Night of Champions (18.9.2011)

[Darien Fawks]

Cena on WWE:n päähenkilö siinä missä Jack Bauer 24:n.

Tässä päätelmässä ei nyt ole kyllä mitään järkeä.

On siinä totuuden siemen. Kaiva tarpeeksi kauan, niin löydät sen kyllä.

[takaovi]

Cena on WWE:n päähenkilö siinä missä Jack Bauer 24:n.

No käytännössä näin. Jack tosin pistäisi Cenan vaikka kiljumaan I Quittia mikkiin

Niin ja Cenan hahmon kiinnostavuus katosi jo niin kauan aikaa sitten etten edes jaksa muistaa milloin.

[MR.Off Topic]

Cena on WWE:n päähenkilö siinä missä Jack Bauer 24:n.

Ongelma on vain siinä, että missä 24:n päähenkilön ei ole koskaan ollut tarkoitus vaihtua, mutta vapaapainissa "päähenkilö" useasti vaihtuu ja heitä on jopa useampia yhtäaikaa. Jos vapaapainissa päähenkilö ei vaihdu ziljardiin vuoteen voi käydä niin, että osa vapaapainifaneista kyllästyy henkilöön. Toisaalta, jos tätä henkilö käytettäisiin vaihtelevasti, ja välillä oikeasti suotaisiin jollekki muulle se "kruunu" pitemmäksi aikaa, voisi päähenkilö säilyttää kiinnostavuutensa myös näiden vapaapainifanien silmissä, jotka meinaavat kyllästyä kyseiseen herraan. Siispä esimerkiksi The Mizin mestaruuskausi oli erittäin raikaus tuulahdus. Del Rion kausi olisi myös voinut olla ja samalla mestaruuskausi olisi ikään kuin voinut luoda Del Rion uudelleen ja samalla naulannut miehen ME:hen.

Koska muuten ollaan saatu täysin uusi ja tuore mestari ilman MITB-salkkua? Enkä nyt meinaa 15 vuoden veteraania kuten Märk Henry, koska hän ei ole kovin raikas tuulahdus loppujen lopuksi, tai en myöskään tarkoita Christiania, koska hänen kaksi kauttaan oli täydellisiä vitsejä ja voidaan puhua jo veteraanipainijasta. Koska viimeksi on noussut joku nuori painia sinne WWE:n huipulle ilman tuota oikoreittiä nimeltä Money In The Bank?

[The Rocker]

Cena on WWE:n päähenkilö siinä missä Jack Bauer 24:n.

Juu mutta kun John Cena lopettaa yhtiön parissa niin WWE jatkaa ohjelmien tekoa. Siksi tarvitaan myös vahva tukikaarti jotta tarvittaessa showta voidaan jatkaa ilman Cenaa. Jos Sutherland olisi ollut kykenemätön näyttelemään niin ei olisi kuvattu. Jos Cena on kykenemätön painimaan niin show jatkuu. Cena on tärkeä WWE:lle. Mutta jos Cena kuolisi niin show ei pysähtyisi kuin korkeintaan viikoksi. Sitten jatkettaisiin. Siinä on tärkein ero pro-wrestlingin ja muun viihteen välillä.

[Reno Hex]

Cena on WWE:n päähenkilö siinä missä Jack Bauer 24:n.

Ongelma on vain siinä, että missä 24:n päähenkilön ei ole koskaan ollut tarkoitus vaihtua, mutta vapaapainissa "päähenkilö" useasti vaihtuu ja heitä on jopa useampia yhtäaikaa. Jos vapaapainissa päähenkilö ei vaihdu ziljardiin vuoteen voi käydä niin, että osa vapaapainifaneista kyllästyy henkilöön. Toisaalta, jos tätä henkilö käytettäisiin vaihtelevasti, ja välillä oikeasti suotaisiin jollekki muulle se "kruunu" pitemmäksi aikaa, voisi päähenkilö säilyttää kiinnostavuutensa myös näiden vapaapainifanien silmissä, jotka meinaavat kyllästyä kyseiseen herraan. Siispä esimerkiksi The Mizin mestaruuskausi oli erittäin raikaus tuulahdus. Del Rion kausi olisi myös voinut olla ja samalla mestaruuskausi olisi ikään kuin voinut luoda Del Rion uudelleen ja samalla naulannut miehen ME:hen.

Koska muuten ollaan saatu täysin uusi ja tuore mestari ilman MITB-salkkua? Enkä nyt meinaa 15 vuoden veteraania kuten Märk Henry, koska hän ei ole kovin raikas tuulahdus loppujen lopuksi, tai en myöskään tarkoita Christiania, koska hänen kaksi kauttaan oli täydellisiä vitsejä ja voidaan puhua jo veteraanipainijasta. Koska viimeksi on noussut joku nuori painia sinne WWE:n huipulle ilman tuota oikoreittiä nimeltä Money In The Bank?

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö Sheamus sovi tähän kuvioon? Muuten on kyllä asiapuhetta. Se että John Cenan päähenkilöys RAW'ssa on fakta, ei tarkoita sitä että se olisi välttämättä hyvä asia.

[Darien Fawks]

Koska viimeksi on noussut joku nuori painia sinne WWE:n huipulle ilman tuota oikoreittiä nimeltä Money In The Bank?

20. kesäkuuta 2010.

World Heavyweight Championshipin puolestaan voitti muuan nuori painija tämän vuoden helmikuun 18. päivä. Eipä tuosta kauan ole siis.

[MR.Off Topic]

Koska viimeksi on noussut joku nuori painia sinne WWE:n huipulle ilman tuota oikoreittiä nimeltä Money In The Bank?

20. kesäkuuta 2010.

World Heavyweight Championshipin puolestaan voitti muuan nuori painija tämän vuoden helmikuun 18. päivä. Eipä tuosta kauan ole siis.

Yli vuosi kyllä tuntuu aika pitkälti. Ainiin joo Zigglerhän tosiaan voitti, mutta öhömm... eikös se ollut täys vitsi koko mestaruuskausi?

[Darien Fawks]

Koska viimeksi on noussut joku nuori painia sinne WWE:n huipulle ilman tuota oikoreittiä nimeltä Money In The Bank?

20. kesäkuuta 2010.

World Heavyweight Championshipin puolestaan voitti muuan nuori painija tämän vuoden helmikuun 18. päivä. Eipä tuosta kauan ole siis.

Yli vuosi kyllä tuntuu aika pitkälti. Ainiin joo Zigglerhän tosiaan voitti, mutta öhömm... eikös se ollut täys vitsi koko mestaruuskausi?

Olihan se. Mutta onko enemmän syy vai poikkeus, että nuoret painijat eivät vie mestaruuksia? Muistelisin Sheamusin voiton aikoihinkin kitinää, mutta eri aiheesta kuin nyt.

[The Rocker]

Koska viimeksi on noussut joku nuori painia sinne WWE:n huipulle ilman tuota oikoreittiä nimeltä Money In The Bank?

20. kesäkuuta 2010.

World Heavyweight Championshipin puolestaan voitti muuan nuori painija tämän vuoden helmikuun 18. päivä. Eipä tuosta kauan ole siis.

Ai niin joo Ziggler oli mestarina noin 20 minuuttia. Hän onkin yksi suurimpia ME-tähtiä tällä hetkellä... eikun siis midcardereiden korkeammassa päädyssä juuri Mizin alapuolella.

Ja Offtopic voinee hoitaa homman loppuun?

Ja Sheamus oli hieman liian vihreä aikanaan kun mestariksi nousi.

[Reno Hex]

20. kesäkuuta 2010.

World Heavyweight Championshipin puolestaan voitti muuan nuori painija tämän vuoden helmikuun 18. päivä. Eipä tuosta kauan ole siis.

Yli vuosi kyllä tuntuu aika pitkälti. Ainiin joo Zigglerhän tosiaan voitti, mutta öhömm... eikös se ollut täys vitsi koko mestaruuskausi?

Olihan se. Mutta onko enemmän syy vai poikkeus, että nuoret painijat eivät vie mestaruuksia? Muistelisin Sheamusin voiton aikoihinkin kitinää, mutta eri aiheesta kuin nyt.

Zigu tavallaan vei mestaruuden Money in the Bank -tyyliin, paitsi ilman Money in the Bank -salkkua. Jos koko Money in the Bank -konseptia ei olisi keksitty, olisin ollut kyllä koko kuviosta ja mestaruudesta ihan Money in the Bank -pähkinöissäni. Näin se tuntui vain Money in the Bank -kuvion ylikäytöltä ja täysin merkityksettömältä.
Niin ja tarkoitat varmaan "sääntö vai poikkeus".

[Darien Fawks]

Niin ja tarkoitat varmaan "sääntö vai poikkeus".

Joo. Hups.

[MR.Off Topic]

Ja Sheamus oli hieman liian vihreä aikanaan kun mestariksi nousi.

Sheamus ei tainnut olla ollut WWE:n puolella kuin alle vuoden eli iso osa ihmisistä näki sen liian aikaisena ja varmaan se on yksi syy, miksi Sheamusin ensimmäinen mestaruuskausi ei nyt mikään suoranainen menestys ollut. Monet myös ajattelivat miehen olen täysin turha hossi, joka on varustettu erittäin valkoisella iholla. Nyt varmaan usea niistä, jotka silloin ranttasivat, eivät ranttaisi Sheamusin mestaruusvoitolle, koska mies on kehittynyt hahmona, että painijana niin mikistä painimiseen asti erittäin paljon.

Ziggler olisi ansainnut kunnollisen mestaruuskauden. Oikeastaan olen kuitenki sitä mieltä, että Ziggler ei olisi ansainnut mestaruuskautta silloin ollenkaan. Ei mies ollut vielä valmis, mutta oliko miestä sen kummemmin loppujen lopuksi rakennettu valmiiksi? Oliko miehellä voittoja niistä isoista pojista? Zigglerillä ei oikeastaan ollut mitään muuta pohjalla kuin suhde pahamaiseen naispuoliseen Guerreroon ja pelkuriheel hahmo, joka ei pystynyt puolustamaan IC-mestaruuttaan edes puhtaasti vaan tarvitsi siinäki apua. En muista oliko mies kaikenlisäksi juuri hävinnyt vyön Kingstonille?

Nykyään WWE ei rakenna näitä nuoria miehiä valmiiksi mestaruusvoittoon vaan he antavat vyön joko hetkeksi tai heittävät mestaruusvyön heille oikoreitin kautta eli MITB:n. Näin midcardissa lusmuillut painija hyppää yhtäkkiä kahta isompiin saappaisiin ja sitten ne jo riisutaan pois ennen kuin hänellä olisi ollut edes mitään mahdollisuuksia saada hommaa toimimaan. Sitten tietenki ovat luonnonlahjakkuudet ja poikkeukset kuten esimerkiksi Miz, mutta luultavasti hänkin tarvitsee toisen mahdollisuuden tällä oikoreitillä, kuten esimerkiksi kaikkien palvoma CM Punk aikoinaan tarvitsi. WWE:n pitäisi enemmän rakentaa miehiä muutaman feudin kautta valmiimmaksi mestaruuteen, jossa he poimisivat isompien herrojen päitä pikku hiljaa ja näin yleisö saataisiin, joko miehen taakse paremmin tai tätä vastaan.

Miltä tuntuu midcard heel, joka ei voita puhtaasti Kofi Kingstonia, kun hänet lyödään yhtäkkiä Edgeä vastaan? Mitä jos miestä olisiki rakennettu ja pistetty voittamaan aiemmin yleisön rakastamia isomman luokan naamoja ensin ja rakennettu miestä niin, että yleisö voi ottaa miehen vakavasti ja uskoa, että Zigglerillä on jotain mahkuja jopa pitää kauemmin kuin 20 minuuttia. Mitä jos Del Rio olisiki nyt voittanut Cenan puhtaasti PPV:ssä tai edes huijaamalla? Kuinka paljon vihatumpi hän olisi? Kuinka paljon vaarallisemman tuntoinen? Nyt hän näyttää vain itkupilliltä, jolla ei ole minkäänlaisia taitoja voittaa edes Cenaa, joten miksi tätä miestä pitäisi vihata? Eihän hän kuitenkaan vie sitä vyötä Cenalta ja jos vie niin eiköhän se supermies tuo mestaruuden nopsasti takaisin kotiin.

Katsokaapa John Cenan tietä maailmanmestaruuteen ja sitten vaikkapa Jack Swaggerin tie maailmanmestaruuteen. Eroa? Täytyy nyt vielä sanoa, että Del Rio oli vielä kaikenlisäksi WWE:n kannalta h**vetin perusteellisesti rakennettu mies, kun Royal Rumble voittoki oli jo plakkarissa yms. Albertoa ei kuitenkaan ole painijana rakennettu vakavasti otettavaksi painijaksi, joka voi voittaa kenet tahansa koska vain ja nyt, kun oli paikka rakentaa, niin päätettiin pelata varman päälle ja antaa Cenalle mestaruus. Del Riolta puuttuu uskottavuus.

[The Rocker]

Viimeisin painija joka nousi vuosien jälkeen midcardista supertähteyteen ilman MITB on Jeff Hardy. Mitä tämä kertoo tähtien luomisesta? Ei kyllä mitään kovin valoisaa. Viimeisimmät isot tähdet ovat Batista, Edge Randy Orton ja John Cena. Näistä kaksi on lopettanut. Randy nousi mestariksi ensimmäisen kerran vuonna 2004, Cena ja Batista vuonna 2005 ja Edge vuonna 2006. Välissä mestaruuskuvioissa on käynyt tuoreempiakin nimiä (Punk, Hardy, Sheamus, Swagger, Mysterio, Christian) mutta muuten hommaa ovat hallinneet nuo herrasmiehet. Niin ja vielä kolme vuotta sitten Triple H, The Undertaker, Michaels, Jericho ja JBL(!?!) olivat kaikki mestaruuskuvioissa vahvasti mukana. Nyt WWE:llä on mahdollisuus saada Punkista uusi kiinteä ME nimi. Sheamus on siinä rajamailla, että voiko hänet laskea mukaan. Näiden jälkeen on sitten Alberto, Miz, Truth, Ziggler, Swagger ja Barrett.

[Bilyeu]

"Mark Henry voitti mestaruuden" -huumorispoilit vuodelta 200x menetti merkityksensä tämän show'n myötä. Everything can happen.

[Saimou]

Eipä minun kaksi senttiäni enää kauheasti torstai-iltana merkkaa, mutta melkoisen tympeä show oli. Otteluita vaivasi etenkin sellainen yleinen mielenkiinnottumuus: esimerkiksi Rhodes-DiBiase olisi saattanut olla liike liikkeltä analysoituna menevä midcard-vääntö, mutta koska ottelu ei kiinnostanut paskan vertaa ei siihen myöskään jaksanut millään lailla keskittyä. Yksin katsellessa olisin saattanut sortua kelailuun tai koko show olisi saattanut jäädä kesken, nyt sentään pystyi enskan kanssa keskustelemaan aiheista kuten Akeboner ja face-Heidenreich.

Henryn mestaruusvoitto aiheutti lähinnä yleisöstäkin kuvatun "WTF"-fiiliksen. Sinänsä ihan ansaittu veto tämän viimeisimmän heel-runin palolla, eikä tuo SmackDownia voi hirveästi ainakaan pahentaa. Nyky-SD:ssä kun nykyinen Bubba Ray Dudleykin olisi kirkas ykkösvaihtoehto maailmanmestariksi.

"Shown ainut kiinnostava ottelu viimeisenä" oli ME:n kohdalla fiilis, ja alkupuolisko olikin mainiota brawlausta. Run-inien myötä homma muuttuikin sitten omaan makuuni aikalailla ulosteiseksi. Laurinaitis nakuttelemassa kännykkää, R-Truthin salainen face-turn, yliannostus Kevin Nashia... Plaah. WWE-tuomarit tarvitsisivat Shane Sewelliä apuunsa taistelussa Awesome Truthia vastaan.

Plussaa US-mestaruusottelusta, joka oli vauhdikas ja viihdyttävä nelinottelu. Selostuksesta sen verran, että Booker T on lopettanut ylipitkät monologinsa, mutta on sen sijaan muuttunut (kuten enska hyvin vertasi) WWE-videopelimäisen kaavamaiseksi puhujaksi. "Wait a minute", "You gotta love this" ja lukuisat muut hokemat toistuivat varmaan kymmeniä kertoja shown aikana. En vieläkään siis perusta raspikurkusta, etenkin, kun JR ei jostain kumman syystä PPV:itä kelpaa selostamaan.

Shown voikin kiteyttää kätevästi Kingin loppusanoilla "I don't even understand what we just saw", ja kuten showta katsellessa arvasin, myös Booker T:n kehotus "You gotta love this" on mennyt tietyille katsojille perille.

[Darien Fawks]

Booker T:n kehotus "You gotta love this" on mennyt tietyille katsojille perille.

Aww, hell yeah!!

Kyllähän se Booker T tuota liiaksi viljelee.

[SkullCrushingFinale]

Booker on kuningas. Aivan v***n kuningas Kaveri on sen verran hauska, tahattomalla tavalla, selostamossa, että vaikka matsi olisi miten p**ka, vaikka segmentti olisi miten turha, Bookerin jutut saavat yleensä suupielet nykimään

[Jomppa]

Mark Henry voitti sitten tuon mestaruuden ja ei häviä sitä ikínä jes! Ja CM Punkin ja HHH:n matsi oli kova vaikka ottelun voittajaa ei ollu kovin vaikea arvata.

[Coca]

Omasta mielestäni koko PPV oli Mizin ja Truthin loistavuutta lukuunottamatta täysi floppi. En vääntyillyt sohvan pohjalla minkään ottelun aikana, eikä mikään tuntunut miltään. Bookkauspäätökset olivat jokseenkin järjettömiä ja ottelut PPV-tasolla kehnoja. Kaikista eniten minua vitutti se, kuinka ilman mitään feudin poikasta Alberton lupaava mestaruuskausi katkaistiin kuin seinään. Kuinka moni tältä laudalta pitää noita mestaruusvöitä enää minkään arvoisina? Olisikohan näillä paskakausilla jotain tekemistä asian kanssa? Entäpä feudien laadulla?

Kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa palautumaan mieleen, miksi tätä tuotetta joskus niin kovasti vihasin.

[Spunkmeyer]

Mulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä että Henryn mestaruusvoitto on hyvä asia. En itse edes ymmärrä miten WWE on saanut tämän aikaan aikaan, mutta Henry on liikkunut paremmin kuin ennen, näyttäny sellaisia voimaliikkeitä ettei tosikaan, ja muutenkin tämän kehätyöskentelyssä on ollut jännitettä ja johdonmukaisuutta. Mies on ollut nykyisen mosteripushin aikanan kuin uudestisyntynyt. Itse avasin silmäni asian suhteen silloin kun mies veti Big Shown finisherillään selostuspöydästä läpi.
Mark Henry on ollut äärimmäisen viihdyttävä monsteri. NOC:n matsi oli muutenkin helposti yksi tämän uran parhaita. Tarina mikä matsin aikana vietiin läpi oli täydellinen. Mark Henry on paitsi kayfabessa parempi kuin koskaan, myös oikeasti. Minä ainakin viihdyn koko rahan (nolla euroa) edestä.

Ehkä parhaiten Henryn viihdyttävyyttä kuvaa se, että tämä sai minun silmissäni tehtyä Boretonista oikean facen jonka selviämisen puolesta sai jännittää.

Spoiler: näytä

Lisäksi nyt männäviikolla miehen segmentit RAW:ssa ja Smäkissä ovat olleet aivan loistavia. Tarina jatkuu erinomaisena, ja itse ainakin odotan Henryn ja Ortonin HIAC-matsia innolla.

[enska]

The Miz & R-Truth vs. Air Boom (c) – WWE Tag Team Championship
Oletin, että Miz, Truth, Bourne ja Kingston olisi hyvä kööri sytyttämään yleisön liekkeihin, minkä vuoksi olin nimennyt juuri tämän ottelun PPV-veikkauksissani show'n korkkaajaksi. Toisin kuitenkin kävi. En tosin voi syyttää painijoita, vaan surkeaa yleisöä. Kuuman katsojalauman keskellä tästä(kin) väännöstä olisi voinut helposti olla ainesta yli kolmen tähden mittelöksi, mutta nyt jäätiin kyllä huomattavasti alhaisemmalle tasolle. Keskinkertainen koitos, joka ei oikein missään vaiheessa lähtenyt kunnolla käyntiin.
* *

Ted DiBiase vs. Cody Rhodes (c) – WWE Intercontinental Championship
Jos jonkin ottelun rakentelu tuntuu hätäiseltä, DiBiase–Rhodes on oiva esimerkki edustamaan moista fiaskoa. Rhodes oli kiusannut DiBiasea jo pitkään, ja entisillä Legacyn äijillä on paljon yhteistä historiaa jo muutoinkin takanaan, ja sitten kuvio kulminoituu pieneen hyökkäykseen SmackDownissa juuri ennen tulevaa PPV:tä. Taitavat (ja maltilliset) käsikirjoittajat olisivat saaneet yleisön helposti kiinnostumaan feudista ja painijoista tällaisen stoorin avulla (jep, jopa Ted DiBiasesta), mutta ei kun ei. Pakko hätäillä. Ja sitten varmaan vielä ihmetellään, miksei yleisö ollut messissä PPV:ssä. Harmillinen juttu, sillä Ted ja Cody näyttivät ihan oikeasti panostaneensa tähän matsiin.
* *

Alex Riley vs. John Morrison vs. Jack Swagger vs. Dolph Ziggler (c) (w/ Vickie Guerrero) – WWE United States Championship
Spottitäytteinen nelinottelu oli jotain kovin tervetullutta kahden mälsähkön avausmatsin jälkeen. Lisäksi rakastan Jack Swaggerin ja Dolph Zigglerin (ja Vickie Guerreron) kuviota, joten odotukseni olivat jokseenkin korkealla. No, alashan sitä taas tultiin. Välillä meno äityi eittämättä ihan kivaksi pikku tykitykseksi, mutta tätä kompensoivina tekijöinä toimivat sitten mm. monet botchit ja muutenkin likipitäen koko show'ta vaivannut vaisu yleisö. Lopetuksen paikka on siinä mitäänsanomattomassa "ihan kiva" -kategoriassa. Morrisonin kohtalo kauhistuttaa.
* * ½

Mark Henry vs. Randy Orton (c) – World Heavyweight Championship
Mitäs tästä nyt sitten sanoisi? Kiinnostus ottelua kohtaan oli aika lailla nollissa. Jotain kertonee sekin, että emme Saimoun kanssa oikeastaan edes välittäneet yhtään Henryn ensimmäisestä World's Strongest Slamista emmekä sitä seuranneesta selätysyrityksestä. Oli kuitenkin jokseenkin nautinnollista nähdä, että Orton selätettiin oikeastaan täysin puhtaasti. You gotta love it, ja sitä rataa. Toiste en tule tätä matsia ikinä katsomaan.
* ½

Beth Phoenix (w/ Natalya) vs. Kelly Kelly (c) (w/ Eve) – WWE Divas Championship
Yllätyin positiivisesti siitä, miten innokkaasti buffalolaiset ottivat Beth Phoenixin vastaan – etenkin ringside-paikat suorastaan hukkuivat Glamazonia hehkuttaviin kyltteihin. Yleisö oli oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tapahtuman aikana kunnolla mukana, ja se näkyi kyllä kiinnostuksen kohoamisessa saman tien. Tuntui itse asiassa siltä kuin olisi katsonut naispainijoiden versiota Money in the Bankin Punk–Cenasta. Sanoisinpa jopa niin, että tämä oli paras naisten painima matsi, jonka olen vähään aikaan nähnyt. Kellyn roll up -voitto vain lisäsi nautintoa, sillä se tuli täysin puskista, vaikka jotenkin osasi jo odottaa WWE:n taas koettavan höynäyttää meitä jollain lailla.

Missä oli muuten se mellakka, jonka eräs "If Beth loses, we riot!" -kylttiä kanniskellut WWE-universumin jäsen oli luvannut järjestää? Ai, ai. Syö uskottavuutta moisilta kylteiltä. Ehkä ensi kerralla WWE uskaltaa bookata Cenan voittoon seuraavassa smark-kansan Graalin maljassa (vrt. RVD–Cena ja Punk–Cena). Kiitos tämän Beth-fanin.
* * *

John Cena vs. Alberto Del Rio (c) (w/ Ricardo Rodriguez) – WWE Championship
En tiedä miksi, mutta takaraivossani oli koko ajan ajatus, että Cena voittaa mestaruuden; kaiketi Mark Henryn ja Kelly Kellyn voitot olivat luoneet pääkoppaani ajatusmaailman jostakin Money in the Bank -PPV:n päinvastaisesta bookkausmallista, smark-kansan painajaisesta, jossa lyödään IWC:lle luu syvälle kurkkuun. Niinpä Cenan mestaruusvoitto (taikka pikemminkin Alberto Del Rion -häviö) ei aiheuttanut allekirjoittaneelle harmaita hiuksia, vaikka pidänkin Cenaa ehkäpä tylsimpänä mestariehdokkaana koko rosterissa siinä missä Del Rio lukeutuu ykkössuosikkieni kastiin. Joo, Cena on taas mestari, status quo kukoistaa eikä mitään uutta auringon alla. Mutta niin se vain menee. Minkäs sille voi?

Mehuttomasta voittajaratkaisusta huolimatta pidin ottelusta – Cena ja Rio ottelivat hienosti keskenään, ja jos Alberto on joskus kuumempi nimi yleisön keskuudessa (kuin nyt), voi tästä kaksikosta olla joskus potkua todelliseen painiklassikkoon. Cenan hyvien PPV-matsien sarja se sen kuin jatkuu (viiden tähden matsi Money in the Bankissa ja neljän tähden matsi SummerSlamissa).
* * * ½

CM Punk vs. Triple H – No Disqualifications Match
Randy Savage -tribuuttiloikka selostajainpöydän päälle. Se on tasan tarkkaan ainut hyvä seikka, jonka voin tästä ottelusta nimetä. Ei tällaista koskaan enää, kiitos.

Odotin tiukkaa brawlausta, jossa Punk ja Hoo olisivat tehneet toisistaan selvää: vihaavathan kummatkin toisiaan sydämensä kyllyydestä. Sen sijaan saimme russomaisesti ylibookatun sosekeitoksen, jossa ei ollut päätä eikä häntää.

Miksi R-Truth ja Miz hyökkäsivät myös CM Punkin päälle, jos heidän tarkoituksenaan oli suistaa Triple H pois COO:n virasta? Mikseivät he vain tuhonneet Tripsua, minkä jälkeen Punksterilla olisi ollut helppo työ nousta ottelun voittajaksi? Ja miksi, oi miksi R-Truth teki salaisen face turnin: mies nimittäin katkaisi erään selätysyrityksen, jossa CM Punk selätti Triple H:ta. Truth siis esti teollaan sen, mitä varten he olivat Mizin kanssa tulleet kehään. Logiikkaa ei ole.

Ja sitten se Nash. Saimou sen taisikin sanoa. Miksi ihmeessä John Laurinaitiksen oli tekstattava Nashille tieto siitä, milloin tilanne kehässä äityy niin pahaksi, että miestä tarvitaan paikalle... jos kerta Nash oli jo yleisössä valmiudessa hyökkäämään? Kai Nash nyt itsekin osaa katsella kehäalueelle ja päättää, milloin on tartuttava härkää sarvista. Muutenkin koko tekstiviestijupakka on naurettava juttu. Huoh.

Enkä pidä siitäkään, että Punk selviää maagisilla voimavaroillaan kahdesta Pedigreestä. Esimerkiksi joku WrestleManiassa otteleva Undertaker voi tehdä niin, mutta Punk ei. Itse asiassa yhdestäkin Pedigreestä selviytyminen on teko, jolla tulisi herkutella vain äärimmäisen harvoin.

Tämä ottelu on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun bookataan suomeksi sanottuna päin v**tua. Harmittaa ihan totisesti, sillä Punk ja HHH kykenisivät aivan varmasti vetäisemään keskenään todella huikean ottelun. Tämän olisi vain pitänyt olla se Nash vs. Punk, koska koko ottelun olemassaolon tarkoituksena oli selvästi pelkkä kuvion edistäminen – ei suinkaan lopettaminen. Punk vs. HHH on otteluna sellainen, joka toimii suuren feudin suurena kliimaksina. Ei minään likaisena välietappina, jota on päästetty rakentelemaan läjä aivokuolleita idiootteja.
* ¼

Night of Championsin arvosana: * ¾

Heikko show, joka olisi varmaankin masentanut minua ilman Saimoun seuraa ja tiukkoja keskusteluja muun muassa Abyssista, Booker T:n vakiorepliikeistä, NXT 5:stä ja Hogan vs. Stingistä. Toivottavasti Hell in a Cell olisi vähän parempi tapaus.

[Spunkmeyer]

CM Punk vs. Triple H – No Disqualifications Match
Randy Savage -tribuuttiloikka selostajainpöydän päälle. Se on tasan tarkkaan ainut hyvä seikka, jonka voin tästä ottelusta nimetä. Ei tällaista koskaan enää, kiitos.

Odotin tiukkaa brawlausta, jossa Punk ja Hoo olisivat tehneet toisistaan selvää: vihaavathan kummatkin toisiaan sydämensä kyllyydestä. Sen sijaan saimme russomaisesti ylibookatun sosekeitoksen, jossa ei ollut päätä eikä häntää.

Miksi R-Truth ja Miz hyökkäsivät myös CM Punkin päälle, jos heidän tarkoituksenaan oli suistaa Triple H pois COO:n virasta? Mikseivät he vain tuhonneet Tripsua, minkä jälkeen Punksterilla olisi ollut helppo työ nousta ottelun voittajaksi? Ja miksi, oi miksi R-Truth teki salaisen face turnin: mies nimittäin katkaisi erään selätysyrityksen, jossa CM Punk selätti Triple H:ta. Truth siis esti teollaan sen, mitä varten he olivat Mizin kanssa tulleet kehään. Logiikkaa ei ole.

Ja sitten se Nash. Saimou sen taisikin sanoa. Miksi ihmeessä John Laurinaitiksen oli tekstattava Nashille tieto siitä, milloin tilanne kehässä äityy niin pahaksi, että miestä tarvitaan paikalle... jos kerta Nash oli jo yleisössä valmiudessa hyökkäämään? Kai Nash nyt itsekin osaa katsella kehäalueelle ja päättää, milloin on tartuttava härkää sarvista. Muutenkin koko tekstiviestijupakka on naurettava juttu. Huoh.

Enkä pidä siitäkään, että Punk selviää maagisilla voimavaroillaan kahdesta Pedigreestä. Esimerkiksi joku WrestleManiassa otteleva Undertaker voi tehdä niin, mutta Punk ei. Itse asiassa yhdestäkin Pedigreestä selviytyminen on teko, jolla tulisi herkutella vain äärimmäisen harvoin.

Tämä ottelu on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun bookataan suomeksi sanottuna päin v**tua. Harmittaa ihan totisesti, sillä Punk ja HHH kykenisivät aivan varmasti vetäisemään keskenään todella huikean ottelun. Tämän olisi vain pitänyt olla se Nash vs. Punk, koska koko ottelun olemassaolon tarkoituksena oli selvästi pelkkä kuvion edistäminen – ei suinkaan lopettaminen. Punk vs. HHH on otteluna sellainen, joka toimii suuren feudin suurena kliimaksina. Ei minään likaisena välietappina, jota on päästetty rakentelemaan läjä aivokuolleita idiootteja.
* ¼

Kröhöm... Tämä teksti on malliesmerkki siitä, mitä tapahtuu, kun matsin lopetus kusee niin tehokkaasti että 24 minuutin ottelun ensimmäisestä 20 minuutista jää mieleen vain yksi spotti ja loppu on raivareita

Et oikeasti ole sitä mieltä etteikö ottelu pitkitettyä loppua lukuunottamatta olisi lunastanut odotuksiasi? Okei, jos olet sitä mieltä niin mikäs siinä, mutta itse en vaan muista koska olisin viimeksi nähnyt yhtä viihdyttävän brawlin. En ainakaan tänä vuonna.

[Darien Fawks]

Kummallinen viesti kyllä enskalta.

Kuukautiset?

[What]

Kummallinen viesti kyllä enskalta.

Kuukautiset?

En ole enska, mutta vuosien ajan miehen viestejä lukeneena on käynyt selväksi että hänelle tarinankerronta ja bookkaukseen liittyvät asiat ovat paljon tärkeämpiä kuin useimmille. Jotkut arvostavat asennetta, jotkut varvaslukkoja. Enska arvostaa virheetöntä bookkausta. Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että enska pitää showpainia kuin draamasarjana, jossa juonikuviot ovat a ja o. Sitähän se tavallaan on, mutta itse annan kyllä anteeksi juonikuvioiden epäloogisuuksia helpommin, jos painijat kuitenkin tekevät parhaansa huononkin juonikuvion/huonosti bookatun matsin eteen. Kuten tuossa Punk-HHH:ssakin. En viitsinyt kiinnittää noihin epäloogisuuksiin liiaksi huomiota, koska ottelijat kuitenkin vetivät hyvin, ja matsi oli pääasiassa viihdyttävä. Tai sitten olen vain liian paatunut WCW/TNA-tyyliseen ylibookkaukseen.

[Darien Fawks]

No minä pidän juonikuvioita tärkeinä ja viihdyin juuri siksikin Night of Championsin parissa...