Smackdown

[Griffin]

Oikein näppärä Smackdown;

Tag Team kuviot elää ja voi hyvin. Lucha Dragonseja oli kiva nähdä ja Kalisto ei kyllä jätä koskaan kylmäksi. Mies on huimapäinen esiintyjä ja liikearsenaali silkkaa näyttävyyttä. Jossain kohtaa ehdottomasti haluan herrat nähdä kiinni kultaisessa! Samaa voisi sanoa jälleen Cesarosta sekä Tyson Kiddistä. Aivan huikeita äijiä! Ryback liittoutui heidän kanssaan ja aikaan saatiin oikein maukas 6-man tag. Ja kuten sanoin, olen alkanut lämmetä vihdoin New Daylle.

Dean Ambrose jälleen osoitti jakson aikana miksi hän on rosterin parhaimpia, ellei paras esiintyjä. Koko nelikon haastattelut olivat kivoja mutta erityisesti tuo loppusegmentti oli mielestäni hyvä! Ja aivan, erityisesti Ambrose.

[luulokuningas]

Griffinin kanssa samoilla linjoilla, mutta tuota 6-man tagia ei voi kuin kehua. Jälleen yksi vuoden kovimmista otteluista. Rybackikin sopi sopivasti joukkioon. Lisäksi siinä nähtiin yksi ihan älyttömän hieno spotti, jossa Tyson Kidd seisoi Cesaron päällä ja heitti elbow dropin sieltä. Mieletöntä.

Loppusegmentti on toinen must see. Ambrose ja Rollins vetivät niin mieletöntä tavaraa.

[Griffin]

Aika pikaisesti vilkaisin SD:n läpi.

Matsillisesti hyvä jakso ja etenkin Ambrosen sekä Sheamuksen tarjoama opener oli mieleeni. Kehut myös loppusegmentistä, jossa Ambrose jälleen kerran kultaa. Muutoinkin mielenkiintoinen asettelu tämä Reings-Ambrose.

Nyt Paybackin kimppuun!

[Griffin]

Smackdown-topic kokee hidasta kuolemaa.

Sääli, sillä jälleen viime jakso oli vähintäänkin hyvä-SD. Aloitusegmentti oli hyvä, kuten Rollins sekä Ambrose tuppaa olemaan. Erittäin viihtyisä ja erillainen, sillä Rollins ei roudannut kääpiöitä mukanaan. Owensin hetki oli myös hyvä ja muutoinkin jakso sisälsi mm. New Dayn hauskan setin ohella ihan hyviä otteluja.

Ainut miinus lopusta; Perus beatdown, jonka jälkeen Kane ilmoittaa jälleen tupanneensa MitB-otteluun.

[Dedu]

SmackDown on tosiaan jäänyt itsellä vähän vähemmälle, vaikka jaksot ovat suhteellisen kovatasoisia olleetkin ohjelman "uusiutumisen" jälkeen. Ei vaan ole nyt jotenkin ehtinyt ja/tai jaksanut katsoa jaksoja. Asiaan saattaa liittyä omat kiireet, sekä Raw:n tämänhetkinen taso: nyt showpaini-nälkä täyttyy tuolla Raw:n katsomisella, kun ohjelman parissa viihtyy yleensä koko lähetysajan, kun taas vielä viime vuonna Raw-jakson katsoi läpi 40-70 minuutissa, jolloin jäi vielä aikaa ja nälkää tsekata SmackDown.

Toki myös se vaikuttaa asiaan, että SmackDown on pienempi brändi ja saa pääasiassa pienemmät supertähdet ja pienemmät mestaruudet, sekä erityisesti se ettei SmackDownissa viedä oikein mitään juonikuvioita mihinkään suuntaan.

[luulokuningas]

Ei tässä nyt paljon sanottavaa ole, mutta pari kohokohtaa. Seth Rollins vetää mielestäni todella hyvän promon, mutta se ei ole jakson paras hetki. Jakson kohokohta on Kevin Owens vs. Cesaro, mikä on mielestäni aivan älyttömän loistava ottelu. Suosittelen kaikkien vilkaisemaan. Cesaro on niin uskomaton. Antakaa hänelle kaikki mestaruudet heti.

[Edgefan100397]

Kannattaa muuten katsoa uusin SD. Ite katsoin pitkästä aikaa, ja oli kyllä kovaa settiä.

Barrett veti loistavan promon, jossa haukkui Truthia King of the Ringin pilkkaamisesta. Tämä oli sitä Barrettia mitä oon halunnut nähdä jo pitkään. Wade on oikeesti loistava mikissä kun saa tilaisuuden, ja oikeasti toivon että britti saisi BG:n jälkeen kunnon pushia.

Cesaron ja Rusevin matsi oli loistava, niinkuin toki Cesaron matsit ovat aina. On kyllä ollut ilo katsoa kun sveitsiläinen on saanut otella aivan huikeita matseja toisensa perään viime aikoina. Ja tämän Rusev-voiton myötä pieni toivonkipinä heräsi, että herralle suunnitellaan jotain suurempaakin. Toiveissa olisi Daniel Bryanin tapainen nousu ME-kuvioihin vuosimallia 2013.

Myös Main Event -tag viihdytti kovasti, ja nähtiinpä myös SmackDownissa kunnon pöytäspotti! Tosin olisin toivonut Reignsiltä vähän kovempaa asennetta loppuun, tai siis että samoalainen olisi hyökännyt Wyattin kimppuun ihan kunnolla. Nyt Romanin lupaukset, että jos Bray sekaantuu main eventtiin eikä tämän johdosta selviä Battlegroundiin, jäivät vähän tyhjäksi.

Mutta tosiaan hyvä SD-jakso, joka piti otteessaan koko kestonsa. Ja joo, Sasha Banks on loistava

[luulokuningas]

Cesaron ja Rusevin matsi oli loistava, niinkuin toki Cesaron matsit ovat aina. On kyllä ollut ilo katsoa kun sveitsiläinen on saanut otella aivan huikeita matseja toisensa perään viime aikoina. Ja tämän Rusev-voiton myötä pieni toivonkipinä heräsi, että herralle suunnitellaan jotain suurempaakin. Toiveissa olisi Daniel Bryanin tapainen nousu ME-kuvioihin vuosimallia 2013.

Enpä olisi vielä alkuvuodesta uskonut että Cesaro tulee olemaan toinen ihminen WWE:ssä, joka selättää Rusevin.

Ja kova matsi tämä olikin! Suosittelen vilkaisemaan.

[bookert]

Jos joku ei SD:tä ole ziigaillut niin viime jaksossa oli varsin pätevää storytellingia tarjolla. Check it out monkeys.

[Kratos]

"Prince Pretty" Tyler Breeze sitten teki päärosteri debyyttinsä(?) tämän viikon SD:ssä, osana MizTV:tä. Aloittaa HiaCin jälkeen ilmeisesti feudin Zigglerin kanssa. Sai rinnalleen Summer Raen joten toivottavasti myös jatkaa näkyvässä roolissa eikä uppoa ensihypen jälkeen päärosterin uumeniin.

Muuten oli aika vaimea SD. Rollinsin ja Cesaron välillä nähtiin toki hyvä ottelu.

[MR.Off Topic]

Kahteltuna on tämäkin show ja ajattelin, että kantaa ottaisin turnajaisiin maailmanmestaruudesta. Ensimmäinen tosissaan hyvä bookkausidea nähtiin tässä jaksossa! Kyseessähän oli siis Kaliston bookkaus, joka voi mahdollisesti katapultata miehen nimeä rutkasti ylöspäin. Muuten ehkäpä melko tylsässä ja ennalta-arvattavassa osallistujalistassa Kaliston nimi on räväkkä siemaus tuoreutta ja, jos tämä luchadore menisi vielä ja ottaisi toisen yllätysvoiton turnauksessa olisi momenttumi miehen takana huikea. Vielä, kun nähtäisiin oikeasti viihdyttävä ottelu Del Rioa vastaan. Voisiko tässä miehessä olla Rey Mysterion mantelin perijää? Uskaltaako WWE edes yrittää nostaa miestä sellaiseksi?

Toisena juttuna, mikä on nyt herännyt WWE:tä katsoessa on, että edelleenkin olen sillä mielellä, että Cruiserweight Divisioona pitäisi herättää eloon. Tuollainen viihdyttävää lennokasta painia tarjoava divisioona saattaisi kuoria uusia isompiakin tähtiä ihan main event tasolle. Nimittäin tällä hetkellä Adrian Nevillet ynnä muut leijailevat siellä täällä ilman selvää paikkaa rosterissa. Sen sijaan osa näistä potenttiaalisista CW-divisioonalaisista on löytänyt paikkansa joukkuehommista, mutta CW-divisioonassa he pääsisivät näyttämään kykyjään yksilöpainijoina. Saattaahan tää olla paskaki idea.

[Saimou]

Toisena juttuna, mikä on nyt herännyt WWE:tä katsoessa on, että edelleenkin olen sillä mielellä, että Cruiserweight Divisioona pitäisi herättää eloon. Tuollainen viihdyttävää lennokasta painia tarjoava divisioona saattaisi kuoria uusia isompiakin tähtiä ihan main event tasolle. Nimittäin tällä hetkellä Adrian Nevillet ynnä muut leijailevat siellä täällä ilman selvää paikkaa rosterissa. Sen sijaan osa näistä potenttiaalisista CW-divisioonalaisista on löytänyt paikkansa joukkuehommista, mutta CW-divisioonassa he pääsisivät näyttämään kykyjään yksilöpainijoina. Saattaahan tää olla paskaki idea.

Ei välttämättä uutta vyötä eikä painorajoitteista vyötä kun kevyemmilläkin kavereilla on nykyään niin hyvät tsäänssit edetä uralla, mutta olen samaa (ja ollut ties kunka pitkään) että alakortti ansaitsisi oman vyönsä. IC- ja US-mestaruus ovat taas siinä rinnakkaisuuden limbossa, jossa on vaikea ymmärtää miksi painijat tavoittelevat mieluummin toista vyötä kuin ensimmäistä. Näistä kahdesta toisen voisi korvata vaikka TV-mestaruudella, jonka sääntöihin kuuluisi olla kuin urhoollinen US-mestari Cena, eli mestaruutta puolustettaisiin viikoittain televisiossa. Siellä sitten NXT:stä nousseet rookiet mittelisivät keskikortin työhevosia ja uutta nostetta kaipaavia veteraaneja vastaan...

...Mille toinen vaihtoehto olisi NXT- ja WWE-universumien nykyistä tiiviimpi yhdistäminen ja NXT-mestaruuden tuominen päärosteriin. Mieluummin kuitenkin tv-mestaruus, ei kukaan haluaisi katsella jotain päärosteria varten hiottavaa Corbinia viikottaisissa matseissa.

[MR.Off Topic]

Toisena juttuna, mikä on nyt herännyt WWE:tä katsoessa on, että edelleenkin olen sillä mielellä, että Cruiserweight Divisioona pitäisi herättää eloon. Tuollainen viihdyttävää lennokasta painia tarjoava divisioona saattaisi kuoria uusia isompiakin tähtiä ihan main event tasolle. Nimittäin tällä hetkellä Adrian Nevillet ynnä muut leijailevat siellä täällä ilman selvää paikkaa rosterissa. Sen sijaan osa näistä potenttiaalisista CW-divisioonalaisista on löytänyt paikkansa joukkuehommista, mutta CW-divisioonassa he pääsisivät näyttämään kykyjään yksilöpainijoina. Saattaahan tää olla paskaki idea.

Ei välttämättä uutta vyötä eikä painorajoitteista vyötä kun kevyemmilläkin kavereilla on nykyään niin hyvät tsäänssit edetä uralla, mutta olen samaa (ja ollut ties kunka pitkään) että alakortti ansaitsisi oman vyönsä. IC- ja US-mestaruus ovat taas siinä rinnakkaisuuden limbossa, jossa on vaikea ymmärtää miksi painijat tavoittelevat mieluummin toista vyötä kuin ensimmäistä. Näistä kahdesta toisen voisi korvata vaikka TV-mestaruudella, jonka sääntöihin kuuluisi olla kuin urhoollinen US-mestari Cena, eli mestaruutta puolustettaisiin viikoittain televisiossa. Siellä sitten NXT:stä nousseet rookiet mittelisivät keskikortin työhevosia ja uutta nostetta kaipaavia veteraaneja vastaan...

...Mille toinen vaihtoehto olisi NXT- ja WWE-universumien nykyistä tiiviimpi yhdistäminen ja NXT-mestaruuden tuominen päärosteriin. Mieluummin kuitenkin tv-mestaruus, ei kukaan haluaisi katsella jotain päärosteria varten hiottavaa Corbinia viikottaisissa matseissa.

Tuollainen viikottain puolustettava vyö olisi aika täydellinen. Sillä oikeastaan voisi olla jokin sääntö, että sitä pitää puolustaa vuoden jokaisella viikolla tai sen joutuisi luovuttamaan. Itsellä lähinnä tuon painoluokan takana oli se ajatus, että vyö ei joutuisi juurikin jonkun Corbinin tai vastaavan käsiin vaan vyö aidosti keskittyisi juuri tuohon nopea tempoiseen viihdyttävään, vaikkakin hieman spottailevaan painiin. Vyö, joka sopisi Kalistoille kuin myös ynnä muille.

Oma mietintä muuten lähti myös NXT-mestaruudesta liikkeelle, kun muistelin Nevillen ja mm. Tyson Kidin taisteluja kyseisestä vyöstä.

[bookert]

Muuten hyvä SD, mutta miten tuo jumalattoman kova WyattFamily vs. BoD onnistuttiin vääntämään sen traditionaalisen eliminointiottelun sijaan köyhäksi tag-matsiksi? Olisihan tuo perinteinen 2 on 2-matsikin muuten ihan fine ollut, mutta kun nyt on kyseessä Survivor Series jolloin parasta antia on juuri nämä perinteiset eliminointiottelut ja tätä Wyatt-kuviota mielestäni vietiin hyvin vahvasti siihen suuntaan kun kaikki neljä hippiäisistä dominoivat Takeria, Kanea ja monia muitakin karskeja kavereja. Pettymys. Nyt Rawssa korjausliike ja Usot mukaan tähän vielä!

Kalisto vs. Ryback oli yllättävän hyvä matsi ja lopputuloshan oli lähes shokeeraava! Näin niitä tähtiä tehdään! Tai tässä on ainakin pirun hyvä mahdollisuus tehdä Kalistosta tämän päivän Mysterio. En lähtisi ihan heti Lucha Dragoneita hajottamaan, mutta antaisin heille nyt kunnolla nostetta ja ensi vuoden puolella sitten Kalistolle kunnolla yksilönä nostetta.

[Kratos]

Mitä yleisö huuteli tuossa Bod - Wyatt segmentin lopussa?

[bookert]

Olipas kova SD, kaikki jakson tapahtumat kuljettivat jotain eteenpäin. New Day varasti shown ihan totaalisesti ja vähintään jo heidän edesottamuksien takia kannattaa ehdottomasti tämä jakso katsastaa. Myös IC-kuvioiden takia. U.S. kuviotkin etenivät ihan mukavasti. Itseasiassa tämä jakso sai jopa laannutettua vihaani tuota päämestaruusfloppia kohtaan, vaikka Sheamus mestarina on vuonna 2015 typerimpiä ideoita edelleen. Nyt vain huippumatsi TLC:ssä ja Romanista mestari. Vaikka Rollinsin ja Cesaron loukkaantumiset saivatkin WWE:n bookkaustiimin aivan sekaisin ja Survivor Seriesistä köyhän shown, tämän jakson myötä sain ainakin uskoa että TLC:ssä tullaan näkemään kova show.

[What]

New Day vs. Lucha Dragons ja kaikki siihen liittynyt oli kyllä kokonaisuudessaan vuoden hauskin segmentti. Gobbledy Gooker ja Xavier ihan hulvattomia ilmestyksiä

[What]

Heti perään tuplapostaus.

Survivor Seriesin jälkeiset päivät ovat selkeästi yksi tärkeimmistä nivelvaiheista WWE:n vuodessa. Raw'n tapaan myös Smackdownissa naisten divari sai uutta verta NXT:n puolelta. Nyt debytoineesta kolmikosta etenkin Liv Morganille povaan menestyksekästä ja pitkää uraa. Muistuttaa paljolti muuan Trish Stratusia niin ulkonäöltään kuin kehätyyliltäänkin.

Bludgeon Brothers, eli entiset Bray Wyattin opetuslapset, nyt vihdoin saapuivat paikalle, ja onhan tuo kieltämättä kova lisäys jo ennestään tuliseen joukkuedivariin. Luke Harperille olisin ehkä toivonut roolia yksilöpainijana, mutta kyllä tämäkin toimii ja kiinnostaa. Odotan mielenkiinnolla otteluja vaikkapa Usoja, New Dayta tai Ascensionia vastaan.

On harmillista, että AJ Styles ei tänä vuonna uutta ykköshaastajaa saa, koska hänen ja Jinder Mahalin revanssia venytetään aina joulukuun Clash Of Championsiin asti. Itse olisin kyllä toivonut, että Mahal olisi siivottu mestaruuskuvioista sivuun mahdollisimman pian ja revanssi käyty jo Smackdownissa. Nyt tätä vähän kuin väkisin venytetään sinne vuoden loppuun saakka.

En oikein tiedä mitä mieltä olen Shanen ja D-Bryn kuviosta. Onhan tuossa ihan sellaisia mielenkiintoisia aspekteja, mutta toisaalta hyvin perinteinen auktoriteettikinastelu, jollaisia WWE rakastaa. Riippuu lopputuloksesta kääntyykö tämä plussalle vai miinukselle.

Ihan kelpo jakso, josta päällimmäisenä jäi mieleen uusien naispainijoiden debyytit.

[What]

Pääasiassa tykkäsin jaksosta, vaikkei siinä oikeastaan mitään mullistavaa tapahtunut. Rullasi kuitenkin ihan kivasti eteenpäin koko kestonsa ajan.

Tärkeimpänä varmaankin Hype Brosin pitkään odotettu hajoaminen. Ehkäpä tästä nyt vihdoin lähtee se jo kesällä ennakoimani Zack Ryderin push ja matka kohti kiitosmestaruuskautta.

Randy Ortonin tilanne on kyllä sinällään hassu. Melkein 20 vuoden kehäveteraani 13 päämestaruuskaudella ja viikosta toiseen ottelee keskikortissa, ja usein vieläpä tulee selätetyksi. (Okei, tällä viikolla pääottelussa, mutta pointti varmaan selvä.) En tätä esille tuo siksi, että jollain tapaa väärin olisi, mutta tuntuu vaan kummalliselta kun vertaa vaikkapa John Cenan tilanteeseen.

Bludgeon Brothers & Riot Squad tuoneet lyhyessä ajassa syvyyttä. Hyvä niin. Jaksolle kokonaisarvosanaksi 6/10

[What]

Nyt oli vähän tylsän nahkea jakso, ei jaksanut edes kerralla katsoa, vaan piti jakaa kahteen osaan. "Salaliitto" Keviniä ja Samia kohtaan syvenee ja samoiten juopa D-Bryn ja Shanen kohdalla. Mutta siinäpä tämän jakson anti oikeastaan olikin.

3/10

[Wanhus]

Nyt oli vähän tylsän nahkea jakso, ei jaksanut edes kerralla katsoa, vaan piti jakaa kahteen osaan. "Salaliitto" Keviniä ja Samia kohtaan syvenee ja samoiten juopa D-Bryn ja Shanen kohdalla. Mutta siinäpä tämän jakson anti oikeastaan olikin.

3/10

Aika hyvin tiivistetty. Shane McMahon on tarinan antagonisti, vaikka häntä yritetäänkin myydä tarinan sankarina.

Jakson sankarit olivat ehdottomasti Rusev & English, jotka voittivat New Dayn ja pääsivät mestaruusotteluun. Mahdottoman viihdyttävä duo ja heille soisin mestaruudenkin - aika ei välttämättä ole vielä, mutta kevään puolella ehkä.

[What]

Aikamoisen huono jakso, mutta loppu oli piristysruiske. Ja nimenomaan Byron Saxton, joka alkoi Shane McMahonia kiivaasti puolustaen syyttämään Daniel Bryania salaliitosta. Saxtonhan nimenomaan nähdäkseni on se selostaja, joka aina mustavalkoisesti esittää asiat ja on sataprosenttisesti "hyvisten" puolelle. Ts. se lapsen logiikalla asiat näkevä heppu. Koska näin on, voikin ajatella, että Saxtonin suulla esitetään WWE:n "virallinen kanta" näihin juonikuvioiden moraalipuoleen. Nyt tämä virallinen kanta tuntuu olevan, että Shane McMahon jollain ilveellä on tarinan sankari, vaikka teot ovat täydellisessä ristiriidassa tämän kanssa. Mutta siis, huumorin kannalta tämän toki otan, ja ihan hyvää huumoria se onkin. Viihdyttävää.

Rusevin & Englishin uusi tiimi otti viime viikolla voiton New Daysta ja nyt saivat nöyrtyä Usot. Tämä on mielestäni erittäin huonoa bookkausta. Nimenomaan New Day ja Usot ovat tämän vuoden mittaan otelleet useita kiistattomia huippumatseja niin toisiaan, kuin muitakin joukkueita vastaan. Tämän jälkeen tuntuu niin väärältä, että Rusevin & Englishin hupitiimi pystyy heidät 3-4 minuutin tv-matsissa tuosta vain nujertamaan. Sinälläänhän siinä ei ole mitään väärää, että uusia joukkueita nostetaan, mutta kyllä siihen nyt täytyisi jotain parempiakin tapoja olla kuin tämä kaikkein ilmeisin ja laiskin tapa.

Toivotaan myös, että jo ensi viikolla päämestari AJ Stylesille keksittäisi jotain järkevämpää tekemistä. Enkä minä oikein osaa arvostaa myöskään tuota Bludgeon Brothersin viikosta toiseen jatkuvaa paikallispainijoiden pieksämistä.

Oli huono jakso. 2/10

[What]

Tulkoon tänne, kun kukaan ei ole tälle tapahtumalle omaa rihmaa viitsinyt tehdä.

Smackdownin järjestämä Clash Of Champions oli tämän vuoden viimeinen erikoistapahtuma. Käydään ilta läpi viiden pointin kautta.

1. Bobby Rooden, Dolph Zigglerin ja Baron Corbinin US-mestaruusmatsi avasi tapahtuman ja myös varasti show’n. Jotenkin erityisen hauska hetki oli se, kun Roode vältti Zigglerin superpotkun iskemällä itse Spinebusterin. Näytti jotenkin tutulta Hieno ottelu ja yllättävä voittaja kruunasi homman.

2. Neljän tiimin mestaruusmatsi kiinnosti, sillä joukkuepaini on ollut kovaa huutoa kuluneena vuonna. Nyt jäi kuitenkin tuhnuksi. Aivan älytön ajatus, että neljä ottelijaa oli yhtä aikaa kehävuorossa. Paha pettymys.

3. Natalyalta oli todella vakuuttavaa heeltyöskentelyä, jotenkin tuli Chris Jericho mieleen. Olikin harmi, että aivan uuden vaihteen löytänyt Natalya hävisi jälleen Charlottelle. Hänellä ei ole hetkeen ollut mitään annettavaa. Byron Saxtonin ja Corey Gravesin sanailu oli terävää läpi illan, ja tämän ottelun aikana parhaimmillaan.

4. Kahden erikoistuomarin ottelu oli aikamoisen huono. Paljonhan on huhua liikkunut siitä, että Daniel Bryan olisi saanut lääkäreiltä luvan palata painihommiin. Johtaisikohan tämä peräti Danielin ja Shanen WrestleMania-kohtaamiseen? Hyvällä stipulaatiolla ja Shanen heel-roolilla ryyditettynä se ihan kiinnostaisi.

5. Olikohan tässä nyt Jinder Mahalin viimeinen kerta mestaruusmatsissa? Toivottavasti. Tylsä ja ennalta-arvattava ottelu, vaikka AJ Styles myymisellään onnistuikin hieman sähinää tuomaan. Nyt kiireen vilkkaa Stylesille uutta haastajaa. Vaihtoehtojahan riittää. Orton, Nakamura, Roode? Kuka tahansa heistä kelpaisi mainiosti.

Yhteenveto: Ylipitkä Smackdown, jossa ei oikeastaan edes yritetty mitään normaalista poikkeavaa. Miksi näissä ei voisi hyödyntää vaikka edes hieman spesiaalimpia sisääntuloja? Ei olisi sinällään paljoa pyydetty. Heikko esitys

*** Dolph Ziggler
** Bobby Roode
* Baron Corbin

Pähkinänkuoressa
Corbin VS. Ziggler VS. Roode (12:45) *** ¼ (illan paras)
4-Way Tag Title Match (12:54) ** ½
Charlotte VS. Natalya (10:32) ** ½
Bludgeon Bros VS. Breezango (1:548 *
Owens & Zayn VS. Orton & Nakamura (21:37) ** ½
Styles VS. Mahal (23:04) ** ½

3/10

[What]

Meni aikalailla radiokatseluksi, kun tällainen perusjakso oli. Jotain kuitenkin sain irti.

* Gablen & Benjaminin promo oli hyvä. Saapahan nähdä mihin suuntaan joukkue lähtee heeleinä. Tätä he tarvitsivat, koska olivat jääneet Usojen, New Dayn ja muiden varjoon. Eikä siellä joukkuepuolella oikein vakavasti otettavaa heeltiimiä muuten edes ole, kun Usot ovat orgaanisesti kääntyneet yleisön suosikeiksi ja Bludgeon Brothers kyntää vielä pienemmissä kuvioissa.

* Valitsin Zack Ryderin vuoden 2017 aliarvostetuimmaksi ottelijaksi, eikä tilanne nyt yhtään paremmalta näytä vuodenvaihteen jälkeen. Mojo Rawley ei kiinnosta edes vähää alusta.

* Daniel Bryanin ja Shane McMahonin tarina on kyllä mielenkiintoinen, vaikka ihan aluksi ajattelinkin tämän olevan jälleen yksi päätään seinään hakkaava authority-kuvio, joita WWE rakastaa. Mutta tässä on sitä jotain.

Siinäpä se.

5/10

[Jabroni Drive]

Piti tämäkin päivä nähdä.

Viimeksi vuosikymmenen alussa katsellut showpainia ja yrittänyt tännekin jotain kirjoittaa. Tuolloin palstalle ei saanut kirjoitusoikeuksia pelkällä rekisteröitymisellä. Kävin vähän hiilenä, että kirjoitusoikeuksia ei kuulunut ja lopulta unohdin koko palstan. Ja showpainin melko pian sen jälkeen.

Ei se mitään. No hard feelings. Let's move on

Katselin Clash of Championsin ja Survivor Seriesin tänään ja yritin hypätä sen myötä kärryille mukaan. Tästä eteenpäin pysyn CoC-aiheessa.

En tiennyt pitkän breikin jälkeen, että mitä odottaa. Suurin osa nimistä ja naamoista oli tuntemattomia. Arvioni perustuvat siis tähän lähtötasoon.

1. Illan avausottelu US-mestaruudesta alleviivasi sitä, että kuinka ulkona kuvioista olin. Dolph Ziggler oli tuttu, muut eivät. Itse ottelu oli kuitenkin varsin viihdyttävää katsottavaa. On kuitenkin hankala vetää mitään isompia johtopäätöksiä, kun tarttumapintaa ei yksinkertaisesti ole.

2. Tag team -mestaruusottelu herätti heti siinä mielessä mielenkiinnon, että joukkueita oli peräti neljä. Vaikka takaraivossa piili pelko ottelun menemisestä täysin muusiksi liiallisen painijamäärän myötä, herätti ottelu nyky-WWE:n todellisuuteen: tag team -painin taso on kova. En ole koskaan ollut erityisen innoissani tag team -otteluista, mutta jatkossa se varmasti kiinnostaa enemmän.

3. Naisten painista en ole koskaan ollut kiinnostunut. Siksi tämä ottelu oli pakkopullaa, jonka katsominen ei minua juurikaan kiinnostanut.

4. The Bludgeon Brothers ja Breezango . Ei jättänyt minkäänlaista kuvaa. Kun nyt yritän muutaman tunnin tauon jälkeen puristaa jotain mielestäni, en keksi mitään. Pitkä tauko ja uudet kasvot eivät helpota urakkaa. Kertoo tietysti PPV:stä itsestään jotain, jos matsin voi unohtaa näin helposti.

5. Special guest referee x 2. Ei tällaista tule ihan heti mieleen, kun muistelee menneitä vuosia. Oli alusta asti selvää, että jotain ristiriitoja tulisi ja niin siinä kävikin. Daniel Bryan vs Shane McMahon on selvästi tilauksessa, mutta en sitten siitä(kään) tiedä. Vieläkö Shanesta löytyy sellainen vaihde, että matsista saataisiin kiinnostava tai jopa hyvä? Vähän epäilen.

6. Jinder Mahal oli jälleen yksi kasvo, joka ei sanonut mitään. AJ Styles sanoi heti jotain. Tiesin hänen hankkineen nimeä TNA:n puolella ja hänen tyylinsä olleen yleisöön vetoava. Ja vetosi kyllä minuunkin alta aikayksikön. Ottelu itsessään ei juuri säväyttänyt, mutta AJ Styles kylläkin. Sytyin suuresti hänen suoritukseensa.

Kaiken kaikkiaan ei kovin kummoinen PPV. Jos olisin oikein äkkipikainen, niin intoni voisi kuolla tällaisen myötä. Muutama asia (kuten AJ Styles, tag team -touhut ja Bryan vs McMahon) saivat kuitenkin mielenkiintoa sen verran ylös, että Royal Rumbleen asti jaksetaan ainakin. RR tarjonnee jälleen jotain sellaista, joka ruokkii innostusta ja en jää vain yhden viestin ihmeeksi uudesti syntyneellä palstalla.