä
  3. Total Divas – 1 ääni
  
  Vuoden tv-ottelu
  1. CM Punk vs. John Cena (WWE Raw) – 9 ääntä
  2. Antonio Cesaro vs. Sami Zayn (WWE NXT) – 3 ääntä
  3. Chris Jericho vs. Rob Van Dam (WWE Raw) – 2 ääntä
  
  Kultainen kategoria:
  
  Vuoden stable
  1. The Shield – 12 ääntä
  2. Bullet Club – 2 ääntä
  3. The Wyatt Family – 1 ääni
  
  Vuoden tag team
  1. The Shield – 6 ääntä
  2. Cody Rhodes & Goldust – 5 ääntä
  3. The Real Americans – 2 ääntä
  
  Vuoden promootio
  1. WWE – 13 ääntä
  2. NJPW; PWG – 1 ääni
  
  Vuoden feudi
  1. CM Punk vs. The Undertaker – 10 ääntä
  2. Daniel Bryan vs. The Authority – 3 ääntä
  3. CM Punk vs. Paul Heyman & Brock Lesnar – 2 ääntä
  
  Vuoden show
  1. WWE SummerSlam – 9 ääntä
  2. WWE WrestleMania 29 – 2 ääntä
  
  Vuoden ottelu
  1. Brock Lesnar vs. CM Punk (WWE SummerSlam) – 7 ääntä
  2. CM Punk vs. The Undertaker (WWE WrestleMania 29) – 3 ääntä
  3. Daniel Bryan vs. John Cena (WWE SummerSlam) – 2 ääntä
  
  Vuoden naispainija
  1. AJ Lee – 13 ääntä
  2. Gail Kim; Kaitlyn – 1 ääni
  
  Vuoden painija
  1. Daniel Bryan – 12 ääntä
  2. CM Punk – 2 ääntä
  3. Hiroshi Tanahashi; Kazuchika Okada – 1 ääni

Tässä vielä päivitetty versio WrestlingAlertin palkintohistoriasta:

Vuoden painija
Vuoden 2007 voittaja: John Cena
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk
Vuoden 2013 voittaja: Daniel Bryan

Vuoden naispainija
Vuoden 2007 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2008 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2009 voittajat: Melina, Mickie James
Vuoden 2010 voittaja: Michelle McCool
Vuoden 2011 voittaja: Beth Phoenix
Vuoden 2012 voittaja: Eve
Vuoden 2013 voittaja: AJ Lee

Vuoden ottelu
Vuoden 2007 voittajat: Christian vs. Samoa Joe (BFG), Steenerico vs. Briscoe Brothers (Man Up)
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flair vs. Shawn Michaels (WWE WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WWE WrestleMania XXV)
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker vs. Shawn Michaels (WWE WrestleMania XXVI)
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk vs. John Cena (WWE Money in the Bank)
Vuoden 2012 voittaja: The Undertaker vs. Triple H (WWE WrestleMania XXVIII)
Vuoden 2013 voittaja: Brock Lesnar vs. CM Punk (WWE SummerSlam)

Vuoden show
Vuoden 2007 voittajat: Armageddon (WWE), Bound for Glory (TNA)
Vuoden 2008 voittaja: WrestleMania XXIV (WWE)
Vuoden 2009 voittaja: Turning Point (TNA)
Vuoden 2010 voittaja: WrestleMania XXVI (WWE)
Vuoden 2011 voittaja: Money in the Bank (WWE)
Vuoden 2012 voittaja: WrestleMania XXVIII (WWE)
Vuoden 2013 voittaja: SummerSlam (WWE)

Vuoden feudi
Vuoden 2007 voittaja: Matt Hardy vs. MVP
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho vs. Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy vs. CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: Rey Mysterio vs. CM Punk
Vuoden 2011 voittaja: John Cena vs. CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: John Cena vs. The Rock
Vuoden 2013 voittaja: CM Punk vs. The Undertaker

Vuoden promootio
Vuoden 2007 voittaja: WWE
Vuoden 2008 voittaja: WWE
Vuoden 2009 voittaja: WWE
Vuoden 2010 voittaja: WWE
Vuoden 2011 voittaja: WWE
Vuoden 2012 voittaja: WWE
Vuoden 2013 voittaja: WWE

Vuoden tag team
Vuoden 2007 voittajat: Cade & Murdoch, Briscoe Brothers
Vuoden 2008 voittaja: Miz 'n' Morrison
Vuoden 2009 voittaja: Jeri-Show
Vuoden 2010 voittaja: Motor City Machine Guns
Vuoden 2011 voittaja: Awesome Truth
Vuoden 2012 voittaja: Team Hell No!
Vuoden 2013 voittaja: The Shield

Vuoden stable
Vuoden 2008 voittaja: Main Event Mafia
Vuoden 2009 voittaja: The Legacy
Vuoden 2010 voittaja: Nexus
Vuoden 2011 voittaja: New Nexus
Vuoden 2012 voittaja: The Shield
Vuoden 2013 voittaja: The Shield

Vuoden tv-ottelu
Vuoden 2009 voittaja: Edge vs. John Morrison (SmackDown!)
Vuoden 2010 voittaja: AJ Styles vs. Kurt Angle (iMPACT!)
Vuoden 2011 voittaja: The Miz vs. John Morrison (Raw)
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk vs. Daniel Bryan (Raw)
Vuoden 2013 voittaja: CM Punk vs. John Cena (Raw)

Vuoden tv-show
Vuoden 2009 voittaja: SmackDown!
Vuoden 2010 voittaja: Raw
Vuoden 2011 voittaja: Raw
Vuoden 2012 voittaja: Raw
Vuoden 2013 voittaja: Raw

Vuoden segmentti
Vuoden 2007 voittaja: "I will never retire!"
Vuoden 2008 voittaja: Ric Flairin jäähyväiset
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show
Vuoden 2010 voittaja: Nexusin debyytti
Vuoden 2011 voittaja: Pipe Bomb
Vuoden 2012 voittaja: Brock Lesnarin paluu
Vuoden 2013 voittaja: CM Punk kaataa Paul Bearerin tuhkat The Undertakerin ylle

Vuoden selostaja
Vuoden 2007 voittaja: JBL
Vuoden 2008 voittaja: Jim Ross
Vuoden 2009 voittaja: Matt Striker
Vuoden 2010 voittaja: Michael Cole
Vuoden 2011 voittaja: Booker T
Vuoden 2012 voittaja: JBL
Vuoden 2013 voittaja: JBL

Vuoden manageri
Vuoden 2008 voittaja: Ezekiel Jackson
Vuoden 2009 voittaja: Natalya
Vuoden 2010 voittaja: Vickie Guerrero
Vuoden 2011 voittaja: Ricardo Rodriguez
Vuoden 2012 voittaja: Paul Heyman
Vuoden 2013 voittaja: Paul Heyman

Vuoden promottaja
Vuoden 2007 voittaja: Christian
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: The Miz
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk
Vuoden 2013 voittaja: Paul Heyman

Vuoden debytantti
Vuoden 2007 voittaja: Santino Marella
Vuoden 2008 voittaja: Evan Bourne
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus
Vuoden 2010 voittaja: Wade Barrett
Vuoden 2011 voittaja: Sin Cara
Vuoden 2012 voittaja: Ryback
Vuoden 2013 voittaja: Bray Wyatt

Vuoden kehittynein painija
Vuoden 2007 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2008 voittaja: The Miz
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison
Vuoden 2010 voittaja: The Miz
Vuoden 2011 voittaja: Cody Rhodes
Vuoden 2012 voittaja: Dolph Ziggler
Vuoden 2013 voittaja: Roman Reigns

Vuoden yliarvostetuin painija
Vuoden 2007 voittaja: Batista
Vuoden 2008 voittaja: Batista
Vuoden 2009 voittaja: John Morrison
Vuoden 2010 voittaja: Ted DiBiase
Vuoden 2011 voittaja: Christian
Vuoden 2012 voittaja: Ryback
Vuoden 2013 voittaja: Dolph Ziggler

Vuoden aliarvostetuin painija
Vuoden 2008 voittaja: The Big Show
Vuoden 2009 voittaja: Sheamus
Vuoden 2010 voittaja: Rey Mysterio
Vuoden 2011 voittaja: Alberto Del Rio
Vuoden 2012 voittaja: Sheamus
Vuoden 2013 voittaja: Ryback

Vuoden "mark out moment"
Vuoden 2008 voittaja: Jeff Hardyn mestaruusvoitto
Vuoden 2009 voittaja: CM Punkin MITB-lunastus
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryanin paluu
Vuoden 2011 voittaja: CM Punkin mestaruusvoitto MITB:ssä
Vuoden 2012 voittaja: Yleisön luoma tunnelma WrestleManian jälkeisessä Raw'ssa
Vuoden 2013 voittaja: Daniel Bryanin mestaruusvoitto SummerSlamissa

Vuoden spotti
Vuoden 2009 voittaja: John Cenan lento spottivaloon
Vuoden 2010 voittaja: Kurt Anglen moonsault Lockdownissa
Vuoden 2011 voittaja: Ricardo Rodriguezin lento TLC:ssä
Vuoden 2012 voittaja: Brock Lesnarin loikka Extreme Rulesissa
Vuoden 2013 voittaja: Bryan iskee Cenalle Busaiku Kneen SummerSlamissa

Vuoden uutinen
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryanin potkut
Vuoden 2011 voittaja: Edgen eläköityminen
Vuoden 2012 voittaja: Jerry Lawlerin sydänkohtaus Raw'ssa
Vuoden 2013 voittaja: Paul Bearerin kuolema

Vuoden gimmick
Vuoden 2007 voittaja: AJ Styles
Vuoden 2008 voittaja: Edge
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: CM Punk
Vuoden 2011 voittaja: CM Punk
Vuoden 2012 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2013 voittaja: Bray Wyatt

Vuoden paluu
Vuoden 2007 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2008 voittaja: John Cena
Vuoden 2009 voittaja: Christian
Vuoden 2010 voittaja: Daniel Bryan
Vuoden 2011 voittaja: The Rock
Vuoden 2012 voittaja: Brock Lesnar
Vuoden 2013 voittaja: Goldust

Vuoden heel
Vuoden 2008 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2009 voittaja: Chris Jericho
Vuoden 2010 voittaja: Wade Barrett
Vuoden 2011 voittaja: The Miz
Vuoden 2012 voittaja: Bobby Roode
Vuoden 2013 voittaja: Bully Ray

Vuoden face
Vuoden 2008 voittaja: Shawn Michaels
Vuoden 2009 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2010 voittaja: John Cena
Vuoden 2011 voittaja: Zack Ryder
Vuoden 2012 voittaja: Joseph Park
Vuoden 2013 voittaja: Daniel Bryan

Vuoden turn
Vuoden 2009 voittaja: CM Punk
Vuoden 2010 voittaja: Jeff Hardy
Vuoden 2011 voittaja: R-Truth
Vuoden 2012 voittaja: CM Punk
Vuoden 2013 voittaja: Triple H

Vuoden lopetusliike
Vuoden 2007 voittaja: Sweet Chin Music
Vuoden 2008 voittaja: Air Bourne
Vuoden 2009 voittajat: RKO, Gutwrench powerbomb
Vuoden 2010 voittaja: RKO
Vuoden 2011 voittaja: RKO
Vuoden 2012 voittaja: Kimura lock
Vuoden 2013 voittaja: Busaiku Knee

Big Daddy V -palkinto
Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2009 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker
Vuoden 2011 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2012 voittaja: Brodus Clay
Vuoden 2013 voittaja: The Great Khali

Vuoden huonontunein painija
Vuoden 2010 voittaja: The Undertaker
Vuoden 2011 voittaja: Matt Hardy
Vuoden 2012 voittaja: Mr. Anderson
Vuoden 2013 voittaja: The Miz

Vuoden pettymys
Vuoden 2008 voittaja: CM Punkin kohtelu
Vuoden 2009 voittajat: CM Punkin kohtelu, Sheamuksen mestaruusvoitto
Vuoden 2010 voittaja: Free or Fired -kuvion bookkaus
Vuoden 2011 voittaja: Christianin ensimmäinen maailmanmestaruuskausi
Vuoden 2012 voittaja: 18 Seconds
Vuoden 2013 voittaja: Rybackin kohtalo

Vuoden huonoin gimmick
Vuoden 2007 voittaja: Big Daddy V
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali
Vuoden 2009 voittaja: Tyler Reks
Vuoden 2010 voittaja: "All-American" Abyss
Vuoden 2011 voittaja: Michael Cole
Vuoden 2012 voittaja: Natalya
Vuoden 2013 voittaja: Big Show

Vuoden huonoin segmentti
Vuoden 2007 voittaja: Mr. McMahonin kuolema
Vuoden 2008 voittaja: The Great Khali Kiss Cam
Vuoden 2009 voittaja: The Abraham Washington Show
Vuoden 2010 voittaja: Pee-wee Hermanin Raw-esiintyminen
Vuoden 2011 voittaja: Jim Rossin ja Michael Colen räppibattle
Vuoden 2012 voittaja: Mae Young synnyttää Hornswogglen
Vuoden 2013 voittaja: Miz TV w/ Total Divas

Vuoden huonoin feudi
Vuoden 2007 voittaja: Batista vs. The Great Khali
Vuoden 2008 voittaja: Armando Alejandro Estrada vs. Colin Delaney
Vuoden 2009 voittaja: Hornswoggle vs. Chavo Guerrero
Vuoden 2010 voittaja: Edge vs. Kane
Vuoden 2011 voittaja: Michael Cole vs. Jerry Lawler & Jim Ross
Vuoden 2012 voittaja: AJ-skandaali
Vuoden 2013 voittaja: Aces and Eights vs. TNA

Vuoden huonoin ottelu
Vuoden 2007 voittaja: Hornswoggle vs. The Great Khali (Survivor Series)
Vuoden 2008 voittaja: Chavo Guerrero vs. Kane (WrestleMania XXIV)
Vuoden 2009 voittaja: Santina Marella vs. Vickie Guerrero (Extreme Rules)
Vuoden 2010 voittaja: Mr. McMahon vs. Bret Hart (WrestleMania XXVI)
Vuoden 2011 voittaja: Jerry Lawler vs. Michael Cole (WrestleMania XXVII)
Vuoden 2012 voittaja: John Cena vs. John Laurinaitis (WWE Over the Limit)
Vuoden 2013 voittaja: Big Show vs. Randy Orton (WWE SummerSlam)